JENNY EVERLEIGHIN MUISTELMAT OSA II:
copyright by Kari Nenonen - vain s„hk”iseen levitykseen
EROTIIKAN SALAINEN AGENTTI


PROLOGI

Se nuori tytt”, joka min„ kerran olin, el„„ yh„ t„ss„ ikivanhassa kehossa. Jos h„n saisi mahdollisuuden el„„ sen kaiken uudestaan h„n ei muuttaisi mit„„n, ei yht„„n seikkailua tai tekoa tai puhuttua sanaa. Voi kuinka suloista se olikaan! Kuinka ihmeellist„ oli olla haluttu, muodikas; olla aikakautensa palvotuimpia olentoja tunnettu vieh„tysvoimastaan ja „lyst„„n. T„ss„ vaiheessa minulle toki suotaneen anteeksi pieni vaatimattomuuden puute. Ja kuinka tyydytt„v„lt„ tuntuikaan tiet„„, ett„ olin keskell„ sen aikaisen maailmankaikkeuden keskusta -- Britanniaa kaikessa suuruudessaan ja kunniassaan ! Minussa olivat suuruuden siemenet, jotka olivat laskeneet vieraanvaraiseen vittuuni tuon kiihdytt„v„n mutta pikantisti viattoman aikakauden vaikutusvaltaisimmat kyrv„t.

Muistan viett„neeni seitsem„nnentoista syntym„p„iv„ni is„ni vaatimattomassa sep„npajassa Liverpoolissa. Vain hieman my”hemmin juhlin kahdeksattatoista syntym„p„iv„„ni laadukkaassa ja maineikkaassa lontoolaisessa huoratalossa. Sen j„lkeen minulla on miellytt„v„ muisto siit„ kuinka join yhdeks„nnentoista syntym„p„iv„ni maljan alastoman prinssin kanssa: Tewfik pashan, Egyptin tulevan hallitsijan. Kahdennenkymmenennen vuoteni sarastaessa l”ysin itseni j„lleen prinssin suopeasta sylist„: Englannin tulevan kuninkaan. Olin lyhyess„ ajassa kohonnut nopeasti ja tasaisesti maailmassa. Vain kaksi vuotta ja muutamia kuukausia sen j„lkeen kun olin pennitt”m„n„ ja viattomana laskenut jalkani Lontoon siunatulle kivetykselle, olin oppinut (tosin suurin ponnistuksin) hallitsemaan yl„luokan puhetyylin, minulla oli kahdentoistatuhannen punnan pankkitalletukset ja minut oli ly”ty Ranskan kunnialegioonan ritariksi.

(Mik„li olen todellakin her„tt„nyt niiden lukijoiden uteliaisuuden, jotka eiv„t ole lukeneet muistelmieni ensimm„ist„ osaa, niin kehoitan mit„ n”yrimmin heit„ tutustumaan niihin.)
                  Vanharouva Jenny Everleigh, Cote d'azur, 1920

Me aloitamme vuodesta 1871. Victorian hallintokauden 1 2356:sta p„iv„st„.



YKSI


Mik„li mies aikoo suureksi rakastajaksi, h„nen tulee ensinn„kin arvostaa, kunnioittaa ja ennen kaikkea kaivata naisten sosiaalista ja „lyllista seuraa. Sallikaa minun lis„t„, ett„ asia pit„„ paikkansa my”s toisin p„in. ( H.G. Wells)


Englannin tuleva kuningas n„ps„ytti velttoa, yh„ rakkaudensiirapistani kosteaa elint„„n paljastaakseen sen alapuolen makuuhuoneen ikkunani viileille ilmavirtauksille.

-- Pian on syntym„p„iv„si, rakas Jenny, h„n sanoi ja ojensi k„tens„ y”p”yd„lle vilkaistakseen taskukelloonsa ja ottaakseen siit„ pienen, pitkulaisen laatikon.   -- Puolentoista minuutin p„„st„, ollaksemme t„sm„llisi„.

H„n asetti laatikon k„teeni.

-- Pour moi?

-- Tietenkin, mutta et saa avata sit„ ennen kuin annan luvan .

Se oli ihastuttava laatikko; sen ymp„rill„ oli silkkinauha ja se oli k„„ritty violettiin paperiin. Sen muoto sai minut vahvasti ep„ilem„„n ett„ kyseess„ oli kaulariipus; mutta millainen riipus? Timantteja vai helmi„? Kohotin k„rsim„tt”m„n„ katseeni rakastajaani toivoen turhaan voivani lukea vastauksen h„nen kasvoiltaan. Edwardin katse siirtyi hetkeksi h„nen kellostaan kasvoihini.   -- Viisikymment„seitsem„n sekuntia, h„n sanoi teeskennellyn vakava ilme kasvoillaan.   -- Keskiy”n hetki l„hestyy...

H„nen lahjansa k„dess„ni kohottauduin h„nen yl„puolelleen ja hyv„ilin h„nen vartaloaan h„nen laskiessaan sekunteJa. Kuinka poikamaiselta h„n tuntuikaan, kuinka suloiselta. Eiv„t helmet tai timantit ole p„„asia vaan kaunis ajatus, min„ ajattelin h„veten „skeisi„ ajatuksiani.

Istuin k„rsiv„llisesti h„nen rintansa p„„ll„ kostea. tuoksuva puutarhani vain muutaman tuuman p„„ss„ h„nen kasvoistaan ja huokaisin muistellessani meid„n aikaisempia nautinnollisia hetki„mme. Niihin oli liittynyt vaihteleva kulkue vuoteita. Niist„ ensimm„inen oli kuulunut er„„lle Edwardin yst„v„lle, taidemaalari James McNeill Whistlerille. My”hemmin rakastelin kuninkaallisen rakastajani kanssa khediivin valtavassa palatsissa Kairossa. Pian sen j„lkeen me jaoimme silkkisen pes„n Aiglessa, Ranskan kuninkaallisessa huvipurressa. (Kyll„. rakas lukijani: itsepintaiset huhut pitiv„t paikkansa; keisarinna Eugenie oli laivalla samaan aikaan). Mutta nyt min„ viihdytin prinssi„ni ikiomassa vuoteessani, ikiomassa huoneistossani! Kuinka kodikkaalta ja viihtyis„lt„ se tuntuikaan.

-- Aika. Edward sanoi.

Yritt„en ep„onnistuneesti esitt„„ hienostuneen pid„ttyv„ist„ revin k„„reet laatikon p„„lt„. Sitten vedin syv„„ henke„, suljin silm„ni ja avasin sen.

-- Hyv„„ syntym„p„iv„„, Jenny.

Arvaukseni oli osunut hieman pieleen. Kyseess„ oli kaulariipus muuta ei timanteista eik„ helmist„. Kun avasin silm„ni, n„in rubiineita! Puhtaaseen kultaan upotetut syv„npunaiset kivet kimaltelivat laatikon mustaa silkkivuorausta vasten. tuijotin sanattomana. Se oli todellinen prinsessan arvoinen syntym„p„iv„lahja!

-- Anna kun min„, Edward sanoi.

Minun katsellessani silm„t tapillani Edward irrotti kaulariipuksen laatikosta ja kiinnitti sen kaulalleni. Taivutin p„„t„ni eteenp„in h„nen kiinnitt„ess„„n lukkoa.

-- Kaunis.

Vuoteen p„„dyss„ olevassa peiliss„ punaisista kivist„ muodostunut omaisuus t„plitti rintoJeni yl„osan pulleutta.

-- Min„ menen sanattomaksi... se on upea!

-- Se ei n„ytt„isi l„hesk„„n samalta yhdenk„„n toisen naisen yll„.

-- Voi, Edward, kiitos... en tied„ mit„ muutakaan voisi sanoa.

-- Žl„ sano mit„„n, Jenny. Pelkk„ suudelma riitt„„.

-- Oh. Edward... Kumartuessani tottelevaisesti alasp„in h„n laski k„tens„ lanteilleni.

-- Ei, rakkaani, h„n sanoi katsoen silmiini katse kuumana halusta.   -- Min„ himoitsen viel„ enemm„n niit„ toisia huulia.

-- Kuten haluat, min„ sanoin.

H„nen k„tens„ liukuivat alas pakaroilleni. Koska istuin h„nen keskivartalollaan, h„nen oli helppo vet„„ minut l„helle kasvojaan.

-- Suutele minua.

-- Kyll„, kuiskasin hivuttautuen eteenp„in kunnes pilluni kosketti h„nen kasvoJaan.

-- Levit„ huulesi minulle, rakas lady.

Sormeni etsiytyiv„t ilorakooni. Laajensin sit„ hell„varaisesti paljastaen eksoottisen vaaleanpunaisen kukan, joka oli kosteana intohimosta ja rakastajani; taannoisen purkauksen helmist„. Edward katseli. H„nen kielens„ tuli esiin kuin tutkivan k„„rmeen p„„.

-- Siin„, rakkaani, sanoin pehme„sti.   -- Se on auki sinua varten. Suutele minua, suutele vittuani. Ty”nsin vittuni h„nen suulleen tarjoten h„nelle suudelman h„nelle paremmin sopivilta huuliltani. H„nen suunsa aukeni pehme„lle, kimmoisalle lihalle ja h„nen kielens„ tunnusteli hell„varoen suuaukkoa. Suljin silm„ni ja viskasi p„„ni taaksep„in nauttien alap„„h„ni levi„v„st„ v„rin„st„. Syv„ murahdus kohosi kurkustani kun h„nen kielens„ ty”ntyi sis„„n Ja alkoi v„rist„ sis„ll„ni.

-- Ah, Edward, sin„ olet minulle niin hyv„!

H„n k„ytteli kielt„„n kevyesti. nuoleskellen tiet„„n yl”sp„in. V„risin odotuksesta ja sormeni vetiv„t varovaisesti laajentaen herkk„„ lihaa yh„ enemm„n, avaten kukkani rakastajani intohimoiselle nuoleskelulle. H„nen kielens„ kosketti kokeilevasti klitorikseni k„rke„ aiheuttaen nautinnollisen v„rin„n, joka levisi klitoriksestani rintoihini ja kaulalleni ja selk„rankaani.

-- Suloista, prinssini mutisi ep„selv„sti sykkiv„„n pilluuni.  -- Puhu minulle, kulta... puhu minulle...

-- Se on taivaallista, min„ huokaisin.   -- Ylimaallista... Sin„ olet maailmanmestari. rakas Edward... noin, juuri noin! Minusta tuntuu kuin sulaisin pois.

H„n nuoleskeli nyt voimakkaasti aiheuttaen jatkuvia j„ristyksi„ seisovassa, superherk„ss„ lemmennuolessani. Tartuin h„nen p„„h„ns„ ja lukitsin sen paikoilleen samalla kuin perseeni py”ri vaativassa rytmiss„-- painaen, hieron turvonnutta vittuani h„nen suutaan vasten. Vastaukseksi h„n puristi pakaroitani ja veti minut l„hemm„s kunnes olin varma ett„ hukuttaisin h„net kosteutta tulvivaan vittulihaani! Minun valitukseni olivat nyt jatkuvaa, korkeaa uikutusta.

Olin puoliv„liss„ matkalla huipulle. Huippu oli selv„sti n„kyviss„! Klitorikseni oli h„nen huultensa v„liss„ imeytyneen„ h„nen suuhunsa ja h„nen kielens„ hankasi sit„ kiivaasti. Ratsastin h„nen kasvoillaan dervishin villisti py”riv„ll„ perseell„. Minua ahmittiin! Sy”tiin el„v„lt„!

-- Taivas! huusin koko ruumis spastisesti nytk„hdellen. -- Min„ laukean! Ime! Ime minua!

Pitelin h„nen p„„t„„n entist„ tiukemmin kun h„n laskeutui alemmas, h„nen nen„ns„ painautui vasten nytk„htelev„„ lemmennappulaani kun h„n nyt nussi minua j„ykistyneell„ kielell„„n !

-- Ah, sin„ paholainen, sanoin heng„styneen„.  -- Sin„ pid„t siit„... sin„ rakastat minun vittuani.

-- Kyyll„„„h! h„n sanoi vaimennetulla „„nell„.   -- Min„ rakastan sit„. Ah, Jenny, sinun ihana vittusi! T„ydellinen! Ime minut sinne sis„„n! Nussi minun naamaani!

Aloin nytk„hdell„ ja vavahdella holtittomasti ja kiljuin samalla: -- Minulta tulee, Edward! Min„ laukean sinulle! Siin„! Juo se! Ime se minusta... se on kokonaan sinun... kaikki!

Joitakin hetki„ my”hemmin makasin h„nen vierell„„n. H„nen kasvonsa, h„nen partansa tihkuivat mehujani. Suutelin h„nt„, ensin kiintyneesti ja sitten, maistettuani esanssini h„nen huuliltaan, intohimoisesti.

-- Onnellista syntym„p„iv„„, rakkaani, h„n sanoi kun p„„stin h„net, jotta me kumpikin saisimme vedetyksi henke„.

-- Kiitos, Edward, rakkaimpani. Sin„ olet tehnyt t„st„ parhaan kaikista syntym„p„ivist„ni.

-- Ja p„iv„ on vasta alkanut.

Kuljetin sormiani h„nen rintansa poikki ja sitten hitaasti alas h„nen vartaloaan. H„nen p”tk„leens„ pysyi velttona, yst„v„llisen„ ja pehme„n„ kun kosketin sit„. Hyv„ilin sormenp„„ll„ni sen terskan alapinnan herkk„„ ihoa. Se alkoi hitaasti j„ykisty„.

-- Jenny...

-- Niin?

-- Minun on puhuttava kanssasi.

-- Puhu, prinssini. Hyv„ilin toisen k„teni etusormella salaista paikkaa heti h„nen pakaroittensa alapuolella.

-- On vaikea keskitty„ kun sin„...

-- Ahaa, aiot siis puhua jostakin vakavasta?

-- Aika.

H„nen kyrp„ns„ oli saavuttamassa t„ytt„ komeuttaan.
Tartuin siihen ja pumppasin lempe„sti.  -- Sitten sen pit„„ odottaa, sanoin kumartuen suutelemaan h„nen keskivartaloaan.  -- Minulla on nyt paljon t„rke„mp„„ tekemist„.

-- Jenny...

H„nen kalunsa oli nyt kuninkaallinen monumentti, joka kohosi ylv„„n„ tuuressaan kasvavasta villist„ karvametsik”st„. Tunnustelin kielell„ni sen p„„t„. T„m„ kuninkaallinen valtikka edusti hyvin Britanniaa. Se oli kohtalainen, kunnioitettavat mittasuhteet omaava ase, joka oli valmistettu rehellisest„ Brittil„isest„ ter„ksest„. Edward k„ytteli sit„ aina oikeudenmukaisesti. H„nell„ oli vieh„tysvoimaa, „ly„ ja auktoriteettia; h„n oli mukava kaveri, lojaali yst„villeen, mutta surullisen mielikuvitukseton. Maansa tavoin h„nk„„n ei ollut t„ydellinen. Se oli totuus. Sen johdosta h„n ei ylt„nyt aivan t„ydellisimpien rakastajien tasolle. (Mutta ei sen puoleen, minulla oli tarpeeksi mielikuvitusta meid„n molempien tarpeisiin.) Joka tapauksessa kunnia sille jolle se kuuluu: Edward todella arvosti naisia. H„n oli todellinen herrasmies ja opiskeli hartaasti naisten intohimon tiedett„. Kuten historia tulisi meille kertomaan, t„m„ Walesin prinssi oli vilpit”n. Joten riitt„„ kun sanon, ett„ vaikka meid„n rakastelustamme puuttuikin tietty„ eksotiikkaa, se koostui silti joukosta kiihkeit„ ja samalla helli„ yhdynt”j„.

Imin onnellisena h„nen kyrp„„ns„ uppoutuen t„ysin tuohon ihastuttavaa rakkauden puuhaan. Se on toiminto, jolle min„ olen omistautunut ja johon minulla on luonnon lahja.

-- Jenny. minun t„ytyy puhua kanssasi. Edward sanoi. Sanat tulivat vaivalloisesti ja h„nen „„nens„ vavahteli.

-- Olen pahoillani. teid„n majesteettinne, min„ sanoin leikillisen vakavasti, -- mutta minulle on opetettu, ettei hieno nainen puhu koskaan suu t„ynn„. Samalla otin h„nen j„ykistyneen patukkansa puoli pituutta suuhuni.

H„n nousi istumaan erist„en minut rakkauden puuhastani.  -- Jenny, h„n sanoi.  -- Min„ oletan sinun olevan Englannin uskollinen alamainen.

-- Tietenkin, Edward rakkaani, sanoin alkaen tajuta h„nen olevan todella vakavissaan.   -- En varmaankaan ole antanut sinulle aihetta olettaa muuta.

Tartuin j„lleen h„nen kulliinsa miettien mihin h„n mahtoi pyrki„. H„n ty”nsi k„teni lempe„sti pois. -- Minun on pakko puhua t„m„ asia selv„ksi niin kauan kuin olen tarpeeksi j„rjiss„ni tehd„kseni sen.

-- Mutta kaikellehan on oikea aikansa ja paikkansa, rakkain.

-- Siin„ tapauksessa, Jenny rakas, t„m„ on juuri oikea aika ja paikka t„lle keskustelulle.

Nousin voitettuna istumaan h„nen rinnalleen nojaten selk„ni vuoteen p„„tyyn ja panin k„det sive„sti syliini niin kuin oppituntiaan odottava (joskin alaston) koulutytt”.   -- Hyv„ on, Edward, sanoin tottelevaisesti.  -- Mist„ nyt sitten on kyse?

H„n huokaisi ik„„n kuin helpotuksesta ja sanoi sitten pidetty„„n pienen tauon: -- Valtion asiasta, rakas tytt”.

-- Valtion?

-- Aivan. H„n k„„ntyi katsomaan minua.  -- Britannialla on edess„„n kriisi.ja se tarvitsee palveluksiasi.

-- Britannialla? H„nen sanansa saivat minut typertym„„n. Se, jonka oli pit„nyt olla himon  -- rakkauden  -- y”, oli „kki„ muuttunut joksikin muuksi. Miksi?

-- Kaikista koko Britannian ihmisist„ sin„ tunnut olevan soveltuvin hoitamaan t„m„n asian. H„n katsoi silmiini.  -- Katsos, kyseest„ on hyvin t„rke„ teht„v„, ja...  H„n tarttui k„teeni ja puristi sit„.  -- Teht„v„, joka saattaa tosiasiassa osoittautua melko vaaralliseksi.

-- Minulle?

-- Niin, jos sin„ tosiaankin suostut ryhtym„„n siihen.

H„nen katseensa porautui omaani ja sen l„pitunkevuus korosti h„nen asiansa vakavuutta. En ole koskaan n„hnyt Edwardia sellaisena. Tunsin hermostuneen kouristuksen mahanpohjassani.  -- Min„ en tied„ mit„„n valtion asioista, sanoin pienell„ „„nell„. -- Sin„ selv„stikin imartelet minua. Tarkoitan... min„h„n olen pelkk„ tytt”nen, mit„ min„ muka voisin tehd„?

-- Pelkk„ tytt”nenk”, Jenny? Teeskennelty naisellinen vaatimattomuus ei kyll„ sinun tapauksessasi tehoa minuun.

H„n oli noussut vuoteetta ja k„veli edestakaisin huoneen p„„dyss„. Lopulta h„n pys„htyi vuoteen p„„tyyn katsellen alas minuun.  -- Se mit„ tapahtui Suezilla viime vuonna todisti, ett„ sin„ olet yht„ urhea kuin kuka tahansa mies imperiumissa. Sin„ olet ensimm„inen englantilainen nainen, joka on korotettu ranskalaiseen kunnialegioonan ritarikuntaan -- ei-- ensimm„inen mink„„n maalainen nainen jolle on suotu se kunnia. Kuinka ylpe„ olinkaan siit„ ett„ olin englantilainen sin„ aamuna Aiglella kun keisarinna Eugenie l”i sinut ritariksi.

T„m„n ylistyksen h„mment„m„n„ sanoin hiljaa:-- Kerro mit„ minun pit„„ tehd„, Edward... ja miksi.

-- Ensin sinun on vietelt„v„ mies nimelt„„n Harry Fibbit -- sir Harry, ollaksemme t„sm„llisi„.

-- Niin?

-- L„heisyys on tie luottamukseen. H„nen on opittava luottamaan sinuun. Me tarvitsemme tiettyj„ tietoja.

-- Sin„ tarkoitat. ett„ minun on ryhdytt„v„ h„nen rakastajattarekseen?

-- Niinkin voi sanoa, kyll„.

-- Miksi sin„ sanot 'niinkin voi sanoa?'

-- H„nell„ on monia rakastajattaria.

Edward meni huoneen poikki ja otti sikarin p„„llystakkinsa taskusta.

-- Saanko min„?

-- Ole hyv„.

H„n leikkasi sikarin p„„n hopeisella leikkurilla ja sytytti sen.  -- Sir Harry Fibbit on kruunun petturi. H„n on liittoutunut turkkilaisten ja heid„n johtajansa kanssa salajuoneen jonka tarkoituksena on tehd„ Suezin kanavasta ottomaanien ja preussilaisten vesitie.

-- Eik” asian pit„isi kuulua ranskalaisille? Seh„n on heid„n kanavansa.

-- Ehk„... mutta ranskalaisilla on pian t„ysi tekeminen kun he ovat sodassa preussilaisten kanssa. Se sota tulee verottamaan heid„n kaikki voimavaransa, ja se saattaa olla hyvin l„hell„. Ei, Jenny rakas. Jos Suezin kanavaa on puolustettava, niin meid„n on otettava se teht„v„ksemme. Sen t„ytyy pysy„ avoimena meille. Gibraltarin ohella se kontrolloi imperiumimme portteja. Britannialla ei ole varaa antaa sen joutua mahdollisten vihollistensa k„siin. Mik„li niin tapahtuisi, meid„n p„„kauppareittimme Intiaan kulkisi taas pitk„„ tiet„, Afrikan sarven ymp„ri... t„ysin mahdoton ajatus.

-- Mutta kanava on turkkilaisten maalla, min„ sanoin nen„kk„„sti.   -- Egypti on osa turkkilaisten -- ottomaanien -- valtakuntaa.

-- Suezin kanava on olennainen osa meid„n brittil„ist„ kohtaloamme. Britannia katsoo kohti uutta vuosisataa, turkkilaiset katsovat menneeseen. Ottomaanien valtakunta m„t„nee auringossa. Itseasiassa Egypti on k„yt„nn”ss„ itsen„inen. Egyptin khediivi omistaa henkil”kohtaisesti kolmekymment„seitsem„n prosenttia Suezin kanavayhti”n osakkeista.

-- Ent„ Sir Harry Fibbit?

Edwardin „„ni kuului paksusta sinisest„ sikarinsavupilvest„. -- H„n on halveksittava mies. joka on pett„m„ss„ maansa. Ranskalaiset tarvitsevat rahaa sodanuhan vuoksi. Sir Harry ostaa heilt„ Suezin kanavan osakkeita salaa turkkilaisille ja preussilaisille p„„miehilleen.

-- Mikseiv„t turkkilaiset voi ostaa osakkeitaan suoraan?

-- Ranskalaiset eiv„t m”isi heille kuten he eiv„t myy meillek„„n. Ainoastaan hollantilaiset. ruotsalaiset, sveitsil„iset ja amerikkalaiset on hyv„ksytty ostajiksi ja saatavana on vain tietty m„„r„ osakkeita. Sir Harry on perustanut Zurichiin bulvaaniyhti”n ja toisen Philadelphiaan. Kun ne ovat ostaneet tarjolla olevat osakkeet, se roisto aikoo taivutella khediivin, Said pashan myym„„n heille omansa. Se tulee olemaan helppo juttu koska Egyptin talous on pahoissa veloissa. Siten turkkilais-preussilaisesta liittoutumasta tulee suurin osakkeenomistaja. Sitten. kun Ranska on kiinni Preussin sodassa, he ottavat haltuunsa koko omistuksen. Turkkilaiset ja preussilaiset ryhtyv„t hallitsemaan kanavaa; he sijoittavat sotajoukkoja vartioimaan sijoitustaan. Sen tapahtuminen meid„n on estett„v„.

Jokin Edwardin selityksess„ ei tuntunut olevan aivan kohdallaan. Sanoin hiljaa: -- Miksi ranskalaisille ei yksinkertaisesti kerrota Harry Fibbitin salak„hm„isest„ hankkeesta'?

-- Ah, sin„ olet totisesti ter„v„ tytt”. H„n piti pienen tauon virnist„en minulle kuin olisin saanut h„net kiinni jostakin.  -- Totuus on, ett„ me emme halua pelk„st„„n tehd„ tyhj„ksi turkkilaisten ja preussilaisten yrityst„ vaan valtakunnan edun nimiss„ kanava on varmistettava meid„n hallintaamme. Eiv„t ranskalaiset siit„k„„n pit„isi, mutta uskallan sanoa ett„ he pit„isiv„t meit„ silti parempina kuin vihollisiaan, hunneja.

-- Mutta khediivi. Said pasha...

-- Jos h„n kielt„ytyy myym„st„ meille, niin h„nen poikansa tulee mit„ varmimmin myym„„n.

-- Ymm„rr„n, sanoin muistaen miten intohimoisesti nuori Tewfik piti kaikesta brittil„isest„. Sanoin vaimeasti: -- H„n tulee nousemaan valtaistuimelle is„ns„ tilalle?

-- Me tulemme pit„m„„n huolen siit„.

-- Ja kaupassa, min„ sanoin,  -- Egyptist„ tulee osa imperiumia ja me tulemme valvomaan V„limeren sek„ sis„„ntulo- ett„ ulosmenov„yli„. Siit„ tulee brittil„inen sis„j„rvi. Se mist„ sin„ k„ytit sanontaa 'valtion asia' onkin itseasiassa imperialistista laajentumista.

-- T„sm„lleen. H„n kumartui ylleni.   -- Suezin kanavaa ei yksinkertaisesti voida luottaa kenellek„„n muulle. Ja meid„n, ei ranskalaisten tai turkkilaisten, on hallittava Egypti„: toista ei voi saada ilman toista.

H„n piti tauon tuijottaen minua silmiin. -- Oletko sin„ mukana?

-- Tietenkin, teid„n majesteettinne.

-- Ah, min„ tiesin ett„ sin„ olisit.

-- Mit„ minun on teht„v„?

-- Sinun on yst„vystytt„v„ Sir Harry Fibbitin kanssa. Tultava h„nen henkil”kuntansa j„seneksi ja ilmoitettava kaikesta kuulemastasi ja n„kem„st„si mill„ saattaa olla merkityst„. Meid„n on saatava tiet„„ mit„ h„n puuhailee ja mik„ t„rke„mp„„, meid„n on estett„v„ h„nen ostamiensa osakkeiden joutuminen turkkilaisten k„siin. Ennen sit„ he eiv„t osta khediivin osuutta.

Edward penkoi taas p„„llystakkinsa taskuja. H„n ojensi minulle laidoiltaan repaleisen paperin. Se oli rep„isty Lontoon Timesist„. Ilmoitus kuului: HALUTAAN PALVELUKSEEN TOIMITTAJA VALMISTELEMAAN HERRASMIEHEN MUISTELMIA JULKAISUKUNTOON. Per„ss„ oli postilokeron numero.



KAKSI



Nainen viett„„ kaksi kolmasosaa el„m„st„„n muistellen yhden kolmanneksen kadonnutta kauneutta. Kuinka surullista.


P„iv„ oli puolessa ja taivas oli vet„ytym„ss„ paksuun pilviverhoon kun laskeuduin ainoana matkustajana junasta pienelle asemalle Driftfeldiss„, hiljaisessa yorkshirel„isess„ kyl„ss„ Marstonin nummen laidalla.
Ainoa elonmerkki jonka sain silmiini oli ponirattailla istuva vanha mies. Mutta oliko h„n varsinaisesti mik„„n elonmerkki? H„n torkkui leuka painuneena vasten rintaa, joka n„ytti valmiilta viimeiseen hengenvetoon.

-- Herra...

Sana onnistui ainoastaan her„tt„m„„n ponin, joka mulkaisi suuntaani.
Toistin periksi antamatta kutsun ja nyt se sai aikaan kimakan hirnahduksen, joka oli tarpeeksi „„nek„s her„tt„m„„n kuolleenkin. Torkkuvaa ajuria se ei kuitenkaan her„tt„nyt. Kurottauduin kiskaisemaan h„nt„ hihasta.

-- Herra...

T„ll„ kertaa minua r„v„hti katselemaan ihmissilm„.

-- Oletteko te vuokrattavana? min„ kysyin.

Hailakanharmaa silm„ r„pytteli lopulta toisenkin avautuessa. Vanha ajuri selvitti kurkkuaan ja sanoi l„hes k„sitt„m„tt”m„ll„ englannin kielell„:-- Fanshawe House?

-- Kyll„.

-- Ah, sitten te olette se, jota minut on l„hetetty hakemaan.

-- Min„ olen neiti Jenny Everleigh.

-- Sitten te olette se. H„n kurottautui nostamaan matkalaukkuni. Nousin pieniin kaksipy”r„isiin vaunuihin niiden per„osasta ja l„hdimme matkaan.

P„„sty„mme ulos kyl„st„ tie huononi pelk„ksi alastomien, matalien kukkuloitten lomitse kiemurtelevaksi ep„tasaiseksi poluksi. Tummuvan taivaan alla ankea maisema n„ytti muodostuvan harmaan eri s„vyist„ -taivas oli v„rit”n ja eloton. Hyr„ilin pirist„„kseni itse„ni.

Olimme edenneet tuskin mailiakaan kun ajuri oli jo taas Morfeuksen syliss„ h„nen p„„ns„ heilahdellessa puolelta toiselle. H„nen t”r„htelev„ kuorsauksensa sopi hyvin yhteen py”rien rytmikk„„n kitin„n ja kolean tuulen alakuloisen ulvonnan kanssa. Nostin kaulukseni ja k„perryin syvemm„lle huonoksi valinnaksi osoittautuneen kevyen takin l„mp””n, jonka olin kuvitellut olevan aivan riitt„v„ toukokuussa. Pienelt„ m„elt„ katsottuna tie katosi synke„„n horisonttiin ilman ett„ sen varrella olisi koko matkalla n„kynyt yht„„n merkki„ ihmisasutuksesta. M„„r„np„„t„mme ei n„kynyt.

Poni lonkotteli eteenp„in p„„ riipuksissa. Harmaa taivas oli muuttumassa siniseksi. Kun aurinko tuli n„kyviin, oli kulunut reippaasti yli kaksi tuntia. Pystyin erottamaan kaukaisuudessa talon, jonka savupiipusta kohosi taivaalle savujuova. Tullessamme l„hemm„s se muotoutui komeaksi, melko kookkaaksi yrj”naikaiseksi huvilaksi, joka kyhj”tti keskell„ vihre„„ laikkua, jonka l„pi virtasi pieni puro. Ikivanhojen tammien ja jalavien varjostama puistomainen saareke kalvakkaan joutomaan ja nummen keskell„.

Tullessamme l„hemm„s luin viel„ kerran kirjeen, jonka olin saanut vastaukseksi The Timesissa olleeseen ilmoitukseen l„hett„m„„ni vastaukseen. Se oli kirjoitettu t„sm„llisell„, voimakkaalla k„sialalla: Voisitteko yst„v„llises1i saapua Fanshawe Houseen ensi tiistaina keskustelemaan allekirjoittaneen kanssa mahdollisesta tulevasta ty”paikastanne? King's Crossista l„htee juna klo 7:20 Newcastleen. Juna pys„htyy pyydett„ess„ Driftfeldiss„. Teit„ ollaan vastassa asemalla. Matkalippunne ohessa Odotamme kovasti tapaamistanne.

Tunsin „killist„ levottomuutta. En ollut koskaan aikaisemmin esitt„nyt mit„„n roolia. Selviytyisink” sellaisesta n„yttelemisest„? Olisiko minusta todella hoitamaan sihteerin, toimittajan teht„vi„? Millainen mies oli Sir Harry Fibbit?

Poni k„„ntyi kauniisti kaareutuvalle, jalavien reunustamalle nupukivitielle. Se pys„htyi muutaman jalan p„„h„n jykev„st„ kivifasadista.
Massiivisen oven p„„lle oli kiveen kaiverrettu sanat: FANSHAWE HOUSE.
Ajuri nukkui h„iriintym„tt”m„n„.

Fanshawe House oli hienostunut, uhkean rahakkaaseen harmaaseen pukeutunut vanharouva, jonka koruina kimalteli kiillotetun messingin kulunut patina. Oveen kiinnitetyss„ pieness„ laatassa luki FIBBIT. Kiskaisin kahdesti kellon vetimest„ ja kuulin kuinka sisempi ovi avattiin.
Hetken p„„st„ katselin oviaukossa seisovaa pitk„„. vaaleaa miest„. H„n kohosi yl„puolelleni kuin Pohjoismainen jumala pukeutuneena tyylikk„„seen hovimestarin livreepukuun.

-- Miten voin auttaa, madame? H„nen „„nens„ oli h„nen lausumastaan tavanomaisesta fraasista huolimatta oudon ep„hovimestarimainen ja sointuva: siin„ kuului peitetty, ilkeilev„ sivus„vy.

-- Min„ olen tullut, sanoin k„tkien hermostuneisuuteni, -- The Timesissa olleen ilmoituksen johdosta: nimeni on Jenny Everleigh.

Hovimestarin katse hotkaisi minut yhdell„ mulkaisulla niin kuin saaliinsa ahmaiseva k„„rme.   -- K„yk„„ sis„„n, olkaa hyv„.

H„n otti matkalaukkuni ja ohjasi minut pieneen eteishalliin. H„nen kolkot kasvonsa ja pist„v„t silm„ns„ tuntuivat minusta oudon levottomuutta her„tt„vilt„.

-- Haluaako madame istuutua?

H„nen katseensa laskeutui r”yhke„sti alas vartaloani. Huomasi tekev„ni samalla tavoin aloittaen h„nen hartioistaan, edeten alas h„nen pitk„„ laihaa keskiruumistaan. H„nen vasemmassa puntissaan oli kunnioitettavan kokoinen pullistuma. Minulle tuotti huvia muistuttaa itse„ni tosiasiasta, ett„ englantilaiset herrasmiehet pitiv„t yleens„ oikeassa puntissaan; t„m„ nuori ja julkea hovimestari oli ilmeisestikin toisinajattelija. Mietin lyhyesti mahtoiko h„n osoittaa samanlaista yksil”llisyytt„ kapinettaan k„ytelless„„n.

Kohotin katseeni Ja huomasi h„nen katseensa odottavan minua. Sitten h„n pani minun „llistyksekseni k„tens„ haarojensa pullistumalle ja puristi!

-- Min„ ilmoitan l„sn„olostanne Lady Fibbitille.

H„n k„„nn„hti ja poistui tarjoten minulle pakenevan, mutta siit„ huolimatta maalauksellisen vaikutelman ihastuttavan kiinte„st„, pienest„ perseest„. Se oli todellakin mielenkiintoinen esitt„ytyminen ja antoi odottaa ett„ koko talo olisi sit„ samaa.

Kului alle minuutti kun tunsin jonkun olevan takanani.

-- Hyv„„ huomenta. neiti Everleigh, min„ olen Lady Doris Fibbit.

H„n oli tullut taakseni toisesta ovesta. H„n oli ep„m„„r„isen ik„inen pitk„, sulavaliikkeinen nainen. H„nen piirteens„ olivat kissamaiset:
h„nell„ oli suuret, s„teilev„t, ruskeat silm„t, joiden yll„ kaartuivat tasaiset kulmakarvat. Huomasin h„tk„ht„en, ett„ ne oli piirretty tai maalattu h„nen ihoonsa: alkuper„iset oli joko ajeltu tai nypitty pois.
Oliko kyseess„ jokin uusi muoti mist„ en ollut tietoinen?

-- Hauska tutustua, sanoin kuten tapa vaati.

Lady Fibbit hymyili paljastaen kaksi rivist”„ t„ydellisi„, helmenvalkoisia hampaita -- itseasiassa aivan liian t„ydellisi„ muuta kuin hyvin nuorille tyt”ille.

-- Samoin, h„n sanoi ojentaen k„tens„. H„nen sormenkyntens„ olivat ep„tavallisen pitk„t ja maalattu kirkkaanpunaisiksi. Ja ne oli teroitettu kuin kissan kynnet! Ehk„ t„ss„ oli kyseess„ toinen muotioikku josta en ollut tietoinen.

Sanoin k„silaukkuani penkoen: -- Min„ sain vastauksen... ah, t„ss„h„n se onkin. Ojensin kirjeen h„nelle.

Lady Fibbit puisteli p„„t„„n.   -- Tuo ei ole tarpeen, kultaseni. Kuten kirjeess„ sanotaan, me olemme odottaneet teit„. Ja minun on pyydett„v„ anteeksi ponik„rryj„. Meid„n ajurimme on kuumetaudissa ja meid„n oli pakko turvautua puutarhuriin. Toivottavasti se ei ollut liian ep„mukavaa.

-- Ei lainkaan.

H„n tarttui k„teeni ja minua tarkasteltiin j„lleen p„„st„ varpaisiin.

-- Ihastuttava, h„n sanoi punattujen huultensa v„list„.  -- Mit„ vieh„tt„vin. Aviomieheni tulee olemaan t„ysin tyytyv„inen teihin.

-- Kiitos, sanoin hieman laimeasti. H„n vaikutti omituiselta naiselta.

-- Voinko kutsua sinua Jennyksi?

-- Kyll„. Olkaa hyv„.

-- Jenny, niin suloinen nimi. Meid„n t„ytyy juoda teet„ ja rupatella.
Sir Harry tulee kotiin my”hemmin ja sill„ aikaa sin„ voit kertoa minulle itsest„si.

Pit„en yh„ k„tt„ni omassaan h„n johdatti minut suureen, aurinkoiseen huoneeseen, joka oli sisustettu kokonaan valkoisilla rottinkihuonekaluilla.

-- No niin, rakas Jenny. h„n sanoi kun olimme istahtaneet pienen py”re„n marmorip”yd„n„„reen. Ranskalaisten ovien takana hehkui pieni puutarha iltap„iv„n auringossa.   -- Min„ suorastaan jumaloin t„t„ huonetta kun aurinko paistaa. Ik„v„ kyll„ Lontoossa aurinko tuntuu paistavan yh„ harvemmin ja harvemmin nykyisin.Oletteko samaa mielt„?

-- Uskoisin niin

-- Mit„ harmillisin ilmi”.

-- Mit„ harmillisin, my”nsin.

-- Sir Harry sanoo, ett„ se on hinta, joka meid„n on maksettava nykyaikaisen sivistyksen mukavuuksista.

-- Sivistyksen?

-- Hiilen polttamisen, kultaseni; h„n v„itt„„ sen muuttavan ilmasto-olot.

-- Kuinka kauheaa, sanoin katsoen puutarhaan ja miettien, ett„ se oli ehk„ totta. K„„nnyin ja huomasin Lady Doriksen tuijottavan rintojani.

-- Suloiset, h„n sanoi ja ojensi k„tens„ vet„„kseen kellonnarusta. H„n nousi tuolistaan.   -- Min„ luulen, ett„ oven tai kaksi voisi hyvin aukaista. Katselin kun h„n lipui huoneen poikki.   -- Min„ kerta kaikkiaan jumaloin raitista ilmaa, etk” sin„kin'?

-- Mielest„ni se on v„ltt„m„t”nt„, sanoin alkaen ep„ill„, ett„ lady Fibbit oli varsin omalaatuinen; ehk„ hivenen hullu mutta silti vieh„tt„v„. Tuijotin avoimen ihailevasti h„nen suoraa ryhti„„n, h„nen sopusuhtaista vartaloaan, jonka yll„ silkkinen puku istui niin hyvin. H„n n„ytti jotenkin i„tt”m„lt„. Silti jokin oli selv„sti pieless„. Huomasin pohtivani h„nen ik„„ns„. Vastaus oli typerrytt„v„. Vaikutelma, joka ei syntynyt sen enemp„„ j„rjen kuin vaistonkaan avulla: v„l„hdyksenomainen, pakeneva kuva ikivanhasta haaskasta nuoren naisen ruumiissa!

H„n k„„ntyi ja huomasi tuijotukseni:-- Ei niink„„n kauhea vanhaksi akaksi, vai?

-- Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut tuijottaa.

Oliko h„n lukenut ajatukseni?

-- Kyll„p„s oli. Ja sin„ tuijotit ja min„ olen imarreltu.

H„n avasi kaksi ranskalaista ovea.   -- Ah. suloista... raikasta maalaisilmaa. H„n venytteli ja nuuhki ilmaa kuin olisi valikoinut tuoretta kalaa.

-- Virkist„v„„, min„ sanoin.

Lady Doris k„„ntyi ja palasi p”yd„n luo lanteet keinuen.

-- Olenko mielest„si vieh„tt„v„?

-- Voi kyll„, sanoin my”ntyv„isesti. Min„ pelaisin h„nen peli„„n.

-- Luulisitko pystyv„si arvaamaan minun ik„ni?

-- En uskaltaisi.

-- Yrit„, olen hyvin utelias.

-- Onko minun pakko?

-- Min„ pyyd„n.

-- Jaa'a. Siin„ on ongelma.

-- Ongelma? h„n sanoi tiet„v„isesti hymyillen.   -- Mik„ ongelma, kultaseni?

-- Tulisiko minun ottaa huomioon se mik„ n„ytt„„ olevan teid„n fyysinen ik„nne -- teid„n ilmeinen ik„nne -- vai se mink„ melko kummallisesti vaistoan olevan teid„n todellinen ik„nne?

Hymy katosi Lady Doriksen kasvoilta korvautuakseen nopeasti uudella, v„hemm„n aidolla.    -- Mik„ sinusta vain tuntuu paremmalta. H„nen „„nens„ oli „kki„ matala.

-- Jaa, no, teid„n ulkon„k”nne perusteella arvioisin teid„n fyysiseksi i„ksenne noin kolmekymment„ vuotta.

-- Kuinka suloinen sin„ oletkaan, Jenny, ja kuinka huomiokykyinen. H„n ojensi k„tens„ p”yd„n yli ja puristi k„tt„ni.  -- Jatka.

-- Teid„n todellinen ik„nne?

-- Niin.

-- Sit„ on hyvin vaikea m„„ritell„.

Mieleeni tuli nelj„kymment„. Mutta pelasimme varsin kummallista peli„ ja tulin „kki„ varovaiseksi. Mit„ jos se olisikin v„„r„ arvaus ja h„n olisikin vasta kolmekymment„viisi?

-- Yrit„.

-- Madam, te olette i„t”n, min„ sanoin,   --joten sill„ ei ole mit„„n merkityst„.

Latteasta arviostani huolimatta uteliaisuuteni voimistui koko ajan.

H„nen ilmeens„ kirkastui.  -- Mit„ erinomaisinta, nuori Jenny! T„sm„lleen kuten min„ itsekin mielell„ni ajattelen.

H„n nojautui eteenp„in, vei k„teni avoimelle kaula-aukolleen ja ty”nsi sen sis„„n.  -- Totisesti, rakas lapsi, koettelepa t„t„.

K„teni oli h„nen alastomalla rinnallaan! Žllistytt„v„„. Huomasin painavani k„mmeneni sit„ vasten, puristelevani sit„: se oli kiinte„, kaunismuotoinen. Sanoin hiljaa:  -- T„m„ on kahdeksantoistavuotiaan tyt”n rinta.

-- Niin todella onkin. Lady Fibbit painoi k„tt„ni omallaan. Tunsin j„ykistyv„n n„nnin sojottavan sormieni v„liss„.  -- Ja samoin muu vartaloni. Ik„ alkaa n„ky„ ainoastaan kasvoillani.

-- Žllistytt„v„„.

-- Toinen, h„n sanoi ylpe„sti. -- Onko se samanveroinen?

-- Kaunis.

-- Sin„ saat pit„„ k„tesi siell„, Jenny, se tuntuu varsin mukavalta.

H„n sulki silm„ns„, nuolaisi huuliaan Ja huokaisi.   -- Naisen suurin aarre on h„nen kauneutensa. Sen s„ilytt„miseksi mahdollisimman kauan on teht„v„ kaikki mahdollinen, oletko samaa mielt„?

-- Se on meid„n velvollisuutemme naisina, sanoin sivellen h„nen n„nninpihaansa sormenp„ill„ni samalla kun uteliaisuuteni kasvoi.

-- Valitettavasti vain harvat naiset s„ilytt„v„t meid„n aikanamme luonnollisen kauneutensa pitemp„„n kuin -- ehk„ kolmekymment„viisivuotiaaksi ja se on t„ysin kadonnut kun he t„ytt„v„t  nelj„kymment„.

Sanoin  hiljaisella „„nell„:  -- Ent„ teid„n kohdallanne, Lady Doris?

H„n nauroi. -- Koska kielt„ydyit arvaamasta, sinun on pakko uskoa minua.

-- K„tt„ p„„lle.

-- Min„ synnyin kuningas Yrj” kolmannen valtakaudella.

-- Hyv„ Luoja!

-- Vuosi oli 1816.

Se oli kolme hallitsijat aikaisemmin! Suoritin „llistyneen„ muutamia p„„ss„laskuja. -- Te olette viisikymment„viisi.

-- T„sm„lleen.

-- Sit„ on mahdoton uskoa!

-- Sin„ lupasit ett„ uskot.

-- Te harrastatte varmaan taikuutta.

-- T„sm„lleen, taikuutta se on, mutta ei noituutta kuten sin„ luulet.

-- Kuinka sitten...?

-- Ah, se on minun salaisuuteni. H„n avasi silm„ns„.  -- Mutta ehk„ min„ jaan sen sinun kanssasi. Sitten sin„kin voit s„ilytt„„ kauneutesi viel„ kauan sen j„lkeen kun ik„toverisi ovat kadottaneet omansa. Olen varma ett„ se tuntuu sinusta hyvin ilahduttavalta mahdollisuudelta.
Sin„ vaikutat kunnolliselta nuorelta naiselta jonka kauneus ansaitsee tulla s„ilytetyksi.

-- Min„ olisin hyvin kiitollinen.

Nipistelin h„nen n„nni„„n uteliaisuuteni kasvaessa. Oliko h„nell„ jonkinlaista taikajuomaa? Salainen nuoruudenl„hde t„„ll„ Englannissa?
Rytmik„s vingahtelu keskeytti keskustelumme ja irroitin k„teni Lady Doriksen suloiselta, kimmoiselta rinnalta. Sitten k„„nnyin ja huomasin „„nen l„htev„n teevaunujen py”rist„. Vaunuja ty”nsi hyvin kaunis, nuori tytt”.

-- Teet„, ma'am.

-- Kiitos, Bettina, Lady Fibbit sanoi. -- Unohdin tilanneeni sit„.

-- Niin, ma'am. Tytt” oli pukeutunut t„rk„ttyyn valkoiseen paitaan, valkoiseen esiliinaan ja pitk„„n harmaaseen hameeseen. Arvioin h„nen olevan viisitoistavuotias. H„n oli hyvin vaalea ja h„nen kasvoissaan oli jotain posliininuken sek„ t„ydellisyydest„ ett„ ilmeett”myydest„.
Huomasin ett„ minun oli vaikea irrottaa katsettani h„nest„ ja h„n ty”nsi vaunut p”yd„n luo ja ryhtyi nostelemaan teetarpeita p”yd„lle:
viipaloituja porkkanoita, omenanpalasia ja sen semmoisia outoja aineksia, jotka sopivat mielest„ni paremmin kanikoppiin kuin sivistyneeseen teep”yt„„n.

-- Bettina on pikku tyt”nheitukka, Lady Doris sanoi.   -- Etk” olekin, Bettina?

-- Kyll„, ma'am.

Kun suloinen palvelustytt” kumartui nostelemaan teetarpeita, katseeni sattui huoneen per„ll„ olevaan koristeelliseen peiliin. Tyt”n hame oli auennut takaa paljastaen h„nen alastoman perseens„!

-- T„m„ on neiti Jenny Everleigh, Bettina, Lady Doris sanoi.  -- H„n tulee el„m„„n kanssamme joksikin aikaa.

-- Niink”, ma'am. H„n viihtyy varmasti hyvin. Nuori palvelustytt” suoritti kohteliaan niijauksen mik„ sai h„nen hameensa sulkeutumaan.

-- Sinun tulee kohdella neiti Everleighi„ yhten„ perheenj„senist„.

-- Kyll„, ma'am.

-- Kiitos, Bettina, sanoin hymyillen h„nelle ja vilkaisin silm„kulmastani peiliin. Hame oli J„lleen avautunut kuin teatterin verhot ja paljastanut ihastuttavat vaaleanpunaiset pakarat. Viel„ katsellessani huomasin Lady Fibbitin k„den kiemurtelevan k„„rmem„isesti pulleiden pakaroitten ohi ja kurottuvan alas niiden v„liin Bettinan alastomien reisien yhtym„kohtaan.

-- Sokeria? Lady Fibbit sanoi.

-- Kyll„ kiitos, sanoin tuntien poskieni punastuvan oletettavasti Bettinan takapuolen poskien v„risiksi. Talo tuntui todellakin varsin omalaatuiselta. Mit„h„n omituisuuksia joutuisin viel„ kohtaamaan? Peiliss„ palvelustytt” levitti jalkojaan tarjotakseen vanhemmalle naiselle helpomman sis„„np„„syn.

-- Yksi vai kaksi palaa?

-- Palaa? kysyin keskittyneen„ h„mm„stytt„v„„n n„kyyn peiliss„.

-- Sokeria, neiti Everleigh?

-- Ai, yksi, kiitos.

Lady Doris tarjosi sokerin hopeapihdeill„ oikealla k„dell„„n h„nen vasemman k„tens„ jatkaessa salaisia irstaita puuhiaan. Kultakehyksisen peilin kertomasta oli helppo p„„tell„, ett„ vanhempi nainenrunkkasi nuorta tytt”„! H„nen py”re„lle perseposkelle painautunut peukalonsa toimi tukena innokkaasti hipel”iville sormille.

Lady Doris huomasi katseeni ja seurasi sit„ peiliin. H„n k„„ntyi hymyilem„„n minulle tiet„v„sti.   -- Toivottavasti sin„ et pist„ pahaksesi pient„ huvitustamme, h„n sanoi.

-- En, en lainkaan, min„ sanoin.

-- Siin„ tapauksessa olen t„ysin tyytyv„inen sinuun ja uskon my”s Sir Harryn olevan. H„n l„im„ytti pikku piikaa leikkis„sti takapuolelle.
-- Selv„ on, Bettina.

-- Oliko siin„ kaikki, ma'am?

-- Kyll„, toistaiseksi, lapsukainen. Min„ soitan jos tarvitsen sinua ja sano Starnsille, ett„ h„n kertoo Sir Harrylle kun t„m„ tulee, ett„ me olemme aamuhuoneessa.

H„n kaatoi teet„ minun katsellessani peilist„ Bettinan poistumista ja h„nen hameensa n„ytti t„ysin normaalilta ilman mit„„n ammottavaa halkiota.

Min„ sanoin:-- Minusta alkaa tuntua kuin Liisasta.

-- Liisasta?

-- Ihmemaassa.

-- Totellako?

-- Olen ollut t„„ll„ vasta kaksikymment„ minuuttia, sanoin ep„m„„r„isesti,   -- ja...

Tee maistui kummalliselta mutta ei ep„miellytt„v„lt„ .

-- Ottaisitko porkkanaa'? kysyi Syd„nten Kuningatar.

KOLME


Pid„ varasi ettet sotke rakkautta ja halua.
( Bertram Trasker)


Sir Harry Fibbit n„ytti kaikkea muuta kuin silt„ roistomaiselta petturilta jollaista minut oli valmisteltu odottamaan. H„n oli noin viisikymment„vuotias, isokokoinen, joviaali mies. Keskustelimme muutaman minuutin minun p„tevyydest„ni sihteerin teht„viin. H„n vaikutti tyytyv„iselt„ minuun; min„ olin yht„ tyytyv„inen h„neen.
Tilanne oli varsin miellytt„v„ ja yst„v„llinen ja minun oli pakko muistuttaa itselleni, ett„ varsinainen, salainen syy siihen ett„ olin t„ss„ hullussa talossa oli vakoilu h„nen majesteettinsa hallituksen hyv„ksi .

Starns, pitk„, vaalea hovimestari, tuli huoneeseen kantaen virvoketarjotinta. H„n ei n„ytt„nyt yht„„n v„hemm„n pirulliselta kuin ensi kertaa h„net n„hdess„ni. H„n tuijotti pienen hetken ilmeett”m„sti silmiini ja sitten h„n tarkasteli r”yhke„„n tapaansa minut p„„st„ varpaisiin. Kun h„n asetti tarjottimen p”yd„lle ja k„„ntyi poistuakseen huoneesta, huomasin j„lleen tuijottavani lumoutuneena h„nen ihastuttavaa, py”re„„ persett„„n.

-- Neiti Everleigh, Sir Harry sanoi.   -- Otatteko virvokkeenne mieluummin espanjalaisena vai skottilaisena?

-- Pelk„„np„, sanoin tietoisena oudosta tykytyksest„ ohimoissani, -- ett„ t„m„ on liian aikaista kummallekaan, kiitos vain.

Siemaisin loppuun teeni.

-- Sherry„ pour moi, Lady Doris sanoi.

Sir Harry kaatoi viski„ ja soodaa itselleen ja sherry„ Lady Dorikselle.   -- Oletteko te viel„ tavannut ket„„n palveluskuntaamme kuuluvia, neiti Everleigh?

-- Hovimestarin ja piian, min„ sanoin.

-- Ah. Bettinan, h„n sanoi.   -- H„n on vieh„tt„v„ pikku otus, eik” teist„kin?

-- Vieh„tt„v„, min„ sanoin.

-- Neiti Everleigh on verrannut meit„ Liisaan ihmemaassa, Lady Doris sanoi.

-- Oh, todellako? Olemmeko me mielest„nne omalaatuisia?

-- Suoraan sanottuna kyll„... mutta toisaalta, on ihmisi„ jotka pit„v„t my”s minua omalaatuisena.

Tunsin itseni „kki„ huolettomaksi, oudon hilpe„ksi kuin olisin siemaillut sherry„ tai viski„, joista vasta „sken kielt„ydyin.

-- Niink”, kaipa me sitten olemme hieman omalaatuisia, Sir Harry Fibbit sanoi joviaalisti ja nauroi.    -- Mutta minusta on hauska kuulla, ett„ tekin olette. Kyll„ kettu ketun tuntee, eh?

-- Ah, Noel kultaseni, Lady Doris sanoi.

K„„nnyin katsomaan kuinka nuori mies astui huoneeseen. H„n ei n„ytt„nyt vanhemmalta kuin yhdeks„ntoista- tai kaksikymment„vuotiaalta ja h„n oli pukeutunut siniseen pikkutakkiin ja valkoisiin housuihin -- eritt„in komea nuorimies.

-- Huomenta, „iti ja is„, h„n sanoi hienostelevalla Oxfordin aksentilla.

-- Min„ luulin sinun olevan Edinburghissa tapaamassa sit„ nuorta naista, Lady Doris sanoi.   -- Mik„ h„nen niment„ nyt olikaan?

-- Min„ olin, „iti, eilen. H„nen nimens„ on Deborah McDill.

-- H„n on varmaan hyvin vieh„tt„v„, Lady Doris sanoi siemaisten sherryst„„n.   -- Joko sin„ olet nussinut h„nt„?

-- En viel„, „iti.

-- Varhainen lintu saa madon, poika, Sir Harry sanoi.

-- Ymm„rr„n, is„, mutta h„nell„ on mit„ ahdasmielisin k„sitys siveydest„.

Lady Doris k„„ntyi katsomaan aviomiest„„n ja laski k„tens„ suojelevasti poikansa k„sivarrelle.   -- Olen varma siit„ ett„ Noel tekee parhaansa, Harry.

-- H„nen on ehk„ teht„v„ viel„ sit„kin enemm„n, talon is„nt„ sanoi.
-- Kukaan ei kuljeskele sanomassa tekev„ns„ jotakin ja sitten vain yksinkertaisesti j„t„ sit„ tekem„tt„ ellei h„n ole valehtelija, suten””ri tai ranskalainen.

-- Niin, is„.

-- Kun mies tekee p„„t”ksen, h„nen on viet„v„ se l„pi vaikka sataisi tulta ja tulikive„. Asiaa ei muuta miksik„„n koskeeko p„„t”s kukkulan valtaamista viholliselta vai neitsyyden viemist„ nuorelta tyt”lt„.

-- Aivan, is„.

-- Pane sitten toimeksi siin„ asiassa, poikaseni.

Jostain syyst„ en ollut sen enemp„„ j„rkyttynyt kuin h„mm„stynytk„„n tuosta varsin ep„sovinnaisesta perhekeskustelusta. Hymyilin ep„m„„r„isesti nuorelle miehelle ja aivoni tuntuivat silt„ kuin ne olisi tungettu t„yteen pumpulia.

-- No mutta meh„n aivan unohdimme vieraamme, Lady Doris sanoi. H„n esitteli minut. Jouduin j„lleen kerran intensiivisen tarkastelun kohteeksi. Noel Fibbit ei toisin kuin vanhempansa, edes yritt„nyt olla hienotunteinen. Oli kuin h„n olisi n„hnyt vaatteitteni l„pi. Tulin „kki„ tietoiseksi oudosta v„rin„st„ haaroissani. Kun nuori Fibbit tarttui k„teeni, v„rin„ yltyi ep„mukavaksi kutinaksi.

-- Odotan kovasti, tapaavani teit„ enemm„n, h„n sanoi vihjailevasti hymyillen.

-- Siihen on runsaasti aikaa, Noel poikaseni, Sir Harry sanoi.   -Asiat t„rkeysj„rjestykseen, kuten sanotaan. Sinulla on yh„ se neitsyt MacDill valloittamatta. Sinua varten ei ole muita tytt”j„ ennen kuin olet toteuttanut sen p„„t”ksen.

-- Eik” edes Bettinaa?

-- Ei ket„„n.

-- Hyv„ on, is„.

Minusta heid„n keskustelunsa tuntui oudon vieh„tt„v„lt„ siit„ huolimatta ett„ p„„t„ni huippasi. Se ei ollut ep„miellytt„v„ tunne.
Mutta kuinka olin onnistunut tulemaan hutikkaan juomalla ainoastaan kupillisen teet„? Kun poika poistui huoneesta tuntui hei-heit„ kuuluvan joka suunnalta. V„r„hdin ja taistelin l„hes voittamatonta pillunhieromishalua vastaan.

-- Hyv„ poika tuo, Sir Harry sanoi.   -- Me teemme h„nest„ miehen, mutta ensin h„nen on opittava hieman kuria.

-- Ah, Harry, sin„ olet aina ollut liian kova h„nelle, Lady Doris sanoi.

Nuo kaksi n„yttiv„t h„ilyv„n -- v„reilev„n -- silmiss„ni niin kuin olisin katsellut heit„ v„„rist„vien lasien l„pi. Huomasin, ett„ minun oli vaikea s„ilytt„„ s„„dyllinen istuma-asentoni ja taistelin parhaani mukaan etten olisi lys„ht„nyt tuoliini.

-- Onko olonne mukava, neiti Everleigh? Sir Harryn „„ni tuntui kuuluvan jostain kaukaa.

-- En ole ihan varma.

H„m„ryys valtasi nyt koko olemukseni tehden selke„n ajattelun hankalaksi.

-- Ehk„ sin„ asettuisit mieluummin makuulle sohvalle, Lady Doris sanoi „„ni kimakkana yst„v„llisyydest„.

-- Ehk„...

Tein ep„toivoisesti yrityksen s„ilytt„„ edes rippeet arvokkuudestani.
Olin menett„nyt kasvojeni hallinnan. Ne tuntuivat sulavan. He tarttuivat minua k„sivarsista ja tukivat minua kuin olisin r„synukke.

-- Min„ olen muuttunut kokonaan Intiankumiksi, sanoin pienell„, tuskin kuuluvalla „„nell„.

-- Suloista, Sir Harry sanoi.

-- Suloista, min„ toistin heikosti kun he oikaisivat minut sohvalle.
Uiskentelin raukeuden herkullisessa meress„. Se oli kyll„ ihan ihanaa jos ei ottanut huomioon siet„m„t”nt„ kutinaa, joka oli nyt hautautunut syv„lle vaginaani. Tajusin ett„ hieromisesta tai raapimisesta ei olisi apua. Tarvittaisiin jotain vahvempaa.

-- Ah, onpa h„n kaunis, Sir Harry sanoi.   -- Minun t„ytyy saada n„hd„ loputkin h„nest„.

-- Sin„ saatkin, Lady Doris sanoi.

Vaikka heid„n sanojensa merkitys oli sumentunut, tajusin h„m„r„sti, ett„ he keskustelivat minusta. V„„ntelehdin oudon ja voimistuvan riettaudentunteen vallassa.

-- H„n vaikuttaa valmiilta, kultaseni.

-- Aivan, h„n on t„ysin kyps„, Lady Doris sanoi. Sitten, hymyilev„t kasvot vain muutaman tuuman p„„ss„ omistani, h„n sanoi: -- Kuinka sin„ voit, rakkain Jenny?

-- Ihanasti, min„ sanoin ja kuulin oman „„neni kuin matkan p„„st„.  -Mutta minulla pirullinen kutina.

H„n kosketti k„dell„„n hell„sti poskeani h„nen toisen k„tens„ laskeutuessa reisieni v„liin. H„n hieroi hell„varoen. Niin kevyt kuin h„nen kosketuksensa olikin, se sai minut v„risem„„n. Vittuni tuntui tavallista herkk„tuntoisemmalta.

-- T„„ll„k”? h„n sanoi.

-- Niin, min„ sanoin ihmetellen sumeasti kuinka h„n saattoi tiet„„ kutinan sijainnin.

-- Ah, siin„ tapauksessa me raavimme sit„ sinun puolestasi .

-- Kiitos, Lady Doris. mutta se on syv„ll„ sis„ll„. Tunsin valtavaa kiitollisuutta.

-- Žl„h„n huolehdi.

Sir Harry kyykistyi sohvan vierelle; h„nen k„tens„ ry”mi kuin pieni ja yst„v„llinen el„in hameeni alle.   -- Meill„ on Juuri sopiva hoitokeino t„llaisiin sis„isiin kutinoihin.

Suljin silm„ni antautuen veltosti heid„n lempeisiin tutkimuksiinsa. He olivat todellakin mit„ yst„v„llisin ja l„mpimin perhe. En tied„ kuin kauan aikaa oli kulunut kun tunsin viile„n ilman kosketuksen alastomalla vartalollani. Avasin silm„ni ja n„in Bettinan. H„n oli kumartunut ylleni ja tuoksui voimakkaasti myskille ja santelipuulle tehdess„„n ty”t„ minun riisumisekseni. (Se oli, min„ mietin, outo ja eksoottinen tuoksu palvelustyt”lle). Katsellessani puoliavointen luomieni v„list„ h„n k„„ri alas alushousujeni yl„osan paljastaen vatsani viile„lle ilmalle. Sitten h„n kiskaisi ne kokonaan pois. Olin alaston, haavoittuvainen, avoin!

-- Ah, ihan kuten ajattelinkin, Sir Harry sanoi.   -- Ihastuttava.

-- Niin h„n todella onkin, Lady Doris sanoi naurahtaen.

-- Todella, min„ toistin „lytt”m„sti kuumien ja kylmien aaltojen k„ydess„ l„vitseni „killisen riettaan himokkuuden ottaessa minut valtaansa.

-- Huume on vaikuttanut kauniisti, Sir Harry sanoi.

-- Mit„ ihailtavin yhdiste, Lady Doris sanoi.

-- Ihailtava yhdiste, min„ toistin kaikuna. Heid„n naurunsa miellytti minua. Nauroin mukana tajuten tuskin lainkaan, ett„ he nauroivat minulle. Tajusin h„m„r„sti, ett„ minut oli huumattu, mutta sill„ ei ollut mit„„n merkityst„; olin himon vallassa.

-- Olisiko jotakin mit„ tahtoisit, Jenny rakas?

-- Kyll„, rouva.

-- Eli mit„?

-- Min„ tahtoisin, ett„ minua nussittaisiin.

Vaikka min„ pikemminkin kuulin kuin lausuin ne, ne olivat minun sanojani, jotka „„nsin tyynesti huolimatta siit„ ett„ olin l„hes hulluna sis„ll„ni riehuvasta himosta.   -- Nussittaisiin, toistin sanan maistellen sen sointia kuin se olisi karamelli.

-- Bettina, neiti Everleigh on valmis, Sir Harry sanoi.   -- Voit valmistella h„net minulle.

-- Kiitos, sir. Bettina sanoi kyykistyen sohvan viereen.

Kuulin oman himon tukahduttavan „„neni huutavan:  -- Nussikaa minua!
Min„ pyyd„n, nussikaa minua! Sitten kuin kiihtyen pelk„st„ sanasta: -Nussikaa... nussikaa!

Tunsin ett„ olin hukkumassa himon py”rteiseen mereen.

-- Auttakaa minua. . .

Bettina tarttui nilkkoihini ja kohotti ja levitti s„„reni ja taivutti polviani kunnes ne olivat rintojeni p„„ll„. H„nen siev„ pieni p„„ns„ oli hetkess„ reisieni v„liss„ ja h„nen viile„ hengityksens„ kutitteli vittuni kuumeisilla, turvonneilla huulilla.

-- Nuole h„nt„, Sir Harry sanoi.

-- Kyll„„„hhhhh, minun „„neni sanoi ja koko vartaloni t„risi kouristuksenomaisesta odotuksesta. -- Mit„ tahansa! Kaikkea' Olkaa kilttej„!


NELJŽ


On monia, joille naisellisen mielihyv„n k„site j„„ k„sitt„m„tt”m„ksi.
Heihin kuuluvat naisten miehet, joita kiinnostaa pelk„st„„n oma mielihyv„ns„ ja kristityt, jotka pit„v„t mielihyv„„ jo ajatuksena syntin„. Tosi outoja petikavereita.
(George Sand)


Kohosin pimeydest„ ja huomasin jonkun nussivan minua! Avasin silm„ni ja n„in edess„ni Sir Harry Fibbitin himon v„„rist„m„t kasvot. H„n heilui yl„puolellani himosta hurjana ja pumppasi pitkin, voimakkain ty”nn”in. Tajuntani palatessa tajusin, ett„ ruumiini vastasi, lantioni ty”ntyi yl”sp„in h„nen t„ytt„ess„„n minut ja py”r„hteli sitten tiukoissa, kiihkeiss„ rytmeiss„ h„nen ryhmyisen kyrp„ns„ vet„ytyess„ pois ja valmistautuessa uuteen tunkeutumiseen. Kuinka kauan olin ollut tajuttomana mukana t„ss„ mielett”m„ss„ himon tanssissa? Viimeinen muistikuvani koski ihanaa tunnetta, jonka Bettinan kieli oli aiheuttanut pillussani ja sitten v„lit”nt„ r„j„hdyst„ orgasmiin...
sitten tyhjyys! Olinko py”rtynyt?

Pohdinnot hukkuivat tuntemuksien ilotulitukseen kun aloin j„lleen nopeasti l„hesty„ huippua. Muutamissa sekunneissa v„r„hdykset laajenivat ampaisten l„pi ruumiini ja aiheuttaen suloista nautintoa koko olemuksessani: rinnoissani, niskassani, vatsastani... koko ihollani ja hiusteni juurissa. Jokainen osa minusta tuntui herkemm„lt„ ja vastaanottavaisemmalta mielihyv„lle kuin koskaan aikaisemmin!
Sitten lopulta Sir Henryn pannessa minua yh„ kiihtyv„ss„ tahdissa, minut valtasi niin valtava ekstaasimainen r„j„hdys, etten ollut kokenut mit„„n vastaavaa koskaan aikaisemmin! Se muuttui sarjaksi nautinnollisia j„lkikouristuksia, joista jokainen oli hivenen v„hemm„n raju kuin sit„ edelt„nyt.

Olin tietoinen omasta „„nest„ni joka huusi hillitt”m„sti, nussimisen l„isk„htelevist„ „„nist„, Sir Henryn murahduksista ja s„„rist„ni, jotka olivat kiertyneet h„nen lantionsa ymp„rille lukiten h„nen kyrp„ns„ syv„lle sis„lleni. Sitten, vartalomme liikkumattomina, min„ lypsin h„nen nytk„htelev„„ elint„„n vittuni voimakkailla supistuksilla h„nen voihkiessaan hyv„ksyv„sti. Pilluuni hautautuneena sen nytk„htely ja v„r„htely aiheuttivat ihania, my”t„tuntoisia v„r„hdyksi„ m”yhennetyss„ pillussani kunnes minut lopulta palkittiin rakastajani „„nekk„„ll„, syd„men pohjasta l„hteneell„ helpotuksen „hk„isyll„. H„nen minun p„„ll„ni oleva vartalonsa j„ykistyi ja vavahteli sitten nautinnon kourissa. H„nen syv„lle sis„lleni tukkiutunut kyrp„ns„ tuntui kasvavan viel„kin suuremmaksi. Olin innoissani kun kouristus toisensa j„lkeen ravisteli Sir Harryn ruumista ja jokaista seurasi tulvahtava syk„hdys kermaista spermaa.

-- Bravo! Se oli Lady Doriksen „„ni.

Katselin ymp„rilleni Sir Harryn k„sivarren alta. Lady Doris seisoi sohvan jalkop„„ss„. H„nen ymp„rilleen olivat kokoontuneet himon pullistamin silmin Bettina ja Starns ja joku tukeva, fetsip„inen herra. Fetsi oli siit„ ep„tavallinen ett„ se oli ainoa n„k”s„ll„ oleva vaatekappale. Sek„ esiintyj„t ett„ yleis” olivat alasti!

He kohottivat kuin yhten„ miehen„ katseensa ja alkoivat taputtaa.

-- Hyvin tehty, Jenny, Lady Doris sanoi. -- Sin„ olet todella mit„ kokenein nussija.

-- El„k””n, el„k””n! Sir Harry sanoi kohottautuen kyyn„rp„ittens„ varaan.

-- Bravo! sanoi fetsip„inen herra.  -- Ja min„ haluan lis„t„, ett„ te olette koko Englannin kaunein nainen.

-- Kiitos, min„ sanoin punastellen h„mmennyksest„ ja taputuksista ja koko tohinasta.

-- Doris, rakkaani, Sir Harry sanoi kyrp„ yh„ v„„ntelehtien sis„ll„ni,   -- sinun on esitelt„v„ asuinvieraamme.

-- Ai niin, Lady Doris sanoi,   -- suokaa anteeksi. Tarttuen fetsiherraa k„sivarresta h„n astui sohvan sivulle.

-- Neiti Everleigh, saanko esitell„ vieraamme, herra Azizin.

-- Lumoutuneen mies sanoi ”ljyisesti hymyillen.

Ojensin k„teni. H„n pyyhk„isi sit„ huulillaan aidon herrasmiehen tavoin ja piteli sit„ sitten jalokivin koristeluilla sormillaan tummien silmien palava katse katseessani.

-- Hauska tavata, min„ sanoin ja katseeni putosi alemmas. H„nen zubrikinsa, joka roikkui levossa turpean vatsakumpareen alla, oli ymp„rileikattu ihan niin kuin oletinkin sen olevan.   -- Huomaan ett„ olette harras muslimi.

-- Ah, moinen t„ydellisyys on todella harvinaista naisessa, herra Aziz sanoi.   -- Tarkoitan sanoa, ett„ te ette ole pelk„st„„n kokenut ja kaunis vaan tunnette lis„ksi meid„n tapamme.

H„n hymyili leve„sti paljastan kultahampaan. -- Ent„ hyv„ksyttek” te sen, neiti Everleigh?

-- T„ydest„ syd„mest„ni, herra Aziz.   -- Mielest„ni moinen penikseen kohdistuva operaatio on sek„ k„yt„nn”llinen ett„ esteettinen parannus siihen mit„ luonto on alunperin antanut.

-- Te ette j„t„ minulle muuta vaihtoehtoa kuin reagoida ylpeydell„, neiti Everleigh. H„nen patukkansa alkoi j„ykisty„.

-- Miehekk„„ll„ ylpeydell„ tarkemmin sanottuna, min„ sanoin.

-- Tarkemmin sanottuna, h„n sanoi ja tarttui puolikovaan elimeens„.
-- Te tunnutte ymm„rt„v„n islamilaisia miehi„. Voinko olettaa teid„n el„neen parissamme?

-- Ei aivan, herra Aziz. Mutta minulla on ollut egyptil„inen rakastaja.

Tunsin houkutusta kertoa h„nelle, ett„ rakastajani oli ollut per„ti khediivin poika, Tewfik pasha, josta pian tulisi Egyptin hallitsija mik„li Edward ja ulkoministeri” onnistuisivat hankkeessaan. Mutta se olisi paljastanut liikaa. Hiljaiset periv„t maan, min„ mietin.
Tajusin, ett„ aiemmin kokemani kummallinen aivokuume oli mennyt ohi.
H„m„h„kinverkot olivat hajonneet aivoistani ja pystyin ajattelemaan suhteellisen selke„sti.

-- Ah, Jenny, Lady Doris sanoi,   -- sin„ k„yt hetki hetkelt„ mielenkiintoisemmaksi. Ehk„ sin„ voisit kertoa meille t„st„ eksoottisesta suhteesta.

-- Ehk„, sanoin mietteli„„sti muistaen, ett„ h„n ja Harry olivat aikaisemmin sanoneet jotakin huumeesta. Joku sellainen tosiaan selitt„isi „skeisen lyhyen tajuttomuuteni, kutinan jota olin tuntenut vaginassani ja „killisen, kohteettoman halun joka oli vallannut minut „killisen kuumeen tavoin. En ollut ikin„ aikaisemmin py”rtynyt orgasmista. Selv„stikin joku huume oli moninkertaistanut luonnostaankin voimakkaan himokkuuteni. Sit„paitsi, min„ mietin,Bettinan nuoleskelu, raivokas nainti ja kaksi kokemaani intensiivist„ orgasmia olisivat normaalisti tyydytt„neet minut ainakin joksikin aikaa. Mutta niin ei ollut asia. Oli kuin se kaikki olisi ollut minulle pelkk„„ esileikki„. Oli ilmeist„, ett„ huumeen yksi vaikutus oli lakannut mutta toinen j„„nyt vaikuttamaan. Huomasin j„lleen vapisevani himosta.

Kier„hdin nopealla liikkeell„ ymp„ri kantaen p„„ll„ni makaavan rakastajani mukanani. Nyt min„ olin ratsastaja ja h„n satula. Kohotin hitaasti lantiotani. Sir Harryn kyrp„ tuli n„kyviin j„ykk„n„ ja kaasuvalossa kimallellen. N„in ensi kertaa tuon hirvi”m„isen elimen -- se oli ymp„rysmitaltaan paksumpi kuin yksik„„n siihen asti n„kem„ni. Vedin sit„ yh„ enemm„n ja enemm„n ulos vitustani ja jouduin t„ysin tuon ulosvet„misen aiheuttamiin nautinnollisiin tuntemuksiin.

Kun sen p„„n turpea sieni tuli n„kyviin vilkaisin ymp„rilleni n„hd„kseni oliko yleis” asettunut j„lleen katselemaan rietasta esityst„. Kyykistelin mulkku viel„ osittain vitussani kun mestarini „kki„ pehmeni silmiemme edess„. Kykenem„tt„ en„„ lopulta seisomaan tuo kutistunut, l„pim„rk„ elinparka l”ps„hti ulos minusta. Se makasi surullisesti Sir Harryn karvaisella vatsalla eik„ siin„ n„kynyt en„„ vihjett„k„„n sen aiemmasta suuruudesta.

Kohotin katseeni ja n„in Lady Doriksen kumartuneena ter„v„ takapuoli pystyss„ l„helle miehens„ kasvoja.  -- Harry, tahtoisitko katsella kun Starns nussii minua sill„ aikaa kun kokoat voimiasi?

-- Erinomainen ajatus, kultaseni.

Lady Doris kumartui eteenp„in, otti tukea minusta ja kohotti pyllyns„ tarjolle hovimestaria varten.

-- Nussi h„nt„, hyv„ kaveri, Sir Harry sanoi naama vain muutaman tuuman p„„ss„ vaimonsa karvaisesta pillusta.

-- Kyll„, sir, Starns sanoi astuen eteenp„in rivakasti kuin olisi totellut sotilaskomentoa.

Lady Doris vilkaisi olkansa yli kun oudon passiivinen hovimestari tarttui h„nen lanteisiinsa. Doris k„„ntyi ja toi silm„ns„ vain muutaman luuman p„„h„n omistani. -- Ah, Jenny... h„n tulee sis„„ni.
H„n pid„tti hengityst„„n ja p„„sti sen sitten ulos pitk„ksi huokaukseksi.  -- Voi rakkaani, t„m„ on taivaallista.

H„nen huulensa etsiytyiv„t rinnalleni. -- Taivaallista, toistin kaikuna.

-- Ah, Sir Harry sanoi alhaalta. -- H„n on puoliksi sis„ll„si, rakkaani... n„ky on mit„ kiihottavin.

Vilkaisin vasemmalle puolelleni. Bettina oli polvillaan ja h„nen pieni siev„ suunsa imeskeli herra Azizin j„ykistynytt„ t”tter”„. H„n vilkaisi minua silm„kulmastaan, otti sitten herra Azizin patukan suustaan ja piteli sit„ esittelyasennossa. H„n sanoi: -- Min„ valmistelen t„t„ teille, Jenny neiti.

-- Kiitos, Bettina, sanoin liikuttuneena.

-- Ei kest„, ma'am.

Lady Doris puristeli toisen rintani pystyss„ t”rr”tt„v„„ n„nni„ aiheuttaen pieni„ nautinnonv„r„hdyksi„, jotka kulkivat l„pi vartaloni.
H„n uikutti kun hovimestarin kyrp„ t„ytti hitaasti h„nen pilluaan. Kun se oli viety loppuun, mies vet„ytyi taaksep„in kiskoen kovaa kyrp„lihaa ulos tuuma tuumalta. Lopulta, kun en„„ h„nen terskansa oli sis„ll„, h„n pys„htyi ja h„nen vartalonsa k”yristyi kuin voimakas jousi joka oli j„nnitetty laukaisemaan lumottu nuoli.

Lady Doris hylk„si rintani pid„tellen hengityst„„n ekstaasimaisessa odotuksessa silm„t ummessa. Sir Harryn „„ni kajahti h„nen reisiens„ alta:-- Survaise sis„„n, Starns!

Kuin olisi vain odotellut is„nt„ns„ k„sky„ himokas hovimestari teki juuri sen. H„n survaisi kyrp„ns„ yhdell„ voimakkaalla lantion liikkeell„ pohjaan asti! Lady Doris viskasi p„„ns„ taaksep„in ja p„„sti ter„v„n kiljaisun kun miehen lihaksikas vatsa l„im„hti vasten h„nen pakaroittensa kimmoisaa lihaa.

Min„ oli my”t„el„misen kohottamasta kiihkosta kuumana kun Sir Harryn sokeasti etsiv„ k„si l”ysi supistelevan vittuni. Lady Doris painoi avoimet huulensa huulilleni ja alkoi nussia kielell„„n suutani Starnsin voimakkaiden ty”nt”jen tahdissa. H„nen sormensa nipisteliv„t n„nnej„ni.

-- Neiti Everleigh... Se oli herra Azizin „„ni. K„„nnyin ja n„in h„nen nyt makaavan lattialla Bettinan palvellessa yh„ h„nen j„ykk„„ zubrikiaan.

-- Haluaisitteko liitty„ seuraamme, rakas lady? h„n kysyi.

-- Se olisi hauskaa, sanoin heng„styneen„ Sir Harryn py”ritelless„ klitoristani lempe„sti peukalonsa ja etusormensa v„liss„.

Lady Doris py”ritteli persett„„n hovimestarin kyrv„n ymp„rill„ ja sanoi k„he„sti: -- Ah, Jenny, sin„ tulet suorastaan jumaloimaan sit„ kun herra Aziz nussii sinua.

Erosin avioparista ja liityin lattialle Bettinan seuraan. H„n imeskeli edelleen silm„t pullollaan herra Azizin turpeaa elint„. Se oli totisesti kiihottava n„ky: h„n k„ytteli kaunista vaaleanpunaista kielt„„n lahjakkaasti ja aistillisesti. Katsellessani sylki valuen Bettinan kieli siirtyi liplattamaan arabin pullean kyrv„np„„n alapinnalle. Herra Aziz m”l„hteli hyv„ksyv„sti. Bettina otti herkullisen makkaran k„teens„ ja tarjosi sit„ innokkaille huulilleni niin kuin toverilleen namua tarjoava lapsi.

Lipsutin kielt„ni terskan alapinnalla. Kyrp„ n„ytti nytk„htelev„n Bettinan k„dess„ samalla kun sen omistaja pani k„tens„ p„„ni p„„lle ja h„nen sormensa ty”ntyiv„t hiuksieni sekaan. Silm„ni olivat kiinni ja huuleni m„r„t voitelevasta syljest„. Bettina p„„sti irti kun l„hestyin miehen asetta sivulta runkaten edestakaisin avoimella suullani.

Tunsin Bettinan k„den rinnallani. Sitten h„n oli minua vastap„„t„ suu puoliavoimena jakaen herra Azizin kyrv„n kanssani samalla kun t„m„ ty”nteli lantiotaan edestakaisin. H„nen kalunsa sujahteli edestakaisin meid„n suidemme muodostamassa kuumassa ansassa. Jos v„liss„ olevaa miehenelint„ ei otettu huomioon, oli kuin me olisimme suudelleet toisiamme.

Me tiedostimme kysymyksen samanaikaisesti. Me j„timme miehenkalun vaille huomiota ja huulemme kohtasivat vain puoli tuumaa herra Azizin kyrv„n yl„puolella. Bettinan kieli oli huulteni v„liss„. Kiehtovaa!
H„nen k„mmenens„ peitti rintani ja h„nen peukalonsa liikkui edestakaisin kovettuneen n„nnin p„„ll„. Se oli niin pehme„„...
suloista... erilaista kuin miehen kanssa... h„nen huulensa olivat joustavammat, h„nen kielens„ sulokkaasti eroottisempi. Ei ollut mink„„nlaista kovuutta, ei tunnetta voimasta.

Samanaikaisesti vapaaksi j„„neet k„temme pumppasivat lempe„sti arabin seisovaa penist„. Min„ pitelin sit„ kahdella sormella aivan purppuraisen terskan alapuolelta. Bettina piteli nyrkiss„„n alaosaa.
Mies murahti ja yritti nousta istumaan. Hylk„sin Bettinan ja imaisin puolet kyrv„n pituudesta suuhuni. Yhdess„ vilauksessa Bettina oli nuolemassa h„nen kiveksi„„n.

Min„ kihisin himosta. Perseeni vavahteli puoliksi kohollaan ja nytk„hteli edestakaisin ik„„n kuin valtava mulkku olisi ty”ntynyt m„rk„„n, sykkiv„„n vittuuni. Imin syv„lle ottaen h„net kurkkuni perille -- ja sitten ylikin. H„nen lantionsa pumppasi ep„toivoisesti nussien naamaani.

Nyt Bettina oli j„lleen seuranani. H„n hyv„ili rintojani ja nipisteli t”rr”tt„vi„ n„nnej„ni. Tunsin h„nen pehme„n kielens„ korvassani, h„nen kuuman hengityksens„ poskellani, joka pullotti kyrv„st„. Ja luovuin j„lleen kyrv„st„ suudellakseni h„nt„. H„nen pehme„t huulensa lumosivat minut! H„nen etsiv„ kielens„ sai nautinnonv„reet sy”ks„htelem„„n l„vitseni.

Hyv„ilin herra Azizia samalla kun himokas piika tarttui h„nen aseeseensa ja suuntasi sen kohteeseensa. Pilluni valuessa tervetulomehuja laskeuduin hitaasti ja tuijotin lumoutuneena pitk„„, kovaa, ryhmyista paalua. Sis„„n... sis„„n! Istuin kyykyss„ h„nen yl„puolellaan kun h„n nussi yl”sp„in, syvemm„lle ja syvemm„lle joka ty”nn”ll„. Tunsin Bettinan sormet haarukassani sivelem„ss„ ja hyv„ilem„ss„ klitorikseni erektiossa olevaa nappulaa.

Bettinan k„si j„i vangiksi v„risevien vartaloittemme v„liin ottaessani herra Azizin jykev„n kyrv„n sis„„ni koko pituudeltaan. H„nen karheat munakarvansa sekoittuivat minun silkkisiin vittukarvoihini painaessani vartaloani alasp„in persett„ tiukasti py”ritellen.

-- Istu h„nen kasvoilleen, Bettina, sanoin heng„styneesti h„nen avoimeen suuhunsa.   -- Istu... kyykisty h„nen kasvoilleen niin ett„ h„n voi ime„ sinua.

-- Saanko min„?

-- Toki... min„ pyyd„n, herra Aziz sanoi voihkien kun kiihotin h„nt„ sarjalla voimakkaita pillusupistuksiani.

Bettina hipaisi klitoristani hyv„stiksi ennen kuin veti k„tens„ yhteen lukkiutuneitten lantioittemme v„list„ ja siirtyi kykkim„„n herra Azizin kasvojen ylle.

H„n levitti maukkaan pillunsa miehen suun yl„puolelle, n„ky mik„ sai intohimon v„reet kulkemaan l„vitseni. Aloin pumpata yl”s ja alas, nopeita, syvi„ vetoja jotka k„viv„t yh„ pitemmiksi ja pitemmiksi. Pian yl”sp„in suuntautuva liike melkein p„„sti Azizin lihavan kyrv„n ulos vitustani ja alasp„in menness„ni nivusemme litsahtivat yhteen.
Bettina ja min„ hyv„ilimme toistemme rintoja h„nen nojautuessaan eteenp„in ja tarjotessaan suunsa suudeltavaksi.

Me s„ilytimme sen asetelman: min„ pompahtelin yl”s alas herra Azizin kyrv„ll„, Bettina kyykisteli h„nen kasvoillaan ja me kaikki kolme hyv„ilimme, suutelimme, puristelimme, latkimme, imimme ja nussimme!

Kuullessani intohimon kiljaisun vasemmalta puoleltani muistin ettemme me olleet ainoa trio aamuhuoneessa. Silm„kulmastani n„in n„yn, joka oli viel„kin rivompi kuin se mink„ me muodostimme!

Lady Doris makasi yh„ aviomiehens„ p„„ll„ sohvalla perse pystyss„ tarjolla hovimestarille. Sir Harryn kyrp„ oli j„lleen kasvanut kunnioitettaviin mittoihinsa. Lady Doris imeskeli sit„ intohimoisesti samalla kun Sir Henry, p„„ sopivasti naisen pulleiden reisien v„liss„, nuoleksi vuoronper„„n h„nen klitoristaan ja h„nen rakastajansa edestakaisin liikkuvan kyrv„n vartta. Se oli totisesti inspiroivinta avioseksi„ mit„ olin koskaan p„„ssyt katselemaan!

J„nnitys kasvoi ruumiissani. Lakkasin suutelemasta ja katsoin Bettinaa silmiin. Ne avautuivat ammolleen ja tuijottivat r„v„ht„m„tt„ omiini.

-- Kerro minulle, sanoin.

-- Ah, t„m„ on rivoa, pikkupiika sanoi lantio keikkuen ja klitoris arabin huulten v„liss„.   -- Ihanaa... eik” teist„kin, Jenny neiti?

-- Kyll„„hhh, min„ sanoin.  -- Ihanaa...

Miehen vartalo jyskytti allani yl”sp„in ja perseeni keikkui edestakaisin ottaessaan h„nen kyrp„ns„ syv„lle kouristelevaan pilluuni. Min„ ja Bettina p„„stelimme pieni„ kirahduksia. Yhteinen rakastajamme m”l„hteli mahtavasti.

-- Nytk”? Bettina kysyi.   -- Nytk”, Jenny neiti?

-- Pian. Tunsin h„nen t„risev„n kuten min„kin.  -- Ent„ sin„, Bettina?

-- Pian... aaahhh!

Herra Aziz p„„sti mahtavan mylv„hdyksen. H„nen vartalonsa j„ykistyi painaessani alasp„in ja ottaessani h„net kokonaan sis„„ni; lypsin h„nt„ voimakkailla vittulihaksillani. Tunsin h„nen kyrp„ns„ v„„ntyilev„n.

-- H„nelt„ tulee ihan heti, mutisin Bettinan suuhun.

-- Oh, neiti, h„n nussii minua kielell„„n... se on kokonaan sis„ll„ni!

-- Laukea, min„ kuiskasin.

-- Kyll„, min„ olen perill„, min„ laukean, Jenny neiti!

Pitelin h„nt„ tiukasti ja tunsin h„nen vartalonsa nytk„htelev„n samalla kun herra Azizin kyrp„ sytk„hteli syv„ll„ sis„ll„ni ja ruiski sinappia, mit„ tuntui tulevan kuin suihkul„hteest„.

-- H„n laukoo, min„ kiljaisin. -- Min„ tunnen kuinka h„n ruiskii...
ahh, Bettina! Vittuni supistelut levisiv„t koko vartalooni rakentuen orgasmiksi.

Bettinan siev„ vaaleanpunainen kieli hyv„ili alahuultani. Imaisin sen suuhuni samalla kun herra Aziz ry”ps„ytteli yh„ uudestaan ja uudestaan.

-- Min„ laukean, Bettina!

-- Oi, lauetkaa, Jenny neiti!

Orgasmi r„j„hti minussa kuin valtava ilotulitus. Jokainen erillinen osa minusta tuntui palavan ekstaasista! Sit„ tuntui kest„v„n ikuisuuden ennen kuin lopulta palasin nytk„hdellen todellisuuteen.

-- Oh, Jenny neiti, Bettina nyyhkytti. Olimme kietoutuneet toisiimme, lyyhistyneet toistemme syliin kun kaikki liike oli lakannut.

VIISI


Yhteiskunta on arvottanut, ett„ nainen on ritarillisen k„yt”ksen palkinto mutta ei koskaan sen harrastaja. T„llaisista aineksista romanssit syntyv„t.
(Henry James)

Ollessani sin„ iltana vaipumassa hyvin ansaitsemaani uneen kuului huoneeni ovelta varovainen koputus. Vedetty„ni aamutakin p„„lleni (nukun aina alastomana) avasin oven ja n„in nuoren Noel Fibbitin, joka piteli samppanjapulloa ja kahta lasia.

H„n puhui l„hes kuiskaten: -- Hyv„„ iltaa, neiti Everleigh.

-- Iltaa, Noel, sanoin tajuten heti h„nen ilmeiset aikomuksensa.

-- Voinko tulla sis„„n?

-- Enp„ luule; on niin my”h„. Olen aika v„synyt.

H„n hymyili tiet„v„sti.  -- Niin. Kuulin, ett„ teill„ oli kiireinen p„iv„.

-- Todellakin, mit„ kiireisin.

-- Bettina kertoi minulle. H„n arvostaa teit„ suuresti.

-- Kuten min„kin h„nt„.

-- Min„ pyyd„n? H„nen nuorekkaat kulmansa meniv„t ep„toivoisesti kurtulle.   -- Min„ toin samppanjaakin.

-- Huomaan. Hymyilin yst„v„llisesti.  -- Ja te olette siin„ rakastellaksenne kanssani.

-- Niin. H„n tarkasteli kenki„„n.

-- Olen imarreltu, Noel rakas, mutta teid„n is„nne on kielt„nyt teit„ yritt„m„st„ mit„„n sellaista ennen kuin olette t„ytt„nyt lupauksenne ja vienyt nuoren lady Deborah MacDillin neitsyyden. Asiat t„rkeysj„rjestykseen, h„n sanoi. Kunnollisen nuorukaisen tulee omistautua asettamilleen p„„m„„rille; h„nen on kehitett„v„ itsekuria, pelattava pelej„ ja kaikkea sellaista. Is„nne on omistautunut teid„n luonteenne kehitt„miselle. En voisi sallia itselleni, ett„ olisin teid„n tottelemattomuutenne v„likappale.

-- Mutta is„ni ei tarvitse tiet„„.

-- Min„ olen vieraana t„ss„ talossa, Noel. Laskin k„teni h„nen k„sivarsilleen.   -- Sellainen petos taholtani olisi t”rke„. Eik„ siihen sit„ paitsi kauan mene kun olet toteuttanut aikeesi neiti McDillin suhteen.

-- Ei kai, h„n sanoi „„ni s„rkyen.

Sanoin rohkaisevasti: -- Ja sen j„lkeen min„ olen palkinto hyvin tehdyst„ ty”st„. Tulet huomaamaan, ett„ odotus saa minut maistumaan vain entist„ makeammalta.

H„n hymyili heikosti.   -- No, ehk„ meid„n pit„isi siis ottaa malja sen kunniaksi. Y”myssy?

-- Ja siin„ kaikki? min„ sanoin.

-- Kyll„.

-- Herrasmiehen kunniansanallasi?

-- Kyll„... herrasmiehen kunniansanallani.

Astuin sivuun ja p„„stin h„net sis„„n. Ei yhdess„ y”myssyss„ voinut mit„„n pahaa olla. Istuuduin sive„sti nojatuoliin, h„n istahti vuoteelle. H„n ei sanonut mit„„n vaan keskittyi pullon avaamiseen. H„n n„ytti s„ps„ht„v„n „„nek„st„ poksahdusta, sitten h„n kaatoi k”mpel”sti. Jotenkin h„n onnistui olemaan l„ik„ytt„m„tt„ pisaraakaan kun h„n ojensi lasin minulle.

Lopulta h„n kohotti katseensa. H„nen „„nens„ vavahteli hermostuneesti kuin h„n olisi pit„nyt juhlapuhetta.   -- Sin„ olet minun mielest„ni kaunein koskaan n„kem„ni nainen.

H„n oli selv„sti hullaantunut minuun. Muuttaakseni puheenaihetta kohotin lasini ja sanoin hilpe„sti: -- Tied„tk” mist„ samppanjalasin muoto periytyy?

-- En taida.

-- Alkuper„inen muotoiltiin Marie Antoinetten vasemman rinnan mukaan.

Noel tuijotti synk„sti samppanjaansa.   -- Antaisin kaikkeni jos minulla olisi lasi joka olisi muotoiltu sinun mukaasi.

-- Kaikkesi, Noel herra? min„ sanoin.   -- Jostakin mit„ et ole koskaan n„hnyt?

-- Mutta olenhan min„, todella...

-- Etp„s.

-- Ihan totta, rakas Jenny neiti; kaunis rinta, sanoinkuvaamattoman kaunis, sille vet„„ vertoja ainoastaan yksi toinen -- sen pari.

-- Mutta kuinka?

-- Aamuhuoneen orgioissa; tarkkailin tapahtumia alusta loppuun.

-- Mutta eth„n sin„ ollut siell„.

-- Mutta min„ olin l„hell„, Noel Fibbit sanoi tyhjent„en porejuomansa yhdell„ hermostuneella kulauksella.   -- Min„ olin piilossa -salaisessa paikassa.

Tuijotin h„nt„ lasini reunan yli.  -- Sin„ tuhma poika.

H„n punastui.   -- Minusta on mukava katsella. Olen tehnyt sit„ lapsesta asti.

-- Tiet„v„tk” vanhempanne t„st„?

-- Eiv„t. Sin„ olet ensimm„inen ihminen jolle mainitsen asiasta.

-- Mutta miss„. . . ?

-- Sis„ll„ -- seinien v„liss„, rakas Jenny. Siell„ on k„yt„vi„, salaisia tiloja, jotka kaikki ovat yhteydess„ toisiinsa.

H„nen „„neens„ ilmaantui kuumeinen, ylpe„ nuotti kuin h„n olisi kuvaillut nerokasta henkil”kohtaista saavutustaan.  -- Min„ pystyn liikkumaan ymp„riins„ salassa ja kurkistelemaan yli puoleen t„m„n talon huoneista -- yhdeks„„ntoista t„sm„lleen sanottuna.

H„n oli taatusti keksinyt koko jutun, min„ ajattelin; hullaantunut nuorukainen oli keksinyt mielikuvituksellisen tarinan tehd„kseen minuun vaikutuksen. Mutta jos silti? Viittasin itseeni.  -T„„ll„kink”?

-- Tietenkin.

-- N„yt„ minulle.

H„n nousi k”mpel”sti ja k„veli huoneeni per„lle.  -- Se on ollut minun salaisuuteni siit„ asti kun keksin sen ollessani vasta poika:
salaitset k„yt„v„t ja huoneet, tirkistysrei„t... se kaikki. Min„ n„yt„n t„m„n sinulle mutta en enemp„„. Sopiiko?

-- Sovittu, sanoin ja panin sormeni ristiin.

Takan kummallekin puolelle sein„„n oli kiinnitetty koristeellinen kynttil„njalka. H„n osoitti arvoituksellisesti niist„ toista.   -T„ss„, h„n sanoi.

Tutkittuani sit„ huolellisesti havaitsin pienen aukon. Se oli l„pimitaltaan tuskin nelj„nnestuumaa ja k„tkeytyi ovelasti koristeelliseen filigraanity”h”n.   -- Voi hyv„ Luoja, se on totta, sanoin. Tunsin „killist„ kiihtymyst„. Oli tosiaan olemassa mahdollisuus tarkkailla koko taloa tulematta huomatuksi! T„m„ olisi minulle „„rett”m„n arvokas tieto Sir Harrya koskevissa tutkimuksissani .
Noel Fibbit pani k„tens„ k„sivarrelleni.   -- Sin„ et saa kertoa t„st„ kenellek„„n, Jenny-neiti. Lupaa.

-- T„m„ j„„ meid„n salaisuudeksemme, Noel, sanoin tuntien kasvavaa kiihtymyst„.

-- Vanno.

-- Min„ vannon.

-- Niin mutta sinun pit„„ todella vannoa jonkun nimeen.

-- Rintojeni nimeen, sanoin tiet„en kuinka h„n arvosti niit„.   -Min„ vannon rintojeni nimeen etten paljasta salaisuuttasi kenellek„„n.

-- Saanko tunnustella niit„?

-- Toki, sanoin ja k„„nnyin h„neen p„in. Pakottauduin tyyneksi tajuten, ett„ minun olisi pelattava peli„ni varovaisesti saadakseni selville kaiken mahdollisen tiedon Fanshawe Housen pirullisesta arkkitehtuurista. Taktiikkani oli: my”ntyminen ja vet„ytyminen, suostuminen ja kielto.

H„n ojensi molemmat k„tens„ ja painoi tutkivat sormenp„„ns„ pullukoilleni. Sitten h„n otti ne silm„t ummessa k„mmeniins„ ja puristi varovaisesti. Vaikka pystyin tuntemaan h„nen k„mmentens„ l„mm”n aamutakkini silkin l„pi, kasvavalla kiihtymyksell„ni ei ollut paljoakaan tekemist„ fyysisen mielihyv„n kanssa. Oli tarkoitus ett„ h„nen intohimonsa, ei minun, kohoaisi kuumeiseen huippuun. Sallin h„nen leikitell„ kumpareillani viel„ hetken ja sitten tartuin h„nen ranteisiinsa ja sanoin:  -- Saavatko rintani yh„ sinun hyv„ksynt„si?

-- Tuhat kertaa suuremman kuin aikaisemmin. H„n huokaisi syv„„n ja otti molemmat k„teni omiinsa.  -- Min„ rakastan sinua, suloinen Jenny neiti.

-- Kuinka kiltti„ sinun taholtasi, sanoin suudellen h„nt„ kevyesti poskelle.   -- Mutta meid„n on silti kunnioitettava is„si toiveita.

H„n astui taaksep„in.   -- Niin... tietenkin.

-- Mutta min„ haluan kyll„ kiitt„„ sinua siit„, ett„ jaoit salaisuutesi kanssani. Panin k„teni h„nen niskaansa. Kun h„n k„„ntyi, painoin huuleni h„nen huulilleen.  -- Minusta tuntuu, ett„ minun on palkittava sinut, mutisin avaten huuleni vastaanottamaan h„nen vaativan kielens„.   -- Hieman etumakua tulevista nautinnoista sen j„lkeen kun olet t„ytt„nyt aiemman lupauksesi...

H„nen k„tens„ laskeutuivat selk„„ni pitkin ja painautuivat pakaroilleni niin kuin ne olivat painautuneet rinnoilleni hetke„ aikaisemmin. H„n painoi minua tiukasti itse„„n vasten. Tunsin h„nen j„ykistyv„n miehisyytens„ kangaskerrosten l„pi.

Sanoin tyynesti:-- Kuinka p„„st„„n sis„„n?

-- Aivan yksinkertaisesti, uskoisin, h„n sanoi ja yritti ty”nt„„ k„tens„ sis„„n kaula-aukostani.

-- Ei, Noel-kulta, min„ sanoin.   -- Min„ tarkoitin sein„n sis„„n.
Panin k„teni h„nen k„delleen ja vangitsin sen vasten reiteni sile„„ lihaa.

-- On seitsem„n salaista sis„„nk„ynti„.

-- Miss„?

-- Kuten sanoin, en paljasta sinulle enemp„„.

Huokaisin „„neen h„nen taipumattomuutensa vuoksi. Tajusin, ett„ pelini oli kaikkea muuta kuin voitettu.   -- Etp„ tietenk„„n, sanoin alakuloisesti.   -- Kuinka min„ voisin olettaakaan, ett„ sin„ luottaisit minuun?

H„nen sormensa upposivat reiteeni kun painauduin h„nt„ vasten.

-- Ei kyse ole siit„ ettenk” min„ luottaisi sinuun, h„n sanoi tietyn ovelan s„vyn ry”miess„ h„nen „„neens„.   -- T„ysin p„invastoin, itseasiassa.

Ty”nsin nivuseni vasten nyt valtavaksi kasvanutta pullistumaa.   -Kaikesta huolimatta, Noel-kulta, minusta tuntuu vaikealta vastustaa sinua. Vet„ydyin „kki„ kauemmas h„nest„.   -- Mutta minun on pakko.

-- Voi Jenny, sin„ teet minut hulluksi! H„n kiskaisi minut takaisin tarttuen k„sill„„n pakaroistani.

-- Poika parka, sanoin suloisesti. Tunsin h„nen kovettuneen kyrp„ns„, tahtoni v„likappaleen, v„„ntelehtiv„n rajusti kuin se olisi yritt„nyt pakottaa tiens„ h„nen housujensa vahvan materiaalin l„pi.

-- Minun on pakko saada sinut... nyt!

-- Jos sin„ saat, sanoin hiljaa ja py”rittelin lanteitani,   -- niin lupaatko sin„ kuten min„kin lupasin, ettet kerro siit„ kenellek„„n?

-- En koskaan, ihanaiseni.

-- Siin„ tapauksessa meid„n kai pit„isi my”s sanoa, ett„ kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta? Astuin taaksep„in ja otin h„nen k„tens„ omiini ja katsoin h„nt„ silmiin.   -- Avaus avauksesta? Sinun paikkasi minun paikastani?

-- Kyll„, h„n „hk„isi.

Tarjosin j„lleen huuliani.   -- Joten siis? mutisin h„nen avoimeen suuhunsa.

H„n nielaisi „„nekk„„sti.   -- Yksi on t„ss„ samassa huoneessa.

Noel Fibbit k„„ntyili hetken. Sitten h„n kyykistyi takan luo ja sanoi:
-- Kolmas tiili alhaalta. Sit„ painetaan t„ll„ tavalla... H„n ty”nsi k„tens„ takkaan ja ty”nsi kyseist„ tiilt„ taaksep„in. Sitten h„n tarttui hiilihankoon ja ty”nsi sill„ takan takasein„„. Tuli, joka oli hiipunut, leimahti lyhyeksi hetkeksi „killisest„ vedosta. Osa sein„st„ avautui naristen ruosteisten saranoiden varassa: salaovi, tarpeeksi suuri jotta siit„ mahtui ry”mim„„n l„pi.   -- Valitettavasti t„m„ sis„„nk„ynti on melko kehno, h„n sanoi.   -- K„yt„n t„t„ harvoin koska siit„ saa vaatteensa nokisiksi.

Hilliten kiihtymykseni kyykistyin h„nen viereens„ ja kurkistin salaper„iseen pimeyteen.   -- Ent„ t„st„ eteenp„in?

-- T„st„ eteenp„in voi menn„ kaikkialle seinien sis„ll„. Kaikki ovat yhteydess„ toisiinsa: k„yt„v„t, salaiset portaikot, kammiot, kurkistusaukot, toiset ulosk„ynnit. Minusta on vaikea uskoa, ett„ olen keksinyt ne kaikki yksin.

-- Pirullista.

-- Totisesti. H„n pani hiilihangon k„yr„n p„„n takan sein„n ulokkeen taakse ja kiskoi sen kiinni. Se lukkiutui „„nekk„„sti loksahtaen ja irtonainen tiili napsahti takaisin paikoilleen. Ainoastaan pieni p”lypilvi j„i j„ljelle kertomaan aukosta.

Kun Noel nousi seisomaan, astuin taaksep„in ja avasin sulavalla liikkeell„ aamutakkini. Se liukui alas olkap„ilt„ni paljastaen t”rr”tt„v„t rintani.   -- Kauppa on kauppa, sanoin „„ni k„he„n„ lupauksesta.

-- Ihana...

-- Nyt me jaamme toisen intiimin salaisuuden.

-- Kyll„, tehd„„n sen, h„n kuiskasi ja ojensi k„tens„ tavoittamaan minua.

-- Ei... katsele vain. Astuin viel„ askeleen taaksep„in ja annoin aamutakin pudota kokonaan p„„lt„ni.

Noel seisoi lumoutuneena k„det sivuillaan. H„nen katseensa laskeutui tutkien jokaisen tuuman alastonta lihaani sit„ mukaa kun se paljastui.
Alastomana, aamutakki silkkilammikkona jaloissani, panin k„teni reisieni v„liin. H„nen tuijottaessaan henke„„n pid„tellen ty”nsin etusormen vaginaani.   -- Ja t„m„, rakas Noel, on minun salainen sis„„nk„yntini. Vedin sormeni hitaasti ulos ja panin sen sitten kosteana vittuni hunajasta h„nen huulilleen. H„nen imiess„„n sit„ astuin h„nen syliins„. Kauppa oli todellakin kauppa.

H„n oli p„„ll„ni hetkess„ p”kkien ep„toivoisesti jo ennen kuin olin saanut h„net asetetuksi aukolle. Se oli pikaisesti ohi. Noel r„j„hti sis„„ni muutaman sekunnin kuluttua. Se oli kiihke„ ruiskaus, mutta valitettavasti ennenaikainen. Noel oli liian kiihottunut.


*  *  *


Sir Harry Fibbitin „idinis„n, Lordi Fanshawen, vuonna 1742 Marstonin nummelle rakennuttama talo oli Yrj”naikuinen kolmekymmentakaksi huonetta k„sitt„v„ kartano. Joskus l„himenneisyydess„ Sir Harry oli sulkenut l„nsisiiven j„tt„en j„ljelle vain kaksikymment„kolme huonetta mukaanluettuina palvelijoiden asunnot, joissa asuivat hovimestari, taloudenhoitaja, kokki, apupoika, keitti”piika, karjapiika, kolme talousapulaista, talon em„nn„n apulainen, is„nn„n palvelija, puutarhuri, l„hetti ja ajuri.

Sen omistaja, ty”nantajani Sir Harry Fibbit oli varsin hyvin s„ilynyt ja n„ytti viisitoista vuotta todellista ik„„ns„ nuoremmalta. H„n oli v„hint„„n kuusikymment„vuotias. Sir Harry oli joviaali ja roteva herrasmies, epikurolainen intellektuaali, varsinainen satyyri.
Huolimatta siit„, ett„ h„n oli vaimonsa kanssa huumannut minut edellisen„ p„iv„n„, minun oli vaikea uskoa, ett„ h„n oli sellainen konna miksi Walesin prinssi oli h„net maalaillut. Mutta toisaalta kokemukseni todellisista konnista olivat v„h„iset. Toistaiseksi olin tuntenut vasta yhden ainoan.

Sy”ty„ni ensimm„isen„ aamunani aamiaisen perheen kanssa Sir Harry ilmoitti, ett„ oli aika perehdytt„„ minut ty”h”ni h„nen muistelmiensa toimittajana. H„n ohjasi minut ty”huoneeseensa ja sitten, laskettuaan housunsa polviin ja kiskottuaan hameeni korviin, h„n nussi minua suurella p„hkin„puisella kirjoitusp”yd„ll„.

J„lkeenp„in h„n esitteli minulle p„iv„kirjat, kirjeet ja sanomalehdet, jotka minun oli osittain j„ljennett„v„ ja puhtaaksikirjoitettava ja j„rjestett„v„ k„sikirjoituksen muotoon. Kokemattomissa silmiss„ni se oli urakka, jonka loppuun saattaminen veisi kuukausia. Sovimme palkastani ja siit„ ett„ joitakin henkil”kohtaisia tavaroitani tultaisiin noutamaan Lontoon asunnostani Fanshawe Houseen. T„m„n j„lkeen h„n j„tti minut tekem„„n ensimm„ist„ ty”p„iv„„ni.

Vietin aamup„iv„n, ja, sy”ty„ni minulle tarjottimella tuodun lounaan, my”s iltap„iv„n tutustumalla ty”nantajani p„iv„kirjoihin, kirjeisiin ja lehtileikkeisiin. Muutamia satunnaisia poliittisia ja filosofisia huomioita lukuunottamatta ne keskittyiv„t p„„asiassa Sir Harryn lemmenseikkailuihin.

K„vi ilmi, ett„ ty”nantajani oli monipuolinen lahjakkuus: seikkailija, keksij„, kirjailija, filosofi ja todellinen naisten rakastaja. Mutta koska h„n oli herrasmies ja useimmat kyseisist„ naisista ladyja, h„n ei paljastanut heid„n oikeita henkil”llisyyksi„„n. Siit„ huolimatta h„n oli selv„sti ylpe„ voidessaan mainita naineensa monien muiden ohella er„„n (nimett”m„n) Ranskan keisarinnan; muutaman vanhemman (nimett”m„n) tsaarittaren ja er„„n Yhdysvaltain (nimett”m„n) varapresidentin punatukkaisen vaimon kanssa. T„m„ on ainoastaan otos niist„ yli sadasta valloituksesta, joita k„siteltiin Sit Harry Fibbitin papereissa. (J„t„n valistuneiden lukijoitteni teht„v„ksi ratkaista n„m„ herkullisen skandaalimaiset arvoitukset. Sir Harryn tapaan olen j„tt„nyt riitt„v„sti johtolankoja).

T„m„n „lykk„„n satyyrin kirjoituksista k„vi selv„ksi, ett„ h„n arvosti naisten seuraa ainakin yht„ suuresti kuin kukaan nainen on koskaan arvostanut herrasmiesten seuraa. H„n oli onnellisimmillaan heid„n l„hell„„n; h„n ei pelk„st„„n pit„nyt naisista vaan, mik„ oli yht„ t„rke„„, h„nen suhtautumistaan heihin ei s„vytt„nyt sen enemp„„ ylimielisyys kuin ymm„rryksen puutekaan. H„nen suurin palkintonsa oli saada tuottaa heille nautintoa. (Koska minulla on henkil”kohtaista kokemusta, voin vakuuttaa, ett„ t„ss„ kutsumuksista kaikkein t„rkeimm„ss„ h„n oli mestarillinen). H„n jopa ymm„rsi naisellista logiikkaa, mik„ oli harvinaista miehelle.

Sir Harry n„ytti muistelmissaan olevan yht„ ylpe„ vaimonsa saavutuksista. Vaikkakaan h„n ei k„sitellyt niit„ yht„ laajasti kuin omia valloituksiaan, h„n silti mainitsi ne p„iv„kirjoissaan. T„m„ piti paikkansa erityisesti silloin kun h„nen vaimonsa oli j„rjest„nyt h„nelle tarkkailijanpaikan. Vaimonsa avustuksella h„n oli piileskellyt komeroissa ja matka-arkuissa, verhojen takana ja vuoteiden alla.

Minun vaimoani, h„n kirjoitti ylpe„sti, ovat kynt„neet viiden mantereen suuruudet ja l„hes suuruudet. Totta tosiaan, jos asiaa mitattiin pelkill„ numeroilla, h„nen vaimonsa oli ly”nyt h„net.

Toisin kuin monien valloitustensa kohdalla Sir Harry Fibbit ei kaihtanut ilmaisemasta nimi„ kun oli kyse h„nen vaimonsa miespuolisista rakastajista. Naiset olkoot pyhitettyj„, h„n kirjoitti, mutta herrasmiehell„ ei ole mit„„n velvollisuutta suojella muiden herrasmiesten henkil”llisyytt„ t„llaisissa yhteyksiss„.

Lady Doriksen valloitusten joukossa olivat Japanin kruununprinssi, Baijerin kuningas, Philadelphian pormestari, Australian kenraalikuvern ””ri, Matabeliheimon kuningas Tshombo, jenkkikenraali William Tecumseh Sherman, suuri espanjalainen h„rk„taistelija Jorge Mateo, amerikkalainen runoilija Edgar Allan Poe, italialainen s„velt„j„ Giuseppe Verdi, ranskalainen l„„k„ri Louis Pasteur, kaksi Hapsburgia, yksi Windsor, nelj„ Romanoffia (joista kolme samanaikaisesti!) ja yksi aika vanha Rothschild.

Ja, Sir Harry Fibbit kirjoitti, h„n on kokenut lihallisen yhteyden l„hes yht„ monen naisen kanssa kuin min„, h„nen rakastava aviomiehens„.

Ja sitten n„m„ sanat:

Me, mies ja vaimo, olemme yhdeks„nnentoista vuosisadan taiteiden, kirjeiden ja historian el„vi„ muistomerkkej„. Me olemme yhdess„ levitt„neet englantilaisia siemeni„mme, eliksiiri„mme ja seksuaalisuttamme kaikkien maanosien aatelisten, johtajien, intellektuaalinen, taiteilijoiden ja kaunotarten keskuuteen. Olemme osoittaneet brittil„isen rakastelutaidon ja lihallisen kekseli„isyyden ylivoimaisuuden kaikkiin muihin n„hden. Kaikista maista parhaimmassa meit„ tulisi kunnioittaa imperiumille tekemiemme palvelusten johdosta ja ehk„ jaloa ja ylv„st„ saavutustamme tulisi juhlistaa pystytt„m„ll„ monumentti: ylv„„n„ seisova fallos juurellaan kaksi rotevaa brittil„ist„ leijonaa. Olemme toki saavuttaneet yht„ paljon kuin nuo muut tutkimusmatkailijat -- Burton, Stanley ja muut. Jumala suojelkoon kuningatarta!

Oliko h„n hullu? Pys„hdyin miettim„„n. Ja mik„ viel„ t„rke„mp„„, oliko Sir Harry Fibbit maanpetturi? Muistutin itselleni, ett„ varsinainen teht„v„ni liittyi siihen mahdollisuuteen. Oli aika perehty„ asiaan.


* * *


Toisena y”n„ni Fanshawe Housessa varmistin, ett„ makuuhuoneeni ovi oli lukossa ja k„sittelin salaista tiilt„ huoneeni takassa. Takan per„ll„ oleva pieni salaovi lensi auki ja ry”min sis„„n ja nousin ensi kertaa seisomaan sein„ntakaisessa pime„ss„ ja salaper„isess„ maailmassa.
K„yt„v„ Jossa olin ei ollut paljon vartaloani leve„mpi. Siell„ tuoksui ummehtuneelta: ikivanha, tunkkainen ilma riitti tuskin pit„m„„n yll„ kynttil„ni yksin„ist„ liekki„. Sen h„ilyv„ liekki valaisi vain muutaman jalan verran kapeaa k„yt„v„„, joka jatkui synke„„n ja l„p„isem„tt”m„„n pimeyteen.

Vasemman olkap„„ni kohdalla pisti kivest„ esiin tukeva rautalevy.
Tartuin siihen varovasti ja vedin ja kuulin kuinka metalli raappiutui kive„ vasten. Olin arvannut oikein sen tarkoituksen. Neli”m„inen valoaukko makuuhuoneeseeni katosi. Viimeinen yhteyteni todelliseen maailmaan oli sammunut .

Seisoin hetken ker„ten tutkimusmatkan jatkamiseen tarpeellista rohkeutta. Pelkoni oli toki j„rjet”nt„, min„ mietin. Hengitin syv„„n.
Pimeydest„ kuului rapisevia „„ni„... hiiri„? Ihoni kihelm”i kauhusta.
Rottia? Ty”nsin paniikin vallassa rautalevy„ yl”sp„in. Olin hetkess„ pujahtanut l„pi avautuneesta aukosta ja seisoin heng„styneen„ makuuhuoneeni yst„v„llisemm„ss„ ilmapiiriss„.

K„ytt„en apuna hiilihankoa kuten nuori ihailijani oli n„ytt„nyt, suljin kiireesi salaluukun. Sitten istahdin j„yk„sti vuoteen laidalla ja tuijotin kiinte„sti takkaan.

N„ytti silt„ ett„ vakoilu vaati toimintaa jollaiseen rohkeuteni ei riitt„nyt. Jos olisin aavistanut, ett„ teht„viini kuuluisi sellaisia maskuliinisia harrastuksia kuin vaeltelua pimeiss„, rottia viliseviss„ k„yt„viss„, niin olisin neuvonut Walesin prinssi„ valitsemaan teht„v„„n jonkun paremmin sopivan. Minun rohkeuteni ei yksinkertaisest i riitt„nyt teht„v„„n, min„ tajusin. Se oli todellakin s„„li, sill„ tajusin, ett„ p„„st„ tarkkailemaan tulematta havaituksi oli kuin jokaisen vakoilijan toiveuni. Mutta siit„ huolimatta minun ei auttanut kuin hyl„t„ ty”kalu joka oli niin sopivasti annettu k„teeni. Min„h„n oli loppujen lopuksi vain nainen.

-- Vain nainen, toistin „„neen joitakin minuutteja my”hemmin maatessani vuoteessa kattoon tuijottaen. Minun laillani toimivaa miest„ olisi pidetty pelkurina. Mutta naisena min„ en pel„nnyt sellaista leimaa; k„sitett„ pelkuri ei koskaan liitet„ meihin. Naisten (erityisesti hienojen naisten, ei oleteta k„ytt„ytyv„n rohkeasti kauhistuttavissa tilanteissa. Itseasiassa meit„ suorastaan rohkaistaan p„invastaiseen). On yleisesti hyv„ksytty, ett„ naiset ovat hysteerisi„, kyvytt”mi„ sellaisiin miehisiin toimiin kuten johtoteht„viin, loogiseen ajatteluun tai fyysiseen rohkeuteen. Meit„ pidet„„n heikompana sukupuolena. Rohkeus, urheus ja huimap„isyys ovat miehisi„ ominaisuuksia. Naisen velvollisuus on rohkaista sellaisia miehisi„ k„ytt„ytymismuotoja, ei harjoittaa niit„.

Tietenkin yritin t„ll„ kaikella vain oikeuttaa „skeisen k„ytt„ytymisen i. Jos yhteiskunta ei kerran vaatinut minulta rohkeutta sellaisissa tilanteissa, niin miksi minun olisi muka pit„nyt olla rohkea?

Mutta ent„ Jean D'Arc? Florence Nightingale? Kuningatar Elisabeth? Tai itseasiassa min„ itse: Jenny Everleigh, kunnialegioonan ritari? Eik” itse keisarinna Eugenie ollut minua ritariksi ly”dess„„n maininnut minun osoittaneen miehen veroista rohkeutta? Ja silti, t„ss„ min„ istuin vain vuotta my”hemmin ja pelk„sin pime„„ ja hiiri„!

Kaikki oli varsin selv„„: minun oli joko my”nnett„v„ huonommuuteni ja yhdytt„v„ n„kemykseen, ett„ olin vain nainen tai minun oli my”nnett„v„ ett„ olin pelkuri. J„lkimm„isess„ tapauksessa minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin tarttua h„rk„„ sarvista ja palata Fanshawe Housen seinien sis„„n!

Tunsin kasvaa suuttumusta ensin naisen huonommuutta julistavaa k„sityst„ ja sitten itse„ni kohtaan. H„pe„! Oli todella helppoa piileskell„ naisellisen stereotyypin hajustetun julkisivun takana.
Min„ olin tehnyt sopimuksen hallitsijani pojan kanssa. Oli sitten kyse miehest„ tai naisesta, sen sopimuksen pett„minen oli pelkurimainen teko!

Suomatta asialle enemp„„ ajatuksia nousin yl”s vuoteestani.



 KUUSI


Me emme ole huvitettu.
(Kuningatar Victoria)


Olin j„lleen kynttil„ k„dess„ni Fanshawe Housen seinien v„lisess„ kapeassa k„yt„v„ss„. Vedin j„lleen laatasta ja j„tin taakseni makuuhuoneeni turvallisen tuttuuden. L„hdin eteenp„in niskahiusteni kihelm”innist„ v„litt„m„tt„.

Oikealla puolellani sein„ oli puuta, vasemmalla puolellani harmaata kive„. Jonkin ajan p„„st„ k„yt„v„ p„„ttyi umpikujaan. P„„sty„ni l„hemm„s huomasin kuitenkin, ett„ suoraan edess„ni oleva tiilisein„ merkitsi tosiasiassa risteyst„. Toinen k„yt„v„ leikkasi omani ja jatkui sen kanssa suorassa kulmassa kumpaankin suuntaan.

K„„nnyin vasemmalle -- mielivaltainen p„„t”s -- ja huomasin olevani hieman leve„mm„ss„ k„yt„v„ss„ kuin se jolta olin juuri poistunut.
Miss„ olivat ne tirkistysaukot, joista Noel Fibbit oli puhunut?
Ihmettelin kasvavan k„rsim„tt”myyden vallassa. Miss„ olivat muut salaiset oviaukot?

Saavuin varovaisin askelin toiseen risteykseen, t„ll„ kertaa siit„ erkani vain yksi k„yt„v„ oikealle. En k„„ntynyt sinne vaan jatkoin suoraan eteenp„in.

Lapsena ollessani pimeydell„ oli taipumus v„„rist„„ aikaa, venytt„„ minuutit tunneiksi maatessani vuoteessa ja pohtiessani peloissani mik„ kauhea vaani sen alla. Nyt ollessani aikuinen nainen tunsin samanlaista v„„ristym„„. Kuinka kauan olin ollut Fanshawe Housen seinien sis„ll„? Puoli tuntia? Tunnin? Kynttil„ni todisti muuta: se ei ollut palanut juuri yht„„n lyhyemm„ksi.

N„kym„tt”mien jyrsij”iden rapina ja vingahtelu kohotti j„lleen ihoni kananlihalle. Pelko ruokkii pelkoa... syv„, painostava ahdistus sai minut j„hmettym„„n paikoilleni. Jokin sanoinkuvaamaton kaameus oli varmaan juuri s„„litt„v„n kynttil„ni heikon valopiirin ulkopuolella!
Ajatus sai jokaisen lihakseni j„nnittym„„n ja halusin k„„nty„ ja antaa koko jutun j„„d„ siihen. Ei! Ter„st„ydyin. Min„ en antaisi periksi j„rjett”m„lle pelolle! Eteenp„in!

Seuraava askeleeni osui tyhj„„n! Allani ei ollutkaan en„„ kiinte„„ lattiaa. Min„ putosin! Joku nainen kirkui! Sy”ksyin alasp„in k„det ja jalat huitoen, alas mustaan tyhjyyteen!

Kirkuna tuli omasta suustani! Se katkesi „kki„ typerrytt„v„„n iskuun sel„ss„ni kun osuin pohjalle!

Olin kuollut. Tai ei, vasemmassa nilkassani tuntui ter„v„„ kipua -el„m„n merkki. Olin p”kerryksiss„, pystyin tuskin hengitt„m„„n. Meni varmaan t„ysi minuutti ennen kuin avasin silm„ni, mist„ ei ollut minulle mit„„n hy”ty„. Makasin kaksinkerroin kovalla ja ikivanhalla lattialla t„ydellisess„ pimeydess„. Sain tahdonvoimallani torjutuksi toisen kirkaisun. Kynttil„ni oli h„vinnyt.

Makasin kooten voimiani. Vasen jalkani oli taittunut alleni. Tartuin rohkeasti jalkater„„ni suoristaakseni sen. Tuskanaalto ampaisi nilkastani polveen. Hengitin syv„„n ja yritin taistella nyyhkytyksi„ vastaan. Oliko se murtunut? Liikuttelin varovaisesti varpaitani.
Murtunut tai ei, en voisi j„„d„ t„nne makaamaan kunnes n„„ntyisin kuoliaaksi... tai pahempaa, kunnes rotat k„visiv„t kimppuuni ja tappaisivat minut -- s”isiv„t el„v„lt„!

Kiskoin itse„ni saastaista lattiaa pitkin kunnes p„„ni muutaman jalan p„„st„ kosketti sein„„n. Se oli puuta. Tunnustelin sit„ kunnes k„teni osui poikittaiseen lankkuun. Tartuin siiten ja kiskoin itseni pystyyn irvistellen tuskasta, jota paine aiheutti kipe„ss„ nilkassani. Seisoin t„yden minuutin silm„t ummessa ja toivuin ponnistuksestani. Tuin painoni terveeseen jalkaani ja k„„nnyin niin ett„ saatoin nojata selk„ni sein„„n.

-- Ent„ nyt, Jenny? puhuin sanat „„neen ja kuuntelin niit„ niin kuin Joku toinen olisi lausunut ne. T„ll„ kertaa n„in silm„ni avattuani valopisteen. Se ei ollut shillingin kolikkoa suurempi ja n„ytti kelluvan pimeydess„.

Se oli tirkistysaukko k„yt„v„n vastakkaisessa sein„ss„!

Ylitin k„yt„v„n yhdell„ hyp„hdyksell„. Seisoin j„lleen kuin haikara, yhdell„ jalalla tasapainotellen. Tirkistysaukko oli silmieni korkeudella, pieni puun l„pi porattu reik„. Painoin innokkaasti silm„ni sen p„„lle.

Se oli makuuhuone, puolet omaani suurempi, ja sit„ valaisivat kaksi vuoteen sivuilla palavaa kynttil„„ ja takkatuli. Minun katselupaikkani sijaitsi vastap„„t„ vuoteen jalkop„„t„. Huone oli aistikkaasti sisustettu. Per„sein„ll„ roikkuva suuri kultakehyksinen peili tarjosi toisen n„k”kulman vuoteeseen. Vuoteella lojui herra Aziz puoliksi nojaten kahteen suureen tyynyyn. H„n oli alasti ja h„nen silm„ns„ olivat kiinni. H„n runkkasi oikealla k„dell„„n hitaasti komeaa, puolierektiossa olevaa t”tter”„„n.

Katsellessani suunnitelma alkoi muotoutua itsest„„n mieless„ni.
Odottaisin kunnes Aziz olisi nukahtanut ja sen j„lkeen ry”misin h„nen makuuhuoneensa l„pi ovelle. Jos minulla olisi onnea, selviytyisin omaan huoneeseeni ilman ett„ kukaan n„kisi minua. (Jos joku n„kisi minut, miten ihmeess„ selitt„isin r„j„ht„neen ulkomuotoni ja kipe„n nilkkani?)

Suunnitelma oli tietenkin riippuvainen siit„, olisiko herra Azizin makuuhuoneeseen salaista sis„„nk„ynti„. Ryhdyin v„litt”m„sti etsim„„n sellaista. Sein„„n tukeutuen siirryin ensin vasemmalle ja tunnustelin joka askeleella sein„„ ylh„„lt„ alas. Kuuden tai seitsem„n jalan p„„ss„ k„„nnyin takaisin ja palasin siihen mist„ olin aloittanut.
Ryhdyin etsim„„n oikealta. L”ysin sen melkein heti! Se oli rautalevy l„hell„ lattiaa, samanlainen kuin se joka avasi omaan huoneeseeni johtavan luukun. Nyt en voinut tehd„ muuta kuin odottaa ett„ herra Aziz nukahtaisi.

Palasin tirkistysaukolle. Herra Aziz puuhaili yh„ mulkkunsa kimpussa.
Katsellessani h„n k„„nsi katseensa ovelle. Koputus oli ollut niin hiljainen etten ollut kuullut sit„ mutta siell„ oli selv„stikin joku.

-- Tule sis„„n, herra Aziz sanoi niin kovalla „„nell„, ett„ se l„visti puisen esteeni.

Se oli Bettina. H„n oli pukeutunut tavanomaiseen piianpukuunsa. Herra Azizin kyrp„ kohosi silmieni edess„ t„yteen komeuteensa.  -- Ah, minun iltahoitoni, lopultakin, h„n sanoi reippaasti ja tarttui patukkaansa.
-- Min„ ajattelin, ettet sin„ tulisikaan. Kuinka min„ sitten olisin saanut unta?

-- Anteeksi, ett„ viivyin, Bettina sanoi.   -- Lady Doris halusi palveluksiani ja -- Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten te englantilaiset sanotte.

-- Aivan totta, herra Aziz. Bettina riisui kenk„ns„ ja kapusi vuoteeseen.   -- Emmeh„n me tahtoisi teid„n makaavan koko y”t„ valveilla levottomasti k„„ntyillen.

-- Sin„ olet mit„ vieh„tt„vin ja ajattelevaisin nuori nainen.

-- Kiitos sir.

Sanomatta en„„ sanaakaan Bettina asettui miehen jalkojen v„liin. H„nen hameensa halkio aukesi ja paljasti pullean, muodokkaan takapuolen. Se oli yht„ herkullinen n„ky kuin aina ennenkin ja olisin arvostanut sit„ viel„ enemm„n jossakin toisessa tilanteessa. Katselin peilist„ kuinka Bettina tarttui Azizin kyrp„„n sen juuresta ja nielaisi sen kokonaan.
Saatoin jopa piilostanikin n„hd„ kuinka h„nen poskensa pullottivat.
Suloista tosiaankin. Sitten Bettina kohotti hitaasti p„„t„„n vapauttaen miehen v„h„ v„h„lt„ lutkuttavan suunsa suloisesta vankilasta kunnes koko nyt syljest„ kiiltelev„ kyrp„ oli vapaa.

-- Ah, olen paratiisissa, herra Aziz sanoi huokaisten syv„„n.   -Sin„ olet ihme, Bettina.

-- Kiitos kovasti, sir. H„n kiersi kielens„ miehen terskan ymp„rille ja alkoi sitten lutkuttaa sen alapintaa niin kuin nekkua nuoleva lapsi.

N„in paikaltani kuinka herra Azizin varpaat kipristeliv„t. H„nen varpaankyntens„ olivat pitk„t kuin jollakin suurella linnulla. Bettina alkoi runkata h„nt„ hitaasti kun „killinen uupumus valtasi minut.
Irrotin silm„ni tirkistysaukosta ja laskeuduin istumaan lattialle.

Tuijotin pimeyteen. Olin oman kokemukseni perusteella Azizin kanssa samaa mielt„ siin„, ett„ Bettina oli ihme. H„n oli sit„ ja enemm„nkin.
Toivotin h„nelle onnea. Mit„ pikemmin h„n suoriutuisi teht„v„st„„n, sen parempi minulle.

Vaikka puusein„ vaimensi „„net, kuulin herra Azizin huokaukset ja murahdukset. Istuin ja odotin sein„„n nojaten. Aika kului... ehk„ viisi minuuttia, ehk„ kymmenen. T„ytyih„n hullun turkkilaisen jo pakostakin l„hesty„ purkaustaan. Kohottauduin j„lleen k„rsim„tt”m„n„ tirkistysrei„lle.

Peiliss„ Bettina nussi taitavasti herra Azizia suullaan niin ett„ t„m„n suonikas elin sujahteli edestakaisin h„nen ovaalinmuotoisten huultensa v„liss„ koko ajan kiihtyv„„n tahtiin. Bettinan vasen k„si oli hautautunut miehen perseposkien v„liseen rakoon. Vaikka en n„hnytk„„n sit„, otaksuin sormen tai parin olevan syv„ll„ herra Azizin kielletyss„ tunnelissa ja hierovan salaista miehist„ elint„, jonka olemassaolosta tiet„v„t vain suhteellisen harvat, valistuneet naiset.
Bettinan toinen k„si hyv„ili ja nipisteli kiivaasti herra Azizin n„nnej„  -- taas yksi hekumallinen toiminto, joka oli tuntematon v„hemm„n kokeneille naisille.

Normaaliolosuhteissa moisen huiskeen katselu olisi saanut minut kiimaiseksi. Mutta olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin normaalit.
Valitettavasti tilanteeni ei juurikaan antanut my”ten hekumalliselle voyerismille. Siit„ huolimatta pystyin kyll„ nauttimaan taiteellisesta lahjakkuudesta, josta tuo nuori asialleen omistautunut ja taitava nainen parhaillaan antoi n„ytett„ silmieni edess„.

Herra Aziz oli hyvin l„hell„. H„n kipristeli varpaitaan ja murahteli syv„lt„ kurkustaan. Bettina tarttui h„nen sauvansa juuresta ja alkoi runkata h„nt„ villisti samalla kun imeskeli h„nen kyrp„ns„ turpeaa nuppia. Sitten miehen perse alkoi nytk„hdell„. Bettina otti tiukan otteen ja imi. Lampare paksua kermaa ry”ps„hti h„nen huuliensa v„list„.

Minuuttia my”hemmin, ty”ns„ tehty„„n, Bettina istui vuoteen reunalla ja puki kenki„ jalkaansa. Herra Aziz kohottautui toisen kyyn„rp„„ns„ varaan.    -- Kiitos, Bettina-rakkaani. Nyt min„ nukun hyvin.

-- Se oli minulle ilo, herra Aziz.

-- Huomiseen sitten... ellei pikemmin.

-- Toki, hyv„ herra.

Bettina poistui ovesta hiuksiaan kohennellen. Herra Aziz k„„ntyi ilmeisen uupuneena kyljelleen. Laskeuduin istumaan ja odottamaan ett„ h„n nukahtaisi.

Jonkin aikaa my”hemmin vedin levyst„, joka aukaisi herra Azizin makuuhuoneen sein„paneeliin k„tketyn salaoven. Sitten ry”min sis„„n pienest„ aukosta herra Azizin kuorsauksen s„estyksell„. Kului minuutteja, kun etsin esinett„, joka sulkisi salaoven. Se oli pieni paneelin reunalistan alle k„tketty vipu.

Olin ry”minyt puolet matkasta ovelle, kun minulle „kki„ v„l„hti, ett„ suunnitelmani oli viallinen. Muistin j„rkyttyen, ett„ olin lukinnut oman makuuhuoneeni oven sis„puolelta!

Mit„ nyt ? Retkotin lattialla mieli mutavellin„. Ongelmaani oli vain yksi vastaus. Pakottauduin kohtaamaan sen... Minun olisi pakko palata takaisin pimeisiin ja inhottaviin k„yt„viin. Se oli ainoa tapa jolla voisin palata huoneeseeni ilman ett„ kaikki paljastuisi!

Herra Azizin vuoteen vierell„ oleva kynttil„ paloi yh„. Otin sen mukaani pimeyteen.

Aukko mist„ olin tipahtanut oli varustettu tikapuilla. Seisoin ottaen niist„ tukea. Minun olisi jotenkin kavuttava kipe„st„ jalastani huolimatta ja kynttil„ k„dess„ni kymmenen tai yksitoista jalkaa.
Kuinka?

Kurottauduin niin yl”s kuin yletyin ja panin kynttil„njalan yhdelle tikapuiden puolista. Siirt„isin sit„ ylemm„s edistyess„ni. Sitten asetin terveen jalkani alimmalle puolalle ter„st„en itseni ponnistukseen.

Kiipe„minen osoittautui hitaaksi ja tuskalliseksi tapahtumaksi. Vaikka k„ytinkin k„si„ni mink„ pystyin, minun oli pakko laskea kipe„ jalkani ainakin kerran jokaiselle puolalle. Ainoastaan tahdonvoimani esti minua py”rtym„st„. Hengitin syv„„n ja keskityin t„ydellisesti erikseen jokaiseen kohottautumiseen... jokainen puola oli suuri voitto.

P„„sty„ni lopulta huipulle makasin lattialla voimiani ker„ten. Kun sitten l„hdin etenem„„n sein„„n tukeutuen, huomasin ett„ aikaisempi pelkoni oli h„vinnyt. Pimeys ei tuntunut nyt muulta kuin ep„mukavuudelta, pienten jyrsij”iden rapinat ja vingahtelut merkityksett”milt„. P„„sin takaisin huoneeseeni alle viidess„ minuutissa. Ajantajuni oli ihmeenomaisesti parantunut ja tajusin, ett„ molemmat jalat tervein„ koko matkaan olisi mennyt v„hemm„n kuin kaksi minuuttia. Kuinka kummallisia temppuja kauhunly”m„ mieli pystyyk„„n esitt„m„„n! Minut valtasi outo hyv„nolon tunne. Olin voittanut pelkoni. Se oli suurin voitto mit„ kukaan saattoi saavuttaa.



 SEITSEMŽN


Meid„n luolissa asuvat esi-is„mme harrastivat lihallista yhdynt„„ takaap„in kuin nelj„ll„ jalalla kulkevat el„imet. Roomalaiset ja kreikkalaiset tekiv„t samoin ja pahempaakin. Pariskunnat olivat kasvokkain vasta kristillisell„ aikakaudella, mies naisen p„„ll„, huomattavasti aiempaa s„„dyllisemm„ss„ asennossa. T„m„ tapa yhty„ on kaikkein tehokkain lis„„ntymist„ ajatellen, mik„ tietenkin on kristitylle ainoa syy ryhty„ kyseiseen toimintoon. Jumalaapelk„„v„iste n, olivatpa he sitten paikallisia tai l„hetyssaarnaajia, tuleekin omaksua juuri tuo asento kyseiseen toimitukseen, edellytt„en, ett„ he ovat liittyneet yhteen pyh„ss„ avioliitossa.
(Canterburyn arkkipiispa)



Aamulla paikalle haettiin kyl„st„ l„„k„ri. H„nen diagnoosinsa mukaan nilkkani oli pahasti ven„ht„nyt. Minun tulisi pit„„ sit„ levossa muutamia p„ivi„ ja sitten tarvitsisin kainalosauvaa noin viikon verran. Minulla ei ollut aavistustakaan, ett„ jokin niin pikku juttu saattoi tehd„ ihmisen niin toimintakyvytt”m„ksi .

Selitin kaikille kompastuneeni noustessani vuoteesta. Se tuntui j„rkeenk„yv„lt„ selitykselt„ ja siihen suhtauduttiin siten. Kaikki olivat my”t„tuntoisia. Kaikki, paitsi Bettina, joka ker„tess„„n pyykki„ni pesuun silm„ili minua ep„luuloisesti. Pukuni oli likaantunut paljon pahemmin kuin olisi voinut odottaa normaalik„yt”ss„ ja toinen sukista oli repaleina. Ep„ilin, ett„ h„n p„„tteli minun olleen y”ll„ nummella intohimoisen ja hillitt”m„n rakastajan seurassa.

Vietin seuraavan p„iv„n vuoteessa Trollopea lukien. Sin„ iltana kaikki vierailivat makuuhuoneessani. Minun toipumiselleni juotiin samppanjamaljoja samanaikaisesti kun nautiskelin Sir Harryn taitavasta kielenk„yttelyst„ pillussani. My”hemmin minua nussittiin kolmesti. Sen tekiv„t loukkaantunutta jalkaani varoen herra Aziz, Sir Harry ja em„nt„ni, Lady Doris, joka k„ytti mit„ nerokkainta kaksip„ist„ tekokyrp„„ -- jonka toinen p„„ oli minun sis„ss„ni ja toinen p„„ h„nen.

Noel Fibbet parka istui mietteiss„„n sen kaiken tapahtuessa hymyillen vain kerran tai kahdesti. Oli selv„„, ettei h„n ollut viel„k„„n vienyt loppuun p„„t”st„„n taittaa kukka tuntemaltaan nuorelta neitsyelt„.
Joka tapauksessa h„n palasi luokseni my”hemmin sin„ iltana kertomaan, ett„ Deborah, tuo h„nen himonsa suloinen neitseellinen kohde, olisi seuraavan viikonlopun vieraana Fanshawe Housessa.

T„m„n kerrottuaan h„n ryhtyi puuhaan lis„t„kseen omat siemenens„ is„ns„ ja turkkilaisen siementen joukkoon.


*  *  *


Turvotus nilkassani oli seuraavana p„iv„n„ jonkin verran laskenut ja hyp„htelin kainalosauvan varassa ja tein ty”t„ k„sikirjoituksen kimpussa. Matka-arkkuni saapui Lontoosta -- suuri helpotus -- ja minulle kerrottiin ett„ taloon tulisi vieraita viikonlopuksi. Sin„ iltap„iv„n„ sain vieraakseni joka kuukautisen kirouksen -- mik„ sopikin oikein hyvin, sill„ tarvitsin lepoa.

* * *

Perjantaiaamuun menness„ turvotus nilkassani oli laskenut ja huomasin ett„ onnuin vasenta jalkaani vain hiukan. Hylk„sin helpotuksesta huokaisten l„hes samanaikaisesti sek„ kainalosauvan ett„ jalkojeni v„liss„ olleet puuvillapehmikkeet.

Aamiaisella jouduin istumaan vieh„tt„v„n, nuoren tyt”n viereen.
Tavasta jolla Noel h”ss”tti h„nen ymp„rill„„n kuin kanaemo tiesin jo ennen kuin meid„t oli esitelty, ett„ t„ss„ oli Noelin himojen kuuluisa neitseellinen kohde -- neiti Deborah MacDill. H„n oli todella suloinen olento, jolla oli suuret, viattomat silm„t, persikkaiho ja hillitty k„yt”s -- h„n oli totisesti Noelin jokaisen yrityksen arvoinen.

Vieh„tt„v„ neiti MacDill oli lomalla koulustaan ja tulisi viett„m„„n talossa viikonlopun t„tins„ rouva Rose Carnabyn kanssa. Rouva Carnabykin oli tervetullut lis„ p”yt„„n. H„n oli vieh„tt„v„, hieman py”re„hk”, noin 25-30-vuotias nainen, jolla oli avomielinen, yst„v„llinen k„yt”s ja sen lis„ksi ter„v„t aivot.

Aamiaisen j„lkeen vet„ydyin huoneeseeni valmistautumaan tavanomaisiin aamuaskareisiini. Aamutakissa ja pyyhe ja ranskalainen tuoksusaippua mukanani menin k„yt„v„n poikki kylpyhuoneeseen.

Fanshawe House oli varustettu kaikella tarpeellisella kuten hienolla marmorisella kylpyhuoneella. Se oli todellakin mit„ miellytt„vin ja nykyaikaisin kylpyhuone, joskin minun on lis„tt„v„, ettei se ollut aivan niin nykyaikainen kuin minun Lontoon asunnossani oleva. Sielt„ puuttui nestekaasu. Sill„ kaasu ei ollut suuri parannus pelk„st„„n valaistuksessa korvatessaan kynttil„t vaan my”s kylpyveden kuumennuksessa korvatessaan hiili- tai puul„mmityksen. Vain harvat talot Lontoossa oli varustettu kaasuputkilla ja maaseututalojen piti tietenkin tulla toimeen ilman niit„.

Astuessani sis„„n huomasin jonkun olevan kylvyss„. Olin aikeissa poistua, kun h„n k„„ntyi. Se oli neiti MacDill kaulaansa my”ten vedess„.

-- Ah, neiti Everleigh, h„n sanoi hymyillen.

-- Suokaa anteeksi, min„ sanoin.  -- Ovi ei ollut s„piss„ ja oletin ettei t„„ll„ ole ket„„n.

-- Kuinka huolimatonta taholtani, h„n sanoi.   -- Voisitteko yst„v„llisesti panna sen s„ppiin?

Tottelin sanomatta sanaakaan. Kuuma vesi ja kuumavesis„ili”n alla palavat halot olivat tehneet huoneesta miellytt„v„n h”yryisen ja l„mpim„n.

-- Tuo pyyhe... te aiotte kylpyyn? H„nen kasvonsa s„teiliv„t kynttil„nvalon l„mpim„ss„ hehkussa.

-- Kyll„, min„-- Miksi ette siin„ tapauksessa tulisi t„nne seurakseni? T„„ll„ on enemm„n kuin tarpeeksi tilaa kahdelle.

-- Kiitos, neiti MacDill. Pidin h„nen kutsuaan varsin yst„v„llisen„.

-- Deborah...

-- Ja sinun pit„„ kutsua minua Jennyksi.

Tunsin h„nen katseensa astuessani ulos aamutakistani. Pistin arastellen varpaani veteen. Vesi oli ilahduttavan kuumaa. Upottauduin huokaisten sen ylelliseen syleilyyn. Suljin silm„ni tyytyv„isen„.

-- Eik” olekin ihanaa? Deborah kysyi hymyillen.

-- Voi kyll„, ihanaa. Odotan t„t„ innokkaasti joka p„iv„ t„h„n aikaan.

-- Joka p„iv„?

-- Aina kun se vain on mahdollista, ja joskus kaksikin kertaa p„iv„ss„.

-- Mutta kylpemisen on sanottu olevan ep„terveellist„ jos sit„ harrastaa liiallisesti.

-- Saattaa olla, sanoin huokaisten.    -- Mutta se on siit„ huolimatta taivaallista.

-- Katso kuinka rintasi kelluvat -- kuin kaksi siev„„ saarta.

Vilkaisin n„ky„. Se oli tosiaan suloinen.  -- Niin sinunkin .

-- Niin, mutta sinun ovat kauniimmat kuin minun... pulleammat. H„n vaikeni hetkeksi, sitten:  -- Saanko koskettaa niit„?

-- Ole hyv„ vain, sanoin sen enemp„„ ajattelematta.

H„n siveli sormellaan tunnustelevasti vasenta rintaani. Suljin j„lleen silm„ni nauttien ihanasta l„mm”st„, veden liplatuksesta. Kuulin oman mielihyv„nhuokaukseni. Sen rohkaisemana nuori nainen nojautui eteenp„in ja painoi k„mmenens„ rinnalleni. H„n sanoi runollisella „„nell„: -- Jos sin„ nouset seisomaan, min„ saippuoin sinut mielell„ni.

Avasin silm„ni Ja tuijotin h„nt„ silmiin. Ne olivat suuret ja p„hkin„nruskeat ja viattomat. Oletin, ett„ h„nen suloinen tarjouksensakin oli t„ysin viaton.

-- Koulussa me saippuoimme toisiamme kaiken aikaa, h„n sanoi k„he„ll„ „„nell„,  -- se on hyvin miellytt„v„„.

Kohottauduin hieman hankalasti vedest„. H„n seisoi edess„ni ja tarkasteli h„pe„m„tt„ vartaloani. Otin tilanteesta vaarin ja tein kuten h„nkin. Deborah oli minua lyhyempi ja v„h„lihaisempi. H„nen t„ydellisenmuotoiset rintansa olivat teekupit minun melonieni rinnalla. H„nen vatsansa oli litte„ ja siit„ puuttui oman vatsani py”reys. Vilkaisin alas h„nen m„tt„„seens„. Se oli pieni, p”mp”tt„v„, noenmusta silkkipes„, joka kelpasi hyvin kruunaamaan h„nen sulokkuutensa. Minua silmiin tuijottaen h„n hankasi pient„ valkoista saippuaa suloisissa pikku k„siss„„n. Sitten h„n tarttui k„sivarteeni ja k„„nsi minut ymp„ri kunnes olin melkein selin h„neen. Viile„ ilma kohotti kostean ihoni kananlihalle.

Deborah aloitti olkap„ist„ni hieroen lempe„sti ja edeten alas selk„„ni. Kun h„n p„„si pyllyyni asti h„nen hyv„ilyns„ muuttuivat voimakkaammiksi.

Seurasi tauko, jonka aikana kuulin kuinka uutta vaahtoa hierottiin saippuasta. V„r„hdin odottavasti. Sitten h„nen sormensa pujahtelivat arastelevina pyllynpuolikkaitteni v„liin. Ne leikkiv„t kevyesti kuin perhosensiivet salaisessa vaossani. Ah, min„ mietin, mit„ meill„ onkaan t„ss„? T„m„ ei ole mit„„n naiivin neitsyen viatonta, arastelevaa tunnustelua!

Saippuainen hyv„ily sai vartaloni v„r„htelem„„n nautinnollisesti. Kun h„n aisti reaktioni, h„nen sormensa k„viv„t r”yhke„mmiksi, vaativammiksi hinkaten puhdistavaa saippuaa herkk„„n ihooni. Oli ilmeist„, ett„ otin erehtynyt nyt suorastaan rivon neiti Deborah MacDillin suhteen. Tunsin kuinka pyllyni alkoi tehd„ pieni„, hekumallisia py”r„hdyksi„.

-- Me opimme koulussa, ett„ ihmisen pit„„ olla puhdas joka paikasta.

-- Aivan, min„ sanoin.   -- Min„ uskon vakaasti koulutukseen.

-- Emmek„ me saa unohtaa, ett„ puhtaus tulee heti jumalallisuuden j„lkeen.

-- Kuinka totta, min„ sanoin.

-- Joka paikasta, h„n sanoi.

-- Joka paikasta todella, min„ sanoin.

H„nen k„tens„ liukui hitaasti ja nautinnollisesti alemmas -- reisieni v„liin -- ja puristui her„„v„n kumpuni p„„lle.

Se oli varsin rietas temppu neitsyelt„. Mutta pohdinnat sikseen.
Niille olisi aikaa my”hemminkin...

-- Suloinen, h„n kuiskasi.   -- Niin suloinen.

Hurmioitunut kiljahdus p„„si suustani kun r”yhke„, tutkiva sormi etsiytyi klitorikseni juureen. Panin k„teni h„nen k„tens„ p„„lle hyv„illen sit„ h„nen hyv„illess„„n minua.

Sitten h„n painoi vartalonsa selk„„ni vasten ja kurottautui vapaalla k„dell„„n saippuoimaan ja hyv„ilem„„n vatsaani ja rintojani puhdistaen minut kaikesta muusta paitsi nautinnosta. Jalkani k„viv„t heikoiksi ja hengitykseni tihe„ksi. Aluksi h„n runkkasi minua hitaasti, mutta kun vittumehuni sekoittuivat saippuavaahdon kanssa liukkaaksi vaahdoksi, tahti nopeutui ja paine kasvoi kunnes ei ollut en„„ mit„„n muuta kuin tuo salainen kohta -- tuo minun olemukseni hekumallinen keskus.

Deborah n„ytti vaistoavan, ett„ h„n oli saamassa minut orgasmiin. H„n veti pois k„tens„ ja k„„nsi minut itseens„ p„in. H„nen rintansa painautuivat minua vasten aivan omieni alapuolelle. Min„ kyykistyin hivenen jotta kaikki herk„t kohtamme osuisivat yhteen. Meid„n n„nnimme suutelivat. Meid„n m„r„t, saippuasta liukkaat vartalomme lipsahtelivat toisiaan vasten -- vatsa vatsaan, liha lihaan.

H„n hyv„ili kasvojani ja nuoli huuliani.   -- Suloista, h„n toisti „„ni k„he„n„ himosta. H„n nussi suutani kielell„„n, joka oli kuin j„ykk„ miniatyyrikyrp„.

S„„reni kulkeutui oma-aloitteisesti h„nen jalkojensa v„liin. Me ratsastimme toistemme reisill„ pillut supistellen. Deborah valitti suuhuni herkullisen j„nnitteen kasvaessa kuin j„ttil„ism„inen kupla.

Kun se puhkesi, h„n kaareutui taaksep„in hurmioituneesti nytk„hdellen ja kiljahteli: -- Vittu, kyrp„, mulkku! Ja sitten k„he„sti kuiskaten:-- Jenny...

Jokainen osa ruumiistani v„r„hteli tasatahtiin hurmioituneena mollisointuna. Kuulin „„nen -- omani-- huutavan: -- Deborah ! . . .
Deborah !



KAHDEKSAN


Morsiamen ilmaisema kauhu ei ollut, kuten rouva Carbuncle hyvin tiesi, mit„„n teeskentely„ tai s„„lin kerj„„mist„. H„n yritti ajatella sit„ ja tajuta mik„ saattaisi todella olla tyt”n reaktio ja lopullinen kohtalo, kun t„m„ huomaisi olevansa tuon niin suuresti vihaamansa miehen vallan alla. Mutta eiv„tk” muutkin tyt”t olleet tehneet samaa ja el„neet sen kaiken ja muuttuneet lihaviksi, v„linpit„m„tt”miksi ja maailmallisiksi? Ainoastaan ensimm„inen askel merkitsee.
(Anthony Trollope)


-- Minun on yksinkertaisesti pakko saada puhua jonkun kanssa, Deborah sanoi. -- Yst„v„n.

Oli my”h„inen ilta. H„n oli koputtanut hiljaa ovelleni juuri kun olin ollut vaipumassa uneen. H„n oli pukeutunut silkkiseen aamutakkiin ja tunkenut hiuksensa vaaleanpunaisen pitsisen y”myssyn sis„„n.

H„n huokaisi ja sanoi: -- Se koskee Noel Fibbiti„.

-- Rakastavaisten riita?

-- Ei, siit„ juuri on kyse. H„n istahti minua vastap„„t„ ja katseli alakuloisesti jalkoihinsa. -- Meit„ voi tuskin sanoa rakastavaisiksi.

Panin my”t„tuntoisesti k„teni h„nen k„delleen. -- Ymm„rr„n.

-- Ymm„rr„tk”?

-- Kyll„, sanoin puristaen h„nen k„tt„„n ja pannen k„sivarteni h„nen olkap„ittens„ ymp„rille.   -- H„n uskoo sinun olevan viaton neitsyt etk„ sin„ ole.

H„n ponnahti seisomaan ja tuijotti minua kuin olisin noita.   -Kuinka ihmeess„ sin„ voit tiet„„?

-- Min„ olen aika kokenut kaikessa sellaisessa.

Kauhun ilme tummensi h„nen kasvonsa.   -- Minusta siis pystyy n„kem„„n vain katsomalla minua... min„ tiesin, ett„ asia olisi niin... min„ tiesin! Kyyneleet kohosivat h„nen silmiins„. H„n alkoi nyyhkytt„„.

-- Ei, Deborah, sanoin ja tartuin taas h„neen k„teens„.

-- Min„ olen vasta kahdeksantoista ja pilattu!

-- Sin„ olet kaukana pilatusta. Sin„ olet vasta aloittanut. Ja mit„ menneeseen neitsyytesi tulee, hyv„ kun p„„sit eroon siit„.
Kahdeksannentoista ik„vuoden j„lkeen siit„ tulee harrastus ja sitten krooninen tauti. Ja jos se sinua yht„„n ilahduttaa niin ei sinusta p„„llep„in mit„„n n„y.

-- Eik” todella?

-- Ei, min„ sanoin.   -- Kun sinut n„kee ensi kertaa, h„tk„ht„„ heti sinun ilmeist„ viattomuuttasi ja siveytt„si. Juuri siksi min„ t„n„ aamuna kylvyss„ h„mm„styinkin huomatessani, ettei asia ehk„ ollutkaan niin; joskin minun on sanottava, ett„ se oli ihana kokemus.

-- Oh, kyll„, Jenny. sit„ se todella oli. H„n istahti takaisin vuoteelle.   -- Mutta kuinka sin„ sitten saatoit tiet„„?

-- Sinusta ei ehk„ n„yt„ silt„, rakas Deborah, mutta siit„ ei ole kovinkaan kauan kun min„kin olin neitsyt, ja my”s min„ harrastin pieni„ eroottisia leikkej„. Mutta kuten useimmat sive„t neidot, min„ olin aina 'uhri', en koskaan aloitteen tekij„, kuten sin„ olit t„n„ aamuna. Ja sinun kielenk„ytt”si... sellaisia sanoja sin„ olet voinut oppia vain joltakin miehelt„. Hymyilin h„nelle.  -- Vai kuuluuko kokemuksiisi enemp„„ kuin yksi miespuolinen ohjaaja?

H„n punastui. -- Niit„ on ollut kolme.

-- Koska oli ensimm„inen?

-- Kaksi kuukautta sitten -- kaksi kuukautta ja nelj„ p„iv„„. Er„s vanhempi herrasmies.

-- Loistava valinta.

-- Muut olivat poikia, mutta herra Plimber, joka kirjoittaa runoja, teki sen minulle yksitoista kertaa kolmen p„iv„n aikana. H„n opetti minulle kaiken.

-- Ei kaikkea, Deborah.

-- Tarkoitatko, ett„ on viel„ jotakin?

-- Aina on jotakin; oppiminen ei lopu koskaan. Siin„ sen ilo onkin.

H„n kaatui sel„lleen vuoteelleen ja tuijotti kattoon.  -- Sin„ saat p„„ni py”rryksiin.

-- Joten, min„ sanoin,    -- menk„„mme varsinaiseen asiaan.

-- Niin, Noel, raukkaparka, on odottanut niin kiihke„sti saadakseen vied„ neitsyyteni.

-- Niin tosiaan on, min„ sanoin.   -- Eiv„tk„ miehet pid„ siit„, ett„ heit„ huiputetaan. H„nelle olisi musertava j„rkytys havaita, ett„ sinua on pantu jo aikaisemmin.

Viel„ puhuessani suunnitelma alkoi muotoutua mieless„ni. Sivelin k„dell„ni kevyesti h„nen silkin peitt„m„„ vartaloaan.

-- Mit„ minun on teht„v„, Jenny rakas?

-- Žl„ pelk„„, sanoin pehme„sti suu vain muutaman tuuman p„„st„ h„nen suustaan.    -- Minulla on suunnitelma... idioottivarma suunnitelma.

-- Oh. Jenny, h„n sanoi kietoen k„tens„ ymp„rilleni.   -- Min„ tiesin ett„ voisin luottaa sinuun.

H„n oli typer„ tytt”, jolla oli mielest„ni joutavanp„iv„inen ongelma.
Min„ ratkaisisin sen h„nen puolestaan ja saisin siin„ sivussa itselleni uskollisen liittolaisen.

H„n kohotti vartalonsa kaarelle helpottaakseen minua riisumaan aamutakkinsa.   -- Oh. Kerro se minulle kokonaan, Jenny! Mit„ me tulemme tekem„„n?

-- My”hemmin...

-- Oletko varma, ett„ sinun suunnitelmasi toimii?

-- Min„ lupaan sen, „l„ pelk„„.

H„n oli hetken hiljaa ja puhui sitten pehme„sti suuhuni: -- T„ll„ kertaa, h„n sanoi,   -- sin„ saat olla aloitteellinen ja min„ passiivinen  -- uhri.

-- Tosi neitsyen puhetta, min„ sanoin.

Deborah MacDillin palattua omaan huoneeseensa min„ l„hdin j„lleen takkani takana oleviin salaisiin k„yt„viin. Siit„ oli tarkoitus tulla pitk„ tutkimusy” seinien v„liss„.

Ylim„„r„isill„ kynttil”ill„ ja rikkitikuilla varustautuneena liikuskelin ymp„riins„ kierteleviss„ k„yt„viss„, kapusin ja laskeuduin tikapuita kerrosten v„lill„, panin merkille risteykset ja opettelin l”yt„m„„n tieni. Tuntui hienolta havaita, ett„ Fanshawe Housen pime„t, salaiset k„yt„v„t eiv„t en„„ aiheuttaneet minussa pelkoa.

L”ysin seitsem„ntoista muuta tirkistysaukkoa. Jokaisen l„heisyydess„ oli levy, jolla sai avatuksi salaluukun. Yksitoista tirkistysaukoista avautui makuuhuoneisiin. Loppuihin seitsem„„n kuuluivat kirjasto, aamuhuone, eteishalli, keitti”, suuri salonki, tyhj„ huone k„yt”st„ poistetussa siivess„ ja yksi huone, joka oli niin pahann„k”inen ett„ en useaan minuuttiin pystynyt keksim„„n sille mit„„n loogista k„ytt”tarkoitusta. Se sijaitsi pohjakerroksessa kuten keitti”kin, se oli hyvin suuri huone, jonka lattia ja sein„t oli kaakeloitu. Mik„ ep„tavallisinta, se sis„lsi soikean vesialtaan, jonka l„pimitaksi arvioin noin kaksikymment„viisi jalkaa. Sen ymp„rill„ lojui kummallisia kapineita, jotkut oli kiinnitetty lattiaan ja seinille, jotkut roikkuvat katosta. Oliko se, min„ mietin, Jonkinlainen kidutuskammio?

Liikuskelusta pimeiss„ mutta yht„ tutummiksi k„yviss„ k„yt„viss„ alkoi nopeasti tulla iloinen osa yhdest„ mieliharrastuksistani voyerismista.
Mit„„n ei voitaisi salata minulta.

Noel Fibbit lojui vuoteellaan vasemmassa k„dess„„n pieni kirja ja oikeassaan h„nen erektiossa oleva t”tter”ns„. H„n runkkasi hitaasti pys„htyen aina silloin t„ll”in k„„nt„m„„n sivua. T„hystyspaikastani vain muutaman jalan p„„st„ pystyin n„kem„„n kirjan nahkap„„tyyn kultakirjaimin painetun nimen: Kirpun omael„m„nkerta.

Deborah MacDill nukkui kuunvalossa, joka suodattui l„pi harsomaisten verhojen. H„n nukkui tuskin mit„„n viattoman unta, h„nen k„„ntyily„„n ja s„ps„htely„„n s„estiv„t kiljahdukset ja huokaukset ja pienet ter„v„t ladymaiset turahdukset. Ep„ilin, ett„ h„nen unensa liittyi rakastettavaan, nuoreen Noel Fibbitiin, joka saattoi parhaillaan todellisessa el„m„ss„ purkautua r„j„ht„v„sti ihmeellisen eroottisen kirpun tarinoille.

Deborahin t„ti, rouva Rose Carnaby, istui nojatuolissa ja luki keskittyneesti muutaman kynttil„n valossa. Olin ilahtunut havaitessani ett„ h„n piti Trollopista kuten min„kin, ja odotin p„„sev„ni keskustelemaan h„nen kanssaan kirjallisuudesta.

My”s herra Aziz oli unessa, joskin paljon syvemm„ss„ kuin kiihtynyt neiti MacDill. Oli selv„„ ett„ h„n oli jo kokenut oraalisen Bettinan jokailtaisen vierailun.

Fibbitien makuuhuoneeseen avautuva tirkistysaukko sijaitsi korkealia sein„ss„, mutta sen luokse p„„si nousemalla lattialla olevalle askelmalle. Ylelliseen y”paitaan pukeutunut Lady Doris lojui kaksoisvuoteella lukemattomiin tyynyihin tukeutuneena. Kirkkaanpunaise en flanelliy”paitaan ja y”myssyyn pukeutunut Sir Harry istui pienen ranskalaisen p”yd„n „„ress„. H„mm„styin n„hdess„ni hyvin ep„piikamaisen Bettinan vaeltavan edestakaisin huoneessa pitsill„ koristellussa, vaaleapunaisessa silkkiy”paidassa. H„n n„ytti kiihtyneelt„.

Lady Doris sanoi: -- Mutta sin„ et voi jatkuvasti muuttua, kultaseni.

-- Miksi en muka? Bettina pys„htyi ja k„„ntyi katsomaan lady Dorista.
-- Olen kyll„stynyt olemaan Bettina -- olemaan piika.

-- Min„ olen alkanut pit„„ sinusta hyvin paljon Bettinana, Lady Doris sanoi.   -- Sin„ olet loistava piika. Se on paljon onnistuneempi henkil”hahmo kuin se viime vuoden esimerkki ven„l„isest„ aristokraatista. Sin„ varmaan muistat sen illan Biarritzissa suuriruhtinas Aleksanterin seurueineen. Ne p„iv„lliset olivat t„ydellinen nolaus meille kaikille! Kamalaa!

-- Ja sin„, rakas „iti, muistat varmaan, ett„ sen paremmin sin„ itse, suuriruhtinas kuin min„k„„n emme olleet v„h„„k„„n noloja h„nen suuressa vuoteessaan my”hemmin sin„ samana iltana.

-- Sivuseikka, Sir Harry sanoi.-- Tosiasia on, ett„ sin„ et osannut puhua sit„ kielt„ ja sinun aksenttisi kuulosti enemm„n ranskalaiselta kuin ven„l„iselt„ -- kammottavalta!

-- Min„ tein parhaani.

-- Sinun ei olisi tarvinnut tehd„ sit„ lainkaan, Sir Harry sanoi.   -N„m„ lapselliset naamiaiset ovat yksinomaan sinun ideasi, ja „idill„si ja minulla on t„ysi oikeus kritisoida niit„.

-- Ei kyse ole naamiaisista, is„, min„ olen n„yttelij„!

-- Ja min„ olen toukokuun kuningatar.

-- Kuka sin„ haluat olla t„ll„ kertaa? Lady Doris kysyi.

-- Haluan olla ranskalainen -- tyylik„s ranskalainen nainen.

-- Voi luoja! Sir Harry sanoi.   -- Siit„ vasta koettelemus meille tuleekin.

-- Enk” min„ saisi?

-- Noo, puhuthan sin„ sit„ kielt„, Lady Doris sanoi.   -- Se minun on my”nnett„v„.

-- Puhun sit„ hyvin. Ja mit„ aksenttiin tulee -- olen harjoitellut.
Kuunnelkaapa.

Bettinan olemus muuttui silmieni edess„. Yht„kki„ h„nest„ tuli rennompi, h„nen vartalonsa muuttui n„kyv„sti pehme„mm„ksi, h„nen olkap„„ns„ lys„htiv„t eteenp„in, h„nen leukansa kohosi. H„nen puhuessaan kuuntelin „llistyneen„ h„nen aidon ranskalaista aksenttiaan.

-- Nimeni on mademoiselle Babette Chartreuse, h„n sanoi lyyrisell„, ranskanvoittoisella „„nell„, joka oli l„hes oktaavin matalampi kuin Bettinan cockney.   -- Olen kaunis ja salaper„inen ranskalaisnainen Pariisista ja olen ruvennut halveksimaan sit„ kammottavaa piikaa, Bettinaa. Kadotkoon h„n silmist„ni!

-- Bravo! Lady Doris huusi.

-- Kiitos, „iti.

-- Mit„ mielt„ sin„ olet, Harry? Lady Doris kysyi.

Miehen „„nens„vy oli vastahakoinen.   -- Aika hyv„.

-- Kiitos.

-- Mutta he jotka tuntevat Bettinan n„kev„t sen l„pi.

-- Ei, is„, edes sin„ et tule tunnistamaan minua. H„n irroitti joitakin pinnej„ ja kiskaisi sitten h„mm„styksekseni p„„st„„n pit„m„ns„ vaalean peruukin.    -- Babettella tulee olemaan minun ikioma tumma tukkani. Tulen korostamaan poskip„it„ni ja hiile„m„„n silm„ni. Kaikki tulee olemaan erilaista .

-- Mutta kuinka me selit„mme Bettinan poissaolon? sir Harry sanoi.

-- Bettina-Babette hymyili.   -- Me sanomme yksinkertaisesti, ett„ h„nen piti matkustaa joksikin aikaa takaisin Lontooseen huolehtimaan sairaasta „idist„„n.

-- Herra Azit-parasta tulee uneton ilman sinun jokailtaisia askareitasi, Lady Doris sanoi.

-- Ehk„ sin„ voitkin sitten ottaa huolehtiaksesi kyseisest„ velvollisuudesta, „iti.

-- Min„ luulen, kultaseni, Lady Doris sanoi,    -- ett„ uusi Batette on paljon sopivampi siihen teht„v„„n.

Sir Harryn „„neen tuli koulumestarimainen s„vy.  -- Velvollisuuksista ei luisteta pelk„st„„n identiteetti„ vaihtamalla.

-- Min„ luulin, ett„ er„s teki sen...

-- Eip„s nyt aleta riidell„, Lady Doris sanoi.

-- Saanko min„ olla mademoiselle Babette Chartreuse?

-- Se riippuu is„st„si.

-- Isi, ole kiltti. H„n otti miehen k„det omaansa.   -- Se tuottaa tosi hyv„t naurut meille kaikille  -- parhaat t„h„nastisista.

-- Sin„ olet pilalle hemmoteltu pentu, Sir Harry sanoi.

-- Min„ en ole pentu. H„n vei miehen molemmat k„det rinnoilleen.
-- Ole kiltti? Ajattele miten ihanaa on kun herkullisen rietas ranskalaisnainen h„„r„ilee talossa.

Hymy kohosi miehen kasvoja synkent„neen tehdyn ankaruuden l„pi.   -Sin„ ja sinun „itisi onnistutte aina saamaan tahtonne l„pi minulta.

-- Hurraa! Lantiotaan riemukkaasti v„risytt„en h„n veti Sir Harryn tiukasti itse„„n vasten.   -- Voi kiitos, is„!

-- Riitt„„ jo t„t„ laatua, Sir Harry sanoi ja k„„nsi tytt„rens„ ja l„im„ytti h„nt„ takapuolelle.   -- On my”h„ ja tarvitsen koko y”n unet. Vieraat saapuvat huomenna.

-- Oh, Harry, h„nh„n vain haluaa kiitt„„ sinua pienill„ panoilla, Lady Doris sanoi ja k„„ntyi katsomaan tyt„rt„„n.   -- Etk” tahdokin, kultaseni?

-- Pikapanolla, t„sm„llisesti sanottuna.

-- Mene huoneeseesi, nuori nainen, Sir Harry sanoi.   -- Kun me seuraavan kerran nussimme, sin„ olet mademoiselle Babette Chartreuse!

Vajosin sein„n takana lattialle „llistyksest„. Fibbitin perhe oli totisesti hullu!

Vaikka en en„„ pystynyt n„kem„„n heit„, kuulin heid„n „„nens„ puusein„n l„pi. Loputtomien kiittelyiden ja hyv„ny”n toivotusten j„lkeen Bettina -- joka pian olisi Babette -- poistui huoneesta.

-- Tytt„remme on ihastuttava tytt”, Lady Doris sanoi.

-- H„n on itsep„inen, voimakastahtoinen, karski, r”yhke„ ja ovela, Sir Harry sanoi.   -- Ominaisuuksia, jotka tekev„t h„nest„ suurenmoisen naisen mik„li h„n joskus aikuistuu ja oppii maltillisuutta ja vakautta.

-- Kuka olisi uskonut, ett„ adoptoidusta tytt„rest„ kasvaisi niin suuresti vanhempiensa kaltainen?

-- Totta, Sir Harry sanoi.

-- Ehk„ sin„ olet liian kova h„nt„ kohtaan.

-- En sen kovempi kuin biologista lastamme Noeliakaan kohtaan. Minulla ei ole mit„„n suosikkeja.

Kohottauduin j„lleen panemaan silm„ni tirkistysaukolle. Sir Harry oli vuoteessa selin Lady Dorikseen.

-- Sin„ puhut lapsillemme velvollisuuksista ja vastuusta, Lady Doris sanoi ja pani k„tens„ miehen olkap„„lle.  -- Mutta ent„ sinun omat aviolliset velvollisuutesi? Siit„ kun viimeksi sain niist„ n„yt”n on melkein kaksikymment„nelj„ tuntia.

-- Minun on pakko luopua sellaisista harrastuksista t„n„ iltana, hyv„ rouva. Olen t„ysin uupunut.

-- Ah, voinko siis katsoa, ett„ aviomieheni k„rsii lopultakin edistyneen i„n kykenem„tt”myydest„?

-- Et, et voi. Nuori poikakaan ei pystyisi olemaan nelj„„ tuntia rouva Carnabyn syliss„ ilman j„lkiseuraamuksia.

-- H„n kuulostaa kiinnostavalta.

-- Kyltym„t”n on oikea sana.

-- Harry parka.

-- Tosiaankin.

-- Ehk„ sin„ et liiku tarpeeksi.

-- Enemm„n kuin tarpeeksi, kiitos vaan.

-- Ent„ sy”tk” tarpeeksi porkkanoita ja omenoita?

-- Olen kyll„stynyt kumpiinkin.

-- Tri Hochenbusch tulee t„nne huomenna, h„n ehk„ voi suositella jotain muuta.

-- Sopii toivoa. Mutta viel„ t„rke„mp„„ on, ett„ h„n tuo mukanaan Zurichista Suezin osakkeet.

Mit„ he oikein tarkoittivat? min„ mietin. Liikuntaa ja tri Hochenbuschin m„„r„„mi„ porkkanoita ja omenoita. Lauseyhteys oli varsin omituinen. Liikuntaa miss„ tarkoituksessa? Oliko kyseess„ jonkinlainen impotenssiin tarkoitettu maaginen tai l„„ketieteellinen hoito? K„„nnelless„ni asiaa mieless„ni Sir Harryn lausumat kaksi muuta sanaa saivat minut h„tk„ht„m„„n. Suezin osakkeet!

K„„nnyin pois tirkistysaukolta „killisen kiihtymyksen tilassa.
Tajusin, ett„ peli oli k„ynniss„! Edward oli ollut oikeassa. Sir Harry Fibbit oli todella maanpetturi! Ja, min„ ajattelin, pikku Jenny Everleighill„ oli hyv„t mahdollisuudet est„„ tuo kauhea konnuus.
Jumala suojelkoon kuningatarta!

Olin aikeissa palata takaisin huoneeseeni, kun muistin, ett„ minulla oli yh„ er„s velvollisuus hoidettavanani. Vaikka sen merkitys kalpeni suuremman velvollisuuteni rinnalla niin lupaus oli lupaus. Asian hoitamiseksi minun oli tarpeen k„ytt„„ keitti””n johtavaa salaovea.

P„„sty„ni sinne katsoin tirkistysaukosta n„hd„kseni oliko reitti selv„. N„in arvoituksellisen hovimestari Starnsin istuvan yksin„isen kynttil„n valossa karkeatekoisen keitti”p”yd„n „„ress„ p„iv„lliseksi samana iltana tarjoillun suuren vanukkaan t„hteiden kimpussa.

Hillitsin k„rsim„tt”myytt„ni ajatuksella, ettei h„n todenn„k”isesti aterioisi kauan: todenn„k”isesti en„„ vain viisi tai enint„„n kymmenen minuuttia. Sitten, juuri kun aioin laskeutua istumaan lattialle miss„ voisin odottaa h„nt„ suhteellisen mukavasti, h„m„r„ hahmo ilmaantui h„nen taakseen.

Kesti hetken ennen kuin se materialisoitui nuoreksi tyt”ksi...
keitti”piiaksi.

H„n selvitti kurkkuaan kohteliaasti mik„ sai Starnsin k„„ntym„„n katsomaan h„nt„.  -- Anteeksi, herra Starns, tytt” sanoi.  -- Kuulin jonkun kolistelevan t„„ll„ ja...

-- Ei mit„„n, Clara, Starns sanoi yst„v„llisesti.   -- Tahtoisitko vanukasta?

-- Kiitos kovasti, mutta sain sit„ jo p„iv„lliseksi. Tytt” puhui vain cockneyta.   -- Voinko tuoda teille jotakin muuta, herra Starns?

-- Ei kiitos. Mies pyyhk„isi hienostelevalla eleell„ huulensa ruokaliinaan.   -- Tule valoon, lapsi, niin ett„ voin n„hd„ sinut.

Tytt” otti arastelevan askeleen eteenp„in. H„n oli pukeutunut haalistuneeseen y”paitaan ja halpaan, valkoiseen puuvillaiseen y”myssyyn. Sen alta pisti esiin muutamia punaisia hiussuortuvia.

-- Tule l„hemm„s, Clara.

Tytt” otti toisen askeleen. H„nen suuret silm„ns„ kimmelsiv„t kynttil„n valossa.

-- Sin„ olet siev„ pikku otus, etk”s vain olekin?

-- Oh, en, herra... Tytt” k„„nsi p„„ns„ poisp„in ilmeisesti punastuen.

-- Kuinka vanha sin„ olet, Clara?

-- Viisitoista. Luulisin, tytt” sanoi.   -- Mutta ehk„ seitsem„ntoista . En ole ihan varma. H„n tuijotti silmi„„n nopeasti r„pytellen miehen ojennettua k„tt„ ja per„„ntyi askeleen.   -- Mutta nyt min„ luulen ett„ minun on parasta palata vuoteeseeni, jos teille vain sopii, herra Starns.

-- Tule t„nne miss„ voin n„hd„ sinut paremmin.

-- Oh, en min„ voi...

-- Tartu k„teeni, tytt” kulta.

-- Oh, herra.

-- Min„ en aio satuttaa sinua. Mies ojensi molemmat k„tens„ tytt”„ kohti. Tytt” astui ujosti eteenp„in. Mies tarttui h„nen ranteisiinsa ja veti h„nt„ itse„„n kohti.

-- Minun on ment„v„ nyt vuoteeseen, herra Starns, sir.

-- No, anna siin„ tapauksessa hyv„ny”nsuukko.

-- Oh. herra...  Tytt” teki turhan yrityksen p„„st„ irti miehen otteesta. Minun tarkkailupaikastani se n„ytti ainoastaan puolittaiselta.   -- Oh, herra.

-- No, annahan nyt se suukko. Mies pani k„tens„ tyt”n vy”t„r”n ymp„rille ja veti t„m„n l„hemm„s.

-- Oh, herra.

-- Annahan nyt, Clara kulta -- huulesi.

-- Oh, ei, herra... tarkoitan mink„ vuoksi?

-- Huvin vuoksi, tietenkin.

-- Oh, herra!

-- Ei yksi suudelma sinua haittaa, Clara, Ja se tekee minut hyvin iloiseksi.

-- En pysty kuvittelemaan miksi.

-- Min„ pid„n sinusta. Olen aina pit„nyt sinua siev„n„ pikku otuksena.

-- Oletteko?

-- Siit„ asti kun tulit t„h„n taloon kuukausi sitten.

-- Miksi ihmeess„ te, herra -- hovimestari -- huomaisitte jonkun minun kaltaiseni?

-- Minun teht„v„ni on kiinnitt„„ huomiota kaikkeen t„ss„ talossa. H„n pani molemmat k„tens„ tyt”n vy”t„r”lle ja puristi kunnes h„nen sormensa koskettivat toisiaan.   -- Esimerkiksi sinulla on niin kapea vy”t„r”, ett„ se ei kaipaa mink„„nlaista korsettia, se on sellaista harvinaista ja luonnollista kauneutta, jota t„m„n talon hienot naiset kadehtisivat tosissaan.

-- Oh, herra Starns, kuinka irstaita te puhuttekaan!

Kurkistelin tirkistysaukostani rukoillen k„rsim„tt”m„sti, ett„ he menisiv„t jo asiaan jotta saisin oman asiani hoidetuksi. Lopputulos oli tietenkin v„ist„m„t”n. Kyse oli ainoastaan siit„ kuinka kauan siihen menisi.

-- Suukko, kultaseni, yksi ainoa suukko ihailijalle.

-- Te vain puhutte saadaksenne viattoman tyt”n p„„n py”r„lle.

-- Huuliemme yksi ainoa yst„v„llinen kohtaaminen riitt„isi lohduttamaan minua koko pitk„n y”n. H„n veti tyt”n syliins„.

-- Taivas! P„„st„k„„ minut yl”s! Kokki suuttuu silmitt”m„sti jos n„kee meid„t!

-- Mutta kuinka h„n meid„t n„kisi? Juuri t„ll„ hetkell„ rouva Henry on huoneessaan ruokavaraston takana syv„ss„ unessa. Edes maanj„ristys ei saisi h„nt„ her„„m„„n saati sitten pieni suudelma.

-- Mutta h„n on pirullinen, ihan totta. H„n tiet„„ suorastaan yliluonnollisella tavalla kaiken mit„ h„nen keitti”ss„„n tapahtuu.

-- Se ei haittaa, sill„ huomenna min„ sanon sanan puolestasi.

-- Sanotteko?

-- Sanon, tytt” kulta. Kokki arvostaa suuresti minun neuvojani.

-- Mit„ te aiotte sanoa h„nelle?

-- Sanon h„nelle, ett„ h„n voi halutessaan paltata toisen keitti”piian ja korottaa sinut apulaiseksi. H„nell„ ei taatusti ole mit„„n toista apulaista vastaan.

-- Voi, herra Starns, kuinka yst„v„llist„ taholtanne! Ajatella! Min„ saan pit„„ ty”vaatteita ja nukkua oikeassa huoneessa!

-- Ja nyt suudelma kaupan sinet”inniksi, rakas Clara.

-- No, jos nyt sitten vain yksi suudelma. Minun pit„„ nousta aamuh„m„riss„ kuorimaan perunat ja perkaamaan kalat.

Ja Starns veti tyt”n l„helleen ja painoi huulensa t„m„n huulille. Min„ olin tyytyv„inen havaitessani, ett„ he alkoivat lopultakin edisty„ asiassa.

Starns lopetti „kkin„isesti suutelun. Tarttuen k„sill„„n tyt”n olkap„ist„ h„n sanoi: -- Tytt” kulta, ei kai sinulla vain ole j„ykk„kouristus?

-- Ei tietenk„„n, tytt” sanoi n„rk„styneesti. -- Min„ olen puhdas tytt”! Rouva Henry vaatii, ett„ keitti”henkil”kunta kylpee kerran viikossa oli siihen tarvetta tai ei.

-- Ja sinulla on kieli?

-- Tietenkin! Tytt” ty”nsi sen ulos.

-- Ja sin„ pystyt sulkemaan silm„si?

-- Kyll„, mutta...

-- Jos sinut on varustettu kaikilla n„ill„ ominaisuuksilla, niin miksi sinun suutelemisesi on kuin suutelisi sein„„?

-- Olen pahoillani, Herra Starns, sir, Clara sanoi „„ni j„ykk„n„ n„rk„styksest„.   -- Mutta ajatus oli teid„n, ei minun, vakuutan teille!

Starns piteli tytt”„ tiukasti t„m„n yritt„ess„ nousta yl”s.  -- Min„ opetan sinua. Se on helppoa kunhan siihen saa tuntuman. H„n vei kasvonsa l„helle tyt”n kasvoja.   -- Clara kulta, „l„ suipista huuliasi niin kuin olisin sinun t„tisi vaan avaa ne minulle -raolleen -- sen verran, ett„ minun kieleni mahtuu sis„„n. Sitten kun tunnet sen suussasi, kosketa sit„ omallasi; kohtaa se lempe„ss„ rakkauden kaksintaistelussa. Ja minun huuleni avautuvat my”s sinun kielitutkimuksillesi. Sin„ imet minun kielt„ni minun imiess„ni sinun.
Ja on paras kun pid„t silm„si kiinni.

-- Miksi, herra Starns?

-- Jotta voit keskitt„„ tunteesi k„sill„ olevaan asiaan.

Hovimestari painoi j„lleen huulensa palvelustyt”n huulille. Toiveeni vauhdikkaasta p„„t”ksest„ her„siv„t, sill„ t„ll„ kertaa suudelma vaikutti onnistuneemmalta. Claran k„det, jotka t„h„n asti olivat roikkuneet velttoina h„nen sivuillaan olivat nyt kohonneet ja taipuneet kyyn„rp„ist„ ja h„n oli puristanut ne nyrkkiin. Se oli pitk„ ja intohimoinen suudelma, joka jatkui minuutteja.

Lopulta he erkanivat. Claran silm„t pysyiv„t kiinni kun h„n sanoi pienell„ „„nell„: -- Ja nyt kun te olette saanut suudelmanne, herra Starns, minun on aika menn„ vuoteeseeni. H„n kiemurteli Starnsin syliss„ ik„„n kuin olisi pyrkinyt vapaaksi. Starnsin toinen k„si painui tyt”n rinnalle.

-- Oh, herra! Tytt” tarttui h„nen ranteeseensa.

-- Ah, ihastuttavaa... kuinka siev„t pienet pulleat rinnat sinulla onkaan. . . niin kiinte„t ja nuoret. Oletko sin„ neitsyt, Clara?

Tyt”n silm„t r„v„htiv„t auki.   -- Voi hyv„nen aika, herra Starns, kuinka te voitte esitt„„ noin asiattoman kysymyksen k”yh„lle, viattomalle keitti”piialle.

-- Oletko sin„, pikkuinen?

Lyhytt„ ter„v„„ sis„„nhenk„yst„ lukuunottamatta tytt” oli hiljaa kun hovimestari sormeili h„nen n„nni„„n h„nen y”paitansa ohuen materiaalin l„pi. Sitten tytt” p„„sti „kki„ syv„n huokauksen ja pani k„tens„ miehen kaulalle. Tyt”n p„„ laskeutui miehen olkap„„lle.

-- Voimmeko me suudella taas, herra Starns... niin kuin aikaisemmin?

-- Hetken p„„st„, pikkuiseni. Mutta ensin minun on saatava vastaus kysymykseeni. H„nen k„tens„ livahti tyt”n hameen alle. Tytt” ampaisi suoraksi h„nen syliss„„n ja tarttui h„nen k„sivarteensa.

-- Oh, herra! Mit„ te oikein teette?

Seurasin kuinka miehen k„si liikkui tyt”n y”paidan alla t„m„n haaroissa: k„rsim„tt”myydest„ni huolimatta n„ky oli kiihottava.

-- Ah, t„m„ on mehukas pikku kapine.

-- Oh, herra! Tytt” yritti risti„ s„„rens„.

-- Pysy paikoillasi nyt.

-- Oh, herra!

-- Tunne kuinka helposti minun sormeni liukuu sis„„n, rakas Clara.

-- Ohhhh, herrr...

-- Koko matkan, rakas, ihan rystyseen asti... Ah, eth„n sin„ olekaan neitsyt.

Clara retkahti miehen syliin ja painoi huulensa t„m„n huulille toiseen pitkitettyyn suudelmaan. Tunsin oman pilluni l„mpenev„n ja kostuvan katsellessani miehen k„den yh„ nopeampaa liikehdint„„ tyt”n hameen alla. Oli kuin jokin pieni el„in olisi rynt„illyt kankaan alla.

K„teni laskeutui kuin omasta tahdostaan haarukkaani ja puristi tiukasti. Heid„n suudellessaan Starns siirteli Claran takapuolta kunnes se oli h„nen polviensa p„„ll„. Saatuaan n„in sylins„ vapaaksi h„n avasi vapaalla k„dell„„n housunsa napit. H„n joutui nykim„„n ja kaivelemaan jonkin aikaa ennen kuin sai t„ydess„ erektiossa seisovan kyrp„ns„ esiin. Se seisoi ylv„„n„ ja pystyp„in kuin voitonviirin kohottamista odottava lipputanko.

Starns ryhtyi runkkaamaan itse„„n hitain vedoin. Kyseist„ nautiskelua kesti kuitenkin vain hetken. Strategisesti t„rke„mpi teht„v„ odotti.
H„nen ovela k„tens„ p„„sti irti p”h”ttyneest„ elimest„ ja livahti Claran y”puvun selk„osaan ryhtyen aukomaan hakasia. Ihailin h„nen n„pp„ryytt„„n. Sellaisesta teht„v„st„ selviytyminen yhdell„ k„dell„ vaatii sek„ kokemusta ett„ taitoa. (T„n„kin p„iv„n„ vain harvoilla miehill„ on naistenriisumisen lahjat.) Samanaikaisesti h„nen toinen k„tens„ jatkoi taktista pehmityst„ Claran hameen alla.

Kohotin pime„ss„ piilopaikassani oman hameeni ja ryhdyin sormillani j„ljittelem„„n irstaan hovimestarin sormien liikkeit„. Sormeni kirmailivat iloisesti sulotuoksuisessa puutarhassa. Haukoin henke„ni kuten varmaan teki my”s keitti”piika. Oliko h„nen mons veneriksens„ yht„ turvonnut ja kiihottunut kuin minun? Olivatko h„nen suloiset, kosteat lihatyynyns„ yht„ liukkaat ja kimmoisat? Oliko h„nen klitoriksensa yht„ j„ykk„n„ ja herkistyneen„?

Todenn„k”isesti ei. Harvojen naisten vittu ylt„„ sellaiseen t„ydellisyyteen. Tarkoitukseni ei ole kerskailla, mutta totuus on totuus. Olen erityisen ylpe„ kauniista elimest„ reisieni v„liss„ ja suon sille yht„ paljon huomiota kuin iholleni. Minun on pakko.
Tarkoitan, ett„ on ainoastaan asiallista pit„„ hyv„„ huolta elimest„, joka tuottaa omistajalleen enemm„n ja suurempaa iloa kuin yksik„„n toinen h„nen ruumiinosistaan. Min„ leikkaan ja muotoilen sen karvam„t„st„ kuin se olisi toinen tukkani. Min„ voitelen sen p„ivitt„in kalliilla ”ljyll„ ja Tewfik pashan egyptil„isen haaremin naisilta saamallani salvalla. Kohtele sit„ hyvin ja se kohtelee sinua hyvin, kuuluu minun mottoni. Useimmat tuttavapiiriini kuuluvista naisista j„rkyttyisiv„t jos kuulisivat minun puhuvan t„ll„ tavalla.
Tosiasiassa useimmat heist„ ovat yht„ tiet„m„tt”mi„ omasta intiimist„ maantieteest„„n kuin ovat Siamin. Esimerkiksi raskauden ehk„ist„kseen he huuhtelevat em„tint„„n sellaisilla kammottavilla, sy”vytt„vill„ liuoksilla kuten mercurium-syanidilla tai sinkkisulfaatilla. Olen jo kauan sitten lakannut k„ytt„m„st„ niit„ sen yksinkertaisen ja j„rkev„n periaatteen opastamana, ett„ naisen ei pid„ panna vaginaansa mit„„n sellaista mit„ h„n mist„ syyst„ tahansa ep„r”isi panna suuhunsa.
K„yt„n sen sijaan 'ranskalaiseksi kupiksi' kutsuttua kekseli„st„ kapinetta. Se muodostuu metallirinkulasta, jonka yli on pingotettu kumikalvo. Se asetetaan kohdunsuulle ja se on t„ysin huomaamaton.
Sellainen suoja on tietenkin tarpeeton 'ep„kypsin„' p„ivin„.
('Ranskalaisia kuppeja' saa er„„st„ mayfairilaisesta kirjakaupasta, mutta ainoastaan esitt„m„ll„ 'kunniallisen' suosituksen.)

Uppouduttani hetkellisesti masturbaation iloihin olin irroittanut silm„ni tirkistysaukolta. Palasin sille innokkaana ja havaitsin, ett„ Claran y”asun yl„osa oli tipahtanut ja paljastanut parin herkullisia rintoja. Puolialaston keitti”piika edelleen polvillaan tasapainoitettu na Starns suoritti kielellist„ palvelusta erektiossa olevalle n„nnille. Keitti”piika oli viskannut p„„ns„ taaksep„in ja h„nen silm„ns„ olivat kiinni. H„n hengitti raskaasti ja p„„steli pieni„ vingahduksia. H„nen lantionsa py”r„hteli ja nytk„hteli hitaasti ja ep„tasaisesti kuin se ei olisi t„ysin h„nen hallinnassaan.

Starns tarttui h„nen k„teens„ ja vei sen sitten tikahtumaisillaan t”rr”tt„v„lle t”tter”lleen. Tyt”lt„ vei hetken tajuta mit„ h„n k„dess„„n piteli. H„nen vartalonsa j„ykistyi. H„n kiskaisi k„tens„ pois kuin olisi koskettanut hehkuvaan hiileen. H„nen silm„ns„ r„v„htiv„t auki.

-- Oh, herra! Tytt” s„ps„hti suoraksi ja Starns sai kamppailla est„„kseen h„nt„ tipahtamasta lattialle.

-- Se on vain minun kullini, tytt” kulta, h„n sanoi.  -- Ei mik„„n kauhea, verenhimoinen peto, joka saattaisi puraista sinua.

-- Mutta...

-- Olethan sin„ toki menneisyydess„ ollut tekemisiss„ kyseisen kapineen kanssa. Etusormeni on vahvistanut v„hint„„nkin sen ja ehk„ enemm„nkin... paljon enemm„n.

-- Mit„ teid„n t„ytyyk„„n ajatella minusta! Voi taivas.

-- Jaa'a... juuri hetki sitten min„ imin sinun tissi„si ja k„teni oli hautautunut pilluusi ja itseasiassa min„ ajattelin sinusta varsin hyv„„.

-- Kuinka te saatatte puhua noin rivoja ladyn l„sn„ollessa?

Starns nousi seisomaan ja antoi tyt”n tipahtaa lattialle. T„m„ makasi siin„ k„det ja jalat lev„ll„„n miehen seistess„ h„nen yl„puolellaan erektiossa oleva penis pimeyteen osoittaen.

-- Kultaseni, sin„ et ole sen enemp„„ lady kuin min„ herrasmies.
Tosiasiassa oikeat ladyt ja herrasmiehet puhuvat siten kaiken aikaa.
Mutta se on sivuasia. P„„asia on, ett„ sin„ olet nainen ja min„ mies.
Sattuma tai Jumala tai kohtalo on luonut eroottisen vetovoiman. Mutta liika on aina liikaa. Nussimmeko me vai emmek” me nussi? Jos sanot ei, en pid„ttele sinua pitemp„„n kurjalta olkipatjaltasi. Žl„k„ pelk„„, rakas Clara, min„ olen viettelij„, en raiskaaja... joskin nyt kun asiaa ajattelen en ole varma kumpaa sin„ pid„t parempana.

-- En ole koskaan kuullut moista puhetta.

-- Et varmaankaan, Starns sanoi tarttuen kyrp„„ns„.   -- Joka tapauksessa p„„t”s on sinun.

Tytt” istui lattialla tuijottaen graniittista kyrp„„. H„n n„ytti typertyneelt„.

-- No?

Tytt” oli hiljaa kauan. Sitten h„n sanoi pienell„ „„nell„: -- Jos min„ l„hde, annatteko te minulle taas hyv„ny”nsuukon?

-- Toki.

Starns auttoi tyt”n jalkeille. Torjuvuutensa s„ilytt„en h„n muiskautti viattoman pusun tyt”n poskelle ja per„„ntyi sitten. Tytt” seisoi h„mmentyneen ja avuttoman n„k”isen„ ja piteli y”paitaansa edess„„n.

-- Hyv„„ y”t„, Clara, Starns k„„ntyi ja l„hti taakseen katsomatta harppomaan kohti keitti”n ovea.

-- Oh, herra! Tytt” saavutti miehen hetkess„ ja k„„nsi h„net ymp„ri.
Mies tarttui h„nen lanteisiinsa kun h„n heitt„ytyi miest„ vasten.

Seurasi J„lleen uusi suudelma joka tuntui kest„v„n ikuisuuden. Sen kest„ess„ tytt” kurotti alasp„in ja tarttui varsin kokeneen n„k”isell„ k„dell„ miehen kyrp„„n.

Ah, min„ ajattelin, lopullisen totuuden hetki on koittanut. Hinkkasin sormeani edestakaisin, ensin vajaan millimetrin klitorikseni vasemmalta puolelta ja sitten vajaan millimetrin sen toiselta puolelta tuskin koskettaen sit„. Tuloksena olivat varsin hekumalliset tuntemukset, jotka saivat lantioni nytk„htelem„„n tahdostani riippumatta.

He kaatuivat huulet yhteen painettuina kylm„lle kivilattialle, Starns sel„lleen ja Clara kyrp„ kourassaan h„nen viereens„. Clara runkkasi Starnsia hetken raivokkaasti. Sitten h„n p„„sti syv„n valituksen, lopetti suutelun ja kohottautui kyykkyasentoon.

H„n kiskoi h„mm„stytt„v„„ kokeneisuutta osoittaen Starnsin housut ja alushousut polviin. Sitten h„n asettui miehen p„„lle ja ryhtyi hitaasti laskemaan lantiotaan alasp„in. Starnsin kyrp„ oli huulilla.
Sitten sen turpea, sinipunainen kyp„r„ upposi litisev„„n tunneliin.

Asetin peukaloni klitorikseni juureen samalla kun kaksi sormeani hakeutuivat ylemm„s ja kosketuksiin herk„n, sis„isen kohdan kanssa, jonka tuntevat vain harvat onnekkaat naiset. Ryhdyin runkkaamaan innokkaasti Claran p„„tt„v„isen vitun nielaistessa Starnsin kyrv„n.

Saatuaan sen kokonaan sis„„ns„ Clara muuttui t„ysin hurjaksi unkarilaiseksi husaariksi, joka laukkasi kohtit„ytt„ vauhtia kohti m„„r„np„„t„„n.

-- Oh. herra!

-- Nussi, Clara pikkuiseni... nussi! Starns kannusti ja ryhtyi puristelemaan molemmin k„sin h„nen rintojaan.

-- Oh, „lk„„ puhuko tuollaisia! Claran lantio pumppasi yl”s alas kuin nerokkaan koneiston k„ytt„m„n„.

Min„ runkkasin yh„ kiivaammin kuunnellen kuinka naisellinen perseliha litsahteli miehist„ reisilihaa vasten. Otin k„ytt””ni toisenkin k„teni ja muodostin sen kolmesta sormesta kyrv„n, jolla ryhdyin nussimaan supistelevaa pilluani. Se oli taivaallista! Katseeni oli liimautunut hovimestarin j„m„kk„„n kyrp„„n, joka sujahteli litisten sis„„n ja ulos keitti”piian innokkaassa vitussa. Tyt”n maidonvalkeat pakarat supistelivat rajusti.

-- Oh, herra, mit„ te teette minulle?

-- Min„ en tee mit„„n, Clara, Starns sanoi „„ni kire„n„ intohimosta.
-- Min„h„n vain makaan t„ss„.

-- Oh, herra!

-- Nussi minua, tytt” rakas!

-- Min„ laukean!

-- Nussi! Nussi! Ota kyrp„ni koko pituudelta! Runkkaa sit„ pillullasi!

-- Ah, herra Starns.

-- Nussi! Vittu! Kyrp„! Perseenreik„!

-- Oh, herra!

-- Nussi, Clara!

-- Min„ laukean!

-- Min„ ruiskin sis„„si! Tunne se! Ota se kaikki!

Clara kiihdytti pompahtelunsa Starnsin lantiolla sellaiseen vauhtiin, ett„ minun oli vaikea n„hd„ milloin h„n oli kohottautumassa ja milloin pudottautumassa alas. Samalla h„n viskasi p„„ns„ taaksep„in ja alkoi huutaa suoraa huutoa, mihin Starnskin pian yhtyi m”lin„ll„„n. Sitten Clara lys„hti velttona Starnsin p„„lle kummankin vartalon nytk„hdelless„ holtittomasti.

Lopulta he rauhoittuivat. Juuri silloin riehakas masturbationi tuotti tulokseksi orgasmin. Huokailin ja kirahtelin „„neen lauetessani.

Jonkin ajan p„„st„ avasin silm„ni. Velton keitti”piian alla makaava Starns tuijotti suoraan kohti tirkistysreik„„ni. Oliko h„n kuullut minut? Tai mik„ pahempaa -- oliko h„n n„hnyt tirkist„v„n silm„ni? Yh„ „skeisen kokemuksen kiihkosta laukkaava syd„meni pys„hteli pelokkaasti. Hetken verran kuvittelin, ett„ h„n voisi kuulla sen jyskytyksen. Pakottauduin rauhoittumaan. Tirkistysaukkoa oli mahdoton n„hd„ pime„n keitti”n toisessa p„„ss„. Starns vain reagoi odottamattomaan meteliin... intohimonsa huipulla olevan naisen „„nn„hdyksiin. Mutta miksi h„n sitten edelleen tuijotti suoraan kohti tirkistysreik„„ni? Miksi h„nen silm„ns„ katsoivat suoraan silm„„ni vaikkei h„n mitenk„„n voinut n„hd„ sit„? Saattoiko h„n tiet„„ salaisista k„yt„vist„? Ter„st„ydyin ja valmistauduin pakenemaan mik„li h„n l„hestyisi sein„„.

Clara veti h„nen huomionsa puoleensa nousemalla istumaan h„nen rintakeh„lleen.    -- Minua niin h„vett„„, herra Starns... te varmaan pid„tte minua kauheana tytt”n„. Mutta olkaa kiltti „lk„„k„ kertoko kenellek„„n. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mit„„n t„llaista ja min„...

Herra Starns nousi „kisti ja nosti Claran jalkeille. H„n l„im„ytti tytt”„ takapuolelle.    -- Painu s„nkyysi ja min„ teen samoin eik„ kukaan tule tiet„m„„n t„st„ mit„„n.

-- Sanotteko te sanan puolestani rouva Henrylle kuten te lupasitte?

-- Kyll„.

-- Ent„ jos, tytt” sanoi,   -- min„ odotan lasta?

-- Se olisi varsin typer„„ taholtasi, tytt” kulta.

-- Voimmeko me tehd„ sen uudestaan?

-- Ehk„.

-- Koska?

-- Hyv„„ y”t„, Clara.

-- Hyv„„ y”t„, herra. Tytt” l„hti vastahakoisesti miehen luota kohti kynttil„nvalon rajan takaista pimeytt„. H„n k„„ntyi kerran aikoen sanoa jotakin, mutta muutti sitten mielens„ ja katosi huoltok„yt„v„„n.

Herra Starns p„„sti helpotuksen huokauksen ja poistui keitti”st„ vilkaistuaan kerran tirkistysaukkoni suuntaan.

Koska ep„ilin h„nen j„„neen johonkin n„kym„tt”miin tarkkailemaan odotin melkein puoli tuntia ennen kuin uskaltauduin varovaisesti keitti””n kivisein„ss„ olevan saranoidun luukun kautta.

Neiti MacDillin auttamiseksi laatimani suunnitelma vaati kahta ainetta, joita saattoi l”yty„ ainoastaan pohjakerroksesta. L”ysin niist„ toista, alunapuuteria, yhdest„ ruokakomeroista. Sit„ oli useimmissa suurtalouksissa varalla k„ytett„v„ksi hy”nteisansoihin tai liiman valmistukseen tai v„rinkiinnitysaineena. Taannoinen hyv„ntekij„ni, madam Kooshay, k„ytti alunaa sekoitettuna munanvalkuaiseen, puuteriksi murskattuun munankuoreen, booraksiin, unikonsiemeniin ja veteen kosmeettisena naamiona). Mutta sille oli viel„ yksi k„ytt”tarkoitus, ja sit„ min„ ajattelin.

Toisen tarpeeni riitti tyydytt„m„„n kylm„huoneessa roikkuvan ruhon kyljest„ otettu pieni m„„ra verta. Mutta ensin minun oli pakko palata salak„yt„v„„ pitkin Fibbitien makuuhuoneeseen .

Menin sis„„n puupaneloituun sein„„n ovelasti k„tketyst„ luukusta. Sir Harry ja Lady Doris kuorsasivat ep„vireisen„ duettona, jota l„sn„oloni ei h„irinnyt lainkaan. Ainoa tarkoitukseni oli hankkia parfyymipullo.
Otin sellaisen Lady Doriksen pukeutumisp”yd„n suuresta kokoelmasta.
Palasin alakertaan miss„ korvasin parfyymin noin kahdella senttilitralla lehm„nverta.

Aamun sarastaessa olin j„lleen omassa huoneessani voimantunnosta huumautuneena. Olin aave, joka kykeni liikkumaan vapaasti t„ysin salassa, n„kem„„n tulematta n„htyksi, menem„„n -- ja poistumaan -mihin tahansa kahdeksastatoista huoneesta ilman ett„ kenell„k„„n olisi aavistustakaan siit„, ett„ olin poistunut omastani. Yksik„„n vakoilija ei voisi toivoa enemp„„.

Her„sin joskus iltap„iv„ll„.