copyright by Kari Nenonen - vain s„hk”iseen levitykseen

 YHDEKSŽN

Soixante-neuf: nyt tosiaankin on olemassa maaginen, mystinen numero!
(Lily Langtree)

Her„sin juuri ajoissa liitty„kseni vasta saapuneitten vieraiden seuraan lounaalle. Heid„n joukossaan istui herrasmies, jonka kanssa olin viett„nyt Lontoossa melkein kaksi vuotta aikaisemmin aika herkullisen illan. Saapuessani paikalle h„n nousi muiden herrasmiesten tavoin seisomaan otsa h„mmentyneiss„ rypyiss„. Ilme muuttui pian ilahtuneeksi tunnistushymyksi .

-- Hitto, seh„n on Jenny!

-- Herra Stubbs, min„ sanoin.  -- Mik„ ihana yll„tys!

H„n tarttui k„teeni leve„sti hymyillen.   -- Kuinka ihmeellist„! Sinusta on tullut nainen sen j„lkeen kun viimeksi tapasimme.

-- Se on ainakin osittain teid„n ansiotanne, rakas herra Stubbs.

-- Rakas Jenny, sin„ imartelet minua. H„n suuteli k„tt„ni.   -- Ja ladykin sinusta on tullut siin„ ohessa, h„n sanoi hiljaa ja iski silm„„.

H„n tarkoitti tietenkin yl„luokan aksenttiani jonka olin omaksunut tapaamisemme j„lkeen. Sanoin vastaten h„nen hymyyns„:  -- Sekin on todiste koulutuksen hy”dyllisyydest„, ja sit„ taas tarjosi minulle er„s toinen yst„v„llinen herrasmies.

Herra Stubbs k„„ntyi esittelem„„n minut muille y”vieraille. Ensimm„inen heist„ oli Babette Chartreuse. Ihmeiden ihme! Mik„„n h„ness„ ei muistuttanut Bettinasta! Jopa istuessaankin h„n n„ytti pitemm„lt„ ja jotenkin hoikemmalta kuin edelt„j„ns„. Olen aina tiedostanut hyv„n asennon merkityksen. H„nen sointuva ranskalainen aksenttinsa oli t„ydellinen.

Mademoiselle Chartreusen vieress„ istui tri Josef Hochenbusch. H„n oli j„ttil„inen mieheksi, yht„ vaikuttava leveydelt„„n kuin pituudeltaankin. Keski-ik„inen l„„k„ri kohosi l„hes kahden metrin korkeuteen ja h„nen hartiansa olisivat sopineet paremmin h„r„lle kuin ihmisolennolle. Ensi silm„yksell„ h„n n„ytti koostuvan l„skist„, mutta kuten tulin my”hemmin havaitsemaan, h„nen tummien vaatekappaleittensa alle k„tkeytyv„ mahtava ruho k„sitti p„„asiassa vahvoja lihaksia. Mielest„ni h„n n„ytti l„„k„riksi varsin ep„tavalliselta. Kokemukseni perusteella l„„k„rit olivat kaikki olleet parrakkaita, kaljuuntuvia, vantteria ja pyylevi„. Tri Hochenbusch ei ollut mit„„n n„ist„. H„nell„ oli monokkeli, t„ytel„inen, harmaatukkainen p„„ ja, ruhostaan huolimatta, muodollinen ja j„ykk„ k„yt”s. Vaikka kokemukseni sellaisista asioista siihen aikaan oli jokseenkin rajallinen, tuo hyv„ tohtori tuntui k„yt”ksens„ ja olemuksensa perusteella minusta enemm„n preussilaiselta kuin sveitsil„iselt„, enemm„n sotilaalliselta kuin l„„ketieteelliselt„.

Tri Hochenbuschin tarttuessa k„teeni en voinut olla kuvittelematta milt„ h„nen massiivinen ruhonsa n„ytt„isi maatessaan naisen p„„ll„.
Nainen hukkuisi taatusti kokonaan valtavan lihavuoren alle ja syntyisi mielikuva mursusta parittelemassa ilman partneria. Seurueeseemme kuului viel„ yksi ulkomaalainen: herra Samuel Smith, komea amerikkalainen joka n„ytti hoikalta ja tyylikk„„lt„ jalavalta tri Hochenbuschin massiivisen tammen rinnalla. H„nen tukkansa oli vaaleanruskea, melkein vaalea ja vieh„tt„v„n p”rr”inen kuten koko h„nen olemuksensa.

Istuutuessani paikalleni pitk„n p”yd„n „„reen Lady Doris k„„ntyi sanomaan minulle: -- Sinun t„ytyy kertoa meille kaikki aiemmasta suhteestasi herra Stubbsiin. Se v„h„ mink„ kuulin kuulosti vastustamattoman herkulliselta.

-- Aivan niin, neiti Everleigh, mademoiselle Chartreuse sanoi,    -kertokaa ihmeess„.

Min„ punastuin.   -- Katson sen olevan herra Stubbsin etuoikeus.

-- Se tuskin sopii lounasp”yd„n puheenaiheeksi, herra Stubbs sanoi.

-- Siin„ tapauksessa me keskustelemme siit„ p„iv„llisell„, lady Doris sanoi.

-- Kuulostaa suurenmoisen riettaalta, rouva Carnaby sanoi tuijottaen viinilasinsa yli ensin herra Stubbsia ja sitten minua.   -- Mutta on ehk„ parempi antaa sen odottaa kunnes olemme tutustuneet toisiimme paremmin.

Hymyilin h„nelle kiitollisesti. Muu osa p”yt„puheestamme oli jonninjoutavaa l”rp”ttely„. Herra Smith istui vasemmalla puolellani ja selviytyi suurimmasta osasta ateriaa yhdell„ k„dell„ toisen edetess„ sopan ja j„lkiruoan v„lill„ polveltani reiteni sis„pinnalle. Olin aikeissa poistua p”yd„st„, kun muistin Walesin prinssin maininnan amerikkalaisesta yhtym„st„. Minulle v„l„hti, ett„ herra Smithkin saattoi olla toimittamassa osakekirjoja. Peli oli totisesti k„ynniss„! P„„tin j„„d„ viel„ hetkeksi, juuri tarpeeksi pitk„ksi aikaa jotta h„n sai viety„ loppuun salaisen tutkimuksensa.

Sitten nousin p”yd„st„ luoden merkitsev„n katseen Deborahiin. H„n ny”kk„si. Viisi minuuttia my”hemmin h„n koputti heng„styneen„ makuuhuoneeni oveen.

-- Alunaa, sanoin h„nelle ojentaen pienen kirjekuoren.   -- K„sitt„„kseni paras tapa on liuottaa se l„mpim„„n veteen ja k„ytt„„ se suihkeena.

-- Miten se toimii? h„n kysyi hermostuneesti.

-- Se tekee sinut tiukaksi, niin kuin neitsyt, joka sinun tulisi olla.

-- Taivas...

-- Mutta sinun on k„ytett„v„ se noin tuntia ennen varsinaista tapahtumaa.

-- Kaikkiko?

-- Kyll„. Mit„ enemm„n, sen parempi. Sinun pit„„ panna se veijari tekem„„n ty”t„ nautintonsa eteen.

-- Sattuuko se?

-- Luultavasti.

-- No, niinh„n sen kai oletetaankin.

-- Ja t„m„, sanoin ojentaen h„nelle parfyymipullon,   -- sis„lt„„ pienen m„„r„n verta -- „l„ pelk„„, se on naudanverta. Sinun pit„„ piilottaa se johonkin mist„ saat sen helposti k„siisi. J„lkeenp„in, kun h„n tasaa hengityst„„n, pirskottelet sen lakanoille. Miehet rakastavat mulkoilla todisteita miehuudestaan.

-- Oh, Jenny, sin„ olet ihme!

-- Muista, ei enemp„„ kuin tunti, enint„„n kaksi. Tartuin h„nt„ k„dest„.   -- Ajattele olevasi viaton morsian. Žl„k„ tavaan t„hden osoita sen enemp„„ tiet„myst„ kuin hy”kk„„vyytt„k„„n.

-- Mutta kuinka min„ sitten saan h„net tulemaan luokseni sen rajoitetun ajan sis„ll„?

-- Min„ hoidan sen, sanoin.   -- Sanotaan kello nelj„lt„ t„n„„n iltap„iv„ll„ sinun huoneessasi.

-- Oh, Jenny, pystyn tuskin odottamaan! H„n kietaisi k„tens„ ymp„rilleni.   -- Kuinka ihana tapa viett„„ teeaika... min„ olen vuoteella h„nen aukaistessaan oven... olen alasti... ja sitten...

-- Ei, Deborah, min„ sanoin.   -- Neitsyet eiv„t ole alasti. Sinun on oltava t„ysiss„ pukeissa -- kainona -- ja sen j„lkeen kun sin„ l„mpenet h„nen suudelmistaan sinun on annettava h„nen riisua itsesi.

-- Kyll„, se kuulostaa niin romanttiselta!

-- Kunhan muistat j„tt„„ pois liivisi ja korsettisi, miehill„ ei riit„ k„rsiv„llisyytt„ moisille esteille ja he saattavat tuhertaa niiden avaamisessa ikuisuuden.


*  *  *


L”ysin Noel Fibbitin lojumasta sohvalta aamuhuoneesta. H„n kohotti synke„t kasvonsa Punch-lehdest„ minuun. Tartuin h„nen k„teens„ ja istahdin sohvan reunalle.    -- Kello nelj„lt„, sanoin.

-- Mit„ silloin tapahtuu?

-- Paratiisi.

-- Anteeksi mutta en...

-- Sinun on oltava h„nen ovellaan. Koputa hiljaa.

-- Sin„ tarkoitat neiti MacDillin... siis Deborahin? H„n kohottautui istumaan kasvot s„teillen.

-- Neitsyesi odottaa sinua.

-- Oh, Jenny! Kiitos!

-- Sinun on oltava hell„ h„nelle -- hyvin hell„, Noel.

-- Sit„ tulen olemaan, varmasti. H„n nousi kiihtyneen„ seisomaan ja katsoi taskukelloonsa.   -- Sin„ olet ihme! Kuinka voin koskaan korvata t„m„n sinulle?

-- Keksin varmasti jotakin.

-- Ensimm„inen neitsyeni! Is„ tulee olemaan ylpe„ minusta!

-- Tulee olemaan sinun teht„v„si riisua h„net... opettaa h„nt„.

-- Voi Luoja, kello on vasta puoli kolme -- puolitoista tuntia odottamista!

-- Etk„ saa kiirehti„ asioita, min„ sanoin.   -- Pid„ mieless„si, ettei h„n ole koskaan aikaisemmin ollut miehen kanssa.

-- Kyll„, kyll„, tietenkin. Voi t„t„ onnenp„iv„„! Is„ tulee olemaan ylpe„ minusta!

Itseasiassa, min„ mietin, kaikki toimenpiteet olivat turhia. Olisimme todenn„k”isesti p„rj„nneet ilman alunaa ja vertakin: nuori Noel olisi tuskin havainnut eroa.

Minua odotti j„lleen yksi vierailu salak„yt„viin. Se perustui arvaukseen, joka oikeaksi osoittautuessaan saisi minut heti per„„n poistumaan Fanshawe Housesta.Jos l”yt„isin etsim„ni, menisin talliin, satuloisin itselleni hevosen ja ratsastaisin salaa kyl„„n, miss„ odottaisin seuraavaa Lontooseen menev„„ junaa. (Jokainen sep„n tyt„r osasi satuloida hevosen).

Mutta kerrotaanpa asiat oikeassa j„rjestyksess„. Oli ehdottoman t„rke„„, ett„ paikantaisin huoneet, joihin sveitsil„inen tohtori Hochenbusch ja amerikkalainen herra Smith olivat sin„ aamuna asettuneet. Menin labyrinttiin sin„ iltap„iv„n„ kello 2.45.

Kuudessa niist„ yhdest„toista makuuhuoneesta, joihin minulla oli salainen sis„„np„„sy (omani mukaanluettuna) oli jo entuudestaan asukas.
Tarkistettavaksi j„i siis viisi. N„ist„ ensimm„inen oli edelleen tyhj„. Kolmekymment„ yardia edemp„n„ tulin toiselle aikaisemmin asukkaattomalle huoneelle. Se toimi nyt ilmeisesti 'uuden' vieraan, mademoiselle Babette Chartreusen makuuhuoneena.

Kurkistaessani tirkistysaukosta huomasin ilokseni. ett„ 'mademoiselle' viihdytti vuoteessaan vanhaa yst„v„„ni herra Stubbsia. H„n makasi alastomana vuoteessa jalat harallaan ja pystyss„ kuin kaksi muodokasta lipputankoa. Herra Stubbs oli niiden v„liss„ k„sivarsiinsa tukeutuneena. H„nen lihaksikas perseens„ pumppasi vimmatusti.

Se oli totisesti hekumallinen n„ky! Huomasin reagoivani kiihottumalla, enk„ pelk„st„„n n„kyyn vaan my”s intohimon „„niin -- vingahduksiin, uikutuksiin, l„„h„tykseen, voihkaisuihin ja mielihyv„n murahduksiin, kiihke„n panemisen rytmikk„„seen litin„„n! K„teni etsiytyi kuin omasta halustaan hameeni alle ja her„„v„n pilluni alastomaan kosteuteen.

Mutta sitten yht„kki„ ryhdist„ydyin muistaessani ettei nyt ollut oikea aika riettaisiin huvituksiin. Himoni soti hetken tahtoani vastaan.
Mutta ter„stin itseni torjumaan hekuman houkutuksen. Britannia oli t„rke„mpi! Teht„v„ odotti ja minun oli k„yt„v„ k„siksi siihen.

L„hdin hieman vastahakoisesti k„yt„v„„ eteenp„in, laskeuduin tikkaat ja kuljin taas muutaman jaardin eteenp„in kunnes lopulta tulin huoneelle, joka oli ollut tyhj„ edellisen„ p„iv„n„. Nyt saatoin kuitenkin n„hd„ ett„ siell„ oli asukas. L„hes koko per„nurkan t„ytti suuri matka-arkku ja siell„ t„„ll„ lojui miehelle kuuluvia tavaroita.

Menin sis„„n per„sein„„n rakennetusta salaluukusta. Tuolin selk„nojan yli oli viskattu samettinen tupakkatakki. Sen sis„puolella olevassa lapussa luki: WANMAKER AND COMPANY, PHILADELPHIA. Olin ep„ilem„tt„ amerikkalaisen herra Samuel Smithin makuuhuoneessa.

Ryhdyin tutkimaan matka-arkkua ja l”ysin j„rkytyksekseni pistoolin alushousupinon alta. Vaikka tuo ruma esine ei ollutkaan vierailuni syy, tunsin voimakasta joskin selitt„m„t”nt„ halua varastaa sen.

Tutkin kaikki mahdolliset k„tk”paikat tuolien alustat, patjat, vuoteen ja matot, kirjojen v„lit... kaiken, mutta turhaan. Olin jo my”nt„m„isill„ni tappioni kun katseeni osui y”p”yd„ll„ olevaan nahkaiseen asiakirjasalkkuun. Tietenkin! min„ ajattelin. Ei h„n osannut ep„ill„, ett„ t„„ll„ voisi olla varkaita. Miksi h„n olisi yritt„nyt piilottaa sen?

Avasin k„rsim„tt”m„sti soljen ja k„„nsin l„p„n auki. Sis„lle oli tungettu paksu paperinippu. Kukin paperi oli koristeellinen, ilmeisesti k„sin kaiverretuilla laatoilla painettu asiakirja. l00 Osaketta -Suezin kanavayhti”.

Heureka! Ne olivat olleet t„ysin n„kyviss„ minun etsiess„ni erilaisista piilopaikoista! Nyt oli en„„ l”ydett„v„ tri Hochenbuschin Sveitsist„ tuomat osakkeet.

Otin osakkeet laukusta. Sitten otin Lontoon Timesin ja taittelin sen niin ett„ siit„ muodostuisi osakekirjanipun kokoinen pullistuma. Asettelin sen huolellisesti salkkuun, suljin salkun ja asetin sen p”yd„lle mist„ olin sen l”yt„nyt.

Ollessani l„hd”ss„ muistin matka-arkussa olevan pistoolin. Kiiruhdin arkulle -- itsek„„n ymm„rt„m„tt„ miksi --ja k„„rin kamalan kapineen herra Smithin alushousuihin. Sitten poistuin pistooli ja osakekirjat mukanani herra Smithin makuuhuoneesta samasta ovelasta salaluukusta mist„ olin sinne tullutkin.

Salak„yt„v„„n p„„sty„ni huomasin tri Hochenbuschin asuvan heti seuraavassa huoneessa. Aukosta tirkist„ess„ni havaitsin ison miehen olevan oudossa puuhassa. H„n makasi alastomana sel„ll„„n lattialla. H„n punnersi itsens„ koskettamaan sormilla varpaitaan ja laskeutui sitten taas sel„lleen noustakseen heti per„„n j„lleen koskettamaan varpaitaan. H„n toisti rituaalin yh„ uudestaan ja uudestaan. Vaikka yritin kuinka, en pystynyt keksim„„n mit„„n j„rke„ moisessa rasittavassa ja hy”dytt”m„ss„ ponnistelussa. Saattoiko se olla jokin masturbaation eksoottinen muoto? Minulta vei vain hetken tajuta, ettei niin ollut asia, sill„ h„nen komea joskin vetel„ peniksens„ lojui ilmeisen kiinnostumattomana is„nt„ns„ oudoista pinnistelyist„.

Tri Hochenbusch kuului laskevan „„neen joka kerta kun h„n kosketti sormillaan varpaitaan. Katsellessani kasvavan k„rsim„tt”myyden vallassa h„n jatkoi mielet”nt„ punnerteluaan viel„ joitakin minuutteja. Sitten h„n kier„hti vatsalleen ja ryhtyi uudenlaiseen pinnistelyyn. K„siens„ ja varpaittensa varaan tukeutuen h„n laski vartaloaan kunnes h„nen leukansa kosketti lattiaa. Sitten h„n suoristi k„sivartensa kohottaen ruhonsa aikaisempaan asemaan toistaakseen j„lleen prosessin.
H„n liikkui alas ja yl”s yht„ mittaa koskettaen joka kerta ainoastaan leuallaan lattiaan. Vaikka h„nen peniksens„ pysyi pehme„n„, h„nen lihaksensa eiv„t pysyneet. H„nen k„sivartensa, vatsansa, olkap„„ns„ ja s„„rens„ pullistelivat mahtavasti.

Saattoiko olla niin, min„ j„rkeilin, ett„ t„m„ ep„tavallinen puuha oli suunniteltu pienent„m„„n noiden ylisuurten ( ja ehk„ k”mpel”iden?) lihasten kokoa rasittamalla ne kuoliaaksi?

Viimein tri Hochenbusch lopetti puuhansa ja nousi seisomaan. H„nen pukeutuessaan annoin katseeni kiert„„ huoneessa. Ja siell„, suuren lipaston p„„ll„ olivat osakkeet!

Teht„v„ni olisi pian saatettu loppuun! Odottaisin kunnes h„n menisi ulos. Sen j„lkeen h„nen osakeosuutensa olisi minun. Suezin kanava olisi turvattu imperiumille! Ennen kuin kukaan Fanshawe Housessa havaitsisi osakkeiden puuttumista min„ olisin Lontoossa luovuttamassa niit„ Walesin prinssille!

Oikullinen kohtalo p„„tti toisin. Katselin kuinka nyt t„ysiss„ pukeissa oleva tri Hochenbusch k„„ri osakenipun rullalle ja sitoi sen sinisell„ silkkinauhalla. Sitten h„n poistui yll„tt„en huoneesta osakerulla k„dess„„n. Tuijotin hetken typertyneen„ tyhj„„n makuuhuoneeseen.
Hengitin syv„„n ja yritin rauhoittua ajattelemaan selke„sti. Minulla oli hallussani puolet osakkeista. Tulisiko minulle toista tilaisuutta saada k„siini toinen puoli? H„tk„hdin tajutessani, ett„ tohtori oli ehk„ parhaillaan matkalla antamaan ne Sir Harrylle. Mik„li herra Smith olisi tekem„ss„ samoin omille osakkeilleen, peli olisi ohi. Taatusti joku -- mit„ todenn„k”isimmin Sir Harry -- avaisi salkun tarkistaakseen sis„ll”n. Lontoon Times olisi minun tuhoni!

Minun oli pakko kiiruhtaa takaisin herra Smithin huoneeseen viem„„n h„nen osakkeensa takaisin! Sen j„lkeen voisin odottaa otollisempaa hetke„ ottaa ne uudestaan haltuuni tohtorin osakekirjojen kera. Kaikki tai ei mit„„n!

Rynt„sin labyrintin l„pi. Painoin syd„n jyskytt„en silm„ni herra Smithin tirkistysaukolle. Pelko kouraisi kuin olisin „kki„ uponnut j„iseen veteen! Salkku oli poissa!

Kiiruhdin Fibbitien makuuhuoneelle ja havaitsin sen tyhj„ksi. Sen j„lkeen siirryin nopeasti ja heng„styneen„ pohjakerroksen ty”huoneeseen aukeavalle tirkistysaukolle.

Kolme miest„ oli siell„. Herra Smith ja tri Hochenbusch istuivat korkeaselk„isiss„ nahkanojatuoleissa. Katsellessani Sir Harry sytytti heid„n sikarinsa ja istahti sitten kirjoitusp”yd„n taakse ryhtyen sytytt„m„„n omaansa.

Syd„meni j„tti ly”nnin v„liin. Keskell„ samaa kirjoitusp”yt„„, jonka „„ress„ ty”skentelin p„ivitt„in Sir Harryn muistelmien parissa, olivat tri Hochenbuschin osakekirjat. Silkkinauhalla sidottu rulla makasi herra Samuel Smithin asiakirjasalkun vieress„... mutta ohuessa ja tyylikk„„ss„ nahkasalkussa oli sis„ll„ ainoastaan vanha sanomalehti! Osakekirjat olivat minulla. Puristin niit„ parhaillaankin hermostuneesti k„siss„ni ja yritin kiihke„sti saada ne tahdonvoimallani siirtym„„n takaisin salkkuun!

-- Hyv„t herrat, Sir Harry Fibbit sanoi,   -- teid„n osuutenne t„ss„ mit„ hankalimmassa liiketoimessa on loppuun suoritettu. J„ljell„ on en„„ maksun suorittaminen hyvin tehdyst„ ty”st„.

-- Kuinka te ehdotatte sen hoidettavaksi? sanoi komea Sam Smith puhaltaen eteens„ sinisen savupilven.

-- Pankkiirini, herra Stubbs, j„rjest„„ rahojen siirron miss„ tahansa haluamassanne valuutassa valitsemaanne pankkiin. Minun on lis„tt„v„, ett„ h„nei tied„ mit„„n meid„n pienest„ pelist„mme tai Suezin osakkeista. Niin tulee olla tulevaisuudessakin. Sir Harry laski k„tens„ osakekirjarullalle.    -- Herra Stubbsin rooli on laillisen pankkiirin, ei muuta.

-- Tuosta voisi kai p„„tell„, tri Hochenbusch sanoi,    -- ett„ h„n on is„nmaallinen ja lojaali englantilainen?

-- Kyll„, Sir Harry sanoi happamasti.    -- Kuten min„kin. Minulla on siit„ todisteena Afganistanista saamani arpi. Mit„ arpia teill„ on, tohtori?

-- Ei mit„„n, Sir Harry. Sellaista k„sitett„ kuin is„nmaallinen sveitsil„inen ei ole olemassakaan.

Sir Harry k„„ntyi katsomaan herra Smithi„.    -- Ent„ sinulla, Sam?

-- Little Round Gettysburgissa. Minulla on jenkin tekem„ arpi oikeassa perseposkessani.

-- Kasvokkain vihollisen kanssa, Sir Harry naurahti ja ryhtyi aukaisemaan silkkinauhaa.    -- Minun arpeni on vasemmassa poskessa. Me olemme saman lajin lintusia.

-- Kyyhkysi„ ep„ilem„tt„, Samuel Smith sanoi virnist„en.    -- Mit„ maksuun tulee... H„n imaisi voimakkaasti sikaristaan.    -- En ole kiinnostunut pankkisiirroista tai vekseleist„ tai mist„„n sellaisesta.
K„teinen on minun heini„ni.

-- Kuten vain haluat, Sam.

-- Sterling puntia. Min„ pid„n pienest„ maastasi. Ajattelin j„„d„ t„nne joksikin aikaa.

-- Salli siis minun toivottaa sinut tervetulleeksi pyh„lle saarellemme.

Katselin kuinka Sir Harry irrotti sikaria hampaittensa v„liss„ puristaen sinisen nauhan, levitti osakekirjat litteiksi ja ryhtyi laskemaan. Seuraavaksi olisi tietenkin vuorossa herra Smithin salkku. Ep„ilisik” h„n minua? Mutta eih„n siihen ollut mit„„n aihetta... ellei sitten... h„nen poikansa Noel Fibbit olisi pakotettu kertomaan h„nelle salaisista k„yt„vist„ ja siit„ ett„ min„ tiesin niist„!

Sir Harry n„ytti tyytyv„iselt„ laskutoimitukseen, rullasi osakekirjat uudelleen ja sitoi ne nauhalla.   -- Kaikki on t„ss„, h„n sanoi.   -Hyvin tehty, tohtori.

Tri Hochenbusch ny”kk„si. Sitten Sir Harry tarttui salkkuun. H„nen avatessaan solkea tajusin, ett„ minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiiruhtaa Lontooseen herra Smithin osakekirjat mukanani. Riitt„isik” se? Lakkasin hengitt„m„st„ kun h„n kohotti l„p„n. Se oli totuuden hetki...

Ovelta kuului koputus. Sir Harry sulki l„p„n kun herra Stubbs astui huoneeseen.

-- Ah, hyv„. Juuri ajoissa, Sir Harry sanoi.    -- Nyt me voimme k„yd„ asiaan. H„n pani soljen kiinni ja min„ aloin taas hengitt„„.

Sir Harry ei selv„stik„„n halunnut pankkiirinsa n„kev„n salkun sis„lt”„. Ehk„ minulle tarjoutuisi toinen tilaisuus.

-- Ota sikari.

Herra Stubbs otti sikarin kirjoitusp”yd„ll„ olevasta laatikosta. H„n py”ritteli sit„ sormissaan, leikkasi sen p„„n ja istahti sitten yhteen pienist„ nojatuoleista.    -- No niin, mit„ voin tehd„ hyv„ksenne, hyv„t herrat? h„n kysyi.

-- Vain pienen rahojen siirron, Sir Harry sanoi salkku yh„ k„siss„„n.
-- Pelk„st„„n yksinkertaisen pankkisiirron ja tietyn k„teissumman maksamisen erikoistililt„.

Herra Stubbs sytytti sikarinsa ja lis„si oman savuntuprahduksensa yleiseen sumeuteen. H„n otti rintataskustaan pienen muistikirjan.

-- Viisituhatta dollaria kummallekin n„ist„ herrasmiehist„, Sir Harry sanoi kohottautuen kirjoitusp”yt„ns„ takaa.

-- Tilinumero kaksi-nolla-seitsem„n, tri Hochenbusch sanoi.   -- Heineman Bank, Zurich.

Herra Stubbsin kirjoittaessa yl”s tietoja katselin kuinka Sir Harry k„veli huoneen poikki salkku k„dess„„n ja nauhalla sidottu osakekirjarulla kainalossaan. H„n tarttui sein„ll„ roikkuvaan pieneen ”ljymaalaukseen sen alaosasta ja ty”nsi sit„ yl”sp„in jolloin sen alla paljastui pieni sein„„n upotettu kassakaappi. Seurasin silm„ tarkkana kun h„n py”ritteli valitsinta. Vasemmalle... kuusitoista; oikealle... nelj„; vasemmalle... kymmenen...

Sir Harry k„„ntyi lis„t„kseen jotakin keskusteluun. Kun h„n k„„ntyi takaisin h„nen vartalonsa oli minun ja kassakaapin v„liss„. Hetken p„„st„ se oli auki. Minulta oli j„„nyt nelj„s numero n„kem„tt„!

Ei se mit„„n, min„ ajattelin. Aikaahan siin„ menisi, mutta koska tiesin kolme ensimm„ist„ numeroa, yritys ja erehdys -menetelm„ paljastaisi kyll„ nelj„nnen. Herra Stubbs oli sanomassa:-- ... sitten, jos te tulisitte yst„v„llisesti Barclay'sille tiistaina noin yhdentoista maissa, herra Smith, niin min„ luovutan teille setelit.

-- Voit kutsua minua Samiksi.

-- No, siin„ tapauksessa me voimme my”s lounastaa yhdess„, herra Stubbs sanoi.

-- Nyt kun olemme hoitaneet loppuun liikeasiat, Sir Harry sanoi syd„mellisesti,    -- niin mit„p„ jos me kaikki viett„isimme jonkin aikaa liikunnan parissa?

-- Loistava ehdotus, tri Hochenbusch sanoi.

Katselin kun he poistuivat huoneesta. Harkitsin silm„ yh„ aukolla menn„ huoneeseen ja k„yd„ k„siksi kassakaappiin. Mutta minulta vei vain hetken tajuta, ett„ sellainen askel olisi ollut tyhm„nrohkea. T„h„n aikaan p„iv„st„ huoneeseen saattoi tulla kuka tahansa. Olisi paljon turvallisempaa tehd„ se my”h„„n y”ll„ kun oli vain hyvin pieni mahdollisuus ett„ joku tulisi keskeytt„m„„n. K„„nnyin tirkistysaukolta pimeyteen. Kynttil„ni oli kulunut loppuun. Nojasin selk„ni sein„„n sulatellen juuri n„kem„„ni ja yritt„en samalla ratkaista uutta ongelmaa.
Olisi vaarallista yritt„„ palata pimeit„ k„yt„vi„ pitkin huoneeseeni.
Minun olisi poistuttava k„yt„v„lt„ jossain muualla. Mutta ent„ jos minut n„ht„isiin osakekirjat k„dess„ni?

Muutaman jaardin p„„ss„ k„yt„v„n varrella oli aamuhuoneeseen johtava salaluukku. Kurkistin sen tirkistysaukosta. Huoneessa ei ollut ket„„n.
Hetken p„„st„ tulin huoneeseen sein„paneeliin syntyneest„ aukosta. Panin osakekirjat p”yd„lt„ l”yt„m„ni Munchester Guardianin sis„„n. Sitten poistuin aamuhuoneesta viattoman n„k”isen„ ja l„hdin yl„kertaan.



 KYMMENEN


Naisen pakarat viestitt„v„t rakkauden uurastuksen tuloksista paremmin kuin mik„„n muu h„nen ruumiinosistaan. Intohimon kiihkossa nuo ihastuttavat, kimmoisat puolipallot t„risev„t, v„„ntelehtiv„t, aaltoilevat, vavahtelevat, nytk„htelev„t, kiristelev„t, sykkiv„t, tykytt„v„t, kiemurtelevat ja hytkyv„t. Jokainen erillinen hekumallinen liikahdus viestii tiet„v„isen ja tarkkaavaisen rakastajan herkkiin k„mmeniin kiihotuksen kulloisenkin asteen. Se on rakkauden kielt„, jota tulisi jokaisen suureksi rakastajaksi halajavan miehen opiskella.
(Edgar Allan Poe)


-- Kutsu minua Roseksi, rouva Carnaby sanoi.   -- Ja min„ kutsun sinua Jennyksi -- se on niin suloinen nimi.

Olin kulkenut h„nen huoneensa ohi matkalla omaani: h„n oli huomannut minut ja kutsunut minut sis„„n madeira-lasilliselle. Istuimme pienell„ sohvalla ikkunan luona ja l”rp”ttelimme. Olin laskenut Manchester Guardianin k„dest„ni h„nen pukeutumisp”yd„lleen.

Keskusteltuamme perusteellisesti s„„st„ h„n laski k„tens„ polvelleni ja sanoi hiljaisella, vakavalla „„nell„:-- Minun t„ytyy kiitt„„ sinua ett„ autoit sisarentyt„rt„ni.

J„ykistyin ja ny”kk„sin varovaisesti hymyillen. Kuinka h„n saattoi tiet„„ salaisista puuhistani Deborahin kanssa? Teeskentelik” h„n vain yst„v„llist„ alkusoittona raivostuneelle kohtaukselle? mietin hermostuneena.

-- Min„ en olisi ikin„ tullut ajatelleeksi sit„, h„n sanoi.   -- Alunaa! Kuinka ovelaa. Ja se veripullo oli suorastaan nerokas juttu!

H„n oli tosissaan hyv„ntuulinen, siit„ ei voinut erehty„. Tunsin heti rentoutuvani. -- Rouva Carnaby, sanoin. -- Te olette...

--- Rose, kultaseni, h„n sanoi.

-- Ai niin... Rose, min„ sanoin.  -- Olin sanomassa, ett„ sin„ olet mit„ ep„tavallisin esiliina.

-- Voitaisiin kai v„itt„„, h„n sanoi naurahtaen,   -- ett„ min„ olen paras mahdollinen, ainakin h„nen kannaltaan jonka esiliinana min„ toimin.

-- Totta, min„ sanoin yhtyen h„nen nauruunsa.

Rouva Carnaby t„ytti uudestaan lasimme.   -- Kymmenen vuotta sitten sisareni Carrie ja h„nen miehens„ -- Deborahin vanhemmat -- kuolivat kun Anglo-Stoxon upposi myrskyss„ Cape Racen edustalla. Joten min„ olen h„nelle hieman enemm„n kuin t„ti ja esiliina; mieheni kuoltua viime vuonna olen ollut Deborahin ainoa holhooja.

-- Ja suurenmoinen sellainen, olen varma siit„.

-- Min„ tosiaan toivon niin, mutta koska minulla ei ole omia j„lkel„isia, niin kokemukseni nuoren naisen kasvatuksesta ovat rajalliset.
Mutta sit„ tekee joka tapauksessa parhaansa. Esimerkiksi vasta muutamia kuukausia sitten tajusin, ett„ siskontytt”ni oli l„hestym„ss„ ik„„ jossa neitsyydest„ tulee taakka. Koska uskon vakaasti kunnolliseen koulutukseen, erityisesti nuorten naisten kohdalla, niin otin asian huolekseni. Koottuani joukon miehi„ -- tiet„v„iset ja asialleen omistautuneet opettajat ovat todellisia harvinaisuuksia -- valitsin ehdokkaista vanhimman. H„n oli lahjakas runoilija, jossa oli suurta herkkyytt„, ja ennen kaikkea h„n oli todellinen herrasmies, joka rakasti, ymm„rsi ja kunnioitti naisia. Se vaati taholtani melkoista taivuttelua, sill„ h„nell„ oli ylev„t periaatteet. Mutta viisikymment„ puntaa ratkaisi asian.

-- Loistava valinta. Nuoret neidot ovat harvoin niin onnekkaita.

-- Kiitos kultaseni. Se olisi ollut hyv„ kauppa vaikka olisin maksanut kolme kertaa sen summan. H„n oli ihmeellinen opettaja. Mutta sitten Deborah lapsellisuuttaan teki sen valitettavan virheen, ett„ johdatti nuoren Noel Fibbitin uskomaan, ett„ h„n oli yh„ neitsyt. Olin unohtanut kertoa h„nelle, ett„ neitsyys on asia josta j„rkev„t naiset eiv„t, hyvin harvinaisia tilanteita lukuunottamatta, koskaan valehtele.

H„nen sormiensa painallus jalallani voimistui.   -- Mutta sinun ansiostasi se ongelma on parhaillaan ratkeamassa siskontytt”ni vuoteessa. H„n toi kasvonsa muutaman tuuman p„„h„n omistani.    -- Voisin suudella sinua kiitollisuudesta.

-- Ole hyv„.

Se oli yst„v„llinen suudelma, hyvin sisarellinen. Kun huulemme erkanivat, huomasin h„nen katselevan kysyv„sti silmiini. Suljin omani ja odotin. T„ll„ kertaa h„nen kielens„ tunnusteli hell„sti, etsien vastausta. Raotin kainosti huuliani sallien sis„„np„„syn.

Hetken p„„st„ olin uppoutunut kiihke„„n kielipeliin. Herk„t sormet hyv„iliv„t niskaani ja tutkivat korvalehtieni tunneherkk„„ ihoa ja kaulani sileytt„. Huokaisin antautuvasti ja v„risin odotuksesta viskaten p„„ni taaksep„in kun h„nen pehme„t huulensa ja lipova kielens„ seurasivat samaa eroottista reitti„.

Lopulta h„n nousi ja nosti minutkin jalkeille ranteestani vet„en. H„n piteli lanteistani ja seisoi edess„ni k„sivarren mitan p„„ss„. Tunsin herkullisen l„mm”n ker„„ntyv„n haaroihini. Vilkaisin pikaisesti pukeutumisp”yd„lle. Sanomalehti lojui siin„ mihin olin sen laskenut osakekirjat turvallisesti sis„ll„„n. Kaikki oli hyvin maailmassa.

-- Minun on pakko saada n„hd„ sinut alasti, h„n sanoi.

-- Kyll„. Ryhdyin ep„r”im„tt„ avaamaan pukuni ylint„ hakasta.

-- Ja sin„ saat n„hd„ minut.

-- Ah, se tulee olemaan ihanaa.

Muutamassa hetkess„ vaatteemme olivat kasoina jaloissamme. Me seisoimme t„ysin alastomina vastatusten. Rouva Carnaby tarkasteli minua p„„st„ varpaisiin silm„t laajentuneina ja huulet raollaan. H„n n„ytti hetken sanattomalta.

-- Kuinka ihana sin„ oletkaan, min„ sanoin.

-- Ja sin„, rakas Jenny, h„n sanoi l”yt„en „„nens„.   -- olet kaunein nainen jota olen koskaan katsellut.

-- Ja sin„ olet herkullinen...

-- Ah, siin„ tapauksessa sin„ tulet nauttimaan minun maistelemisestani. . .

-- Rintasi ovat niin pulleat, min„ sanoin, -- kuin kyps„t melonit.

-- Minulle on kerrottu kauneudestasi, h„n sanoi,    -- mutta pystyin tuskin uskomaan sellaisia superlatiiveja. Nyt huomaan, ett„ ne h„din tuskin tekev„t sinulle oikeutta.

-- Kuka minusta on puhunut?

-- Sir Harry, Lady Doris, herra Aziz, sisarentytt”ni ja se nuorukainen, joka sinun ansiostasi on parhaillaan nauttimassa h„nen suosiostaan. He ylittiv„t toinen toisensa ylist„ess„„n eloisuuttasi, eroottisia lahjojasi, intohimoista omistautumistasi jaetuille nautinnoille ja ennen kaikkea kauneuttasi. Nyt min„kin liityn siihen kuoroon.

Olimme sylikk„in huulet ja vartalot yhteen painautuneina. Rose sijoitti jalkansa minun jalkojeni v„liin. Painauduin alas sit„ vasten ratsastaen sill„ hitaasti edestakaisin.

-- Me sovimme niin hyvin yhteen, h„n sanoi,    -- ja silti ruumiimme ovat niin erilaiset. Sinun on kuin gasellin.

-- Lantiosi on niin t„ytel„inen ja leve„ ja turvallinen, min„ sanoin tunkien kutittelevan sormeni h„nen pulleiden pakaroittensa v„liseen kuiluun.

Olimme hetkess„ vuoteella. H„n h„ilyi yll„ni nipist„en n„nnini hell„sti sormiensa v„liin samalla kun h„n hyv„ili h”yhenen kevyesti vartaloani toisella k„dell„„n. Kiemurtelin kunnes kasvoni olivat aivan h„nen rintansa alapuolella. H„n tarttui siihen ja ty”nsi sen innokkaaseen suuhuni. Imin ja vet„ydyin sitten lipomaan vaaleapunaista n„nnipihaa vikkel„ll„ kielell„ni. H„n huokaisi hyv„ksyv„sti kun me kier„hdimme kyljellemme. H„nen vapaa k„tens„ ty”ntyi jalkojeni v„list„ pitelem„„n toista pakaroistani. H„nen ilahduttavan tungetteleva ranteensa painautui pilluani vasten. Aloin py”ritell„ takapuoltani hitaasti la nautiskellen.

-- Ah, Jenny, h„n sanoi puristaen aaltoilevaa perseposkeani.   -- Sinun pillusi on her„„m„ss„. Tunnen kuinka mehusi ker„„ntyv„t.

-- Ent„ sinun? Ty”nsin k„teni h„nen reisiens„ v„liin. Kyselev„ sormeni tanssahteli ulkoisissa poimuissa naisellisesta kasteesta m„rk„n„.

-- Ihanaa, min„ sanoin.   -- Sin„h„n ihan ry”ppy„t.

-- Ah, Jenny, emmek” me olekin riettaita?

Voihkaisin vastauksen nytkyen h„nen rannettaan vasten ja kuljettaen sormeani hell„sti h„nen klitoriksellaan. H„n vavahti ja veti minut yl”s ja kiinni itseens„. Suutelimme pitk„„n ja intohimoisesti hieroen vartaloitamme vastakkain.

-- Tekisimmek” kuten ranskalaiset naiset? h„n kuiskasi

-- Soixante-neuf?

-- Niin...se olisi ihanaa.

-- Todella maaginen numero.    -- Nerokkain ja eroottisin koko numerologiassa.

Otimme kyseisen asennon niin ett„ min„ olin alla. P„„stin pienen ihastuksen kiljaisun, tartuin h„nen pakaroihinsa ja kiskoin h„net alas ja hautasin kasvoni h„nen herkullisen aromaattiseen rakkaudenpes„„ns„.
Kiskoin h„nensisemm„t h„pyhuulensa suuhuni ja imeskelin niit„ kuin kermatoffeeta.

Samanaikaisesti h„nen suunsa oli samanlaisella riemukkaalla matkalla.
H„nen kielens„ pyyhki edes takaisin puutarhassani kunnes sen k„rki lopulta tunkeutui supistelevaan aukkooni. P„„st„en intohimoisen pienen kiljaisun h„n tarttui pakaroihini ja veti sykkiv„n alaosani viel„ tiukemmin kasvojaan vasten.

-- Ime, h„n mutisi pilluuni.   -- Ime sit„, Jenny.

Rouva Carnabyn pillu levisi kuin eksoottisen kukan ter„lehdet avautuen palvovalle kielelleni. Join h„nt„ v„risten hunajaisesta mausta, vittuliha vaimensi nautinnon parahdukseni. Tunnustelin h„nen klitoristaan, koettelin sen v„hemm„n herkk„„ yl„osaa, livoin kielell„ni yl”s alas pitkin sen sivuja, kiihotin sit„ yh„ t„ydellisemp„„n erektioon, kohti r„j„ht„v„„ orgasmia.

Rose teki samoin osoittaen rietasta kunnioitusta klitorikselleni. Vavahtelin j„risytt„vist„ tuntemuksista. Otin intohimoisesti h„nen klitoriksensa suuhuni kutitellen sen juurta kieleni k„rjell„. Yh„ nopeammin ja nopeammin!

-- Ahhh, tunne minun purkaukseni, h„n kiljaisi kohottaen p„„ns„ avoimesta haarukastani ja sukeltaen sitten takaisin sen sykkiv„„n m„rkyyteen.   -- Nyt, Jennnnyyyy! Kieleni lipsutti h„nen klitoristaan.

R„j„hdimme samanaikaisesti ja huusimme kumpikin ilomme kouristelevan vitun kuumuuteen.

Vuosisataa my”hemmin h„n kohotti tippuvanm„r„t kasvonsa reisieni v„list„ ja hymyili minulle. Me nousimme istumaan ja suutelimme l„mpim„sti maistellen toisiamme.

-- Ihanaa, h„n sanoi nuoleskellen huuliaan.

-- Tosi ihanaa, min„ my”nsin.

Muistin ottaa Manchester Guardianin mukaani l„htiess„ni. Palattuani omaan huoneeseeni otin hiilihangon ja kohotin sen avulla yhden salaisen k„yt„v„n lattialankuista. Sinne, vain muutaman jalan p„„h„n oikealle salaluukusta, k„tkin sek„ pistoolin ett„ osakekirjat.

P„iv„ oli ollut todella pitk„. Silti se oli minun kohdallani ep„ilem„tt„ vasta alkanut.

 YKSITOISTA


Me kaikki asemastamme riippumatta kaipaamme suosionosoituksia. Jotka muuta v„itt„v„t ovat joko valehtelijoita, teeskentelij”it„ tai itse„„n vihaavia surkimuksia.
(Elleander Morning)


Malja meid„n kauniille neiti Deborah MacDillillemme, joka on vastik„„n luopunut neitseydest„„n ja astunut todelliseen naiseuteensa! Sir Harry sanoi.

Kohotimme kaikki lasimme Deborahille, joka punasteli kainosti. H„nen Rose-t„tins„, joka istui pari istuinta kauempana, hymyili minulle ja kallisti lasiaan vaivihkaa suuntaani. Se oli salainen tervehdys, joka sai minunkin poskeni punastumaan.

Sir Harry aloitti 'For she's a jolly good fellow';n ja me kaikki yhdyimme lauluun.

-- Puhe !

Hiljenimme kun Deborah vuorostaan kohotti lasiaan. H„n puhui hiljaisella „„nell„ heitt„en lyhyen mutta merkitsev„n katseen suuntaani lauseen puoliv„liss„.    -- Kunnia kuuluu kokonaan mit„ lahjakkaimmalle, tunteellisimmalle ja k„rsiv„llisimm„lle rakastajalleni, joka onnistui p„„tt„v„isyydell„„n, „lykkyydell„„n ja itsepintaisuudellaan murtamaan kaikki esteet.

-- El„k””n!

-- Kest„k””t ty”skentelysi himon puutarhassa kauan ja olkoot se nautinnollista! herra Aziz sanoi kimakalla „„nell„.

-- Hurraa, hurraa!

-- Ja malja, Samuel Smith sanoi,   -- onnekkaalle veijarille, joka muutti sinut entist„ paremmaksi.

-- Mutta kuka h„n on? mademoiselle Babette kysyi. Kaikki k„„ntyiv„t katsomaan Deborahia. H„n vilkaisi p”yd„n poikki Noeliin ja sanoi sitten ujosti hymyillen pienell„ „„nell„:-- Se oli herra Noel Fibbit, joka taittoi kukkani niin taidokkaasti teeaikaan t„n„„n iltap„iv„ll„.

-- Hurraa, hurraa.

-- Is„n„ ehdotan maljaa pelottomalle pojalleni.

-- Hip-hip-hurraa!

-- Puhe!

Nuori Fibbit nousi seisomaan. H„n sanoi ujouden v„ritt„m„ll„ „„nell„:-- Olen ylpe„ saavutuksestani ja kiit„n teit„ kaikkia antamastanne tunnustuksesta. Minun on kuitenkin sanottava, ett„ ei siit„ olisi mit„„n tullut ilman suloisen partnerini, neiti MacDillin avustusta ja yhteisty”t„... enh„n min„ n„hk„„s olisi sit„ yksin voinut tehd„. Mutta paikalla on er„s -- h„n tiet„„ itse kuka h„n on -- joka vaikutti suuresti onnistuneeseen pariutumiseemme. Tunnen, ett„ minun on osoitettava kiitollisuuteni.

-- Ent„ kuka h„n oli?

-- Niin, kerro meille.

-- Kerro edes kuinka h„n vaikutti?

-- H„n neuvoi minua. H„n j„rjesti ajan ja paikan.

-- Ja paljon enemm„nkin, Deborah MacDill sanoi.

-- Kertokaa nyt ihmeess„ meille kuka.

-- Pelk„„np„, ett„ h„nen nimens„ paljastaminen olisi ep„reilua.

-- Noin puhuu oikea herrasmies!

-- Hurraa, hurraa!

Seurasi hilpe„n keskustelun s„vytt„m„ ja ranskalaisilla viineill„ alas huuhdottu juhla-ateria, josta ei keiton, kalan ja lihan lis„ksi puuttunut my”sk„„n porkkanoita ja brysselinkaalia, joita oli tarjolla joka aterialla Fanshawe Housessa.

Hedelmiin ja juustoon p„„sty„ Sir Harry naputti lasiaan vaimentaakseen l”rp”ttelyn.   -- Ottaen huomioon t„m„n „skeisen tapahtuman, h„n sanoi,   -- ei liene sopimatonta vaan suorastaan kiehtovaa mik„li jotkut l„sn„olevista naisista kertovat meille ensimm„isist„ kokemuksistaan.

-- Se olisi mit„ opettavaisinta, herra Aziz sanoi.

-- Ent„ miehet? Rose Carnaby sanoi.   -- Pit„„h„n heid„tkin laskea mukaan.

-- Miesten kertomukset eiv„t ole l„hesk„„n niin mielenkiintoisia, herra Stubbs sanoi.

-- Pit„„ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi.   -- Minun oma kokemukseni vaikuttaisi ep„ilem„tt„ tyls„lt„.

-- Tyls„lt„ vai nololta? Rose Carnaby mutisi vaimeasti.

-- Miehet eiv„t oikeastaan koskaan ole neitsyit„, herra Aziz huomautti.

-- El„k””n, el„k””n!

-- Saanko min„ puhua naisten puolesta? min„ kysyin.

-- Toki -- ole meid„n puhemiehemme -- kaikin mokomin, naiset sanoivat.

-- Hyv„t herrat, min„ sanoin.    -- Jokainen t„ss„ p”yd„ss„ istuva, niin nainen kuin mies, on kerran ollut neitsyt. Siksi jokaisella on tarina kerrottavanaan. Naisina meit„ kaikkia kiinnostaa suuresti vahvemman sukupuolen n„k”kanta, joka poikkeaa niin suuresti omastamme.
Puhun kaikkien l„sn„olevien naisten puolesta kun sanon, ett„ mik„li aiomme leikki„ Sir Harryn ehdottamaa vieh„tt„v„„ leikki„, niin my”s joidenkin miesten on osallistuttava siihen.

-- Naiset ensin, Sam Smith sanoi.

-- Mutta minun on vaadittava ehdotonta totuudellisuutta, Sir Harry sanoi.

-- El„k””n, el„k””n! naiset huusivat.

-- Kuulkaamme siin„ tapauksessa ensimm„isen„ rouva Carnabya Sir Harry sanoi.

Rose Carnaby laski viinilasin k„dest„„n, antoi katteensa kiert„„ p”yd„ss„ ja aloitti miedosti hymyillen:-- Žitini j„i leskeksi melko nuorena, kuten min„kin. Ne teist„, jotka ovat tietyn i„n ylitt„neet, muistavat Ooppiumsodan. Is„ni ammuttiin kuoliaaksi kun h„n oli Coldstream Guardin mukana marssimassa Kantoniin.

-- Jumala suojelkoon kuningatarta.

-- S„„llisen suruajan j„lkeen „itini otti ensimm„isen rakastajansa. Me olimme silloin maailmanymp„rimatkalla. Olin kahdeksantoista ja aika siev„.

-- Ah, on helppo n„hd„, ett„ n„m„ vuodet ovat tehneet siev„st„ tyt”st„ kauniin naisen.

-- Hyv„, hyv„!

-- Kiitos, Rose Carnaby sanoi suopeasti hymyillen.  -- Sana kaunis sopi todella hyvin liitett„v„ksi „itiini. Olimme silloin Venetsiassa ja siell„ ymp„rill„mme touhusi melkoinen joukko eri-ik„isi„ ja sosiaaliselta asemaltaan monenlaisia ritareita -- kuten Italiassa yleens„. Žitini ei valinnut heist„ komeinta kuten voisi olettaa vaan pikemminkin v„hiten komean. Giuseppe oli erilainen kuin suurin osa niist„ kukkoilevista latinalaisista rakastajista. H„n ei ollut kreivi eik„ gigolo eik„ varakas tyhj„ntoimittaja. H„nen vartalonsa oli kaukana t„ydellisest„, h„nen vaatteensa kaukana hyvin leikatuista. Lyhyesti sanottuna h„n oli taiteilija -- s„velt„j„.

Rose Carnaby piti pienen tauon siemaistakseen viinilasistaan.   -Venetsiassa oli kev„t, aika ja paikka olivat mit„ parhaat. Ah, se ilta, jonka „itini vietti kahden italialaisen rakastajansa kanssa... muistan sen selv„sti kuin se olisi tapahtunut eilen. Žitini ollessa vuoteessa sen miehen kanssa min„ vietin ihanan p„iv„n onnellisesti gondolissa lipuen ja kuunnellen komean ja romanttisen gondolierin laulua.

-- Sin„ iltana me kolme s”imme p„iv„llist„ yhdess„. Giuseppe teki minuun vaikutuksen; h„n oli hyvin herkk„ ja samalla vieh„tt„v„n „lyk„s mies, joka puhui suunnilleen saman verran englantia kuin „itini ja min„ puhuimme italiaa. Me ymm„rsimme toisiamme ja h„n flirttaili uskaliaasti meid„n kummankin kanssa.

-- Seuraavan aamuna aamiaisella „itini aloitti p„iv„n hyvin oudosti.
Oli kuin h„nell„ olisi jotain sanottavaa, mutta h„n ei pystynyt muotoilemaan sit„ kunnolla sanoiksi. Lopulta h„n kakaisi sen ulos lounaalla. 'Rose', h„n sanoi. 'Sin„ olet kahdeksantoista ja melko kyps„ ik„iseksesi. Sinun on ehk„ aika tulla naiseksi.'

-- Min„ sanoin: 'Tarkoitatko avioliittoa, „iti?'

-- 'Olen varma ett„ sekin tapahtuu aikanaan', h„n sanoi, 'kun palaamme Englantiin ja sin„ tapaat jonkun sopivan nuoren miehen. Mutta en min„ nyt siit„ puhu.'

-- 'Mist„ sin„ sitten puhut?' min„ kysyin.

-- 'On aika', h„n sanoi melkein kuiskaten, 'ett„ sin„ annat itsesi miehelle. Oletko j„rkyttynyt?'

-- 'Olen, „iti', sanoin ja poskeni punastuivat samalla kun outo l„mp” sy”ks„hti l„vitseni.

-- 'Voi taivas', h„n sanoi. 'T„m„n kuuluukin olla vaikeaa.'

-- 'Mutta min„ olen samaa mielt„, „iti... luulen... ett„ on aika...'

-- 'Luojan kiitos', h„n sanoi. 'Katsos olen huolissani terveydest„si.
Kahdeksannentoista ik„vuoden j„lkeen herkill„ ja kehittyneilt„ nuorilla neitsyeill„ on taipumus muuttua synkiksi. Neitsyys kehittyy krooniseksi taudiksi. Tied„n t„m„n olevan totta, koska olen itse k„rsinyt siit„.'

-- 'Mutta eik” tyt”n pit„isi olla rakastunut?' min„ kysyin.

-- 'Kyll„', h„n sanoi.   'mutta ei jokaiseen mieheen. Se k„visi liian rasittavaksi.'

-- 'Kuka siis?' kysyin.

-- 'Giuseppe', h„n sanoi. 'H„n on hell„ ja ymm„rt„v„inen ja suurenmoinen rakastaja. H„n sanoo, ett„ pit„isi kunniana etuoikeutta tehd„ sinusta nainen. Tulet oppimaan h„nelt„ paljon.'  Rose vilkaisi minuun pilke silm„ss„„n. Millainen „iti. sellainen t„ti.

-- Vasta my”hemmin tajusin, Rose jatkoi,   -- ett„ valittuaan Giuseppen kaikkien Venetsian mahdollisten rakastajien joukosta „itini oli tosiasiassa testannut h„net vuoteessa varmistuakseen siit„ ett„ oli tehnyt minulle oikean valinnan.

-- Loistava esimerkki, herra Stubbs sanoi,    -- yhdest„ kaikkein jaloimmista ominaisuuksista: „idin rakkaudesta.

-- Hyv„, hyv„!

-- Sit„ se todella on, Rose Carnaby sanoi.   -- Ja „iti teki hyv„n valinnan. Heti seuraavana iltana h„n l„hti oopperaan er„„n yst„v„ns„ kanssa ja j„tti minut Giuseppen perehdytett„v„ksi. Ah, kuinka suloista! Ja loppujen lopuksi min„ vietin h„nen kanssaan kokonaisen viikon... suloinen mies. Se oli rakkausseikkailu, jonka tulen aina muistamaan. Olen varma, ett„ h„nkin muistaa. Kolme kuukautta sen j„lkeen kun „itini kanssa olimme palanneet Englantiin sain h„nelt„ rakkauskirjeen, jossa h„n ilmaisi, ett„ min„ olin inspiroinut oopperan, jota h„n parhaillaan s„velsi. Sen nimeksi oli tuleva Rigoletto.

-- Taivahan vallat! Lady Doris sanoi.   -- Itse Giuseppe Verdi siis taittoi kukkasi!

-- Ei aivan, Lady Doris, rouva Carnaby sanoi.   -- Varsinaisen seremonian suoritti p„iv„„ aikaisemmin romanttinen gondolieerini kun me kelluimme Lidon l„hell„. Maailmanmiehen„ signor Verdi ei ollut h„mm„stynyt havaittuaan neitsyyden puutteeni, ja h„n oli kylliksi herrasmies ollakseen kertomatta siit„ „idilleni. Tieto ettei h„nen tytt„rens„ ollutkaan neitsyt olisi tehnyt h„net hyvin surulliseksi.

-- Suloinen tarina, Deborah MacDill sanoi.

-- Voidaan sanoa, ett„ sin„ onnistuit sy”m„„n hyvin kakkusi ja s„„st„m„„n sen, Sir Harry sanoi.

-- Hyv„, hyv„!

Seuraava kertoja oli amerikkalainen herra Sam Smith. H„n nojautui taaksep„in tuolissaan, hymyili hieman ujosti ja sanoi: -- Min„ olin sotilas, vasta yhdeks„ntoista t„ytt„nyt, mit„ kaiketi pidet„„n t„„ll„ Englannissa aika varttuneena ik„n„ neitsyelle. Olin keraani Crookin ---George Crookin -- johtamassa ratsuv„ess„. Kyseinen nuori nainen oli shoshonetytt”, siev„ kuin ruusunnuppu, ja arviolta nelj„ tai viisi vuotta minua nuorempi. Olimme vasta ly”neet h„nen heimonsa ajettuamme sit„ takaa poikki puolen Nevadan territorion. Shoshonit taistelivat urheasti, mutta heilt„ puuttui kunnollinen johto eiv„tk„ he osoittaneet siouxien tai comanchien vertaista taktillista neroutta. Me saarroimme heid„t helposti. Nyt he el„v„t reservaatissa Kaliforniassa.

-- Tyt”n nimi oli Kachese. Tarina oli tosiaankin varsin yksinkertainen. Se tapahtui seuraavana iltana taistelun J„lkeen. Oli my”h„, useimmat leirinuotioista olivat palaneet loppuun. Olin k„pertynyt syv„lle huopani alle t„htikirkaan taivaan alla. Silloin n„in h„net. H„n piirtyi silhuettina matalalla harjanteella tuskin kahden- tai kolmenkymmenen jaardin p„„ss„. H„n oli ilman erehdyksen mahdollisuutta intiaaninainen. Jopa pelk„st„ silhuetista oli helppo n„hd„, ettei h„n ollut valkoinen. Valkoiset naiset eiv„t ik„v„ kyll„ liiku puolialastomina. Katselin h„nt„ ihmetellen kuinka h„n oli p„„ssyt kentt„vartion ohi. H„n seisoi jalat harallaan ja k„det sivuillaan -- suloinen n„ky jopa pime„ss„. Mutta intiaaneista ei koskaan tied„. H„n saattoi olla sy”tti johonkin v„ijytysansaan. Nousin yl”s ja sidoin hiljaa asevy”ni longjohn-alusasuni p„„lle. H„nen oli ollut pakko n„hd„ minut, mutta h„n ei liikahtanutkaan. L”ys„sin asetta kotelossa ja l„hdin h„nt„ kohti.

-- Olin varma, ett„ h„n juoksisi pakoon kun l„hestyisin, mutta h„n ei juossut. H„n vain seisoi, j„hmettyneen„ kuin siev„ pieni patsas, kunnes olin noin kymmenen jalan p„„ss„ h„nest„. Tultuani l„hemm„s saatoin n„hd„, ett„ h„n oli jopa viel„ kauniimpi... mutta hetkinen, haluan sanoa jotakin ennen kuin jatkan...

Sam Smith nojautui eteenp„in ja laski k„sivartensa p”yd„lle. Kun h„n puhui, h„n katsoi ter„v„sti vuorotellen meist„ jokaiseen.

-- K„site kaunis intiaaninainen olisi ollut k„sitt„m„t”n monille tovereistani, ristiriitainen ilmaus. Minun maani valkoiset eiv„t arvosta intiaaneja kovin korkealle. Itseasiassa he arvostavat heid„t alemmas kuin neekerit. Tarkoitan, ett„ viime aikoina he ovat my”nt„neet neekereiden olevan ihmisi„; sit„ ei ole viet„ tapahtunut intiaanien kohdalla. Min„ en kannata sellaisia asenteita ja se on yksi syy siihen ett„ aion asettua t„nne Englantiin.

-- Mutta sin„h„n taistelit etel„n puolella teid„n taannoisessa sis„llissodassanne, hyv„ mies, Sir Harry sanoi.

-- Se johtui pelk„st„„n syntyper„st„ni. Jos me olisimme voittaneet, minusta olisi tullut confederation ensimm„inen neekeriorjuuden vastustaja.

-- Tervetuloa Britanniaan, Rose Carnaby sanoi.   -- Mutta teid„n pit„isi tiet„„, ett„ meill„kin on omat intiaanimme -- it„intialaiset -ja me ajattelemme heist„ paljolti samoin kuin te omista maanmiehist„nne.

-- Pyyd„n anteeksi, madam, herra Stubbs sanoi.   -- me emme ajattele intialaisistamme etteiv„t he ole ihmisi„.

-- Kuinka te sitten selit„tte...

-- Alhaisempina ehk„, herra Stubbs jatkoi,   -- sivistyksen portailla, mutta ihmisin„ siit„ huolimatta.

-- Alhainen, rouva Carnaby sanoi,   -- on teid„n sananne, ei minun.
Kaikista vioistaan huolimatta juuri amerikkalaiset julistivat, ett„ 'kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi'.

-- My”s min„ kannatan sit„, herra Stubbs sanoi.   -- Ja on valkoisen miehen velvollisuus saattaa kyseinen periaate voimaan.

-- Hyv„t naiset ja herrat, Sir Harry sanoi.   -- Ehk„p„ annamme herra Smithin jatkaa tarinaansa.

-- Anteeksi.

-- Miss„ min„ olin? herra Smith kysyi.

-- Intiaanineidossa harjanteella.

-- Ai niin. L„hestyess„ni h„nt„ h„n vajosi maahan. Pys„hdyin h„nen yl„puolelleen. Katsellessani h„n poisti rintaansa peitt„neen suojan ja sitten nahkavaatteen joka peitti loppua h„nest„. H„n oli alasti! H„n oli ensimm„inen nainen jonka n„in alastomana! H„n osoitti sormellaan rintaansa ja sanoi: 'Kachese.' Min„ tein samoin ja „hk„isin: 'Sam.'

-- Olin kuin juurtunut paikoilleni. Toisin kuin monet muut minun rykmentist„ni en ollut koskaan hyv„ksynyt raiskausta, mik„ osaltaan selitt„„ sen, ett„ olin yh„ neitsyt. Intiaaninaisten raiskaaminen oli heist„ monien harrastuksena. Minusta tuntui jo silloin, ett„ makaamisesta naisen kanssa, joka ei halua tulla maatuksi, ei voisi saada mit„„n nautintoa. Se ei ole mik„„n moraalinen asenne vaan pikemminkin esteettinen.

-- Sin„ olet ep„oikeudenmukainen itse„si kohtaan, yst„v„ni, herra Stubbs sanoi.

-- Ehk„, Sam Smith sanoi.   -- Mutta oli miten oli, siell„, Nevadan y”ss„, minun edess„ni oli todellinen kutsu! Minun ensimm„iseni. Se oli kuin unta. Siit„ huolimatta seisoin kuin halvaantuneena. Koska minulla ei ollut mit„„n kokemusta niist„ asioista, en yksinkertaisesti tiennyt mit„ tehd„ seuraavaksi. Ehk„, jos minulla olisi ollut aikaa valmistautua. . .

-- Poika parka, lady Doris sanoi.

-- No, se intiaanitytt” ainakin tiesi mit„ tehd„! H„n senkuin kurotti k„tt„„n ja tarttui kiinni. Kun h„n muutaman sekunnin p„„st„ p„„sti irti, kyrp„ni teki ison pullistuman alushousuihini. P„„sin niist„ ulos hetkess„ ja pys„hdyin ainoastaan irrottamaan kirotun pistoolivy”ni.

-- Tytt” kier„hti ymp„ri ja asettui perse pystyss„ polviensa ja k„siens„ varaan. En oikein tiennyt mihin se pit„isi panna, mutta h„n puuttui j„lleen peliin kurottamalla k„dell„„n jalkojensa v„list„ ja tarttumalla kiinni siit„. Olin niin kiihottunut, ett„ melkein laukesin h„nen k„teens„. Mutta h„n oli muutamassa sekunnissa ohjannut minut huulille. Sinne asti p„„sty„ni pulmani oli ratkaistu. Vaisto otti ohjat. Survaisin sis„„n! Ah, mik„ tunne -- se ensimm„inen sis„„nty”nt”.
Min„ senkun annoin sen olla siell„, syv„ll„ sis„ll„ ja sitten kun tytt” murahti hyv„ksynt„ns„, aloin ty”nnell„. Minulta tuli nelj„nnell„, pidin tauon ja aloin sitten uudestaan nussien omassa, l„mpim„ss„ satsissani.

-- Seuraava pano vei v„h„n kauemmin; kokonaista kolme minuuttia, luulisin. Kolmas ja nelj„s suoritus kestiv„t ehk„ viisitoista minuuttia.
Ruiskin varmaan ainakin litran spermaa -- tai silt„ minusta ainakin tuntui.

-- Ah, ollapa viel„ nuori, herra Aziz sanoi.

-- Totta, Sam Smith naurahti.   -- No seuraava asia mink„ muistan on ett„ makasin sel„ll„ni henke„„n haukkoen ja se siev„ pieni intiaanitytt” seisoi minun spermani reisi„ pitkin valuen yll„ni minun ikioma Colttini k„dess„„n! H„n t„ht„si sill„ suoraan silmieni v„liin! Hitto!
Min„ olin todella mennyt halpaan. Ennen kuin ehdin reagoida h„n nyk„isi liipasimesta. Luojan kiitos, ett„ h„n nyk„isieik„ painanut. Se heilautti h„nen t„ht„yksens„ sivuun ja pelasti henkeni. Luoti iskeytyi olkap„„h„ni pikajunan voimalla!

-- Katselin typertyneen„ kuinka h„n viskasi pois pistoolini, poimi yl”s 'vaatteensa' ja l„hti kohti it„„. Toimien nopeasti ennen kuin tuska iskisi poimin revolverini ja ammuin laukauksen ilmaan. Helvetti oli puhjennut valloilleen leiriss„; lamppuja sytyteltiin joka puolella. Joku karjui m„„r„yksi„. Se oli melkoinen h„ss„kk„! Nousin seisomaan ja ammuin viel„ kerran ilmaan. 'T„nne'' huusin. 'Kolme ratsastavaa intiaania... he painuivat l„nteen!' Sitten py”rryin kivusta.

-- Kun noin puoli tuntia my”hemmin palasin tajuihini kirurgin teltassa, sain tiet„„, ett„ jotkut meid„t kavereistamme olivat l„htenee raivoissaan ajamaan vihollista takaa. Pirun typer„„ pime„ss„. Mutta eih„n siell„ tietenk„„n mit„„n vihollista ollut, lukuunottamatta Kachesea, ja h„n oli l„htenyt toiseen suuntaan.

-- Mutta h„n ampui sinua kylm„verisesti! tri Hochenbusch sanoi.

-- No jaa, Sam Smith sanoi leve„sti virnist„en.   -- Ei h„nen verens„ mielest„ni niin kovin kylm„„ ollut. Min„ muistan h„net kuumaverisen„ pikku typykk„n„. H„n todenn„k”isesti oli kostamassa is„ns„ tai veljens„ kuolemaa ja k„ytti kaikkia k„yt”ss„„n olevia keinoja ly”d„kseen vihollisen, joka pahaksi onneksi satuin olemaan min„.

-- Mutta se mit„ h„n teki ei ollut reilua, herra Stubbs sanoi.

-- Vain te britit kuvittelette sodan olevan reilua. Sit„ se ei ole.
Siin„ k„ytet„„n kaikkia saatavilla olevia aseita ja niin se tytt”kin teki. Se ei ollut sen ep„moraalisempaa kuin mik„„n muunkaanlainen v„ijytys. H„n oli urhea soturi -- aseeton -- joten voidakseen ampua minut h„nen oli saatava minun pistoolini. H„n imi minut hy”kk„„m„„n takaa ja sitten saartoi minut... se oli taktiikkaa, jota itse vanha kenraali Crookkin olisi ihaillut!

-- Ja sin„ annoit h„nen p„„st„ pakoon! Miksi?

-- Jos he olisivat saaneet h„net kiinni, he olisivat tappaneet h„net.
Mutta minulla ei sellaisia kaunantunteita h„nt„ kohtaan ollut. Tarkoitan, ett„ ei sen pienen squawin naiminen ehk„ ihan kuolemisen arvoista ollut, mutta kyll„ se yhden haavoittuneen olkap„„n arvoista oli. Hitto, ellei h„nt„ olisi ollut, min„ saattaisin viel„kin olla neitsyt.

-- Toivoisin, lady Doris sanoi,   -- ett„ meid„n vallassamme olisi antaa sinulle jonkinlainen ritarillisuusmitali. Sin„ ansaitsisit sellaisen.

-- Hyv„, hyv„!

-- Ja yksi intiaanineidolle, min„ sanoin.

-- Hyv„, hyv„!

-- Ja laukesitko sin„ todella nelj„ kertaa vain muutaman minuutin sis„ll„?

-- Kyll„ siihen t„ytyi ainakin kaksikymment„ minuuttia menn„ mik„li muistan oikein.

-- Ah, ollapa nuori j„lleen! Min„ rakastan sit„ kun mies nussii minua omissa sinapeissaan! Rose Carnaby sanoi.   -- Se on niin herkullisen rietasta.

-- Totta, hyv„ rouva, herra Aziz sanoi.   -- Mutta se on etu, joka rajoittuu vain hyvin nuoriin miehiin jollainen herra Smithkin oli siihen aikaan. Nykyisin minulta menee l„hes tunti toipumiseen ennen kuin voin taas aloittaa, ja siihen menness„ edellinen satsi on ehtinyt j„„hty„.

Sir Harry ny”kk„si.   -- Mutta sen ongelman voi kiert„„ nussimalla jonkun toisen miehen sinapeissa.

-- Viel„kin herkullisempaa! Rose sanoi.

-- Totisesti!

-- Tai viel„ parempi: useamman kuin vain yhden miehen, Sir Harry sanoi.

-- Taivas! Deborah MacDill sanoi.   -- Oletteko te tehnyt sellaista usein?

-- Aika usein, kuten uskon meid„n kaikkien tehneen. Mutta er„s kerta muistuu erityisesti mieleen.

-- Kertokaa minulle, olkaa kiltti!

-- Luulen, ett„ olisi paras jos kuulisitte sen vaimoltani, Sir Harry sanoi.   -- H„nh„n loppujen lopuksi oli vastaanottaja  -- vai pit„isik” minun sanoa ker„ilyastia.



*  *  *


-- Ker„ilyastia totisesti, Lady Doris sanoi leve„sti hymyillen.   -Se oli suurenmoinen y” -- noin kymmenen tai kaksitoista vuotta sitten.
Olimme Pariisissa. Sir Harry tarjoili minulle kahdeksantoista nuorta miest„. Luoja yksin tiet„„ kuinka h„n hankki heid„t. He t„yttiv„t meid„n makuuhuoneemme! Kahdeksantoista kaunista nuorukaista k„yttelem„ss„ j„ykki„ kyrpi„„n! Y”n kuluessa kukin heist„ nussi minua ainakin kahdesti Sir Harryn juodessa shampanjaa ja katsellessa.

-- Hyv„ luoja!

-- Sin„ et tehnyt muuta kuin katselit? Sam Smith sanoi.

-- No, en min„ masturboinut, jos sin„ sit„ tarkoitat, Sir Harry sanoi.

-- Kuinka pystyit olemaan tekem„tt„ sit„?

-- Itsekuri. Katsos, min„ halusin s„il”„ sit„.

-- Mutta h„n teki muita juttuja, Lady Doris sanoi.  -- H„n osallistui aika mukavasti, itseasiassa. H„n imeskeli muutamia kavereista pit„„kseen heid„t kovina minua varten. Min„ pidin sen katselemisesta yht„ paljon kun h„n siit„ ett„ minua naitiin. Sir Harry on niin ajattelevainen ja hyv„ntahtoinen aviomies. Yhdess„ vaiheessa h„n masturboi yht„ nuorukaisista melkein orgasmiin asti, ja juuri kun kaveri oli ruiskimaisillaan, Harry ohjasi h„net kaverinsa seuraksi syv„lle sis„lleni.

-- Tarkoitatteko te, ett„ te otitte kaksi niit„ kapineita samanaikaisesti? Deborah kysyi.

-- Kolme, Lady Doris sanoi.   -- Viel„ yksi oli uppoutuneena perseenreik„„ni. Se oli jumalallista!

-- Minua v„risytt„„ kun vain ajattelenkin sit„!

-- Ja ne kaikki kolme laukesivat yht„aikaisesti, Lady Doris sanoi.
-- Se oli kuin tykist”keskitys.

-- Oh, minusta olisi ihanaa jos sellaista tapahtuisi minulle! Deborah sanoi.

-- Olen varma, ett„ joukostamme l”ytyy kolme miest„, jotka olisivat iloisia voidessaan auttaa teit„, rakas neiti MacDill, herra Aziz sanoi.

-- Voitte laskea minut yhdeksi, herra Smith sanoi.

-- Ja min„ ottaisin mielell„ni Huolehtiakseni per„puolesta, tri Hochenbusch sanoi.

-- Siin„h„n teill„ on teid„n kolme ritarillista vapaaehtoistanne, neiti MacDill, Sir Harry sanoi.

-- Se olisi sinulle melkoista venytyst„, rakas siskontytt”, Rose Carnaby sanoi.   -- Lady Doris oli niin sanoakseni hieman kokeneempi.

-- Totta tosiaankin, lady Doris sanoi.   -- Sinun tulisi viihdytt„„ viel„ edes muutamia kyrpi„ ennen kuin yrit„t nielaista kaksi samanaikaisesti siihen tiukkaan pikku tuppeesi.

-- Mutta tokihan tekin olette tiukka, Lady Doris.

-- Onpa hyvinkin! herra Stubbs sanoi.

-- Voin vahvistaa ett„ on, herra Smith sanoi.

-- Tytt” rakas, Lady Doris sanoi. -- Ei siin„ ole kyse tiukkuudesta vaan elastisuudesta.

-- T„m„ riitt„„ anatomian oppitunniksi, Sir Harry sanoi.  -- Palataanpas takaisin k„sill„ olevaan asiaan.

-- Aivan, tehk„„ se, Deborah MacDill sanoi nojautuen eteenp„in.

-- Min„ otin kaikki ne kahdeksantoista ennen kuin y” oli ohi.

-- Hyv„ luoja, kahdeksantoista spermasatsia sinun pillussasi! herra Stubbs sanoi.

-- Yli kaksi kertaa niin paljon, hyv„ mies, Lady Doris sanoi ylpeytt„ „„ness„„n.   -- Kuten sanoin, jokainen kavaljeereistani laukesi v„hint„„n kahdesti. Minun m”yhennetty pilluparkani oli niin sanotusti ylitsevuotavainen. Min„ olin reunoja my”ten t„ynn„ makeaa nuorta spermaa!
Se oli hyvin sekoitettua ja l„mmint„; paksua ja herkullista kuin cornwalilainen vispikerma. Ja sen lis„ksi muutamat heist„ laukesivat suuhuni ja rinnoilleni ja mahani p„„lle... kaikkialle! Min„ kylvin spermassa!

-- Voi taivas! Deborah sanoi silm„t ummessa.

-- Sir Harry meni tolaltaan himosta, Lady Doris sanoi.  -- H„n nuoli minut kokonaan, suuteli minun spermaista suutani -- ahmi sen kaiken kuin juhla-aterian!

-- Ja sitten min„ panin h„nt„ kahdeksantoista muun miehen j„t”ksiin, Sir Harry sanoi.   -- Kyrp„ni upposi ehk„ kolmeenkymmeneenviiteen spermalatinkiin! Se oli sanoinkuvaamattoman hekumallista -- yksi el„m„ni kaikkein, kaikkein muistorikkaimmista ”ist„!

-- Ja lis„tty„„n suloisen kermansa heid„n kermaansa suloinen aviomieheni nuoli pilluni... imi sen kaiken minusta suudellen minua aina v„lill„ jakaakseen sen ihanan aineen kanssani.

-- Ches formidable! mademoiselle Chartreuse sanoi.

-- Ah, Lady Doris, herra Stubbs sanoi.   -- Kuinka min„ kadehdinkaan teid„n kapasiteettianne. Naiset kykenev„t niin paljon enemp„„n kuin miesraukat.

-- Ja voisin ly”d„ vetoa, ett„ te olisitte selvinnyt kahdesti siit„ mit„ te teitte, Sam Smith sanoi.

-- Kolmasti, Lady Doris sanoi.

-- Monet meist„ ovat keisarinna Messalinan sisaria, min„ sanoin.   -Oikeissa olosuhteissa me pystymme kehitt„m„„n loputtoman kapasiteetin ottaa ja antaa nautintoa. Ajatelkaa kuinka helppoa naiselle on tyydytt„„ kuusi tai useampia miehi„ samanaikaisesti ja kuinka mahdotonta miehelle on tehd„ vastaavaa.

-- Katsotaanpas, Sam Smith sanoi,   -- te siis tarkoitatte, ett„ yksi kyrp„ kummassakin k„dess„, yksi suussa, yksi perseess„ ja yksi -- tai ehk„ kaksi -- vitussa. Unohtuiko minulta jotakin?

-- Rintojen v„liss„, min„ sanoin,   -- ja mahdollisesti my”s kummassakin kainalossa.

-- Žlk„„k„ unohtako niit„ satunnaisia herroja, jotka ovat hulluina silkkiseen naisen tukkaan, Rose Carnaby sanoi.

-- Ja jalkoihin, mademoiselle Chartreuse sanoi.

-- Hyv„ luoja! herra Stubbs sanoi. -- Min„ olen p„„ssyt laskuissani kymmeneen!

-- Yhteentoista, sanoi herra Aziz.

-- Ja ajatelkaa, ett„ jotkut naiset kykenev„t useisiin orgasmeihin toinen toisensa per„„n, usein nopeassa tahdissa.

-- Ah, kyll„, herra Stubbs sanoi.  -- Ei ole rienaamista sanoa, ett„ luoja teki meist„ sukumme v„h„isemm„n puolen.

Seurasi hetken hiljaisuus kaikkien yritt„ess„ visualisoida vasta kuvaillun hekumallisen panoraaman. Sitten herra Aziz sanoi: -- Ehk„ Lady Doris voisi kertoa meille seuraavaksi siit„ kuinka h„n menetti neitsyytens„.

Sam Smith nauroi: -- Ei mill„„n pahalla, hyv„ rouva, mutta kuulemani perusteella ep„ilen oletteko te koskaan ollutkaan neitsyt.

Yst„v„llinen em„nt„mme puhkesi puhumaan: -- Tavallaan olette oikeassa.
amerikkalainen yst„v„ni, ainakaan en ollut tietoinen sen varsinaisesta menett„misest„. Katsokaas, seitsem„ntoista vuoden herk„ss„ i„ss„ min„ olin varhaiskyps„ hevosnainen...

-- Ah, ymm„rr„n, sanoi tri Hochenbusch.   -- Tavallinen lopputulos ratsastamisesta ep„naisellisella tavalla.

-- Aivan, hyv„ tohtori. Mutta kuten sanoin, olin varhaiskyps„ hevosnainen. Molemmat m„„reet n„ytteliv„t osaa viattomuuden ja neitsyyden menetyksess„ni. Ensimm„inen niist„, varhaiskypsyys, oli ominaisuus joka ajoi minut sopimattomaan avioliittoon. Toinen, kiintymykseni hevosiin ja erityisesti se, ett„ halusin ratsastaa hajareisin mieluummin kuin sivusatulassa kuten kunniallisia naisia neuvotaan tekem„„n, n„ytteli viel„kin selvemp„„ roolia.

-- Menin naimisiin Jeremy Gordonin, Lady Doris jatkoi,   -- komean ja muodikkaan nuorenmiehen kanssa, joka oli Westershiren kolmannen herttuan, Sir Malcolm Gordonin poika. Is„ oli j„ykk„niskainen tory ja jonkin aikaa ensimm„inen merilordi kunnes h„nen fanaattinen h”yryvoiman vastustuksensa sai aikaan sen ett„ h„n menetti virkansa.

-- Poika Jeremy ei ollut paljon is„„ns„ „lykk„„mpi. H„n oli kuitenkin n„ytt„v„ hahmo ja vaikutti silt„ kuin puolet Britannian naisista olisi ker„nnyt kapioitaan h„nt„ varten. Kuten min„kin.

-- Minun strategiaani kuului yst„vysty„ h„nen sisarensa Elviran kanssa, joka oli suunnilleen ik„iseni, v„h„n typer„ nuori nainen. K„ytt„en hyv„kseni n„in hankkimiani tietoja pystyin yh„ uudestaan sijoittautumaan h„nen veljens„ v„litt”m„„n l„heisyyteen. N„m„ kohtaamiset n„yttiv„t l„hes aina silt„ kuin ne olisivat tapahtuneet sattumalta. H„n huomasi minut viereisess„ p”yd„ss„ Savoyssa, naapuriaitiossa Epsomin raveissa ja Govent Gardenissa, samanaikaisena viikonloppuvieraana maaseutukartanossa (miss„ j„rjestin niin, ett„ p„„sin istumaan h„nen viereens„ p„iv„llisp”yt„„n). Min„ mets„stin h„nt„ pitkin ja poikin Englantia flirttaillen h„pe„m„tt”m„sti.

-- Pian, kuten olin toivonutkin, osat vaihtuivat: minusta tuli mets„stett„v„ ja h„nest„ mets„st„j„. Silloin muutin taktiikkaani ja tein itsest„ni vaikeasti saavutettavan, mit„ metodia nuoret naiset ovat k„ytt„neet menestyksellisesti antiikin Kreikasta l„htien.

-- Kampanjani kesti kaikkiaan yhdeks„ntoista viikkoa. Sen lopulla Jeremy Gordon kosi minua ja minusta oli hyv„„ vauhtia tulossa Westershiren nelj„s herttuatar.

-- H„„y”n„mme h„n rojahti p„„lleni ja ty”ntyi minuun raa'asti ilman mit„„n valmisteluja, ilman edes yht„ suudelmaa. Tiet„m„tt”myydess„ni hyv„ksyin moisen k„ytt„ytymisen normaalina; h„nh„n oli loppujen lopuksi mies ja siksi asiantuntija sellaisessa. Uskoin ett„ naisena minun teht„viini kuului maata sel„ll„ni ja kest„„ -- kyll„h„n te tied„tte naisen osan ja kaikki sellaiset jutut. Ter„st„ itsesi, sulje silm„si ja keskity ajattelemaan maatasi ja kuningatarta.

-- Pikainen ejakulaatio lopetti k„rsimykseni. Tai ei... heti kohta saatuaan hengityksens„ tasaantumaan uusi aviomieheni puhkesi raivoamaan ja syytti minua huoraksi.

-- H„n ei ollut havainnut mit„„n estett„ survaisuilleen eik„ l”yt„nyt verta lakanoista. (Aikaisemmat kohtaukset viattomien palvelustytt”jen kanssa olivat opettaneet h„net odottamaan n„it„ aidon neitsyyden merkkej„). H„n kirjaimellisesti potki minut pois vuoteesta ja vannoi, ettei en„„ ikin„ siet„isi minua siell„. Minulle annettiin pieni oma huone kaukana h„nen huoneestaan.

-- En n„hnyt h„nt„ yli viikkoon. Sitten my”h„„n er„„n„ iltana h„n tuli huoneeseeni. Vuoteeni vieress„ seisten h„n avasi aamutakkinsa paljastaen valtavan erektion. 'Koske siihen', h„n m„„r„si.

-- Ojensin arastellen k„teni ja laskin sen vastahakoisesti kapineelle.
Se tuntui tahmaiselta. H„n nauroi. 'Se on viel„ m„rk„n„ Hildasta. Ah, kuinka suloisen mehev„ otus h„n onkaan, rinnat ja perse kuin enkelill„.' H„n yritti kiduttaa minua. Kiskaisin k„teni h„nen kyrv„lt„„n kuin se olisi kuuma liesi. Hilda oli yl„kerran piika, joka itse asiassa oli valmistanut huoneeni y”kuntoon alle kaksi tuntia aikaisemmin.

-- 'Sin„ et pid„ siit„, etk”, rakas vaimoni?' H„nen „„ness„„n oli ilke„ s„vy mik„ pelotti minua. 'Mutta miksi loukkaantua? H„n on huora kuten sin„kin -- olette lajisisaruksia. '

-- Sitten h„n „kki„ tuntui menev„n t„ysin j„rjilt„„n! H„n repi y”paidan p„„lt„ni ja kiskoi minut vuoteesta. Makasin nyyhkytt„en lattialla h„nen jaloissaan ja pelk„sin tuota raakalaista joka oli aviomieheni.

-- H„n tarrasi k„dest„ni ja kiskoi minua yl”s kunnes oli saanut v„„nnetyksi minut tuskalliseen asentoon niin ett„ p„„ni oli h„nen haarojensa tasalla. 'Ja nyt', h„n sanoi „„ni pelkk„n„ k„he„n„ kuiskauksena, 'sin„ puhdistat sen.' H„n kiskoi p„„t„ni kunnes kasvoni olivat vain muutaman tuuman p„„ss„ h„nen inhottavasta kapineestaan. 'Kielesi avulla, rakkaani.'

-- 'Ei!' Olin kauhuissani!

-- Mutta sellainenhan on mukavaa, eik” olekin? Babette sanoi.

-- Tietenkin, mademoiselle, Lady Doris sanoi.   -- Kuten tied„tte, mik„„n ei ilahduta minua enemp„„ kuin ryhtyminen moisiin hekumallisiin puuhiin itse valitsemieni sivistyneiden naisten ja herrojen kanssa.
Mutta siihen aikaan olin nuori tytt”, jonka kokemukset supistuivat yhteen h„nen hirvi”m„isen aviomiehens„ suorittamaan raiskaukseen. En ollut koskaan edes uneksinut sellaista asiasta kuin fellaatio. Ja ajatus ett„ miehen kyrv„n ottaminen suuhun voisi olla molemmista nautinnollista olisi tuntunut minusta t„ysin k„sitt„m„tt”m„lt„. Ehk„, jos uusi aviomieheni olisi rakastanut minua, ollut ymm„rt„v„inen ja hell„, olisin saattanut pit„„ sellaisesta h„nen kanssaan.

-- Se peto! Rose Carnaby sanoi.

-- Puistattava roisto!

-- Tyypin olisi pit„nyt saada hevosruoskasta! Sam Smith sanoi yhteen purtujen hampaittensa lomitse.

-- Ja min„ olisin mielell„ni k„ytellyt sit„ ruoskaa, cherie, mademoiselle Babette sanoi.   -- Mit„ seuravaksi tapahtui?

-- H„n l„im„ytti minua kasvoihin. Lensin lattialle. H„n kiskoi minut taas yl”s hiuksistani. T„ll„ kertaa h„n piteli minua pystyss„ antaessaan viel„kin kirvelev„mm„n iskun.

-- 'Sin„ olet vaimoni!' h„n karjui. 'Min„ olen herra t„ss„ talossa ja sin„ jumalauta teet kuten min„ sanon!'

-- Avasin puolip”kerryksiss„ silm„ni ja tuijotin h„nen h„pykarvoituksensa kiharaiseen metsikk””n. Aistin pikantin tuoksun, jollaista en ollut haistanut koskaan aikaisemmin. Oletin sen olevan miehen tuoksua lainkaan tajuamatta, ett„ ensi kertaa el„m„ss„ni haistoin naisen esanssia, herkullista aromia, jota oppisin palvomaan viettelev„mp„n„ ja eroottisempana kuin paraskaan ranskalainen parfyymi.

-- Hyv„, hyv„!

-- Se oli tietenkin per„isin Helgasta, yl„kerran piiasta. Kyseinen tuoksu tuli pian k„ym„„n minulle varsin tutuksi ja... mutta nyt menen asioiden edelle.

-- Tunsin aviomieheni kyrv„n turpean nuppim”ykyn pyyhk„isev„n tiukkaan suljettujen huulieni poikki. H„n l„im„ytti minua j„lleen. Kielt„ydyin edelleen! Luonteessani on pahuksenmoisen itsep„isyyden juonne, jonka pelko saa aktivoitumaan. Ymm„rr„n sen olevan pikemminkin miehinen kuin naisellinen ominaisuus, joten sit„ pidet„„n minun kohdallani vikana.
Olkoon sitten niin! Uusi l„im„ytys ja taas uusi, jokainen edellist„ raaempi. Kyynelist„ni huolimatta huuleni puristuivat entist„ tiukempaan lukiten oraalisen porttini sitke„lt„ sis„„ntunkeutujalta.

-- Žkki„ minut kiskaistiin jalkeille ja sitten ilmaan. Mieheni kantoi minut vuoteelle ja paiskasi sille kuin minulla ei olisi enemp„„ arvoa kuin s„killisess„ perunoita. Huomasin silm„kulmastani huoneen oven aukeavan. Hilda astui huoneeseen tavanomaiseen piianpukuunsa pukeutuneena. Yritin nousta istumaan ja kietoutua vuodevaatteisiin. Mieheni t”n„isi minut takaisin sel„lleni vuoteelle.

-- 'Pysy siin„', h„n sanoi. 'Liikut vasta kun min„ annan luvan.'

-- Hilda seisoi vuoteen vieress„ tarkastellen minua p„„st„ varpaisiin.
H„n hymyili hyv„ksyv„sti. 'Iltaa, Doris-neiti', h„n sanoi.

-- Ny”kk„sin n”yryytettyn„ ja k„„nnyin poisp„in.

-- 'H„n on ihastuttava, herra Gordon. Mit„ kaunein vartalo. '

-- 'Huora h„n on.'

-- Hautasin h„peiss„ni kasvoni tyynyyn. Vaistosin ett„ mieheni seisoi naisen vierell„ ja he kumpikin tuijottivat minuun. He olivat hiljaa t„yden minuutin tai pidemp„„n.

-- Lopulta Hilda hihitti. H„n sanoi kimakalla „„nell„: 'Hihiih, mutta olettepa te taas rietas!'

-- Tilastani huolimatta tunsin kasvavaa uteliaisuutta. Tirkistelin heit„ yhdell„ silm„ll„ k„sivarteni alta. He seisoivat vuoteen p„„dyss„. Hilda oli alasti! H„n runkkasi toisella k„dell„ hitaasti mieheni j„ykk„„ kalua runkaten samalla toisella k„dell„„n itse„„n.

-- 'Minusta olisi niin ihana katsella kun te nussitte h„nt„', Hilda sanoi. 'Se olisi nyt hauskaa, eik” olisikin?'

-- 'Min„ en tule ikin„ panemaan kyrp„„ni h„nen saastaiseen vittuunsa!' H„nen „„nens„ s„rkyi vihasta. Katsoin j„lleen muualle ja yritin hautautua patjan sis„„n.

-- 'Anteeksi, herra', Hilda sanoi. 'Tarkoitukseni ei ollut. . . '

-- 'Min„ panen h„nt„ suuhun tai perseenreik„„n: enemp„„n tuo huora ei kelpaa. Mutta vittuun: panisin mieluummin sikaa!'

-- 'Žlk„„h„n nyt, herra Gordon', Hilda sanoi. 'Onhan h„n sent„„n teid„n vaimonne.'

-- Mieheni oli hetken hiljaa. 'Sanoitko sin„ vaimo? Siin„ tapauksessa min„ aion kohdella h„nt„ sellaisena. Ensinn„kin hyv„n vaimon on oltava n”yr„ herralleen.'

-- Pelko kouristi minua. Olin kuin halvaantunut, kohtalon viaton uhri.
Kuulin l„hist”lt„ kolinaa kun huonekaluja siirreltiin. Tirkistin j„lleen. Jeremy seisoi tuolilla irrottaen pitk„„ kellonny”ri„. Hetken p„„st„ h„n tuli ja kier„ytti minut mahalleni ja ryhtyi Hildan avustuksella sitomaan minua vuoteeseen. Kun tajusin heid„n aikeensa ryhdyin kamppailemaan vastaan vain saadakseni kasvoilleni l„im„yksen joka sai p„„ni humisemaan. Mieheni sitoi k„teni kellonny”rill„ ja jalkani revityll„ lakanalla. Makasin raajat lev„ll„„n pystym„tt„ liikahtamaan, haavoittuvaisena, kauhuissani!

-- Ensimm„inen l„im„ys tuli oikealle pakaralleni, toinen vasemmalle!
Kolmas, nelj„s... H„n hakkasi minua avok„mmenell„, piiskasi uppiniskaista vaimoaan! Miksi? Mit„ olin tehnyt ansaitakseni niin kamottavaa ja raakaa kohtelua miehelt„, joka vain viikkoa aikaisemmin oli luvannut rakastaa, kunnioittaa ja helli„ minua? Jos h„n olisi t„ytt„nyt sen valansa, olisin tehnyt mit„ tahansa tuottaakseni h„nelle nautintoa.
Olisin ollut riemumielin h„nen. Koko ruumiini kaikkine aukkoineen olisi ollut h„nen jotta h„n olisi saanut tehd„ sille mit„ tahansa!

-- Taistelin vastaan etten olisi ulvonut tuskasta. Takapuoleni oli kumpare raakaa, kuumottavaa lihaa, jossa jokainen ly”nti tuntui punahehkuiselta hiilihangolta! Mutta silti olin p„„tt„nyt olla n”yrtym„tt„ tuon inhottavan miehen edess„ heikkouteni n„ytt„m„ll„... mutta en mahtanut mit„„n vaistomaisille parahduksille ja kyynelvirralle.

-- Kaksi tutkivaa k„tt„ ty”ntyi alleni ja puristui rinnoilleni. 'Ah, h„nen perseens„ on niin pullea, niin tiukka -- min„ rakastan siit„ l„htev„„ „„nt„!' Hilda sanoi. H„n nipisti n„nnej„ni, ensin hell„varoen mutta sitten yh„ kovemmin ja kovemmin v„„nnellen niit„ raa'asti sormiensa v„liss„. H„nen kosketuksensa sai minut v„„ntelehtim„„n. Tunne verrattuna takapuoleni polttavaan tuskaan oli l„hes ... (saattoiko se olla?) ... nautinnollinen! Se oli kummallista. Vaikka olin tuskasta puolitajuton, olin silti tietoinen tuosta kieroutuneesta ja h„iritsev„st„ vastakohdasta. Oli kuin minulla olisi ollut kaksi ruumista, kumpikin omalla tavallaan yliherkk„, toinen kivulle, toinen nautinnolle!

-- Sitten kidutus yht„kki„ p„„ttyi. He l”ys„siv„t siteeni ja k„„nsiv„t minut sel„lleni. Kirvelt„v„n perseparkani hankautuessa tuskallisesti patjaa vasten he levittiv„t j„lleen raajani ja sitoivat ne uudestaan.
Avasin silm„ni ja n„in Hildan kasvot vain muutaman tuuman p„„ss„ omistani.

-- H„nen huulensa laskeutuivat omilleni. Ne olivat pehme„t, oudon lohduttavat. H„n nuoli huuliani. Sitten, kun ne rentoutuivat, h„n ty”nsi kielens„ niiden v„liin. Avasin suutani enemm„n sallien h„nen tulla sis„„n. Tervehdin h„nen kielt„„n omallani. Sitten, kaikessa alennustilassani, pahoinpideltyn„ ja perse kirvellen, huomasin imev„ni Hildan kielt„.

Hetken p„„st„ Hildan huulten ja kielen tarjoama lohdutus oli poissa.
Kammottava mieheni oli kiskaissut h„net raa'asti pois. H„nen „„nens„ oli kuin suden murinaa: 'H„nen suunsa on minun!'

-- 'Voinko min„ saada h„nen vittunsa?'

-- 'Tee mit„ tahdot.'

-- Silm„ni olivat kiinni ja tunsin Hildan hivuttautuvan alas pitkin vartaloani. Sitten mieheni kamala kalu oli yht„kki„ pyrkim„ss„ sis„„n.
Puristin huuleni tiukasti yhteen. Vaikka ter„stin parhaillaan itse„ni vastaanottamaan v„ist„m„tt”m„n seurauksen kielt„ytymisest„ni, „killinen, hekumallinen tunne kouristi kupeitani! Hildan suu oli pillullani!
En ollut tuntenut mit„„n sellaista koskaan aikaisemmin. L„mmin v„r„hdys pyyhk„isi l„vitseni. P„„stin valituksen. Se riitti aviomiehelleni.
H„nen kyrp„ns„ t„ytti yhdess„ vilauksessa suuni. Mutta mill„„n muulla ei ollut minulle merkityst„ kuin niill„ hekumallisilla tuntemuksilla, jotka pyyhkiv„t l„vitseni toinen toisensa per„„n Hildan nuollessa pilluani!

-- Mieheni tarrasi p„„st„ni kaksin k„sin. H„n alkoi nussia minua suuhun, ensin hitaasti ja matalia, tyytyv„isi„ murahduksia p„„stellen.
Tunsin kuinka h„nen l”ys„ esinahkansa hankautui edestakaisin kieleni p„„ll„.

-- T„ll„ v„lin Hildan riemukkaasti lipova kieli oli l”yt„nyt sen pienen vaaleanpunaisen pillunapukan, joka on naissukupuolen erityinen ilo. Siihen asti en ollut tiennyt mit„„n sen olemassaolosta! Tuosta „„rimm„isten tuntemusten keskipisteest„!

-- Vaikka mieheni kyrp„ tunki kurkkuuni melkein tukahduttaen minut, ty”nsin lantiotani yl”sp„in survoen pilluani Hildan suuta vasten. Perseeni py”ri kuin omasta tahdostaan villisti pakaroiden ep„mukava kirvely l„hes unohtuneena.

-- Suussani edestakaisin t”kkiv„ suunnaton kyrp„ vaimensi voihkaisuni ja kiljahdukseni. Se tuntui kasvavan isommaksi joka ty”nn”ll„. Sitten sen survonta „kki„ lakkasi. Se alkoi v„r„hdell„. V„r„hdykset kasvoivat syk„hdyksiksi, syk„hdykset nytk„hdyksiksi, nytk„hdykset kouristuksiksi... Matalaa murinaa kohosi mieheni kurkusta ja h„nen kouransa puristivat p„„t„ni otteessaan. 'Minulta tulee!'

-- H„n ejakuloi kielt„ni vasten. Spermary”ps„hdykset t„yttiv„t suuni, sit„ pursui ulos h„nen kyrp„ns„ ymp„rille tiukkaan kiertyneitten huulteni ohi ja tipahteli leualleni. 'Niele se, saatanan narttu-huora!'

-- Tein kuten k„skettiin ja nieleksin ensi kertaa kirpe„nmakeaa, tuoretta, kuumaa spermaa.

-- Hildan suu oli uppoutunut pilluni sykkiv„„n m„rkyyteen. H„nen kielens„ lipoi klitoristani. Laukesin r„j„ht„v„sti, varmana siit„, ett„ kuolisin siihen nautintoon. Se oli ensimm„inen orgasmini.

-- En pitk„styt„ teit„ yksityiskohdilla, mutta sen j„lkeen he j„ttiv„t minut sidotuksi ja naivat kesken„„n. My”hemmin Hilda istui kasvoilleni jotta min„ voin tehd„ h„nelle mit„ h„n oli tehnyt minulle. Sitten h„n sitoi tekokyrv„n lanteilleen: ovelan nahasta ja intiankumista valmistetun kapineen jolla h„n nussi minua kuin olisi ollut mies. Mieheni nautti joka hetkest„ nussien minua j„lleen suuhun ja ruiskien sinapit kasvoilleni ja rinnoilleni. Sitten, juuri ennen poistumistaan, h„n tuli seisomaan hajas„„rin ylleni ja kusi minun p„„lleni pidellen l”ys„„ kulliaan kuin paloruiskua. Se oli lopullinen n”yryytys!

-- He j„ttiv„t minut nyyhkytt„m„„n sidottuna. Noin tunnin kuluttua Hilda tuli avaamaan siteeni.

-- Olin t„ysin tolaltani torjutuksi tulemisesta, tuskasta n”yryytyksest„. T„ydellisen viattomana k„„nnyin ainoan yst„v„n puoleen joka minulla oli siin„ talossa -- mieheni sisaren, Elviran. Kerroin h„nelle kaiken vaikka minun oli vaikea l”yt„„ oikeat ilmaukset. Minun olisi pit„nyt tajuta olla tekem„tt„ sit„. H„n piti minua hulluna ja kokemaani hallusinaatioina. Kammottavan veljens„ tavoin h„nkin tuomitsi minut syytt„en minua perheen maineen vaarantamisesta. Mit„ tehd„? Kenen puoleen k„„nty„?

-- Mieheni jatkoi h„p„isy„ni melkein vuoden, tapaillen muita naisia ja parissa tapauksessa nussien heit„ minun l„sn„ollessani. H„n ruoski minut useita kertoja ja kerran h„n Hildan avustuksella sitoi minut mahalleni vuoteeseen ja pani minua neitseelliseen anusparkaani! Se oli tuskallisin kokemani sis„„n tunkeutuminen!

-- Sitten, jonkin ajan kuluttua, huomasin kauhukseni, ett„ tuska ja nautinto tuntuivat sekoittuvan. Se oli omituinen ilmi”, joka h„m„rsi noiden kahden v„lisen eron. Ahdistus ja ekstaasi muuttuivat samaksi.
Itseinho ja himo repiv„t minua kahtaalle. Pian min„ sek„ pelk„sin ett„ odotin h„nen vierailuitaan. Minusta oli tullut h„nen halukas orjansa, jota h„n kohteli raa'asti. H„n tapasi hakata minut vasta kun olin kerj„nnyt sit„. Aloin saada orgasmeja ruoskimisesta! Mutta ajan mittaan h„nen vierailunsa k„viv„t harvinaisiksi. Mieheni vietti suurimman osan ajastaan poissa Lontoosta. H„n saattoi olla poissa viikkoja ja palata sitten k„yt”kselt„„n entist„ raaempana.

-- Sitten tapasin miehen, joka nyt istuu t„m„n p”yd„n p„„ss„: Sir Harry Fibbitin. Se oli mets„stysviikonloppu. Ah, kuinka olinkaan odottanut sit„. Koirien kanssa ratsastaminen oli yksi harvoista j„ljell„ olevista iloistani. Mutta mieheni kielsi osallistumiseni. Pyysin ja rukoilin, mutta tuloksetta. H„n l„im„ytti minua kasvoille sanoen:
'Huorat eiv„t mets„st„ kettuja!'

-- Mets„stysp„iv„n„, joka oli todella kaunis, seurasin ikkunastani kun vieraat l„htiv„t matkaan punaiset takit kirkkaassa syysauringonpaisteessa hehkuen. Jonkin ajan p„„st„ kuulin mets„stystorven tuuttauksen ja koirien haukunnan. Synkk„ masennus valtasi minut. Sitten yht„kki„ tunsin ensi kertaa avioliittoni aikana raivoa. Minulle k„vi selv„ksi etten ollut muuta kuin viaton tytt”nen, joka ei ollut tehnyt mit„„n pahaa, syyllistynyt mihink„„n rangaistavaan. Minut oli asetettu syytteeseen ja tuomittu rikoksesta, jota en ollut tehnyt ja olin naimisissa raakalaisen kanssa, jolla ei ollut mit„„n k„sityst„ siit„ mit„ viattomuus, hellyys ja rakkaus merkitsiv„t!

-- Rynt„sin talleille kapinallisessa mielentilassa. Siell„ oli j„ljell„ en„„ yksi hevonen -- Prince Damien. Se oli t„ysverinen arabialainen ja sit„ oli ollut mahdoton taltuttaa.Se oli viskannut sel„st„„n melkein jokaisen sinne uskaltautuneen. Satuloin sen itse ja olin ratsailla muutamassa hetkess„. Aluksi se vaikutti h„mm„stytt„v„n kesylt„.
Kannustin sen lempe„sti mutta tiukasti liikkeelle. Se totteli kauniisti. Mutta sitten, kun l„hestyimme muuta joukkoa, se otti ohjat ja oli hetkess„ hallitsemattomissa!

-- Prince Damien suhahti muun joukon l„pi kuin nuoli. Oli kuin he olisivat seisseet paikoillaan. Yritin turhaan saada sen hallintaani. N„in raivon mieheni kasvoilla sen hetken ajan kun olimme rinnatusten. Sitten ohitin h„net ja kiisimme mets„„n. Nojauduin eteenp„in v„ltt„„kseni oksat, jotka uhkasivat iske„ minut satulasta, ainoa toivoni oli, ett„ karkulainen v„syisi.

-- Sitten toinen ratsukko oli yht„kki„ rinnallamme ja sovitti vauhtinsa meid„n vauhtiimme. Ratsun sel„ss„, eteenp„in kumartuneena kuten min„kin, oli yksi talon vieraista, nuori Harry Fibbit, sama mies, joka nyt istuu p”yd„n p„„ss„. H„n tarrasi suitsiini ja kiskaisi lujasti saaden Prince Damienin p„„n k„„ntym„„n ter„v„sti. Hurjistunut el„in nousi takajaloilleen... kerran, kahdesti. Kolmannella min„ lensin satulasta.

-- Hetke„ my”hemmin Harry Fibbit oli kyykistynyt vierelleni. Kietaisin k„teni h„nen ymp„rilleen kiitollisuudesta ja helpotuksesta tolaltani.
Sill„ hetkell„ aviomieheni ratsasti aukiolle.

-- 'Kuinka te julkeatte, hyv„ herra!' h„n huusi. 'K„det irti vaimostani!' Aviomieheni laskeutui satulasta, harppoi paikalle, tarrasi k„sivarteeni ja riuhtaisi minut pystyyn. Olin tuskin p„„ssyt jalkeille kun h„n l„im„ytti minua raa'asti vasten kasvoja. Lensin takaisin maahan.

-- Siit„ asennosta katselin kyynelten l„pi tapahtumia, jotka tulivat muuttamaan el„m„ni. Harry Fibbit syytti aviomiest„ni raakalaismaisuudesta. Aviomieheni riisui hansikkaansa ja l„im„ytti syytt„j„„ns„ kasvoille.

-- Kaksintaistelu tapahtui seuraavana iltana. Pistooleilla. Harry kertoi minulle my”hemmin, ettei h„nell„ ollut lainkaan miekkailukokemusta eik„ h„n ollut erityisen hyv„ ampuja. H„n valitsi pistoolit ainoastaan siksi, ett„ se vaihtoehto aiheuttaisi h„nelle todenn„k”isesti v„hemm„n silpomista ja nopeamman kuoleman. Tiesin aviomieheni olevan eritt„in hyv„ kummassakin lajissa.

-- Naisilta oli p„„sy kielletty 'kunnian kent„lle', joten piilouduin kaksintaisteluiltana puun taakse. Kaksintaistelijat neuvottelivat sekundanttiensa kanssa, asettuivat sitten sel„t vastakkain ja ottivat perinteiset kaksikymment„ askelta. He k„„ntyiv„t kohtaamaan toisensa.
Harry Fibbit seisoi taisteluase sivullaan mieheni t„hd„tess„ huolellisesti. Hoputin syd„n kurkussa „„nett”m„sti Harrya kohottamaan pistoolinsa... ilman tulosta. Se typerys tarjosi itsens„ liikkumattomaksi maaliksi! Laukauksen „„ni, joka oli pelkk„ poksahdus ikivanhasta, suusta ladattavasta kaksintaistelupistoolista, kuulosti ukkosen jyr„hdykselt„. Harry Fibbit irvisti ja seisoi sitten t„ysin liikkumattomana kiinnitt„m„tt„ huomiota vasemmassa k„sivarressaan olevasta luodinrei„st„ tihkuvaan vereen.

-- Sitten h„n kohotti hitaasti pistoolinsa ja t„ht„si huolellisesti.
H„n piteli asetta sill„ tavoin pitk„n tuntuisen ajan... useita sekunteja. Lopulta aviomieheni huusi:'Ampukaa, mies! Mit„ helvetti„ te odotatte?' Harry Fibbit seisoi tuumaakaan hievahtamatta, k„si ojennettuna, pistooli suunnattuna t„sm„lleen h„nen vastustajansa keskivartaloon. Lis„„ sekunteja kului. Mieheni k„„ntyi sivuttain tarjoten siten v„hemm„n ilmeisen maalin. Harry Fibbit ei edelleenk„„n painanut liipaisinta. Olin py”rty„ j„nnityksest„. Piittaamatta siit„ mit„ olin tekem„ss„, astuin esiin puun takaa.

-- Koska oli hieman Harry Fibbitin takana, h„n ei ollut tietoinen l„sn„olostani. Mutta aviomieheni n„ki minut. H„n tuijotti voimistuvan pelon ilmeen v„„rist„ess„ h„nen tavallisesti ylimieliset piirteens„.

-- H„n k„„nn„hti „kkin„isesti poisp„in minusta. 'Ampukaa, jumalauta!
Miksi te ette ammu?'

-- Harry Fibbit katseli silmi„„n sirist„en pitkin koristeellisen kaksintaistelupistoolinsa lyhytt„ piippua eik„ liikauttanut lihastakaan.
Aviomieheni j„ykk„ asento n„ytti lys„ht„v„n. H„nen olkap„„ns„ vajosivat, h„nen ryhtins„ valahti veltoksi, luulin ett„ h„n oli lyyhistym„isill„„n maahan. 'Ei, „lk„„', h„n sanoi hiljaa. 'Žlk„„ ampuko... min„ pyyd„n.' H„n kohotti k„tens„ kuin antautuen viholliselle. H„nen tehdess„„n sen Harry Fibbit kohotti aseensa yl”s kohti taivasta. Laukaus kuulosti jopa edelt„j„„ns„ „„nekk„„mm„lt„.

-- Rynt„sin h„nen luokseen. H„nen vasen hihansa oli veren kyll„st„m„.
Kiskaisin nopeasti puseron p„„lt„ni, rep„isin sen kahtia ja k„ytin sen haavan sitomiseen.

-- Alle tunnin kuluttua siit„ olimme Harryn kanssa matkalla Lontooseen. Kolme p„iv„„ my”hemmin me asetuimme er„„seen huvilaan Monte Carlossa. Vasta sin„ y”n„ sain ensimm„iset kokemukseni rakkauden iloista.

Lady Doris katsoi p”yd„n p„„ss„ istuvaa aviomiest„„n.   -- Ah, Harry, h„n sanoi,   -- sin„ olit ihmeellinen!

-- Bravo! P”yt„ puhkesi spontaaneihin suosionosoituksiin .

Tri Hochenbusch sanoi:-- Varmaan te ymm„rr„tte, ett„ on varsin yleist„ ett„ nuoret tyt”t menett„v„t neitsyytens„ -- hymenens„ -- innokkaan ratsastusharrastuksen seurauksena?

-- Kyll„, Lady Doris sanoi.   -- Se selitettiin minulle jonkin aikaa my”hemmin.

-- Ent„ mit„ aviomiehellenne, Jeremy Gordonille, tapahtui?

-- H„n onnistui is„ns„ vaikutusvallan avulla saamaan avioeron aviorikoksen perusteella. Tuntui aluksi ep„miellytt„v„lt„ olla skandaalin aiheena, mutta pian sen j„lkeen kun meid„t oli Harryn kanssa vihitty sana aviorikos sai aivan uuden merkityksen. Siit„ tuli iloinen pahe, jonka nautintoja me jaamme mielell„mme yst„viemme kanssa.

-- Hyv„, hyv„!

-- T„ss„ tilanteessa, herra Stubbs sanoi,   -- olisi mielenkiintoista kuunnella seuraavaksi Sir Harrya.

-- Hyv„, hyv„!



*  *  *


-- Jos te vaaditte, Sir Harry sanoi. H„n vaikeni siksi aikaa kun palvelijat kaatoivat kahvia.   -- Tarinani on lyhyt mutta tuskin tyls„.
Olin v„h„n alle kaksikymment„vuotias. Kyseisell„ vieh„tt„v„ll„ ja kauniilla nuorella naisella ei ollut aavistustakaan ett„ kyseess„ oli minun ensimm„inen kertani. H„nen huijaamisensa uskomaan, ett„ h„n oli s„ngyss„ kokeneen miehen kanssa osoittautui kuitenkin aika vaikeaksi teht„v„ksi.

-- Mik„li ihmettelette mik„ oli syyn„ kieroiluuni, sallikaa minun huomauttaa, ett„ minulla oli syyt„ uskoa kyseisen ladyn aikaisemman kokemuksen rakkauden taiteesta olleen karkean ja ep„tyydytt„v„n. Siin„ valossa h„n tuskin olisi luottanut kovinkaan suuresti nuoreen mieheen joka oli yht„ tiet„m„t”n kyseisest„ aktista kuin h„nkin. Tunsin, ett„ h„nen kannaltaan olisi parempi jos esitt„isin kokenutta rakastajaa; hell„„, ymm„rt„v„ist„ ja luottamusta her„tt„v„„.

-- Min„ en tietenk„„n ollut mit„„n niist„. Minun kokemukseni rajoittuivat satunnaiseen voyerismiin. Ja silti tarkoitukseni oli pelastaa t„m„ kaunis nuori lady h„nen aiempien kokemustensa kauheilta seuraamuksilta osoittamalla h„nelle, ett„ rakkauden akti on nautittava ja tyydytyst„ tuottava eik„ tuskallinen ja alentava.

-- Todella ritarillinen teko, tri Hochenbusch sanoi.

-- Suurenmoinen, Deborah MacDill sanoi.

-- Hyv„, hyv„!

-- Kiitos, Sir Harry sanoi.   -- Olen imarreltu, sill„ ritarillisuus on ominaisuus, jota arvostan suuresti. Mutta asiaan menn„kseni: tajusin ottaneeni suunnattoman vastuun. Ent„ jos ep„onnistuisin?

-- Totuuden hetkell„ tajusin, ett„ itse asiaan k„yminen oman naisensa kanssa oli aivan eri juttu kuin masturboiminen muiden hekumallisia toimia salaa seuraten. Siin„, aivan nen„ni edess„, oli ensi kertaa el„m„ss„ni oikea, alaston nainen! Mit„ tehd„? En ollut koskaan edes intohimoisesti suudellut naista. Osaisinko tehd„ mit„„n oikein? Miten piti alkaa? Ja ent„ jos tiet„m„tt”myytt„ni aiheuttaisin h„nelle kipua?

-- Siin„ h„n makasi edess„ni, puolustuskyvytt”m„n„, silm„t kiinni, pakahduttavan kauniina... uskaltaisinko koskettaa? Ja jos niin mihin koskettaisin ensin? Jos erehtyisin, kadottaisiko h„n kiinnostuksensa?
Nousisiko h„n yl”s, pukisi p„„lleen ja l„htisi?

-- Minun oli pakko saada itseni kuriin. Olin mies ja minun oli k„ytt„ydytt„v„ sen mukaisesti. Asiat t„rkeysj„rjestykseen... ensimm„inen edellytys oli, ett„ mulkkuni seisoisi. Se ei seisonut. Miksi ei? Se oli aina ennen j„m„ht„nyt pystyyn pienest„kin kiihotuksesta... ja melko usein ilman mit„„n kiihotustakin! Sen tahto n„ytti nyt olevan ristiriidassa minun tahtoni kanssa. Enk” min„ ollutkaan sen is„nt„? Oliko minut varustettu petturimaisella, kiitt„m„tt”m„ll„ elimell„? Kirottua!
Eik” miehen pit„isi pysty„ sent„„n hallitsemaan omien ruumiinj„sentens„ toimintoja!

-- Mutta mit„ tehd„? Voisinko tunkea sen sis„„n huolimatta sen veltosta tilasta? Onneksi hylk„sin ajatuksen t„ysin amat””rim„isen„. Mutta minun olisi pakko tehd„ jotakin ennen kuin h„n havaitsisi, ett„ jokin oli pieless„! Mutta mit„?

-- Vedin syv„„n henke„ ja kumarruin suorittamaan ensimm„isen rakkaudentekoni. Suutelin h„nen rintojaan. Teko aiheutti voihkaisun. Kivun vai mielihyv„n? Kokeilin sit„ arasti uudestaan. T„ll„ kertaa h„n huokaisi ja pani k„tens„ p„„ni p„„lle. Mielihyv„n!

-- T„st„ rohkaistuneena menin askeleen pitemm„lle. Otin h„nen n„nnins„ huulteni v„liin ja imin lempe„sti. 'Oh, Harry!' h„n kuiskasi, 'tuo tuntuu ihanalta!'

-- Jatkoin t„ll„ tavoin jonkin aikaa sivellen samalla k„mmenill„ni hell„sti h„nen sile„„ ihoaan -- ja sain lis„„ itseluottamusta. Naiseni vastasi sarjalla pieni„ henk„yksi„, uikutuksia ja vavahduksia. Menestys ruokkii menestyst„. Kokeilin kielell„ni aikaansaaden yh„ nautinnollisempia reaktioita. Eteenp„in! Ep„onnistumisen pelkoni oli haihtumassa.

Vaelsin etel„mm„ksi ja ty”nsin kieleni h„nen napaansa. Naiseni voimistunut reagointi kertoi minulle, ett„ olin oikeilla j„ljill„. Edistyess„ni tajusin, ett„ hekumalliset puuhani olivat muuttuneet joksikin muuksi kuin pelk„st„„n huomion k„„nt„miseksi pois vetel„st„ ja siksi k„ytt”kelvottomasta elimest„ni. Min„ aiheutin nautinnollisia tuntemuksia naiselle, jota kohtaan tunsin mit„ hellimpi„ tunteita. Se oli itseasiassa rakkauden toimintaa, josta my”s itse sain nautintoa. Mutta viel„ enemm„n: minun itseluottamuksentunteeni oli muotoutumassa er„„ksi voiman muodoksi, er„„nlaiseksi eroottiseksi voimaksi, jonka avulla kykenin s„„telem„„n naiseni nautinnon syvyytt„! Ah, min„ tajusin, valta tuottaa nautintoa on ihan yht„ nautinnollinen kuin kyky vastaanottaa sit„.

Vaikka olinkin viel„ varsin kouliintumaton tuon taiteen hienovaraisemmissa menetelmiss„, opin h„mm„stytt„v„n nopeasti. Eteenp„in! Hyv„illen k„sill„ni h„nen rintojaan jatkoin alasp„in kunnes poskeni lep„si pehme„ll„ karvatyynyll„. Aloin lempe„sti levitt„„ naiseni jalkoja. Olin valmistautumaton n„kyyn joka minua kohtasi. N„in j„lkeenp„in ajatellen olen varma, etten odottanut muuta kuin yksinkertaista, siisti„ py”re„„ reik„„. Todellisuus oli tietenkin paljon monimutkaisempi.

-- Olin vain muutaman tuuman p„„ss„. P„„tin panna kaiken peliin. En„„ ep„r”im„tt„ laskin p„„ni ja kosketin huulillani pehme„„, aromaattista lihaa ja suutelin niin kuin olisin suudellut tavanomaisempia huulia.
Naiseni reaktio seurasi v„litt”m„sti. H„n v„„ntelehti, vavahteli ja py”ritti takapuoltaan. 'Ah, Harry, mit„ sin„ teet?' Vastaukseksi l„hetin kieleni tutkimusmatkalle mehukkaaseen lihaan, latkin sit„ koko pituudelta, lipsuttelin pehmeit„ poimuja, t”kin supistelevaa aukkoa.
'Ohhh, Harry, en ole ikin„ edes uneksinut t„llaisista tuntemuksista!'

Siin„ vaiheessa tajusin, ett„ aiemmin petturimainen kankeni oli lopulta tajunnut velvollisuutensa ja j„m„ht„nyt j„yk„ksi. Kovemmaksi, voimakkaammaksi ja isommaksi, minusta tuntui, kuin koskaan aikaisemmin -ter„sty”kaluksi, joka kykeni mihin tahansa eteens„ tulevaan ty”h”n.

-- Kohottauduin h„nen ylleen aseeni valmiina. Oli en„„ kyse oikeasta t„ht„yksest„. Ah... se sujahti sis„„n niin helposti! Oli kuin tuo minun turpea osani olisi viimein l”yt„nyt kotinsa. Pehme„, joustava tuppi kiristyi tiukkana sen ymp„rill„ imien hitaasti sis„„np„in. Syvemm„lle... syvemm„lle... onko olemassa mit„„n tuon ensimm„isen ty”ntymisen veroista?

-- Ei mit„„n sen veroista! Deborah MacDill huusi.

-- Se on kaunein kaikista rakkauden hetkist„, mademoiselle Chartreuse sanoi.

-- Hyv„t hyv„!

-- Olkap„ihini tukeutuen, jotta en olisi painanut h„nt„ liikaa, Sir Harry jatkoi,    -- etenin millimetri millimetrilt„. Viimein, kun oli sis„ll„ juurta my”ten, h„nen jalkansa lukkiutuivat ymp„rilleni ja vetiv„t vartalomme yhteen. Makasimme kuin yksi ruumis hurmioituneessa syleilyss„. Huulemme yhtyiv„t ja kielemme viestiv„t toisilleen kasvavaa intohimoa.

-- Kului useita minuutteja. Sitten vet„ydyin hitaasti taaksep„in ja l„hes kokonaan ulos h„nen tiukasta mutta joustavasta tupestaan. H„n voihki. Vet„ytyminen tuotti meille kummallekin l„hes yht„ suurta nautintoa kuin tunkeutuminenkin! Lopulta, kun ainoastaan turpean elimeni pullottava p„„ oli sis„ll„, irrotin huuleni h„nen huuliltaan ja kohottauduin j„lleen kyyn„rp„itteni varaan. Sitten, katseittemme lukkiuduttua rakastavaan tuijotukseen, ty”nnyin h„neen yhdell„ survaisulla!
Turvonneet kivekseni l„isk„htiv„t h„nen pakaroitaan vasten... syv„lle... syv„lle! H„n p„„sti hurmioituneen kirkaisun ja alkoi py”ritt„„ vimmatusti takapuoltaan. Vet„ydyin j„lleen... survaisin taas! Kahdesti, kolmasti! H„n vastasi joka ty”nt””n yh„ voimakkaammalla ty”nn”ll„ yl”sp„in. Nelj„nnell„ olin r„j„ht„m„isill„ni. Viidennell„ r„j„hdin!

-- Ruiskin h„nen sis„„ns„, t„ytin h„net rakkauteni paksulla seerumilla! Nytk„hdin yh„ uudestaan ja uudestaan h„nen kouristellessaan allani. H„n veti minut j„lleen tiukasti itse„„n vasten kunnes lopulta meid„n ainoa liikkeemme oli h„nen salaisten, sis„isten lihastensa taitava lyps„v„ supistelu.

-- Loppu, hyv„t naiset ja herrat, ei kaipaa sen yksityiskohtaisempaa kuvailua, koska te kaikki olette hyvin perehtyneet nussimisen tieteeseen ja taiteeseen. Voin vain sanoa, ett„ me jatkoimme naimista muodossa tai toisessa koko sen y”n ja puolet seuraavasta p„iv„st„. Sen j„lkeen en ole tarvinnut niiss„ asioissa muuta opasta kuin vaistoni ja mielikuvitukseni. Mutta t„rkeint„ oli, ett„ ensimm„inen yritykseni oli ollut menestyksellinen!
-- Oh, Harry! Lady Doris huudahti.   -- Neitsyt! En tiennyt ennen kuin vasta nyt! Sin„ rakas ressukka... se taivaallinen y” Monacossa... ja min„ kun pidin sinua niin kokeneena rakastajana!

Sir Harry virnisti lammasmaisesti.    -- Minua ei ole t„t„ ennen kertaakaan vaadittu ketomaan totuutta siit„, rakkaani.

-- Se olitte siis te, Lady Doris? herra Aziz sanoi.

-- Tietenkin.

-- El„k””n! El„k””n!

-- Malja Sir Harrylle, herra Stubbs huusi.   -- Koko Britannian jaloimmalle ja urheimmalle neitsyelle!

-- Koko maailman!

-- Hyv„, hyv„!

-- Olisiko naisilla mit„„n sit„ vastaan, jos me herrat polttaisimme sikarimme t„„ll„ p”yd„n „„ress„ kirjaston asemesta? Sir Harry sanoi.

-- Loistava ajatus, kultaseni, Lady Doris sanoi.   -- Ja naiset ottavat konjakit herrojen seuraksi.

Miehet panivat palamaan. Konjakit kaadettiin.

Minut valittiin seuraavaksi.

-- En oikein tied„ mist„ alkaa, sanoin vilkuillen ymp„rilleni konjakkilasini reunan yli.

-- Alusta, tytt” kulta!

Mietin hetken. Alku oli tulkinnan varainen k„site.   -- Ensin minun pit„„ saada tiet„„ mit„ k„sitet„„n neitsyyden menetyksell„, min„ sanoin.    -- Tarkoitetaanko sill„ sit„ kun henkil” menett„„ viattomuutensa vaiko sit„, kun h„nen sis„„ns„ tunkeudutaan?

-- Mielenkiintoinen kysymys, Sir Harry sanoi.   -- Luulenpa, ett„ t„ss„ tarvitaan parlamentaarista viittaus„„nestyst„.

Viattomuuden menetys voitti „„nestyksen ylivoimaisesti. Aloin tyytyv„isen„ kertoa ensimm„isest„ junamatkastani ja siit„ kuinka jouduin samaan vaunuosastoon madame Kooshayn ja h„nen himokkaiden hevosnaistensa kanssa. Kyseisest„ kokemuksestani l„hemmin kiinnostuneet voivat lukea siit„ muistelmieni ensimm„isest„ osasta.

-- ... ja niin, hyv„t yst„v„t, min„ menetin viattomuuteni, p„„tin lopulta pitk„n kertomukseni.

-- Erikoinen tarina, herra Aziz sanoi.

-- Se totisesti pisti veren kohisemaan, mademoiselle Chartreuse sanoi liikehtien levottomasti istuimellaan.

-- Malja Britannian rautateille!

-- Hyv„! Hyv„!

-- Ah, mutta ent„ varsinainen neitsyytesi? Lady Doris sanoi.  -- Se j„i koskemattomaksi?

-- Joksikin aikaa, min„ sanoin.

-- No, kerro meille siin„ tapauksessa...

-- Olemme pelkk„n„ korvana...

-- Enemm„n kuin pelkk„n„ korvana, Babette Chartreuse sanoi.   -- Tarinanne on t„h„n asti saanut minut kauhean riettaalle p„„lle.

-- Hyv„, hyv„!

-- Te annoitte meille esileikin, nyt on yhdynn„n aika.

-- Hyv„, hyv„!



*  *  *


-- Tuota, min„ sanoin, te valitsitte, ett„ puhuisin viattomuuteni menett„misest„ mieluummin kuin neitsyyteni menett„misest„.

-- Mutta kerro meille siit„ huolimatta, Lady Doris sanoi.

-- Kukkani taittoi er„s mies jota rakastin.

-- Harvinainen etuoikeus.

-- Rakkaudelle, Rose Carnaby sanoi lasiaan kohottaen.

-- Hyv„, hyv„!

-- Kertokaa meille siit„, kertokaa siit„ kaikki!

-- Voi, kerro! Deborah MacDill sanoi „„ni k„he„n„ himokkaasta uteliaisuudesta ja kasvot punoittaen.   -- Min„ niin haluaisin kuulla kuinka sinun suloinen pillusi rikottiin -- kuinka se mies pani sen sinne ensi kertaa. Olitko sin„ sel„ll„si? Kiedoitko jalkasi h„nen ymp„rilleen?
Tai polvistuitko sin„ h„nen eteens„ siev„ pyllysi pystyss„ niin ett„ h„n saattoi tunkeutua sinuun takaap„in?

-- Ehk„ on parempi, ett„ kerron tarinani lopun joskus toiste, min„ sanoin.   -- On aina parempi j„tt„„ hieman jotakin varastoon ja sit„ paitsi olen jo innokas kuulemaan teid„n muiden juttuja. Olen varma, ett„ teid„n juttunne ovat v„hint„„n yht„ riettaita kuin minun.

-- Jos olet tuota mielt„ niin niin on oltava, Sir Harry sanoi.    -Mutta sinun on luvattava, ett„ kerrot loput tarinastasi jossakin toisessa istunnossa.

-- Min„ lupaan, min„ sanoin.

Seuraavana oli vuorossa herra Stubbs.

-- Minun tarinani on paljon lyhyempi ja todenn„k”isesti paljon v„hemm„n viihdytt„v„ kuin aikaisemmin kuullut, herra Stubbs sanoi, siemaisi konjakistaan, imaisi sikaristaan ja jatkoi: -- Is„ni kuoli ollessani kahdeksantoista. H„n oli omalaatuinen mies, joka oli hankkinut omaisuutensa Kiinassa ooppiumkaupalla ja asettunut sitten viett„m„„n kunniallista el„m„„ Lontooseen ja Cornwalliin. Žitini ei koskaan ymm„rt„nyt eik„ itseasiassa my”sk„„n hyv„ksynyt sen paremmin h„nt„ kuin h„nen huumorintajuaan. Žiti ei esimerkiksi koskaan sopeutunut palveluskuntaan, joka koostui etel„afrikkalaisista bushmanneista, amerikkalaisista intiaaneista ja kiinalaisista kuleista, joista ket„„n ei ollut k„„nnytetty kristinuskoon. Is„ni mielest„ oli hyv„ vitsi ja kannanotto brittil„iseen 'palvelu'-perinteeseen pukea lyhyt, k„kk„r„p„inen, hiilenmusta mies hovimestarin frakkiin.

-- H„n oli mit„ lahjakkain naisten mies, joka kaiken muun lis„ksi yll„piti kaiken aikaa v„hint„„n kolmea rakastajatarta. Žitini tunteita yll„tt„v„sti ajatellen h„nen onnistui pit„„ asia salassa t„lt„ ja perheelt„, mutta l„hes kaikki muut Lontoossa tiesiv„t siit„.

-- Is„ni osoitti suurta halveksuntaa kaikkia sellaisia ihmisi„ kohtaan, joiden el„m„„ s„„teliv„t voimakkaasti perinteiset moraaliarvot.
Meid„nkin suvussamme oli muutamia sellaisia ja heist„ merkittavimpi„ olivat h„nen veljens„ Harrison ja t„m„n vaimo, t„tini Emelia. Heid„n tytt„rens„, Charity, oli minua vuotta vanhempi ja h„net oli kasvatettu niin j„yk„n kurinalaisessa ilmapiiriss„, ett„ oli ihme ettei h„n ollut tullut hulluksi. H„n oli totta puhuakseni aivan jotain muuta. Charity oli onnistunut voittamaan ymp„rist”ns„ niin kuin kasvi, joka kukoistaa maaper„ss„ mik„ surmaa heikomman kasvuston. H„nell„ oli sek„ huumorintajua ett„ m„„r„tietoisuutta.

-- Vuosien varrella sek„ is„ni ett„ min„ ja kaksi velje„ni olimme auttaneet h„nt„ parhaamme mukaan. Aina kun voimme, me salakuljetimme set„ni taloon kirjallisuutta Charityn tiedon lis„„miseksi. Er„„n„ jouluna is„ni antoi Charitylle t„ysin avoimesti h„nen vanhempiensa silmien edess„ Decameronen Raamatun kansiin sidottuna!

-- Is„ni kuoli vuonna l849. Testamentin valvontatilaisuudessa k„vi ilmi, ett„ h„n oli j„tt„nyt puolet huomattavasta omaisuudestaan „idilleni. Loppu jaettiin tasan: kolmannes minulle ja veljilleni koulutukseen, kolmannes jaettavaksi h„nen uskollisten joskin eksoottisten palvelijoittensa kesken mihin tarkoitukseen n„m„ sen sitten halusivatkin k„ytt„„ ja kolmannes sed„lleni Harrisonille.

-- Ainoastaan set„ni osuuteen sis„ltyi ehto. Testamentissa m„„r„ttiin, ett„ jotta se tulisi voimaan set„ni osalta, h„nen tytt„rens„ Charityn olisi valittava yksi serkuistaan ja maattava t„m„n kanssa alastomana vuoteessa t„ysin kahden kesken nelj„ y”t„.

-- Kuullessaan t„m„n Emelia-t„tini py”rtyi oitis. Harrison-set„ni muuttui valkoiseksi kuin lakana ja valitti saaneensa 'tappavan syd„mentykytyksen', Charity, min„ ja veljeni nauroimme k„mmentemme suojassa. Žitini ei reagoinut mitenk„„n, joko siksi, ett„ h„n oli enemm„n tai v„hemm„n tottunut is„ni p„„h„npistoihin tai siksi, ett„ h„n joutui v„litt”m„sti l„„kinn„llisiin teht„viin.

-- Testamentissa todettiin edelleen, ett„ sed„ll„ni oli viisi p„iv„„ aikaa harkita hyv„ksyik” h„n vaiko hylk„isi kyseisen anteliaan tarjouksen. Charity kertoi my”hemmin veljilleni ja minulle tapausten kulun.

-- Rakkaan serkkumme mukaan h„nen is„ns„ ensin jyrk„sti torjui testamentin. Mutta neuvoteltuaan seuraavana p„iv„n„ lakimiehen kanssa, joka sanoi h„nelle, ettei ollut mit„„n laillista tapaa kiert„„ kyseist„ pahuuden inspiroimaa lis„ehtoa, h„n alkoi horjua. Vaati viel„ yhden p„iv„n ennen kuin h„n sai muotoilluksi asialle oikeutuksen.

-- 'Jumala koettelee uskoani rakkaan velivainajani avulla. T„m„ omaisuus on tarkoitettu perinn”ksi miehelle -- minulle -- joka viett„„ suurimman osan valveillaoloajastaan tehden Jumalan ty”t„. Min„ olen jo uhrannut el„m„ni H„nelle ja nyt minua pyydet„„n uhraamaan tytt„reni...
kohtalolle joka on kuolemaakin pahempi. H„n kuoli syntiemme t„hden, voisimmeko me olla tekem„tt„ v„hemp„„? Ehk„ uskollinen tytt„reni Charity jonakin p„iv„n„ tullaan kanonisoimaan t„st„ pyh„st„ marttyyriteostaan.'

Charity kielt„ytyi. H„n nosti asiasta ison metelin viskaten is„ns„ silmille kaiken mit„ t„m„ oli opettanut h„nelle synnist„, paholaisen otteesta naisiin, jotka 'lankeavat' ja kauhuista, jotka odottavat ket„ tahansa naissukupuolen edustajaa, joka vain hetkeksikin sallii itsens„ ryhty„ lihan iloihin.

-- 'Mutta', h„nen is„ns„ sanoi, 'emme me iloihin ryhdy vaan k„rsimykseen! K„rsimykseen Jeesuksen puolesta kuten h„nkin k„rsi meid„n puolestamme!'

Charity ryhtyi vuoteen omaksi kuten „itins„kin. Mutta h„nen is„ns„ jatkoi intt„mist„„n k„yden yh„ j„rjett”m„mm„ksi sit„ mukaan kun p„iv„t kuluivat. Lopulta viidenten„ p„iv„n„ -- kaikkein viimeisimm„ll„ hetkell„ -- Charity antoi periksi.

-- Charity esitti kuitenkin, ettei h„n voinut tehd„ valintaa serkkujensa kesken vaan asiassa oli turvauduttava Jumalan valintaan. Vedimme pitk„„ tikkua ja min„ sain pisimm„n.

-- Seuraavana iltana vet„ydyimme Charityn kanssa kahden yhteen talomme makuuhuoneista. Olimme molemmat alasti. Loputtomalta tuntuneen naureskelu- ja leikinlaskujakson j„lkeen me rakastelimme. Me jatkoimme sit„ kaikissa mahdollisissa asennoissa koko nelj„n vuorokauden ajan pit„en taukoja ainoastaan sy”d„ksemme. Se oli suurenmoista!

-- Suurenmoista todellakin, rouva Carnaby sanoi.   -- Min„ niin rakastan tarinoita joissa joku saa nen„lleen.

-- Hyv„, hyv„!

-- Ja kaksi nuorta neitsytt„ yhdess„, Babette Chartreuse sanoi.   -Tres delice.

-- Paitsi ett„ kumpikaan meist„ ei ollut neitsyt, herra Stubbs sanoi.

-- Mutta seh„n oli n„iden tarinoiden tarkoitus.

-- Totta, Sir Harry, herra Stubbs sanoi.    -- Mutta min„ en ole viel„ lopettanut. Nimenomaan Charity oli vapauttanut minut neitsyydest„ni kolme vuotta aikaisemmin. Olin silloin viisitoistavuotias. H„n palveli my”s molempia velji„ni silloin kun oli heid„n aikansa.

-- Hyv„ Luoja!

-- Mit„ ihailtavin nuori nainen!

-- Mit„ h„nest„ tuli?

-- Noin kuukausi kyseisen tapauksen j„lkeen h„n ilmoitti is„lleen odottavansa lasta. Mies ajoi h„net ulos talostaan eik„ ole n„hnyt h„nt„ sen j„lkeen t„h„n p„iv„„n menness„.

-- Synnyttik” h„n sen lapsen?

-- Ei. Ei h„n tosiasiassa ollut raskaana. Se oli valhe, joka palveli toisena tapana antaa h„nen is„lleen nen„lle.

-- Mit„ rohkein nuori nainen, rouva Carnaby sanoi.

-- Totta totisesti, Sir Harry sanoi.   -- Mutta mit„ h„nest„ tuli?

-- H„n vaihtoi nimens„ Charity Stubbsista Jane Douglasiksi.

-- Se kuuluisa n„yttelij„t„r! Deborah sanoi.

-- Sep„ juuri, herra Stubbs sanoi.   -- Te kaikki olette varmasti n„hneet h„net n„ytt„m”ll„ Portian roolissa.

-- Malja Jane Douglasille!

-- Hyv„, hyv„!

-- Ja herra Stubbsille!

-- Hyv„, hyv„!

-- Yksi kysymys, herra Stubbs...

-- Niin?

-- Kysymys Charityn neitsyydest„.

-- Ai niin, herra Stubbs sanoi.  -- Sen velvollisuuden hoiti minun is„ni jo paljon aikaisemmin.

Seurasi kuoronaurua.

Sir Harry sanoi:-- Tri Hochenbusch?


*  *  *


-- Minun tarinani on yksinkertainen, tri Hochenbusch sanoi.   -- Minut raiskattiin.

-- Ep„ilem„tt„ iso ja voimakas nainen, Babette Chartreuse sanoi.

-- Kyseess„ ei ollut nainen.

-- Herkullista!

-- Tuskin sit„, mademoiselle. Se oli mielipuolen j„rjest„m„ tuskallinen kokemus. Min„ olin silloin kuusitoistavuotias. Tri Hochenbusch imaisi sikaristaan ja pid„tteli savua kunnes oli tyhjent„nyt konjakkilasinsa.   -- Mutta lienee paras ett„ aloitan alusta.

-- Teep„ se, vanha kaveri, Sir Harry sanoi.

-- Se konna oli set„ni Max, is„ni veli ja liikekumppani. H„n oli leski, joka oli vasta mennyt uusiin naimisiin kauniin, itse„„n puolta nuoremman naisen kanssa. Uuden t„tini nimi oli Helga. H„n oli syntyisin johtavasta preussilaisperheest„. H„nen is„ns„ oli ollut Bismarckin kanssa Pietarissa ja Pariisissa miss„ h„n toimi l„hetyst”n alivaltiosihteerin„. H„n on nykyisin yksi Bismarckin keisarillisen hallituksen voimahahmoista. Avioliitto oli hyv„ ainakin ajatellen liiketoimia preussilaisten kanssa. Uskon, ett„ se olikin sen ainoa tarkoitus.

-- Tapasin melko paljon Helgaa ja meist„ oli tullut yst„v„t. H„n oli ruvennut harrastamaan laskettelua, ja koska min„ olin siin„ jonkinlainen asiantuntija, niin teht„v„kseni uskottiin h„nen opettamisensa ja h„nen turvallisuutensa vartioiminen rinteill„.

-- Er„„n„ p„iv„n„ h„n kaatui aika n„ytt„v„sti. Kiiruhdin h„nen luokseen pel„ten h„nen rikkoneen puolet luistaan, mutta onneksi h„nen ainoa vammansa oli nyrj„ht„nyt nilkka. Sidoin sen alppimajalla ja l„hdimme takaisin L�zerniin. Saavuimme talolle my”h„„n iltap„iv„ll„.
Siell„ palvelija ilmoitti Helga-t„dille, ett„ h„nen aviomiehens„ oli liikeasioissa Z�richiss„ eik„ palaisi ennen kuin seuraavan iltana.

-- Me joimme teet„ ja s”imme pikkuleipi„ kirjastossa, miss„ Helga valitti, ett„ h„nen nilkkasiteens„ tuntui k„yneen kire„ksi. Nojatuolissa istuen h„n asetti jalkansa jakkaralle ja min„ kyykistyin lattialle riisumaan h„nen kenk„ns„ ja l”ys„„m„„n sidett„. H„nen hameensa oli vet„ytynyt yl”s melkein polviin asti. Yritin olla huomaamatta sit„.

-- 'Josef', h„n sanoi, 'oletko sin„ koskaan ollut naisen kanssa'?

-- Kysymys j„rkytti minua. H„n ei ollut koskaan aikaisemmin maininnut moisia asioita. Tuijotin lattiaan yritt„en k„tke„ punastuneet kasvoni.

-- 'Voithan sin„ nyt toki minulle puhua. Min„h„n olen yst„v„si. Kerro minulle. Oletko sin„?'

-- 'En', mutisin.
-- 'Oletko koskaan n„hnyt naista ilman vaatteita?'

-- Teeskentelin, etten ollut kuullut ja k„„rin uudestaan sidett„. H„n oli itsepintainen. 'Oletko sin„, Joset?' H„n pani k„tens„ p„„ni p„„lle.

-- 'Olenko min„ mit„, Helga-t„ti?'

-- 'Oletko koskaan n„hnyt alastonta naista?'

-- 'Riisuutunutta?' kysyin voittaakseni aikaa ker„t„ rohkeuttani.

-- 'Aivan'.

-- 'Siis ilman vaatteita?'

-- 'T„sm„lleen.'

-- Tuijotin nolona lattiaan. 'Kerran.'

-- 'Kerro minulle.'

-- 'Se tapahtui junassa.'

-- 'Niin?'

-- 'Olimme matkalla Pariisiin. Siit„ on jo jonkin aikaa. Olin vasta kolmentoista.'

-- 'Ja mit„ tapahtui?'

-- 'Se oli my”h„„n illalla. Is„ ja „iti nukkuivat. Siell„ oli ovi naapuriosastoon... suuri avaimenreik„... omituisia „„ni„.'

-- 'Millaisia „„ni„?'

-- 'Omituisia... en saanut niist„ selv„„ kovinkaan hyvin junan metelin takia. Niinp„ panin juomalasin sein„„ vasten ja kuuntelin. Joku nainen voihki siell„ ja sitten kuului miehen „„nt„, mutta h„n ei sanonut mit„„n, murahteli vain. Ajattelin ett„ joku ehk„ oli sairas tai loukkaantunut.' Sidoin siteen ja vaikenin ajatellen, etten kehtaisi kertoa h„nelle enemp„„. Sellaisista asioista ei yksinkertaisesti puhuttu naisen kanssa.

-- 'Niinp„ sin„ tirkistit avaimenrei„st„?'

-- 'Niin.'

-- 'Ja mit„ n„it?'

-- Se oli hy”dyt”nt„, minun Helga-t„ti„ni ei torjuttu mill„„n keinolla jos h„n halusi jotakin. H„n kiskoisi sen minusta tavalla tai toisella.
Sanoin hiljaa: 'N„in naisen.'

-- 'Ja?'

-- 'H„n oli alasti-- ilman vaatteita.'

-- 'Oliko h„n kaunis?'

-- 'Oli.'

-- 'Nautitko sin„ h„nen katselemisestaan?'

-- 'Nautin.'

-- 'H„nen rintojensa, h„nen reisiens„, h„nen pakaroittensa?'

-- 'Kaikesta.'

-- 'H„nen m„tt„„ns„?'

-- 'Kaikesta.'

-- 'Mit„ h„n teki?'

-- Tunsin k„yv„ni rohkeammaksi. Sanoin: 'H„n oli miehen kanssa.'

-- 'Ja?'

-- 'He tekiv„t sit„.'

-- Helga kampasi sormillaan tukkaani. Se tuntui mit„ intiimeimm„lt„ hyv„ilylt„ ja aiheutti kihelm”iv„n tunteen kivesteni juuressa. H„n kysyi makealla „„nell„:'Tekiv„t mit„, Josef?'

-- 'Mies oli naisen... siis miehen se juttu. Ja mies pumppasi yl”s ja alas -- sis„„n ja ulos.'

-- 'Nauttiko nainen siit„?'

-- 'Juu, kyll„. H„n voihki ja vingahteli ja v„„ntelehti kaiken aikaa.' Puhuin nyt ilman ep„r”inti„ ja mietin uskaltaisinko katsoa h„neen.

-- 'Suloista', Helga sanoi „„ni oudon k„he„n„. 'Ent„ sin„, nautitko sin„kin siit„?'

-- 'Juu. En ollut koskaan aikaisemmin n„hnyt kenenk„„n tekev„n sit„.'

-- 'Ent„ sinun oma juttusi, oliko se kovana?'

-- 'Oli', min„ „hk„isin.

-- Helga oli hetken hiljaa. Kuulin h„nen hengitt„v„n. Lopulta h„n sanoi: 'Ent„... onko se nyt kovana?'

-- Mykistyin. Kaikki vasta saavuttamani rohkeus suli pois. Huomasin toivovani, ett„ olisin jossain muualla -- vaikka jossain muualla samassa huoneessa, turvallisen v„limatkan p„„ss„. Mahdotonta. Seisomaan nouseminen olisi viel„kin nolompaa.

-- H„nen k„tens„ kiertyi leukani alle ja kohotti kasvoni yl”sp„in. H„n katsoi minua silmiin. Vastaa minulle, Josef, onko se kovana juuri nyt?'

-- H„nen kasvonsa olivat kauniit pehme„ss„ kaasuvalossa. H„nen silm„ns„ olivat suuret, h„nen huulensa kosteat.

-- 'Onko se?'

-- 'On', kakaisin.

-- 'Kuinka suloista.'

-- K„„nsin p„„ni poisp„in. H„n k„„nsi sen k„dell„„n takaisin. Sitten h„n puhui syd„mellisell„ „„nell„: 'Rakas Josef, ei ole mit„„n syyt„ olla nolona. Kun mies on kovana naisen seurassa, se on kohteliaisuus naisen kauneutta kohtaan.'

-- 'Onko?'

-- 'On. Erektioiden tuottaminen on naisellisen vieh„tysvoiman ylev„ teht„v„.'

-- 'Sin„ olet hyvin vieh„tt„v„.'

-- 'Kiitos Josef. Tahtoisitko suudella minua?'

-- 'Tahtoisin.'

-- 'Tahtoisitko n„hd„ minut alasti?'

-- Mykistyin j„lleen.

-- 'Tahtoisitko?'

-- 'Joo...' Minusta tuntui, ett„ syd„meni oli pys„htym„isill„„n.

-- 'Tahtoisitko koskettaa minua, suudella minua... minun rintojani...
minun reisi„ni... minun...'

-- 'Tahtoisin!'

-- 'Tahtoisitko sin„ minun olevan sinun opettajasi?'

-- 'Oh, kyll„!'

-- Nousin seisomaan nolona housujeni pullistumasta. Painoin „kki„ huuleni tiukasti h„nen huulilleen. H„n pani k„det olkap„illeni ja ty”nsi minut taaksep„in.  H„nen „„nens„ oli matalasointinen ja siin„ oli k„heytt„ mik„ aiheutti v„rin„„ selk„piiss„ni. 'Sinun ensimm„inen oppituntisi aika', h„n sanoi sivellen sormillaan poskeani. 'Sinun on oltava lempe„, hell„. Žl„ kiirehdi. Me emme ole kilpajuoksussa. Naiset, Josef kulta, pit„v„t enemm„n siit„ kun heid„n himonsa her„tet„„n v„hitellen.' H„n ty”nsi keskisormensa suuhunsa ja veti sen sitten hitaasti ulos. Katsoen minua silmiin h„n pyyhk„isi sill„ hell„sti huuliani.
'Eik” ole suloista?' 'On.'

-- 'Ja nyt, sulje silm„si... hyv„... raota huuliasi... taivuta p„„t„si... mutta ei aivan noin paljoa... oikein hyv„...'

-- Odotin hengityst„ni pid„tellen h„nen huultensa kosketusta omillani.
Odotin turhaan. Žkki„, t„ysin varoittamatta, h„nen k„tens„ painautui pullistelevalle kikkelilleni! Menin kippuraan „llistyksest„. T„m„n t„ytyi olla sairaiden aivojen aiheuttamaa, tulosta „killisest„, pahasta aivokuumeesta! Mutta ei... nopea vilkaisu alas vahvisti sen. Helga-t„din k„si oli todellakin painautunut vasten nytk„htelev„„ elint„ni!
Viel„ katsellessani h„nen k„tens„ alkoi tehd„ hidasta, py”riv„„ liikett„. Minusta tuntui ett„ py”rtyisin pian. Huumaavat v„ristykset ampaisivat l„vitseni. Helga puhui kuiskaamalla: 'Eik” tunnukin hyv„lt„, Josef?'

-- Ny”kk„sin kykenem„tt„ vet„m„„n henke„ni. K„si edelleen paikoillaan h„n veti minut alas kunnes istuin kuin lapsi h„nen syliss„„n. 'Sulje taas silm„si, kultaseni.'

-- Tottelin tiedostaen nyt, ett„ lantioni teki tiukkoja, pieni„ py”r„hdyksi„ tyrkkien patukkaani vasten h„nen ihanaa k„tt„„n. Tunsin pehme„n kielen lipovan huuliani. Muistaen h„nen aikaisemman ohjeensa raotin niit„ hiukan. Vaativainen kielilihas etsiytyi sis„„n kun huulemme kohtasivat. Ah, kuinka pehme„ se olikaan! Vavahdus kulki l„vitseni.
H„nen kielens„ v„risi omaani vasten.

-- Tunsin housujeni karhean pinnan l„pi h„nen k„tens„ k„yv„n vaativammaksi. 'Poika raasu', h„n puhui suuhuni. 'Sinun kapineesi on ihan yhdess„ kasassa. Sen t„ytyy olla kauhean ep„mukavaa.' Tutkivat sormet seurasivat puristuksissa olevan patukkani „„riviivoja. 'Se on sinun puntissasi, osoittaen ihan v„„r„„n suuntaan -- alasp„in. Meid„n t„ytyy korjata sen asento, vai mit„?'

-- 'Mmmmm', mutisin imaisten h„nen kielens„ takaisin suuhuni. H„n h”ll„si sokkona vy”ni ja avasi joitakin housunnappeja. Tunsin h„nen k„tens„ sujahtavan sis„lle ja koskettavan paljasta ihoani. Tiedustelevat sormet laskeutuivat tuuheisiin h„pykarvoihini... v„risin odotuksesta.
En ollut ikin„, en edes masturbaatiounelmissani, kuvitellut naisen osoittavan sellaista uskaliaisuutta. V„risin odotuksesta. Sitten olin „kki„ h„nen otteessaan. H„nen k„tens„ tuntui viile„lt„ kuumalla, j„yk„ll„ lihallani. Liikuteltuaan hetken k„tt„„n varovasti tiukkojen alushousujeni sis„ll„ h„n v„„nsi raudankovan sauvani yl”s vatsaani vasten.  'Noin, eik” olekin parempi? Mukavampi?' Kiemurtelin h„nen syliss„„n henke„ni haukkoen kun h„nen sormensa hipel”iv„t kepakkoni herkk„„ alapintaa. 'Ah, se on oikein suloinen... niin paksu... niin paljon sile„mpi kuin aviomiehell„ni.' Helga-t„ti puhui heng„styneell„ „„nell„ sivellen h”yhenenkeveill„ sonnillaan herkk„„ kudosta aivan turvonneen terskani juuressa. 'Se nytk„htelee. Kuinka suloista... ja tihkuu... Oh, min„ rakastan sit„ ainetta! Spermaa!'

-- Voihkaisuni ja vinkaisuni muodostivat hekumallisen dueton Helgan himokkaiden hyv„ilyjen kanssa. H„n tarttui kiinni ja ryhtyi runkkaamaan minua. Olinko kuollut ja joutunut taivaaseen? Kietaisin k„teni h„nen ymp„rilleen. Tiukasti h„nen syliins„ painautunut pyllyni aaltoili rajusti.  'Ah, sin„ tulet laukeamaan pian, kultapieni! Min„ aion pumpata sen ulos sinusta!'

-- Kullini alkoi sykki„ kontrapunktina kiihke„lle runkkaukselle jokaisen vedon lis„tess„ painetta kunnes tunsin, ett„ voisin haljeta! Vavahtelin, vartaloni kiemurteli hillitt”m„sti. 'Ruiski k„teeni, poika kulta' H„nen otteensa tiukkeni. Pumppaaminen hidastui ja k„vi voimakkaammaksi. 'Tee se... ruiski!'

-- Nivuseni j„risiv„t ekstaasimaisessa kouristuskohtauksessa! Orgastinen purkaus seurasi toistaan; ruiskaus toisensa per„„n paksua spermaa!

-- 'Ammu!' Helga huusi. 'Vittu' Kyrp„!'

-- Painoin suuni h„nen suulleen ja panin h„nt„ kielell„ni viel„ kun voimakkaat, rytmikk„„t syk„hdykset v„heniv„t satunnaisiksi nytk„hdyksiksi ja lopulta pikanteiksi v„r„hdyksiksi.

-- Helga piteli minua l„hell„„n ja olin haudannut kasvoni h„nen pehme„„n, tuoksuvaan kaulakuoppaansa. Tulin tietoiseksi siit„, ett„ alushousuni olivat sotkeentuneet kylmentyneeseen siemennesteeseen. Olin ruiskinut sit„ mahtavan m„„r„n, paljon enemm„n kuin mit„ tavallisesti sain tulemaan masturboidessani.

-- 'Voi sinua poika kultaa', Helga sanoi silitt„en hiuksiani ja suudelleen minua tunteellisesti. 'Oletko valmis toiseen oppituntiisi?'

-- Mutisin suostumukseni h„nen kaulansa pehme„„n lihaan. H„n leikitteli hetken korvalehdell„ni ja sanoi sitten:'Sinun pit„„ taas polvistua minun jalkoihini ja riisua kenk„ni.'

-- Tein kuten h„n k„ski ja olin erityisen hell„varainen h„nen kipe„lle nilkalleen. Sitten, kun kohotin katseeni saadakseni lis„ohjeita, tumma verho laskeutui p„„ni yli! Se oli h„nen hameensa ja alushameensa! Viel„ ollessani toipumassa h„mm„styksest„ni h„nen jalkansa tulivat yhteen ja vangitsivat minut lempe„sti h„nen polviensa v„liin. H„nen „„nens„ kantautui vaimentuneena silkkikerrosten l„pi. 'Eik” siell„ olekin pime„„ ja salaper„ist„, Josef?'

-- Vedin syv„„n henke„ haistellen ensi kertaa naisellisuuden hienonhienoa ja salaista tuoksua. 'On', sanoin p„„ py”r„ll„ni. 'T„„ll„ on upeaa.'

-- 'Sinun on aika perehty„ naisen maantieteeseen.' H„nen polvensa rentoutuivat ja p„„stiv„t minut irti. 'Sinun pit„„ ajatella, ett„ olet tutkimusmatkailija.'

-- Kuljetin k„si„ni aluksi arastellen mutta sitten yh„ rohkeammin yl”s h„nen s„„ri„„n, h„nen polviensa yli ja viimein h„nen reisiens„ sis„pinnan sile„lle iholle. H„nen lihansa oli erilaista kuin minun; kiinte„„ mutta jotenkin paljon pehme„mp„„. Sen rakenne oli virheet”n, siit„ puuttuivat karvat ja n„ppyl„t ja paukamat ja lihasm”ykyt, joita itsell„ni oli. Se piti erityisesti paikkansa h„nen reisiens„ sis„pintojen kohdalla; kimmoisaa, liukasta tyt”nlihaa... taivaallista! Tulin tietoiseksi, ett„ t”tter”ni oli j„lleen j„ykistynyt. Se oli pystyss„ vatsaani vasten mihin Helga oli j„tt„nyt sen, ansassa alushousujeni joustavan kudoksen alla.

-- Nojasin poskeni Helgan reisien pehmeyteen ja kuljetin herkki„ sormenp„it„ni pitkin h„nen lantionsa alastonta ihoa h„nen vatsansa loivasti kaartuvalle pinnalle, h„nen napansa hymykuoppaan. Vaeltelin riemumielin n„kym„tt”m„ss„ maisemassa keksien tuntemattomien laaksojen, tasankojen ja kukkuloiden todellisen luonteen.

Huolimatta tuon minun ensimm„isen sen kaltaisen tutkimusmatkani koko ajan pelottomammaksi k„yv„st„ luonteesta v„ltin l„hestym„st„ lopullista arvoitusta: salaista aukkoa, jonka tiesin sijaitsevan naiseni reisien yhtym„kohdassa. Siihen vaadittiin urheutta. Ter„stin itseni.
Olinko peloton mies vai arka poika? Ent„ jos Burton olisi k„„ntynyt pois reitilt„„n matkallaan Mekkaan? Jos Speke olisi hyl„nnyt mahdollisuuden ett„ Viktoria Nyanza olisi oikea Niilin l„hde? Enk” min„ siis ollutkaan osani arvoinen tutkimusmatkailija?

-- Tein p„„t”kseni siell„ pimeydess„. Vapautin oikean k„teni ja annoin sen toimia oman p„„ns„ mukaan. Sitten lopetin odotuksesta v„risten kaikki muut sormipuuhani kun se suuntasi matkansa kohti salaper„ist„ keskipistett„.

-- Ensimm„inen kontaktini oli t„ydellinen yll„tys. Odotin jotain aivan erilaista kuin mit„ l”ysin. Sile„ll„ herkk„lihaisella kummulla sijaitsevan selke„rajaisen ja helposti paikannettavan aukon sijasta sormeni t”rm„siv„tkin kosteaan arvoitukseen.

-- Helga reagoi ensimm„iseen, tunnustelevaan kosketukseeni h„nen reisiens„ v„liss„ sijaitsevaan mehukkaaseen monimuotoisuuteen matalalla voihkaisulla. Olin tyytyv„inen ja ilahtunut havaitessani tutkimusmatkani tuottavan h„nelle nautintoa. Kuulin hekumalliseen, telttamaiseen umpiooni kuinka h„n voihki kiitollisuudesta kun h„nen vartalonsa v„„ntelehti tiedustelevien sormieni liikahduksista.

-- Vaeltelin ymp„riins„ kunnes lopulta t”rm„sin aistillisen mets„n pohjoisosassa mielenkiintoiseen ulkonemaan. Koskettaessani sit„ ty”ntyi sen suojaavan hupun sis„lt„ esiin pikkuruinen, penism„inen elin.
Helga-t„din vartalo nytk„hteli vastineeksi kosketukseeni. Kuljetin rohkaistuneena peukaloani hell„varaisesti edestakaisin sen pinnalla.
Se oli temppu, joka aiheutti siihen asti voimakkaimman reaktion. Naiseni voihkaisut ja mielihyv„nhuokaukset muuttuivat intohimon kiljahduksiksi samalla kun h„nen takapuolensa rupesi py”rim„„n ja hytkym„„n hekumallisesti.

-- Sill„ v„lin ahkerasti etsiv„ etusormeni l”ysi ovelasti k„tketyn aukon. Kokosin rohkeuteni ja ty”nnyin sienim„iseen tunneliin. Ep„r”in pel„ten aiheuttavani kipua, mutta se aukeni edess„ni kuin toivottaen sis„„ns„ tunkeutujan tervetulleeksi. Painoin rohkeasti sis„„n ensimm„ist„ nivelt„ my”ten.

-- 'Ah, sin„ paholainen!' Helga kiljaisi. Ja kuin jonkin irstaan metronomin tahdittamana h„nen takapuolensa alkoi ty”nnell„ rytmikk„„sti joka py”r„hdyksell„„n. Se oli monimutkainen liike ja nielaisi hetkess„ etusormeni rystyst„ my”ten! Etusormi kokonaan rei„ss„ painoin k„mmeneni tiukasti h„nen nivustaan vasten peukaloni jatkaessa taikanappulan kutittelua kaukana pohjoisessa.

-- 'Nussi minua sill„. ' Helga-t„din „„ni oli nyt k„he„ ja paksu ja erottui vain h„dintuskin kangaskerrosten l„pi.

-- 'Mit„?' kysyin h„nen terminologiansa h„mment„m„n„.

-- 'Sormellasi... sis„„n ja ulos...'

-- Irroitin otteeni ja tottelin h„nt„ sallien h„nen ratsastaa t”kkiv„ll„ sormellani... sis„„n ja ulos... Ihmettelin lyhyesti kuinka j„ykistyneen penikseni kokoinen p”tk„le voisi mitenk„„n mahtua sellaiseen pieneen tiukkaan reik„„n. Tajusin odotuksesta hurmioituneesti v„r„ht„en, ett„ sellainen pohdinta oli ennenaikaista, ett„ saisin siihen varmasti vastauksen ennen kuin p„iv„ olisi ohi.

-- Hekumallisessa teltassa k„vi l„mpim„mm„ksi ja kosteammaksi kun t„tini sinne kanssani sulkeutunut osa alkoi hytky„ ja nytk„hdell„ holtittomasti. Sitten h„nen ruumiinsa oli „kki„ kuin sekaisin mennyt, intohimoinen t„ristinkone! H„nen sis„iset supistelunsa voimistuivat ja lypsiv„t raivokkaasti sormeani! Otin avuksi kaksi sormea lis„„ ja 'nussin' h„nt„ niill„ kiihke„sti.

-- 'Kyrp„! Vittu! Mulkku!' H„nen reitens„ painuivat yhteen lukiten k„teni paikoilleen. 'Oooh, sin„ rakas, rakas poika... min„ laukean!'

-- Kullini nytk„hteli ja v„„ntelehti my”t„tunnosta h„nen iloonsa. Tunsin miehek„st„ ylpeytt„ tajutessani mit„ olin saanut aitaan pelk„st„„n peukaloani ja etusormeani k„ytt„m„ll„.

-- Helga rauhoittui. H„nen jalkansa rentoutuivat ja riettaan teht„v„ni loppuun suorittaneena vedin hitaasti k„teni ulos. Kukistin ulos h„nen alushameittensa ja hameensa muodostamasta teltasta. H„n lojui sel„ll„„n nojatuolissaan raskaasti hengitt„en.

-- 'Josef, sinulle on kehittym„ss„ syv„ ymm„rrys naisen anatomiasta', h„n sanoi heng„styneesti. 'On olemassa miehi„, jotka ovat olleet sen kanssa tekemisiss„ kymmeni„ vuosia saavuttamatta silti tietoa jonka sin„ opit muutamassa minuutissa. Sinulla on luonnollinen lahja ja taipumus vastata naisen haluihin ja tarpeisiin. Sin„ p„„set viel„ pitk„lle.'

-- Seisoin pidellen yhdell„ k„dell„ housujani ylh„„ll„ ja katselin tuota kaunista ja kokenutta naista, jonka olin vasta tyydytt„nyt. H„nen kehunsa vahvistivat, ett„ minun tulikasteeni oli ollut menestys!
Olin hyv„„ vauhtia matkalla mieheksi; ainoastaan yksi este oli j„ljell„. Kokosin kaiken mahdollisen auktoriteettini ja sanoin: 'Ent„ koska pidet„„n seuraava oppitunti, Helga?'

-- 'Ah, lahjakas oppilaani on innokas k„ym„„n asiaan.'

-- Sanoin hiljaa: 'Onko nyt aika riisua vaatteet?'

-- 'Haluat siis n„hd„ minut alasti?'

-- 'Kyll„.'

-- 'Haluat ett„ opetan sinut nussimaan?'

-- 'Kyll„.'

-- 'Jopas nyt jotakin. Mit„ tapahtui ujolle ja vastahakoiselle sukulaispojalleni, joka vasta tunti sitten kyyristeli jaloissani?' H„n katseli minua suloisen hymyn valaistessa h„nen kasvonsa. 'Onko h„nest„ tullut mies?'

-- Punastuin itse„ni koskevista tunteistani huolimatta. 'Ei aivan', min„ sanoin.

-- 'Siin„ tapauksessa meid„n on viet„v„ ty” loppuun, eik”?' H„n kurottautui tarttumaan k„siini. Ojentaessani ne housuni tipahtivat. H„n nauroi kun autoin h„net jalkeille. 'N„kyy ett„ olet tosiaan valmis seuraavalle oppitunnille.'

-- 'Niin', sanoin virnist„en h„mmentyneen„ mutta en yritt„nyt nostaa housujani.

-- 'Min„kin olen valmis, rakas Josef.' H„n kiskaisi h„pe„m„tt”m„sti alas spermantahrimat alushousuni ja tarttui j„ykistyneeseen kulliini.
H„n painoi vartalonsa minua vasten. Suudelmamme tuntui kest„v„n ikuisesti ja sen aikana h„nen meid„n vartaloittemme v„liin puristunut k„tens„ runkkasi minua hitaasti. Sitten h„n k„„nsi minulle selk„ns„ ja aloin n„perrell„ hakasten kimpussa. Lopulta h„nen pukunsa lojui h„nen jaloissaan ja ryhdyin avaamaan h„nen korsettiaan h„nen tarkkojen ohjeittensa mukaan. Askare vei useita minuutteja. Lis„ksi h„nell„ oli kolme alushametta, paita ja aluspaita. (Nyt kun ajattelen sit„, niin tajuan, ett„ h„nen oli t„ytynyt riisua pohjepituiset alushousunsa jo tunteja aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan renkaita, koukkuja, pitsej„, nappeja ja nauhoja tuntui olleen ainakin sata!

-- Helga oli viimein alasti... kuten min„kin. Tri Hochenbusch imaisi sikaristaan.    -- Minun on tietenkin turha edes yritt„„ kuvailla katselemaani n„ky„. Jokainen teist„ on joskus kokenut milt„ tuntuu n„hd„ ensi kertaa himonsa ja kiintymyksens„ kohde.

-- Kumpaa se oli teid„n tapauksessanne, tohtori, rouva Carnaby kysyi, -- himoa vai kiintymyst„?

-- Onneksi kumpaakin. Olen j„lkeenp„in huomannut, ett„ himo ilman kiintymyst„ on kuin rakastelisi keng„t jalassa; kun taas toisaalta kiintymys ilman himoa tuo mieleen sellaiset ik„v„t ja masentavat tapaukset kun puoliveltto kyrp„ yritt„„ tunkeutua kuivaan vittuun.

-- Hyvin sanottu...

-- Hyv„, hyv„!

-- Mukava ett„ te kaikki olette samaa mielt„ kansani, tri Hochenbusch sanoi.   -- Mutta menn„kseni eteenp„in: Helga laskeutui makaamaan lattialle viitaten minut seurakseen. Minun on lis„tt„v„, ett„ kuten useimmista kirjastoista my”s Sveitsiss„, t„st„kin puuttui vuode. Mutta ei se nyt niin kovin hankalalta tuntunut kun alla oli melko pehme„ it„mainen matto.

-- Minusta vaikuttaa, hyv„ yst„v„t, Sam Smith sanoi,   -- ett„ siin„ tilassasi sin„ olisit laskeutunut vaikka naulavuoteelle.

-- Pit„„ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi.   -- Helga oli saanut minut j„rjilt„ni himosta.

-- Todella mit„ lahjakkain nainen, Lady Doris sanoi.

-- En ole h„nen j„lkeens„ tavannut ket„„n lahjakkaampaa, madame. Tohtori nojautui eteenp„in laskien k„sivartensa p”yd„lle. H„nen massiivinen p„„ns„ melkein h„visi paksuun sikarinsavupilveen. H„n puhui hitaasti, melko sulkeutuneeseen s„vyyn. -- Suutelin h„nen rintojaan, opin n„nnien hienovireisen herkkyyden, sek„ h„nen ett„ omieni. Intohimon puuskassa h„n tutustutti minut fellaation iloihin saaden minut laukeamaan toisen kerran. T„t„ seurasi oppitunti cunniliguksessa. Minun on my”nnett„v„, ett„ ensimm„inen tutustumiseni kyseiseen hienostuneeseen ajanvietteeseen oli hieman amat””rimainen -- jopa, ehk„, hivenen vastahakoinen. Kuten me kaikki tied„mme, se vaatii kehittynytt„ makua. En usko ett„ pystyisin nykyisin el„m„„n ilman sit„ sen enemp„„ kuin pystyisin el„m„„n ilman ostereita tai konjakkia.

-- Lopulta tuli hetki jolloin Helga hymyili minulle ja sanoi: 'Ja nyt Josef... viimeinen oppitunti.'


*  *  *


-- H„n ohjasi minut makaamaan sel„lleni. H„n hyv„ili minua. Se oli loistava asento mist„ kokelas saattoi tarkkailla kaikkea. Katselin lumoutuneena ja hengityst„ni pid„tellen. Jokainen lihakseni tuntui vapisevan himokkaasta odotuksesta kun h„n tarttui turpeaan mutta yh„ neitseelliseen aseeseeni. H„n k„sitteli sit„ n„pp„r„sti luiskautellen sen sienim„ist„ p„„t„ edestakaisin mehukkaissa poimuissaan liukastaakseen sen lopullista tunkeutumista varten.

-- Suljin silm„ni keskitt„„kseni kaikki taktiset aistini v„ist„m„tt”m„„n, ensimm„iseen tunkeutumiseeni. Silloin se lakkasi liikkumasta.
Kuului nopeaa siirtyily„. T”tter”ni oli hetkess„ yksin ja h„nen reisiens„ paino kylki„ni vasten oli poissa!

-- Avasin silm„ni ja huomasin katselevani yksin„ist„ ryhmysauvaa, joka sojotti haaroistani suoraan yl”sp„in -- ilman ett„ kukaan osoitti sille huomiotaan. Helga oli kadonnut! Katselin ymp„rilleni t„ydellisen h”lmistyneen„ t„st„ „killisest„, taianomaisesta katoamistempusta. H„nen paljaat jalkansa seisoivat vain muutaman jalan p„„ss„ minusta.
Katsoin ylemm„s ja n„in s„„litt„v„n kauhun ilmeen v„„rist„neen h„nen piirteens„!

-- 'Kun kissa on poissa, hiiret juhlivat!' Se oli voimakas miehen„„ni, matala uhka, joka t„ytti huoneen kuin pahaenteinen kuohu. Ampaisin pystyyn, k„„nn„hdin ja huomasin tuijottavani pid„tellyn raivon v„„rist„miin kasvoihin! H„n seisoi huoneen toisessa p„„ss„ pitk„ss„ mustassa p„„llystakissa. H„nell„ oli p„„ss„„n musta hattu; toisessa k„dess„„n mustat nahkahansikkaansa ja eebenpuinen k„velykeppins„ ja toisessa pieni pistooli. Se oli Max-set„ni!

-- Kamppailin saadakseni ajatukseni j„rjestykseen. Minut oli tavattu itse teosta t„tini Helgan... set„ni vaimon... kanssa. Yksi ensimm„isist„ ajatuksistani oli menn„ vaatteitteni luo ja l„hte„-- 'Pysy t„sm„lleen siin„ miss„ olet!' Max-set„ sanoi. 'Ja sin„ my”s, rakas ja uskollinen vaimoni.' H„n asetti keppins„ ovenkarmia vasten ja riisui hattunsa ja takkinsa s„ilytt„en otteen rumasta pienest„ pistoolista.

-- Vilkaisin Helgaa. H„n nyyhkytti hiljaa kasvot kyynelten juovittamina.

-- Seisoin ja yritin saada naurettavasti erektiossa olevaa penist„ni veltostumaan. Kuten yleens„ on asianlaita, sill„ n„ytti nytkin olevan oma tahto ja se pysyi t„ysin tiet„m„tt”m„n„ muuttuneista olosuhteista.
Vaikka sill„ ei n„ytt„nyt olevan mit„„n h„t„„, min„ olin kauhuissani!

-- 'No niin', set„ni sanoi „„ni omituisen sivistyneen„. 'Ehk„ n„kem„ni on ollut puoleltani illuusio tai ehk„ v„„rink„sitys vaikka se ensin n„yttikin minusta varsin selv„lt„. Sin„ olet vaimoni ja olen sinulle velkaa mahdollisuuden selitt„„. '

-- 'En pysty...'

-- 'Ah, mutta sinun on pakko, kultapieni. Sill„ jos sin„ et selit„ mit„ sin„ olet juuri ollut tekem„ss„, min„ ole pakotettu ampumaan nuoren rakastajasi. Katsos, oli h„n sitten veljenpoikani tai ei, minulla lain mukaan on t„ysi oikeus tehd„ se.'

-- Katselin ymp„rilleni pakomahdollisuutta etsien. Ikkuna! Jos loikkaisin, saattaisin ehti„ sen l„pi ennen kuin set„ni ehtisi t„hd„t„ kunnolla. Ehk„ h„n oli huono ampuja! J„nnitin lihakseni yritykseen.

-- 'Ei, nuori Josef, „l„ yrit„ sit„.' Max-set„ osoitti minua pistoolillaan. Minun oli t„ytynyt jotenkin paljastaa aikeeni. Kyyristyin tarjotakseni pienemm„n maalin.

-- 'T„m„ mit„ pitelen on Derringer', h„n sanoi. 'Ja vaikka se ei ehk„ ole kovin tarkka, olen melko hyv„ ampuja ja ymm„rr„n sen oikut. T„ss„ on kaksi piippua, ja vaikka ehk„ saattaisinkin ampua ohi ensimm„isell„, niin olen varma ett„ saisin sinut toisella.'

-- 'Aivan, Max-set„, sir', sanoin „„ni vavahdellen. Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin osoitellut minua pistoolilla. Se oli pelottava ja ep„miellytt„v„ kokemus.

-- 'Puhu, rakas vaimo.'

-- Helga nyyhkytti, h„nen sanansa tulivat pys„htelevin„ ry”ps„hdyksin„. 'Min„ t„ydensin sinun veljenpoikasi koulutusta', h„n sanoi. 'H„n on neitsyt ja ajattelin, ett„ on minun velvollisuuteni opettaa h„nt„ el„m„n perusasioissa. Tarkoitan, me emme aikoneet todella tehd„ sit„.
Olin vain n„ytt„m„ss„ h„nelle asentoa, jonka voi omaksua. Katsos, min„ uskon, ett„ nuoren miehen on t„rke„„ tiet„„ sellaisista asioista niin ett„ h„n ei nolaa itse„„n sitten kun se aika tulee!'

-- 'Loistavaa! Paroni von M�nchausen voisi oppia sinulta paljon!' H„nen lyhyeen, haukahtelevaan nauruunsa k„tkeytyi ep„miellytt„v„„ uhkaa.
Olin l„hes varma, ett„ el„m„ni oli p„„ttym„ss„. Ja olin niin nuori! En ollut edes koskaan kokenut naisen tarjoamia iloja... no, jaa, en t„ysin.

-- 'Mutta vitsit sikseen. Huomaan nyt erehtyneeni, kultaseni. '

-- 'Oh, rakas mieheni', Helga-t„ti sanoi heng„styneell„ „„nell„. 'Sin„ uskot minua?'

-- 'Niin totta viek””n uskonkin', Max-set„ sanoi. 'Sinun t„ytyy antaa minulle anteeksi, ett„ otaksuin sinun motiiviesi ehk„ voivan olla jotain muuta kuin puhtaat.'

-- 'Min„ tiesin, ett„ sin„ ymm„rt„isit.'

-- 'Tietenkin min„ ymm„rr„n, kultaseni.' Max- set„ aukaisi puhuessaan housunsa. 'Katsos, min„kin uskon, ett„ koulutus on elint„rke„„.'

-- 'Mutta siis, mit„ sin„ olet tekem„ss„?'

-- 'Ponnistelusi veljenpoikamme hyv„ksi ovat v„hint„„nkin kiitett„vi„.
Aion kantaa oman korteni kekoon. Se on v„hint„ mit„ voin tehd„ rakkaan Josefin hyv„ksi. Tarkkaavaisena oppilaana h„n tulee siten oppimaan arvokkaan l„ksyn mit„ h„n ei todenn„k”isesti tule koskaan unohtamaan.' H„nen housunsa tipahtivat lattialle paljastaen pitk„t, punaiset alushousut. 'Eik” vain pid„kin paikkansa, Josef?'

-- 'En ole varma', sanoin pahojen aavistusten saadessa vatsani kouristelemaan.

Helga henk„isi:'Ei!'

-- Max-set„ kaiveli sepalustaan. Roikkuvan flanellin k„tk”ist„ ilmaantui j„ttil„ism„inen ryhmysauva! Katseeni lukkiutui siihen pelokkaan lumoutuneena. Se oli ryhmyinen, pahkurainen karkea nuija, kuin ikivanhan tammen painava oksa. Pari paisunutta syyl„„ puhkoi tuon suonikkaan ja n„ppyl„isen kammotuksen ylenm„„r„ist„ pituutta. Sipulinmuotoinen nuppi sen p„„ss„ n„ytti j„ttil„ism„iselt„, sinipunaiselta kasvaimelta.
Yritin turhaan irrottaa katseeni tuosta kauhun„yst„, joka ei taatusti ollut mik„„n tavanomainen miehenelin vaan olisi sopinut paremmin sarvikuonolle tai brontosaurukselle tai jollekin kammottavan ep„muodostuneelle j„ttil„iselle! 'Set„ kiltti', sanoin pystyen vain vaivoin puhumaan. 'pankaa se pois.'

-- 'Tarkoitukseni on tehd„ jotain sen tapaista, rakas veljenpoikani.' H„n astui eteenp„in h„nen kammottavan kapineensa heilahdellessa h„nen edell„„n kuin kondukt””rin patukka. 'Meid„n on nyt aika vied„ loppuun oppitunti, mink„ min„ niin karkeasti keskeytin. Mutta ensin minun on huomautettava, ett„ olen tiukka koulumestari, ehk„ liiallisuuteen asti. S„„st„ keppi„ ja pilaat lapsen, kuuluu minun tunnuslauseeni.'

H„nen kimakka naurunsa sai j„lleen vatsani kouristumaan. 'Kiltti Max-set„', sanoin tukahtuneesti. 'Min„ menen kotiin enk„ sano sanaakaan kenellek„„n.'

H„n ei ollut kuulevinaan pyynt”„ni 'Jos kumpi tahansa teist„ ei tottele minua, min„ teen siistin py”re„n rei„n mestari Josefin kalloon. Se tulee tapahtumaan nopeasti ja p„„tt„v„isesti. Jopa Sveitsiss„kin miehen vaimo, kuten h„nen talonsa, huonekalunsa ja karjansa, on h„nen omaisuuttaan. Valtio takaa minulle oikeuden painaa liipasinta sen pyhyyden suojelemiseksi.' H„n tarttui oikealla k„dell„„n hirvi”m„isest„ ryhmysauvastaan ja ryhtyi runkkaamaan sit„ hitaasti heilutellen samalla vasemmallaan pistoolia.

-- 'Max,' Helga sanoi „„ni kire„ll„ ja vavahtelevana. 'Anna h„nen menn„... min„ lupaan, ett„ min„ hyvit„n sen sinulle. '

-- 'Oi, kyll„, pikku sokerinpalaseni, min„ en yht„„n ep„ile ettetk” sin„ tekisi sit„ joka tapauksessa. Mutta puhe riitt„„. Ota asento!'

-- 'Mit„ sin„ tarkoitat?'

-- 'Min„ tarkoitan ett„ laskeudu k„siesi ja polviesi varaan, narttujumalatar!'

-- Helga-t„tini totteli hitaasti ja pelokkaasti. Kun h„nen takapuolensa kohosi vain muutaman jalan p„„ss„ edest„ni, pystyin selv„sti n„kem„„n h„nen kimaltelevan, vaaleanpunaisen vakonsa. Mutta j„„r„p„isest„ erektiostani huolimatta olin kadottanut kaiken kiinnostukseni asiaan.

-- 'Ja sin„, rakas veljenpoikani', Max-set„ sanoi. 'Nouse h„nen selk„„ns„.'

-- Nouse h„nen selk„„ns„? Tarkoittiko h„nen hajas„„rin? Niin kuin noustaan hevosen selk„„n? Ei... tiesin mit„ h„n tarkoitti. Hyv„ Luoja, kuinka pystyisin siihen, nyt?

-- H„n osoitti minua derringerill„„n ja ryhdyin kiireesti yritt„m„„n tehd„ kuten h„n oli k„skenyt. Polvistuin Helga-t„din taakse ja tartuin kiinni h„nen vy”t„r”st„„n. Niin tehdess„ni Max-set„ seisoi vieress„ni ja t„ht„si aseellaan p„„h„ni. H„n tarttui toisella k„dell„„n kulliini ja hetke„ my”hemmin sujautin sen sis„„n! Se liukui sinne helposti; niin helposti ja niin vikkel„sti, ett„ olin juurta my”ten Helga-t„din pillussa ennen kuin edes tajusinkaan. H„n oli m„rk„ ja avoin. H„n ty”nsi muristen takapuoltaan minua vasten.

-- Max-set„ oli rivakasti takanani. K„„nnyin tuijottamaan h„nen pistoolinsa piippuun. H„n oli sen takana polvillaan aivan kuten Helga ja min„. H„nen toisessa k„dess„„n h„nen kauhea aseensa sojotti valmiina taisteluun. Puhuin rauhallisesti ollakseni „rsytt„m„tt„ h„nt„:'Max-set„, minusta tuntuu, ett„ jos se teid„n mielest„nne on samantekev„„, niin valitsisin mieluummin luodin.'

-- H„n nauroi saaden pahoinvoinnin aallon kulkemaan l„vitseni. Helga-t„din lantio alkoi v„„ntelehti„ hekumallisesti. Sitten set„ni ryhmysauva oli kauhusta rusinaksi supistuneella takaportillani!

-- 'Pane minua, Josef!' Helga-t„ti kiljaisi.

-- En tuntenut halua tehd„ sit„. Olin j„rkyttynyt, lamaantunut ja sitten kauhistunut siit„ kuinka vikkel„sti Helga-t„din hirvitt„v„ pelko oli muuttunut intohimoksi! Sitten „kki„ kaikki muu lakkasi merkitsem„st„, kun todellinen tuskanmyrsky kiskaisi minut py”rteeseens„! Set„ni hirvitt„v„ ase oli alkanut survoutua sis„„n pakaroitteni v„liss„ olevasta ahtaasta aukosta.

-- 'Tunge se h„neen, Max!' Helga-t„ti kiljaisi.

-- Max-set„ totteli pakottamalla pirullisen elimens„ sis„„n kahvaa my”ten. Ehk„ on parempi, ett„ en yrit„ kuvailla yksityiskohtaisemmin millaista ep„mukavuutta ja tuskaa tuo hirvi”m„inen v„kivallanteko minulle aiheutti. Ep„ilen, pystyisink” edes l”yt„m„„n siihen tarpeeksi voimakkaita ilmaisuja.

-- Sitten tuntui silt„ kuin puunrunko olisi sahannut edestakaisin liukastamattomassa perseenreik„parassani! Helga-t„din voihkaisut sekoittuivat Max-sed„n murahduksiin Helga-t„din ottaessa pelkurimaisen petollisesti nautintonsa tuosta alentavasta kaksoisraiskauksesta. Riitt„„ kun sanon, ett„ kun minua nussittiin niin nussittiin Helgaakin!
Minun tuskani v„littyi h„nen nautinnokseen. Kiljuen kuin joku mielipuoli h„n sai orgasmin toisensa j„lkeen kiljuen aina v„liss„ rohkaisuja miehelleen:'Pane h„nt„, Max! Syv„lle perseeseen!'

-- Minun on my”nnett„v„, ett„ muutaman kerran n„enn„isen ristiriitaiset nautinnon tuntemukset leimahtivat pintaan tuskani merest„. Enk„ juuri edes huomannut laukeavani. Mutta kyll„ min„ laukesin, kuten teki hirvi”m„inen raatelijanikin syv„lle sis„lleni.

-- Kun se oli ohi ja olin kamppaillut vaatteet p„„lleni, he kohtelivat minua kuin mit„„n ei olisi tapahtunut. He tarjosivat minulle konjakkia ja yst„v„llist„ jutustelua, joista kumpaakaan en ottanut vastaan. L„hdin set„ni talosta myk„n j„rkytyksen vallassa ja toipumiseni kesti viikkoja. En tavannut kumpaakaan heist„ en„„ koskaan, sill„ kuukautta my”hemmin olin matkalla Englantiin ja kouluun. Kun palasin Sveitsiin kaksi vuotta my”hemmin, he olivat muuttaneet Berliiniin.

-- Mutta se siit„... sellainen oli, hyv„t naiset ja herrat, kertomus minun neitsyyteni kaksipuolisesta riistosta. Kuten ep„ilem„tt„ olette tajunneet, se oli kaukana riemullisesta tapahtumasta: viattomuuden kaksinkertainen menetys tavalla, joka oli sek„ henkisesti ett„ fyysisesti kiduttava.

-- Hyv„ Luoja! Sir Harry sanoi.   -- Se nainen oli siin„ mukana alusta asti! Koko juttu oli h„nen ja h„nen aviomiehens„ suunnittelema irstas ansa!

-- Se vaikuttaa ilmeiselt„, tri Hochenbusch sanoi.

-- Kuvitella, k„ytt„„ nyt miest„ sellaisella alentavalla ja raa'alla tavalla, rouva Carnaby sanoi.   -- Tavallisesti sill„ tavalla k„ytet„„n naisia.

-- J„rkytt„v„„, herra Stubbs sanoi.

-- Kamalaa, Noel Fibbit sanoi.

-- Herkullista, sanoi Babette Chartreuse.   -- Kelpo tohtorimme oli pelkk„ kapine, jonka h„nen Max-set„ns„ ja Helga-t„tins„ jakoivat.

-- Ehk„, min„ sanoin.   -- Mutta se edellytti nuoren ja lapsellisen pojan uhraamista. Naisen saamasta hy”dyst„ huolimatta se oli mielest„ni tuomittavaa.

-- Kiitos, neiti Everleigh, tohtori sanoi.

-- Ah, mutta ettek” te silti my”nn„, herra Aziz sanoi,   -- ett„ kipu ja nautinto sopivat usein yhteen?

-- Vain silloin kun kaikki osapuolet suostuvat siihen.

-- Jos tilanne olisi se, Sam Smith sanoi,   -- „lk„„k„ ymm„rt„k” minua v„„rin -- olen toki samaa mielt„ neiti Everleighin kanssa -- suostuisitteko te nyt sellaiseen kokemukseen?

-- Oikein mielell„ni, tohtori sanoi.

-- Herkullista, sanoi mademoiselle Chartreuse.

Joitakin minuutteja my”hemmin Sir Harry nousi p”yd„st„ ja ilmoitti, ett„ h„nell„ ja herra Azizilla oli joitakin liikeasioita hoidettavaan.
-- Palaan seuraanne noin tunnin kuluttua, h„n sanoi,   -- salonkiin, miss„ toivoakseni alkaa gaalailta. T„m„n sanottuaan h„n poistui herra Azizin kanssa ruokasalista.

Muut miehet vet„ytyiv„t biljardihuoneeseen j„tt„en naiset p”yt„„n.
Silloin min„ pyysin anteeksi ja poistuin joukosta.


*  *  *


Menin suoraan l„mpi””n, sieppasin kynttil„n ja painuin seinien sis„puolelle. Hetken p„„st„ olin ty”huoneen tirkistysaukolla. Sir Harry ja herra Aziz istuivat vastatusten korkeaselk„nojallisissa nojatuoleissa.

-- ... ja tietooni on tullut, Sir Harry oli sanomassa    -- ett„ preussilaiset tulevat heti tilaisuuden saadessaan pett„m„„n turkkilaiset liittolaisensa.

-- Alhaista! herra Aziz sanoi.

-- Sinun on vartioitava osakkeita hengell„si. Onko sinulla asetta?

-- Ei, ik„v„ kyll„, herra Aziz sanoi.

-- Min„ huolehdin siit„ ennen kuin l„hdet. Sir Harry puhalsi sikarinsavupilven ja nojautui eteenp„in.   -- Preussilaiset voivat onnistua t„ss„ ilman turkkilaisia. Te turkkilaiset kuitenkin tarvitsette preussilaisia. Jos preussilaiset onnistuvat varastamaan osakkeet, he j„tt„v„t turkkilaiset m„t„nem„„n niille sijoilleen. Elleiv„t, he tulevat jatkamaan kumppanuutta suunnitelman mukaan. Teille kaikkein t„rkeint„ on, ett„ suurella vaivalla kokoamani Suezin osakkeet p„„tyv„t turkkilaisten k„siin. Ellei niin tapahdu, hyv„ Aziz, niin sinua ja minua ei tulla palkitsemaan ponnistuksistamme.

-- Ymm„rr„n.

-- Hyv„. Sin„ tulet matkustamaan junalla Lontoosta Venetsiaan ja sielt„ italialaiselta h”yrylaivalla, Tarkonialla Konstantinopoliin. Sin„ l„hdet kolmen p„iv„n p„„st„. Luovutan silloin sinulle osakkeet, matkalippusi, rahaa kustannuksiin ja pistoolin, joka on tarpeeksi pieni, jotta voit kantaa sit„ mukanasi kaiken aikaa.

Per„„nnyin tirkistysaukolta ja l„hdin omaan huoneeseeni. Kuulemani perusteelta menisi kolme p„iv„„ ennen kuin osakkeet otettaisiin kassakaapista. Jos Sir Harry tai herra Aziz siin„ vaiheessa tarkistaisivat salkun sis„ll”n, he havaitsisivat sen olevan t„ynn„ sanomalehtipaperia. Mutta ehtisin kolmen p„iv„n aikana varastaa toisen puolen osakkeista ja h„ipy„. Tekisin kuten olin suunnitellut eli murtautuisin kaappiin t„n„ iltana ja l„htisin tieheni. Suezin osakkeet olisivat rakkaan Edwardini k„siss„ jo kauan ennen kuin niit„ osattaisiin t„„ll„ edes kaivata.

Tulin huoneeseeni sen salaluukusta voimakkaan, l„hes euforisen hyv„nolontunteen vallassa. Heitt„ydyin vuoteelle luvaten itselleni, ett„ nauttisin kaikesta mit„ illalla oli varastossa varalleni ja sitten, aamun sarastaessa, olisin matkalla pois Fanshawe Housesta. Walesin prinssi oli tehnyt oikean valinnan. H„n olisi ylpe„ minusta kun ojentaisin h„nelle sek„ Britannialle Suezin kanavan. El„k””n Britannia!

K„vin kylvyss„ ja k„ytin sen j„lkeen aikaa pukeutumiseen. Koska minusta vaikutti selv„lt„ mit„ illalta oli odotettavissa, laitoin kallisarvoista ja ihanaa ranskalaista parfyymia, jonka olin saanut lahjaksi keisarinna Eugenialta. Minulla oli yll„ni puku, joka oli helppo riisua. Sen alla minulla ei ollut mit„„n.



KAKSITOISTA


Cunnilinguksesta oppii pit„m„„n hyvin paljolti samalla tavalla kuin artisokista tai skottilaisesta viskist„.
(Samuel Langhorne Clements)

Vilkaisin ymp„rilleni. Amerikkalainen Sam Smith oli sel„ll„„n, Deborah MacDill istui hajareisin h„nen p„„ll„„n hekumallista laukkaa ratsastavana jockeyna. H„nen valkoinen vartalonsa n„ytti kultaiselta japanilaisten lamppujen himme„ss„ valossa kun h„n kohosi ja putosi seiv„st„ess„„n itse„„n amerikkalaisen mahtavaan elimeen.

Me olimme olleet siin„ puuhassa jo kaksi tuntia ja minua oli naitu kolmesti ja min„ olin ahminut ja ollut ahmittavana. Mutta ilta oli viel„ nuori.

Deborah vangitsi katseeni viestitt„en niin valtavaa hurmiota, ett„ minusta tuntui heti kuin olisin ratsastanut h„nen mukanaan! Minun vittunihan se siin„ em„nn”i amerikkalaisen p”kkiv„„ kyrp„„, ja h„nen voimakkaat sormensa puristelivat minun n„nnej„ni -- joskin 'oikeitakin' rintojani hyv„iltiin parhaillaan.

Irrottauduin mesmeroituna herra Stubbsin syleilyst„ ja olin kolmella lyhyell„ askeleella Deborahin luona huulet raotettuina h„nen huuliaan vasten. H„n hyv„ili minua lepattavalla kielell„„n. Ty”nsin k„teni alas ja sivelin sormillani syv„„ vakoa h„nen py”reiden, hytkyvien pakaroittensa v„liss„.

-- Jenny, h„n voihki suuhuni.   -- Olen l”yt„nyt todellisen kutsumukseni!

-- Ja se on? min„ sanoin.

-- Kyrp„, h„n sanoi.   -- Min„ rakastan sit„.

-- Kova kyrp„? min„ sanoin.

-- Paksu kyrp„, h„n sanoi.

-- Paneva kyrp„? min„ sanoin.

-- Kyll„! Mik„ tahansa kyrp„! Kaikki kyrv„t!

H„n huokaisi kun etusormeni k„vi r”yhke„mm„ksi ja ryhtyi t”kkim„„n h„nen pakaroittensa v„liss„ olevaa ruusunnuppua. Hyv„ilin toisella k„dell„ni h„nen rintojaan ja hautasin kasvoni h„nen kaulalleen.

-- Ah, sinun sormesi, h„n voihkaisi.    -- Ty”nn„ se sis„„ni!

Ty”nsin etusormeni ensimm„ist„ nivelt„ my”ten h„nen syk„htelev„„n rusinaansa ja liikuttelin sit„ hitaasti edestakaisin niin ett„ p„„dyin jokaisella ty”nn”ll„ni hieman edellist„ syvemm„lle. Kun etusormeni oli lopulta kokonaan h„nen perserei„ss„„n, tunsin ohuen v„lisein„n l„pi kuinka Sam Smithin kyrp„ ty”skenteli h„nen vitussaan! Painoin sormeni vasten sen t”kkiv„„ kovuutta ja sormeani t„risytt„m„ll„ runkkasin sek„ panijaa ett„ pantavaa! Outo puuhani sai Samin valittamaan syv„lt„ kurkustaan ja Deborahin p„„st„m„„n kimakan voihkaisun.

Takanani oli joku. K„det tarttuivat lanteisiini. Levitin jalkojani ja kohotin takapuoltani tarjotakseni helpomman sis„„np„„syn. Hetken p„„st„ tunsin l„mpim„n hengityksen reisill„ni ja sitten pehme„, m„rk„ kieli nuolaisi tunnustelevasti pilluani.

Deborah MacDill kiljaisi: -- Min„ laukean!

-- Pane h„nt„! huusin klitorikseni v„„ntelehtiess„ taitavan kielen kiihotettavana.   -- P„„st„ se sis„„n! T„yt„ h„net m„skill„si!

Deborahin per„aukko supisteli sormeni ymp„rill„. Sitten kaikki liike lakkasi. Tunsin v„lisein„n l„pi kuinka amerikkalainen graniittinen kyrp„ nytk„hteli rytmikk„„sti ruiskiessaan spermaa Deborahiin ry”ps„hdys toisensa j„lkeen!

Vilkaisin taakseni ja havaitsin, ett„ sykkiv„„ pilluani ahmiva tuntematon rakastajani ei ollut kukaan muu kuin Sir Harry Fibbit. H„nen k„tens„ tarttuivat aaltoileviin kupeisiini ja kiskoivat alasp„in kunnes menetin yhteyden Deborahiin ja huomasin istuvani h„nen kasvoillaan.

Olin tuskin selvinnyt t„st„ kun herra Stubbs tarjoili uhkeaa kyrp„„ns„ suuhuni. Otin h„net suuhuni yhdell„ tottuneella imaisulla. Rouva Rose Carnaby k„ytti iloisesti hyv„kseen Sir Harryn kyrp„„ seiv„st„ytyen siihen ja alkaen vinhan hyp„htelyn. Lady Doris Fibbit ilmaantui paikalle, nosti toisen jalkansa tuolin p„„lle ja tarjosi Roselle vaahtoavaa, vaaleanpunaista pilluaan. Rose Carnaby upotti hetke„k„„n ep„r”im„tt„ kasvonsa l„mp”iseen, litisev„„n pes„„n.

Herra Stubbs nussi nyt suutani kuin se olisi vittu. Puristin huuleni tiukasti h„nen pumppaavan sauvansa ymp„rille auttaakseni h„nt„ h„nen ponnistuksissaan samalla kun Sir Harry painoi v„risev„„ kielt„„n tiukasti vasten klitorikseni superherkk„„ juurta. Sis„ll„ni oli nyt my”s kaksi sormea, jotka yl”sp„in koukistuneina hieroivat salaista paikkaani. Nautinnolliset s„v„hdykset sy”ks„hteliv„t l„vitseni ja saivat minut voihkimaan.

Heti vasemmalla puolellani nuori Noel Fitbit oli korvannut satsinsa laukoneen herra Smithin ja syleili Deborahin v„„ntelehtiv„„ vartaloa.
Heid„n suunsa olivat painautuneet yhteen ja Deborah runkkasi Noelia hitaasti kuljettaen siev„„ k„tt„„n yl”s ja alas Noelin nuorekkaalla sauvalla. Heid„n takanaan kyyristeli mademoiselle Babette Chartreuse.
Kaunis 'ranskatar' hyv„ili toisella k„dell„„n Detorahin rintoja toisen ahertaessa kiivaasti h„nen omien alabasterireisiens„ v„liss„.

-- Joku on per„rei„ll„ni! Lady Doris parahti ja rouva Carnaby kohotti vittumehua tippuvat kasvonsa h„nen haaroistaan ja kysyi:-- Kuka?

Lady Doris vilkaisi olkansa yli. -- Se on tri Hochenbusch. Oh, kuinka rietasta t„m„ onkaan!

-- Tohtoriakin pannaan perseeseen! herra Stubbs ilmoitti t”kkien kyrv„np„„ll„„n nielurisojani.    -- Herra Aziz on h„nen takanaan ja nussii h„nt„ perseeseen.

Vaikka en itse pystynyt sit„ n„kem„„n, minulle k„vi selv„ksi, ett„ tohtori oli selviytynyt nuoruutensa n”yryytyksest„.

Kaikkialta kuului ilon litisev„„ „„nt„, jota puhkoivat rytmik„s l„iske lihan iskeytyess„ lihaan ja voihkaisut, murahdukset, uikutukset ja kirahdukset.

Samanaikaisesti Sir Harryn sormet, latkiva kieli ja nipistelev„t hampaat ajoivat minua yh„ l„hemm„s ekstaattisten tuntemusten rietasta ilotulitusta. Kaikki minussa, jokaikinen intohimon ruoskima osa, v„risi, nytk„hteli ja syk„hteli. Siet„m„t”n ja samalla taivaallinen paine kasvoi... kasvoi!

Herra Stubbs ja min„ r„j„hdimme samanaikaisesti, sitten heti per„„n Sir Harry, rouva Carnaby, Lady Doris, tri Hochenbusch ja herra Aziz.
Pian orgastiseen kuorohuutoomme yhtyiv„t my”s sivummalla h„„r„illeet Noel Fibbit, Deborah MacDill ja mademoiselle Chartreuse. Maailmankaikkeus oli hetken pelkk„„ sykkiv„„, kouristelevaa nautintoa ja makasin veltoksi lys„ht„neen„ j„lkikouristelevassa lihakasassa herra Stubbsin sinappien pursuessa huuliltani alas leualleni ja rinnoilleni.

Lep„simme, joimme j„„kylm„„ samppanjaa ja rupattelimme niit„ n„it„.
Sitten k„vimme kyltym„tt”min„ j„lleen asiaan. Alastomat leikit jatkuivat kaikkina mahdollisina yhdistelmin„. Tulin yliaistilliseksi, kevyinkin kosketus riitti aiheuttamaan minulle orgasmin. Olin yht„ vittua! Kun auringonnousuun oli tunti, olin nainut jokaisen miehen kanssa v„hint„„n kerran -- m”yhennetyss„ pillussani kuhisi seitsem„n tai kahdeksan siemensatsia!

Viimein me kaikki asetuimme makuulle tuoleille, sohville, lattialle -loppuun uupuneina. Seksin pist„v„ tuoksu t„ytti ilman. Kuului kuiskaten k„yty„ keskustelua, vaimennettua hihityst„ ja Sir Harryn miehek„st„ kuorsausta.



KOLMETOISTA


Monet muissa asioissa hyvin koulutetut naiset ja miehet el„v„t koko el„m„ns„ tiet„m„tt”min„ naisen orgasmista. T„m„ ylitt„„ villeimpien alkuasukkaiden tiet„m„tt”myyden tason.

(Jenny Jerome -- yst„v„lle.)

Raskas uurastus Eroksen puutarhassa oli uuvuttanut minut. Makasin tyynykasalla miellytt„v„n turtumuksen vallassa ja kuuntelin Sir Harryn unettavan s„„nn”llist„ kuorsausta. Sek„ mieleni ett„ ruumiini kapinoivat taustalla sitke„sti piipitt„v„„ pient„ „„nt„ vastaan, joka k„ski nousemaan ja ryhtym„„n t”ihin. Ty”huone, kassakaappi, Suezin osakkeet, vakoilijanurani voisi odottaa toipumistani... muutamia minuutteja, ehk„ jopa puoli tuntia -- joku raja sill„kin oli mit„ ihminen jaksoi...

Her„sin auringon paistaessa sis„„n ikkunoista. Kello takan reunalla oli puoli yhdeks„n. Ymp„rill„ni makasi en„„ muutama alaston orgiatoverini viattoman unta nukkuen. Poissa olivat tri Hochenbusch, Rose Carnaby ja koko Fabbitien perhe.

Ampaisin yl”s, etsin pukuni ja kiskoin sen ylleni ryppyisen„ ja spermatahraisena. L„hdin keng„t k„dess„ni suoraan ty”huoneelle. Avasin oven „„niin, joista ei voinut erehty„: siell„ nussittiin. Koska paksut verhot oli vedetty ikkunoiden eteen eik„ kynttil”it„ ollut sytytetty, erottivat pinnistelev„t silm„ni ensin vain kaksip„isen hirvi”n, joka huojahteli huoneen keskipisteess„.

-- Ah, Jenny. Hyv„„ huomenta sinulle, kultaseni! Ž„ni kuului heng„styneelle Rose Carnabylle.

K„velless„ni l„hemm„s ja silmieni sopeuduttua h„m„r„„n hirvi” muotoutui seisovaksi Starnsiksi, johon rouva Carnaby oli ripustautunut. Molemmat olivat alasti. Rouva Carnaby roikkui pitk„ss„ hovimestarissa k„det ja jalat h„nen ymp„rilleen kietoutuneina. Starnsin k„det olivat rouva Carnabyn pakaroilla tukemassa h„nt„ samalla kun Starnsin sauva sujahteli voimallisesti edestakaisin rouva Carnabyn vastaanottavaisessa tupessa.

Koska yritykseni menn„ sein„kassakaapille oli joka tapauksessa tehty tyhj„ksi sytytin muutaman kynttil„n ja asetuin nojatuoliin katselemaan eroottista perfomancea. Rouva Carnaby katsoi minuun himokas hymy miellytt„vill„ kasvoillaan. -- H„n on ihmeellinen, Jenny... aaah... oletko sin„ Jo kokeillut h„nt„?

-- En, ik„v„ kyll„, sanoin riettaan kuumotuksen hiipiess„ kupeisiini.

-- Sinun pit„isi, kultaseni, h„n sanoi ty”nnellen lantiotaan edestakaisin.    -- H„nell„ on ilahduttavan omaper„inen kyrp„, ihan erilainen kuin mik„„n ennen kokemani. Se kaareutuu yl”sp„in hyvin ter„v„ss„ kulmassa... aaahhh! Oooh ah, Jenny, kultaseeniiiih, h„nen ovelanmuotoinen kyrp„ns„ on ainoa koskaan tapaamani kyrp„„„„h, ahhh, joka kykenee koskettamaan sit„ salaista kohtaa, josta vain harvat meist„ tiet„v„t... oioioi... ooh!

-- Totellako? sanoin ja levitin jalkani ja painoin k„teni kuumeiselle vitulleni, joka tuntui pukuni paksun kankaankin l„pi pehme„lt„, avoimelta ja valmiilta.

-- Tied„tk” sin„ siit„?

-- Mist„? kysyin.

-- Siit„ 'pisteest„'.

-- Tied„n, sanoin.   -- Minulla oli egyptil„inen rakastaja, joka kertoi minulle siit„. Se on kuin sis„inen klitoris.

-- Ensin tuntuu kuin olisi pissah„t„„„„h, oih, mutta sitten... uhhuh... h„n tekee sit„ nyt minulle. H„nen kyrv„np„„ns„ hieroutuu edestakaisin sit„ vasten. Ah, ah, aaaahhh!

H„n nytk„hteli ja voihki sulkien silm„ns„ ja avaten suunsa ammolleen rajun orgasmin kourissa.

-- Ihanaa, totesin kun h„nen vavahtelunsa oli loppunut ja h„n avasi silm„ns„ ja katsoi minuun sumeasti.

-- Ihanaa totisesti, Rose sanoi heng„styneen„.   -- Aivan suurenmoinen tunne. Olen lauennut kahdesti viidentoista minuutin sis„ll„, mik„ on pieni ihme ottaen huomioon, ett„ olen viel„ jokseenkin turtana viime y”n puuhista.

-- Minun kohdallani k„y aina p„in vastoin. Kohotin hameeni ja tutkin pilluani asiantuntevin sormin. Klitorikseni oli saavuttanut yliherk„n tilan mik„ sai pienimm„nkin kosketuksen tuntumaan pienelt„ orgasmilta.

-- Oi, kiitos vain, Starns, Rose Carnaby sanoi.   -- Se oli ihanaa.
Mutta minusta tosiaankin tuntuu, ett„ olen saanut kyllikseni.

-- Tehk„„ hyvin, rouva. Starns laski h„net lattialle. Sitten Starns k„„ntyi puoleeni ja kumarsi kohteliaasti ojentaen k„tens„. Nousin ja riipaisin puvun p„„lt„ni.

-- Min„ luulen, ett„ on paras kun k„yt sel„llesi kirjoitusp”yd„lle, Jenny rakas, Rose sanoi.   -- Se on juuri sopivalla korkeudella Starnsille ja h„n on erityisen hyv„ siin„ asennossa.

- Kiitos, Rose, min„ sanoin.

Rouva Carnaby asetti tyynyn takapuoleni alle ja istahti sitten nojatuoliin katsomaan. Taivutin jalkani polvista ja levitin ne lev„lleen.
H„nen ep„tavallinen aseensa, yl”sp„in kaareutuva kuin sarvikuonon sarvi, heilahteli ilmassa h„nen l„hestyess„„n. H„n tarttui siihen kourallaan ja tuijotti kohti maaliaan. Suljin silm„ni.

Jo sis„„ntulo oli henke„salpaava. H„n painoi pohjaan asti yhdell„ ainoalla sulavalla liikkeell„. Sitten h„n alkoi hitaasti nussia minua.
H„nen liikkeens„ olivat t„sm„lliset kuin niit„ olisi tahdittanut sis„inen metronomi.

Seuranneen kuuden tai seitsem„n minuutin mittaisen ikuisuuden ajan meid„n ainoa kontaktimme oli genitaalinen. Kumpikaan meist„ ei hetkeksik„„n irrottanut katsettaan kyseisest„ kontaktista. Emmek„ koskeneet k„sill„mme toisiamme tai p„„st„neet intohimon„„nn„hdyksi„. Ainoa „„ni oli hengityksemme. Se oli puhdasta naintia: siit„ puuttuivat t„ysin kaikki hienoviritykset, kaikki nyanssit, kaikki mielikuvitus... kaikki teeskentely.

Ainoa, mik„ meiss„ liikkui oli h„nen konemainen lantionsa. Minun oli paikoillaan kuten muukin ruumiini. Ei ollut tarvetta liikkua. Rosen ylist„m„ salainen 'piste' ei osallistunut asiaan mitenk„„n kuten ei my”sk„„n klitorikseni, joka j„i t„ysin vaille kiihotusta.

Nautintoni l„hti t„ysin sellaisesta oudosta 't„yteyden' tunteesta, kuin olisin jotenkin taianomaisesti muuttunut mieheksi. Olinko min„ kyrp„ ja h„n vittu? Olinko min„ nussija ja h„n nussittava. Kyll„...
ei... kyll„...

Orgasmini, jonka sain samanaikaisesti h„nen kanssaan, oli r„j„ht„v„ mutta lyhyt. Sekunnin, millisekunnin mittainen. Sitten h„n oli ulkona minusta ja makasin inhoten h„nt„ ja tuntien jonkinlaista helpotusta havaitessani, ett„ olin j„lleen nainen.

Nousin, vedin puvun p„„lleni ja l„hdin huoneeseeni, kun paikalle nainnin aikana saapunut Deborah asettui innokkaana kirjoitusp”yd„lle Starnsin h”yl„tt„v„ksi. Huoneessani kamppailin tullakseni j„rkiini.
Pit„isik” minun odottaa kunnes he l„htisiv„t ty”huoneesta ja k„yd„ sen j„lkeen kassakaapin kimppuun? Ei. Se olisi typer„„. P„iv„ oli jo liian pitk„ll„. Kaikki alkoivat jo olla ylh„„ll„ ja kuka tahansa saattoi koska tahansa poiketa ty”huoneeseen jossain asiassa. Asia oli pakko j„lleen siirt„„ seuraavaksi y”ksi.

K„vin oudon alakuloisena kylvyss„ ja j„tetty„ni aamiaisen v„liin heitt„ydyin alastomana vuoteelle.



NELJŽTOISTA


N„yt„ minulle mies, joka arvostaa vanhemman ja kokeneemman naisen kouliintuneita taitoja ja min„ n„yt„n sinulle miehen, joka ymm„rt„„ nautintoa ja my”s sen jakamisen iloja. N„yt„ minulle mies, joka ei arvosta ja min„ n„yt„n sinulle miehen, jota kiinnostaa ainoastaan todisteiden hankkiminen omasta, kyseenalaisesta viriiliydest„„n.
(Thomas Carlyle)


Sin„ iltana, noin tunnin kuluttua orgioiden alkamisesta, livahdin pois menn„kseni ty”huoneeseen. Palava kynttil„ vasemmassa k„dess„ni ty”nsin oikealla ”ljymaalauksen yl”s. Metallinen kassakaappi kiilteli pahaenteisesti kynttil„n valossa. Vedin syv„„n henke„ ja ryhdyin py”rittelem„„n valitsinta. Py”ritin yhdistelm„n kolme ensimm„ist„ numeroa. Nelj„tt„ en tiennyt. Ryhdyin kokeilemaan ja aloitin numerosta yksi. Toistin koko prosessin ja laitoin nelj„nneksi numeroksi kakkosen, sitten kolmosen ja sitten nelosen. Onni hymyili minulle kahdeksannella yrityksell„. Kuului kilahdus ja kassakaappi oli auki!

Siihen oli kulunut alle vartti. Jos joku kaipasi minua orgioissa niin h„n saattoi viel„ hyvin olettaa minun olevan luonnollisilla tarpeillani. Kuka tahansa saattoi silti tulla sis„„n ty”huoneen ovesta; siin„ ei ollut lukkoa. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Otin nauhalla sidotun osakekirjarullan kassakaapista ja j„tin sanomalehdell„ t„ytt„m„ni salkun paikoilleen. Suljin pienen oven, v„„nsin valitsinta ja vedin maalauksen alas.

Tarkoitukseni oli l„hte„ salak„yt„v„„ pitkin huoneeseeni. Mutta juuri kun sormeni koskettivat paneelilistan alle k„tketty„ vipua tunsin sen liikkuvan. Outo mekaaninen toiminto sai minut hetkeksi h„mmennyksiin.Sitten tajusin, ett„ joku k„ytti luukun aukaisijaa toisella puolella.Puhalsin kynttil„ni sammuksiin ja kiiruhdin l„himp„„n piilopaikkaan -sohvan taakse. Ry”miess„ni sinne huoneeseen levisi pehme„„ valoa. Joku oli tulossa salaluukusta sytytetty kynttil„ mukanaan! N„in h„nen jalkansa sohvan alta kurkistaessani kun h„n k„veli ohi. H„nell„ oli mustat, hyvin kiillotetut keng„t ja mustat housut. Enemp„„ en n„hnyt.

Kuulin liikett„ huoneen toisesta p„„st„; taulu kohotettiin yl”s. Yritin rauhoittua, ajatella. Minulla ei ollut paljon vaihtoehtoja. Minun olisi edelleen poistuttava salak„yt„v„n kautta alkuper„isen suunnitelmani mukaan. Muussa tapauksessa minun olisi pakko k„vell„ pohjakerroksen l„pi osakkeet mukanani. Siihen sis„ltyi liian suuri riski, ottaen huomioon ett„ olin alasti eik„ minulla ollut mit„„n keinoa k„tke„ niit„ jos joku sattuisi tulemaan vastaani.

Salaper„inen vieras p„„sti kirouksen. Se oli yksisanainen: 'Helvetti!' Se ei riitt„nyt minulle h„nen „„nens„ tunnistamiseksi, mutta se riitti osoittamaan, ett„ h„n oli hakemassa Suezin osakkeita ja ett„ h„n oli huomannut niiden olevan poissa. Ž„ni, joka syntyi kun kassakaapin ovi paiskattiin kiinni sai minut s„ps„ht„m„„n. Ihoni oli kananlihalla pelosta. Kuka h„n oli? Mit„ h„n tekisi jos h„n keksisi ett„ olin paikalla? Kumpikaan meist„ ei totisesti ollut sellaisessa asemassa ett„ olisi voinut ruveta huutamaan apua. Sitten n„in j„lleen h„nen jalkansa h„nen k„velless„„n ohi.

Hetke„ my”hemmin h„n oli mennyt ulos salaluukusta. Se kolahti kiinni ja olin yksin pimeydess„. Tunnusteltuani tien salaluukulle laskin hitaasti kymmeneen, v„„nsin piilovivusta ja siirryin salak„yt„v„„n.

H„nen kynttil„ns„ valo h„il„hteli et„isyydess„. En sytytt„nyt omaa kynttil„„ni, mutta huomasin, ett„ h„nen kynttil„ns„ himme„ hehku riitti opastamaan minua ja v„ltt„m„„n keitti”tasoon johtavan, tikapuilla varustetun „kkiputouksen. L”ysin sen avulla my”s toiseen kerrokseen johtavat tikapuut. Sen j„lkeen etenin t„ydellisess„ pimeydess„ sein„„ tunnustellen.

P„„sty„ni huoneeseeni pukeuduin nopeasti, sitten hain Suezin osakkeet ja pistoolin lattialankun alta mihin oli ne piilottanut. Panin molemmat osakeniput, pistoolin ja k„silaukkuni tyynynliinan sis„„n. Revin lakanasta kaistaleen karkeatekoiseksi olkahihnaksi. Tyynyliina olisi ainoa matkalaukkuni.

J„tin j„lkeeni kaiken muun, kuten vaatteita t„ynn„ olevan h”yrylaivamatka-arkkuni ja menin ulos ovesta ja k„yt„v„„ pitkin takaportaikkoon.
Kolme minuuttia my”hemmin olin tallissa.

Siell„ oli kolme ratsuhevosta. Valitsin h„m„r„ss„ tamman ja kiinnitin suitset ja kuolaimet. Satulointiin ei ollut tarvetta tuhlata aikaa. Sep„n lapsena olin tottunut ratsastamaan hajareisin ja ilman satulaa. Parin minuutin p„„st„ nousin tallin ulkopuolella omatekoinen tyynykassi sel„ss„ni ratsun selk„„n.

En ollut ratsastanut mailiakaan, kun tiesin ty”huoneessa k„yneen salaper„isen muukalaisen henkil”llisyyden. Tieto pel„stytti minut ja nelistin nelj„nnesmailin ennen kuin tajusin, ett„ olisi typer„„ v„sytt„„ ratsua. Se oli ohi ja viime hetken hankaluuksista huolimatta olin onnistunut teht„v„ss„ni.

Olin menestyksek„s vakoilija. Ajatus jotenkin masensi minut ja sopeuttaessani itseni ratsuni h”lkk„„v„„n liikehdint„„n lakkasin ajattelemasta koko asiaa. Noin tunnin kuluttua outo, sarastusmainen valo levisi taivaalle takanani. Oliko se, min„ mietin, enne?

Ratsastin mieli tyhj„n„ Marstenin nummen poikki ja olin n„k”et„isyydell„ Dryfieldin rautatieasemasta muutamia minuutteja oikean sarastuksen j„lkeen. Laskeuduin ratsailta ja l„ps„ytin hevosta takapuolelle l„hett„en sen takaisin sinne mist„ se oli tullut. Sitten ylitin kiskot ja k„velin muutaman jaardin tihe„„n mets„„n. Siell„ istuuduin puunrunkoon nojaten ja rupesin odottamaan ensimm„ist„ etel„„n menev„„ junaa.

Silloin tajusin Edwardin lahjan, rubiinikaulanauhan j„„neen huoneeseeni Fanshawe Houseen. Se oli liipasin joka laukaisi kyyneleeni. Ne kyyneleet eiv„t johtuneet kaulariipuksen menett„misest„ vaan kaikesta -kaikesta siit„ -- syyllisyydest„, pelosta, siit„ ett„ olin valehdellut ja varastanut ihmisilt„, jotka eiv„t olleet tehneet minulle mit„„n vaan jotka olivat kunnioittaneet minua ja luottaneet minuun ja jotka eiv„t tuntuneet lainkaan sellaisilta konnilta joina olin heit„ pit„nyt ennen kuin olin tutustunut heihin...

Hallitse Britannia... nukahdin rauhattomaan uneen.

Junan saapuminen her„tti minut. Huomasin auringon sijainnista, etten ollut nukkunut tuntiakaan. Koska en halunnut kenenk„„n n„kev„n minua asemalla, nousin junaan 'v„„r„lt„', asemalta poisp„in olevalta puolelta. Osasto oli onneksi tyhj„ -- en olisi tilassani kest„nyt matkaseuraa. Junan l„htiess„ liikkeelle nukahdin j„lleen pinnalliseen uneen.

Ikkunan ulkopuolella auringon varjostava p„„ ja hartiat her„ttiv„t minut. Joku oli astinlaudalla! Vaikka en kyennyt n„kem„„n h„nt„ selv„sti, tiesin kuka h„n oli! Fanshawe Housen vieraiden -- jotka kaikki olivat alasti -- lis„ksi oli vain yksi henkil”, joka olisi voinut ilmaantua paikalle mustissa, kiilt„viss„ kengiss„ ja mustissa housuissa.
Ennen kuin ehdin kunnolla ter„st„yty„ h„n oli sis„ll„ osastossa pirullinen veitsi kourassaan.

-- Hyv„„ huomenta, neiti Everleigh.

-- Hyv„„ huomenta, Starns, min„ sanoin h„mm„styen omaa tyyneytt„ni.

-- Te kai tied„tte, miksi min„ olen t„ss„?

-- Tied„n, ja tied„n my”s kenen asialla te olette.

-- Te olette harvinaisen „lyk„s ja pystyv„, naiseksi.

Se oli itsens„ kumoava kohteliaisuus. Maksoin takaisin niin hyvin kuin pystyin:-- Ja te, sanoin maireasti,   -- olette loistava hovimestari.
Se rooli sopii teille.

-- Nyt tied„n, Starns sanoi,   -- ett„ te olitte sein„n takana silloin kun minulla oli se pieni kohtaus keitti”piian kanssa.

-- Aivan, sanoin.   -- Teilt„ vei ikuisuuden p„„st„ asiaan.

-- Totta, h„n sanoi naurahtaen kuivasti.   -- Mutta mik„li korvani eiv„t erehtyneet, te osallistuitte tapahtumiin melkoisella innolla.

Tilanteen huomioon ottaen keskustelumme s„vy oli oudon seurallinen. H„n virnisti ja tunsin omituista helpotusta. Viimeinkin olin tekemisess„ aidon konnan kanssa. Sill„ mielest„ni jokainen, joka teki t”it„ kammottaville preussilaisille, t„ytti sen m„„ritelm„n. Kysyin aidosti uteliaana: -- Kuinka te tiesitte, ett„ ne ovat minulla?

-- Ne olivat poissa ja niin olitte tekin. K„vin salongissa samppanjan tarjoilun varjolla suorittamassa pienen v„est”nlaskennan. Te olitte ainoa joka puuttui. Itse asiassa rouva Carnaby kysyi minulta, olinko n„hnyt teit„. Sanoin h„nelle tavanneeni teid„t portaissa ja ett„ te olitte pyyt„nyt minua pahoittelemaan puolestanne koska tunsitte itsenne hieman sairaaksi ja olitte mennyt vuoteeseen.

-- Miksi?

-- Yksinkertaisesti est„„kseni ket„„n poistumasta huoneesta ennen kuin saatoin lukita ovet, neiti Everleigh. Se oli puhdas h„t„valhe.

Žkillinen levottomuus t„ytti mieleni.  -- Miksi, min„ sanoin ponnistellen, ett„ pystyisin jatkamaan rauhallisella „„nell„,   -- te halusitte pit„„ heid„t kaikki yhdess„?

-- Yksinkertaisesti siksi, ett„ paikallinen, keskitetty tulipalo syttyy paljon nopeammin ja palaa paljon kuumemmin kuin sellainen mik„ pit„„ aloittaa laajalta alueelta. K„ytin talia ja bentseeni„. Se roihahti v„litt”m„sti, se oli yht„ paljon r„j„hdys kuin tulipalo. Nelj„nnesmailin p„„ss„ koko taivas n„ytti valaistuvan. Vaikuttava n„ky.

H„n on tietenkin sepitt„nyt moisen hirve„n tarinan painostaakseen minua, min„ ajattelin. Sanoin hiljaa ja niin arvokkaasti kuin kykenin:-Nerokas valhe, Starns, mutta en min„ niin helpolla s„ik„hd„.

-- Rakas neiti Everleigh, minulla ei ole mit„„n syyt„ valehdella teille. H„nen „„nens„ oli matala, sanat putoilivat t„sm„llisin„ hymynirveeseen j„hmettyneiden huulten v„list„.   -- Sill„, uskotteko te minua vai ette, ei ole asioiden kulun kannalta mit„„n merkityst„.

H„nen syv„, ilmeet”n katseensa porautui silmiini ja sai h„nen hymyns„ n„ytt„m„„n valheelta. Talven kylmyys kulki l„vitseni j„„t„en kaiken muun paitsi varmuuden.   -- Hyv„ luoja, te murhasitte heid„t kaikki!

-- Niin tein, tosiaankin, neiti Everleigh. Me olemme mukana vakavassa liiketoimessa. Minua ei koskaan lakkaa huvittamasta se tapa, jolla te englantilaiset ja teid„n amerikkalaiset serkkunne pelaatte sit„ kuin se olisi jokin peli -- krikettiottelu. Te olette aina yht„ j„rkyttyneit„ kun teille selvi„„, ett„ muussa maailmassa ollaan t„ysin ammattilaisia ja ep„urheilijamaisia.

Mieleni turtui kauhusta. H„n oli hullu! H„n oli tappanut heid„t kaikki! Yst„v„llisen Lady Doriksen, suloisen nuoren Deborahin, varhaiskyps„n Babetten, „lykk„„n rouva Carnabyn, nerokkaan herra Stubbsin ja muut; kaikki kuolleita! Se oli hirve„„! Sanoin kamppaillen s„ilytt„„kseni j„rkeni: -- Miksi?

-- K„tke„kseni henkil”llisyyteni. Varmistaakseni, ettei kukaan l„hde per„„ni yritt„m„„n osakkeiden takaisinanastusta. On ihmisi„, teid„n ja minun lis„ksi, jotka eiv„t kaihtaisi mit„„n saadakseen ne k„siins„. Katsokaas, madam, se mit„ teill„ on tuossa tyynyliinassa vierell„nne, on arvokkaampaa kuin raha. Suezin osakkeet edustavat mahtavaa valtaa, ne ovat avain imperiumiin. Mit„ on muutama merkitykset”n vainaja sen rinnalla?

Hengitin syv„„n ja onnistuin voittamaan pelkoni. -- Ja tulenko min„kin olemaan yksi noista merkityksett”mist„ vainajista?

-- Pelk„„np„ niin, neiti Everleigh. Se tulee olemaan osa, josta nautin v„hiten t„ss„ muuten mit„ tyydytt„vimm„ss„ ja kiihottavimmassa jutussa. Minun on sanottava, ett„ olen todella pahoillani... noin kaunis nainen. H„pe„llist„ tuhlausta. Mutta mink„ min„ mahdan? Lupaan teille, ett„ jos te ette vastustele, niin pid„n huolen siit„, ett„ kuolemanne on nopea ja tuskaton. Min„ olen tosiasiassa varsin hyv„ veitsen k„ytt„j„. Tuliaseet masentavat minua, ne ovat niin „„nekk„it„ ja ep„luotettavia.

H„n oli hullu. Vilkaisin h„nen veitseens„, sitten ty”nsin k„teni tyynyliinaan ja vedin ulos Suezin osakkeet. Viskasin ne sanaa sanomatta h„nen jalkoihinsa. H„n hymyili ja kumartui nostamaan niit„ katse edelleen minuun suunnattuna. H„n oli hetkellisesti poissa tasapainosta. Se oli nyt tai ei koskaan! Sain hetkess„ pistoolin ulos pussista. T„ht„sin sill„ sormi liipasimella suoraan h„nen p„„h„ns„.

-- J„tt„k„„ ne lattialle, sanoin kamppaillen est„„kseni „„nt„ni sortumasta.

-- Ah, neiti Everleigh, h„n sanoi suoristautuen.   -- Min„ aliarvioin teid„t. Te olette sittenkin ammattilainen.

-- Ja avatkaa oikea k„tenne, min„ sanoin.

H„n teki niin. Veitsi kalahti lattialle.

-- Kuka te olette?

-- Nimeni on Heinrich Werner von Seydliz, palveluksessanne, madam. Ent„ te?

-- Jenny Everleigh.

-- Teid„n oikea nimenne? Sitten oletukseni oli virheellinen: ette te olekaan ammattilainen.

-- Avatkaa ovi.

-- En ikin„.

Tartuin pistooliin molemmin k„sin, laskin sit„ kunnes se t„ht„si suoraan h„nen haaroihinsa.  -- Avatkaa ovi, toistin.

-- Ehk„ t„„ll„ on hieman tunkkaista. H„n k„„ntyi ja t„ytti m„„r„ykseni. Viile„ henk„ys t„ytti osaston.

-- No niin, Herr von Seydliz, sanoin katsellen h„nt„ t„ht„imen yli suoraan silmiin.    -- Laskettuani kolmeen ved„n liipasinta. T„m„n ja sen hetken v„lill„ te olette luonnollisesti vapaa tekem„„n mit„ haluatte. Yksi... kaksi...

H„n oli „kki„ poissa. Nousin ja rynt„sin ovelle. Nojautuessani ulos pystyin n„kem„„n h„net lojumassa kasvot alasp„in ja raajat lev„ll„„n penkan alapuolella olevalla siirtolohkareella. Viskasin pistoolin ulos ovesta. Sitten suljin oven. Koottuani Suezin osakkeet lattialta palasin istuimelleni. Tuijotin mit„„n n„kem„tt„ lattiaan.

Olisinko ampunut kolmannella? Yritin keskitty„ kysymykseen. Se tuntui t„rke„lt„. Mutta ei siit„ mit„„n hy”ty„ ollut.


*  *  *


Hyv„ neiti Everleigh:

Silt„ varalta, ett„ te luulette muuta, voin ilokseni kertoa teille, ett„ muutamia pieni„ palovammoja lukuunottamatta olemme kaikki elossa ja kunnossa. Pelastumisemme oli pelottoman poikani Noelin ansiota. Kyseisen„ ajankohtana h„n oli lep„„m„ss„ harrastettuaan suloisen neiti Deborah MacDillin kanssa rasittavaa liikuntaa. N„ytti kuin lattia olisi syttynyt tuleen samanaikaisesti nelj„st„ tai viidest„ paikasta.
Meilt„ ei vienyt kuin hetken tajuta, ett„ olimme ansassa lukittujen ovien takana. Sellaisessa tilanteessa ainoa tulos on pakokauhu ja sit„ my”ten tuho. Mutta pakotie ilmaantui ihmeenomaisesti -- aukko sein„„n!

Noel oli tietenkin yksinkertaisesti avannut yhden salaluukuistaan. Ennen sit„ en ollut tiennyt mit„„n h„nen sein„ntakaisesta maailmastaan Fanshawe Housessa. (Mutta h„n on sen j„lkeen kertonut minulle, ett„ te tiesitte ja kuinka te hankitte sen tiedon). Minun t„ytyy sanoa, ett„ sin„ hetken„ se osoittautui mit„ miellytt„vimm„ksi yll„tykseksi. Me kaikki -- naiset tietenkin ensin -- kompuroimme sielt„ l„pi ilman mit„„n hankaluuksia ja huomasimme pian ihmeenomaisesti olevamme ruokahuoneessa, josta me evakuoiduimme palveluskunnan kera hyv„ss„ j„rjestyksess„. P„„tin siin„ paikassa, ett„ niiss„ olosuhteissa luopuisin rankaisemasta Noelia siit„, ett„ h„n oli salannut koko asian niin kauan.

Mit„ muuhun tulee, minullakin on yst„vi„ korkeilla paikoilla (joskaan ei niin korkeilla tai kunnioitetuilla kuin teill„). He ilmoittivat minulle, ett„ er„s tietty Heinrich Werner von Seydliz Holstein, jonkinlainen v„h„inen prinssi, oli l”ydetty kuolleena radan varresta muutaman mailin p„„ss„ Doncasterista. Suezin osakkeet eiv„t olleet h„nen mukanaan. Kaveriparka. Ty”nnettiink” h„net vai putosiko h„n?

Se j„tt„„ vain yhden mahdollisuuden, mink„ johdosta onnittelut ovat paikallaan. Aloittelijaksi te p„rj„sitte uskomattoman hyvin.

El„m„ on loppujen lopuksi ainoastaan peli„. Voin vain sanoa, ett„ h„vitty„ni t„m„n erikoislaatuisen rugby-ottelun, olen tyytyv„inen etten h„vinnyt ulkomaalaiselle. Te olette, kuten min„kin, yksi Britannian omista, ja t„m„nlaatuiset asiat on paras pit„„ perhepiiriss„. Jumala siunatkoon kuningatarta ja niin poisp„in.

Ja saatte olla varma, rakas Jenny, ett„ min„ taatusti voitan seuraavan pelin.

Fanshawe House saadaan lopulta taas entiselleen, vaikka se k„rsikin tulipalossa pahoin. Vanha siipi, jonka olemme sulkeneet, s„ilyi ihmeenomaisesti vahingoittumattomana. Me asumme toistaiseksi siell„. Kutsun teid„t t„nne uusintavierailulle noin kahden vuoden p„„st„, kun korjaukset on saatu p„„t”kseen, mutta ei toimittajana (muistelmani ovat valitettavasti tuhkana) vaan kunnioitettavana ja mit„ kauneimpana vieraana.

Sallikaa minun sanoa lopuksi, ett„ se, kuka h„vi„„ tai voittaa, ei merkitse mit„„n --  merkityst„ on vain sill„ kuinka kukakin pelins„ pelaa. Ja te pelasitte sen hyvin. Se toinen tyyppi oli varsinainen m„t„paise.

Hyv„„ terveytt„, kultaseni. Ja terveiset vanhalle yst„v„lleni Edwardille. Jumala siunatkoon h„nt„kin.
Teid„n Sir Harry

P.S. Erillisest„ pakkauksesta l”yd„tte osan pelastetuista tavaroistanne.

Mukana oli pieni rasia. Sen sis„ll„ olirubiinikaulanauhani. Kulta oli sulanut hieman irvokkaan malliseksi. Vannoin, etten koskaan antaisi istuttaa rubiineita uudestaan.

Ennen kuin sain sen takaisin Edward oli antanut minulle kauniin ja „„rimm„isen arvokkaan timanttikaulanauhan sen tilalle. Vaikka olenkin kiitollinen, on rubiinikoruni vaurioistaan huolimatta minulle rakkaampi ja tulen aina k„ytt„m„„n sit„ enemm„n kuin mit„„n toista korua. Se on sent„„n hehkuva muisto mit„ rakastettavimmasta vastustajasta.