5
1*
{7 Posti
{7 -----
Piratismiartikkeli SAKU ysissä ihmetytti: miksi ihmeessä tavalliset hakkerit
asetetaan syylliseksi krakkereiden tekosiin? Krakkerit ovat siis niitä hen-
kilöitä, jotka murtavat ohjelmien suojauksia ja murtautuvat tietojärjestelmiin,
eivät hakkerit, jotka pikemminkin pyrkivät hyödyntämään tietokonelaitteistoja ja
-ohjelmistoja mahdollisimman tehokkaasti milloin milläkin tavalla, tavallisesti
kaikkien hyödyksi. Esim. useat pienet käyttöjärjestelmää parantelevat apuohjel-
mat ovat hakkereiden tekemiä hakkeja.
Lisäksi samaisessa artikkelissa kirjoittaja pitää erityisen totena Commodore
UK:n Amigan oikeuksien ostamista. Tämän kirjoitushetkellä ei ole vielä tullut
mitään vahvistusta suuntaan jos toiseenkaan, ikävä kyllä.
Sami Klemolalle lähettäisin myös terveisiä: Kyllä TechnoBBS saadaan tukemaan
mitä tahansa kieltä luomalla sopivat kielitiedostot. Allekirjoittaneen operoi-
massa kannussa on ainakin täysin toimiva suomenkielisyys SAKU- ja Amiga-purkki-
listavalikoissa...
C-kurssin kirjoittajalle taasen tiedoksi, etteivät kaikki GCC-portit vaadi ixe-
mul-kirjastoa. Ilmankin toimivia versioita on olemassa.
Suosittelisin jutuissa esitettyjen tietojen hieman huolellisempaa tarkastamista
etukäteen ennen julkaisemista, vaikka virheitä tietenkin sattuu eikä kukaan ole-
kaan täydellinen. Mukavampaa ainakin olisi, mikäli valtaosa virheistä olisi jo
etukäteen korjattu.
Lauri Aalto
{3--------------------------------------------------------------------------------
Olen vain tässä ihmetellyt, miksi Sakun jakelu purkkeihin on nykyään niin hidas-
ta. Olisi mukavaa, jos jokaisella teleliikennealueella olisi oma tukipurkkinsa,
niin kaikki saisivat Sakun aina ajallaan paikallispuhelun hinnalla...
"Anonymous reader"
Toimitus:
Hauskaahan se olisi, vaan organisaatiomme tuppaa tällä saralla vielä rakoile-
maan. Koordinaattorit hoitavat varsin hyvin postitilaukset, mutta tukipurkit
ovat vain purkkeja, joista Sakun saa helposti ja ilmaiseksi - kukaan ei ole eri-
tyisesti välittämässä uusimpia numeroita niihin. Joskus aikoinaan Sakulla oli
erityisiä levittäjiä, mutta nykyään ko. toiminta on lähinnä sattuman ja aktii-
visten ohikulkijoiden hoidettavana. Vapaaehtoisia levittämään Sakua purkkeihin
kaivataan kipeästi!
Janne Siren
{3--------------------------------------------------------------------------------
Lueskelin tässä varmaan pari tuntia tuota uutta Sakua, ja täytyy myöntää, etten
ole koskaan lukenut noin mielenkiintoista tietokonejulkaisua. Suunnilleen joka
mikroilun puoli on edustettuna, ja kirjoittajat ovat yllättävän hyviä. Ainakin
asenne on parempi kuin englantilaisten lehtien toimittajilla, joiden jutut tun-
tuvat olevan suunnattuja noin 10-vuotiaille. PC-lehdet taas ovat markkinavoimien
nuolijoita ja hokevat vain taikasanoja Windows, Excel, WP, Turbo C++ jne. Ihan
tässä rupeaa jo uskomaan Amigan tulevaisuuteen.
SAKU on todella lehti, josta ei saa silmiään irti. Samalla se vakuutti minut ko-
ko unionin mahdollisuuksista. Jäsenmaksu on jo liki tilillänne.
Jussi Salmi
{3--------------------------------------------------------------------------------
Sadan markan jäsenmaksu on niin vähän, jos se takaa Sakun ilmestymisen jatkossa-
kin, että ainakin minun mielestäni laittakaa vaan. MikroBittikin on valitetta-
vasti kallistunut enemmän PC:n puolelle, mikä on erittäin huono asia. Olen itse
lukenut kyseistä lehteä jo noin kymmenen vuotta, mutta eipä siinä ole paljon
enää Amigan käyttäjille, muutama hassu sivu. Sakussa ainakin on pajon ohjelma-
ja laitevinkkejä ja arvosteluja (sellaistenkin, joihin ei välttämättä tarvitse
20 000 markan konetta).
Risto Rinne
{3--------------------------------------------------------------------------------
1. SAKU seiskan Toccata-artikkelissa ihmeteltiin a- ja y-pakkausta. Ilmeisesti
jälkimmäisen pitää olla µ (kreikkalaisten aakkosten "myy") eikä Y. A- ja µ-pak-
kaus (eli -laki eli -law) liittyvät analogisen signaalin digitointiin ja digi-
taalisen analogiseksi palauttamiseen. Yksinkertaisimmat A/D-muuntimet toimivat
lineaarisesti, eli jos esim. 0 volttia antaa binaariluvun 0000 ja 100 mV 0001,
niin 200 mV antaa luvun 0010 ja 300 mv 0011 jne. Eli siis tässä esimerkissä ns.
kvantisointiväli on koko ajan sama (= 100 mV). Tällaisessa menetelmässä on eräs
ongelma: kvantisointikohina (l. -särö), joka syntyy siitä, että analogisen sig-
naalin arvo pyöristetään lähimpään diskreettiin tasoon. Eli em. esimerkissä
esim. jännitearvot 88 mV ja 111 mV muutetaan kumpikin samaksi binaariluvuksi
(0001).
Koska useimpien käytännön signaalien tiheysfunktio on keskittynyt nollan lähei-
syyteen, porrastetaan kvantisoitivälit yleensä niin, että pienillä signaalin ar-
voilla käytetään pieniä välejä ja suurilla arvoilla suuria välejä. A/D-muunnin
toimiikin nyt epälineaarisesti, ja yleensä epälineaarisen laitteen toimintaa ku-
vataan ominaiskäyrällä. A- ja µ-law ovat juuri tällaisia ominaiskäyriä. µ-law on
amerikkalainen standardi, jonka ensimmäisiä käyttökohteita olivat digitaaliset
puhelinjärjestelmät. A-law on eurooppalainen (saksalainen?) standardi ja hieman
parempi (uudempi) versio asiasta. (Alkuperäinen µ-law perustui ilmeisesti dio-
dien ominaiskäyriin, joissa on mm. ongelmana lämpötilariippuvuus.)
Tiedonsiirrossa epälineaarisuutta käytetään hyväksi myös silloin, kun siirtoka-
navan dynamiikka on pienempi kuin lähetettävän signaalin dynamiikka. Vastaanot-
topäässä (tai esim. muutettaessa kovalevylle digitoituja sampleja takaisin
ääneksi) täytyy tietysti olla D/A-muunnin, joka toimii saman periaatteen mukai-
sesti, jotta koko A/D/A-ketjun loppupäästä saataisiin ulos sama signaali, joka
sinne on alunperin syötetty. Ihan alkuperäistä signaali ei vastaa, koska epäli-
neaarinen systeemikin vain vähentää kvantisointisäröä, mutta ei poista sitä ko-
konaan.
(Oheinen teksti perustuu Raahen tekussa (RaTOL) Kari Karisen tiedonsiirtoteknii-
kan (TST) oppitunneilla joskus kauan sitten oppimaani, en vastaa muistivir-
heistä... enkä mistään muustakaan.)
2. SAKU ysissä olevassa "Keskustelu"-artikkelissa Kimmo Mustonen ja Sami Sundell
kauhistelivat 4 GB:n rajaa sekä kovalevyjen että muistin suhteen. Vaikutti vähän
siltä, että jotkut käsitteet olivat vähän sekaisin. SCSI-kovalevynhän voi parti-
tioida esim. kolmeenkymmeneen partitioon (ainakin Supran ohjaimella), jolloin 9
GB:n levyn yhden partition koko jää noin 300 MB:een. Ja jos partitio on 4 GB,
niin 30 * 4 GB = 120 GB.
Tekstistä ei myöskään käynyt ilmi, mitä Kimmo tarkoitti 32-bittisellä luvulla...
RAM-muistin määrä riippuu osoiteväylän leveydestä, mutta eihän sillä ole mitään
tekemistä kovalevyn koon kanssa. Esim. Intelin 8088 (se ensimmäisissä PC/XT-ko-
neissa käytetty) on 8-bittinen CPU, jonka muistiavaruus on vain 1 MB (ilmeisesti
eräs syy siihen, että MS-DOSissa on se kuuluisa 640kB:n rajoitus), mutta silti
XT-koneisiinkin voi laittaa vaikka 300 MB:n kovalevyn. MS-DOSin varhaisemmissa
versioissa tosin taisi olla joku rajoitus, että partitio voi olla korkeintaan 32
MB. Sitä paitsi tekniikka kehittyy koko ajan. Nämä Gigoihin pystyvät Amigathan
ovat näitä uudempia 68030/40-prosessoreilla varustettuja, kun taas me vanhan
Amigan omistajat saamme tyytyä 16 MB:n muistiavaruuteen. 68000-prosessorihan on
ulkoisesti 16-bittinen kapine, josta lähtee 24-bittinen osoiteväylä.
Minä itse olen huolestuneempi siitä, miten pitkään me 68000:n omistajat
pärjäämme, ennenkuin on pakko ostaa uudempi Amiga (tai kallis turbokortti), joka
taas muutaman vuoden päästä pitäisi vaihtaa parempaan jne. Näinhän on PC-puolel-
la käynyt: XT:n/CGA:n omistajien piti vaihtaa AT:hen, koska pelit vaativat lisää
muistia, lisää CPU-tehoa ja EGA-näytön. Ja sitten ilmestyi uusia pelejä (ja Win-
dows 3.1 ym.), jotka vaativat 386:n ja VGA:n. Ja nyt pitää olla vähintään 486DX
ja SVGA, jos aikoo saada nykyiset PC-ohjelmat pyörimään. Eli siis PC-puolella
ylitettiin 1 MB:n raja, sitten sekä PC- että Amiga-puolella ylitettiin 16 MB:n
raja, joten looginen seuraus on se, että 4 GB:n rajakin ylitetään yhtä helposti.
(Jos Amiga selviää hengissä, tulemme ehkä joskus näkemään A9000:n 9000 GB:n
muistilla...)
Jos Kimmo taas tarkoitti sitä, että AmigaDOSissa saattaa olla samantyylinen ra-
joitus HD:n partition koolle kuin MS-DOSissa joskus oli (32 MB), niin täytyy
myöntää, että en ole erityisemmin perehtynyt siihen, kuinka DOS käsittelee tie-
dostoja. Mutta jos tuollainen rajoitus on olemassa nyt, niin kaipa tulevissa
käyttisversioissa asia korjataan. Käsittääkseni kovalevyllä on taulukko (MS-DO-
Sissa FileAllocationTable eli FAT), jossa on tieto siitä, missä päin levyä kukin
tiedosto sijaitsee. Eli HD:ltä ei suinkaan haeta tietoa tavu kerrallaan kuten
RAMista, vaan osoittamalla tiedoston nimeä. Ja koska Amigassa tiedostonimi voi
olla 31 merkkiä pitkä ja koska yhden merkin esittämiseen ilmeisesti tarvitaan
tavu eli 8 bittiä, niin kovalevyltä osoitellaan tietoa hieman pitemmällä bit-
tipötköllä kuin vain 32 bittiä leveällä.
Ilmeisesti homma toimii niin, että kun käyttäjä esim. haluaa lukea ReadMe.TXT-
tiedoston, CPU lähetää väylää pitkin tarvittavan määrän käskyjä osoitteeseen,
jossa sijaitsee SCSI-ohjain. Ohjain toteaa, että nyt halutaan lukea Dh0::lla
oleva tiedosto ja niinpä ohjain paikallistaa oikean SCSI-laitteen (yleensä nume-
ro 0) ja käy lukaisemassa FAT:n. Jos sieltä löytyi tieto, että ReadMe.TXT alkaa
uralta 123 sektorista 4, kontrollerin elektronikka siirtää lukupään ko. paikkaan
ja alkaa lukea sarjamuotoista bittijonoa. SCSI-ohjain pätkii datan esim. 16-bit-
tisiksi sanoiksi (*1) (68000:n dataväylän leveys) ja kirjoittaa väylälle (josta
ne sitten monien mutkien kautta päätyvät ihmisen ymmärtämäksi tekstiksi monito-
riin). (*1 sana = 2 tavua).
Lisäksi on syytä muistaa, että rajoitukset koskevat kaikkia muitakin tietokonei-
ta, eli ei pidä pelotella vain Amigan käyttäjiä. Jos 4 GB:n raja on ongelma, se
on ongelma myös PC:n, Macin ym. suunnittelijoille ja käyttäjille.
T. Tarvonen
{3--------------------------------------------------------------------------------
Saako Amiga 500:aan kiintolevyä? Entä isompaa lisämuistia kuin 512 kt? Jos saa,
niin mistä ja minkä hintaisia ne ovat?
"Tietämätön"
Toimitus:
Amiga 500:aan on saatavilla useitakin kovalevyohjaimia. Ne ovat yleensä ulkoisia
ja liitetään koneen vasemmassa reunassa olevaan laajennusporttiin. Kovalevyn
lisäksi niihin mahtuu tavallisesti myös 2-8 megatavua muistia. Pelkkiä muistin-
laajennuksia samaiseen laajennusporttiin ja koneen sisälle löytyy myös. Laajen-
nuksilla viissatasen muistia voidaan laajentaa aina kymmenen megatavun tienoille
saakka. Kovalevyt ohjaimineen maksavat muutamia tuhansia markkoja levyn koosta
ja muistin määrästä riippuen. Näitä ja muita lisälaitteita kannattaa tiedustella
esimerkiksi Westcom Data Oy:stä numerosta (921) 251 8000 tai Broadline Oy:stä
numerosta (90) 8747 900. Tutustu myös Sakussa julkaistuihin mainoksiin.
Janne Siren
{3--------------------------------------------------------------------------------
1. Miksei SAKU #9 toimi KS 1.3:lla? Alkukuvan alareunassa kehoitetaan painamaan
jotain nappulaa, sitten tulee alareunaan valikkopalkki ja samalla guru neljä.
Kokeiltu sekä A500:ssa että B2000:ssa.
2. Lukijakyselyssänne kyseltiin ROMilla olevan käyttöjärjestelmän versiota ja
lueteltiin 1.1, 1.2, 1.3, 1.4, 2.0, 2.04, 2.05, 2.1, 3.0 ja 3.1. Sitten totesit-
te, että 2.1 ei ole koskaan ollut ROMilla. Onko ko. KS joskus ollut saatavana
softana, ja mikä on sen todellinen versionumero? (esim. 1.3 = 34.5). Entä 1.1,
1.4 ja 2.0? Muistaakseni eräässä MikroBitissä sanottiin, ettei 1.4:ää ole kos-
kaan ollut. Jos on, niin missä koneissa? 1.1 lienee ollut ensimmäisissä
A1000:issa, mutta eikös se ollut KS-korpulla (samoin kuin ensimmäisten A3000:n
KS)?
3. Kuinka Amiga 500:een saa 1 MB CHIP-muistia? Uudemmissa viissatasissahan on 1
MB Agnus, mutta 512 kB lisämuisti on FASTia. Ilmeisesti emolevylle pitää tehdä
jotain muutoksia, mutta mitä ja miten?
"Nimim. Tiedosta super-hyper-kiitollinen"
Toimitus:
1. Kyseessä on lukijaohjelmaan lipsahtanut bugi, joka korjattiin vasta muutamaa
päivää ysin julkaisun jälkeen. Bugi on versiossa 2.43 ja korjattu versiossa
2.43a. Korjatun version voi tilata koordinaattoreilta.
2. 2.1 oli ohjelmallinen Workbench-päivitys, erillistä ROM-palikkaa siihen ei
kuulunut. 2.1:n versionumero on 38. Workbench 2.1 tuli 2.05 ROM-piirin kanssa
Amiga 600:ssa ja muissa uudemmissa ECS-koneissa 2.04 ROM:in kera. Sitä myytiin
myös erikseen.
1.1 löytyi erillisinä NTSC- (V31) ja PAL-versiona (V32) ensimmäisistä Amiga 1000
-tietokoneista. Kyllä, kaikki viralliset tonnit myytiin Kickstart-levykkeiden
kanssa. 1.4 taasen löytyi ROM-piiriltä ensimmäisistä Amiga 3000 -tietokoneista,
ja se oli 2.0:n esiaste ennen kuin versionumero päätettiin korottaa kertaheitol-
la kakkoseksi. 2.0 (V36) taas ladattiin näihin ensimmäisiin kolmetonnisiin 1.4:n
päälle kiintolevyltä, ja vasta 2.04 (V37) vakiinnutti kakkosen ROM-palikalle
myös kolmetonnisissa.
3. Koneen avattuasi tarkista emolevyn oikeasta kulmasta levyaseman etupuolelta,
että koneen revision-numero on kuusi. Tarkista myös, että Agnus on tyyppinume-
roltaan 8372A ja siten toimii megan CHIP-muistin kera.
Jotta puolimegaisen lisämuistin muistia käsiteltäisiin CHIP-muistina, jumpperi
JP7A on katkaistava. Toinen jumpperi, JP2, täytyy vaihtaa toiseen asentoon.
Tässä jumpperissa on kolme liuskaa, joista kaksi on yhdistetty. Katkaise yhteys
ja yhdistä keskimmäinen tinaamalla toisella puolella olevaan liuskaan. Amiga
2000:ssa (revision 4) jumpperi JP2 on nimeltään J101 ja JP7A J500, muuten edel-
liset ohjeet pätevät myös siihen.
Jos viissatasesi revision on viisi ja olet jälkeenpäin hankkinut uuden Agnuksen
(8372A), jumpperin JP7A kaikki kolme liuskaa pitää eristää toisistaan. JP2:n
kanssa toimitaan samoin kuin revision kuutosen kanssa. Lisäksi Gary pitää nostaa
kannastaan irti, kääntää jalka numero 32 ulospäin ja painaa piiri sitten takai-
sin paikoilleen.
Ohjeet perustuvat C-lehdessä 4/90 julkaistuun artikkeliin, eikä niiden toimivuu-
desta ole varmaa tietoa. Jos kokeilette, kirjoitelkaa tänne toimitukseen tulok-
sista. Allekirjoittanut tai SAKU eivät vastaa mahdollisista vahingoista.
Käytätte siis ohjeita täysin omalla vastuullanne.
Janne Siren
{3--------------------------------------------------------------------------------
Suomen Amiga-käyttäjien unionin lehdet pyrkivät asiantuntijoiden avulla sel-
vittämään ongelmasi ja vastaamaan palautteeseesi Posti-palstan kautta. Voit
lähetellä mielipiteitä ja kysymyksiäsi seuraavaan osoitteeseen postitse. Koor-
dinaattorit välittävät saamansa palautteen lehteen.
Janne Siren / SAKU
Oravamäentie 2 F 17
02700 Kauniainen
Internet: jts@krk.fi
