5
1*
{3 Järjestelmäohjelmoinnin alkeiskurssi - Osa 1: System Executive
{3 --------------------------------------------------------------
Sami Klemola
Tämän kurssin tarkoitus on perehdyttää lukija Amigan käyttöjärjestelmän ohjel-
mointiin. Kurssin ensimmäinen osa on johdanto aiheeseen. Edellytän lukijalta ai-
nakin vähän ohjelmointikokemusta sekä C-kielen osaamista. Aivan aloittelijatkin
voivat päästä mukaan, mutta suosittelen kuitenkin ensin esimerkiksi lehden C-oh-
jelmointikurssia. Edes jonkinlainen ohjelmointikokemus olisi kyllä kovasti
hyödyksi, samoin kirjallisuus. Hyviä kirjoja ovat esimerkiksi BITTI-kirjat AMIGA
3 ja 4. AMIGA 3 käsittelee konekieliohjelmointia, mutta sisältää myös tietoa
käyttöjärjestelmästä. AMIGA 4 on varsinainen käyttöjärjestelmäohjelmointikirja.
Siinä käsitellään lähinnä Exec-ohjelmointia.
Execistä tämäkin kurssi lähtee liikkeelle, koska se on Amigan käyttöjärjestelmän
sydän ja se osa käyttöjärjestelmää, jonka kanssa kaikki ohjelmat ensimmäiseksi
ovat tekemisissä. Execin tehtäväkenttä on laaja. Se vastaa käytännössä koko
järjestelmän ylläpidosta. Exec hoitaa moniajon, tehtävien luomisen ja lopettami-
sen sekä niiden keskinäisen viestinnän, tietokoneen resurssien jakamisen ja pal-
jon muuta. Tähän kaikkeen tutustumme kurssin tässä osassa. Seuraavassa osassa
kaivamme sitten jo kääntäjän esiin ja alamme vääntää koodia. Palautetta siitä,
mitä kurssissa tulisi käsitellä ja mihin tulisi erityisesti keskittyä, kannattaa
lähetellä toimitukseen tai suoraan kurssin pitäjälle. Tässä johdannossa sivuttu
hardware-ohjelmointi ei kuulu tämän kurssin aihepiiriin, mutta erillinen
hardware-kurssi voidaan järjestää, mikäli kiinnostusta sellaista kohtaan ilme-
nee.
{3Järjestelmäohjelmoinnin perusteet
{3---------------------------------
AmigaOS on moniajokäyttöjärjestelmä, mikä tarkoittaa ohjelmoijan kannalta sitä,
että mitään koneen resursseja ei saa missään vaiheessa täysin omia itselleen.
Käyttöjärjestelmän moniajokyky tulee ottaa jatkuvasti huomioon. Syötettä tulee
odottaa käyttöjärjestelmän funktioilla, jotka antavat samalla muiden ohjelmien
ajaa itseään, käyttämättä kallisarvoista prosessoriaikaa tarpeettomasti. Tärkeää
on myös se, että mihinkään, mitä ei ole omalle ohjelmalle pyydetty, ei kosketa.
Kaikki, mitä tarvitaan, on varattava. Mikäli varaus ei onnistu, tarkoittaa se
sitä, että jokin muu ohjelma jo käyttää esimerkiksi tarvitsemaamme laitetta, ja
silloin siihen ei saa puuttua, vaan on kieltäydyttävä jatkamasta. Ohjelma saa
myös käyttää vain sitä muistialuetta, jonka se on käyttöjärjestelmältä saanut.
Amigassa ei ole varsinaisesti muistinsuojausta, joten huonolla koodauksella on
varsin helppoa kaataa sekä oma ohjelma että kaikki muut ohjelmat. Ehdottoman
tärkeää on myös palauttaa kaikki varatut resurssit, kun ohjelman suoritus
päättyy. Amigassa ei ole myöskään resurssien seurantaa, joten tämä on täysin oh-
jelmoijan vastuulla. Ohjelmat eivät myöskään saa "pokeilla" toisiinsa, vaan
tehtävienvälinen kanssakäyminen on hoidettava Execin suomilla menetelmillä. Oh-
jelman kirjoittaminen moniajoympäristöön on huomattavasti hankalampaa kuin yk-
siajokäyttöjärjestelmän alaisuuteen, mutta sellaiset ovat tehokoneissa jo histo-
riaa, joten ei auta kuin oppia uutta!
{3AmigaOS:n osat
{3--------------
Amigan käyttöjärjestelmä koostuu monista osista. Niistä olennaisimmat on luetel-
tu alla olevassa taulukossa. Kolme ensimmäistä ovat tärkeimmät.
Exec Moniajojärjestelmän ydin
Intuition, CLI, Workbench Käyttöliittymä
DOS Levynkäyttöjärjestelmä
Graphics, Layers Grafiikka
Commodities Exchange Network Syötteenkäsittelyjärjestelmä
Expansion Laajennustoiminnot
Taulukko 1. Käyttöjärjestelmän osat.
Exec huolehtii tehtävien käynnistämisestä, ajamisesta ja lopettamisesta sekä
niiden keskinäisen ja käyttöjärjestelmän kanssa tapahtuvan liikennöinnin
järjestämisestä. Intuition on monipuolinen kokonaisuus, joka sisältää kaiken,
mitä ohjelma tarvitsee graafisen käyttöliittymän luomiseen ja syötteen hankkimi-
seen käyttäjältä. DOS taas pitää huolen siitä, että ohjelmilla on mahdollisuus
saada käyttöönsä massamuistia. Se myös lataa ja käynnistää ohjelmat prosesseina.
Tässä DOS on hyvin läheisessä yhteistyössä Execin kanssa. Exec ajaa myös DOS:n
käynnistämät prosessit ja tarjoaa niiden tarvitseman moniajoympäristön.
Graphics ja Layers ovat alemman tason järjestelmiä, jotka on tarkoitettu grafii-
kan tulostamiseen ruudulle ja sen pitämiseen järjestyksessä. CLI eli Command Li-
ne Interface ja Workbench ovat AmigaOS:n käyttöliittymät. CLI on tekstipohjainen
komentojärjestelmä ja Workbench graafinen. Intuition ei ole varsinaisesti
käyttöliittymä, vaan järjestelmä, jolla sellainen rakennetaan. Intuition on oh-
jelman käyttöliittymää alemmalla tasolla, eikä käyttäjä koskaan ole suoraan te-
kemisissä sen kanssa, vaan ohjelmat ovat siinä välissä. Workbenchissä voi tehdä
periaatteessa melkein sen, minkä CLI:ssäkin, usein helpomminkin, koska ohjelmat
ja muut tiedostot esitetään graafisin symbolein, ikonein.
Kaksi viimeistä ovat loppukäyttäjälle harvemmin näyttäytyviä järjestelmiä. CEN
on OS2.0:ssa mukaan otettu järjestelmä, jolla ohjelmat voivat saada helposti
syötettä käyttäjältä sekä manipuloida sitä haluamallaan tavalla. Expansion pitää
huolen siitä, että kaikki koneeseen liitetyt laajennukset, kuten muisti ja Zor-
ro-väylän laajennuskortit, otetaan käyttöön konetta käynnistettäessä.
Käyttöjärjestelmän osat eivät toki rajoitu näihin, mutta esittelin lyhyesti
olennaisimmat. AmigaOS on tavattoman laaja kokonaisuus, ja pelkästään siihen
johdattaminen voisi venähtää kirjan mittaiseksi. Tämä kurssin ensimmäinen osa
käsittelee järjestelmän toimintaa yleisesti. Tarkempaa tietoa saa kirjoista ja
lehdistä. Artikkelin lopussa on lähdeluettelo, josta löytyy mielenkiintoista
luettavaa.
{3Kirjastot ja laiteohjaimet
{3--------------------------
Kuten jo mainitsin, System Executive, lyhyesti Exec, on Amigan käyttöjärjes-
telmän (tästedes tarkoitan aina Amigan käyttöjärjestelmää, kun puhun
käyttöjärjestelmästä) keskeisin osa. Nämä osat, joista tässä on koko ajan puhut-
tu, ovat itse asiassa kirjastoja. Kirjasto on joukko funktioita, tässä tapauk-
sessa järjestelmäfunktioita, mutta ohjelmalla voi olla omiakin kirjastoja, jois-
sa on sen omia funktioita. Niitä voivat sitten kutsua myös muut ohjelmat. Exec
ja DOS ovat omat kirjastonsa, mutta käyttöliittymä jakautuu useampaan kirjas-
toon, jotka ovat Intuition, Workbench, Icon ja ASL. Näiden lisäksi on paljon
muita kirjastoja, kuten Graphics, Layers, Commodities, Expansion jne.
Kaikki käyttöjärjestelmän osat eivät kuitenkaan ole kirjastoja, vaan monet ovat
esimerkiksi laiteohjaimia, kuten Console, Input, Serial ja Trackdisk. Laiteoh-
jaimet ovat yleensä kiinteästi liitettyjä johonkin tiettyyn hardwaren osaan,
esimerkiksi Serial sarjaväylään ja Trackdisk MFM-levyohjaimeen. Ne voivat myös
tarjota virtuaalisia palveluita, kuten esimerkiksi Nullmodem ja Console, joka
tulostaa tekstiä Intuition-ikkunaan, eikä ole suoranaisesti kiinni missään lait-
teiston osassa. Käyttäjä on tekemisissä vain CLI:n ja Workbenchin kanssa, ja
kaikki muut käyttöjärjestelmän osat toimivat jossakin syvemmällä tietokoneen
sisällä. Exec on tavalla tai toisella mukana kaikessa. Ainoana melko itsenäisenä
käyttöjärjestelmän osana Intuitionilla on keskeinen rooli käyttöliittymän raken-
tajana.
{3Moniajo
{3-------
Käyttäjälle näkyvin hyöty moniajosta on se, että hän voi suorittaa useita
tehtäviä tietokoneella yhtä aikaa. Esimerkiksi musiikki soi, C-kääntäjä kääntää,
muutama levyke formatoituu ja käyttäjä lukee Star Fleetin uusia viestejä. Musii-
kin on saanut soimaan jo kauan taustalla, koska se ei vaadi varsinaista omaa oh-
jelmaa, vaan soittorutiinia kutsutaan osana keskeytystä. Olennaista tehtävissä
on se, että vain yksi tehtävä on yleensä sellainen, joka vaatii käyttäjän ko-
koaikaista huomiota. Useamman tällaisen tehtävän yhtäaikainen ajaminen vastaisi
esimerkiksi television katselua ja lehden lukemista samanaikaisesti. Moniajon
avulla saadaan myös ohjelmien kuluttama hukka-aika vähiin. Ohjelma voisi vaikka-
pa joutua odottamaan dataa levyltä, jolloin se ei voisi tehdä mitään muuta. Mo-
niajoympäristössä ohjelma voi lähettää lukupyynnön levytoiminnoista vastaavalle
tehtävälle ja tehdä jotakin muuta sillä aikaa, kun dataa haetaan levyltä.
Säästynyttä prosessoriaikaa voi hyödyntää jokin muukin ohjelma.
Vaikka nykyiset tietokoneet pystyvätkin moniajoon, useimmat käyttäjät ajavat
silti varsinaisesti vain yhtä ohjelmaa kerrallaan muiden ollessa enemmän tai
vähemmän taustalla odottamassa omaa vuoroaan. Perinteisissä yksiprosessorisissa
tietokoneissa moniajo ei ole todellista, vaan se toteutetaan niin, että proses-
soriaikaa jaetaan kaikille sitä haluaville ohjelmille vuorotellen. Tämä tapahtuu
hyvin nopeasti. Yhtä ohjelmaa ei yleensä ajeta kuin muutama millisekunti. Näin
käyttäjä saa sen vaikutelman, että kaikkia ohjelmia todellakin suoritettaisiin
samanaikaisesti, vaikka näin ei todellisuudessa tapahdukaan. Ajettavan ohjelman
vaihtaminen tapahtuu lennossa, niin ettei ohjelmien tarvitse olla ollenkaan
siitä tietoisia. Tehtävien vaihdosta ja ylläpidosta vastaa totta kai Exec.
{3Tehtävät
{3--------
Exec ajaa ohjelmia tehtävinä eli taskeina. Useimmat taskit ovat myös prosesseja.
Prosessit kuuluvat DOS:n alaan, joten niitä ei käsitellä sen enempää. Tehtävä
voi olla kolmessa tilassa: ready, sleeping tai running. Readyssä oleva tehtävä
on valmis ajettavaksi ja se odottaa prosessoria käyttöönsä. Ready-taskit ovat
omassa listassaan, jossa ne pidetään prioriteetin mukaisessa järjestyksessä.
Siitä Exec tehtävää vaihtaessaan hakee päällimmäisen, eli tehtävän, jolla on
suurin prioriteetti.
Sleeping-tilassa oleva tehtävä ei halua prosessoria vielä, vaan odottaa jotakin
tapahtuvan. Tapahtuma, joka herättää nukkuvan tehtävän, voi olla esimerkiksi sen
jollekin toiselle tehtävälle antaman toiminnon suorittaminen loppuun, näppäimen
painaminen, levyn asettaminen levyasemaan tai vaikkapa monitorin katodisädeput-
ken elektronisuihkun osuminen haluttuun paikkaan. Tehtävä voi jäädä odottamaan
useaakin tapahtumaa. Kun yksi niistä toteutuu, Exec herättää tehtävän ja asettaa
sen Ready-tilaan eli siirtää sen prosessoria odottavien tehtävien listaan, jol-
loin sitä aletaan ajaa heti kun mahdollista. Sitten ohjelmalla on mahdollisuus
tutkia, mitä tapahtui, ja toimia vastaavasti. Exec pitää nukkuvat tehtävät omas-
sa listassaan. Ready-listassa olevat tehtävät ovat aina valmiit vastaanottamaan
prosessorin.
Vain yksi tehtävä kerrallaan on Running-tilassa. Se on se tehtävä, joka sillä
hetkellä omistaa prosessorin. Tehtävä saa pitää prosessorin, kunnes se on sen-
hetkisen tehtävänsä tehnyt ja haluaa odottaa jotakin tapahtumaa, suurempipriori-
teettinen tehtävä haluaa prosessoriaikaa edellä kuvatulla tavalla, tai se on ku-
luttanut quantuminsa loppuun ja prosessoria odottaa toinen tehtävä, jolla on sa-
ma prioriteetti. Quantum on se aika, jonka yksi tehtävä saa enimmillään proses-
soria hallussaan pitää. Kun Ready-tilassa on vähintään kaksi tehtävää, alkaa nk.
time-slicing. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia samalla prioriteetilla olevia
tehtäviä ajetaan vuorotellen. Jokainen saa pitää prosessoria yhden quantumin
ajan. Tämä aika on muutettavissa. Omassa A3000:ni quantum on neljä millisekun-
tia. Yhteen kuvaruutupiirtoon aikaa kuluu 20 ms. Rasterilinjoina ilmaistuna yh-
den tehtävän ajoaika on siis noin 60.
Mikäli samalla prioriteetilla on vain yksi tehtävä, eikä ajovalmiiden tehtävien
listassa ole tehtäviä, joilla on suurempi prioriteetti, tehtävän suoritusta jat-
ketaan, kunnes sellainen sinne siirretään eli herätetään tai tehtävä jää odotta-
maan jotakin tapahtumaa, jolloin aletaan ajaa tehtävää, jolla on seuraavaksi
suurin prioriteetti. Mikäli Ready-listassa ei ole yhtään ajovalmista tehtävää,
vaan kaikki odottavat jotakin, mikä on normaali tila useimmiten, kone on
tyhjäkäynnillä. Tällöin Exec pysäyttää prosessorin, ja vain keskeytykset aje-
taan. Toiminta jatkuu heti, kun vähintään yksi tehtävä herää eli tulee aktiivi-
seksi. Silloin se siirretään Ready-listaan normaalisti ja prosessori annetaan
sille.
{3Tehtävienvälinen kommunikaatio
{3------------------------------
Tärkeän osan Amigan ympäristöstä muodostaa moniajoon kiinteästi kuuluva kokonai-
suus, joka tunnetaan nimellä interprocess communication. Exec tarjoaa keinot
tiedon välittämiseen tehtävältä toiselle ja takaisin. Monien ohjelmien ei tar-
vitse välittää muista sillä hetkellä käytössä olevista ohjelmista. Tämän takia
painotan vielä sitä, että oma ohjelma ei saa sotkea muiden ohjelmien toimintaa.
Muuten koko moniajon idea menettää merkityksensä. Useimmille ohjelmille riittää
se, että ne ovat yhteydessä käyttöjärjestelmän tehtäviin ja vaihtavat tietoa
niiden kanssa. Hyvin harvoin minkään ohjelman tarvitsee olla kanssakäymisissä
jonkin toisen ohjelman kanssa. Suurin osa ohjelman kanssakäymisestä
käyttöjärjestelmän kanssa tapahtuu kirjastojen funktioita kutsumalla.
Varsinainen tehtävienvälinen kommunikaatio tulee kuvaan esimerkiksi laiteohjai-
mia käytettäessä. Niitäkin voidaan käyttää suoraan synkronisesti, mutta jos
I/O-toiminnoista halutaan ottaa kaikki irti, on käytettävä asynkronista toimin-
tatapaa. Tällöin komennot lähetetään laiteohjaimille kutsumalla kirjastofunk-
tioita aivan samalla tavalla kuin synkronisessa I/O:ssakin. Erona on se, että
funktiokutsu palaa välittömästi takaisin kutsuneeseen ohjelmaan, ja sen suoritus
jatkuu. Tässä on vaarana se, että oletetaan esimerkiksi, että levyltä on luettu
jotakin, vaikka data itse asiassa onkin vasta haussa. Tieto annetun I/O-komennon
suorittamisesta saadaan laiteohjaimelta signaalin välityksellä.
{3Signaalit ja viestit
{3--------------------
Signaalit ovat tehtävienvälisen kommunikaation keskeisin osa. Niitä voidaan
käyttää suoraan yksinkertaisen tiedon välittämiseen. Esimerkiksi DOS välittää
prosessille tiedon <CTRL>-C:n eli breakin painamisesta lähettämällä sille eri-
tyisen signaalin. Yleensä signaaleita kuitenkin käytetään ilmoittamaan ohjelmal-
le, että toiminto, jota se on odottanut, on suoritettu, tai että tieto, jota se
on odottanut, on käytettävissä. Nukkuvat tehtävät odottavat juuri signaaleita.
Kun nukkuva tehtävä saa signaalin, jota se odottaa, Exec herättää sen ja alkaa
ajaa sitä niin pian kuin mahdollista. Signaali voi olla esimerkiksi merkki vies-
tin saapumisesta ohjelman viestiporttiin.
Tärkein tapa, jolla tietoa siirretään tehtävien välillä, on viestin lähettämi-
nen. Kun ohjelma haluaa siirtää tietoa toiselle ohjelmalle, sen tarvitsee tietää
sen viestiportin osoite. Exec ylläpitää listaa myös viestiporteista tehtävälis-
tojen tapaan. Siitä ohjelma voi etsiä haluamansa portin osoitteen. Ohjelmalla
voi olla useita viestiportteja tai ei yhtään, jos se ei tarvitse ollenkaan vies-
tejä mistään. Viestejä voi lähettää ilman omaa porttia, mutta se on kuitenkin
hyväksi, koska useimmissa tapauksissa viestin vastaanottaja vastaa viestiin,
jolloin se palautetaan sen lähettäneelle ohjelmalle. Esimerkiksi laiteohjaimille
annetaan I/O-komennot viestien avulla, vaikkakaan niitä ei lähetetä, vaan ne an-
netaan niille suoraan kirjastokutsujen avulla. Mikäli käytetään asynkronista
I/O:ta, laiteohjain vastaa viestiin suoriuduttuaan annetusta toiminnosta. Vas-
tauksen saapuminen ohjelman viestiporttiin synnyttää signaalin, joka herättää
tehtävän.
{3Resurssien hyödyntäminen
{3------------------------
Exec pitää kirjaa myös järjestelmän käytössä olevista resursseista ja jakaa
niitä kiinnostuneille. Painotan taas sitäkin uudestaan, että kaikki tarvittavat
resurssit tulee pyytää Execiltä ennen käyttöä. Mikäli niitä ei saada, se tar-
koittaa, että jokin muu ohjelma on jo ottanut ne käyttöön. Tällöin niitä ei saa
mennä sotkemaan. Jos saamatta jääneiden resurssien käyttö on ohjelmalle pakol-
lista, on poistuttava virheilmoituksen kera. Resursseja on fyysisen hardwaren
lisäksi paljon muitakin, kuten muisti ja kirjastot. Kaikki resurssit tulee pa-
lauttaa Execille niiden käytön jälkeen, jotta ne voidaan taas antaa seuraavalle
tarvitsijalle, joita voi olla odottamassakin. Resursseja ei tule pitää varattuna
tarpeettomasti, koska jokin toinen ohjelma voi tarvita niitä samaan aikaan.
{3Muisti
{3------
Amigassa on dynaaminen muistirakenne, joten kiinteää muistikarttaa ei ole. Pe-
riaatteessa ainut absoluuttinen osoite on 4. Siinä pidetään 32-bittinen osoitin
Execiin. Kaikki muut osoittimet on tiedusteltava tavalla tai toisella siltä.
Varsinkin demokoodereilla on ollut vaikeuksia ymmärtää tätä sekä sitä, että
käyttöjärjestelmästä on olemassa useita versioita. Vanhat demot (1980-luvun lop-
pupuolella) kutsuivat usein käyttöjärjestelmän rutiineja absoluuttisella osoit-
teella. Sellaiset demot toimivat vain koneissa, joissa on sama käyttöjärjes-
telmäversio. Vähitellen asia sitten meni kovimpiinkin kalloihin, ja nykyään
tällaisia ongelmia ei enää ole. Paitsi että käyttöjärjestelmästä on monta ver-
siota, ei ROM välttämättä edes sijaitse samassa paikassa. A3000 taas ei
välttämättä käytä ROM:ia ollenkaan, vaan useimmat lataavat Kickstartin levyltä
ja voivat sijoittaa sen aivan minne tahansa, tietysti kuitenkin sinne, missä on
vapaata RAM:ia, mutta RAM taas voi sijaita aivan missä vain. AutoConfig-kortit
asetetaan niin ikään johonkin vapaaseen paikkaan.
Kaikki käytettävät muistialueet tulee pyytää Execiltä. Muistia varattaessa saa
osoittimen varattuun muistialueeseen, ja vain sitä osoitinta saa laillisesti
käyttää. Minkäänlaisia oletuksia ei saa tehdä minkään osoitteiden kanssa. Muis-
tia varattaessa on myös syytä katsoa tarkkaan mitä pyytää. Ei tule pyytää FAST-
muistia, jos ei sitä välttämättä tarvitse. Tunnetaan ohjelmia, jotka eivät toimi
koneissa, joissa on vain CHIP-muistia, ainoastaan sen takia, että ohjelmoija on
mennyt typeryyksissään pyytämään aiheettomasti FAST-muistia ilman minkäänlaista
järkevää syytä. FAST-muistia voi tarvita esimerkiksi nopeuskriittinen ohjelma.
CHIP-muistiakaan ei kannata erityisesti pyytää, ellei tarvitse sitä esimerkiksi
DMA-operaatioihin. CHIP-muistin osoittaminen on selvästi hitaampaa kuin FAST-
muistin, koska se ei sijaitse suoraan prosessorin väylällä ja DMA on etusijalla
prosessoriin nähden. CHIP-muisti voi olla täynnäkin, ja sitten ohjelma ei toimi,
vaikka FAST-muistia olisi vapaana. Exec antaa ensin FAST-muistia niin kauan kuin
sitä riittää ja alkaa sitten jakaa CHIP-muistia. Normaalisti kumpi tahansa muis-
tityyppi käy, eikä siitä tarvitse erityisemmin huolta kantaa.
{3Kirjastot ja käyttöjärjestelmäversiot
{3-------------------------------------
Kirjastoja käsitellään niiden kantaosoitteiden avulla. Se on osoitin osoittee-
seen, jossa on tietoja kirjastosta sekä hyppytaulukko kirjaston funktioihin.
Kirjaston käyttämiseen tarvitaan näin ollen sen kantaosoite. Sen saa tietysti
Execiltä mille tahansa kirjastolle. Kirjastojen versiot mukailevat käyttöjärjes-
telmäversioita. Seuraavassa on taulukko, josta selviää kirjastoversioiden vas-
taavuus käyttöjärjestelmäjulkaisuihin:
Käyttöjärjestelmäjulkaisu Versionumero
3.1 40
3.0 39
2.04 37
2.0 36
1.3 34
1.2 33
Taulukko 2. Kirjastoversiot ja käyttöjärjestelmäjulkaisut.
Taulukossa ovat kaikki merkittävimmät vielä käytössä olevat versiot. Vanhin vi-
rallisesti tuettu käyttöjärjestelmä on 1.2 eli versio 33. Väliin mahtuu myös
muutamia harvinaisempia julkaisuja, kuten A600:n 2.05 ja erityisesti A2024-moni-
toria varten julkaistu V35. Itse asiassa taulukossa on mukanakin eräs harvinai-
nen julkaisu, 2.0. Versio 36 oli ensimmäinen kakkosjulkaisu, mutta siinä oli
paljon bugeja. Niistä suurin osa on korjattu versiossa 37, joka on yleisin
käytössä oleva kakkosjulkaisu. On olemassa myös versio 38, mutta siihen kuuluu
vain Workbench-päivitys, eikä ollenkaan Kickstartia ja järjestelmäkirjastoja.
Käyttöjärjestelmään on tullut paljon uusia kirjastoja. Esimerkiksi ASL ja Commo-
dities julkaistiin ensimmäisen kerran kakkosjulkaisussa, joten niistä ei ole
olemassakaan 36:a pienempiä versioita.
Uudemman versiosarjan kirjastot eivät yleensä toimi vanhempien Kickstartien
kanssa, koska ne hyödyntävät niiden uusia ominaisuuksia. Poikkeuksena ovat eräät
matematiikkakirjastot. 2.0:aan kuuluu muutama uusi matematiikkakirjasto, joka
toimii myös vanhempien Kickstartien alla. Kirjastoja avattaessa tulee pitää huo-
li siitä, että pyytää tarpeeksi uuden version. Jos esimerkiksi käyttää 2.04:n
funktioita, tulee pyytää kirjastoversiota 37. Mikäli pyytää vaikkapa 36:ta, ei
voi olla varma, saiko tarpeeksi uuden vai ei. Funktion kutsuminen siitä huoli-
matta todennäköisesti kaataa koneen, jos ohjelma ajetaan V36:n alla. V36:ssa to-
sin on suurimmaksi osaksi kaikki V37:n funktiot, mutta bugisina. Laiteohjaimien
versiot kulkevat aivan samalla tavalla. Niitä avattaessa tosin ei anneta versio-
numerotoivomusta ollenkaan.
{3Hardware
{3--------
Äärettömän harvojen ohjelmien tarvitsee ohjata suoraan koneen kovoa. Melkein
kaiken voi tehdä käyttöjärjestelmän funktioita kutsumalla. Joskus sille voi kui-
tenkin olla tarvetta, tai sitten sitä voi haluta tehdä ihan kokeilemisen halus-
ta, joka onkin harrastelijoiden keskuudessa varmaankin niitä suurimpia innotta-
jia. Hardware-ohjelmointi on kieltämättä eräs mielenkiintoisimmista ohjelmoinnin
alueista. Varsinaisiin moniajossa normaalisti toimiviin ohjelmiin sitä ei kui-
tenkaan kannata soluttaa, koska kovon käyttäminen moniajo ja muut ohjelmat huo-
mioon ottaen on hankalaa. Kovotasolla ohjelmoidessa nimittäin joutuu itse usein
huolehtimaan siitä, että muut ohjelmat eivät pääse sotkemaan omia juttuja. Ami-
gan hardware on hyvin mielenkiintoinen. Prosessoria avustaa kolme asiakaspiiriä:
Agnus, Denise ja Paula. Varsinaisia apuprosessoreita on kaksi, ja ne kummatkin
sijaitsevat fyysisesti Agnus-piirissä, johon on integroitu paljon muutakin mie-
lenkiintoista.
Apuprosessoreista toinen on Blitter. Se ei kuitenkaan ole aivan oikea prosesso-
ri, koska se ei aja ohjelmakoodia. Se kuitenkin suorittaa nopeasti kaikenlaisia
muistin kopiointi- ja operointihommia. Blitter osaa tehdä loogisia operaatioita
siirtämälleen datalle. Lisäksi se piirtää viivaa miljoonan pikselin sekuntivauh-
tia ja osaa täyttää alueita.
Copper on näytönpiirtoon synkronisoitu todellinen apuprosessori, joka ajaa omaa
koodia. Copper tuntee vain kolme käskyä, mutta sen avulla voi kirjoittaa apupii-
rien rekistereitä, joten se on yksinkertaisesta käskykannastaan huolimatta teho-
kas apuväline grafiikan kanssa. Käyttöjärjestelmä hyödyntää Copperia esimerkiksi
ruudun vaihtamisessa. Kun ruudulla on kaksi Intuitionin ruutua päällekkäin, Cop-
per vaihtaa värirekisterien, bittikarttaosoittimien ja muiden tarpeellisten re-
kisterien sisällöt. Agnus vastaa lisäksi mm. DMA:sta. Denisen vastuulla on gra-
fiikka. Paula on kiireinen tyttö, jonka osana on huolehtia mm. sarjaväylästä ja
levyasemaväylästä. Amigan laitteistoon kuuluu paljon muitakin piirejä, kuten
kaksi CIA:ta. Ne ylläpitävät yhteyttä näppäimistöön ja rinnakkaisportin kautta
esimerkiksi äänen digitoijaan.
{3Kirjallisuutta
{3--------------
Tässä on lyhyt luettelo hyödyllisistä kirjoista järjestelmäohjelmoijalle. Pe-
riaattessa ensimmäiset neljä ovat NE kirjat, jotka ohjelmoija tarvitsee. Ne kun
löytyvät hyllystä, muita ei tarvitsekaan. Helpommin ohjelmointiin pääsee kuiten-
kin sisälle jonkin opaskirjan avulla. Niitä on listan lopussa. Niissä käsi-
tellään asioita perusteellisemmin ja enemmin esimerkein. Reference-manuaalit
ovat juuri sitä, eli hakuteoksia. Ohjelmoinnin opettelu niitä käyttämällä on to-
ki mahdollista, mutta ei välttämättä helppoa. Reference-manuaalit ovat Addison
Wesleyn julkaisuja ja opaskirjat Abacuksen. Abacuksen kirjasarjaan kuuluu paljon
muitakin kirjoja, jotka käsittelevät esimerkiksi levyasemia ja grafiikkaa.
AMIGA ROM Kernel Reference Manual: Libraries
AMIGA ROM Kernel Reference Manual: Devices
AMIGA ROM Kernel Reference Manual: Includes and Autodocs
Amiga Hardware Reference Manual
BITTI-kirjat, AMIGA 3: konekieliohjelmointi
BITTI-kirjat, AMIGA 4: Exec
AmigaDOS Inside and Out
Amiga Machine Language
Amiga C for Beginners
Amiga C for Advanced Programmers
Amiga System Programmer's Guide
Advanced System Programmer's Guide for the Amiga
