ENSIMMÄINEN OSA Israelilaisten taikavoima. Täydellinen ja todellinen historia kansain maallisista ja hengelli- sistä toimista -- hengellisistä näyistä, ja jumalten sekä hurskasten miesten vaikutuksesta, löytyy hebrealaisten uskonnollisissa kirjoituk- sissa ja heidän Pyhässä Kirjassaan. Raamattua kutsutaan Pyhäksi Kirjaksi sentähden kun se sisältää pyhi- mysten viisauden, ja samalla kertaa yhdistää se ja laittaa sopusointuun sanan ja teot, opetuksen ja sen täytäntöön panemisen. Se näyttää todel- lisen yhteytemme kaikkivaltiaan kanssa -- se tuo esiin elämästämme; se käsittelee ja näyttää meille luonnonlakien synnyn ja vaatimukset, joiden läpi ja kautta kaiken täytyy johdattaa valkeuteen ihmiskunnan synnyn, entisyyden ja nykyisyyden perille pääsemiseksi -- ja myöskin ihmiskunnan tulevaisuuden ymmärtämiseksi, ja miten todellinen pyhyys saavutetaan. Se näyttää meille myöskin elävät ja näkyväiset asiamiehet, joita Jumala pi- tää pelastustyössään ja vihdoin kaikista ylimmän ja pyhimmän olennon -- maailman Vapahtajan, joka oli kaikki hyvä ja kaikki pyhä omassa persoo- nassaan, ja Hänessä oli pyhyyden voima, jommoista ei yhdelläkään ennen häntä eikä hänen jälkeen ole ollut, ja Hän se näytti ja viitoitti lan- genneelle ihmiskunnalle tien korkeimpaan ja pyhimpään elämän tarkoituk- seen, ja näytti, miten tulee puhdistautua pelastetuksi tullaksemme. Me löydämme itäisissa kansoissa kaikenlaista taikavoimaa -- asteita miten voi päästä unissaan ja hereillään yhteyteen henkimaailman kanssa ja tehdä niiden yliluonnollisten voimain avulla ihmeitä. Israelilaisten taito oli paljon erilaisempi kuin muiden itämaan kansojen. Edellisten oli enemmän persoonaan perustuva, ja enemmän persoonista riippuva, mutta jälkimmäisillä ei se ollut niin yksilöjä varten, mutta perustui se koko ihmiskuntaa ja sen suurta tulevaisuutta varten. Jälkimäiset sukkelilla keinoillaan ja alhaisten taitojensa avulla onnistuivat tekemään ihmeitä, mutta edelliset loisti hyvyydellään ja heidän työnsä oli kaikki Kaikki- valtiaan voiman avulla matkaan saatu; he rakensivat perustusta tulevai- suudelle, ja kaikki heidän elämänsä ja käytöksensä oli siihen perustuva. Israelilaiselle näkijälle oli nähtävänä ei ainoastaan jonkun yksityisen kohtalo, mutta koko kansakuntain kohtalo oli hänelle selvä; hän tiesi, että kaikkien tulee panna luottamuksensa Jumalaan, joka vihdoin salai- suudet ilmi tuo, niinkuin Hän on monta kertaa ilmi tuonut vanhassa aika- kaudessa näkyjen kautta. Jos me tarkastamme vanhan liiton historiaa, näemme sieltä, että tuo merkillinen kansa seisoi yksinänsä ikäänkuin tu- linen patsas pakanallisen pimeyden keskellä. Vaikka me löydämme myöskin muiden kansain seasta arvollisia miehiä, jotka etsivät pyhää valoa pimeyden ja tietämättömyyden ympäröimänä, mut- ta israelilaisissa oli Jumalan miehiä, joissa oli todellisen uskon kuva, ja heissä ilmeni korkeimman voimaa, ja he teoillaan sekä merkeillään erottivat elämän kuolemasta, totuuden erehdyksestä; ja vaikka toisten kansojen vanhat jätteet tuovat esille väitöksiä ja tunnustuksia, niin puuttui heiltä niiden käytäntöön panemista; sen sijaan on israelilaisil- ta työt ja teot olleet näkösällä -- heidän toimintansa on jättänyt elä- vän kuvan. Kaikista heidän teoistaan puhuvat Pyhät Kirjoitukset luotta- muksella, niin että minkään muun kansan historia, johon on liitetty niinkin paljon jutullisia kertomuksia, ei ole sen vertainen. Sen mukaan kuin tästä selvenee, sisältää raamattu valon, joka valaisee elämän kaik- ki pimeät kohdat; se on pohjaperustus kaikelle inhimilliselle työlle, loppu ja päämäärä kaikelle tiedolle ja viisaudelle. Se on ensimmäinen niistä kolmesta suuresta valosta, jotka ohjaa ja hallitsee uskoamme, ei- kä se ole missään läheisessä yhteydessä niiden toisten kahden valon kanssa, jotka myöskin ovat luonnonlain kanssa sopusoinnussa ja määräävät ihmiskunnan toiminnan ja kohtalon. Raamattu on myöskin opettavaisempi ja rikkaampi yleistiedoissa ihmiskuntaan nähden kuin kaikki muut kirjat yh- teensä. Sentähden tahdomme tästä tuoda esille moniaita pääkohtia, ihmei- tä ja tunnustuksia, mitkä koskee persoonallista vetovoimaa, ja sitten myöskin annamme huomiota tautien parannuskeinoihin raamatullisen opetuk- sen mukaan. Julkaisemme myöskin unennäköjä, joista hyvin paljon raama- tussa puhutaan. Raamatussa kerrotaan monista unennäöistä, jotka ovat erittäin merkil- lisiä. Jumala puhui profeetoille ja niille, jotka olivat itsensä hänelle antaneet heidän nukkuissaan. Mooseksen tunnustuksen mukaan melkein kaik- ki vanhan ajan ilmestykset tapahtuivat unien kautta. Neljän Moos. kirja 12-6: "Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne profeetta, minä Herra ilmoitan itseni hänelle näyssä, ja unes- sa puhuttelen häntä." Job. XXXIII 15: "Uninäössä yöllä, koska uni tulee ihmisten päälle, koska he makaavat vuoteessa, silloin hän ilmoittaa ih- misten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa". I Kuning. III, 5: "Ja Herra ilmaantui Salomonille Gideonissa yöllä unessa; ja Ju- mala sanoi: anos, mitä minä annan sinulle! Salomo sanoi: sinä olet teh- nyt minun isälleni Davidille sinun palvelijalles sen suuren laupeuden, niinkuin hän vaelsi sinun edessäs totuudessa ja vanhurskaudessa, ja va- kaalla sydämellä sinun kanssas; ja sinä olet pitänyt hänelle suuren laupeuden jne. Anna sentähden sinun palvelijalles ymmärtäväinen sydän tuomita sinun kansaas ja eroittaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta kansaas tuomita?" 1:nen Moos. XX, 3: "Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: katso, sinun pitää kuole- man sen vaimon tähden, jonka ottanut olet; sillä hän on yhden miehen aviovaimo; ja Jumala sanoi hänelle unessa: minä myös tiedän, että sydä- mes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan." 1:nen Moos. 31, 24: "Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa, ja sanonut hänelle: 'ka- vahda sinuas, ettes puhu Jakopille hyvää eli pahaa'". Joosepin unet hä- nen veljistään ovat myöskin erittäin merkilliset. 1:nen Moos. 37, 5: "Niin Josep näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmän vihaamaan. Sillä hän oli sanonut heille: kuulkaas tätä un- ta, jonka minä näin. Katso, me olimme sitovinamme jalallisia vainiolla, ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne sei- soivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani. Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallit- semaan meitä?" Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: "Katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksi- toista tähteä kumarsivat minua. Ja kun hän sitä saneli isällensä ja vel- jillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on kuin sinä nähnyt olet? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tulemaan ja kumartamaan meitämme sinun edessäs maahan?" (Filen kirjoittajan huo- mautus: Lievästi taukki tyyppi... Ja unista: eikös hamppu ollut yleinen tupakkakasvi noihin aikoihin?... Ai niin! Enää en jaksa kirjoittaa samo- ja juttuja, jotka löytyvät joka tapauksessa Isosta Kirjasta! Lukekaa it- se, jos kiinnostaa.) Pyhä historia todistaa, että jälkeen kuin Jooseppi myytiin veljiltään Egyptiin, hän todellisesti tuli heidän kuninkaaksensa Faraon hovissa. Joosepin taito unien selittäjänä ilmenee myöskin kun hän ilmoittaa juo- manlaskijalle ja leipojalle, jotka Farao heitti vankeuteen, heidän unen- sa merkityksen, 1:nen Moos. 40; ja myöskin kuningas Faraon unen seitse- mästä lihavasta ja seitsemästä laihasta lehmästä, ja seitsemästä täysi- näisestä ja kauniista tähkäpäästä, sekä seitsemästä surkastuneesta täh- käpäästä. Uudessa testamentissa puhutaan myöskin monessa paikassa, jois- sa Jumala puhui unien kautta palvelijoilleen. Unessa ilmoitti enkeli Joosepille, Marian miehelle, (Math. 20), että Maria tulee Pyhältä Hen- geltä raskautetuksi ja synnyttää pojan, josta tulee maailman Vapahtaja; ja myöskin, että hänen tulee ottaa lapsi ja paeta sen kanssa Egyptiin, varjellakseen sitä Herodeksen murhapäätökseltä; Herodeksen kuoleman jäl- keen palata hänen kanssaan Nazarethiin (Math. 2: 13-19). Samoin ilmoi- tettiin unessa niille kolmelle tietäjälle ja viisaille miehille Idästä, että heidän ei saa palata Herodeksen tykö, mutta että heidän on mentävä toista tietä omallemaalleen. Apostolit usein näkivät näkyjä yöllä; esim. Paavali sai käskyn mennä Macedoniaan (Ap. teot 10: 9). Ja samassa kir- jassa Uutta Testamenttia (28: 9) luemme:**. Monta samanlaista lukua voi- taisiin luetella, 23: 11; 27, 23, jne. Alottakaamme historian alkuajasta, se on alkuluomisesta alkain Moo- seksen kirjoitusten mukaan. "Alussa loi Jumala taivaan ja maan." Tässä on ensimmäinen ja suurin aihe. Jumala on luomaton olento -- taivas ja maa ensimmäiseksi luotiin; Jumalan synnystä ja luomisesta ei mitään historiallisia todistuksia ole Mooses esille tuonut. Sitten Moo- ses puhuu valkeudesta ja pimeydestä: "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pi- meys oli syvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ja Ju- mala sanoi: tulkoon valkeus ja valkeus tuli." Tässä sanotaan valkeutta luoduksi, ja sen vastakkainen oli pimeys, jota ei luotu, mutta joka oli ilman luomatta; sentähden vanhan ajan egyptiläiset pitivätkin pimeyttä kaiken alkuna, ja ennenkuin mitään muuta oli. Mooseksenkin kirjoitusten mukaan tunnustetaan se egyptiläisten usko oikeaksi, sillä hän sanoo: "ja pimeys oli syvyyden päällä". Egyptiläinen oppi alkuajasta voi olla hy- vinkin luotettu, mutta heidän erehdyksensä sai alkunsa siitä, että he hyväksyivät pimeyden ennen valkeutta; ja persialaiset tekivät vastakkai- sen erehdyksen, hyväksyen valkeuden ennen pimeyttä, ja että valkeus on kaiken alku ollut. Valkeus ja pimeys seisovat vastakohtina toisilleen, joista toinen on ollut ja toinen on luotu, ja joista Mooses sanoo: "Ja Jumala eroitti valkeuden pimeydestä: Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden kutsui Hän yöksi". Raamatussa esiintyy alkuluomishistoriassa myöskin seuraava epäselvä kohta, nim. kun puhutaan vedestä hengestä -- vesi oli näkyvä ja oleva aine, ja henki, se on Elohim, oli vaikuttava, toimiva, mutta näkymätön olemus, ei mistään aineesta tehty. "Ja Jumalan henki liikkui vetten päällä." Yksipuoliset näkökannat johdattivat alku- jaan viisaat tutkiat harhaan. Siispä Thales kirjoituksissaan loi ja syn- nytti kaikki vedestä, ja jätti mainitsematta kokonaisuudessaan: vaikut- tavan ja synnyttävän Jumalan hengen. Thalesin suunnitelmaa ovat materia- listit hänen jälkeensä seuranneet. Toinen yksipuolinen katsantokanta on se, kun katsotaan kaikkea yksinomaan hengelliseltä kannalta ja aine, maa, vesi ja näkyvät esineet, jätettiin kokonaan tutkimattomiksi, niin kuin alkuajan spiritualistiset advokaatit kaikkea käsittelivät. Mooses sentähden näyttää kaikki jotakuinkin perusteellisesti ja osoittaa tai- toa, jommoista eivät omanneet yksikään muu Egyptin viisaista. Hän tar- kastelikin ja tutkiskeli kaikkea pyhyyden valossa, eikä missään puolue- hengessä, mutta todellisessa kuvassa, antaen aineelle sille kuuluvan ar- von ja asettaen hengellisen sen rinnalle. Ja lisäksi on Mooses kuvannut luomisen kauniilla ja miellyttävällä kielellä, niinkuin esim. mitä hän vesistä puhuu -- erottelee kuivan ja märän, ja kuinka kuiva maa tulee esiin veden seasta; kuinka nurmi ja kasvit, jotka kantoivat siementä, ja hedelmälliset puut kasvoivat maan päällä; kuinka merien syvyydet oli täynnänsä elämää, ja kaikenlaisia eläimiä ilmestyi maan päälle ja lintu- ja, jotka lentelivät taivaall; ja vihdoin viimeiseksi kertoo hän kuinka Jumala loi ihmisen, miehen "omaksi kuvaksensa", jolle Hän antoi vallan "vallita kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan ja kaikki, jotka maalla matelevat." Mooseksen Eedeni oli asuinpaikka niille ensimäisille luoduille; sen rajain sisäpuolella kasvoi tiedon puu, jonka hedelmät erottivat hyvän pahasta. Käärmeen kuva on siinä esitetty kuvaavana ihmisen lankeemusta. Toisessa kohden mainitsimme jumalisten miesten puhtaudesta sekä viisau- desta. Tässä sopii tuoda esiin aineeseemme lisää raamatullisia perustei- ta. Ja lisäksi otamme avuksi salaperäisen, huomiota herättävän kirjoi- tuksen, jossa muunmuassa on seuraavaa: (Makigon, eli tuntemattomain vii- saustieteilijän yhdistyksen salainen suunnitelma jne. Frankfurtissa ja Leipzigissä v. 1784. Omituinen kirja, jonka opetus monissa kohden on yh- täpitävä Indian Brahmin opin kanssa.) (s.30 puoliväli)