Jenny Everleighin muistelmat: LIIKKUVAT TAAKSE! Plaisir d'amour ne dure qu'un moment, Chagrin d'amour dure toute la vie. ALKUSANAT T{m{ paikka paikoin varsin rietas ja suorasukainen, mutta silti aina viihdytt{v{ kronikka julkaistiin ensi kertaa noin satakaksikymment{ vuotta sitten, mutta saattaa silti j{rkytt{{ jopa nykyp{iv{nkin luki- jaa yksityiskohtaisilla ja peittelem{tt|mill{ kuvauksillaan erilaisis- ta seksuaalitoiminnoista. N{m{ Jenny Everleigh -kirjat totisesti esittelev{t meille t{ysin eri- laisen puolen siit{ perinteisest{ kuvasta mik{ meill{ on viktoriaani- sen ajan Englannin sosiaalisesta el{m{st{. Yksik{{n nykyajan histo- rioitsijoista ei ole kumonnut tuosta aikakaudesta vallalla olevaa ku- vaa, ett{ se oli puritaanista ja ahdamielist{ aikaa suorastaan usko- mattomuuksiin asti. Yhdist{mme t{ysin oikeutetusti tuohon aikakauteen p|n{k{n, usein agg- ressiivisen puritanismin, joka oli kohottanut 'naisen puhtauden' suo- rastaan fetissim{iseen arvoon. Jotta naisia olisi 's{{stetty punastu- miselta' ja 'ep{siveellisilt{ ajatuksilta' jopa pianon jalat verhot- tiin ja jokap{iv{isi{ vaatekappaleita kuten pikkuhousuja kutsuttiin 'nimett|miksi'! Tuon ajan kirkoissa saarnattiin seksuaalista pid{ttyvyytt{ ja seli- baattia toivottuina tiloina ja jopa avioliitossakin sallittiin vain v{hin mahdollinen seksuaalinen kanssak{yminen ja sekin ainoastaan li- s{{ntymistarkoituksessa eik{ miss{{n tapauksessa pelk{st{{n nautinnon takia! Ei ole siis mik{{n ihme, ett{ tuolle aikakaudelle tunnusomaisia olivat erilaiset seksuaaliset perversiot ja ongelmat ja ylily|nnit erityises- ti kasvavan porvariston keskuudessa, jotka *noveau riche* -el{m{ntyy- liss{{n pyrkiv{t apinoimaan kaikessa aristokraatteja. Ei liene pelk{s- t{{n sattumaa, ett{ masokismia (jonka on todettu siki{v{n tukahdetusta seksuaalisuudesta) alettiin seksiasioissa vapaamielisemm{ll{ Euroopan mantereella noihin aikoihin kutsua *le vice aglaisiksi* - englantilai- seksi paheeksi. Useimmat nykyajan terapeuteista my|nt{v{t, ett{ taipumus k{ytt{{ kipua seksuaalisen nautinnon v{lineen{ johtuu nuoruusi{n seksuaalisuuden tu- kahduttamisesta ja niinkin normaalin ja tavallisen asian kuin mastur- baation tai jopa tavallisten 'm{rk{unien' julistamisesta kielletyiksi asioiksi tai 'synniksi'. Asiaan kuului ilman muuta, ettei naisella katsottu olevan mink{{nlai- sia seksuaalisia haluja (ja jos heill{ joitakin kutinoita olikin, hei- d{n pyh{ velvollisuutensa oli tukahduttaa ne!). Mutta Dame Jennyn p{i- v{kirjat ovat todiste kapinoinnista tuota v{itett{ vastaan, joka tun- tuu niin naurettavalta, kun sata vuotta on kulunut sen propagoimises- ta. Nyky{{n me kaikki nauramme klassiselle vitsille, jossa victoriaanisen ajan {iti antaa tytt{relleen ohjeen h{{y|ksi:'Makaa sel{ll{si, purista silm{si kiinni ja ajattele Englantia' - mutta monille victoriaanisen ajan tyt|ille, jotka oli pidetty t{ydellisen tiet{m{tt|min{ omasta saati sitten miehen ruumiista, t{m{ oli ainoaa todellisuutta ja kaikki mit{ he saattoivat odottaa aviovuoteeltaan. Heid{n velvollisuutensa oli kest{{ miestens{ 'el{imelliset hetket', mutta naimattoman tyt|n kohdalla sukupuoliyhteys johti h{nen 'turmioonsa', sill{ sen j{lkeen h{n ei ollut en{{ tuossa niin suuresti ylistetyss{ neitseellisess{ ti- lassa - h{net oli 'pilattu lopullisesti'. N{m{ olivat niit{ vallalla olevia k{sityksi{, jotka aiheuttivat suuria paineita sek{ miehille ett{ naisille ja jotka usein tehtiin nauretta- viksi 1870 ja 1880 -lukujen undergroundlehdiss{. Niiss{ kuvattiin, joskus hyvinkin karkeaan ja rienaavaan tapaan, seksuaalisia iloja, ja ehk{ nuo ep{ilem{tt{ hyvin suositut lehdet saivat kiitt{{ suurta suo- siotaan siit{, ett{ ne asettivat seksin lukijoittensa el{m{ss{ ja aja- tuksissa hyv{ksytt{v{lle paikalle ja vakuuttivat heille, ett{ seksi oli yksi el{m{n suurimpia l|ydett{viss{ olevia nautintoja. Vaikka me tied{mme, ett{ 'Dame Jennyn p{iv{kirjat' on kirjoittanut nainen, niin valitettavasti emme tule koskaan saamaan selville niiden kirjoittajan todellista henkil|llisyytt{. Sill{ 'Dame Jenny' k{tkeytyi t{ysin ymm{rrett{v{sti salanimen taakse. Ensimm{iset osat lienee kir- joittanut rouva Belinda Heather (1848-1931), yksi niist{ ensimm{isist{ uuden aallon kirjoittajista, jotka saivat leip{ns{ kasvavista massa- julkaisuista, joita alkoi ilmesty{ vuoden 1880 tienoilla. Meill{ ei ole mit{{n tietoa siit{, kuka kirjoitti jatko-osat, paitsi ett{ h{n kuului Sir Lionel Trapesin (1826-1908) tuttavapiiriin. Sir Lionel mainitsee omissa p{iv{kirjoissaan rouva L:n alias 'Dame Jennyn' ja korostaa kuinka paljon iloa t{m{n p{iv{kirjoista oli ollut h{nen sek{ mies- ett{ naispuolisille yst{villeen. Trapes, jonka oma salainen bibliografia odottaa kovasti yh{ julkaisemistaan kuului itse South Hampsteadin hurvittelevan ja huippumuodikkaan seurapiiriryhm{n johto- t{htiin. Ryhm{{ johti tohtori Jonathan Arkley, joka yhdess{ Trapesin kanssa oli victoriaanisen ajan kuuluisimman ritariromaanien ker{ili- j{n, H. Spencer Ashbeen hyv{ yst{v{. Alkujaan uskottiin, ett{ kirjaset, joissa p{iv{kirjat ensi kertaa il- mestyiv{t, oli painanut salaper{inen D. Cameron, joka oli vastuussa erityisen karkeasta undergroundlehdest{, The Pearlista, joka ilmestyi vuonna 1879. Mutta professori Timothy Shackleton, yksi nykyp{iv{n par- haita asiantuntijoita victoriaanisen ajan erotiikassa, on sit{ mielt{, ett{ ne julkaisi Philip Yale, varakas etel{lontoolainen kirjanpainaja, joka oli erikoistunut 'ranskalaisiin postikortteihin' - alastonkuviin, jotka vastasivat victoriaanisen ajan pinup-kuvia. 'Dame Jenny' torjuu oman aikansa suuremmat perverssiot - lapsiseksin, insestin ja sado-masokismin {{rimuodot - mutta h{nen p{iv{kirjojaan leimaa silti vapaamielinen suvaitsevaisuus. H{n olisi ep{ilem{tt{ ol- lut vuosikymmen my|hemmin samaa mielt{ kuin rouva Patrick Campbell, joka kirjailija Oscar Wildeen t{m{n homoseksualisuuden vuoksi kohdis- tettua vainoa kommentoidessaan sanoi, ett{ aikuisten ja itsest{{n vas- taavien ihmisten oli sallittava puuhata vuoteessa kesken{{n mit{ he ikin{ halusivat kunhan he 'eiv{t tee sit{ kaduilla niin ett{ hevoset s{ik{ht{v{t'. Dame Jennyn rempse{ ja el{m{niloinen vitaalisuus on s{ilytt{nyt vie- h{tt{vyytens{ vuosikymmenten saatossa erityisesti t{ss{ kokoelmassa, joka sis{lt{{ muutamia suorasukaisimpia, mutta my|s eloisimpia kuvauk- sia tuon ajan seksuaaliel{m{st{ mit{ koskaan on kirjoitettu. Sir Lionel Trapes kirjoittaa p{iv{kirjassaan:'Tohtori Jonathan (Ark- ley) k{vi vierailulla rouva L:n - kuuluisan rakkauden papittaren - luona, ja olemme kaikki ilahtuneita kuullessamme h{nen toipuneen t{y- sin flunssastaan', mutta kirjoittaa per{{n huolestuneen huomautuksen- sa, ett{ 'Dame Jenny' hurvittelee ehk{ hieman liiankin vapaamielisesti ja viittaa sitten syfilikseen, joka noihin aikoihin riehui l{hes yht{ tappavana ja parantumattomana kuin AIDS t{n{{n. My|s tai ehk{ erityi- sesti jollekulle 'Dame Jennyn' kaltaiselle turvaseksi oli yht{ t{rke{{ kuin se on meid{n vapaamielisell{ ajallamme. Godfrey Elton-Stanton Cockfosters Toukokuussa 1988 I LUKU Ihanaa! Lopultakin, rakas p{iv{kirja! Suurenmoinen ja kauan odotettu elokuun kahdestoista p{iv{, mets{styskauden avausp{iv{, oli l{hes k{- sill{! Kokonainen kuukausi reipasta urheilua ulkoilmassa odotti meit{ - tai pikemminkin herrasmiehi{, jotka olivat koko edellisen viikon ajan vie- railleet aseseppiens{ luona l{hes p{ivitt{in. Minulla oli mieless{ni aivan erilainen, joskin varmasti yht{ terveellinen ja liikunnallinen urheilulaji. Olin odotuksesta k{rsim{tt|m{n{ pakannut kaksi matka-arkkuani jo aamu- p{iv{ll{ ja illalla palvelijat kantoivat ne Portia-t{tini talosta ul- kona odottaviin vaunuihin, jotka l{htiv{t kuljettamaan minua ja matka- tavaroitani juna-asemalle. Me kokoonnuimme kello puolikymmenelt{ elokuun kymmenennen p{iv{n ilta- na Kings Crossin asemalla. Sir Horace, mies, joka inhosi kaikenlaista hoppuilua, oli kutsunut meid{t luokseen Speysidess{ sijaitsevalle maa- tilalleen hyviss{ ajoin ennen tuota suurta p{iv{{ - vuoden mets{stys- kauden avausp{iv{{. - Haluan ehdottomasti p{{st{ mets{lle heti kun mets{stys alkaa, h{n julisti r|m{k{ll{ {{nell{{n. - Kuinka hitossa min{ muka muuten voi- sin saada omakohtaisesti tiet{{ millainen kaudesta tulee? Kaasuvalojen valaisemalla asemalaiturilla oli hiilen tuoksua, h|yry{ ja hy|rin{{, kantajien huutoja ja l{hd|n tunnelmaa. Englannin rauta- teiden johtajana Sir Horace oli varannut k{ytt||mme henkil|kohtaiset makuuvaunuosastot y|n yli kest{v{lle matkallemme pohjoiseen. H{n ja Lady Montmorency jakaisivat yhden makuuosaston, min{ ja Lizzie, Sir Horacen nuori ja siev{ tyt{r, toisen. Palvelijat, Pearce ja Millie, saisivat jakaa pienen istumaosaston vaunun p{{dyss{, mist{ heill{ oli suora yhteys Lizzien ja minun osastoon silt{ varalta ett{ tarvitsisim- me heid{n palveluksiaan. Seisoimme Lizzien kanssa asemalaiturilla ja katselimme kun kantajat veiv{t matkatavaramme vaunuun. En ollut tavannut Lizziet{ aikaisemmin; minut oli kutsuttu mukaan koska Portia-t{tini tunsi hyvin Lizzien {i- din, lady Montmorencyn ja nuo kaksi naista olivat p{{telleet, ett{ meist{ voisi olla seuraa toisillemme. Oli l{mmin kes{ilta, mutta olin k{{riytynyt turkiksella vuorattuun matkaviittaani. Lizzie katsahti mi- nuun. - Junissa on |isin niin kauhean kylm{ t{h{n vuodenaikaan, eik| olekin? h{n huomautti. - Olen iloinen, ett{ Sir Horace k{ytti vaikutusval- taansa ja hankki meille makuuvaunun. Kuumavesipullo jaloissa on tuskin riitt{v{ l{mmike keskiy|ll{ tavallisessa vaunuosastossa, kun vaunun ikkunoista vet{{ ja ovia auotaan tuleville ja poistuville matkustajil- le joka asemalla. - Min{ olen ehdottomasti s{nkyihmisi{, min{ tunnustin. - Mik{{n ei ole minusta ihanampaa kuin se, ett{ saan nukkua untuvat{kin alla kul- latussa vuoteessa. Ja mik{li mahdollista nuoren rakastajan kanssa, joka pit{{ minut l{m- pim{n{, lis{sin {{nett|m{sti. Nousimme vaunuun, tarkastimme hyttimme ja huomasimme, ett{ se oli ihailtavan upeasti varustettu - yht{ hyvin kuin monet matkustajalaivo- jen ensimm{isen luokan hytit. En ollut koskaan aikaisemmin nukkunut junassa. Itseasiassa sellaisia vaunuja ei ollut viel{ kauaa ollut k{y- t|ss{ rautateill{mme, ja olin iloisesti yll{ttynyt n{hdess{ni kuinka ylellisesti ne oli varustettu. Marmoriset pesualtaat ja messinkiset kuuma- ja kylm{vesihanat kiilteliv{t ja vaunupalvelijat olivat avan- neet ylellisen ja kutsuvan n{k|iset, untuvat{keill{ varustetut vuoteet valmiiksi. - Me l{hdemme tuossa tuokiossa, Sir Horace ilmoitti hyttimme ovelta tarkastellen kultaista taskukelloaan. - Neuvoisin teit{ k{ym{{n ai- kaa suotta tuhlaamatta nukkumaan, tyt|t. Pearce on l{hett{nyt Yorkiin edelt{k{sin s{hkeen niin ett{ meille tuodaan siell{ pys{htyess{mme vaunuun kuumaa kahvia ja hyvin varustettu aamiaiskori. Rautatieasemien kahvioiden rahvaanomainen h{lin{ inhottaa minua, etenkin kello viidel- t{ aamulla. T{m{n sanottuaan tuo viisiss{kymmeniss{{n oleva, tukeva viiksiniekka k{{nn{hti kannoillaan ja paineli Lady Montmorecyn kanssa heid{n vau- nuosastoonsa. Lojuimme Lizzyn kanssa rentoutuneina divaaneillamme. Kuulimme asemap{{llik|n vaimeana pillin vihellyksen ja juna l{hti nyt- k{ht{en liikkeelle. Pian kiisimme tasaisesti l{pi Lontoon metropolin pohjoisten osien. Py|rien tasainen, l{hes hypnoottinen kolke teki minut pian uniseksi ja haukottelin mahtavasti ja tunsin silm{luomieni painuvan melkein v{ki- sin kiinni. Olin nukkunut edellisen{ y|n{ vain pari kolme tuntia - ei sill{, ett{ olisin katunut sit{, sill{ se oli ollut mit{ riettain y| j{tt{ess{ni kuukaudeksi hyv{stit sen hetkiselle rakastajalleni, nuo- relle Lordi Somervillelle, jota nelijalkaisten mets{stys ei kiinnosta- nut tippaakaan - ja tunsin olevani valmis antautumaan Morfeuksen sy- liin. Riisuuduin ja pukeuduin vikkel{sti y|paitaani. Sitten tirkistelin uteliaana salaa lakanoitteni v{list{ kun Lizzy rii- suutui. Kuinka kiinte{ nuori vartalo h{nell{ olikaan! Kuinka pitk{t ja pylv{s- m{iset olivatkaan h{nen s{{rens{! N{in vilahdukselta ihastuttavan, vaaleanpunaisen n{nnin kun h{n otti pois rintaliinansa ja suljin sil- m{ni ihmetellen. Kuinka ihmeellinen luomus ihmisruumis olikaan, {llis- telin samalla kun kuljetin etusormeni vatsani poikki tuuhean karvapeh- kon ymp{r|im{{n pilluuni. Palasin ajatuksissani edelliseen y|h|n ja siihen kuinka h{pe{m{tt|m{n ihastunut nuori Lordi Somerville oli ollut minun omasta alastomuudes- tani. Kuinka ylv{{sti h{nen kunnioitettavat mittasuhteet omaava mie- huutensa olikaan kohonnut tekem{{n sille kunniaa! Kuinka kiihke{sti h{n olikaan pumpannut minua ja vuodattanut minuun kuuman aatelissieme- nens{ puolihulluna ekstaasista! Ja kuinka innokkaasti olinkaan vastannut h{nen ty|nt|ihins{ ja kiljah- dellut ihastustani maailmalle - ep{ilem{tt{ monien naapurihuoneissa samoissa puuhissa olleiden parien suureksi huvitukseksi. Etusormeni hieroessa pehme{sti pilluani ajauduin vastustamattomasti l{mpim{{n ja tervetulleeseen uneen. * * * Olimme uskoakseni jossain Granthamin tienoilla, kun her{sin naapurio- sastosta ohuen sein{n l{pi kantautuviin kummallisiin {{niin. Kun ava- sin unisena silm{ni huomasin, ett{ Lizzy seisoi lattialla pelk{ss{ y|- paidassaan korva painettuna tiukasti hyttimme p{{tysein{{ vasten. Hyt- timme kylpi y|lamppujen pehme{ss{, keltaisessa hehkussa. - Hys! Lizzy sanoi hihitt{en kun aioin kysy{ h{nelt{ mit{ oli tekeil- l{. Tein kysyvi{ eleit{ ja ilmeit{, mutta ne tuntuivat ainoastaan lis{{v{n h{nen hilpeytt{{n. - Kuuntele itse, rakas Jenny, h{n vastasi viimein {{nett|miin pyynt|i- hini. - Min{ en ole kyll{ kuullut ikin{ ennen mit{{n moisen kaltais- ta. Raahauduin yl|s vuoteesta ja pian min{kin olin painanut korvani vasten ohutta panelia, joka erotti vaunuosastomme palvelijoittemme huomatta- vasti spartalaisemmasta osastosta. Kuuntelin varmaan toista minuuttia, sill{ py|rien kolkkeelta oli aika vaikea erottaa mist{ naapuriosaston merkilliset {{net olivat l{ht|i- sin. Ne olivat outo yhdistelm{ l{im{hdyksi{ ja vaimeita t|m{hdyksi{ kuin joku olisi paiskonut jauhos{kki{ ymp{ri ahdasta naapuriosastoa. Mutta miksi kukaan olisi tehnyt jotain niin omituista kahdelta aa- muy|st{ junan kiit{ess{ seitsem{nkymmenen kilometrin tuntivauhtia Suu- ren Pohjoisrautatien kiskoilla? Kuuntelin uudestaan, t{ll{ kertaa tarkemmin, ja pian erotinkin kisko- jen kolkkeen keskelt{ sanoja ja jopa kokonaisia lauseita. Tajusin het- kess{ mist{ oli kyse. - Ne mehukkaat, himokkaat pirulaiset! huudahdin ja kohtasin Lizzyn katseen. - Ehk{p{ meid{n pit{isi katsoa mist{ siell{ on kysymys, h{n vastasi suuria, sinisi{ silmi{{n muka edelleen kummastuneena r{pytellen ja pa- nin merkille, ett{ h{nen siev{t tyt|nkasvonsa olivat punehtuneet ke- vyesti. H{n nousi seisomaan ja osoitti pient{, ehk{ kolmekymment{ kertaa kol- mekymment{ senttist{, liuku-ovella varustettua aukkoa ylh{{ll{ aivan hytin katon rajassa. Se oli ep{ilem{tt{ rakennettu siihen hyttien v{- lisen kommunikoinnin helpottamiseksi. Silm{t sai helposti sen tasalle kun nousi seisomaan divaanille. Henke{ pid{tellen, uskaltamatta p{{st{{ {{nt{k{{n ettemme olisi pal- jastaneet l{sn{oloamme sein{n takana oleville, vedimme liuku-oven va- rovaisesti auki ja tirkistelimme palvelijoitten osastoon kasvot niin l{hekk{in, ett{ tunsin nen{ss{ni Lizzyn suloisen, kiihottavan parfyy- min tuoksun. Nuori ja komea miespalvelija, Pearce, istui penkill{ suoraan meit{ vastap{{t{ y|paita kiskottuna yl|s vy|t{isilleen. H{nen edess{{n lat- tialla oli polvillaan Millie, joka piteli k{dess{{n mahtavinta koskaan siihen asti n{kem{{ni miehenkalua eik{ minulla ole toden sanoakseni ollut onnea n{hd{ mit{{n aivan vastaavaa koskaan sen j{lkeenk{{n. Se oli valehtelematta ainakin 35 sentin pituinen ja varmasti ranteeni paksuinen ja paksujen, sinisten, muhkuraisten verisuonten kirjavoima ja se nytk{hteli voimallisesti Millien pikkuruiselta n{ytt{v{n k{den otteessa sojottaen suoraan kohti luukkua, josta Lizzien kanssa tirkis- telimme. Tytt| nuoleskeli hetken leikkis{sti huuliaan ennen kuin ryhtyi irs- taasti nuoleskelemaan Pearcen paisuneen kalun purppuranpunaista nup- pia. - Ota se kokonaan suuhusi, Millie! kuulin Pearcen henk{isev{n t{ysin tiet{m{tt|m{n{ l{sn{olostamme. - Niin minulla on pian sellainen stondis, ett{ tarjoan sinulle el{m{si patukoinnin! Millie otti tarjouksesta vaarin. Lizzien silm{t olivat pullahtaa ulos kuopistaan, kun h{n katseli kuinka nuori piikatytt| tosiaan nieleksi tuuma tuumalta sis{{ns{ miehen raudankovaa, j{ttil{ism{ist{ ryhmysau- vaa. H{n liikutteli sit{ syv{lle suuhunsa, sis{{n ja ulos ja nuoleske- li aina v{lill{ sen sienim{ist{, purppuranpunaista terskaa samettisen kielens{ k{rjell{. H{n ei selv{stik{{n ollut ensi kertaa moisissa puu- hissa, sill{ kokemattoman tyt|n moinen mahtipatukka olisi taatusti tu- kehduttanut. Pearce hieroi Millien hiuksia h{nen tehdess{{n sit{ ja p{{steli tyyty- v{isi{, kiimaisia murahduksia syv{lt{ kurkustaan. H{nen valtava, kar- vainen kivespussinsa - kivess{kkins{ etten paremmin sano! - eli kuin omaa el{m{{ns{; se muljahteli ja liikahteli ja alkoi kiihotuksen kas- vaessa silminn{hden kiristy{ ja vet{yty{ yl|s kohti Pearcen lantion pohjaa. - Nyt! Pearce huudahti lopulta k{he{sti ja ty|nsi Millien p{{t{ taak- sep{in niin ett{ h{nen kyrp{ns{ irtosi {{nekk{{sti plopsahtaen tyt|n ammolleen venyneest{ suusta. - Nyt, sin{ rietas pikku narttuni! Kat- sotaanpa riitt{{k| minulta sinulle toinenkin vatsallinen hyv{{ sper- maa! Vilkaisin Lizzieen ja me iskimme tiet{v{isesti silm{{ toisillemme. Pearcella ei ehk{ ollut aivan Tennysonin lahjoja romanttisessa kielen- k{yt|ss{, mutta kukapa olisikaan piitannut ilmaisujen hienouksista kun puhujalla oli niin komea ja j{m{kk{ kalu kuin se jota Millie parhail- laan hyv{ili? Ilmeisestik{{n kyse ei ollut t{n{ iltana ensimm{isest{ kerrasta kun Pearce tarjosi sill{ Millielle hyv{{ patukointia ja juuri siit{ olivat todenn{k|isesti johtuneet hetke{ aikaisemmin kuulemamme oudot {{net! Pearce ty|nsi Millien mahalleen heid{n vaunuosastonsa puiselle istui- melle ja veti yl|s h{nen y|paitansa paljastaen h{nen ihastuttavan, py|re{n ja vaaleanpunaisen pyllyns{ ihaileville katseillemme. Huoma- sin, ett{ k{teni oli tiedostamattani hakeutunut haarojeni v{liseen tuuheaan karvastoon, jonka seassa aina halukas vittuni haukotteli jo ammollaan. - No niin, sin{ nuori hutselo! Pearce h|nk{isi. - Mit{ sin{ nyt tah- toisit? - Oi, sinun kyrp{{si, rakas Pearce! Millie vinkaisi pylly{{n k{rsim{t- t|m{sti py|ritellen. - Anna minulle ihanaa nuorta kyrp{{si. Survaise se heti syv{lle kuumaan ja m{rk{{n vittuuni ja pane minua kuin el{in, niin kiivaasti kuin pystyt, ihan samalla tavalla kuin teit aikaisem- minkin. Pearce ei tarvinnut kahta kehoitusta vaan oli hetkess{ polvillaan lat- tialla Millien takana, ja kun Millie levitti jalkojaan h{nelle, saa- toin himosta pullottavin silmin n{hd{ kuinka Millie ohjasi k{dell{{n Pearcen nytk{htelev{n, raudankovan naimasauvan maagiseen, l{mpim{{n paikkaan reisiens{ v{liss{. Voi kuinka toivoinkaan silloin olevani Millien paikalla! Pearcen komeat, nuoret kasvot punoittivat ponnistuksesta ja h{nen hy- v{muotoiset pakaralihaksensa v{r{hteliv{t ja supistelivat, kun h{n tunki valtavaa kyrp{{ns{ Millien piukkaan vittuun, joka ei - kuvitel- lakseni - ollut ennen Pearcen kalua tutustunut viel{ kovinkaan moneen kyrp{{n olemassaolonsa aikana. - Oooh, oih, oih, raaaakaaash, min{ olen niin t{ynn{ sit{! Millie kil- jaisi t{r{hdellen ja keinahdellen karhealla puupenkill{ Pearcen mahta- vista, s{{lim{tt|mist{ ty|nn|ist{. - Aih, ouh, pane minua! Nussi mi- nua kiihke{sti, sin{ irstas piru! Ooooh, Oooooh! Nussi minua t{ysi{ ihanalla, isolla kyrv{ll{si... nussi, nussi, nussi, nussi, nus- siiiiiih! - Min{ panen, kurahaara! Pearce {hki. - Horovittu! Piukkapillu! P|mpp|pimppi! En h{mm{stynyt kovinkaan suuresti kun sivulle vilkaistessani huomasin, ett{ Lizzy oli kiskonut y|paitansa yl|s ja runkkasi k{si h{pem{tt|m{s- ti pillussaan litisten seuratessaan nuorenparin raivokasta rakastelua. H{n huomasi katseeni ja helakka punastus levisi h{nen sieville kas- voilleen. [killinen, mielet|n p{{h{npisto sai minut ottamaan riskin - enh{n tun- tenut h{nt{ oikeastaan lainkaan - ja polvistumaan lattialle h{nen eteens{ ja painamaan kasvoni vasten h{nen pehme{{, tummaa, sulotuok- suista alapusikkoaan. H{n j{ykistyi hetkeksi liikkumattomaksi ja va- vahti sitten voimallisesti p{{st{en tukahdetun, kiimaisen vinkaisun, kun irstas ja h{pe{m{t|n kieleni tunnusteli liplattaen h{nen lemmen- tunnelinsa salaista sis{{nk{ynti{, ja maistoin h{nen liukkaan seksime- hunsa ihanan suolaisuuden; ah, mik{ pikantti aromi! Oli kulunut muuta- mia kuukausia siit{, kun olin viimeksi nuollut naisen vittua, mutta hyv{muistinen kieleni ei ollut kadottanut hitustakaan hyvist{ taidois- taan. - Oooh, uih, aiaiai, Jennyyyyh! Lizzy uikutti voimallisesti v{{nteleh- tien. - T{m{ on niin kauhean tuhmaa! Meid{n ei pit{isi! Me emme to- siaankaan saisi! Mutta kun t{m{ tuntuu minusta niin ihanalta! Oooh, Jenny! Aistini tirisiv{t ja r{tisiv{t ihanan kiimaisina ja s{hk|isin{ kun imeskelin h{nen suloista, pikkuruista, syd{menly|ntien tahdissa syk{h- telev{{ klitoristaan ja himokas kuumotus levisi kuin laavatulva veri- suoniini ja kaikkialle elimist||ni. Ajattelin herkullisen kiihottunee- na sein{n takana nussivaa nuorta, kiimaista pariskuntaa ja kaunista, nuorta, litisev{n m{rk{{ pillua, jota samanaikaisesti hellin suullani niin kuin vain toinen nainen osaa. Kohotin hetkeksi p{{t{ni. - Mit{ he nyt tekev{t? kysyin k{he{sti ennen kuin painoin suuni j{l- leen Lizzyn helakanpunaisille rakkaudennektarin kostuttamille alahuu- lille. - Tytt| on nyt sel{ll{{n ja h{n on kietonut jalkansa pojan kapean vy|- t{r|n ymp{ri. Oi taivas, mik{ n{ky! Tytt| kohottelee innokkaasti lan- teitaan saadakseen pojan mahtavan kalun mahdollisimman syv{lle vit- tuunsa! Lizzie selitti kaihoisalla {{nell{ ja jatkoi sitten nautiske- levasti: - Oooh, nuole minua, Jenny! Sitten h{n taas selosti n{kem{{ns{ ja huo- kaisi: - Tuon t{ytyy tuntua taivaallisen nautinnolliselta! Nyt poika nostaa tyt|n syliins{ ja vet{{ h{nt{ itse{{n kohti. Ooooh! Kuinka upea kyrp{ h{nell{ onkaan! Minusta olisi ihana nuolla se kokonaan, joka tuuma siit{, ja maistaa h{nen suolaista, kermaista spermaansa! Uh, oh, aaah, Jenny, kielesi on niin TUHMA! Nyt he seisovat ja poika painaa tytt|{ vaunuosaston ovea vasten ja panee! Ja paneeeeeeh! Kuuletko jytin{n ja l{iskeen, Jenny? Jokainen radan varren opastinmies n{kee taatusti hei- d{t! Aih, juuri noin, rakas Jenny! Min{ n{en pojan paksun kyrv{n kun se junttaa edestakaisin tyt|n vittumehuista kiilt{v{n{ kuin h|yryko- neen m{nt{! Oooh, Jenny. Tytt| alkaa tulla! Poika alkaa tulla! Min{ alan tulla! Ooooohhhh, nuole minua, nuole minua tai min{ kuolen! Ooooh, Jennyyyy-hhhh! Oooooooohhhh...! Samassa Lizzy vavahti voimallisesti ja kieleni kylpi h{nen makeissa lemmenmehuissaan painaessani kasvojani vasten h{nen kiivaasti supiste- levaa pilluaan. H{n v{r{hti ja vavahti ja v{r{hti j{lleen ja sitten me vajosimme yh- teen v{r{htelev{{n kasaan divaanille. Lizzie tujotti minua silm{t laa- jentuneina kuin sanoen katseellaan kuinka kauhean tuhmia me olimme! Ehk{ se oli ensimm{inen kerta kun h{n oli kokenut naisten keskeist{ seksi{. Mutta minua ei huolettanut muu kuin se, etteiv{t viereisen hytin pal- velijat p{{sisi perille salaisesta lemmenhetkest{mme. On yleisesti tunnettu tosiasia, ett{ kunhan palvelijat vain pystyt{{n pit{m{{n ul- kopuolella tietyist{ salaisuuksista, niin huhut eiv{t koskaan l{hde kiertelem{{n. Niinp{ kohottauduin mahdollisimman {{nett|m{sti seiso- maan ja suljin vaunuosastoja yhdist{v{n luukun, jotta voisimme kaikes- sa rauhassa jatkaa lemmiskely{mme. Mutta kun laskeuduin takaisin istumaan, huomasin pettymyksekseni, ett{ Lizzie oli vajonnut lempe{{n horrokseen. Huokaisin haikeasti ja peit- telin h{nen suloisen nuoren vartalonsa huovalla ja - vaikka kaipasin- kin viel{ rakastelua koska en itse ollut viel{ lauennut - palasin ta- kaisin vuoteeseen, jossa olin her{nnyt vain muutamia ihania minuutteja aikaisemmin. Ennen nukahtamistani surin mieless{ni sit{, ett{ kyseess{ oli ep{ile- m{tt{ ollut ensimm{inen ja viimeinen kerta kun saisin maistaa Lizzyn suloisia lemmenmehuja. II LUKU H{tk{hdin hereille kun saavuimme muutamia tunteja my|hemmin Yorkin suurelle rautatieasemalle. Ulkona oli viel{ aika pime{{, mutta nousim- me ja pukeuduimme Lizzien kanssa nopeasti ja laitoimme itsemme edus- tuskuntoon. Kuinka viattoman suloisesti Lizzie punastuikaan kun toivo- tin h{nelle hyv{{ huomenta! Mutta suutelin h{nt{ otsalle ja h{nen pak- sua, vaaleaa tukkaansa silitellen vakuutin h{nelle t{ydellist{ hieno- tunteisuuttani. Ovelta kuului koputus ja Millie tuli pieneen vaunuosastoomme kantaen ruokatarjotinta. H{nen ilmeett|milt{, asiallisilta kasvoiltaan oli vaikea l|yt{{ merkki{k{{n kiihke{st{ lemmiskelyst{, jota olimme todis- taneet kes{y|n pikkutunneilla. Mutta huomasin miettiv{ni, ett{ h{nen pillunsa t{ytyi olla hell{n{ sellaisesta raivokkaasta patukoinnista. Se ei kuitenkaan n{kynyt mitenk{{n ilmiselv{sti h{nen k{velyss{{n el- lei sit{ osannut katsoa sill{ silm{ll{. Mutta kun osasi katsoa, kuten min{ osasin, niin n{ki, ett{ h{n kulki jalat hieman harallaan ja taka- puoli pitk{n{. - T{ss{ aamiaisenne Lizzie-neiti ja Jenny-neiti, h{n ilmoitti pokeri- naamaisena. - Siin{ on kahvia ja kylmi{ munapekonivoileipi{ ja kak- kua. Heid{n korkeutensa, Lordi ja Lady Montmorency nauttivat jo omaan- sa vaunuosastossaan. H{nen lordiutensa pyysi toivottamana teille hyv{{ huomenta ja sanomaan, ett{ p{iv{st{ n{ytt{{ tulevan selke{ ja ett{ olemme perill{ Edinburghissa aikataulun mukaisesti hieman ennen puolta p{iv{{. Oliko h{nen silmiss{{n tietty{ tuiketta? Olin melko varma ett{ oli kun otin vastaan h{nen tarjoamansa kahvikupin. J{{ty{mme Lizzien kanssa kahden teimme nopeasti selv{{ aamupalastamme. Sen j{lkeen h{n asettui makaamaan divaanille. valittaen, ettei ollut viel{ kunnolla hereill{. Min{ puolestani menin ulos asemalaiturille. Junamme aikataulun mukaiseen l{ht||n oli viel{ kymmenen minuuttia ja halusin oikoa j{seni{ni ja haukata hieman pirist{v{n raitista aamuil- maa. Olin tullut jo l{hes asemalaiturin loppup{{h{n, kun uskoin keksiv{ni v{h{n matkan p{{ss{ asemalaiturin tungoksessa tutun hahmon. Mies oli selin minuun ja h{n oli uppoutunut innokkaaseen keskusteluun junansuo- rittajan kanssa. [kki{ h{n k{{ntyi ja tunsin h{net heti kuten h{nkin minut. - Hitto soikoon, Jenny! h{n huudahti riemastuneena. - Kuinka suuren- moinen yll{tys tavata sinut! - Ja kuinka suurenmoinen yll{tys tavata sinut, kapteeni Wilks, min{ vastasin. Kun olin edellisen kerran tavannut kapteeni Marcus Wilksin Suffolkin 2. pataljoonasta, olin sen j{lkeen jonkin aikaa ep{illyt, ett{ vittuni ei tulisi koskaan toipumaan ennalleen h{nen kyrp{ns{ suorittamasta mahtavasta venytyksest{. - Sin{kin olet menossa Skotlantiin, otaksun? h{n kysyi innokkaalla {{- nell{. - Kyll{, vastasin melkein yht{ innokkaasti, - kuulumme Lordi Montmo- rencyn seurueeseen. Meill{ on makuuvaunuosasto tuolla l{hemp{n{ junan alkup{{t{. - Kuinka ehdottoman ihmeellist{! kapteeni Wilks riemuitsi. - Vanha kunnon Montmorency on kutsunut minutkin ammuskelemaan kanssaan maati- lalleen, etk| sin{ muka sit{ tiennyt? Min{ viet{n viikon h{nen maati- lallaan mutta sitten minun on palattava varuskuntaani kahdennenneksi- kymmenenneksiensimm{iseksi p{iv{ksi. Me purjehdimme seuraavana p{iv{n{ Egyptiin. K{velimme laiturilla yhdess{ kohti junan alkup{{t{ sarastuksen har- maassa valossa. Oli todella ilahduttavaa tavata niin vanha ja intiimi tuttavuus niin yll{tt{viss{ olosuhteissa. Sanoin sen Marcukselle ja h{n k{{nn{hti ja tarttui k{sivarrestani. - Tied{tk|, tytt| kulta, ett{ olen aina ollut kuumana sinuun, h{n mu- tisi korvaani. - Se y|, jonka vietimme yhdess{ Whitesin hotellissa tulee s{ilym{{n mieless{ni el{m{ni loppuun asti. Hitto, ellen olisi silloin jo ollut kihloissa rakkaan Effie Frobisherini kanssa niin oli- sin kosinut sinua siin{ paikassa! - Imartelet minua, Marcus! naurahdin pehme{sti. - Mutta sin{ taidat vain kiusoitella. Effie on niin suloinen olento ja h{n on sit{ paitsi minun hyv{ yst{v{ni. - Kyll{, kyll{, Marcus my|nteli vakavana, - mutta t{ytyy silti sa- noa, ett{ edes h{n ei osaa ime{ kaverin kyrp{{ niin hyvin kuin sin{ osaat, rakkaani. Eik{ h{n pysty nielem{{n miehen purkausta yht{ suu- rella antaumuksella kuin sin{ teit sin{ y|n{. Mutta toisaalta on vain harvoja pilluja, joissa on samanlaista imua kuin h{nen pillussaan! Olen varma, ett{ Effiell{ on tiukin pieni hunajaruukku Englannin ka- naalin t{ll{ puolella. H{nen puheensa sai minut suorastaan punastumaan kiihkosta etenkin kun aamuy|n tapahtumat olivat j{tt{neet minut erityisen riettaaseen mie- lentilaan. - Et sin{ yht{{n valittanut kun pumppasit uhkeaa Pyh{{ Yrj|{si sis{l- leni sin{ y|n{, min{ muistutin leikkis{sti. - Ellen v{{rin muista, sin{ sanoit ett{ minulla oli ihanin pillu johon sin{ olit koskaan p{{ssyt kaluasi lykkim{{n. - Niin, totta, kapteeni Wilks ny|kytteli. - Me miehet tapaamme aina sanoa sellaisia juttuja, kun p{{semme p|kkim{{n kaunista nuorta nais- ta. Se kuuluu ik{{n kuin asiaan. - Siit{ huolimatta en usko ett{ minun pilluni k{yt{nn|ss{ h{vi{{ piuk- kuudessaan paljoakaan Effien pikku pillulle, min{ intin puolitosissa- ni. - Mit{ isompi kyrp{, sen tiukemmin pystyn sit{ puristamaan. Pystyisin kyll{ todistamaan sen sinulle jos sinulla olisi k{rsiv{lli- syytt{. Olimme jo melkein minun vaunuosastoni kohdalla. Millie ja Pearce pak- kasivat aamiaisv{lineit{ koriin palauttaakseen sen asemahotelliin. Lordi Montmorency seisoi asemalaiturilla ja tarkasteli kultaista tas- kukelloaan. - Hyv{{ huomenta sinulle, Jenny, h{n huudahti kun me l{hestyimme h{n- t{. - Ja Herra hyv{sti siunatkoon, eik| seurassasi olekin nuori kap- teeni Wilks? Hyv{{ p{iv{{, herra Wilks! Min{ muistelen, ett{ teid{n piti matkustaa maatilalleni vasta joskus my|hemmin t{ll{ viikolla, vai muistanko v{{rin? - Niin minun tosiaan pitkin, sir, Marcus selitti k{telless{{n h{nen lordiuttaan. - Mutta onnistuin saamaan pari p{iv{{ ylim{{r{ist{ lo- maa, ja koska olen yht{ innokas kuin tekin p{{sem{{n mets{lle heti en- simm{isen{ p{iv{n{, niin p{{tin matkustaa ensimm{isell{ mahdollisella junalla. Olin juuri tiedustelemassa junansuorittajalta junan l{ht|ai- kaa, kun satuin t|rm{{m{{n neiti Everleighiin. - Juu, aivan, juna l{htee ihan n{ill{ hetkill{, Lordi Montmorency sa- noi. - Teid{n t{ytyy palata nopeasti istuimellenne, sir, tai te j{{tte junasta. Skotlannin pikajuna ei tunnetusti j{{ odottamaan ke- t{{n! T{m{n sanottuaan Lordi Montmorency astui omaan vaunuosastoonsa ja l{i- m{ytti oven kiinni. Ja juuri samalla hetkell{ junansuorittajan pilli vihelsi. - Hyv{nen aika! Marcus huudahti tehdyn kauhistuneesti. - Minun vau- nuosastoni on ihan junan toisessa p{{ss{! Min{ en ikin{ ehdi sinne ajoissa! - Sin{ vanha kettu, kiusoittelin h{nt{ hymyillen. Ja kun kukaan ei n{ytt{nyt katsovan, ojensin k{teni ja puristin kevyesti h{nen sepalus- taan. - Sinun n{yt{{ olevan pakko matkustaa minun kanssani. Mutta asiassa on pieni ongelma... - Ongelma? H{nen iloisen odotuksen kirkastamat kasvonsa synkkeniv{t hivenen. - Aivan, min{ ny|kk{sin vakavana. - Min{ matkustan yhdess{ h{nen lor- diutensa tytt{ren, Lizzien, kanssa. Mutta olen varma, ett{ sinun kal- taiseltasi nuorelta upseerilta riitt{{ enemm{n kuin tarpeeksi spermaa meille molemmille. Ja kun juna l{hti liikkeelle, ty|nsin h{net vikkel{sti meid{n vaunuo- sastoomme ja l{im{ytin oven kiinni per{ss{mme. * * * Esittelin kapteeni Wilksin h{t{isesti Lizzielle ja Lizzien kapteeni Wilksille. Lizzie n{ytti hetken aikaa hieman n{rk{styneelt{, kun mat- kaj{rjestelyihimme oli niin yll{tt{en tullut muutos: ajatteliko h{n ehk{, ett{ kapteeni Wilksin l{sn{olo est{isi meit{ uusimasta pient{ lesboilutuokiotamme? Jos h{n ajattelikin, niin kapteeni Wilksin charmi ja komea ulkomuoto voittivat h{net kuitenkin varsin nopeasti puolel- leen. Keskustelimme jonkin aikaa kevyesti Lontoon seurapiireist{ ja yhtei- sist{ tuttavistamme Yokshiren tasaisten peltojen soljuessa ikkunan ohi. Sitten kapteeni Wilks otti matkaviittansa taskusta pienen kirjan ja oli nopeasti uppoutunut sen sis{lt||n. Puhuimme Lizzien kanssa nii- t{ ja n{it{, mutta aloin pian tuntea oloni tylsistyneeksi ja k{rsim{t- t|m{ksi. - Mik{ tuo kirja on jota sin{ noin innokkaasti luet? tiedustelin lo- pulta uudelta seuralaiseltamme. - Ai t{m{k|? Marcus kohotti katseensa kirjasta hieman syyllisen n{k|i- sen{ - Oh, ei mik{{n. Mutta jos sinun kerran on pakko saada tiet{{, niin t{m{ on klassista tykist|{ k{sittelev{ oppikirja. Sin{ et haluai- si tutustua t{h{n. T{m{ on kuolettavan tyls{{ luettavaa, mutta minun asemassani olevan miehen on pakko ammattisyist{ kahlata l{pi t{mm|i- si{kin. Mutta tunsin varsin hyvin kapteeni Marcus Wilkisin kirjallisen maun ja sieppasin {kisti kirjan h{nen k{dest{{n. - Hei! Anna se takaisin! h{n kiljaisi. Mutta olin h{nelle liian nopea ja lehteilin pian kiinnostuneena h{nen nahkakansiin sidotun opuksensa sivuja. - Tykist|{, vai? min{ naurahdin. - Olen varma siit{, ett{ tuo pul- listuma sepaluksessasi ei ole aiheutunut tykinpiipun suuntaamisen poh- diskelusta. Lizzie, kuuntelehan t{t{: Charley riisui puseroni ja hameeni, sitten alushameeni, alus- paitani ja nimett|m{ni. Rukoilin ett{ olisin saanut pit{{ edes rintaliinani, mutta turhaan, sill{ Parson sanoi, ett{ se est{isi n{kym{n alastomaan ruumiiseeni, sit{ paitsi h{n sa- noi:"Eeva oli alasti Eedenin paratiisissa, joten siin{ on si- nulle esikuva" - Jenny sin{ olet ilke{, komea nuori upseeri kiljaisi posket punot- taen, kun pys{hdyin vet{m{{n henke{. - Min{h{n sanoin, ett{ sin{ et haluaisi lukea sit{. Annahan se nyt takaisin. - [l{ nyt h{t{ile, Marcus, min{ kiljaisin. - T{m{h{n jatkuu herkulli- sesti. "Minua k{{nneltiin yh{ uudestaan ja uudestaan, kun heid{n karheat miehenk{tens{ vaeltelivat sel{ss{ni, olkap{ill{ni ja povellani, vatsallani ja takamuksillani jonkun osoittaessa aina vuorollaan jotakin vartaloni kohtaa mit{ h{n erityisesti ihaili. Seuraavaksi suuhuni ja molempiin k{siini pantiin sykkiv{ kyr- p{ ja minun piti vaihdella niit{ vuoronper{{n kunnes jokainen kyrp{ oli tullut imetyksi." - Upeaa tarinaa, vai mit{, Lizzie? min{ nauroin ja tutkin silm{t ah- naasti tapillaan tuon merkitt{v{n kirjan sivuja. - Mutta odotas! N{in se jatkuu: "Sitten minut pantiin istumaan tuolin reunalle ja kaksi heis- t{ tuli kummallekin puolelleni kolmannen j{{dess{ eteeni. Ja sivuillani olevat miehet kohottivat jalkani p{{ni yl{puolelle ja he k{skiv{t minun kohottaa persett{ni niin ett{ sek{ vit- tuni ett{ perseenreik{ni tulivat edess{ni seisovan uroksen n{kyville. Ja sitten he nussivat minua vuoronper{{n niin ett{ spermansa ruiskinut siirtyi aina pitelem{{n jalkaani tehd{k- seen tilaa seuraavalle. Mutta minun on sanottava, ett{ siin{ he olivat tosiaan herrasmiehi{, ett{ aina kun heilt{ rupesi ruiskimaan, he kiskaisivat kyrp{ns{ ulos ja ruiskivat sper- mansa vatsani p{{lle, sill{ heh{n olivat luvanneet minulle etten tulisi raskaaksi." - J{rkev{ nainen, eik| olekin, Lizzie? kysyin irvist{en Lizzielt{ ja k{{nnyin sitten katsomaan Marcusta. - Mist{ ihmeest{ sin{ olet saa- nut k{siisi t{m{n roskan, Marcus Wilks? T{m{ on totisesti vastenmieli- sint{ puppua jota olen ikin{ lukenut! T{ss{ on saman verran j{nnityst{ kuin viikossa Woebegone-set{ni maalaistalossa Devon-shiress{, jossa sy|d{{n aamiaiseksi kylm{{ puuroa ja katsellaan kuinka lehm{t m{rehti- v{t ruohoa. Kaipa typerien vanhojen miesten on tarpeen lukea t{llais- ta, kun heid{n kyrp{ns{ ei en{{ seiso, mutta ett{ sinun kaltaisesi, el{m{ns{ kunnossa olevan nuoren miehenkin! Min{ olen totisesti tyrmis- tynyt! - Parahin neiti Travis, Marcus sanoi lopulta nolona, suunnaten sanansa Lizzielle. - Min{ olen todellakin kauhean pahoillani t{st{ koko ju- tusta. Mutta Lizzien kauniit kasvot kuumottivat ja h{n silm{ili miest{ unel- moivasti. - Sinun ei totisesti pit{isi lukea t{llaista roskaa, moitiskelin mies- t{ niin ankarasti kuin huvittuneisuudeltani kykenin. - Mist{ ih- meest{ sin{ olet saanut t{m{n? Et kai sin{ ole per{ti mennyt maksamaan t{st{? - Itse asiassa maksoin siit{ hopeasovereignin viime viikolla Barnard Innin kirjakauppiaalle, Trevor de Souzassa, Marcus tunnusti {hk{isten ja puolustautui sitten: - Kaikki kaverit haluavat lukea toiminnallisia lemmenkertomuksia, etk| sin{ muka tied{? Ja tuo kirja on melkein yht{ hyv{ kuin mainio The Oyster, mutta kyseinen mainio lehti oli loppunut. Nousin seisomaan, otin askeleen kohti ikkunaa ja viskasin tuon louk- kaavan teoksen - josta olin tosi asiassa suorastaan nauttinut, sill{ erityisesti herra Sommervillell{ oli laaja kokoelma kyseisenlaista kirjaillisuutta, jota me yhdess{ tapasimme tutkia rakastelun lomassa - ulos ikkunasta. - Se oli todella tuhmaa taholtasi, sanoin herist{en sormea Marcuksel- le, jonka tekoni oli saanut n{ytt{m{{n tyrmistyneelt{ kuin juoppo, jo- ka on kaatanut p|yd{lle viimeisen oluttilkkansa. - Me nuoret naiset saattaisimme j{rkytty{ syv{sti moisista irstaista kirjoitelmista. Mit{ taas sinuun tulee, Marcus, en ole lainkaan h{mm{stynyt rivosta vaiku- tuksesta, joka sill{ on ollut sinuun. Hyv{nen aika sent{{n, katso nyt, Lizzie! H{nen Pikku-Kallensahan uhkaa suorastaan murtautua h{nen sepa- luksensa l{pi! Nyt oli kapteenin vuoro punehtua. - Aivan niin, min{ jatkoin. - Meist{ kumpikaan ei totisesti tahtoi- si saada silm{{ns{ sepaluksestasi lenn{ht{nytt{ nappia. H{peisit v{- h{n! Mielest{ni sinun pit{isi rangaistukseksi tarjota meille molemmil- le kunnon pano! Marcus katsoi h|lmistyneen{ ensin minuun ja sitten Lizzieen ja sitten uskoin n{kev{ni h{nen silmiss{{n villi{ himoa. [kki{ h{n purskahti ho- hottavaan nauruun. - Jenny, sin{ osaat totisesti saada miehen halut syttym{{n! Puhumatta- kaan teist{, nuori neiti Travis: te saitte minut kuumaksi heti ensi- silm{yksell{! H{n oli vierell{ni yhdess{ hujauksessa. H{nen vikkel{t k{tens{ puuha- sivat vaatteitteni kimpussa. Tunsin kuinka minut ty|nnettiin taakse- p{in divaanille ja sitten tunsin h{nen kuuman hengityksens{ kasvoilla- ni. Ty|nsin h{net hetkeksi kauemmas ja vapauduin nimett|mist{ni. H{n tuijotti himokkaasti paljastunutta n{kym{{ - minulla oli harmaiden saappaiden yl{puolella ruudinsiniset sukat, joita pitiv{t yll{ har- maalla pitsill{ somistetut sukkanauhat - syv{{, karvaista onkaloani, joka nyt avautui h{nelle reisieni v{liss{. H{n suorastaan repi alas housunsa ja alushousunsa. H{nen upean j{ykk{ kyrp{ns{ ponnahti n{kyviin. Ja se oli juuri niin mahtavankokoinen kuin olin muistanutkin - ainakin 25 sentti{ pitk{ ja l{pimitaltaan v{hin- t{{n nelj{senttinen suonikas, nytk{htelev{ kestomakkara, jonka sinipu- nainen terska kurkisteli kosteana puoliksi taakse vet{ytyneest{ esi- nahkahupustaan. Ah, kuinka komea nuorukainen Marcus olikaan! H{nen hienomuotoiset kas- vonpiirteens{, h{nen kirkkaat, p{hkin{nruskeat silm{ns{, h{nen pienet, viel{ harvat viiksens{ kuvastivat kaikki raisua, poikamaista miehek- kyytt{! Ja h{nen kaunis vartalonsa, kuinka kaunis h{nen vartalonsa olikaan! Min{ halusin omistaa tuon voimakkaan olemuksen, h{nen leve{n, karvattoman rintakeh{ns{, h{nen kapean lantionsa ja kaunismuotoiset, lihaksikkaat jalkansa ja tuon mahtavan, purppurap{isen kyrv{n, joka kohosi niin majesteetillisena h{nen jalkojensa v{list{ yl|s h{nen na- pansa korkeudelle paljastaen pehme{t, karvaiset kivekset, jotka otin kuin unessa lempe{sti k{teeni samalla kun kumarruin suutelemaan tuota punap{ist{ m|rss{ri{, ja Marcus hyv{ili p{{t{ni k{sill{{n kun tartuin h{nen rakkaaseen kyrp{{ns{ ja suuntasin sen p{{n siten ett{ pystyin sulkemaan suuni sen ymp{rille. Imeskelless{ni nautiskellen Marcuksen kyrp{{ vereni kohisi korvissani ja levisi punastuksena poskilleni ja rinnoilleni ja p{{tin, ett{ minun oli pakko p{{st{ nussimisen iloihin. Kuukautiseni olivat vasta p{{tty- neet, ja vaikka tiesin kuinka typer{{ on nussia suojaamattomana, tie- sin my|s, ett{ minun oli kerta kaikkiaan pakko saada tuo suurenmoinen kyrp{ pilluuni. Lizzie ilmeisesti luki ajatukseni kasvoiltani, sill{ h{n sanoi hyvin hell{sti: - Jenny, rakkaimpani, huomaan ett{ haluat Marcuksen nussivan sinua. [l{ siis ime en{{ h{nen kyrp{{ns{ tai h{n ei pysty en{{ est{m{{n lau- keamistaan. Asetu sel{llesi istuimille niin min{ asettelen h{nen kyr- p{ns{ vittuusi teid{n yhteiseksi tyydytykseksenne, h{n lis{si suloi- sesti. Noudatin Lizzien kehoitusta ja Marcuksen silmien s{ihkeest{ n{in ett{ ehdotus miellytti h{nt{kin suuresti vaikka h{n ei sanonutkaan mit{{n, voihkaisi vain hiljaa kun nuolaisin ja suutelin h{nen kyrp{{ns{ vii- meisen kerran. Asetuin sel{lleni ja Lizzie tarttui Marcuksen nytk{htelev{{n kyrp{{n ja h{nen vaaleat kiharansa sotkeutuivat vittukarvoihini kun h{n kumar- tui nuoleskelemaan pilluani. Tunsin kuinka h{nen kielens{ tunkeutui turvonneiden h{pyhuulteni v{liin ja ulvahdin nautinnosta kun h{nen ihanan kielens{ k{rki kohtasi j{ykk{n{ t|rr|tt{v{n klitorikseni ja sai minut v{{ntelehtim{{n nautinnosta. Vittuni valui nyt vuolaana h{nen samettisen kielens{ kiihotuksesta. Aaaaaah, rakas p{iv{kirja, pelk{st{{n tuon hetken muisteleminenkin saa minut kastumaan! Mutta viel{ parempaa oli tulossa ja se tapahtui kun h{n kohotti p{{ns{ ja viittasi Marcusta tulemaan makaamaan p{{lleni. Lizzie pani Marcuk- sen laittamaan k{tens{ kuumottavien kasvojeni molemmin puolin ja no- jautumaan kyynerp{ihins{ niin ettei suurin osa h{nen painostaan ollut minun p{{ll{ni. Ja kun Marcuksen vartalo vajosi hitaasti alasp{in Liz- zie tarttui kiinni h{nen suuresta, sykkiv{st{ kyrv{st{{n ja antoi sil- le viimeisen hieraisun saadakseen sen suurimpaan mahdolliseen pituu- teen ja paksuuteen. Nyt tunsin h{nen kyrp{ns{ kuuman p{{n vittuni suulla. Sen tulipunainen p{{ oli lukkiutunut sis{{nk{ynnille, mutta h{nen erektionsa oli niin valtava, ett{ kyrp{ ei mahtunut etenem{{n vaikka vittumehuni valuivat valtoiminaan. Marcus vet{ytyi taaksep{in kastellakseen kyrp{ns{ nupin samalla kun rakas Lizzie avasi toisella k{dell{{n vittuni huulet ja ohjasi sitten toisella Marcuksen ihanan kyrv{n sis{{ni kunnes sen kimalteleva nuppi oli tiukasti lukkiutunut tuohon kire{{n, mutta m{rk{{n ja halukkaaseen aukkoon. - Nopeasti, anna menn{, Marcus! min{ kiljaisin pitemmitt{ puheitta, sill{ pelk{st{{n Marcuksen kyrv{n n{keminen oli saanut minut kuumaksi kiimasta. - Ty|nn{ kaunis kyrp{si pilluuni. Katsotaan mist{ ainek- sesta teid{t sotilaat on tehty. H{n ei tarvinnut toista kehoitusta vaan alkoi ty|nty{ sis{{n l{hes v{- litt|m{sti. Viskasin jalkani h{nen lihaksikkaitten pakaroittensa ymp{- rille. Voi luoja, h{n oli niin valtava, niin t{ytt{v{, niin sanomatto- man herkullinen! En ollut ikin{ el{ess{ni halunnut kyrp{{ niin suures- ti ja sanoin sen h{nelle. Tunsin kuinka h{nen lihaksensa ty|skenteliv{t kiivaasti kun h{n pump- pasi ihanaa kyrp{{ns{ sis{{n ja ulos litim{r{ss{, kuumassa vitussani ja min{ vastasin h{nen jokaiseen kiivaaseen ty|nt||ns{ omallani. Junan t{rin{ ja keinahtelu vaihteiden ja mutkien kohdalla vain lis{si nau- tintoamme. - Kovempaa, sin{ pirulainen! huusin himossani ja selk{ni kaareutui kun kohottauduin vastaamaan h{nelle kun h{n noudatti rietasta vaatimusta- ni. - Anna minun nuolla tissej{si, Jenny, h{n l{{h{tti. - Anna minun nuolla tissej{si samalla kun nussin sinua. H{dintuskin tietoisena tekemisest{ni kiskoin pois puseroni, ja Lordi Montmorenchyn minulle syntym{p{iv{lahjaksi antama kallis kamee-rinta- neula olisi varmaan kadonnut sen tien ellei minulla olisi ollut sen verran tervett{ j{rke{ ett{ ty|nsin sen tyynyn alle. Sitten kiskaisin pois rintaliinani ja h{n hautasi v{litt|m{sti kasvonsa rintojeni v{- liin. - Ime sitten rintojani, sin{ rietas paholainen! kiljaisin koko maail- man kuultavaksi. - N{etk| kuinka ylv{in{ n{nnini seisovat? Hah! Muis- tatko viel{ sen y|n, kun sin{ imit toista ja Teddie Pickforth toista ja min{ leikittelin kyrvill{nne kunnes te molemmat ruiskitte sinappin- ne mahani p{{lle? - Jumalani, Jenny, sin{ olet varsinainen kuumapylly! Marcus kiljaisi ja sai minut hulluksi nautinnosta kutittelemalla kuumottavia, vaalean- punaisia n{nnipihojani viiksill{{n ja nussimalla minua samalla suuren- moisella kyrv{ll{{n kunnes uskoin r{j{ht{v{ni nautinnollisesta kidu- tuksesta. - Nussi minua! min{ kiljuin huomatessani, ett{ h{n oli l{hestym{ss{ huippuaan kuten min{kin omaani. - Nai minun vittuani ja ime rintoja- ni! Anna minun tuntea kuinka sinun nuoret rasvasi roiskahtavat sis{l- leni! Ja sitten maailma hajosi miljooniksi kimmelt{viksi pirstaleiksi kun h{n ruiski kuumat sinappinsa sis{{ni ja oma, vavahteleva nautintoni otti minut valtaani ja vei minut suoraan himon pime{{n, riettaaseen tunneliin. * * * Pienen ikuisuuden j{lkeen irrottauduimme toisistamme henke{mme hauk- koen ja j{lkivavahduksista nytk{hdellen. Pukeutuessani puserooni huo- masin kuinka kaipaavasti Lizzie katseli meit{ etusormi pillussaan. T|- n{isin kapteeni Wilksia. - [l{ yht{{n huolehdi, Lizzie, mutisin. - Olen aivan varma, ett{ hy- v{lt{ kapteeniltamme riitt{{ spermaa ja kuntoa meille molemmille kun- han tuo h{nen ihana patukkansa on taas saavuttanut miehuullisen kovuu- tensa. Patukan omistaja ny|kk{si. Laskeuduin polvilleni lattialle ja ryhdyin nuoleskelemaan kapteenin veltostuneen miehuuden k{rke{ nautiskellen sperman ja omien vittumehujeni hienostuneesta makusekoituksesta ja ihanasta tunteesta kun veltostunut kyrp{ rupesi kovettumaan pehme{n kieleni alla. - Voi se olisi ihanaa! Lizzie henk{isi. - En ole totta puhuakseni koskaan aikaisemmin tuntenut itse{ni n{in riettaaksi. Mutta en toi- saalta my|sk{{n ole koskaan aikaisemmin saanut seurata n{in l{helt{ kuinka pariskunta paneskelee, tarkoitan niin ett{ he tiet{v{t minun katselevan. Viimey|n{h{n min{... - Tule istumaan t{h{n meid{n viereemme, kultaseni, Marcus Wilks kes- keytti Lizzien heng{styneen ja hieman h{mmentyneen puhetulvan ja ta- putti sametti-istuinta vieress{{n. H{nen housunsa olivat yh{ h{nen nilkoissaan. - Ja jospa saman tien riisuisit pikkup|ksysi ja rinta- liinasi kuten Jennykin on tehnyt. Lizzie noudatti pyynt|{ ja me kaksi nojauduimme rakastajaamme h{nen kummallakin puolellaan. H{nen kyrp{ns{ oli j{lleen juhlakunnossa ja heilahteli omia aikojaan terskan pikkuruisen silm{n katsellessa kohti vaunun kattoa. - Antakaahan kun sytyt{n sikarini, kultaseni, ja sitten kerron teille tarinan, Marcus sanoi. H{n otti esiin hienon havannalaisen ja puhalsi pian ulos sinist{ savua, jonka oli saada meid{t yskim{{n. Huomasin et- t{ h{n oli ty|nt{nyt k{tens{ Lizzien haarojen v{liin ja hieroi Lizzien pillua lempe{sti samalla kun poltteli sikariaan. - Kun nyt tulit maininneeksi t{m{n kahden ihmisen nussimisen katsele- misen, rakas Lizzie-neiti, h{n aloitti, - niin minun on tunnustetta- va, ett{ min{k{{n en ollut n{hnyt sellaista viel{ kaksi viikkoa sit- ten. Vilkaisimme Lizzien kanssa toisiimme. Tiesin vanhastaan, ett{ kapteeni Wilks oli loistava tarinankertoja. - Minulla sattui olemaan muutaman p{iv{n loma ja olin tullut kaupun- kiin tapaamaan morsiantani, Effie Frobisheri{. Ep{onnekseni sain kui- tenkin viestin, ett{ Effie oli sairastunut, ett{ h{nell{ oli jonkin- lainen infektio ja kuumetta ja ett{ h{n oli s{nkypotilaana. Koska oli olemassa jonkinlainen mahdollisuus, ett{ kyseinen infektio saattaisi olla tarttuvaa, minua neuvottiin olemaan vierailematta Effien luona pariin p{iv{{n. Sen sijaan l{hettelin h{nelle kukkia ja my|t{tuntoisia viestej{. Tilanne oli minulle syv{sti turhauttava - olin tullut Lontooseen mie- less{ni kunnon nainnit Effien kanssa ja siin{ min{ olin, kahlittuna parakeille niin sanoakseni. Harvan kaverin palleja on kiristellyt sii- n{ m{{rin, mik{li suotte anteeksi armeijan kielenk{ytt|ni, neiti Tra- vis. Minusta tuntui erityisen huvittavalta, ett{ Marcus pyysi yst{v{lt{ni anteeksi pient{ karkeutta puheessaan kun h{n samanaikaisesti runkkasi innokkaasti kahdella sormellaan t{m{n vittua. Mutta silti... h{nen jatkaessaan kertomustaan minun sormeni leikitteliv{t h{nen karvaisella rintakeh{ll{{n ja h{nen miehekk{ill{, ruskehtavilla n{nneill{{n, jotka kosketukseni sai t|rr|tt{m{{n pirte{sti pystyss{. - Lopulta p{{tin tautia uhmaten menn{ Frobisherien talolle esitt{m{{n pahoitteluni henkil|kohtaisesti. Oven avannut palvelija vakuutti mi- nulle, ett{ kuume oli nyt laskenut ja ett{ jos odottaisin pari minuut- tia - perhel{{k{ri oli parhaillaan p{ivitt{isell{ vierailullaan mor- siameni luona - niin neiti Frobisher varmasti ottaisi minut mielell{{n vastaan. - 'H{n ei ole sairastumisensa j{lkeen puhunut muuta kuin teid{n tule- misestanne', palvelija kertoi minulle. 'Kun h{n oli kuumeen kourissa, h{n huusi yh{ uudestaan ja uudestaan:"Oi, tule, Marcus, tule nopeasti! Ole kiltti ja tule!" - Min{ tietenkin tiesin mit{ Effie tarkoitti kehoituksillaan vaikka palvelija ei sit{ ymm{rt{nytk{{n. Effie on aina ollut kova n{kem{{n kuumia unia. Joka tapauksessa palvelija ehdotti, ett{ menisin odotta- maan Effien yksityiseen olohuoneeseen yl{kertaan ja ehdotus sopi mi- nulle hyvin, sill{ alakerran olohuoneessa kuului istuvan anoppini v{- hint{{n viiden paikallisen suunpieks{j{eukon kanssa eik{ minulla ollut pienint{k{{n halua liitty{ heid{n seuraansa p{ivittelem{{n Effien sai- rautta. Niinp{ otin vaarin palvelijan ehdotuksesta ja annoin johdattaa itseni yl{kertaan Effien yksityistiloihin. - Saatoin kuulla Effien ja l{{k{rin {{net vaimeina Effien makuuhuoneen raollaan olevan oven raosta ja kaipasin niin suuresti n{hd{ tytt|ni j{lleen - olin ollut t{ydet kolme viikkoa harjoituksissa ja pussini pullottivat halkeamaisillaan - ett{ lopulta hiivin kurkistamaan oven- raosta. Ja arvatkaapas mit{ min{ n{in? H{n vaikeni ja veti pitk{t sauhut sikaristaan. - Jatka, Marcus! min{ kiljaisin k{rsim{tt|m{sti. - [l{ odotuta meit{. Kerro meille mit{ sin{ n{it. - Jospa vaikka toinen teist{ imisi kyrp{{ni kertoessani? h{n ehdotti. - Se antaa mukavan s{v{yksen t{h{n juttuun. Lizzie ei tarvinnut kahta kehotusta vaan suorastaan ahmaisi Marcuksen nuoren kyrv{n suuhunsa ja py|ritteli kielt{{n sen terskan ymp{ri. Kap- teeni Wilks sipaisi ruskeita hiuksiaan ja hyv{ili samalla vapaalla k{- dell{{n rintojani. Me sujahdimme juuri silloin jonkin aseman ohi ja toivoin etteiv{t asemalaiturilla parveilevat ihmiset huomanneet meid{n pient{ aamukuvaelmaamme, sill{ oli jo t{ysin valoisaa. - Se heppu antoi yksinkertaisesti morsiammelleni oikein kunnon pillu- hierontaa! Kurkistaessani oven raosta n{in vain h{nen yl|s ja alas pompahtelevan perseenreik{ns{. Se aiheutti minulle melkoisen s{v{yk- sen, pakko tunnustaa, tyt|t. Aluksi olin raivoissani kuten kuka tahan- sa mies siin{ tilanteessa, mutta se meni onneksi nopeasti ohi eik{ sitten en{{ tuntunut kummoiseltakaan. Tai tosiasiassa se tuntui: se tuntui aika kiihottavalta. Huomasin saavani mahtavan stondiksen kat- sellessani kuinka kyseinen nuori l{{k{riheppu h|yl{si tulevaa vaimoa- ni. - Olin tavannut tyypin pari kertaa aikaisemmin - h{nen nimens{ oli Gilbert Harding - ja h{n oli miellytt{v{n tyyppinen kaveri, oikein hy- v{ l{{k{ri, ei siin{ mit{{n. Mutta en ollut koskaan tullut edes aja- telleeksi ett{ h{nen ja Effien v{lill{ voisi olla jotakin. Effie oli kertonut minulle, ett{ l{{k{rin vaimo oli melkoinen hevosnaama ja ett{ mies oli ilmeisesti nainut t{m{n t{m{n is{n rahojen takia. Mutta se nyt on t{ss{ sivuseikka. L{{k{ri oli suunnilleen minun ik{iseni, aika hyv{n n{k|inen, semmoisella vakavamielisell{ tavalla, mutta varmaan p{{t{ minua lyhyempi. Ja Effie oli aina sanonut, ett{ h{n oli heikkona pitkiin miehiin. - Siin{ min{ siis kurkistelin oven raosta kyrp{ kovana kuin kuudesti- laukeavan piippu ja siell{ Effie ja h{nen l{{k{rins{ pannapuuskuttivat kuin h|yrykone ja lopulta mies nousi s{ngyst{ morsiameni p{{lt{, kis- koi housut jalkaansa ja ryhtyi tekem{{n l{ht|{. Siin{ vaiheessa minul- le tuli kiire, voin vakuuttaa teille. Onneksi verhot oli vedetty eteen koska voimakas auringonvalo aiheuttaa Effielle p{{ns{rky{ ja livahdin piiloon niiden taakse. - Kuulin kuinka tohtori tuli Effien makuuhuoneesta ja poistui alaker- taan. Odotin viel{ jonkin aikaa ja menin sitten Effien huoneeseen ik{{n kuin olisin juuri tullut alakerrasta. Effie taisi hieman j{rkyt- ty{ n{hdess{{n minut. Mutta kukapa ei olisi siin{ tilanteessa. Tarkoi- tan maatessaan vuoteessa puoli desi{ vieraan miehen spermaa vitussaan kun oma tuleva aviomies yll{tt{en astuu paikalle. Mutta h{n n{ytti niin hehkuvalta ja haluttavalta maatessaan siin{ posket kuumottaen ja tukka ja vaatteet ep{j{rjestyksess{, ett{ olin yhdess{ hujauksessa h{- nen p{{ll{{n ja nain h{nt{ kuin punasilm{ kani hyv{n tohtorin liuk- kaille. Enk{ min{ ole koskaan nauttinut panosta niin suuresti! En ol- lut tosin edes runkannut ainakaan viikkoon ja pallini olivat halkea- maisillaan. Satsisi kirjaimellisesti pursui ulos Effien reisille ja lakanoille. J{lkeenp{in Effie purskahti itkuun ja tunnusti minulle syntins{. - H{n sanoi minulle, ett{ olin hyv{ mies ja ett{ h{n ei nyt en{{ ollut arvoiseni kun oli hetken huumassa pett{nyt minua tohtorin kanssa. Mut- ta min{ vain nauroin ja sanoin h{nelle, ett{ rakastin h{nt{ yh{ ja ra- kastin h{nt{ jopa enemm{n sen j{lkeen kun olin n{hnyt h{nen nussivan toisen miehen kanssa. Ja h{n sanoi minulle, ett{ h{n oli aina salaa toivonut, ett{ joku katselisi kun h{nt{ nussittiin tai ett{ h{n saisi katsella kuinka min{ nussisin jotain toista naista ja se keskustelu sai meid{t niin kuumiksi ett{ otimme taas er{n naintia ja aloitimme viel{ kolmannenkin mutta silloin lounasgongi kutsui meit{ alas ruoka- saliin. * * * - Voi, kapteeni Wilks! Lizzie naukui Marcuksen lopetettua. - Se oli varmasti riettain tarina jonka olen el{ess{ni kuullut! Olkaa nyt kui- tenkin minulle niin suosiollinen ett{ tungette pilluuni t{m{n stondaa- van p|tk{leen, jonka olen imenyt niin kivikovaksi, ett{ suussani ihan tekee kipe{{. Kapteeni kiepautti Lizzien hetkess{ ymp{ri ja asetteli h{net istuimel- le mahalleen niin ett{ h{n oli polvillaan lattialla ja h{nen py|re{t persposkensa kohosivat kutsuvina kapteenin nytkiv{n ja tutajavan mul- kun edess{. - Hyv{ Lizzie-neiti, Marcus sanoi juhlallisesti. - Aion nyt tarjota teille patukoinnin, jonka te tulette muistamaan v{hint{{n viikon tai kaksi. Sitten h{n k{vi pitemmitt{ puheitta nuoren upseerin p{{tt{v{isyydell{ Lizzien kimppuun, upotti mahtavan taikasauvansa yhdell{ pitk{ll{ ty|n- n|ll{ Lizzien ahtaaseen pilluun ja alkoi naida sis{{n ja ulos raskaat, karvaiset kivespussit hauskasti heilahdellen ja Lizzien pyllyvakoon l{ts{hdellen Lizzien keinuessa ja vikistess{ h{nen allaan h{nen ty|n- t|jens{ tahdissa. - Jenny-kultaseni, kapteeni Wilks murahti hetken p{{st{ ty|nt|jens{ lomassa. - Annahan kun ty|nn{n sormeni vittuusi samalla kun nussin t{t{ yst{v{{si. Suostuin enemm{n kuin mielell{ni ja levitin entuudestaan m{r{n vittu- ni ammolleen. Mik{{n ei tunnu ilahduttavan miehi{ niin suuresti kuin kahden naisen tyydytt{minen saman aikaisesti. T{ss{ tapauksessa ilo oli v{hint{{nkin molemminpuoleista, sill{ kapteeni Wilks oli tunnetus- ti sormity|n mestareita ja tiesin pian kiemurtelevani kaipaamassani orgasmissa. Kapteenin voimakkaan, paksun sormen runkatessa taitavasti m{rk{{ pil- luani tunsin ett{ jotain silti puuttui. N{hdess{ni kuinka h{nen valta- va kyrp{ns{ jyskytti sis{{n ja ulos yst{v{ni vitussa en voinut vastus- taa kiusausta vaan ty|nsin sormeni sen seuraksi.Pian olin ty|nt{nyt kolme sormeani kapteenin kyrv{n ja Lizzien vitun v{liin ja Lizzien tiukka pieni vittu oli ratkeamispisteess{ kyrv{n ja sormien yhteisve- nytyksest{. - Hei! Marcus-rakkaani! kiljuin kohta riettaassa hurmiosssani. - L{i- m{yttele sin{ h{nt{ perseelle samalla kun min{ runkkaan teit{ molem- pia! Hyv{ kapteenimme ei tarvinnut kahta kehotusta - h{n mainitsi my|hem- min, ett{ h{nen mielipuuhiinsa kuului Effie Frosbisherin mehev{n per- seen l{im{yttely samalla, kun t{m{ oli hajareisin selin h{nen p{{ll{{n ja imeskeli h{nen mahtavaa kyrp{{ns{ kunnes h{n ruiski sinappinsa Ef- fien suuhun. H{n vet{ytyi ulos Lizzien vitusta ja tartuin toisella k{dell{ni h{nen valtavaan kyrp{{ns{ jatkaen toisella Lizzien tippuvanm{r{n pillun runkkaamista. Lizzie v{{nt{ytyi ymp{ri niin ett{ h{n pystyi nuoleske- lemaan vittuani minun runkatessani h{nt{ ja kapteenin l{im{ytelless{ samanaikaisesti h{nt{ avok{mmenell{ pakaroille, jotka alkoivat l{im{ys l{im{ykselt{ muuttua helakan punaisiksi. Lizzien suloisen tyt|nkielen liplatellessa taivaallisesti paisunutta ja herkistynytt{ klitoristani - sill{ totuus on, ett{ kukaan muu kuin toinen nainen ei osaa yht{ hy- vin nuoleskella naisen vittua - min{ purkauduin hyvin pian Lizzien leualle. - Kapteeni Wilks, Lizzie l{{h{tti nyt l{hes kuulumattomalla {{nell{ ja t{risi kauttaaltaan. - Voisitteko te tehd{ minulle sen suuren palve- luksen, ett{ ty|nt{isitte mahtavan taikasauvanne minun perseenreik{{- ni? Min{ niin kaipaan sit{ sinne. Min{ vannon, ett{ kapteeni oli ruiskia siin{ paikassa. H{n hieroi vik- kel{sti liukkaita vittumehuja Lizzien pillusta t{m{n ryppyiseen, pie- neen perseenreik{{n ja sitten nytk{htelev{{n kyrp{{ns{ helpottaakseen sis{{nty|ntymist{. Ja sitten h{n asettui Lizzien taakse ja vilkaisi minuun. - Tulehan hieman avittamaan, Jenny, h{n sanoi. En tarvinnut kahta kehotusta vaan ry|min heid{n viereens{ ja tartuin Marcuksen m{rk{{n kyrp{{n. Se oli nyt kivikova ja runkkasin intohimoi- sesti sen esinahkaa edestakaisin ja tunsin kuinka tuo kuuma sauva nyt- k{hteli k{mment{ni vasten kun aloin ohjata sit{ kohti Lizzien ruusun- nuppumaista per{aukkoa. Ja samanaikaisesti Lizzie kohotti hieman iha- naa persett{{n ja levitti jalkojaan tarjoten suoran sihdin tiukkaan, ryppyiseen perseenreik{{ns{. Kastelin nyt Marcuksen kyrv{np{{n kielell{ni ja imaisin nupin suuhuni. Avasin suuni niin ammolleen kuin mahdollista ime{kseni tuota suuren- moista kyrp{{ sis{{ni mahdollisimman paljon kunnes sen p{{ painautui nieluni takasein{m{{ vasten. P{{stin nyt kyrv{n ulos ja ohjasin sen kaksin k{sin huolellisesti Liz- zien persvakoon. Sivelin k{sill{ni Lizzien punastuneita pakaroita h{- nen lantionsa nytk{ht{ess{ voimallisesti kun Marcus survaisi kyrp{ns{ h{nen perseenreik{{ns{. Lizzie p{{sti tukahtuneen kirkaisun kun Mar- cuksen kyrp{ pakotti h{nen kurenauhansa venym{{n {{rimmilleen ja ty|n- tyi h{nen suurenmoisten pakaroittensa v{liin. - Aaaaaaaaah, aaaaaaah! Lizzie kiljui. - Ooooooooh! Oooooh! Sinun kyrp{si on ... uiuiui... liian iso... oi, ai, oi pieneen pyllynreik{{- ni. Oh! Oh! Oh! Mutta Marcus oli nyt sis{ll{ ja vain pienen hetken lev{tty{{n h{n al- koi hitaan, mutta koko ajan kiihtyv{n pumppaamisen. Ja Lizzie kirskah- teli ja voihki ja l{{h{tti ja hytkytti persett{{n ja koko h{nen ole- muksensa viestitti kuinka suuresti h{n itseasiassa nautti Marcuksen kyrv{st{ perseenrei{ss{{n. Marcuksen k{det jatkoivat Lizzien terhakkaasti pystyss{ t|rr|tt{vien n{nnien hyv{ily{ ja min{ hyp{hdin salamannopeasti jalkeille ja ryhdyin hieromaan turvonnutta venuskumpuani kapteenin tiukkaa, lihaksikasta persett{ vasten, ja jos klitorikseni olisi ollut vain hiemankin isompi olisin taatusti ty|nt{nyt sen h{nen perseenreik{{ns{ ja nussinut h{nt{ samalla kun h{n nussi Lizziet{ perseeseen! Kiersin k{teni h{nen p|kkiv{n lantionsa ymp{ri ja hypistelin h{nen heilahtelevia pallejaan. Sitten kiersin toisen k{teni h{nen kyrp{ns{ juuren ymp{rille ja puristin niin lujaa kuin pystyin ja hetken p{{st{ hyv{ kapteenimme alkoi korahdella ja tunsin kuinka tuo mahtava elin nytk{hteli ruiskiessaan varmaan ainakin puoli desi{ kuumaa spermaa Lizzien supistelevaan perseeseen Lizzien vingahdellessa orgaminsa kou- rissa ja p{{steless{ suustaan sanoja, jollaisia olin aikaisemmin kuul- lut ainoastaan karkeiden ty|miesten suusta. Ja niill{ sanoilla oli mi- nuun niin suuri vaikutus, ett{ lys{hdin kapteenin lihaksikkaita paka- roita vasten vavahdellen orgamista jo kolmannen kerran muutaman minuu- tin sis{ll{. Vajosimme kaikki kolme yhteen kasaan vaunuosaston lattialle t{ydelli- sen taisteluv{symyksen uuvuttamina. Onneksi kondukt||ri ei silloin tullut kyselem{{n matkalippujamme! III LUKU Lopulta, kello nelj{lt{ iltap{iv{ll{, kahdeksantoista tuntia sen j{l- keen kun olin l{htenyt Portia-t{tini Hanover Squaren varrella sijait- sevasta talosta, saavuimme Lordi Montmorencyn tiluksille. Junan pys{h- tyess{ Darlingtonissa kapteeni Wilks oli aseman tungoksessa huomaamat- ta pujahtanut takaisin omaan vaunuosastoonsa j{tt{en Lizzien ja minut jatkamaan matkaa kahdestaan. H{nen lordiutensa Speysiden maatila oli totisesti omistamisen arvoinen paikka. Kun keinahtelimme eteenp{in vanuissa, jotka olivat olleet mei- t{ vastassa Boat of Gardenin asemalla, n{in kaukana vilahdukselta gra- niittirakennuksen, joka hehkui ilta-auringon valossa kuin l{mmin huna- ja. Tullessamme l{hemm{s huomasin, ett{ kartanoa ymp{r|iv{t upeat met- s{t ja huolella vaalitut puistikot, joissa h{nen vieraansa saattoivat vaellella. Porttitalolta p{{rakennukselle johti leve{ jalavak{yt{v{. P{{rakennuk- sen edustalla solisi suihkul{hde kuin toivottaen meid{t henkil|kohtai- sesti tervetulleiksi. Suihkul{hdett{ ymp{r|iv{t hienoimmasta marmoris- ta veistetyt nymfien ja cupidoiden patsaat, joiden ilakoinnissa olin n{kevin{ni lupauksen lihallisista iloista. My|s meid{n huoneemme vastasivat talon ulkokuoren antamaa lupausta ylellisyydest{. Olin ilahtunut havaitessani ett{ olimme Lizzien kanssa saaneet vierekk{iset makuuhuoneet, joita yhdisti lis{ksi v{liovi. Kap- teeni Wilks oli ik{v{ kyll{ sijoitettu aivan toiselle puolelle raken- nusta, mutta olin varma ettei se pystyisi pahemmin h{iritsem{{n yhtei- si{ amat||riurheilusuorituksiamme. Muista vieraista minulla ei ollut paljoakaan havaintoja. Kapteeni oli kertonut, ett{ mets{stysretkelle oli kutsuttu my|s pari h{nen kaveriaan, mutta p{{osa seurueesta saa- puisi vasta seuraavana p{iv{n{. Valvottuani kahden palvelijan suorittaman matka-arkkujeni purkamisen kiiruhdin Lizzien kutsusta h{nen huoneeseensa. Kuten omani sekin oli mit{ parhaimmalla maulla sisustettu, sein{paperit olivat rauhoittavaa eau de nil -s{vy{ ja huonekalut kiinalaista tyyli{, joukossa monia to- della upeita yksil|it{. Silmiini osui erityisesti kaunis it{mainen piironki, johon palvelustytt| oli sijoittanut Lizzien alusvaatteita ja jonka yksi laatikko oli j{tetty huolimattomasti auki. Ty|nt{ess{ni laatikkoa kiinni havaitsin Lizzien silkkien ja satiinien joukossa mit{ ep{tavallisimman esineen. Laatikossa makasi kaunis, kiillotettu, norsunluinen, hopeaupotuksin koristeltu veistos ja pys{hdyin ihailemaan sit{. Poskiani alkoi kuu- mottaa kun tajusin sen olevan suurenmoinen dildo - tekopenis. Se oli taiteilijan ty|t{ ja ep{ilem{tt{ erotiikkaa palvovan henkil|n omai- suutta. Lizzie tajusi heti mik{ oli kiinnitt{nyt huomioni ja lehahti punaiseksi. - Er{s hyv{ yst{v{ni antoi sen minulle, h{n tunnusti {nkytt{en h{mmen- nyksest{. - H{n joutui ik{v{ kyll{ matkustamaan ulkomaille muutamak- si kuukaudeksi, mutta h{n antoi tuon kallisarvoisen esineen minulle jotta se muistuttaisi minua h{nest{. Otin dildon k{teeni ja tarkastelin sit{ l{hemmin; se oli noin kolmen- kymmenen sentin pituinen ja valtavan paksu. - Onko t{m{ luonnollista kokoa oleva j{ljitelm{? kysyin hieroen dildon k{rke{ poskeani vasten. Nuoleskelin sit{ leikkis{sti hetken ennen kuin ojensin sen Lizzielle. - On toki, h{n sanoi. - Se tuntuu melkein yht{ mukavalta kuin Har- ryn kyrp{ sis{ll{ni joskin se on muotoiltu vanhan yst{v{si, St Johns Woodsissa, Lontoossa asuvan herrasmiehen, Sir Lionel Trapesin erek- tiossa olevan kyrv{n mukaan. - Siin{ tapauksessa minun t{ytyy saada kokeilla tuota ihmeellist{ ka- pinetta itseeni! min{ huudahdin innokkaasti. - Nyt on sent{{n kulu- nut jo joitakin tunteja siit{, kun kapteeni Wilks tervehti pilluani runsailla spermapurskautuksillaan ja olen t{ysin valmis uuteen var- viin! - Toki sinun on kokeiltava sit{, Jenny-rakas! Lizzie huudahti ihastu- neena. - Nyt heti! Syleilimme Lizzien kanssa toisiamme intohimoisesti. Kun kielemme koh- tasivat toisensa, tajusin kuinka nopeasti h{n oli voittanut pienet lesboiluun kohdistuvat estonsa. Olen varma, ettei tuo kyseinen Harry ollut suinkaan ainoa mies, joka oli t{ytt{nyt h{nen pillunsa kyrv{l- l{{n, mutta olen t{ysin vakuuttunut siit{, ett{ aamu|inen rakastelumme Skotlannin pikajunassa oli ollut h{nen ensimm{inen kokemuksensa nais- ten v{lisest{ seksist{. Lizzien lukitsi oven, ettei meit{ h{iritt{isi ja riisuuduin alastomak- si pitsisukkiani ja saappaitani lukuunottamatta. Sitten asetuin maka- maan vuoteelle. Lizzie teki saman ja pian me suutelimme ja syleilimme intohimoisesti hieroen kiharakarvaisia h{pykukkuloitamme vastakkain. Lizzie ty|nsi tunnustelevan etusormensa likom{rk{{n vittuuni ja min{ vastasin etsim{ll{ h{nen sulloisen pikku lemmennappulansa samalla kun h{n hipel|i omaani niin suloisen taitavasti, ett{ laukesin melkein v{- litt|m{sti. Seuraavaksi Lizzie hyv{ili vartaloani kaikkialta h|yhenenkevein sor- menp{in minun nuoleskellessani mink{ nautinnoltani kykenin h{nen pys- tyss{ t|rr|tt{vi{, vaaleanpunaisia n{nnej{{n ja sitten nautiskelimme ihanasta kuusikymment{yhdeks{n-asennosta nuoleskellen toistemme pillu- ja kunnes minusta tuntui, ett{ voisin kuolla sen aiheuttaamasta nau- tinnosta. - No niin, Lizzie, anna minun nyt nauttia siit{ tunteesta kun se suu- renmoinen dildo uppoaa sis{{ni, henk{isin lopulta ja levitin jalkani himokkaasta odotuksesta v{risten. Lizzie teki ty|t{ k{sketty{ ja ryh- tyi tunkemaan viile{{ norsunluusauvaa kuumaan ja odottavaan pilluuni ensin varovasti mutta sitten yh{ kasvavalla voimalla. Haukoin henke{ni nautinnosta; kapteeni Wilksill{ oli upea kyrp{ jalko- jensa v{liss{, mutta koossa sek{{n ei vet{nyt vertoja Lizzien mahta- valle dildolle. P{{tin mieless{ni joskus tutustua henkil|kohtaisesti Lizzien yst{v{{n, joka oli antanut h{nelle lahjaksi tuon ihanan riemu- kapineen: olin varma ettei Lizzie panisi pahakseen jos hieman kisaili- sin h{nen yst{v{ns{ kanssa. Nyt dildo oli sis{ll{ni juurta my|ten. Itse asiassa se t{ytti minut niin t{ysin, ett{ minun oli pakko pyyt{{ Lizziet{, ettei h{n pumppaisi sit{ edestakaisin niin kiivaasti; pelk{sin, ett{ halkeaisin tai venyi- sin niin pahasti, ett{ menett{isin tyystin kykyni puristella herras- miesten kyrpi{ vitullani. - Anna kun min{ nuoleskelen siev{{ vittuasi, Lizzie sanoi, - samalla kun liikuttelen dildoa edestakaisin sis{ll{si. Hei, min{h{n voin kuvi- tella, ett{ se on kapteeni Wilksin kyrp{ ja ett{ min{ nuoleskelen tei- t{ kumpaakin samalla kun te nussitte yhdess{. Kuulin ensi kertaa Lizzien k{ytt{v{n sellaisia sanoja ja se sai minut kuumaksi. - Kyll{, kyll{! kiljaisin riemuissani h{nen k{ydess{{n heti sanoista tekoihin. - On niin kuin kapteeni Wilks nussisi minua ja sin{ olisit ty|ntynyt v{liimme. Kuinka ihana ajatus! Sin{ voit nuoleskella vuoron- per{{n minun mehukasta vittuani ja h{nen j{ykk{{ kyrp{{ns{. Ja meid{n jatkaessamme nussimistamme sin{ antaisit meid{n kummankin nuoleskella samanaikaisesti vittuasi ja antaisit suloisten purkaustesi tihkua kie- lillemme. - Voi kyll{, kyll{, rakas Jennyni, Lizzie huokaisi kun orgasmin aalto pyyhk{isi ylitseni kuin vuorovesi. - Tehk{{mme se kolmistaan heti ensimm{isen tilaisuuden tullen. Ja min{ makasin uupuneena sel{ll{ni tyynyihin nojaten h{nen vet{ess{{n j{ttim{isen dildon ulos turvonneesta, venyneest{ vitustani. - Ja katso, kultaseni, Lizzie kiljaisi pidellen kohotetussa k{dess{{n tuota ihmeellist{ lemmenkapinetta. - Sitten otan kapteenin ison ja kovan kyrv{n suuhuni t{ll{ tavalla ja imen sit{ niin kovasti kuin pys- tyn ja runkkaan itse{ni ihan niin kuin nytkin samalla kun sin{ katse- let minua, ja sitten kun oma orgasmini tulee ja h{nen spermansa lent{{ niin min{ nieleskelen sen niin kuin ahne, tuhma tytt|, jollainen min{ olen. H{n muodosti melkoisen n{yn,tuo sive{ aristokraatin tyt{r, joka lojui vuoteella saappaitaan ja sukkiaan lukuunottamatta alastomana ja imes- keli keinokyrp{{ ekstaasia teeskennellen ja itse{{n hipel|iden kunnes h{n lopulta kier{hti uupuneena syliini. * * * P{iv{llinen tarjoiltiin sin{ p{iv{n{ melko my|h{{n, kello kuudelta, joten meill{ oli Lizzien kanssa hyv{{ aikaa toipua pikku rietastelus- tamme ja k{yd{ kylvyss{. Havaitsin pian p|yt{{n istahdettuani, ett{ Montmorencyn linnan maine epikurolaisena paratiisina oli enemm{n kuin oikeutettu. P{iv{llisemme oli kuin erityisesti potenssia nostamaan suunniteltu: ostereita, viiri{isenmunia, vasikan paahtopaistia, herk- kusieni{ ja artisokkaa. J{lkiruuaksi oli kermavanukasta ja juustoa ja kaikki huuhdottiin alas linnan kellareista per{isin olevilla hienoim- milla burgundinviinell{. - Ja hyvin pian me nautimmekin kauden ensimm{isten lintujen lihasta, lady Montmorency huomautti kun herrat olivat poistuneet seurastamme omalle puolelle sikaariensa ja konjakkinsa pariin. - Tietenkin on aina parempi, jos ne saavat ensin roikkua viikon tai kaksi, mutta meill{ lihan roikottaminen on aina j{{nyt v{hiin, sill{ min{ en kerta kaikkiaan voi vastustaa sesongin nuorta, tuoretta lihaa vaan haluan heti p{{st{ maistamaan sit{. Lizzielle ja minulle tuotti vaikeuksia olla nauramatta ja iskem{tt{ toisillemme silm{{ h{nen leidiytens{ *faux pasin* johdosta, mutta yk- sik{{n muista naisista - linnassa oli vasta ainoastaan viisi pariskun- taa sek{ kapteeni Wilks ja hieman h|per| vanha herra, joka oli lady Montmorencyn set{ - ei n{ytt{nyt havaitsevan sit{. Muut naiset olivat meit{ kahta huomattavasti vanhempia eiv{tk{ heid{n aviomiehens{ olleet saaneet minua ihmeemmin innostumaan, kun olin silm{illyt heit{ p{iv{l- lisen aikana. Olin kuitenkin varma, ett{ paikalle saapuisi seuraavana p{iv{n{ lukuisia hilpeit{, nuoria pariskuntia ja odotin innokkaasti mit{ hyv{{ tarjottavaa heill{ olisi minun harrastamani urheilun kan- nalta. Joimme kahvin hallissa, vaikuttavassa huoneessa, jonka seinill{ roik- kui antiikkisia kilpi{, tapparoita ja haarniskoita. Vuodenajasta huo- limatta tuli r{isk{hteli ja paukkui suuressa luonnonkivitakassa, sill{ linnan paksut kivisein{t huokuivat yh{ viel{ edellisen talven viileyt- t{. Linna ei ollut sellainen kuin olin vaistomaisesti odottanut: iki- vanha linnoitus torneineen ja vallihautoineen, mutta tajusin ett{ odo- tukseni olivat johtuneet ehk{ vain liiallisesta Lordi Byronin t|iden lukemisesta, etenkin Chillonin vangista, runosta joka intohimoisen s{- vyns{ vuoksi oli erityinen suosikkini. Montmorencyn linna oli suuri rakennus, jossa uhkeudesta huolimatta vallitsi miellytt{v{ ilmapiiri. Sen oli rakennuttanut kolmesataa vuot- ta aikaisemmin er{s h{nen esi-is{ns{, Edward, Clockertyn jaarli, su- kunsa maaseututukikohdaksi. Huolimatta arkkitehtuurinsa skottilais-ba- rokkilaisesta tyylist{ se muistutti suuresti niit{ lukuisia englanti- laisia maaseututaloja, joissa minulla oli ollut ilo vierailla el{m{ni aikana. Pelattuamme jonkin aikaa Beziqueta - Lady Montmorency ja min{ olimme voittaneet kaksi yht{ vastaan vastustajamme Dowagerin Lady Gussetin ja Lizzien, edellisen veljentytt{ren - me valmistauduimme l{htem{{n y|- puulle. Oli ollut pitk{ p{iv{ ja vaikka en katunutkaan mit{{n aiemmin illalla tapahtuneesta, se oli v{sytt{nyt minut ja olin valmis menem{{n nukku- maan. Kun me nousimme toivottamaan hyv{{ y|t{ toisillemme kapteeni Wilks tuli luokseni pieni paketti k{dess{{n. Odotin puolittain, ett{ h{n ehdottaisi y|ksi jonkinlaista seksuaalista kisailua; minun on my|nnett{v{, ett{ minun olisi ollut hyvin vaikea kielt{yty{, mutta olin niin kuolemanv{synyt, ett{ olin suorastaan h{pe{llisen helpottu- nut kun osoittautui ettei h{nell{ ollutkaan mieless{{n mit{{n sellais- ta. - Kas t{ss{, Jenny, h{n sanoi n{ytt{en varsin tyytyv{iselt{ itseens{; h{n oli selv{stikin nauttinut varsin vapaamielisesti lordi Montmoren- cyn hyv{{ konjakkia. - T{ss{ on sinulle hieman opiskeltavaa t{ksi illaksi. - Pelk{{n pahoin ettei minusta ole opiskelemaan mit{{n en{{ t{n{ ilta- na, rakas Marcus, sanoin k{tkien haukotuksen k{mmeneeni. - Sill{ olen lopen uupunut - enk{ v{hiten sinun ansiostasi, sin{ rietas nuori pukki - ja silm{ni ovat jo nyt painumassa v{kisin kiinni. Olen melko varma, ett{ vaivun sike{{n uneen jo ennen kuin ehdin laskea p{{ni tyy- nylle. - Kuten haluat, Jenny-kultaseni, Marcus sanoi. - Mutta ota t{m{ joka tapauksessa. H{n ojensi minulle pienen, ruskeaan paperiin k{{rityn paketin. - Toivottavasti t{ss{ ei ole yksi niit{ sinun likaisia pikku kirjoja- si, Marcus, kuiskasin h{nelle. - Ei mit{{n sinne p{ink{{n, rakas Jenny, Marcus vakuutti. - Kysees- s{ on jotain huomattavasti taiteellisempaa, er{{n hyv{n yst{v{ni t|i- t{. H{n tulee t{nne huomenna. Tied{n, ett{ olet aina ollut kiinnostu- nut taiteista ja olen varma, ett{ haluat n{hd{ yst{v{ni Tomin t|it{ ennen kuin h{n saapuu t{nne huomenna. H{n tulee pian aamiaisen j{lkeen matkustettuaan koko y|n Edinburghista. H{n on hyvin suosittu Lontoon esteetikkopiireiss{. Tuntien itseni hieman h{mmentyneeksi ja kummastuneeksi kapteenin in- nostuksen johdosta otin tarjotun paketin ja toivotin kaikille hyv{{ y|t{. Tultuani makuuhuoneeseeni panin sen y|p|yd{lleni ja unohdin sen t{ysin. Makasin pian viileiden lakanoitten v{liss{, mutta uni ei tullutkaan niin helposti kuin olin kuvitellut. K{{ntyilin ja vaihtelin asentoa, mutta Morfeuksen syli hyljeksi minua edelleen. Junan tasainen jytke tuntui yh{ kuuluvan p{{ss{ni - toivoin etten saisi p{{ns{rky{ - ja muistelin j{lleen kiehtovaa n{yt|st{, jota olimme Lizzien kanssa seu- ranneet makuuvaunumme palvelijainosastossa. Mieleeni kohosivat jostain syyst{ muutamat lordi Byronin s{keet, jotka toivat el{v{sti mieleeni yst{v{ni Lizzien ja toistelin niit{ mieless{ni toivoen, ett{ ne tuu- dittaisivat minut uneen: 'On totta, rakas neiti, ett{ nuppumainen kauneutesi on hyvin vieh{tt{v{{. Mutta niin ujoa ja k|mpel|{ ensi katsannolla Niin s{ikky{ ett{ h{nkin s{ikkyy Kaikki nuo hihitykset, punastumiset; puoliksi ujot, puoliksi kainot. Mutta makasin yh{ valveilla ja vuoteeni vierell{ y|p|yd{ll{ palava kynttil{ lepatti levottomasti. Sitten minulle tuli pissah{t{ ja nousin vuoteesta ja kyykistyin potalle vuoteen viereen. Olin kapuamassa ta- kaisin vuoteeseen, kun uupunut katseeni osui kapteeni Wilksin minulle antamaan pakettiin. Odottaen l|yt{v{ni ehk{ jotain lyijykyn{piirroksia tai runoja tai vastaavaa avasin ruskean k{{repaperin ihmeemp{{ ute- liaisuutta tuntematta. Asennoitumiseni muuttui kuitenkin t{ysin kun n{in sis{ll|n. P{{llimm{isen{ oli valokuva rehev{st{, kauniista naisesta, joka istui t{ysin alastomana kylpyammeessa ja katseli leikkis{sti kameraa. Seu- raavassa kuvassa mies ja nainen (ei kuitenkaan sama kuin kylpyammees- sa) istuivat vuoteen reunalla. Nainen piteli k{dess{{n miehen seisovaa kalua, mies hyv{ili naisen rintoja. Naisen n{nnit olivat {llistytt{v{n isot. Seuraavassa kuvassa esiintyi t{ysin alaston nuori mies, joka oli si- dottu k{sist{{n portaikon kaiteeseen. Alaston tytt| oli kietonut k{- tens{ h{nen olkap{ittens{ ymp{rille ja toinen oli polvillaan h{nen jalkojensa juuressa. H{n tuijotti kaukaisuuteen kulli onnettomana pie- nen{ kurttuna mustan karvap|heik|n keskell{. Seuraavassa kuvassa nuo kaksi tytt|{ nuoleskelivat h{nen n{nnej{{n h{- nen katsellessaan pitk{styneen n{k|isen{ poisp{in, mutta h{nen kullin- sa paljasti, ett{ h{nen mielenkiintonsa oli her{nnyt: se oli selv{sti isompi kuin ensimm{isess{ kuvassa vaikka ei viel{ varsinaisesti seis- sytk{{n. Kolmannessa ryhm{kuvassa toinen tyt|ist{ on polvistunut miehen eteen ja ottanut h{nen kyrp{ns{ suuhunsa; toinen tyt|ist{ istuu hajareisin h{nen olkap{il{{n ja hieroo vittuaan h{nen niskaansa suudellen intohi- moisesti miest{, jonka mielenkiinto on selv{stikin voimallisesti he- r{nnyt: tyt|n suussa sojottava kyrp{ on kokonsa ja asentonsa puolesta aivan eri elin kuin ensimm{isess{ kuvassa. Seuraavaksi l|ysin *poses plastiques*-sarjan naisista nyrkkeilykeh{s- s{; sitten er{s nainen, vaihteeksi t{ysiss{ pukeissa, tarkasteli vit- tuaan k{sipeilin avulla. Min{ puolestani tarkastelin pitk{{n ja har- taasti kahta ihastuttavaa tytt|{, ilmeisesti kaksosia, jotka nuoleske- livat vuorotellen toistensa persett{, kumpikin oman makunsa mukaan, min{ oletin. Mutta suurin h{mm{styksenaiheeni oli sittenkin sarja valokuvia, joissa miehet ja naiset kisailivat iloisesti sohvalla kyrv{t, vitut, perseen- rei{t ja osallistujien naamat avoimesti n{kyvill{. Yksi heist{ oli hy- v{ yst{v{ni Effie Frosbinder ja toinen oli ep{ilem{tt{ h{nen sulhasen- sa ja minun edellis|inen rakastajani, kapteeni Marcus Wilks Suffolkin 2. pataljoonasta. Kuumissani riettaasta energiasta, syd{n jyskytt{en ja pillu likom{rk{- n{ runkkasin ja runkkasin ja runkkasin itse{ni katsellen valokuvia yh{ uudestaan ja uudestaan sormeni liukuessa sis{{n ja ulos mehukkaassa vitussani. Kun olin lauennut kolmesti vajosin unettomaan uneen ja kynttil{n liekki lepatti ja tukehtui. IV LUKU Elokuun kahdestoista valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Her{sin asei- den paukkeeseen ja mets{stystorven t|r{htelyyn ja katsoessani ulos ik- kunasta - kello oli hieman yli kahdeksan - n{in pienen miesryhm{n koi- rineen l{hell{ tiehen rajoittuvaa metsikk|{. Kyseess{ t{ytyi olla lor- di Montmorency yst{vineen, olihan h{n tuskin kyennyt k{tkem{{n k{rsi- m{tt|myytt{{n p{{st{ mets{lle kun olimme tavanneet rautatieasemalla pari iltaa aikaisemmin. Kun palvelustytt| oli tuonut kuumaa vett{ peseydyin ja pukeuduin no- peasti ja koputin Lizzien ovelle. H{nkin oli jo ylh{{ll{ ja t{ysiss{ pukeissa. - Kuinka suurenmoinen aamu t{m{ onkaan, Jenny! h{n huudahti kasvot s{- teillen. - Nukuitko sin{ hyvin? - Kyll{ vain, min{ vastasin. Skotlannin raikas ilma oli tietysti auttanut asiassa, mutta lauettuaan kolme kertaa per{ per{{ pahimmanlaatuisestakin unettomuudesta k{rsiv{ olisi nukkunut kuin tukki. - Niin min{kin, Lizzie sanoi hymyillen kaksimielisesti. - Ja hyv{s- t{ syyst{ kaiken lis{ksi - mutta s{{st{n sen kuvailun mieluummin my|- hemm{ksi. Sanotaan nyt vain, ett{ sain parasta unil{{kett{ mit{ minul- le on koskaan m{{r{tty. Mutta l{hdet{{n, Jenny, me olemme jo nyt ihan tarpeeksi my|h{ss{ aamiaiselta. Olen t{n{ aamuna n{lk{inen kuin sha- kaali ja ellemme me pid{ kiirett{ niin kapteeni Wilks taatusti ahmii p|yd{n tyhj{ksi. En ole koskaan ennen tavannut miest{, jolla olisi niin suunnaton ruokahalu. Tai niin suurenmoinen kokoelma eroottista materiaalia, ajattelin it- sekseni. Muistin, ett{ h{nen valokuuvaajayst{v{ns{, jonka ty|t olivat auttaneet minua unensaannissa edellisen{ iltana, pit{isi saapua mill{ hetkell{ tahansa ja olin innokas tutustumaan h{neen. S|imme aamiaisella p{iv{lliselt{ j{{nytt{ kylm{{ paistia ja kermavanu- kasta sek{ munuaispiirakkaa. P|yd{ss{ oli meid{n lis{ksemme ainoastaan p{iv{llisell{ tapaamamme vanha herra - muut miehet olivat ilmeisesti jo mets{ll{ eiv{tk{ heid{n naisensa olleet viel{ p{{sseet yl|s vuo- teesta. - Harrastatteko te itse ampumista? vanha mies kysyi jonkin ajan kulut- tua suu t{ynn{ puuroa. - En tosiaankaan, min{ vastasin. - Ollakseni t{ysin rehellinen mi- nusta suloisten pikku otuksien ammuskelu urheilun nimiss{ tuntuu aika ep{miellytt{v{lt{. Mutta kaipa se tuottaa joillekin miehille suurta mielihyv{{. Vanhusta huomautukseni ei n{ytt{nyt miellytt{v{n. - Minun eukkoni oli hiton hyv{ ampuja, h{n jatkoi. H{nen tekohampaansa olivat l|ys{t ja kalahtelivat h{nen puhuessaan. - Mutta h{n siirtyi ajasta ikuisuu- teen viisi vuotta sitten. Hitto, h{n ei pit{nyt mist{{n niin suuresti kuin siit{, ett{ sai pamauttaa muutaman peltopyyn ennen aamiaista. H{n oli my|s loistava kalamies, ja h{n kiskoi lukemattomia lohia Montmo- rencyn vesist{. Vanha mies siirtyi takaisin puuronsa pariin, jota h{n lapioi suuhunsa h{mm{stytt{v{ll{ vauhdilla tiputellen samalla ison osan rynt{illeen ja p|yd{lle lautasen ymp{rille. Sitten h{n lastasi lautaselleen valtavan vuoren l{mmint{ ruokaa viereiselt{ l{mp|p|yd{lt{ ja ryhtyi ahmimaan sit{. Juttelimme Lizzien kanssa kesken{mme niit{ ja n{it{. Seuralai- semme tyhjensi nopeasti ja sotkuisesti lautasensa ja pyyhki sen puh- taaksi leip{viipaleella. Sitten h{n r|yht{isi ja veti esiin sikarira- sian. - Poltatteko te? h{n kysyi tarjoten sikarivalikoimaansa. Kielt{ydyimme kohteliaasti ja katselimme Lizzien kanssa toisiimme hieman h{mmenty- nein{ kun h{n p|ll{ytti ulos savupilven. - Minun eukkoni halusi aina polttaa kunnon sikarin aamiaisen j{lkeen, h{n selitti. - Eukko sanoi ett{ se auttoi h{nen ruoansulatukseensa. En ole kyll{k{{n itse koskaan havainnut samaa vaikutusta, mutta h{n sanoi, ettei pystynyt koskaan tyhjent{m{{n suoltaan ennen kuin oli saanut polttaa sikarinsa. "Hubert", h{n tapasi sanoa minulle, "paras tapa aloittaa p{iv{ on tyhjent{{ suolensa ja paras tapa tyhjent{{ suo- lensa on polttaa ensin kunnon sikari." Se toimi kyll{, ainakin h{nen kohdallaan. T{m{n sanottuaan vanhus kohottautui jalkeille ja viikkasi huolellises- ti lautasliinansa. H{nen tekohampaansa kalisivat, kun h{n hyr{ili ep{- vireisesti jotakin sotilass{velm{{. - Min{ t{st{ l{hdenkin sitten, h{n sanoi ovelta. - Hieno p{iv{ ampu- miseen. S{{li kuitenkin, ett{ te tyt|t ette harrasta sit{. Jos eukkoni el{isi, h{n voisi antaa teille siin{ pari oppituntia. Outo juttu oli, ajatellen sit{ mink{ kerroin aikaisemmin, ett{ h{n uskoi aina ampuvan- sa paremmin rakko t{ysin{isen{. Purskahdimme Lizzien kanssa raivoisaan kikatukseen heti kun h{n oli kuulomatkan ulkopuolella. Saimme my|hemmin tiet{{, ett{ kyseinen hie- man vanhuudenh|per| herra, jolla oli l|ys{t tekohampaat, oli kenraali Yardley, Kuninkaallisen Armeijan L{{kint{joukkojen el{kkeelle j{{nyt johtaja. Aikanaan, nuorena kirurgina, h{n oli kuulunut Krimin sodan sankareihin. My|hemmin, toivuttuamme naurustamme ja sy|ty{mme aamiaisemme loppuun, l{hdimme pienelle k{velyretkelle Montmorencyn linnan ymp{rist||n. Ra- kennuksen p{{dyss{ oli pieni puistikko ja n{k|alatasanne, josta n{kyi kauas linnan vehreille tiluksille. L|ysimme auringonpaisteisen penkin ja istahdimme ihailemaan kumpuilevia kukkuloita ja ruskeaa karjaa, jo- ka laidunsi tilan vihre{ll{ laitumella. - No niin, Lizzie, katkaisin lopulta hiljaisuuden. - Mik{ se erino- mainen unil{{ke oli, josta sinun piti kertoa? Min{ melkein luulen, et- tei kyseess{ ollut lainkaan neste tai pilleri vaan pikemminkin sile{ ja lihaisa, noin 20-30 sentti{ pitk{ l{{ke, sis{isesti k{ytett{v{ kui- tenkin. Lizzie tirskahti ja punastui melkein karmiininpunaiseksi; niin riet- taaksi ja vapaamieliseksi tyt|ksi h{n toi h{mm{stytt{v{n usein mielee- ni lordi Byronin ujosta ja kainosta neidist{ kertovan runon, jota olin muistellut vuoteessani edellisen{ iltana. - Anna tulla, min{ sanoin. - T{{ll{ meit{ ei tuota laiduntavaa kar- jaa lukuunottamatta kuule kukaan muu. - No, olin juuri p{{ssyt vuoteeseen ja puhaltanut kynttil{n sammuksiin ja sitten vajonnut puoliuneen, Lizzie alkoi kertoa. - En tied{ kuinka kauan olin nukkunut, tuskin varttiakaan, mutta {kki{ her{sin tunteeseen, ett{ huoneessa oli lis{kseni joku toinenkin. Olin varma ett{ kuulin hengityst{ ja sitten vaimean kirouksen, kun tunkeilija is- ki varpaansa johonkin huonekalunjalkaan. Sen j{lkeen kuulin lattialle tipahtelevien vaatteiden {{neen. Olin liian kauhuissani kirkaistakse- ni, itse asiassa kiskoin huovat p{{ni yli ja k{tkeydyin niiden alle. Seuraavaksi tunsin, en sit{, kun joku alkoi kuristaa minua, vaan sen kuinka joku kapusi vuoteeseen ja ry|mi huopieni alle luokseni. "No niin, kaunokaiseni", tuntematon vuodekumppanini mutisi. "Mit{ sin{ pi- dit yst{v{ni Tomin t|ist{?" - Minulla ei tietenk{{n ollut aavistustakaan mist{ h{n puhui. Mutta olin puoliunessa ja mietin ett{ n{in varmaan unta enk{ sanonut mit{{n. - "Haluaisitko n{hd{ niit{ hieman lis{{? Minulla on muutama albumi, jotka voisin n{ytt{{ sinulle, kun palaamme Lontooseen. Min{ ja Effie katselemme niit{ usein ollessamme yhdess{ s{ngyss{. Se on hyvin kii- hottavaa." - Tajusin h{tk{ht{en ett{ tunkeilijan t{ytyi olla kapteeni Wilks. Nyt tiesin, ett{ kyseess{ oli uni ja suloinen uni kaiken lis{ksi. Mik{{n v{lill{mme illan aikana tapahtunut ei ollut valmistanut minua t{m{n odottamattoman vierailun varalle eritoten kun tajusin h{nen olevan alasti vuoteessa kanssani. - H{n kietoi k{tens{ ymp{rilleni ja otti tisuni k{mmeniins{. H{nen sormiensa kosketus sai n{nnini ponnahtamaan pystyyn ja painoin peppuni vasten h{nen j{ykk{{ kyrp{{ns{. H{n suuteli kaulaani ja olkap{it{ni ja pakotti sitten minut melko karkeasti sel{lleni. Levitetty{ni jalkani h{nelle h{n nousi p{{lleni ja ty|nsi suurenmoisen kyrp{ns{ suoraan si- s{{ni. - Marcuksella ei ole l{hesk{{n niin iso kuin Harryllla, uskoisin, mut- ta Harryn kalu onkin niin valtava, ett{ leukapieli{ni suoraan sanottu- na kolottaa jos olen imenyt sit{ hiemankaan pitemp{{n. Ja vaikka olem- me kokeilleet kaikkia mahdollisia voiteita ja patenttituotteita, en ole pystynyt ottamaan siit{ per{reik{{ni enemp{{ kuin nupin ja sil- loinkin se on aina sattunut hirvitt{v{sti. Mutta kapteeni Wilksin kyr- v{n otin silloin junassa pyllyyni ilman mit{{n vaikeuksia ja min{ suo- rastaan toivoin saavani sen sinne j{lleen. - Mutta kyll{h{n vittukin tietysti kelpasi. Marcus survoi sis{{n ja ulos melko rajusti, mutta outoa siin{ oli se, ett{ h{n huusi useaan kertaan sinun nime{si, Jenny. En pannut pahakseni vaan ajattelin, ett{ se tuotti h{nelle jonkinlaista nautintoa. Nussiessaan minua Harrylla on usein tapana toistella jonkun toisen naisen nime{ tai kuvitella nussivansa jotain toista, jotain konsertissa n{kem{{ns{ naista ehk{ tai jotain naista jonka olemme tavanneet - ihan viattomasti tietenkin. Koska se n{ytt{{ lis{{v{n h{nen nautintoaan niin annan h{nen usein pi- t{{ kuvitelmansa. - Pian tunsin oman nautintoni kasvavan. Muistaen kuinka suuresti h{n nautti saadessaan ime{ rintojasi samalla kun h{n nussi sinua junassa, kuiskasin h{nen korvaansa:"Jenny tahtoisi, ett{ imisit h{nen seisovia n{nnej{{n, sin{ tuhma poika. Katsotaanpas, kuinka paljon rintaa sin{ pystyt ottamaan suuhusi." T{m{ sai h{net ihan hulluksi, Jenny, ja h{n ampui rojunsa sis{{ni melkein heti alettuaan nuoleskella tissej{ni ja min{ puolestani laukesin my|s rajusti. "Ooh, Jenny", h{n vaikeroi, kun h{n kier{hti pois p{{lt{ni. "Sin{ totisesti tied{t mik{ ajaa miehen hulluksi." - Olin aina imarreltu h{nen ylistyksest{{n. Olen toki tuntenut kyrv{n jos toisenkin el{m{ni aikana, mutta sinuun verrattuna olen silti pelk- k{ amat||ri, Jenny. Jos h{n kerran oli sit{ mielt{, ett{ minun esityk- seni oli aivan yht{ hyv{ kuin sinun, niin p{{tin maksaa h{nelle takai- sin h{nen yst{v{llisen kohteliaisuutensa. - Kun hengityksemme oli tasaantunut, kiskoin vuodevaatteet pois p{{l- t{mme ja ryhdyin nuoleskelemaan ja imeskelem{{n h{nen kyrp{{ns{. Kuin- ka ihanalta sperman ja vittumehun sekoitus maistuikaan! H{n p|yhi tuk- kaani minun tehdess{ni sit{ ja sanoi sen olevan niin ihanan kastanjan- ruskeans{vyinen ja tiesin h{nen leikkiv{n taas samaa leikki{, koska minun hiukseni ovat vaaleat. H{nell{ oli pian varsinainen rautaston- dis. - "No niin, Marcus", kiljaisin haluten yh{ leikki{ leikki{, joka n{yt- ti tuottavan h{nelle niin suurta nautintoa. "Olen n{hnyt kuinka nussit Lizziet{ perseeseen ja nyt tahdon sinun tekev{n saman minulle!" - Livahdimme {{nett|m{sti yhdess{ pois vuoteesta. Polvistuin vuoteen p{{tyyn vuodevaatelaatikon p{{lle ja ohjasin Marcuksen j{yk{n kyrv{n taaempaan riemujen puutarhaani. Ennen eilist{ minua ei oltu otettu sill{ tavalla kuin kahdesti koko el{m{ni aikana ja nyt minua naitiin perseeseen toista kertaa vuorokauden sis{ll{! Marcukselta kesti t{ll{ kertaa hieman kauemmin ennen kuin h{n sai rojunsa lent{m{{n, mutta h{n hyv{ili rintojani niin taitavasti ja kutitteli samalla klitoristani toisella k{dell{{n niin hienostuneesti samalla kun p|kki minua persee- seen, ett{ ehdin laueta kolmasti ennen kuin tuli h{nen vuoronsa ja h{n lahjoitti minulle helmi{ism{isen todisteen miehuudestaan ampumalla valtaisen satsin kuumaa, kermaista spermaa orgamista syk{htelev{{n pe- r{reik{{ni. - Marcus oli sen j{lkeen valmis nukkumaan, mutta virvoittelin h{net vihmomalla kylm{{ vett{ h{nen kasvoilleen pesup|yd{n vesikannusta. Pa- nin h{net pesem{{n kyrp{ns{ ja sitten imin sen j{lleen seisomaan. Ama- t||rikisailumme oli katsos saanut minut kuumaksi ja olin p{{tt{nyt hankkia hieman lis{{ uusia kokemuksia. Seuraavaksi otin h{nen kivek- sens{ toiseen k{mmenkuppiini ja ty|nsin toisen k{den etusormeni h{nen per{suoleensa. - "Mit{ tuo on?", h{n huusi yll{ttyneen{ ja kiristeli per{aukkoaan sormeni ymp{rill{. "Aaaaaah! Pid{ se siell{! Se tuntuu jumalallisen tuskalliselta! Teill{ naisilla on niin julmetun pitk{t ja ter{v{t kyn- net!" - H{nen huutonsa vain kiihotti minua lis{{. Ty|nsin etusormeni sis{{n taivetta my|ten ja imin h{nen kyrp{{ns{ entist{ hanakammin. Marcus kiemurteli ja hytkyi joko kivusta tai ekstaasista, en osannut sanoa kummasta. "Pid{ se siell{!", h{n k{hisi. "Ooooh! Lopeta tai min{ kuo- len! Min{ tulen taatusti hulluksi jos t{t{ jatkuu viel{ v{h{{k{{n pi- temp{{n!" H{n oli v{h{ll{ kiskoa tukkani irti p{{nahastani lauetessaan suuhuni - kuinka valtavasti spermaa h{nest{ riittik{{n, Jenny! - ja min{ maiskuttelin tyytyv{isen{ valkoista lemmenviini{ ennen kuin nie- leksin sen ahnaasti. - Ei k{ynyt p{ins{, ett{ h{n olisi j{{nyt huoneeseeni y|ksi, sill{ jo- ku palvelustyt|ist{ olisi saattanut tulla aamulla huoneeseen ennen kuin h{n olisi ehtinyt poistua, ja meid{nh{n on aina ja kaikissa olo- suhteissa pyritt{v{ olemaan palveluskunnallemme moraalisena esimerkki- n{, joten l{im{ytin h{nt{ leikkis{sti pepulle, ty|nsin h{net pois s{n- gyst{ ja k{skin h{nen menn{ omaan huoneeseensa. Kuulin kuinka h{n sul- ki oven hiljaa per{ss{{n, ja se olikin viimeinen asia jonka tajusin ennen kuin her{sin t{n{ aamuna. * * * - Sin{ olet tuhma tytt|, Lizzie, sanoin puolimoittivasti kuunneltuani h{nen kiintoisan ja kiihottavan tarinansa. Minulle oli t{ysin selv{{, ettei kapteeni Wilks ollut leikitellyt ja ett{ h{n oli kaiken aikaa kuvitellut olevansa minun huoneessani, mutta en viitsinyt sanoa sit{ Lizzielle, koska en halunnut sumentaa h{nen iloaan y|n leikkien joh- dosta. Lizzie oli niin suloinen ja ilahduttava seuralainen ja sit{ paitsi kuka tahansa nainen, joka pystyy yhden rakastelukerran aikana saamaan spermat sek{ suuhunsa, vittuunsa ett{ perseenreik{{ns{ ansait- si t{yden ihailuni. - Se oli mit{ ikimuistoisin ilta, kuten voin totisesti todistaa, Liz- zie vastasi iloisesti, mutta vakavoitui jatkaessaan: - Mutta outoa siin{ on se, ett{ sen sijaan ett{ sellainen suihke olisi tyydytt{nyt ruokahaluni, se on tehnyt minut vain entist{ riettaammaksi ja kiimaisemmaksi. Jos lomamme jatkuu t{h{n tapaan, niin olen enemm{n kuin iloinen. Nyt minusta tuntuu, ett{ jos minua ei nussita kolme tai nelj{ kertaa vuorokaudessa - enk{ min{ pid{ v{li{ onko kyseess{ kyrp{ vai naisen kieli vai Harryn dildo - niin tunnen j{{v{ni jotenkin tyy- dytt{m{tt|m{ksi. Vaelsimme jutellessamme k{velypolkua puistoon. Kuulimme et{isyydest{ pyssyjen pauketta. Hanhiparvi lensi silt{ suunnalta p{{mme yli ja l{h- dimme k{velem{{n hieman sivullep{in, jotta emme joutuisi vahingossa tulilinjalle. Lordi Montmorencyn tilukset kuuluivat, kuten olen kertonut, Skotlannin komeimpiin. H{n oli usein toiminut is{nt{n{ maan korkeimmille henki- l|ille, etenkin mets{styskauden aikana, sill{ h{n huolehti aina siit{, ett{ lintukanta h{nen tiluksillaan oli runsas sek{ h{nelle itselleen ett{ h{nen innokkaille mets{stystovereilleen. Tiettyin{ aikoina vuo- desta siell{ mets{stettiin my|s kauriita ja kalastettiin lohia, joskin h{nen lordiutensa piti aina tiukasti kiinni siit{, ett{ vain sen ver- ran ammuttiin ja kalastettiin kuin pystyttiin k{ytt{m{{n ravinnoksi: h{n inhosi suuresti hy|dyt|nt{ teurastusta ja er{{n tarinan mukaan h{n oli joutunut avoimeen riitaan S******:n herttuan kanssa tavattuaan t{- m{n paukuttelemasta lintuja huvikseen mailtaan mets{styskauden ulko- puolella. K{velimme k{sikynkk{{ pitkin leve{{, tammien reunustamaa puistok{yt{- v{{. P{iv{st{ oli tulossa hieno ja odotin innokkaasti sek{ virkist{v{{ k{velyretke{ lempe{ss{ skottilaisessa s{{ss{ ett{ uusien vieraiden ta- paamista heid{n saavuttuaan. Suora junavuoro Edinburghista saapuisi aikataulun mukaan Boat of Garteniin heti puolen p{iv{n j{lkeen ja tie- sin, ett{ joukko vieraita saapuisi Skotlannin y|pikajunalla aivan ku- ten mekin olimme tulleet. Mietin olisiko heid{n joukossaan moniakin, joilla olisi samanlaiset mieliharrastukset kuin minulla ja Lizziell{ - niin ja tietenkin niill{ kahdella palvelijalla omassa vaunuosastos- saan! Olin tuskin ehtinyt ajatella sit{, kun kuulimme kahinaa l{heisest{ pu- sikosta. Otaksuimme, ett{ siell{ saattaisi olla yksi niist{ pienist{ suloisista kauriista, joita tiluksilla eleli ja hiivimme hiljaa var- paillamme kohti pusikkoa. Kurkistin atsalean taakse - ja siell{ oli h{mm{styksekseni sama rietas palvelijapariskunta, jota olin juuri aja- tellut. Pearce ja Millie - sen sijaan ett{ olisivat ahkerina tekem{ss{ t|it{{n kuten hyvien palvelijoitten kuului - olivat k{ytt{neet hyv{kseen met- s{styskauden alun yleist{ innostusta ja h|ss{kk{{ ja livahtaneet luon- non helmaan. Minulla tai Lizziell{ ei ollut pienint{k{{n ep{ilyst{ siit{, ett{ Pierce oli parhaillaan kapteeni Wilksin suorasukaista sa- nontaa k{ytt{{kseni 'antamassa Millielle pamppua'. H{nen housunsa oli- vat nilkoissa ja h{nen paljas, valkoinen takapuolensa pumppasi ja hyt- kyi edess{mme vihre{ss{ ruohikossa Millien - jonka jalat olivat kie- toutuneet tiukasti Piercen lantion ymp{rille - pomppiessa ja hytkyess{ iloisesti vastatessaan h{nen ty|nt|ihins{. Iskimme Millien kanssa silm{{ toisillemme ja ry|mimme pensaan suojassa l{hemm{s n{hd{ksemme paremmin. Palkolliset olivat kuitenkin niin up- poutuneita puuhaansa, ett{ tuskin edes pusikon l{pi rynt{{v{ elefant- tilauma olisi pystynyt h{iritsem{{n heit{. Huomasin risukasan, jonka pusikkoa harventanut puutarhuri oli j{tt{nyt j{lkeens{ ja se sai minut suorastaan automaattisesti ajattelemaan suunnitelmaa, jonka kuiskasin Lizzielle. Otimme kumpikin oksan ja odo- timme kunnes Pearce ja Millie olivat l{hes kisailunsa huippukohdassa kunnes rynt{simme piilostamme vitsoinemme. - Kuinka h{pe{llist{! min{ huusin piiskaten Pearcen t{ytel{isen lihak- sikasta takapuolta risullani. - Kuinka te uskallatte ryhty{ moiseen siveett|myyteen parempienne n{hden! Eik| teill{ ole mink{{nlaista h{- py{, hyv{ mies? My|s Lizzie astui tapahtumien keskipisteeseen ja alkoi virpoa Millien pulleaa takapuolta varvullaan. Oksat olivat viel{ hyvin vihreit{ emme- k{ k{ytelleet niit{ t{ysin voimin, joten aiheuttamamme kipu oli l{hin- n{ henkist{ laatua. Pearce protestoi {{nekk{{sti ja vet{ytyi vikkel{sti ulos Millien vi- tusta. Kun h{n yritti nousta seisomaan piiskasin h{nt{ kuitenkin edel- leen. Tunsin itseni kammottavan ilke{ksi kun olin keskeytt{nyt h{net melkein ekstaasin hetkell{, mutta toisaalta tiesin, ett{ se tuskin olisi h{nen viimeinen mahdollisuutensa saada kyrp{ns{ aina halukkaan Millien pilluun. N{yttelij{tt{reksi, jonka n{ytt{m|kokemukset rajoittuivat yhteen hyvin pieneen osaan er{{ss{ hyvin huonossa sovituksessa er{{st{ Congreven komediasta Montmoencyn linnassa edellisen{ vuonna - yksi amat||rin{yt- telij{ ammattilaisten joukossa kuului sin{ vuonna teatterimuotiin - Lizzie n{ytteli oikein hyvin kurittaessaan piikatytt|{{n huonosta k{y- t|ksest{. - Totisesti, Millie, min{ olen hyvin h{peiss{ni puolestasi! h{n kil- jui. - Siit{ saat! Minun tekisi todella mieleni kertoa is{lleni mit{ olen n{hnyt, ja miten sinun sitten k{visi? T{m{ on totisesti hyvin pa- ha juttu! T{m{ ei todellakaan ole sellaista mit{ odottaisi palvelus- kuntansa harrastavan, etenk{{n silloin kun talossa on vieraita. Siit{ saat, ja siit{, ja siit{! Pearce ja Millie n{yttiv{t hyvin pelokkailta ja katuvaisilta ja tun- simme aitoa s{{li{ heit{ kohtaan. Lizzie viskasi risunsa pois ja ko- mensi rangaistavat seisomaan eteens{. Sitten h{n torui heit{ sormeaan herist{en. - Kuulkaas nyt, te kaksi. Neiti Everleigh ja min{ olimme varsin hyvin selvill{ siit{, mit{ v{lill{nne tapahtui junamatkalla Kings Crossista t{nne toissa y|n{. Ja olen varma, ettei se suinkaan ollut ensimm{inen kerta, kun te tyydytitte kesken{nne lihallisia himojanne. Ja nyt me l|yd{mme teid{t j{lleen k{ytt{tym{ss{ kuin elukat ja t{ll{ kertaa kai- ken lis{ksi kirkkaassa p{iv{nvalossa. Mik{li is{ni tai {itini olisi tavannut teid{t in flagrante delecto (Pearce kalpeni t{ll{ kohtaa), olen varma, ett{ teid{t olisi v{litt|m{sti erotettu palveluksesta. Mutta kun tilanne nyt on t{m{, ett{ talo on t{ynn{ vieraita mets{stys- kauden vuoksi ja koska olen aina ollut hyvin kiintynyt Millieen, niin aion katsoa t{t{ s{{dytt|myytt{ l{pi sormieni sill{ ehdolla, ettei t{- m{ tule toistumaan. Ymm{rr{ttek| te? Pearce ja Millie ny|kk{siv{t ja mutisivat ymm{rt{v{ns{ n{ytt{en hyvin syyllisilt{. Panin merkille, ett{ j{rkytys ja nolostus olivat saaneet Piercen ison miehenkalun kutistumaan niin, ett{ se oli tuskin isompi kuin pikkupojan kikkeli. - H{ipyk{{ nyt silmist{ni ja katsokaa, ettemme en{{ tapaa teit{ n{ist{ puuhista. Haluamme neiti Everleighin kanssa jatkaa k{velyretke{mme rauhassa. Palatkaa taloon ja keksik{{ itsellenne jotain hy|dyllist{ tekemist{. Ja muistakaa, antakaa olla viimeinen kerta kun tapasin tei- d{t t{llaisista puuhista! Onnettoman pariskunnan l{hdetty{ kasvot punaisina h{pe{st{ - mutta nyt t{ysiss{ pukeissa - takaisin talolle me Lizzien kanssa purskahdimme naurunkikatukseen. - N{itk| Millien naaman kun h{n tajusi, ett{ heid{t oli keksitty? Lizzie kysyi haukkoen henke{{n naurun lomassa. - Min{ ajattelin, ett{ h{n kuolee kohta h{pe{st{, niin punajuurenpunaiseksi h{nen kasvonsa muuttuivat! - Pearcen kulli n{ytti silt{ kuin se olisi halunnut paeta h{nen sis{l- leen, min{ lis{sin, - niin nopeasti se kutistui. L{hdimme k{velem{{n k{sikynkk{{ kohti mets{{. - Minua totisesti inhottaisi jos minut keskeytett{isiin sellaisella hetkell{, Lizzie sanoi hetken p{{st{ ja n{ytti katuvaiselta. - Mutta toisaalta se on yksi niist{ riskeist{ jotka on otettava jos aikoo nai- da ulkosalla. - Nautitko sin{ siit{, Lizzie? min{ tiedustelin. - Ulkona naimises- ta? - Kyll{ vain. Min{ olen koska tahansa valmis siihen hein{ladossa tai niityll{. Kes{isin tapasin kuluttaa tunteja hyvin hilpe{ll{ tavalla set{ni maatilalla Devon-shiressa. - Millaisia huvituksia sinulla oli siell{? - Noo, Lizzie kohautti olkap{it{{n, - samanlaisia huvituksia kuin kuusitoista- seitsem{ntoistavuotiailla nuorilla on kaikkialla, kun he osaavat pit{{ hieman hauskaa. - Siis mink{laisia? - Noo, er{{n{ kuumana hein{kuun p{iv{n{... Juuri silloin kuului melko l{helt{ voimakas pamahdus, jota seurasi toinen ja viel{ yksi. Olimme k{velleet l{hemm{s mets{stysseuruetta kuin meill{ oli ollut aikomus ja niinp{ me kyyristyimme er{{n tammen onton rungon sis{{n ettemme olisi urheilevien herrasmiesten tiell{. Ep{ilin, ett{ pelin kuumassa tuoksinassa herrat tuskin ilahtuisivat jos he huomaisivat kahden iloisen neitokaisen kirmailevan tulilinjalla ja sanoin t{m{n my|s Lizzielle. - Ei sill{ ettenk| olisi aina valmis saaliiksi, lis{sin viisastelevai- sesti. - Mutta en tosiaankaan toivoisi, ett{ minut tarjoiltaisiin ateriaksi jalat sidottuina alleni ja sipuli tungettuna vittuuni - jos- kin muistan kuinka Teddie Pickforth ja min{ esiinnyimme kerran melko- lailla sellaisessa roolissa er{{n harvinaisen hilpe{n h{{aamiaisen j{lkeen Brightonissa. Ep{tavallinen juttu t{ss{ tapauksessa oli se et- t{ Teddie-herra oli morsiusneito... mutta sinun piti kertoa minulle nuoruutesi kes{huveista, rakas Lizzie... - Niinh{n minun tosiaan piti ennen kuin se kamala pauke keskeytti mei- d{t. Pysytelk{{mme t{{ll{ suojassa niin kauan ett{ herrat ovat menneet ohi kammottavine pyssyineen. No niin, minun siis piti muistella ky- seist{ tapausta... Ai niin. Se tapahtui itse asiassa viime kes{n{, sill{ meill{ oli aina tapana viett{{ kes{- ja hein{kuut Percy-set{ni maatilalla Devon-shiressa. Olin vuosien varrella yst{vystynyt muuta- mien paikallisten poikien kanssa. He olivat suurenmoisia poikia ja me olimme hyvi{ kavereita, mutta se oli t{ysin viatonta. - Sin{ h{mm{styt{t minua, Lizzie. Oletko sin{ nyt t{ysin varma noista tosiasioista? - Noo, kaipa siihen kuului hieman sellaista ett{ n{yt{ sin{ minulle sinun ja min{ n{yt{n sinulle minun ja muuta sen tapaista, mutta ei mi- t{{n sen enemp{{. Mutta kun me tulimme vanhemmiksi, me luonnollisesti muuttuimme my|s uteliaammiksi toistemme suhteen. Er{{n{ iltana me is- tuimme er{{n vanhan hein{ladon ulkopuolella jonkin matkan p{{ss{ maa- tilan p{{rakennuksesta. Pat - h{n oli yksi pojista - oli tuonut muka- naan saviruukullisen siideri{, jota maatilalla valmistettiin ja h{n ja muut pojat, Robin ja Thomas siemailivat sit{ ahnaasti. Min{kin sain osuuteni joskaan siideri ei ole l{hesk{{n niin vahvaa kuin viini, sii- t{ olen varma. - Joka tapauksessa me laskimme leikki{ ja nauroimme, kun Pat {kki{ suuteli minua ja pani k{tens{ rinnalleni. Min{ en ollut neitsyt, mutta olin sen sijaan miellytt{v{sti yll{ttynyt, sill{ noina sivein{ p{ivin{ minua ei nussittu kuin ehk{ kerran tai kahdesti kuussa, jos sit{k{{n. Poika kutitteli hell{sti ja k|mpel|sti n{nnej{ni ohuen, valkoisen ke- s{puseroni l{pi. H{nen tehdess{{n sit{ levitin uskaliaasti jalkani, sill{ minulla ei kuumana kes{p{iv{n{ ollut alusvaatteita ja minut oli vallannut outo, rietas halu n{ytt{{ muille pojille pilluani samalla kun syleilimme Patin kanssa. Pian puseroni napit olivat auki ja sito- mattomat rintani t|rr|ttiv{t n{kyviss{. Poikien housuissa olevista pullistumista - sill{ he eiv{t olleet mit{{n paksuihin sarkahousuihin pukeutuneita maalaispoikia vaan kevyisiin pellavahousuihin pukeutunei- ta hienostopoikia - saatoin n{hd{, ett{ uskalias esitykseni oli tuot- tanut tulosta. - Pat imi ja nuoleskeli tissej{ni ja nousi sitten seisomaan ja riisui housunsa. H{nen kohtalaisen kokoinen pojankyrp{ns{ n{ytti olevan r{- j{ht{m{isill{{n ja kiilt{v{ kiimatippa roikkui sen puoliksi esinahan alta paljastuneesta k{rjest{. Ehdotin, ett{ meill{ kaikilla voisi olla mukavampaa ladossa, ja niin me kapusimme parvelle. Muutkin pojat rii- suivat housunsa ja pian me olimme yhdess{ alasti. Pat pani minut ma- kaamaan hein{paalille ja k{ski poikien k{yd{ hommiin sill{ aikaa kun h{n olisi saanut itsens{ kokonaan riisutuksi. He laskeutuivat makaa- maan kummallekin puolelleni ja pian minulla oli innosta nytk{htelev{ nuori, kivikova kyrp{ kummassakin k{dess{ni ja pari k{si{ molemmilla tisseill{ni. - Kun Pat oli riisuutunut h{n tuli seisomaan eteeni ja hieroi reisi{ni komeankokoinen nuori kyrp{ kohti ladon kattoa sojottaen. Makasin siin{ pillu likom{rk{n{ ja kaipasin kuollakseni kyrp{{ sis{lleni. Kaikki kolme poikaa tutkivat intensiivisesti avointa pilluani."Veljet! Katso- kaa nyt tuota!", huusi Robin, josta olin varma ettei h{n ollut viel{ koskaan ollut naisen kanssa. -"Etk| voisi nuoleskella sit{?", sanoin r{pytellen silm{ripsi{ni kut- suvasti. - "Hitsi, enh{n min{ nyt sellaista tahtoisi tehd{... Seh{n on likai- nen!" - "Eik{ ole! Monet miehet ja naiset - maan korkeimmilla paikoilla - nuoleskelevat mielell{{n toistensa sukupuolielimi{. Katso kuinka min{ imen nyt Thomasin kyrp{{. N{itk|? No niin, nuole nyt minun vittuani ja sitten min{ imen sinun kyrp{{si oikein kunnolla, juuhan?" - Voi, Jenny! Lizzie huokaisi haaveksivasti. - On aivan ihanaa, kun saa ime{ nuoren pojan kyrp{{ ja tuntea kuinka rasvat roiskahtavat! Mutta miss{ olinkaan? Ai niin! Olin puhuessani huomannut, ett{ Robinin siihen asti vaakatasossa sojottanut kyrp{ oli kohonnut osoittamaan la- don kattoon ja h{n laskeutui polvilleen jalkojeni v{liin ja alkoi nuo- leskella pilluani. - Se oli kerta kaikkiaan liikaa minulle - olin kuumana sek{ tilaisuu- den uutuudesta ett{ nauttimistani isoista siiderikulauksista - ja lau- kesin ensimm{isen kerran kastellen Robinin kasvot ja leuan makeilla mehuillani, jotka h{n latki ahnaasti kielell{{n kuin kissa kermalauta- sen {{rell{. - Pat oli t{ll{ v{lin laskeutunut makuulle vierelleni niin ett{ h{nen kyrp{ns{ oli l{hell{ kasvojani. Runkkasin sit{ hetken verran yl|s ja alas ja ryhdyin sitten imem{{n sit{ ahnaasti. Levitin reisi{ni ja pian kaksi poikaa nuoli vittuani samalla kun imeskelin kolmannen kyrp{{. Kaipasin ep{toivoisesti kyrp{{ vittuuni, mutta pojat n{yttiv{t nautti- van tilanteesta jo sellaisenaankin niin suuresti, ett{ annoin heid{n edet{ omaa tahtiaan. Sit{ paitsi Pat ilmoitti hieman my|hemmin, ett{ kukaan ei nussisi minua ennen kuin kerj{isin sit{. - "Voi kyll{!", min{ voihkin kun kielemme ja yksityiset mehumme se- koittuivat kesken{{n saaden minut laukeamaan yh{ uudestaan ja uudes- taan. "Voi kuinka haluankaan ett{ minua nussittaisiin!" kiljaisin suu t{ynn{ kyrp{{. Kerj{sin ja kerj{sin kunnes kiduttajani lopulta my|n- tyiv{t. - Robin oli ensimm{inen. H{n asettui makaamaan p{{lleni ja h{nen upea, j{ykk{, nuori kyrp{ns{ liukui sis{lle tippuvanm{rk{{n, odottavaan vit- tuuni. Min{ laukesin j{lleen melkein v{litt|m{sti, niin suurenmoiselta tuntui lopultakin saada kyrp{ sis{{ni. Robin oli niin kiihottunut et- tei kest{nyt kauan vaan ruiski kuumat spermary|ps{hdyksens{ sis{{ni jo muutaman innokkaan ty|nn|n j{lkeen, mik{ sai minut laukeamaan j{lleen. Thomas melkeinp{ kiskoi Robinin ulos minusta ja pian Thomasin iso, turpea kyrp{ venytti vittuani. H{n ampui uuden spermasatsin sis{{ni melkein v{litt|m{sti. - Pat seisoi jalkop{{ss{ni kun Thomas vet{ytyi ulos minusta. Pat kat- seli tiukasti pilluuni. Tunsin kuinka heid{n spermansa ja omat mehuni valuivat kutitellen ulos vitustani ja alas persevakooni. - "N{ytt{{ upealta, eik| n{yt{kin, Pat?" min{ mutisin. "Kokeile kuinka m{r{lt{ ja tahmealta ja kuumalta minun pilluni tuntuu." - H{n ty|nsi sormensa pilluuni, ja kun h{n veti ne ulos ne kimalteli- vat spermasta. - "Jospa pumppaisit ulos valuvat spermat takaisin sis{{ni", min{ kil- jaisin. - "Ja sen min{ hiton varmasti tulen tekem{{nkin!" Pat kiljaisi ja heitt{ytyi p{{lleni. H{n pani spermaiset sormensa suuhuni ja nuoleske- lin ne puhtaiksi samalla kun muut kannustivat h{nt{ rivoin huudoin. H{nell{ oli lapsellisista kasvoistaan huolimatta upea, iso kalu ja h{n selv{stikin tiesi jotain naimisesta, sill{ h{n kesti paljon kauemmin kuin muut ja jyskytti kuin h|yryvasara, mutta pian vittuani huuhteli j{lleen uusi spermasatsi. - "Mit{ pidit siit{?" h{n tiedusteli l{{h{tt{en vet{ydytty{{n ulos mi- nusta. - "Se teki minulle oikein hyv{{", min{ vastasin. "Sin{ saat t{st{ l{htien nussia minua niin usein ja niin kovaa kuin haluat, te kaikki kolme saatte." Ja niin tapahtuikin koko loppulomani ajan Devon-shires- sa. He laukesivat suuhuni, tisseilleni, vartalolleni ja vittuuni niin monta kertaa noiden muutamien suloisten viikkojen aikana, ett{ p{{lle- ni roiskittiin varmaan enemm{n kermaa kuin kaikkiin Englannin teekup- peihin sin{ aikana yhteens{. * * * - Se oli todella ihastuttava tarina, Lizzie! min{ huudahdin kun h{n oli lopettanut. - Min{ suorastaan palan halusta tavata itsekin sinun devon-shirel{iset yst{v{si. Vahinko, ett{ he ovat niin kaukana. Mutta kuuntele! Kuulenko min{ jonkun l{hestyv{n? Ja kuulinhan min{. Tuuli kantoi {{ni{ suuntaamme ja mukana seurasi si- karin, heikko, pist{v{ aromi. Vaikka suurin osa mets{stysseurueesta oli jo palannut talolle - oli jo melkein lounasaika - mets{ss{ oli viel{ ilmeisesti joitakin mattimy|h{isi{, jotka eteniv{t hitaasti puiston l{pi. - Hieno tarina, totta totisesti, sir! h|r{hti minulle tuntematon mie- hen{{ni. - Se tuo mieleeni vitsin er{{st{ tietyst{ herrasta, joka oli vaunuajelulla hienon naisen kanssa, jota h{n ei ollut viel{ pit- k{{n tuntenut. [kki{ hevonen p{{sti kova{{nisen pierun. Jotta ei olisi vaikuttanut sivistym{tt|m{lt{ mies pyysi kohteliaasti anteeksi ja sa- noi kuinka pahoillaan oli moisesta ik{v{st{ {{nest{. Nuori nainen las- ki k{tens{ hetkeksi miehen k{delle ja katsoi h{nt{ lempe{sti silmiin. "[lk{{ toki ottako huolta moisesta mit{tt|m{st{ asiasta, sir", nainen sanoi synkistyneelle nuorellemiehelle. "Jos te ette olisi puhunut siit{, olisin otaksunut ett{ {{ni l{hti hevosesta." T{t{ *bon motia* seurasi kahden miehen naurunhohotus ja tunnistin kap- teeni Wilksin {{neen. Yll{timme Lizzien kanssa kyseisen nuoren herras- miehen ja h{nen seuralaisensa tullessamme esiin piilostamme suuren tammen sis{lt{ heid{n k{velless{{n hitaasti ja laiskasti vihre{n nur- mikon poikki. - No mutta... hei, Jenny, ja Lizzie my|s! kapteeni Wilks huudahti sel- v{stik{{n olettamatta ett{ me olimme kuulleet vitsin. - T{ss{ on hyv{ yst{v{ni, Tom Feather, josta puhuin eilen. Tom, Lizzie, Tom, Jenny. Jenny, Tom, Lizzie, Tom. Vai olisiko se pit{nyt tehd{ toisessa j{rjes- tyksess{? Paskat! Joka tapauksessa Tom kertoi minulle juuri kuinka suuresti h{n pit{{ hevosista, etk| kertonutkin, Tom? - Mit{? Kuinka? Ai niin, tosiaan, niinp{ kerroinkin, sanoi kyseinen herrasmies, joka oli komea, kaksikymment{kaksi tai kaksikymment{kolme- vuotias nuorimies. H{nell{ oli sile{, tumma tukka ja uhkeat viikset. Melkoinen v{rin{ kulki l{vitseni kun tarkastelin h{nen fyysist{ ole- mustaan kainosti alas painettujen silm{luomien alta. - Ratsastatteko te, neiti Everleigh? h{n kysyi. - Toki. Minulle ja Marcukselle on yhteist{, ett{ nautimme ratsastuk- sesta niin usein kuin mahdollista. Marcus, jonka sattumalta tiesin istuvan hevosen satulassa perunas{kin viehkeydell{ ja arvokuudella katsoi minuun asiaankuuluvan h{mm{stynee- n{. - Ja me kolme olemme nauttineet jo useista ratsastuksista yhdess{, mi- n{ lis{sin. - Todellako? Tom huudahti imaisten sikaristaan niin voimakkaasti, ett{ sen p{{ hehkui punaisena. - Siin{ tapauksessa min{ voin varmaankin liitty{ joskus seuraanne? Olen varma, ett{ me muodostaisimme hienon nelik|n. Oliko Marcus kertonut h{nelle jotain meid{n pikku iloitteluistamme? P{{tellen veijarimaisesta silm{niskusta, jonka h{n antoi minulle ehdo- tuksensa tehdess{{n olin taipuvainen uskomaan ett{ oli. - Tom on valokuvaaja, Lizzie, Marcus sanoi. - Jenny on jo n{hnyt joitakin h{nen t|it{{n ja ihailee niit{ suuresti. - Kuinka mielenkiintoista, Lizzie sanoi. - Olen aina halunnut ko- keilla valokuvaamista, mutta siihen tuntuu littyv{n niin paljon kai- kenlaista salaper{ist{ h|ss|tyst{ kaikkien niiden levyjen ja kemikaa- lien ja pimi|iden kanssa, ett{ olen aina tuntenut itseni kyvytt|m{ksi ryhtym{{n siihen puuhaan. Ehk{ sin{ voisit n{ytt{{ minulle joitakin salaisuuksiasi. - Tottahan toki, se olisi minulle ilo. Minulla on kaikki tarvittava mukanani - totisesti, minulla oli niin monta matka-arkua ja matkalauk- kua, ett{ minun oli pakko j{tt{{ osa niist{ asemalle asemap{{llik|n huostaan tai emme olisi kaikki mahtuneet mukaan vaunuihin. Lordi Montmorencyn miehen t{ytyi tehd{ ylim{{r{inen matka asemalle niiden takia. - Vanha Montmorency haluaa Tomin valokuvaavan vieraansa, Marcus kes- keytti. - Paikallisissa ihmisiss{ ei ole ket{{n joka hallitsisi sen homman, joten h{n haetutti Tomin Lontoosta minun ehdotuksestani. Pik- kulinnut ovat laulaneet, ett{ tietty kuningasperheen j{sen liittyy joukkoomme loppuviikosta nauttiakseen p{iv{n mets{styksest{ ja osal- listuakseen sitten juhliimme lauantaina. Voisin kuvitella, ett{ h{nen lordiutensa on hyvin otettu ajatuksesta, ett{ h{n saa vieraakseen ku- ningasperheen j{senen ja haluaa ikuistaa tapauksen valokuvin voidak- seen sitten esitell{ niit{ kerhollaan Lontoossa. - Ei sinne p{ink{{n, Marcus! Lizzie protestoi nauraen. - Is{ni on ol- lut prinssin hyv{ yst{v{ jo vuosia ja prinssi on k{ynyt t{{ll{ varsin usein, mik{ on ylemmiss{ piireiss{ hyvin tunnettu tosiasia. Prinssin mielest{ Montmorencyn linnan mailla ovat Britannian parhaat mets{stys- maat! * * * - Mikset ole kertonut minulle mit{{n asiasta? kuiskasin Lizzielle lou- naalla samana p{iv{n{. - Olisi nyt luullut sinun kertovan minulle niin suuresta tapauksesta. - Olisinhan min{ tietenkin kertonut, jos olisin tiennyt, rakas Jenny, Lizzie puolustautui. - Mutta is{ kertoi siit{ minullekin vasta t{n{ aamuna. Kuningatar on ollut sairaana ja prinssin on ollut pakko pysy- tell{ l{hettyvill{. Oli pel{tt{viss{, ett{ prinssin pit{isi kokonaan peruuttaa vierailunsa, mutta voin ilokseni kertoa, ett{ kuningattarem- me on j{lleen kunnossa ja ett{ Balmoralista on tullut viesti, jossa sanotaan ett{ prinssin vierailu tulee tapahtumaan kuten alunperin oli suunniteltu. Walesin prinssi... Suljin hetkeksi silm{ni ja muistelin haikeasti rakkaan prinssini ta- nakkaa kyrp{{ vitussani. En silti kertonut Lizzielle mit{{n siit{ ett{ prinssi oli vanha tuttavani, sill{ kuninkaallisissa asioissa hienotun- teisuuden oli v{istytt{v{ parhaankin yst{vyyden tielt{. Mutta asiasta toiseen, olin ilahtunut huomatessani, ett{ Lizzie ja meid{n herra Tom Featherimme - tuo verrattoman taitava valokuvaaja - n{yttiv{t yst{vystyneen l{mpim{sti lounasp|yd{ss{. Kun muut lounasvie- raat puhuivat ampumisesta, ampumisesta ja viel{ kerran ampumisesta, Lizzie ja Tom olivat niin uppoutuneet *t‚te   t‚teens{*, ett{ he n{yt- tiv{t olevan t{ysin tiet{m{tt|mi{ siit{ mit{ heid{n ymp{rill{{n tapah- tui. - Tom ja Lizzie n{ytt{v{t tulevan oikein hyvin juttuun kesken{{n, sa- tuin mainitsemaan ohimennen Marcukselle, kun me poistuimme lounasp|y- d{st{. - Kyll{, tosiaankin, h{n sanoi. - Tom on upea kaveri, voin vakuut- taa. Ent{ mit{ sin{ pidit h{nen valokuvistaan? - Pidin niist{ todella suuresti, kiitos. Maltan tuskin odottaa, ett{ saan n{hd{ lis{{ h{nen t|it{{n. Kerroin niist{ Lizzielle ja h{n odot- taa innoissaan p{{sev{ns{ n{kem{{n niit{. - Ja niin te molemmat tulette p{{sem{{nkin, kultaseni, Marcus lupasi ja vilkaisi taskukelloonsa. - Mutta nyt luulen, ett{ minun on l{h- dett{v{ ampumaan jotakin tai vanha Montmorency pit{{ minua arkailevana j{nishousuna. Min{ juttelen Tomin kanssa, kun olemme nummella ja otak- suisin ett{ jotain pient{ voitaisiin j{rjest{{ t{n{ iltana jos niin haluat. - Min{ totisesti haluan, sanoin *sotto voce*. - T{ytyy t{st{ l{hte{. Kenraali sanoo, ett{ parhaat linnut l|ytyv{t avomaalta. * * * Vietin iltap{iv{n tunnit miellytt{viss{ ja hedelm{llisiss{ keskuste- luissa ja tutustuin moniin vasta kaupungista saapuneisiin vieraisiin. Vaikka suurin osa miehist{ oli jo nummilla, kaikki naiset olivat pai- kalla ja tutustuin ilokseni neiti Miranda Welshiin, joka oli saapunut aamulla t{tins{ ja kummivanhempiensa kanssa Montnorencyn linnaan ja joka vaikutti hyvin vilkkaalta nuorelta villikolta. Toinen vieh{tt{v{ kaunotar oli punatukkainen Miriam, Courtstreten kreivit{r, kun taas suuri lehtikeisari, herra Aubrey Thirikettle uh- keine seuralaisineen - 'Kutsu ihmeess{ minua Angelicaksi', h{n henk{i- si melkein heti kun meid{t oli esitelty vaikka min{ olin sosiaaliselta taustaltani alempana kuin kaikki muut vieraat - olivat mielest{ni kaikkein hupaisinta ja stimuloivinta seuraa. Suurina taiteen suosijoi- na he tuntuivat tuntevan henkil|kohtaisesti kaikki sen ajan tunnetuim- mat kuvataiteilijat. Vasta hyvin my|h{{n illalla - joskin itseasiassa heti p{iv{llisen j{l- keen - Lizzie, Marcus, Tom ja min{ olimme j{lleen yhdess{ seurustelu- huoneessa. P{iv{n mets{stys oli sujunut hienosti ja monia maljoja ko- hotettiin onnistuneille pudotuksille ja kaadoille. Niin monia itsea- siassa, ett{ min{ sain ep{m{{r{isen vaikutelman, ett{ huolimatta kor- keasta yhteiskunnallisesta asemastaan suurin osa seurueen j{senist{ oli varsin persoja alkoholille. Olin juuri lopettelemassa kortinpeluuta neiti Welshin, herra Featherin ja kenraalin kanssa, kun Lizzie tuli paikalle ja ryhtyi kuiskimaan korvaani. - Juttelin juuri Pearcen kanssa, h{n h|nk{isi niin hiljaa kuin kykeni, - ja j{rjestin asiat niin, ett{ h{n vie huomaamattomasti huoneeseeni muutaman pullon shamppanjaa. Olen sit{ mielt{, ett{ sen t{m{n aamuisen j{lkeen se nuori pirulainen on meille muutaman palveluksen velkaa ja olen varma, ett{ voimme luottaa h{nen tahdikkaaseen vaiteliaisuuteen- sa. Jos sin{ voisit ehdottaa Marcukselle ja Tomille ett{ he liittyisi- v{t sopivan tilaisuuden tullen seuraamme, niin meill{ saattaisi olla edess{mme hilpe{ ilta. * * * Kaikki oli nopeasti j{rjestetty. Aikanaan vieraat toivottivat toisil- leen hyv{{ y|t{ ja me Lizzien kanssa vet{ydyimme Lizzien makuuhuonee- seen. Jonkin ajan p{{st{, kun suuri talo oli hiljentynyt y|puulle, kuulimme hiipivi{ askeleita k{yt{v{lt{ huoneen ulkopuolelta. Toivoin {{nett|m{sti, ett{ Marcus onnistuisi t{ll{ kertaa l|yt{m{{n oikean huoneen. Pian ovelta kuuluikin varovainen koputus ja Lizzie avasi oven ja p{{s- ti sis{{n Tomin ja Marcuksen, jotka kantoivat kenki{{n k{dess{{n et- teiv{t he h{iritsisi nukkuvia vieraita, joskin Lizzien ja minun lis{k- si kyseisess{ osassa rakennusta nukkui ainoastaan er{s Lizzien vanha t{ti, joka oli kuuro kuin portinpylv{s. - No niin, Marcus sanoi avatessaan magnumpullon korkkia. - Kuka ha- luaa lasillisen kuplajuomaa? - Min{! me muut vastasimme kuorossa. Istuimme jonkin aikaa mit{ miellytt{vimm{n tunnelman vallitessa, sie- mailimme shamppanjaa ja juttelimme niit{ ja n{it{ yhteisist{ yst{vis- t{mme ja sensellaisesta. - No, Tom, Lizzie sanoi lopulta. - Miss{ ne sinun kuuluisat valoku- vasi ovat? Tom otti povitaskustaan kapean kirjekuoren ja pani sen kiert{m{{n. Ke- notin kaulaani n{hd{kseni. Joukossa oli tuskin ainoatakaan miesten ja naisten v{list{ panoasentoa jota Lizzie ja min{ emme olisi n{hneet ja itse kokeneet luonnossakin, mutta Tomin valokuvat voittivat reippaasti todellisuuden. Niiss{ oli sellaista seksi{ ja erotiikkaa, joka sai Lizzien ja minut punastelemaan ja tirskumaan kuin neitsyydest{{n viel{ vapautumattomat koulutyt|t. Toden sanoakseni kiihotuimme kaikki suuresti noista valokuvista, jotka j{ttiv{t vain v{h{n mielikuvituksen varaan, ja kun sitten ehdotin, et- t{ tekisimme olomme mukavammaksi - ja n{ytt{{kseni k{yt{nn|ss{ mit{ tarkoitin riisuin pukuni ja sukkani - muut kolme noudattivat ilman eri k{sky{ esimerkki{ni ja pian me olimme kaikki k{yt{nn|llisesti katsot- tuna alasti. Hymyilin Marcukselle, joka istui vierell{ni sohvalla ja kysyin h{nelt{ pitik| Effiekin kyseisist{ valokuvista. - Voi, h{n suorastaan rakastaa etenkin niiss{ poseeraamista, Marcus vakuutti. - Mutta viel{ sit{kin enemm{n h{n rakastaa lukea sellai- sia riettaita kirjoja kuten 'Himon romanssi' ja 'Himokas turkkilai- nen'. H{n vei k{tens{ sohvan selk{nojan taakse ja siveli niskaani, mik{ sai minut aina kiihottumaan ja haluamaan. Huomasin, ett{ Tom ja Lizzie olivat my|s intiimeiss{ puuhissa ja n{ykkiv{t leikitellen toistensa olkap{it{. Oli aika pime{{, huonetta valaisi vain takan l{mmin hehku - vaikka oltiin elokuussa, y|t Pohjois-Skotlannissa olivat kohtalaisen kylmi{ ja siksi jokaisen makuuhuoneen takka sytytettiin seitsem{lt{ illalla - ja tulen l{mmin, kultainen valo heijastui shamppanjalaseis- samme. Katselin kuinka Tom siirtyi suutelemaan Lizziet{. Se ei ollut mik{{n arasteleva suudelma, jollaisia ujot nuoretmiehet antavat ensi rakkauk- silleen vaan viivyttelev{ kielisuudelma, joka jatkui ja jatkui. Saa- toin n{hd{ heid{n suunsa avautuvan ja sulkeutuvan, heid{n huulensa painautuvan tiukasti yhteen, heid{n kielens{ lipovan ja tunnustelevan samalla kun pari painoi vartaloitaan yhteen intohimon vallassa. N{in kuinka Lizzie painautui tiukasti rakastajaansa vasten ja liikutteli alastomia reisi{{n himokkaasti samalla kun siirsi k{si{{n hitaasti ja kaipaavasti miehen reisien yli kohti t{m{n pystyss{ t|rr|tt{v{{, mah- tavankokoista kyrp{{. Avasin omat reiteni ja Marcus siveli m{rk{{ pil- luani pitkill{, taitavilla sormillaan. - Sin{ tuoksut jumalaiselta, rakkaani, h{n kuiskasi korvaani. - K{y- t{t ilmeisesti samaa hajuvett{ kuin Effie. H{n ostaa sit{ uskoakseni Jermyn Streetilt{. - Ai niink|? min{ mutisin muut asiat mieless{ni. Suutelin Marcusta ko- vaa ja tiukasti ja ty|nsin kieleni h{nen suuhunsa. Tunsin h{nen k{m- mentens{ painautuvan rintojeni p{{lle ja kuulin h{nen voihkivan niille hiljaa ylistyst{{n. Kun k{{nsin hetkeksi p{{t{ni n{in ett{ Tom ja Lizzie makasivat nyt tiikerintaljalla takan edess{. Lizzi puristi Tomin kyrp{{ k{dess{{n ja pariskunta suuteli n{lk{isesti. Tom puristeli Lizzien kiinteit{, nuo- ria rintoja kourissaan ja suuteli ja nuoleskeli niiden pystyss{ t|r- r|tt{vi{ vaaleanpunaisia n{nnej{ samalla kun Lizzie runkkasi hitaasti h{nen nytk{htelev{{, suonikasta kyrp{{ns{. Sitten Lizzilt{ p{{si pieni kirahdus ja h{n heitt{ytyi sel{lleen, levitti jalkansa ja veti Tomin p{{lleen. Tunsin kuinka Marcus veti k{tt{ni alasp{in, kohti nivusiaan. H{nen kyrp{ns{ oli j{lleen raudankova ja se tuntui sek{ paksummalta ett{ pi- temm{lt{ kuin aikaisemmilla kerroilla. Tunsin vittuni sykkiv{n ja nyt- k{htelev{n ja kuin avautuvan ammolleen himokkaassa odotuksessa. Kun katsoin taas huoneen poikki n{in n{yn joka kiihotti minua lis{{. Tom oli nyt Lizzien p{{ll{ ja kuulin Lizzien voihkaisut ja intohimoisen huokailun, kun h{n kohotteli takapuoltaan vastatessaan Tomin hitai- siin, mutta voimallisiin ty|nt|ihin jalat kietoutuneina Tomin hoikan sel{n ymp{rille. Ei ollut ep{ilyst{k{{n siit{ etteik| Lizzie olisi parhaillaan nauttinut todella kuninkaallisesta nainnista ja nauttinut joka sekunnista. K{{nnyin taas katsomaan Marcusta silm{t puolihulluina himosta. H{n suuteli kaulaani ja kasvojani kaikkialta, sitten h{n palvoi rintojani molemmin k{sin. H{n imeskeli ja nuoleskeli niit{ ja n{ykki niiden vaa- leanpunaisia n{nnej{ leikkis{sti hapaittensa k{rjill{. Vajosin sel{l- leni sohvalle ja Marcus lopetti hetkeksi laittaakseen tyynyn takapuo- leni alle. Olin levitt{nyt reiteni lev{lleen ja Marcus tuijotti tiukasti vittuani ja kumartui sitten suutelemaan sit{ ik{{n kuin kyseess{ olisivat edel- leen olleet ne rubiininpunaiset huulet, joita h{n oli {sken niin an- taumuksellisesti suudellut. H{nen kielens{ liplatti ihanan kiduttavas- ti ammolleen avautuneessa m{r{ss{ raossani. - Ooh, Marcus! min{ henk{isin. - Anna minulle nyt raudankovaa kyrp{{- si! H{n oli samassa jalkojeni v{liss{ ja h{nen kivikovan kalunsa tulipu- nainen k{rki puski lujasti vasten vittuni tippuvanm{rki{ huulia, mutta h{n ei ty|ntynyt sis{{n asti. - Pyyd{ minua kovempaa, h{n huusi. - Min{ haluan panna sinut halua- maan sit{! - Voi, kyll{, kyll{! min{ kiljuin. - Min{ haluan sinun tunkevan sen vittuuni! - Kovempaa! - Ty|nn{ iso kova kyrp{si m{rk{{n, kuumaan, m{rk{{n vittuuni, sin{ rietas piru! Henk{isin ja nyyhk{isin helpotuksesta kun h{nen upea kyrp{ns{ lopulta liukui vittuuni. Tunsin kuin siirtyv{ni jonnekin aivan muualle, ajan ja olevaisen tavoittamattomiin, niin t{ydellisin{ nautinnon aallot is- kiv{t ylitseni. - Nussi minua kovaa ja tiukasti! kuulin kiljuvani ekstaasissa kuin olisin ollut joku toinen. - T{yt{ vittuni kermaisella, kuumalla sper- mallasi. Min{ haluan tulla nussituksi sellaisella upealla nuorella kyrv{ll{ kuin sinun! Kun Marcus kaksinkertaisti ponnistuksensa minun tyydytt{misekseni vil- kaisin sivulleni ja n{in Lizzien ja Tomin istuvan takan edess{ pit{- m{ss{ taukoa rakastelussaan ja katselemassa kuinka Marcus ja min{ hyt- kyimme ja junttasimme. P{{tin tarjota heille sellaisen esityksen ha- lusta ja riettaudesta, ett{ he eiv{t olleet n{hneet sellaista koskaan aikaisemmin el{m{ss{{n ja niinp{ min{ raavin ja kynsin, kiemurtelin ja kiljuin mit{ kauheimpia s{{dytt|myyksi{ sill{ seurauksella ett{ kun seuraavan kerran k{{nsin p{{t{ni, Lizzie oli j{lleen uppoutunut ime- m{{n Tomin kyrp{{ samalla kun Tom halukkaasti nuoleskeli h{nen vit- tuaan. Parhaan yst{v{ni riettaus miehen kanssa, jonka h{n oli tuntenut tuskin kahtatoista tuntia yhdess{ sis{ll{ni pumppaavan Marcin elefanttimaisen kyrv{n kanssa saivat minut {kki{ laukeamaan mielipuolisena nautinnosta ja himosta. Huone ymp{rill{ni r{j{hti tuhansiksi v{rikk{iksi tulikipu- noiksi kun vitustani l{hteneet nautinnon aallot saavuttivat aivoni ja saivat minut v{{ntelehtim{{n ja haukkomaan henke{ni taivaallisesta nautinnosta. Iloittelumme ei suinkaan loppunut siihen, sill{ me vaihdoimme partne- reita ja vet{ydyimme omiin huoneisiimme, miss{, minun on sanottava, herra Feather kutitteli pilluani sill{ tavoin, ett{ laukesin ja lauke- sin yh{ uudestaan meid{n imiess{mme, hyv{illess{mme ja nussiessamme pime{n tunteja pois. Aamulla kun ruusunv{rinen sarastus hiipi sis{{n verhojen raosta, uusi rakastajani hiippaili ulos huoneestani omaan makuuhuoneeseensa ennen kuin palveluskunnan ep{ilykset ehtisiv{t her{t{ ja min{ nukahdin parin tunnin tervetulleeseen uneen. V LUKU Muutama seuraava p{iv{ sujui varsin iloiseen ja reippaaseen tapaan. Seurasimme useita kertoja miehi{ kun he l{htiv{t l{himetsiin tai num- mille etsim{{n riistaa. Maatilaa ymp{r|ivien kukkuloiden rinteet tun- tuivat kajahtelevan aamun sarastuksesta iltah{m{riin pyssyjen pauk- keesta. Ja lukemattomat taskumatilliset kiersiv{t seurueessa torjumas- sa aamujen koleutta. Er{{n{ kauniina aamuna en l{htenytk{{n mukaan mets{lle vaan j{in istu- maan yksin kirjastoon kirjoittamaan kirjeit{ Lontooseen j{{neille ys- t{villeni. Silloin satuin tahtomattani kuulemaan herra ja rouva Thir- kettlen v{lisen keskustelun. He istuivat kirjastohuoneen alapuolella olevalla terassilla ja uskoivat ilmeisesti ettei ket{{n ollut kuuloe- t{isyydell{. - Min{ sanon sinulle suoraan ja kiertelem{tt{, Angelica, sanoi herra Thirkettle, - ett{ palan halusta p{{st{ iloitsemaan siit{ herkulli- sesta Jennyst{ niin pian kuin mahdollista. Ja nussisin mielell{ni my|s h{nen siev{n yst{v{ns{ Lizzyn kanssa, eip{ sen puoleen, vaikka h{n on- kin is{nt{mme tyt{r. Mahtaisimmekohan me pysty{ j{rjest{m{{n asiat siihen malliin, ett{ saisin olla jonkin aikaa kahdenkesken heist{ jom- man kumman kanssa? - Sin{ olet tuhma mies, Aubrey Thirkettle, Angelica Thirkettle sanoi, mutta ei kuulostanut aidosti n{rk{styneelt{. - Ja ellen hyvin tie- t{isi entuudestaan, ettet saa mink{{nlaista nautintoa sellaisesta, piiskaisin sinut itse henkihieveriin. Ohhoijaa, on kulunut jo joitakin p{ivi{ siit{, kun sain viimeksi rankaista hairahtunutta sielua ja mi- nua vaivaa syv{ ja kauhea n{lk{. Oletko aivan varma, ettet haluaisi pient{ piiskausta, ihan vain jotta ruokahalultani taittuisi pahin k{r- ki? - Olen ihan varma, kiitos vain, Angelica, herra Thirkettle vastasi asiallisella {{nell{. - Jotkut ehk{ pit{v{t piiskausta hyv{n{ pre- ludina seksuaaliselle kanssak{ymiselle kuten monia muitakin temppuja, jotka kuka tahansa hyv{ ranskalainen huora osaa tehd{. Mutta mit{ mi- nuun tulee, niin pelk{{np{ ett{ ainoa vaikutus joka piiskaamisella on minuun on kipe{ takapuoli. - Mik{ ilonpilaaja sin{ oletkaan, Aubrey Thirkettle, Angelica Thir- kettle sanoi syv{{n huokaisten. - Min{ vannon, ett{ ellei sinulla olisi upeaa isoa kyrp{{si ja huomattavan pitk{{ kielt{si niin olisin ottanut sinusta eron jo vuosia sitten. T{m{n kuultuaan herra Thirkettle nauroi {{neen. - Ja jos min{ olisin tiennyt taipumuksistasi, mies sanoi, - en ehk{ olisi p{{tynyt n{in hedelm{lliseen avioliittosopimukseen kanssasi. Mi- n{ kyll{ hieman ep{ilin naineeni varsinaisen *flagellante extraordi- nairen*. Mutta mit{ sitten? Et sin{ kaiken sen takia ole yht{{n v{hem- m{n suloinen henkil|, rakas Angelicani, ja olen ep{toivoisen kiintynyt sinuun. - Ja min{ sinuun, sin{ vanha peto. Kuinka omalaatuista, min{ ajattelin kun he olivat poistuneet. En tien- nyt moisia paheita olevankaan sis{oppilaistosten ulkopuolella! Uhkeine punaisine leijonanharjoineen - puhumattakaan huomattavista tiedoista taiteiden alalla - en olisi mitenk{{n voinut uskoa Angelica Thirkett- len olevan sadomasokismin harrastaja, kuten {skeinen keskustelu tuntui vihjaavan. Mutta minun on my|nnett{v{, ett{ minulla ei viel{ silloin ollut oikeastaan mink{{nlaista k{sityst{ siit{ milt{ sadomasokismin harrastajan olisi pit{nyt n{ytt{{, mutta olin jokseenkin varma ettei ainakaan Anceliga Thirkettlelt{. Mutta toisaalta ulkon{k| saattaa usein pett{{... Kuka olisi toisaalta voinut uskoa sit{k{{n, ett{ hehke{ihoinen ja ri- tarillinen, rehellinen Sommerville, jonka kanssa olin viett{nyt vii- meisen y|ni ennen l{ht|{ni Skotlantiin, ei ollut pelk{st{{n nuorin yl{huoneen j{senist{ vaan my|s hienostunut ja kekseli{s rakastaja, jo- ka oli saanut minut laukeamaan kolmasti jo ennen kuin olimme t{ysin riisuutuneet? Herra Featherin yll{tt{v{ saapuminen paikalle katkaisi ajatukseni. Tervehdin h{nt{ ilahtuneena, olihan h{n upean joviaali seuralainen, kerrassaan suurenmoinen rakastaja ja tietysti lahjakas taiteilija. Mietin mahtoivatko esteettisesti suuntautuneet Thirkettlet tuntea h{- nen t|it{{n. - Terve naiseen, Jenny! h{n huudahti ja oli niin r|yhke{ ett{ varasti minulta suudelman autiossa kirjastossa. - Ent{ kuinkas sit{ voidaan t{n{{n? - Oikein hyvin, kiitos kysym{st{. - Ent{ Lizzie, voiko h{n hyvin? Marcus sanoo, ett{ ruudinsavu on ai- heuttanut h{nelle huonotuulisuutta, mutta minun on sanottava, ett{ Marcus ei ole mik{{n varsinainen asiantuntija mit{ tulee naisten mie- lentilaan. - Minun on my|nnett{v{, ett{ neiti Montmorency oli t{n{ aamuna hieman huonotuulinen, sanoin asiallisesti. - Mutta luulen ett{ h{n on nuk- kunut niin v{h{n viimeksi kuluneina |in{, ett{ se alkaa jo vaikuttaa h{neen. - Sep{ ik{v{{ kuultavaa... - Ei mit{{n vakavaa, lohduttelin alakuloisen n{k|iseksi muuttunutta Tomia. - H{n vet{ytyi takaisin makuuhuoneeseensa t{n{ aamuna aamiai- sen j{lkeen ja olen varma, ett{ muutaman tunnin lis{unet tekev{t h{- nelle ihmeit{. Odota vaan niin n{et, sin{ tuhma mies. H{nell{ on sinun iso kyrp{si j{lleen suussaan ennen kuin olet ehtinyt sanoa "Angelica Thirkettle". - Punatukkaiselle Angelicalle vai? Tom tiedusteli valppaan kiinnostu- neena. - H{n vaikuttaa reilunoloiselta eukolta. Puhutaan ett{ h{n on jonkinlainen taiteen suosija ja m|isin mielell{ni h{nelle muutamia va- lokuviani. Monet n{ist{ vanhoista, kuivettuneista nirppanokista eiv{t tosin koskisi valokuvaan edes pitk{ll{ tikulla, mutta jotekin minusta tuntuu, ett{ Angelica Thirkettle ei ole sellainen. - Niin, ny|kyttelin. - Olen t{ysin varma siit{, ett{ sek{ herra ett{ rouva Thirkettle ovat taidek{sityksiss{{n varsin edistyksellisi{. Mut- ta sin{ tietenkin ajattelet muotokuvavalokuvaa tai ehk{ maisemavaloku- vaa. Sin{ et voi tarkoittaa sellaisia valokuvia, joita sin{ esittelit meille silloin yhten{ iltana. - Min{ en sinuna pit{isi asiaa noin itsest{{n selv{n{, rakas Jenny, Tom sanoi hym{ht{en. - Vasta viime viikolla studiooni tuli er{s her- ra, hyvin korkea virkamies Englannin pankista. Ja mit{ sin{ luulet h{- nen hakeneen? Halusiko h{n kauniin kuvan Thamesista iltaruskossa? Tai valokuvan greenwichil{isest{ vanhasta merilaiturista tai eastendil{i- sest{ kukkaistyt|st{? Ei sinne p{ink{{n! - No? hoputin kun Tom piti pienen tauon. - H{n halusi kuvia mustista miehist{, Tom jatkoi {{nt{{n uskoutuvasti alentaen, - mit{ paremmin alap{{st{{n varustetuista, sen parempi. H{n etsi erityisesti kuvia alastomista mustista nuoristamiehist{, joilla oli nyrkkeilyhanskat k{siss{{n. Ja mik{li minulla olisi kuvia mustista miehist{ panemassa toisia mustia miehi{ perseeseen niin sen parempi. "H{ipyk{{ liikkeest{ni, te likainen vanha homo!" sanoin h{- nelle keskeytt{en h{net ter{v{sti. "T{m{ on kunniallinen liike. Hit- to, min{ olen kuvannut kuninkaallista perhett{kin enk{ ikin{ alentuisi sellaisiin kuviin joita te ehdotatte. Nyt alkakaa vet{{ tai kutsun po- liisin. H{vetk{{ v{h{n, teid{n kaltaisenne kunniallinen virkamies! Ja tiet{k{{, ett{ min{ siirr{n pankkitilini muualle!" Tai min{ olisin eh- k{ tehnyt sen ellei tilini olisi ollut parisataa puntaa miinuksen puo- lella... - Mutta eik| se olisi auttanut ratkaisemaan ongelmasi? min{ tieduste- lin. - Tokihan h{n olisi maksanut avok{tisesti jos olisit toteutta- nut h{nen toiveensa? - Tietenkin se olisi - mutta minulla on maine vaalittavana. Joten tein sill{ tavalla, h{n jatkoi iskien salaliittolaisesti silm{{, - ett{ panin er{{n kaverini hankkimaan sellaisia kuvia joita se tyyppi halusi ja laskutin sitten pankkiiria tuplasti. Me jaoimme saaliin, kaverini sai sata quineaa, min{ sain sata quineaa ja pankkiiri sai siev{n kan- siollisen kuvia, jotka olimme ostaneet sataman l{hist|lt{ parillakym- menell{ guinealla - se oli varsin kehno kokoelma, luultavasti Egyptis- t{ - ja kaikki olivat tyytyv{isi{. - Ent{ kuinka sin{ l|yd{t mallit kuviisi? kysyin hyvin kiinnostuneena Tom Featherin uudesta taidemuodosta. - Noo, jotkut heist{ ovat yst{vi{ni, jotkut yst{vien yst{vi{ ja jotkut ovat vain iloluontoisia naisia - mutta eiv{t mit{{n katuhuoria, sill{ vaikka he ovatkin iloluonteisia he ovat kaikki my|s korkeatasoisia naisia. Ja mukana on tietysti my|s taidemalleja. Olin muotokuvamaalari ennen kuin minusta tuli valokuvaaja ja tunnen monia ihastuttavia nuo- ria malleja, jotka poseeraavat minulle ihan ilokseen. - Onko se vaikeaa? min{ tiedustelin. - Poseeraaminenko? Ei lainkaan, joskin on opittava pysyttelem{{n liik- kumattomana valotuksen ajan. Se vie kuitenkin vain muutaman sekunnin. Miksi kysyt? - Noo, min{ vain mietin, sanoin ep{r|iden, mutta sitten sopertelin hieman vaivautuneena: - Mietin, tuota noin, mahtaisitko sin{ haluta ottaa muutamia valokuvia minusta. Tarkoitan siis alastomana. Tunnen koko joukon mukavia nuoria miehi{, jotka ottaisivat enemm{n kuin mielell{{n minulta valokuvan muistoksi. Nyt oli Tomin vuoro n{ytt{{ hieman h{mmentyneelt{. Olen melko varma ettei yksik{{n niinsanotusti hyv{mainen nainen ollut viel{ koskaan pyyt{nyt h{nt{ kuvaamaan itse{{n alastomana pelk{st{{n omaksi ilok- seen. - Hitto, miksei, tietenkin, h{n sanoi lopulta. - Se olisi minulle itse asiassa ilo. Olen ottanut nyt kolmattakymment{ valokuvaa lordi Montmorencyst{ ja h{nen seurueestaan eik{ minulla ole en{{ muita t|it{ ennen kuin Walesin prinssi saapuu lauantaina. Miss{ sin{ ajattelit, ett{... Samassa pieni liikeneuvottelumme keskeytyi siihen ett{ kapteeni Wilks rynt{si kirjastoon kirjekuori k{dess{{n ja kasvot puhdasta iloa s{- teillen. - Lopultakin! h{n kiljaisi kirjett{ heilutellen. - Kirje Effielt{! T{ss{, Jenny, lukisitko sen? Olen kertonut sinulle, ett{ Effie on mel- koinen veijari, vai mit{? T{ss{ on siit{ todisteena mustaa valkoisel- la! Kaikkea h{n keksiikin! Maltan tuskin odottaa, ett{ saan kirjoittaa ja kertoa h{nelle meid{n pikku hurvitteluistamme. Mutta toisaalta kir- joittaminen ei suju minulta mitenk{{n kovin helposti, joten minun on kaiketi odotettava kunnes siihen tarjoutuu sopivan tyls{ ilta - mutta sellaista ei ainakaan toistaiseksi n{yt{ olevan n{k|piiriss{, eih{n, Jenny? H{n puristi minua leikkis{sti takapuolesta ja ojensi kirjeen minulle. Se oli l{hetetty Southwoldista, Suffolkista, miss{ Frobisherien per- heell{ oli ihastuttava, tilava kes{asunto, jossa he oleskelivat ke- s{aikaan vastapainoksi heid{n hieman j{yk{lle talolleen Kensingtonis- sa. * * * Rakas Marcukseni Toivottavasti olet yht{ hyv{ntuulinen saadessasi t{m{n kir- jeen kuin min{ olen t{m{n l{hett{ess{ni! Vannon, rakkaani, ett{ el{m{ni on viime aikoina ollut t{ynn{ mit{ mielikuvituk- sellisimpia tapahtumia, joukossa muutamia, jotka j{rkytt{isi- v{t jopa sinuakin, tuhma mieheni! Olenko jo kertonut sinulle uudesta yst{v{st{ni, Dolly Parke- rista? H{n on ihanan suloinen, kerrassaan pilaantumaton tyt- t|! Me tapasimme kun h{n esiintyi Red Lamp-teatterissa er{{ss{ aika uskaliaassa ranskalaisessa farssissa, jota k{- vimme muutamien yst{vieni kanssa katsomassa yh{ uudestaan ja uudestaan. Dolly esitti h{vytt|m{n varakasta *femme fatalea*, joskin h{n vannoo t{ysin viattomasti, ettei h{n olisi koskaan ottanut vastaan sit{ roolia jos h{n olisi tiennyt sen kaikki vaiku- tukset. Mit{ viattomuutta! Kyseess{ on yksi tuhmimmista kos- kaan n{kemist{ni n{ytelmist{ ja olen varma, ett{ sin{kin oli- sit pit{nyt siit{, rietas poikaseni. Mutta voi harmi! Teatte- ri oli pakko sulkea sen j{lkeen, kun sinne rynt{si er{{n{ il- tana kesken n{yt|ksen joukko synkeit{ poliiseita ainoana tar- koituksenaan pilata kaikkien ilo. Vaikka jotkut niist{ lain- valvojista olivatkin melko salskeita ja komeita niin en silti voi siet{{ ilonpilaajia. Yst{v{ni ja min{ pakenimme n{ytt{m|n takaovesta Dolly joukos- samme - ja sill{ tavalla me tapasimme. Sen j{lkeen, niin, sen j{lkeen Dollysta ja minusta on tullut syd{nyst{v{t. Ja, rak- kaani, yrit{n t{ss{ kertoa sinulle, ett{ h{nell{ on syd{nalaa (siis rintoja) meid{n molempien edest{! Huolimatta h{nen herk{st{, taiteellisesta aistillisuudestaan h{nt{ pidet{{n korkeanluokan n{yttelij{n{, tai ainakin h{n itse pit{{ itse{{n sellaisena - ja t{ytyy sanoa, ett{ h{n to- tisesti tiet{{ miten panna tuttavapiirimme miesten sepalusna- pit kestokykyns{ rajoille. Min{ vannon, rakas sokerinpalani, etten ole koskaan n{hnyt rohkeampaa kaula-aukkoa, mustempia silmi{ tai punaisempia, kiilt{v{mpi{ huulia kuin on t{ll{ minun suloisella syd{nyst{- v{ll{ni. Jos Luoja olisi varustanut minut erilaisella luon- teella niin minun on sanottava ett{ olisin jonkin verran ka- teellinen Dollylle. Itse asiassa, kultaseni, min{ aion pit{{ teit{ kumpaakin tarkasti silm{ll{ kun te tapaatte, mik{ on k{yt{nn|ss{ v{ist{m{t|nt{, sill{ h{n suorastaan kuolaa tavata sinut palattuasi Skotlannista koska olen kertonut h{nelle kaiken sinusta. Ja koska Dolly on t{ll{ hetkell{ ty|t|n joh- tuen poliisin ep{miellytt{v{st{ ja typer{st{ huomiosta, is{ pyysi yst{v{llisesti h{net mukaamme kes{m|kille. P{{tellen katseista joita is{ luo h{neen, olen varma ettei h{nen vieh{- tysvoimansa ole j{{nyt edes is{lt{, silt{ vanhalta ketulta, huomaamatta! Muistatko, rakkaani, ihanan yhteisymm{rryksen, jonka me saa- vutimme viimeksi tavatessamme? Olin joutunut vuoteeseen jon- kin pelottavan sairauden ly|m{n{ ja tohtori Gilbertin vieh{- tysvoima oli minulle liikaa. (Vannon, ett{ h{n muuttui punai- seksi kuin tomaatti, kun tapasimme uudestaan t{ss{ er{{n{ p{iv{n{, mies parka!). No, joka tapauksessa tunnen houkutusta kertoa sinulle er{{st{ aika mehukkaasta jutusta, joka sattui er{{n{ p{iv{n{, kun teimme Dollyn kanssa ev{sretken merenran- nalle. Dolly oli ottanut mukaan ev{skorin t{ynn{ mit{ houkuttelevam- pia herkkuja, joita h{nelle oli l{hett{nyt er{s herrasmiesi- hailija - todellinen loistavalla maulla varustettu taiteenys- t{v{ Dollyn mukaan; h{nen nimens{ on Thirkettle, mutta en us- ko, ett{ sin{ tai min{ tunnemme h{nt{. Dolly ja min{ olimme sit{ mielt{ ett{ meri-ilma nostattaisi ruokahaluamme ihanas- ti. (Mutta mit{ me Dollyn kanssa nostatimmekaan!!!). K{rsi- v{llisyytt{, enkelini, min{ jatkan. Olimme Dollyn kanssa tuskin l|yt{neet mukavan suojaisen pai- kan dyyneilt{ kun Dolly veti ev{skorista pullollisen hienoa madeiraa. Itse asiassa Dolly tuskin koskaan poistuu kovinkaan pitk{n matkan p{{h{n pullollisesta tai parista shamppanjaa tai muuta valkoviini{ - h{n on katsos sill{ tavalla tapojensa orja. Kikattelimme pian hilpe{sti ja, niin kuin koulutyt|t, me riisuimme saappaamme ja sukkamme ja juoksimme vedenrajaan miss{ ilakointimme olisi varmasti aiheuttanut tyypillist{ pikkuporvarillista kuohuntaa jos rannalla olisi ollut muita tuona p{iv{n{. Kuinka tuhma pari me olimmekaan - molemmat kaupunkivaatteis- samme mutta paljain jaloin; Dolly l{hes paljaat rinnat ko- hoillen heng{styksest{ ja vahvasti meikatut n{yttelij{tt{ren- silm{t kimallellen ilosta ja madeirasta; min{ puku aivan m{r- k{n{ ja liimautuneena reisiini, tukka roikkuen vapaana neu- loistaan kaulallani ja olkap{ill{ni! Olimme ilakoineet siten noin parikymment{ minuuttia kun heit- t{ydyimme uupuneina makaamaan kuumalle rantahiekalle purskah- dellen yh{ aina v{lill{ tytt|m{isiin kikatuksiin. Kun me lo- pulta v{hitellen saavutimme takaisin normaalin mielentilamme, tulimme tietoisiksi kahden herrasmiesornitologin l{hestymi- sest{. He olivat tarkkailleet voimakkailla kiikareilla dyy- neill{ elelevi{ erilaisia kahlaajalintuja. Meid{n saapumisemme oli ik{v{ kyll{ h{irinnyt lintuja niin suuresti ett{ ne olivat lent{neet tiehens{. Vaikka miehet olivat ymm{rrett{v{sti hieman {rtyneit{, saivat anteeksipyyn- t|mme - ja erityisesti Dollyn r{pyttelev{t silm{ripset - hei- d{t nopeasti leppym{{n. L{hemmin tutustuttuamme he osoittau- tuivat tyls{st{ harrastuksestaan huolimatta varsin persoonal- lisiksi nuorukaisiksi. Kumpikin oli pahuksen hyv{n n{k|inen eiv{tk{ he panneet pahakseen madeiratilkkasta - itse asiassa kummallakin oli mukanaan taskumatillinen konjakkia, jonka me iloisesti jaoimme kesken{mme. V{hin mit{ saatoimme tehd{ vastapalvelukseksi - ja hyvitt{{k- semme sen, ett{ olimme pilanneet heid{n lintujentarkkailuaa- munsa ajattelemattomalla k{yt|ksell{mme - oli tarjoutua jaka- maan heid{n kanssaan herkullinen lounaskorimme. S|imme siis yhdess{ savustettua lohta, erilaisia kylmi{ leikkeleit{, ek- soottisia vihannessalaatteja, tryffeleit{ ja suklaakakkua ja huuhtelimme kaiken alas viinim{{r{ll{ joka olisi varmasti riitt{nyt mammalle ja papalle kokonaisen kuukauden sunnuntai- p{iviksi. Olen harvemmin nauttinut ateriasta niin suuresti, rakkaani! Parhaanlaatuinen shamppanja sai aistillisuuteni her{{m{{n h{- lytt{v{lle asteelle. Auringon l{mp| kasvoillamme ja paljailla s{{rill{mme ja tilanteen uutuudenvieh{tys - eih{n sit{ nyt joka p{iv{ tapaa kahta niin mukavaa nuorta herrasmiest{ niin syrj{isess{ paikassa - saivat Dollyn ja minut pian hehkumaan ilosta. Joten kun uudet yst{v{mme ryhtyiv{t suhteemme roh- keammiksi kuin mit{ muuten ehk{ olisimme tuskin hyv{ksyneet, me olimme t{ysin voimattomia torjumaan heid{n lemmekk{{t yri- tyksens{. Dolly, jolle helle oli osoittautunut liian suureksi, viinit liian moninaisiksi ja seura liian kiihottavaksi, on t{h{n p{iv{{n asti kielt{ytynyt kertomaan minulle rantakokemuksensa yksityiskohtia. Asiasta kysytt{ess{ h{n vain pyyhk{isee t{ri- sev{ll{ k{dell{ otsaansa, sulkee noenmustat silm{ns{ ja huo- kaisee raskaasti. Min{ puolestani tunsin itseni t{ysin kykenev{ksi viihdytt{- m{{n komeaa yst{v{{ni - heid{n nimens{ olivat muuten Laurence ja Roger ja ensin mainittu oli minun erityinen suosikkini - ja kun me seuraavan kerran tapaamme, rakas Marcukseni, min{ tulen kertomaan sinulle kaikki yksityiskohdat sek{ my|s n{yt- t{m{{n k{yt{nn|ss{ mit{ tapahtui tuossa hotellissa Southwol- dissa tuona elokuisena iltap{iv{n{. Rakkauteni kuuluu aina sinulle Sinun oma suloinen (mutta herkullisen tuhma) Effiesi. * * * - H{n on varsinainen pakkaus, eik| olekin? Marcus huomautti kun olin lopettanut lukemisen. - Totisesti, ei ole toista minun Effieni kal- taista! - Tuo h{nen yst{v{ns{, Dolly, kuulostaa my|s melkoiselta persoonalli- suudelta, min{ sanoin. - Palan suorastaan halusta tavata h{net jona- kin p{iv{n{. - Niin min{kin, Marcus lis{si. - Itse asiassa maltan tuskin odottaa saadakseni vied{ heid{t molemmat s{nkyyn samanaikaisesti. Olen varma siit{ ett{ Dolly on sellaiseen taipuvainen - kaikki n{m{ n{yttelij{t- t{ret ovat, uskoisin. Mutta nyt minun on l{hdett{v{ ampumaan. Minun on pakko my|nt{{, ett{ t{{ll{ ollessani minusta on kehittynyt melkoinen mets{stysurheilun yst{v{. T{n{ aamuna ja muutaman seuraavan p{iv{n ajan me ammuskelemme kohti vanhaa Abernethyn paikkaa. Lizzien is{ ha- luaa innokkaasti ajaa riistaa l{hemm{s taloa niin ett{ sen ymp{rist|s- s{ on prinssin saapuessa runsaasti lintuja. H{n ei halua ett{ prinssi joutuu tarpomaan mailikaupalla soita ja nummia jotain yksin{ist{ teer- t{ etsim{ss{. Ent{ mit{ sin{ aiot, Tom? - Min{ taidan, kuule, j{tt{{ t{ll{ kertaa v{liin, Tom vastasi hauko- tellen. - Olen nauttinut suuresti mets{styksest{ muutaman viimeksi kuluneen p{iv{n aikana, mutta l|ysin eilen ihastuttavan mets{puron, mist{ saisi t{ydellisi{ maisematutkielmia. Taidan painua sinne mik{li sinulla ei ole mit{{n sit{ vastaan. - Mit{p{ minulla, Marcus levitti k{si{{n. - J{{p{h{n enemm{n lintuja meille muille. No, t{ytyy t{st{ l{hte{. Aika ei odota ket{{n, kuten sanotaan. - *Vis   vis*, mist{ me taas olimmekaan puhumassa? Tom sanoi Marcuksen poistuttua ja j{tetty{ meid{t taas kahden kirjastoon. - Ai niin, tahtoisitko tulla mukaani sinne mets{purolle? Vaikka se onkin vain ly- hyen, miellytt{v{n k{velymatkan p{{ss{ t{{lt{, se on t{ysin suojainen paikka. Se muodostaisi t{ydellisen taustan sellaisille valokuville, joista sin{ {sken puhuit ja p{iv{kin on kuin tilauksesta ilahduttavan l{mmin. Ellei sinulla sitten ole muita suunnitelmia... - Ei, ei mit{{n, rakas Tom, kiiruhdin innokkaasti vakuuttamaan. - Mi- n{ tulen mielell{ni mukaasi. K{v{isen vain huoneessani ja sitten tulen seuraasi. Tavataanko suihkul{hteell{ noin kahdenkymmenen minuutin ku- luttua? * * * Tuntia my|hemmin l{hdin Tomin kanssa syrj{iselle mets{purolle tukka vasta laitettuna ja kasvot puuteroituina. Linnut liversiv{t ja aurinko paistoi poutapilviselt{ taivaalta. H{n kantoi mukanaan kameraansa - isoa mahonki- ja messinkih|k|tyst{, joka seisoi vankan kolmijalan va- rassa - ja olalta nahkahihnan varassa roikkuvaa laatikkoa, jossa h{n kuljetti lasilevyj{, joille valotus tapahtuisi. Vaikka h{nen taakkansa oli selv{sti melko raskas, h{n kielt{ytyi ehdottomasti avuntarjouksis- tani. - Ei, ei, kultaseni, ei miss{{n tapauksessa! h{n torjui p{{tt{v{ises- ti. - Eih{n sinusta voisi ottaa valokuvia jos sin{ olisit heng{sty- nyt ja hikinen. En ollut ihmeekseni koskaan aikaisemmin k{vellyt tuota purolle johta- vaa polkua vaikka luulin tuntevani hyvin kaikki l{hiymp{rist|n polut lukuisilta k{velyretkilt{ni. Itse asiassa se oli niin hyvin piilossa, etten ollut aikaisemmin edes huomannut sit{. Ilmeisesti se oli yht{ tuntematon muillekin vieraille, sill{ kun me pienen m{en p{{lle p{{s- ty{mme katsoimme takaisin p{in, n{imme useita pieni{ mies- ja naisryh- mi{ k{velem{ss{ muualla Monmorencyn linnan mailla, mutta emme tavan- neet ket{{n polulla ja maaseutu edess{mme ja ymp{rill{mme vaikutti t{ysin autiolta. Tulimme purolle h{mm{stytt{v{n lyhyen hetken p{{st{. Kapea, kimaltele- va virta tanssi edess{mme auringonpaisteessa ja ilman t{ytti lintujen laulu. - Kuinka ihastuttava paikka t{m{ onkaan! min{ huudahdin luonnon kau- neuden lumoamana. - Niin totta totisesti onkin, Tom my|nsi. - Osuin t{nne muuten ihan sattumalta. Vanha Montmorency kertoi minulle, ett{ h{n tulee vain har- voin itsek{{n t{nne mets{st{m{{n koska t{{ll{ on huonosti suojaa lin- nuille, mutta aina joskus, kun s{{ on hyv{, he tekev{t naisv{en kanssa ev{sretki{ puron rannalle. Me istuimme suurelle kivelle puron rantaan kuin auringossa paistatte- levat sisiliskot. Pieni{ pilvi{ purjehti taivaan poikki niin ett{ puro kylpi v{lill{ kirkkaassa auringonpaisteessa ja oli v{lill{ varjossa kunnes aurinko taas tuli esiin. Tom Feather oli, kuten olen kertonut, mit{ mukavin ja leppoisin seuralainen jolta irtosi helposti kompa tai vitsi niin ett{ tunsin pian oloni t{ysin rentoutuneeksi. H{n selosti minulle kameransa toimintaa ja valon moninaisia ominaisuuksia kunnes minusta oli t{ysin selv{{, ett{ valokuvaaja on joka tavalla yht{ pal- jon taidemaalari kuin taitelija pensseleineen ja paletteineen; valoku- vaaja vain maalaa valolla. - No niin, rakas Jennyni, Tom Feather sanoi lopulta kohottaen katseen- sa puolipilviselle taivaalle. - Ellen pahasti erehdy niin aurinko menee tuon suuren hevosenmuotoisen pilven taakse noin viiden minuutin kuluttua t{st{ hetkest{. Min{ laitan kamerani valmiiksi ja siin{ vai- heessa kun aurinko tulee taas esiin, olen valmis ottamaan sinusta va- lokuvan juuri sellaisena kuin sin{ olet t{ll{ hetkell{, istumassa t{l- l{ kivell{. H{n pystytti nopeasti kolmijalkansa ja neuvoi minua oikean poseerausa- sennon ottamisessa. Nojauduin taaksep{in kalliota vasten toisen kyy- n{rp{{ni varaan rentoutuneessa asennossa. Tom sovitti puulaatikosta ottamansa lasilevyn kameraansa ja sitten, t{ysin oikealla hetkell{, aurinko tuli esiin pilven takaa. Tom s{{teli hetken kameransa etuosassa olevaa suurta messinkikehyksis- t{ linssi{ ja katosi sitten laatikon taakse mustan kankaan alle. - Voisitko siirt{{ hieman oikeaa k{tt{si? h{nen vaimentunut {{nens{ pyysi kankaan alta. - Noin on oikein hyv{. Hienoa. S{ilyt{ tuo asen- to, ole hyv{, ja pysyttele t{ysin liikkumatta kunnes annan luvan taas liikkua. H{n poisti linssin suojuksen ja kuulin h{nen laskevan hitaasti: yk- si... kaksi... kolme. Sitten h{n pani suojuksen takaisin linssin p{{l- le ja ilmestyi hieman punoittavana n{kyviin kankaan alta. - Oikein hyv{, voit liikkua, h{n sanoi touhutessaan lasilevyn kanssa. - Voit nyt hieman oikoa j{seni{si jos haluat. Ajattelin ottaa seuraa- vaksi kuvan hieman eri suunnasta niin ett{ saamme taustalle hieman enemm{n puroa. K{vimme j{lleen l{pi saman prosessin ja Tom ilmaisi olevansa tyytyv{i- nen lopputulokseen. - Ja nyt sitten, h{n sanoi lopulta, - voisit riisua vaatteesi. Au- rinko on nyt juuri sopivassa kulmassa. Riisuin vaatteeni tuntien pient{ eroottista v{rin{{. Olin riisunut alusvaatteeni jo etuk{teen ja pian seisoin alastomana Tomin ihailevan katseen edess{. - Suurenmoista! h{n huudahti ihastuneena n{hdess{{n Venuksensa alasto- maksi riisuuntuneena edess{{n. - Sinulla on todella upea, fantasti- nen vartalo, neiti Everleigh, jos saan olla niin r|yhke{ ett{ sanon asian {{neen. - Saat toki, herra Feather, vastasin hymyillen. - Sinulla itsell{si- kin on varsin komea fysiikka, jolle alastomuus taatusti tekisi oikeut- ta. H{n nauroi ja touhusi j{lleen kameransa kimpussa. Tomin neuvosta otin kivell{ saman poseerausasennon kuin aikaisemminkin. - No niin, h{n neuvoi, - kun sanon nyt, niin haluan sinun nojautuvan hieman eteenp{in ja vet{v{n syv{{n henke{. - Miksi? kysyin tuntien itseni hieman h{mmentyneeksi. - Se tuo entist{ paremmin esiin povesi suurenmoisen t{ytel{isyyden, rakas Jenny-neiti. Min{ opin jotakin joka hetki! Pian Tom oli valmis ottamaan kuvansa. Otin h{nen komennostaan vaaditun asennon ja Tom otti suojuksen linssin p{{lt{ kuten aikaisemminkin. - Upeaa! Mahtavaa! kuului h{nen riemastunut arvionsa. - Kerrassaan suurenmoista! Olen varma, ettei yksik{{n ammattimalleistani pystyisi poseeraamaan noin luonnollisen n{k|isesti. - Imartelu vie sinut mihin tahansa, sin{ tuhma poika, sanoin h{nelle r{pytellen ripsi{ni ja miettien olivatko ne yht{ pitk{t ja tummat kuin Dolly Parkerin. - T{ll{ kertaa haluan ett{ nojaudut viel{ hieman kauemmas taaksep{in, Tom pyysi ja tarkisti jotakin kameran linssin l{pi. - Juuri noin! Hyv{! Ja voisitko avata hieman reisi{si? Tein k{skyn mukaan ja paljastin vittuni pehme{n, vaaleanpunaisen vaon kameran silm{n r{v{ht{m{tt|m{lle tuijotukselle. Tomin laskiessa sekun- teja tunsin selitt{m{t|nt{ kainoutta. Olin iloinen ett{ linssi tuntui niin kuolleelta, sill{ en olisi halunnut esiinty{ sill{ tavalla el{- vien, tarkkailevien silmien edess{. Toisaalta ajatus, ett{ tosiasiassa esiinnyin parhaillaan ehk{ satojen el{vien silmien - silmien, joista en viel{ tiennyt mit{{n, silmien, jotka joskus katselisivat kuvaani - edess{, aiheutti vitussani outoa, ehk{ hieman perverssi{ v{rin{{. Kuinka moni nuori mies tulevaisuudessa runkkaisikaan vuoteessaan kat- sellen minua sellaisena kuin juuri nyt olin? Kuinka monen miehen yksi- tyiseen, salaiseen kokoelmaan tulisin t{llaisena joskus kuulumaan? Eroottisen nautinnon lis{ksi ajatukset aiheuttivat minussa ahdistusta kun minut valtasi hetkeksi tunne, ett{ tuo tunteeton lasisilm{ varasti minulta osan itse{ni - tuo Jenny, jonka se parhaillaan tallensi lasi- levylle ei olisi en{{ min{ vaan kenen tahansa sen haltuunsa saavan omaisuutta... - Ja nyt, Tom sanoi, - voisit polskutella virrassa kuin jokin mui- naistaruston vesinymfi. Sellaisesta kuvasta tulee hyvin taiteellinen, olen varma siit{. - Tom... sanoin ep{varmasti. - Mit{ kuville tapahtuu kun olet kehit- t{nyt ne? Aiotko panna ne myyntiin? - En tietenk{{n! Tom puuskahti suorastaan n{rk{styneen{. - Kaupalli- set kuvat ovat eri asia, niit{ otettaessa minulla on selke{ maksusopi- mus mallin kanssa. N{m{ kuvat ovat sinun ja vain sinun, joskin toivoi- sin tietysti sinun antavan minun s{ilytt{{ negatiivit pelk{st{{n yksi- tyiskokoelmiini. Ja jos jokin kuvista onnistuu taiteellisessa mieless{ niin hyvin, ett{ haluan tehd{ siit{ taidesuurennoksen - kuten pahasti pelk{{n k{yv{n - niin siin{kin asiassa lopullinen p{{t|s j{{ yksin ja vain sinulle. Joka tapauksessa, rakas Jenny, voin vakuuttaa sinulle kunniani kautta, ett{ et tule p{{tym{{n tiet{m{tt{si tai tahtomattasi ranskalaisia postikortteja kaunistamaan... joskin t{ytyy sanoa, ett{ sinun kasvoillasi ja vartalollasi ansaitsisimme molemmat sill{ tavalla kohtalaisen rahasumman. Tomin selitys rauhoitti mieleni ja astelin h{nen avustuksellaan alas karkeilta kivilt{ virtaan. Vesi tuntui h{mm{stytt{v{n kylm{lt{, sill{ p{iv{ oli erityisen l{mmin, ja olin tietoinen siit{, ett{ n{nnini oli- vat sen seurauksena ponnahtaneet pystyyn. Ne ovat, vaikka itse sanon- kin, upeat n{nnit - Teddie Pitchforth sanoi kerran, ett{ h{n n{ykkii niit{ mieluummin kuin mansikoita vaikka molemmat ovat yht{ pehmeit{ ja makeita - ja Tom halusi ottaa minusta yl{vartalokuvan, jossa ruusunv{- riset n{nnini p{{sisiv{t t{ysiin oikeuksiinsa. Ensimm{isess{ kuvassa seisoin virrassa k{det kohotettuina kohti tai- vasta kuin olisin jokin muinainen aurinkojumalan palvoja. Sitten no- jauduin eteenp{in ik{{n kuin ihailemaan kuvajaistani vedess{ niin ett{ tissini roikkuivat - jos minun tissieni kohdalla moista sanaa voi k{ytt{{. Lopuksi poseerasin virran keskell{ olevalla suurella kivell{ ja levi- tin Tomin pyynn|st{ jalkani niin auki kuin pystyin ja sormeilin samal- la hajamielisesti h{pykiharoitani. Uskomatonta kuinka kiihottavalta viile{ tuulenhenk{ys tuntui avoimessa, kuumottavassa vitussani! Tunsin itseni samanaikaisesti suunnattoman haavoittuvaiseksi ja suunnattoman riettaaksi, mik{ oli todella herkullinen tunneyhdistelm{. - Se oli suurenmoista, Jenny, kerta kaikkiaan loistavaa, Tom sanoi lo- pulta pannessaan pois levyj{{n. - Nyt voit tulla pois virrasta jos tahdot. En kuitenkaan tullut vaan ryhdyin hyp{htelem{{n yl|s ja alas ja rois- kutin samalla ison m{{r{n vett{ h{nen p{{lleen. - Varo v{h{n! h{n huusi. - Sin{ tuhoat valokuvat jos roiskit le- vyille likaista vett{! - Mik{ voisi olla puhtaampaa kuin vuoripuron vesi, sin{ tyhm{ mies? kysyin kiusoittelevasti hymyillen. - Tule t{nne niin pidet{{n yhdes- s{ hauskaa. Min{ tunnen itseni niin j{yk{ksi poseerattuani sinulle niin kauan, ett{ minun on verrytelt{v{ hieman j{seni{ni. Ja katsoessa- ni housujesi etumusta huomaan ett{ sinunkin t{ytyy tuntea melkoista j{ykkyytt{. Tom vilkaisi pullottavaa sepalustaan, nauroi ja vapautui vikkel{sti vaatteistaan ja n{ytti aivan kreikkalaiselta kuvapatsaalta kahlates- saan virtaan - paitsi ett{ kreikkalaisten kuvapatsaiden kyrv{t har- vemmin sojottavat yht{ ylv{{sti kohti taivasta kuin Tomin kyrp{ sojot- ti. Pian me kisailimme alastomina virrassa vett{ l{iskytellen ja kil- juen ja kiihottuen. Karkotimme varmaan kaikki l{hist|n pikkukalat pii- lokoloihinsa kivien alle. Yksi asia johti toiseen. Ennen pitk{{ suutelimme Tomin kanssa intohi- moisesti ja seisoimme alastomina keskell{ virtaa. Tunsin h{nen uhkean kyrp{ns{ j{ykk{n{ vatsaani vasten peitt{ess{ni h{nen kaulansa ja rin- tansa leikillisiin n{ykk{isyihin. Vesi ulottui meit{ navan korkeudelle ja kietaisin jalkani h{nen lantionsa ymp{rille - h{n oli riitt{v{n voimakas kannattelemaan minua siten vaikka virta py|rteili ymp{rill{m- me - ja pian tunsin t{yttyv{ni h{nen suurenmoisesta kyrv{st{{n, jonka ymp{rysmitta oli kasvanut varmaan tuuman tai pari kylmyyden johdosta. Suumme kohtasivat n{lk{isin{ yh{ uudestaan ja uudestaan ja sitten Tom imeskeli t{ysin voimin rintojani. Tunne oli niin s{hk|ist{v{, ett{ tunsin kuinka lauetessani ekstaasiin aloin menett{{ tasapainoani. Seu- raavaksi tajusin ett{ olimme molemmat kaatuneet virtaan. Kohottauduin henke{ni haukkoen takaisin seisomaan ja etsin katseellani Tomia, mutta h{nest{ ei n{kynyt merkki{k{{n. K{{ntelin p{{t{ni puolel- ta toiselle mutta en n{hnyt vilaustakaan h{nest{. Aloin huolestua. En- t{ jos virta oli kiskaissut h{net mukaansa ja h{n oli hukkunut? Ehk{ h{n oli iskenyt p{{ns{ johonkin kiveen ja menett{nyt tajuntansa. Kuinka {kki{ paniikki korvasikaan himon, jonka vallassa olin ollut vain hetke{ aikaisemmin! [kki{ voimakkaat k{det tarttuivat minuun takaap{in ja l{htiv{t kuljet- tamaan minua kohti rantaa. Minut paiskattiin mahalleni samalle kivel- le, jolla olin poseerannut valokuvia varten. Oliko jokin outo vesipeto tarttunut minuun, jokin k{{rme, sellainen kuten kuuluisa Loch Nessin hirvi|? Kirkaisu alkoi muotoutua kurkussani. - Min{ opetan sinut roiskimaan vett{ kameralleni ja upottamaan minut umpisukelluksiin! tuttu {{ni huusi takanani tehdyn vihaisena. - Hit- to, olin juuri laukeamaisillani kun sin{ aloit v{{ntelehti{ kuin vasta pyydetty lohi! Samassa Tomin j{ykk{ kyrp{ seiv{sti minut ty|ntyen takaap{in syv{lle m{rk{{n vittuuni. H{nen voimakkaat, miehekk{{t k{tens{ kourivat edest{ rintojani ja n{nnini vastasivat luonteenomaisella tavallaan. Tunsin h{nen l{mpim{n, m{r{n kielens{ lipovan kaulaani, olkap{it{ni ja korva- lehti{ni. - Nai minua, senkin vesipeto! min{ kiljaisin kun h{nen lantionsa takoi persett{ni vasten yh{ voimakkaammin ja voimakkaammin. Ty|nsin taka- puoltani ulosp{in kohdatakseni h{nen mahtavat ty|nt|ns{ ja annoin val- lan villeimmille vaistoilleni. Olin yht{ virran kohinan ja taivaalla purjehtivien pilvien kanssa. Olin kiimainen narttu, joka kopuloi uroksensa kanssa viile{ll{ ranta- kivell{ poljaan taivaan alla! N{in Aatami ja Eevakin varmaan tekiv{t paratiisissa ennen syntiinlan- keemusta? Tunsin olevani kuin nymfi jossakin niist{ antiikkisista maa- lauksista, joita roikkui Montmorencyn linnan seinill{ ja kun orgasmi lopulta r{j{hti minussa, tunsin todella yhtyv{ni Tomin lis{ksi allani olevaan kiveen, ymp{rill{mme kuohuvaan virtaan, yll{mme kaartuvaan taivaaseen ja ymp{rill{mme kaikuvaan lintujen lauluun. My|hemmin kuivattelimme itsemme auringossa virran partaalla. Sitten, l{mpim{sti tyydytettyin{ nussittuamme viel{ kerran - mutta t{ll{ ker- taa hitaammin ja hellemmin - avoimen taivaan alla, palasimme takaisin linnaan lounaalle. * * * Sin{ iltana p{iv{lisell{ olin ilahtunut saadessani uusia tuttavuuteni Courtstreten kreivin kanssa, jonka ihastuttavan vaimon - nimelt{{n Mi- riam - seurasta olin jo usein saanut nauttia korttipelin merkeiss{. Kreivi istui oikealla puolellani. Vasemmalla puolellani istui herra Thirkettle. Keskustelu oli k{{ntynyt runouteen. Olin ilmaissut ihailevani sek{ lordi Byronia ett{ herra Edward Learia, jonka H|lynp|lyrunous oli suurta muotia seurapiireiss{. - Kyll{, Lear on huipputyyppi, olen samaa mielt{, sanoi herra Thir- kettle, joka kaikesta p{{tellen tunsi henkil|kohtaisesti kyseisen her- ran. - H{n asuu nykyisin heikon terveytens{ takia ulkomailla, mutta olemme Angelican kanssa vierailleet usein h{nen luonaan kun matkamme ovat vieneet meid{t Italiaan. - H{n on tiet{{kseni my|s jonkin lajin kuvataiteilija, Courtstreten kreivi sanoi. - Kyll{ vain, herra Thirkettle ny|kytteli tiet{v{sti, - joskaan ei maalarina ehk{ aivan korkeinta kansainv{list{ huippua. Meill{ on vai- moni kanssa kuitenkin ilo omistaa muutamia h{nen parhaita t|it{{n. Vieraamme ovat ihailleet niit{ suuresti. Kapteeni Wilks istui meit{ vastap{{t{ ja h{n oli kuunnellut tarkkaa- vaisesti keskusteluamme. - Eik|s t{m{ Lear ole se heppu joka kirjoittelee limerikkej{ ja sen sellaista? h{n kysyi varsin sokeltavalla {{nell{. - Pit{{ paikkansa, min{ sanoin ja yritin yst{v{llisesti viestitt{{ Marcukselle katseellani, ett{ h{n tekisi viisaammin jos keskittyisi vain kuuntelemaan, mutta eih{n se tietenk{{n onnistunut. - Me pu- huimme juuri h{nest{. - Mik{ se juttu taas olikaan? Marcus sokelsi. - Se jossa oli jotain naisesta ja hilkasta? - Anteeksi? - Nuoresta naisesta ja hilkasta, Wilks soperteli. - Jotain linnuis- ta, jotka istuivat sen p{{lle. - Juu, tosiaan, aivan! herra Thirkettle huudahti {kki{ ilahtuneen n{- k|isen{. - Antakaahan kun mietin: Oli kerran nuori nainen jonka hilkka irtosi kun linnut istuivat sen p{{lle Mutta h{n sanoi:'H{ll{ v{li{, kuljen vaikka ilman lakkia. Kunhan pikkulinnut saavat kakkia. - Juuri tuota min{ tarkoitin! Marcus huudahti taputtaen liioitellun {{nekk{{sti k{si{{n. H{n oli selv{stikin j{lleen tapansa mukaan k{yt- t{nyt varsin vapaamielisesti hyv{kseen lordi Montmorencyn n{enn{isesti pohjatonta viinikellaria. - Se tuo aina mieleeni morsiameni, neiti Effie Frobisherin. H{n on sellainen tytt|, joka my|skin haistattaa paskat kaikelle. Herra Thirkettle n{ytti ahdistuneelta ik{{n kuin Marcuksen kielenk{yt- t| saattaisi loukata minua, mutta vakuutin h{nelle silm{niskulla ettei siit{ ollut pelkoa. - H{n on siis reipas tytt|, t{m{ teid{n neiti Frosbisherinne? kreivi kysyi kohteliaasti. - Niin on ashia n{ht{v{, kapteeni Wilks vastasi ja ryhtyi kaivelemaan taskujaan. - Hitto, min{ shain t{n{{n h{nelt{ kirjeen, jossha h{n shanoi... Auts! Voi helkkari minun kanssani! Iskin oikean polveni p|y- d{n jalkaan. Hymyilin sis{{np{in ja vedin jalkani takaisin potkaistuani Marcusta oikeaan polveen. Marcus oli joskus t{ydellisen tahditon typerys vaikka rakastinkin h{nt{ suuresti. Mutta en sallinut h{nen tehd{ itsest{{n aasia. - On minulla yksi itse tekem{nikin limerikki, h{n julisti irvistel- ty{{n hetken polveaan. - Minun Effieni oli halkaista rintaliinansa nauraessaan sille, kun kerroin sen h{nelle. Haluaisitteko te kuulla sen? Asioiden meno siihen malliin oli v{ist{m{t|nt{. Marcus tunnettiin up- seerimessiss{ 'kahden pullon miehen{', mutta olin silti sit{ mielt{ ett{ jonkinlaiset pid{kkeet h{nen kohdallaan olisivat pian tarpeen. Ilmaisimme tietty{ vastahakoisuuttamme k{tkem{tt{ halumme kuulla h{nen limerikkins{. - Selv{ juttu! No niin, miten se nyt menik{{n? Hetkinen vain: Oli Kalkuttassa vanhapiika isorevainen, joka osti naimakoneen h|yryk{ytt|isen. Kynttil{n valossa hihitellen H{n tarttui kahvaan naimakoneen sen ... Viimeinen s{e hukkui vaivautuneen ryinn{n myrskyyn ja tuolinjalkojen siirtelyn aiheuttamiin {{niin. Kaikeksi onneksi naisten oli juuri sil- loin aika siirty{ omalle puolelleen ja uskon, ett{ Marcukselle pidet- tiin poistuttuamme herraseurassa 'tiukka puhuttelu' aiheesta s{{dytt|- m{t puheet naisen l{sn{ollessa. Sellaisen vaikutelman asiasta sain, kun keskustelimme my|hemmin kreivin kanssa kahvikuppien {{ress{ teras- silla kirjaston alapuolella. * * * Oli suurenmoinen kes{ilta, linnut lenteliv{t korkealla taivaalla ja varjot venyiv{t kuin pitk{t tummat sormet yli tiluksen. Sellaisina il- toina mielen valtaa usein haikeus, kaipuu johonkin vaikka olossa ei sin{ns{ olekaan mit{{n valittamista. Minut valtasi kuitenkin tuona il- tana kaipuu uusiin, ennen kokemattomiin rietasteluihin. - Min{ en todellakaan ole lainkaan kaino ihminen, sanoin kreiville, h{nen pahoiteltuaan peitellysti kapteeni Wilksin k{yt|st{ p{iv{llis- p|yd{ss{. - Vaikka tietenkin inhoan vulg{{ri{ ja ep{hienoa k{yt|st{. Mutta mielest{ni nykyp{iv{n moraaliset s{{nn|t ovat aika valheellisia, vai mit{ mielt{ te olette? - Niin... (varautunut ryk{isy) jospa hieman tarkentaisitte, kreivi sa- noi varovaisesti ja tunsin h{nen valppaan, tutkivan katseensa kasvoil- lani. - Sen mukaan mit{ tied{n kahdeksannestatoista vuosisadasta, min{ sa- noin, - heid{n asenteensa ja moraalis{{nt|ns{ vastasivat paremmin vallitsevaa todellisuutta eiv{tk{ olleet ristiriidassa todellisten tunteenilmaisujen kanssa. - Riippuu paljolti siit{ millaisia tunteita te tarkoitatte, kreivi sa- noi. - Suurten romanttisen ajan runojen tunteita esimerkiksi, min{ sanoin ja k{{nnyin katsomaan kreivi{ silmiin, mutta h{n v{isti katseeni. - Aivan, t{sm{lleen, h{n silti ny|kytteli. - Lordi Byron ei antanut h{veli{sisyyden k{tke{ intohimonsa ilmaisuja. - Kunpa useammat meist{ voisivat tuntea samalla tavoin, sanoin huo- kaisten syv{{n. - Olen toki kanssanne samaa mielt{, kultaseni, kreivi sanoi taputtaen k{sivarttani. - S{{nt|j{ on oltava, tietenkin, sill{ muutenhan yh- teiskuntamme hajoaisi kaaokseen. Mutta meid{n nykyiset asenteemme tun- tuvat heijastavan ainoastaan ahdasmielisen v{hemmist|n ajatuksia. Hit- to, ajoittain tunnen itsekin itseni melkoisen vapaamieliseksi heit{ kuunnellessani. - Ent{ oletteko te todella vapaamielinen, kreivi? H{n katseli minua arvoituksellisesti. En ollut pannut sit{ aikaisemmin merkille, mutta h{n oli komea mies vaaleaihoiseen, l{hes saksalaiseen tapaan: h{nell{ oli viikset, mutta muuten h{nen leukansa oli sile{ksi ajeltu tyypilliseen preussilaiseen tapaan. - Ent{ oletteko te, neiti Everleigh? h{n esitti vastakysymyksen kier- t{en taitavasti minun kysymykseni. - En ole aivan varma siit{ mit{ te tarkoitatte. Voisitteko hieman t{s- ment{{? - Jos olisin sanonut, kreivi sanoi, - ett{ koko p{iv{llisen ajan mi- n{ halusin vain tipauttaa haarukkani lattialle ja laskeutua sill{ var- jolla p|yd{n alle suutelemaan intohimoisesti suloisia jalkojanne ja nilkkojanne niin sanoisitteko te, ett{ kyseess{ olisi vapaamielinen k{yt|s? - Kyll{, luulenpa ett{ sanoisin. - Ja jos sanoisin, ett{ sen j{lkeen haluaisin suudella pohkeitanne ja vet{{ yl|s pukunne ja levitt{{ s{{renne ja nuolla ihanaa vittuanne kunnes laukeaisitte onnesta niin olisiko sekin mielest{nne vapaamieli- sen miehen k{yt|st{? - Mahdollisesti kyll{, sanoin asiallisesti. - Mutta esitt{k{{ asianne viel{ t{sm{llisemmin. - Ja jos sanoisin, ett{ vaimoni ja min{ olemme jo pitk{{n halunneet pyyt{{ teid{t vuoteeseen kanssamme jotta voisimme pit{{ hauskaa yhdes- s{ niin katsoisitteko te minua halveksivasti? - Kyll{ katsoisin, kreivi, mutta vain yhdess{ suhteessa. Te puhutte kolmesta ihmisest{ mutta min{ vaatisin ett{ heit{ olisi nelj{. Olisin ilahtunut jos laajentaisitte kutsunne koskemaan my|s yst{v{{ni herra Featheria, joka vasta t{n{{n iltap{iv{ll{ tunnusti minulle tulevansa kohta hulluksi ellei saa pian teid{n vaimoanne Miriamia imem{{n kyr- p{{ns{. - Kuinka ihmeellist{! kreivi huudahti niin {{nekk{{sti, ett{ pelk{sin muiden vieraiden kuulevan riettaan keskustelumme. - Hittolainen, Mi- riam on usein sanonut minulle, ettei h{n halua pelk{st{{n nuolla vit- tuanne vaan my|s p{{st{ nauttimaan herra Featherin kyrv{st{. Mik{ yh- teensattuma! J{rjest{mmek| me sen t{ksi illaksi? Me asumme l{nsisii- vess{, mutta meid{n vuoteemme on aika pienikokoinen. - Ei, ei. Minun makuuhuoneeni on toisessa siivess{, aivan neiti Mont- morencyn huoneen vieress{. Itse asiassa olen varma, ett{ Lizzie Mont- morencykin tulisi mielell{{n mukaan suunnitelmaamme ja me voisimme muodostaa yhdess{ hilpe{n viisikon. Me ilakoimme vasta jokunen ilta sitten sill{ tavalla yhdess{ - Lizzie, Tom Feather, kapteeni Wilks ja min{... - Pelk{{np{ ettei kapteeni Wilksist{ ole t{n{ iltana ottamaan osaa mink{{nlaisiin tapahtumiin! kreivi sanoi p{{t{{n puistellen. - En ole koskaan n{hnyt kenenk{{n juovan niin paljon viini{ tai niin paljon konjakkia! N{in yhden palvelijoista taluttavan h{nt{ makuuhuoneeseen hieman ennen kuin tulimme terassille. Niin asiasta sitten sovittiin. Kreivi ja kreivit{r tulisivat meid{n huoneisiimme muka katsomaan hienoa marmoritakkaa tai muuta vastaavaa, ja j{isiv{t sinne. Heti sopivalla hetkell{ muun seurueen vet{ydytty{ nukkumaan Tom liittyisi seuraamme. Keskustelin tietysti asiasta my|s Lizzien kansa, joka oli toipunut t{ysin aamuisesta pahantuulisuudestaan ja kaipasi kovasti tulla taas nussituksi sill{ h{nh{n ei ollut saanut kyrp{{ koko p{iv{n{ - ja h{n sopi tottelevaisen Pearcen kanssa j{rjestelyist{ niin ettei shamppanja ainakaan p{{sisi loppumaan pienist{ yksityisjuhlistamme. Aikaisemmin sin{ iltana Tom oli n{ytt{nyt minulle aamun t|iden tulok- set - h{n oli viett{nyt iltap{iv{n pimi|ss{, joka oli rakennettu h{nen k{ytt||ns{. Minun on sanottava, ett{ tulokset tekiv{t minuun melkoisen vaikutuksen. Jos j{tet{{n kokonaan huomiotta valokuvien eroottinen si- s{lt| niiden n{ytt{ess{ minun alastomuuteni t{ysin h{pe{m{tt|m{sti, ne edustivat varsin hyv{{ makua ja osoittivat sellaista komposition ja valon k{sittelytaitoa, ett{ tuskin edes M. Rodin olisi pystynyt teke- m{{n sellaista oikeutta ihmisvartalolle. Kyseess{ oli mielest{ni hyvin korkeatasoinen taide, joka oli hyvin kaukana niist{ nuhruisista egyp- til{isist{ postikorteista jollaisten Marcus oli vakuuttanut minulle kiert{v{n k{dest{ k{teen parhaissakin herrainklubeissa. Neuvoin siksi Tomia ottamaan mukaan kameransa ja muun tarpeellisen ajatellen ett{ h{n saattaisi hyvinkin saada tilaisuuden osoittaa kykyns{ linssin ta- kana. VI LUKU Hieman j{lkeen puolen y|n sin{ iltana n{kym{ er{{ss{ Montmorencyn lin- nan l{nsisiiven huoneessa olisi helposti ylitt{nyt kenen tahansa tari- nankeksij{n kyvyt - siis jos h{n olisi yritt{nyt keksi{ jotain sel- laista - min{h{n olen pelkk{ tosiasioiden kirjaaja, rakas p{iv{kirja. Kuvitelkaa, mik{li pystytte, v{{ntelehtiv{{ ihmisketjua, joka lojuu villin himon vallassa kaikkialla lojuvien tyhjien shamppanjapullojen keskell{. Min{ lojuin vuoteella Lizzien huoneessa Miriamin, Courtstreten krei- vitt{ren toteuttaessa pakkomielteenomaista himoaan saada nuoleskella vittuani. H{n oli polvillaan vuoteen vieress{ ja h{nen aviomiehens{ pani h{nt{ samanaikaisesti perseeseen. Lizzie puolestaan makasi krei- vin alla ja leikki h{nen palleillaan nauttien samalla Tom Featherin kyrv{st{ joka oli hautautunut syv{lle h{nen pilluunsa. Min{ onnistuin v{{nt{ytym{{n sen verran sivulle ett{ Tom ylettyi nuoleskelemaan n{n- nej{ni ja h{n teki sen niin taitavasti ja sai minut sellaiseen ekstaa- siin ett{ toivoin h{nen ottavan minusta valokuvan juuri siin{ ja sil- loin. Mutta se oli tietenkin mahdotonta. Seuraavaksi, Lizzien ja Miriamin maatessa takan edess{ nuoleskelemassa toistensa pillua, kreivi makasi sel{ll{{n heid{n vieress{{n ja min{ olin seiv{st{nyt itseni h{nen kyrv{ll{{n ja ratsastin kuin Pyh{ Yrj{- n{. Tom - joka oli pystytt{nyt kameransa meid{n virkist{ytyess{mme shamppanjalla ensimm{isen rakastelukierroksen j{lkeen otti meist{ va- lokuvan ja olen varma ett{ siit{ tuli irstain kuva jonka h{n siihen menness{ oli saanut ikuistetuksi emulsiolle. Sitten minut valtasi perverssi ja voittamaton halu saada Tomin kyrp{ per{reik{{ni samanaikaisesti kun kreivi nussi minua vittuun. Yst{v{ni katselivat innokkaina kuinka se tapahtui ja Miriam vakuutti minulle, ett{ se oli jumalallisin tunne mit{ h{n oli koskaan kokenut ja h{n oli menneisyydess{ useinkin ottanut sill{ tavalla kaksi miest{ samanaikai- sesti. Kerran, h{n sanoi, h{nell{ oli kaksi kyrp{{ samanaikaisesti vitussaan, mutta h{nen miehens{ katsoi asialliseksi huomauttaa, ett{ kyseess{ olivat nuoret pojat joilla oli hyvin pienet kyrv{t ja ett{ vain kaik- kein lerppuvittuisin nainen pystyisi ottamaan kaksi kyrp{{ samanaikai- sesti vittuunsa jos kyseess{ olivat kyrv{t joista yleens{ saattoi k{ytt{{ sanaa kyrp{. - Ja sit{ paitsi, huomautti Tom, joka voiteli kyrp{{ns{ vaseliinilla per{puolessani, - kuka mies tahtoisi nussia naista, jonka vittu oli- si niin v{lj{ ett{ sen t{ytt{miseen tarvittaisiin kaksi kyrp{{? T{ss{ olimme kaikki samaa mielt{. Seiv{stin j{lleen itseni kreivin kyrp{{n ja nojauduin eteenp{in niin ett{ h{n ylettyi nuoleskelemaan ja imeskelem{{n tissej{ni. Tom puski minua vasten takaap{in ja yhdess{ hujauksessa h{nen kyrp{ns{ oli uponnut perseenreik{{ni. Kehoittelin h{nt{ olemaan ty|nt{m{tt{ liian lujaa vaan ujuttamaan sen sis{{n v{hi- tellen ja varovaisesti etten venyisi liikaa kaksoisvenytyksess{. Koska h{n oli herrasmies siin{ kuin taitelijakin, h{n noudatti huolellisesti toivomustani. - Hitto viek||n, Courtstrete! h{n kiljaisi. - Min{ tosiaan uskon pystyv{ni tuntemaan teid{n kyrp{nne sen kudoksen l{pi joka erottaa Jennyn per{suolen h{nen vitustaan! Hitto, enp{ olisi koskaan uskonut moista! - Toivottavasti te ette ole noita ruskean rei{n ritareita, sir! kreivi {r{hti tuohtuneena rintojeni v{list{. - Olkaa yst{v{llinen ja kes- kittyk{{ nussimaan rakasta neiti Everleighi{ ja j{tt{k{{ minun kyrp{ni rauhaan! H{nen sanansa huvittivat minua niin suuresti ett{ pystyin h{din tuskin olemaan nauramatta {{neen. Sen sijaan kiljuin rivoja kehoituksia yl- lytt{en heit{ kaksinkertaistamaan ponnistuksensa. Pian kaksi sperma- ruiskua alkoi suihkia sis{ll{ni melkein samanaikaisesti mik{ johti v{- litt|m{sti omaan orgasmiini. - Kuulehan, Lizzie, Miriam sanoi, - ty|nn{p{s etusormesi aviomieheni pyllynreik{{n kun h{n makaa tuossa. Se on totta puhuen yksi h{nen lem- pipaheistaan. - Minulla on parempi ajatus, Lizzie huudahti ja pyr{hti tiehens{ pala- ten melkein samassa k{dess{{n upea dildo, johon olin tutustunut jo joitakin p{ivi{ aikaisemmin. H{nell{ oli my|s monimutkainen nahkahih- na- ja solkihaarniska, jonka h{n sovitti lanteilleen. Tajusin, ett{ se oli taidokkaasti suunniteltu niin ett{ h{n saattoi k{ytt{{ dildoa kuin h{n olisi mies ja se olisi h{nen aito kyrp{ns{. - No niin, kuka haluaa ison kyrp{ni sis{{ns{ ensimm{iseksi? h{n tie- dusteli karhealla, miehekk{{ll{ {{nell{. - Sin{k|, Tom? Vaiko te, kreivi? - Jospa nussisitkin minua? Miriam ehdotti v{liin. - Min{ en ole vie- l{ saanut muuta kuin aviomieheni kyrp{{ t{n{ iltana ja min{ olen ihas- tunut kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Lizzie ihastui suuresti ajatuksesta saada nussia naista dildokyrv{l- l{{n, etenkin kun kyseess{ oli niin korkea-arvoinen nainen kuin Courtstreten kreivit{r. H{nen yst{v{ns{ Harry oli alunperin antanut dildohaarniskan h{nelle jotta h{n voisi aina silloin t{ll|in nussia Harrya perseeseen, h{n se- litti minulle my|hemmin. Jostain syyst{ sellainen miellytti Harrya suuresti vaikka t{m{ tunsikin outoa vastenmielisyytt{ sit{ ajatusta kohtaan ett{ saisi per{reik{{ns{ aidon kyrv{n. Miriam asettui makaamaan vuoteeseen ja levitti jalkansa. - Voi hitto, minun on saatava t{st{ valokuva! Tom huudahti ja siirsi kameransa vuoteen viereen. Lizzie oli tuota pikaa kreivitt{ren jalkojen v{liss{ ja pumppasi dil- doaan sis{{n ja ulos pontevasti kuin mies ainakin. Oli oudon kiihotta- vaa n{hd{ heid{n rintojensa painautuvan yhteen ja kurkistaa Lizzien jalkov{liin ja n{hd{ kuinka heid{n vittunsa l{imiv{t villisti yhteen Lizzien pumpatessa dildoaan sis{{n ja ulos. Kreivi ty|nsi minut karkeasti sel{lleni Lizzien ja h{nen vaimonsa vie- reen ja survaisi kyrp{ns{ sis{{ni sellaisella voimalla ett{ se sai mi- nut haukkomaan henke{. H{n, Miriam ja min{ suutelimme toisiamme into- himoisesti ja sitten Lizzie nojautui eteenp{in ja etsi suullaan kiele- ni. Seuraavaksi min{ otin Lizzien jalkojeni v{liin kreivin nussiessa vai- moaan, joka oli viskannut jalkansa h{nen olkap{illeen ja kiljui suoraa huutoa puhtaasta nautinnosta. Kreivi oli tuskin p{{ssyt ruiskimasta kuukauden spermareservi{ vaimoonsa kun Tom tuli h{nen tillalleen ja nussi sinipunaisena kasvoiltaan ja otsasuonet pullistuneina ja kame- ransa t{yysin unohtaneena. Meid{n viimeiset parittelumme ennen kuin uupumus ja lukuisat tyhjent{- m{mme shamppanjapullot lopulta vaativat veronsa k{sittiv{t minut nus- simassa Miriamia dildolla samalla kun Tom nussi h{nt{ perseenreik{{n Lizzien imiess{ kreivin kyrp{{ ja nieleskeless{ v{h{t j{ljell{ olevat spermat kun ne lopulta tulivat kuplien h{nen uupuneen kyrp{ns{ p{{st{. Sitten Lizzie imi viel{ Tominkin ruiskimaan samalla kun me Miriamin kanssa nuoleskelimme toistemme vittuja kunnes olimme lauenneet useita kertoja kreivin p|kkiess{ meit{ dildolla perseeseen kunnes me emme en{{ pystyneet laukeamaan. Tom, Miriam ja kreivi hiippailivat tiehens{ - kello oli melkein nelj{ aamulla - ja koska Lizzien s{nky oli sekasortoisessa tilassa, otin h{- net omaan vuoteeseeni jossa me hyv{ilimme ja suutelimme toisiamme kun- nes uni lopulta sai voiton. VII LUKU Vaikka Walesin prinssin odotettiin saapuvan joskus puolen p{iv{n mais- sa, en kerta kaikkiaan kyennyt nousemaan aamiaiselle seuraavana aamu- na. P{{t{ni s{rki, ohimoissani jyskytti ja vatsassani kiersi ja nor- maalisti hiirim{isen palvelustyt|n hiljainen hyv{n huomenen toivotus kuulosti korvissani karjaisulta. En kyennyt muuta kuin ottamaan sie- mauksen kuumaa teet{ mink{ j{lkeen pyysin ett{ minut j{tett{isiin rau- haan. Onneksi oli t{ysin yleinen k{yt{nt| ett{ nuoret naiset nukkuivat yh- dess{ - t{ysin viattomasti tietenkin - sill{ palvelustytt| ei edes r{- p{ytt{nyt silmi{{n kun Lizzien unenp|pper|inen p{{ kohosi esiin laka- nan alta. Pelk{{n ajatellakin mit{ olisi tapahtunut jos palvelustytt| olisi mennyt nuoren herrattarensa huoneeseen ja n{hnyt siell{ vallin- neen kaaoksen. Lizzie mutisi ett{ h{n antaisi Pearcen ja Millien kor- jata sotkut ja nukahti uudestaan. Kello oli jo yli yksitoista, kun lopulta onnistuin nousemaan vuotees- ta. Peseydytty{ni ja pukeuduttuani menin alakertaan ja toivoin l|yt{- v{ni jotakin ontosti kurisevaan vatsaani. Mutta harmikseni aamiaistar- joilu oli jo aikaa sitten korjattu pois ja koko talo oli kiireinen kuin ampiaispes{ sen valmistautuessa vastaanottamaan prinssi{. S{{lit- t{v{lt{ n{ytt{en ja p{{t{ni pidellen onnistuin lopulta her{tt{m{{n er{{n yst{v{llisen vanhemman palvelijan huomion ja h{n toi minulle ku- pillisen haaleaa kahvia ja kuivahkon kakunpalasen jotka vein mukanani terassille. Saatuani sis{{ni jotain ravinnon tapaista aloin tuntea oloni hieman paremmaksi. Olin juuri onnistunut suuntaamaan katseeni sen aamuisen Timesin otsikoihin kun n{ky lipui eteeni. Se oli kreivi, mutta se oli- si yht{ hyvin voinut olla Banquon haamu el{m{n puolesta jota se piti sis{ll{{n. - Hyv{ Jumala, Jenny, sin{k| se olet? kreivi sanoi p{{t{{n pidellen ja lys{hti istumaan viereeni. - Voi, minun p{{ni! Antaisitko minun sie- maista kahvikupistasi, rakas Jenny? Suuni maistuu silt{ kuin siell{ olisi asunut joku ranskalainen. - Se oli varsinainen y|, vai mit{? min{ vastasin. - [l{ muistuta minua siit{. Minulla ei ole harmainta aavistusta miten herra Featherin on k{ynyt - me j{timme h{net puolikoomassa poirtaik- koon puristamaan kourassaan viimeist{ shamppanjapulloa. Tajuatko sin{, ett{ me yhdess{ joimme kokonaisen laatikollisen sit{ ainetta? - Oloni kertoo, ett{ sen t{ytyy pit{{ paikkansa... - Ja kun tulimme Miriamin kanssa huoneeseemme, kreivi jatkoi huokail- len, - h{n vaati saada taas rakastella, niin kuumentunut h{n oli kaikesta siit{ touhusta. Sanonpa vain, ett{ kullini on niin hell{n{ t{n{ aamuna, ett{ pelkk{ kusemisen yritt{minenkin tuottaa tuskaa. Ach! T{m{ kahvihan on kylm{{. H{n nousi ja sanoi menev{ns{ etsim{{n palvelijan, joka keitt{isi meil- le tuoreen pannullisen ja h{n poistui j{tt{en minut silm{ilem{{n sano- malehden sivuja. Olin tuskin ehtinyt alkaa lukea seurapiiripalstaa, jossa vahvistettiin se jo tiet{m{ni tosiasia ett{ lordi ja lady Mont- morencylla oli kunnia saada vieraakseen h{nen kuninkaallinen korkeu- tensa Walesin prinssi - kun suorastaan {rsytt{v{n hilpe{ {{ni tervehti minua. - No, mutta hitto, kukas se siin{ istuu niin myrtyneen n{k|isen{! Jen- ny yst{v{iseni! Onpa totisesti hieno aamu! Minusta on mukava olla elossa, minusta todella on! - Marcus? Sin{k| se todella olet? Tirkistelin h{nt{ punoittavilla sil- mill{ni. Ja se oli tosiaankin kapteeni Marcus Wilks Suffolkin 2. pa- taljoonasta. - Ja miksen olisi? Marcus kysyi hilpe{sti. - Odotitko sin{ jotakuta muuta, vai? Oletteko te prinssin kanssa ehk{ sopineet salaisesta ta- paamisesta? - [l{ ole aasi, Marcus. Jos sinulla olisi hiemankaan tahdikkuutta niin huomaisit, etten min{ nyt ole lainkaan siin{ mielentilassa ett{ jak- saisin kuunnella h|lynp|ly{si. Kyse on vain siit{, ett{ ottaen huo- mioon eilisiltaisen kuntosi en osannut odottaa n{kev{ni sinua t{n{ aa- muna noin pirte{n{. - Eilisitaisen? Eilisitaisen? Marcus n{ytti hetken h|lmistyneelt{, mutta hymyili sitten leve{sti. - Ai niin! Sin{ tietysti kuvittelit, ett{ vanha Marcus on ohjastanut nelivaljakkonsa oikein kunnolla rot- koon, vai mit{? Nyt h{n teki sen oikein perusteellisesti, se vanha juoppo? - Mutta niinh{n sin{ teitkin, vai mit{? kysyin kuivasti. - Kreivi n{ki palvelijan taluttavan sinua huoneeseesi joskus puoli kymmenen ai- kaan. Sinun ei t{n{ aamuna pit{isi olla mink{{nlaisessa kunnossa puhu- mattakaan ett{ hyppelisit ymp{riins{ t{ynn{ el{m{niloa. Ja ole kiltti {l{k{ huuda niin kova{{nisesti. Se suoraan sanottuna saa p{{ni helise- m{{n. - Etk| sin{ tahtoisi saada tiet{{, kultaseni? Marcus kysyi iloisesti. - Jos ei nyt puhuta siit{ miksi sin{ ja kreivi ja kreivit{r ja Lizzie ja Tom Feather jonka kasvot olivat, min{ vannon, vihre{t kuin katto- laatta, kun n{in h{net aamulla, olette t{n{ aamuna niin ilmeisen her- k{ll{ p{{ll{, niin ehk{ minun pit{isi kertoa miksi min{ olen n{in loistavalla tuulella? - Kyll{, mielest{ni sinun pit{isi. Mist{ se johtuu? - Se johtuu siit{, ett{ huolimatta siit{ mit{ sin{ tai kuka tahansa kuvittelee, min{ en suinkaan ollut eilen illalla {nkyr{k{nniss{. Otin vain pari lasillista viini{ aterialla mutta sen lis{ksi maistoin tus- kin pisaraakaan. No, tietysti te kaikki luulitte, ett{ min{ olin k{n- niss{ kuin lordi - apropos, siit{p{ tuleekin mieleeni, ett{ vanha Montmorency se vasta tiet{{kin mist{ p{{st{ pullo tyhjennet{{n, voi luoja, h{n totisesti tiet{{ - mutta tosiasiassa min{ olin selv{ kuin tuomari. Se meni yli ymm{rrykseni. Enk| min{ muka ollut n{hnyt omin silmin kuinka Marcus teki itsest{{n narrin niin kuin vain humalainen mies pystyy? - [l{ viitsi, Marcus! Jos sin{ olit eilen illalla selv{ niin min{ olen neiti Jenny Lind. - Laula siis minulle yksi lempiaarioistani, rakas Jenny, sill{ se mit{ sanoin on t{ysin totta. Min{ vain halusin teeskennell{ olevani huma- lassa jotta voisin livahtaa tieheni huomaamatta niin aikaisin kuin mahdollista ja jotta voisin olla varma ettei kukaan tulisi h{iritse- m{{n minua my|hemmin. Pelk{{np{ ett{ minulla oli eilen illalla salai- nen tapaaminen. - Tapaaminen? Kenen kanssa, jos saan tiedustella? - Jumalallisen neiti Miranda Welshin, Marcus lausui nimen kuin runon ja painoi k{det syd{melleen. - Oooh, kuinka syd{nt{ni kirveleek{{n kun lausun h{nen nimens{! Taidan olla jo korviani my|ten rakastunut h{neen. - Mirandaan? ihmettelin silm{t py|rein{. - Mutta eth{n sin{ ole juu- ri edes puhunut h{nen kanssaan ennen t{t{. Kuinka kauan t{m{ oikein on jatkunut? - Toissap{iv{st{. Muistatko, kun sin{ ja Lizzie l{hditte vaunuajelulle ja Tom valokuvasi mets{stysseuruetta jalavaharjulla? Juuri sill{ het- kell{ min{ olin s{ngyss{ neiti Miranda Welshin kanssa ja tein sopimuk- sen uudesta kohtaamisesta. Ja juuri siell{ olin viime y|n{, Marcus ke- huskeli ja piti pienen tauon n{hd{kseen reaktioni ennen kuin jatkoi innoissaan: - Koska tiesimme, ett{ h{nen t{tins{, joka asui h{nen naapurihuonees- saan, nukkui hyvin kevyesti, tiesimme my|s ett{ olisi yksinkertaisesti mahdotonta ett{ min{ voisin viett{{ koko y|n Mirandan kanssa. Se vanha tytt| pit{{ kuitenkin niin suuresti korttipelist{, ett{ h{n tulee vain harvoin vuoteeseen ennen puolta kahtatoista. Miranda pyysi minua huo- neeseensa hieman aikaisemmin niin ett{ voisimme nauttia toisistamme pari tuntia t{ysin turvallisesti. H{n valittaisi p{{ns{rky{ tai jotain muuta naisellista vaivaa jotta h{n voisi vet{yty{ huoneeseensa ja sai- si olla siell{ kenenk{{n h{iritsem{tt{. - No, kukaanhan ei uskoisi jos sotilas menisi vet{m{tt|miin jonkun p{{ns{ryn takia. Mutta toisaalta liika ryypp{{minen on t{{ll{ Montmo- rencyn linnassa pikemminkin s{{nt| kuin poikkeus. Siksi teeskentelin olevani hieman liian humalassa ja annoin taluttaa itseni s{nkyyn. Ja siin{ se, rakas Jenny. Puolen tunnin kuluttua siit{ kun palvelija oli j{tt{nyt minut huoneeseeni, min{ jo k{pp{ilin k{yt{v{{ pitkin Mirandan huoneeseen. * * * *- Kuka siell{? Miranda tiedusteli hiljaa vastaukseksi varovaiseen ko- putukseeni. - Min{ t{{ll{, rakas Miranda, sinun ikioma kullikapteenisi! min{ vas- tasin. - Tule sitten ihmeess{ sis{{n, sin{ tuhma poika, h{n vastasi kissamai- sesti kehr{ten. Tottelin ja riisuuduin yhdess{ hujauksessa ja olin saman tien vuotees- sa h{nen kanssaan. Voi luoja, ett{ h{n oli jumalainen! H{n oli pukeu- tunut ainoastaan pieneen valkoiseen, sinisill{ nauhoilla koristeltuun pitsipaitaan, sinisiin sukkiin ja sukkanauhoihin, joiden siniset ko- ristenauhat sointuivat t{ydellisesti h{nen ruiskukansinisiin silmiins{ aivan kuten valkoinen pitsi sointui t{ydelliesti h{nen paksuun, vaa- leaan tukkaansa. H{nen ihana, kiinte{ pyllyns{ ja suloiset, sile{t reitens{ olivat t{y- sin paljaat. Sanonpa sinulle suoraan, rakas Jenny, ett{ kyrp{ni ampai- si pystyyn yhdess{ hujauksessa ja olin v{h{ll{ ruiskia siin{ paikassa! Mutta hillitsin itseni miehuullisesti ja hypp{sin h{nen p{{lleen ja nussin h{nt{ kovaa ja kauan ja kuiskimme toisillemme rivoja ja helli{ riettauksia kieltemme leikitelless{ kesken{{n saavuttaessamme viimein kliimaksimme. Jo ennen kuin olin saanut hengitykseni tasaantumaan - olin t{ysin hen- g{stynyt, sill{ Miranda t|yt{ilee ja hyp{htelee naidessaan kuin villi- varsa niin ett{ h{nen satulassaan pysytteleminen k{t ty|st{! - h{n imaisi kyrp{ni suuhunsa ja imeskeli siit{ siin{ viel{ roikkuvat vii- meiset spermapisarat nieleskellen ne makunautinnosta ynisten. Sitten min{ puolestani nuoleskelin tieni alas h{nen vartaloaan h{nen t{ydel- lisilt{ vaaleanpunap{isilt{ tisseilt{{n h{nen kiinte{n, litte{n vat- sansa poikki h{nen sulotuoksuiselle, vaalean, pehme{n karvan ymp{r|i- m{lle pillulleen. Ja millainen pillu se olikaan! Sen t{ydellisen ruusunpunaisia huulia ymp{r|iv{t niin ihanan viljapellonkeltaiset kiharat kuin toivoa saat- taa! T{ss{h{n herke{{ ihan runolliseksi, rakas Jenny, vaikka tied{t hyvin, ettei minussa juurikaan ole runoilijan vikaa. Mutta joka ta- pauksessa; suloinen, huumaava pilluntuoksu tunkeutui sieraimiini ja nuoleskeltuani ja latkittuani hetkisen h{nen vittunsa huulia ja n{y- kitty{ni hampaillaini hell{sti h{nen kirsikanpunaista, pikkuruista klitoristaan, h{n oli selv{sti j{lleen himokkaasti valmis uuteen rie- mukkaaseen naintiin. Mirandan vittu oli {{rimm{isen tiukka, mutta taas kerran j{ykk{ kaluni sujahti sinne ilman pienint{k{{n hankaluutta. Kyrp{ni valtava paksuus, niin h{n kiljui, tuotti h{nelle mit{ valtaisinta nautintoa ja jokainen ty|nt|ni vei h{net ekstaasin partaalle. H{n sanoi, ett{ kyrp{ni oli suurempi kuin h{nen kotipuolessa olevalla herrasmiesihailijallaan, jo- ka on n{in sivumennen sanottuna herra Robert Coggings, tunnettu muu- sikko, josta sanotaan, ett{ h{nest{ voisi tulla vaikka uusi Paganini ellei h{n suhtautuisi uraansa niin kirotun huolettomasti. En tosin ole mik{{n asiantuntija sen enemp{{ kyseisen Paganinin kuin Robert Coggin- sinkaan musisoinnin suhteen. Kuten tied{t, rakas Jenny, s{kkipillimu- siikki on enemm{n minun makuuni. Kun Yl{maan s{kkipilliorkesteri soit- taa...* - Eksyt aiheestasi, Marcus, keskeytin k{rsim{tt|m{sti. - Ai niin, suo anteeksi, Jenny. Miranda taivutti selk{ns{ kaarelle saadakseen sis{{ns{ kyrp{ni viimeisenkin millimetrin, ja min{ vannon, rakas Jenny, etten ole ikin{ ennen tunkeutunut niin syv{lle yhteenk{{n naiseen. N{ytin ehk{ hieman loukkaantuneelta, sill{ kapteeni Wilks lis{si no- peasti: - Niin, no, tarkemmin ajatellen sinua ehk{ lukuunottamatta, rakas Jen- ny. - Kiitos, mutta jatka ihmeess{, min{ kehoitin posket kuumottaen, sill{ h{nen irstas kertomuksensa oli saanut vereni liikkeelle, mik{ oli pa- rasta mahdollista hoitoa krapulaani. - Olin polvillani h{nen jalkojensa v{liss{ ja pumppasin raivokkaasti kaluani edestakaisin h{nen sis{ss{{n, kapteeni Wilks jatkoi tottele- vaisesti ja huomasin, ett{ kiimaisen y|n muisteleminen oli saanut h{- nen housunhaarukkansa pullistelemaan ratkeamaisillaan. Halusin kovasti laskea k{teni tuolle pullistumalle, mutta hillitsin urhoollisesti ha- luni, koska istuimme terassilla ja ymp{rill{mme h{{ri kaiken aikaa Wa- lesin prinssin saapumiseen valmistautuvaa henkil|kuntaa, - ja k{teni kourivat h{nen suurenmoisen perseens{ kiinteit{, kimmoisia puolipallo- ja h{nen maatessaan huohottaen sel{ll{{n silkkityynyill{. H{nen juma- laiset tissins{ olivat pullahtaneet esiin pitsipaidan sis{lt{ kuin kaksi pehme{{ granaattiomenaa ja n{yttiv{t hytkyv{n omaa tanssiaan raivoisien ty|nt|jeni tahdittamina. Kapteeni Wilks vaikeni punottaen, vilkaisi ymp{rilleen ja nosti jal- kansa toisen p{{lle niin ettei h{nen sepaluksensa valtava pullotus n{- kyisi niin selv{sti. - No, mit{ sitten? Kerro lis{{, min{ hoputin ja pystyin h{dintuskin hillitsem{{n haluni ty|nt{{ k{si hameeni alle ja hyv{ill{ kutisevaa, m{rk{{ pilluani. - Omasta mielest{ni ruiskin kuumat spermani h{nen ihanaan, tiukkaan vittuunsa aivan liian pian, Marcus jatkoi huokaisten hiljaa, - mutta h{nen {{nekk{{t voihkaisunsa ja py|riv{t silm{ns{ kertoivat minulle, ett{ h{n oli lauennut samanaikaisesti kanssani. Niinp{ kier{hdin lopen uupuneena h{nen p{{lt{{n ja vaivuin silm{nr{p{yst{ my|hemmin sike{{n uneen. * * * - Ja siin{k| se oli - koko juttu? kysyin hieman pettyneen{. Kapteeni Wilks vilkaisi minuun h{mm{styneen{. - Ei toki, vastahan olen p{{sem{ss{ alkuun, Marcus sanoi r{pytellen silmi{{n. - Olimme varmaan nukkuneet tuskin paria minuuttia, kun kuulin ovelta hiljaisen koputuksen ja sitten joku tuli huoneeseen vas- tausta odottamatta. - "Miranda? Oletko sin{ hereill{" naisen {{ni tiedusteli. T{ss{ Ange- lica Thirkettle. Toin sinulle valmistetta, joka taatusti auttaa sinua p{{sem{{n eroon harmillisesta p{{ns{ryst{si." - Voi hyv{ jumala, min{ ajattelin. Minut oli tavattu rys{n p{{lt{ eik{ minulla ollut mink{{nlaista hyv{ksytt{v{{ selityst{ sille, ett{ olin Mirandan vuoteessa. - "Kapteeni Wilks! rouva Thirkettle kiljaisi. "Hyv{nen aika, t{m{h{n on tyrmistytt{v{{ ja ennen kuulumatonta! Te olette ilmiselv{sti k{yt- t{nyt hyv{ksenne Miranda-neiti{!" - "T{m{ ei ole suinkaan sit{ milt{ t{m{ ehk{ saattaa {kkiselt{{n n{yt- t{{", onnistuin sopertamaan. - "Ja h|p| h|p|!" Angelica Thirkettle tivahti vihaisesti. "[lk{{ yrit- t{k| selitell{ mit{{n typeri{, min{ ymm{rr{n t{ysin hyvin mit{ t{{ll{ on tapahtunut, sill{ en suinkaan ole idiootti kuten te tunnutte kuvit- televan! Ja tulkaa heti paikalla pois siit{ vuoteesta! Ellette te satu tiet{m{{n, niin min{ ja aviomieheni olemme Mirandan vanhempien erit- t{in hyvi{ yst{vi{ ja Mirandan kummivanhempien ominaisuudessa olemme lupautuneet pit{m{{n h{nt{ silm{ll{ heid{n puolestaan. T{llaistako k{yt|st{ he h{nelt{ odottavat? Eiv{t taatusti, hyv{ mies! Olen varma, ett{ parempi puoliskoni haluaa vaihtaa muutaman sanan kanssanne, ja mit{ pikemmin, sen parempi. H{n on parhaillaan meid{n huoneessamme k{yt{v{n varrella. Pukekaa p{{llenne ja tulkaa kanssani." - Jenny, minun on totisesti sanottava sinulle, ett{ Angelica Thirkett- le puhutteli minua m{{r{{v{{n, etten sanoisi viel{kin m{{r{{v{mp{{n s{vyyn kuin kenraali! kapteeni Wilks sanoi, puisteli p{{t{{n itsekseen ja jatkoi: - Vaikka h{n puhui melkein kuiskaamalla, h{nen {{ness{{n oli mit{ m{{- r{{vin s{vy, joka ei j{tt{nyt sijaa mink{{nlaisille vastav{itteille. Tarkoitan, ett{ siit{ {{nest{ totisesti kuuli, ett{ jollei sen k{skyj{ noudattaisi viivyttelem{tt{ niin tapahtuisi jotakin todella pahaa, ym- m{rr{tk|? - Ymm{rr{n, ymm{rr{n oikein hyvin, rakas Marcus, ny|kk{sin ja huomasin samassa palveluskunnan ja vieraiden alkaneen ker{{nty{ pihalle jalava- kujan p{{h{n, ja sitten kaukana lehv{st|jen seassa silmiini sattui heijastus jostakin kiilt{v{st{, ilmeisesti kuninkaallisten vaunujen ikkunasta. - Kuninkaallinen vieraamme taitaa saapua, huomautin, - mutta jatka toki kertomustasi. Sill{ se tuntuu hyvin mielenkiintoiselta... ja kii- hottavalta. Mutta kapteeni Wilks nousi rivakasti seisomaan ja ryhtyi t{hyilem{{n uteliaan ja tarkkaavaisen n{k|isen{ jalavakujan suuntaan. Sitten h{n huudahti: - Perhana, Jenny, olet oikeassa! Sielt{ tulevat komeat nelivetoiset vaunut ja ellen kovin pahasti erehdy niin ne vaunut tuovat mukanaan Walesin prinssi{! Veljet! T{m{p{ vasta jotakin! Minulla ei ole koskaan ollut kunniaa tavata sit{ tai ket{{n muutakaan yht{ korkea-arvoista heppua henkil|kohtaisesti ja nyt h{n on tulossa t{nne ja me kuulumme samaan mets{stysseurueeseen ja... - Marcus! keskeytin k{rsim{tt|m{sti h{nen innostuneen vuodatuksensa, sill{ kuten muistelmieni lukijat ehk{ hyvin muistavatkin, Walesin prinssi oli vanha yst{v{ni ja vaikka olin toki innostunut tapaamaan h{net, olin juuri sill{ hetkell{ viel{ innostuneempi kuulemaan mit{ kapteeni Wilksille tapahtui h{nen j{{ty{{n niin pahasti kiinni rys{n p{{lt{ ja ennen kaikkea miksi h{n siit{ huolimatta oli t{n{ aamuna niin loistavalla tuulella. - Walesin prinssi kunnioittaa Montmoren- cyn linnaa l{sn{olollaan sunnuntaihin saakka, joten sinulla on kyll{ hyv{{ aikaa n{hd{ ja tavata h{net. Joten ole kiltti {l{k{ pid{ minua j{nnityksess{ vaan kerro mit{ sinulle tapahtui Angelica Thirkettlen k{siss{. Kapteeni Wilks vilkaisi minuun ja sitten taas pihalle, jonne palvelus- kunta ja vieraat kokoontuivat yh{ suurempana joukkona vastaanottamaan kunikaallista vierasta, jonka vaunut h{il{hteliv{t jo jalavakujalla ehk{ kuudenkymmenen yardin p{{ss{. - Mutta Jenny rakas, kapteeni Wilks sanoi paheksuvasti ja kohensi uni- vormuaan. - Olisihan toki skandaalimaisen ep{kohteliasta, jos me vain istuisimme t{ss{ ja rupattelisimme omiamme kaikkien muiden vie- raiden kokoontuessa osoittamaan kunnioitustaan kuninkaalliselle vie- raallemme! Ajattelin asiaa tarkemmin ja ymm{rsin h{nen olevan t{ysin oikeassa jo- ten min{kin nousin, sipaisin k{dell{ni h{nen edelleen halkeamaisillaan pullottavaa sepalustaan ja sanoin: - Olet oikeassa. Tule! Menn{{n talon taakse. Saamme olla siell{ t{ysin rauhassa nyt kun kaikki vieraat ovat kokoontuneet vastaanottamaan prinssi{ talon p{{ovelle. - Mutta, mutta... Marcus jupisi, mutta salli minun silti kiskoa itsen- s{ mukaani talon l{pi yhdelle takaovista, josta p{{simme rauhalliselle takapihalle, jossa kasvoi pensaita ja istutuksia, joiden lomitse lui- kerteli k{velypolkuja. Panin Marcuksen istumaan kivipenkille suuren ruusupensaan taakse. Siit{ aukeni kaunis n{k|ala alasp{in viett{v{lle niitylle, jolla lehm{lauma laidunsi. Takapihalla ei ollut ket{{n ja ruusupensas takanamme suojasi meit{ lis{ksi mahdollisilta talon takao- san ikkunoista ulos vilkaisevilta katseilta. * * * - No niin, Marcus-kultaseni, min{ sanoin ja painoin k{teni Marcuksen ratkeamaisillaan tykytt{v{lle sepalukselle. - Jatkahan nyt mielen- kuntoista tarinaasi. Mit{ sinulle tapahtui Angelica Thirkettlen m{{- r{{viss{ k{siss{? - Hyv{ on, hyv{ on, kapteeni Wilks sanoi {hk{isten. - Mutta voisit saman tien kaivaa sen esiin ja runkata minua samalla kun kerron, sill{ kertominen ja k{tesi kiihottavat minua suuresti vaikka viel{ aivan {s- ken ep{ilin, ett{ tarvitsisin varmasti ainakin kuuden tunnin levon en- nen kuin pystyisin kiihottumaan mist{{n eik{ meid{n tosiaankaan tar- vitse pel{t{ t{{ll{ muita katsojia kuin noita lehm{n kantturoita tuol- la alhaalla. Puhuessaan kapteeni Wilks avasi housunsa, kohotti takapuoltaan ja las- ki housunsa polviin niin ett{ h{nen j{m{kk{, kivikova kyrp{ns{ ponnah- ti esiin ja heilahteli hetken yl|s alas viile{ss{ aamuilmassa ennen kuin asettui t|rr|tt{m{{n ylv{{sti yl{viistoon. Huomasin, ett{ sen varsi oli useasta kohtaa nilell{. Kiersin k{teni varovaisesti sen ymp{rilleja aloitin hitaan ja hell{n runkkaamisen. Kapteeni Wilks huokaisi syv{{n ja sanoi: - Miss{ olinkaan kertomuksessani? - Agelica Thirkettle oli komentanut sinut mukaansa tapaamaan h{nen aviomiest{{n, min{ muistutin ja kutitin pikkusormeni p{{ll{ Marcuksen ping-pongj{nnett{. - Ooohhh, tosiaan, h{n sanoi, sulki silm{ns{ ja jatkoi: - Kuten sanoin, h{nen {{nens{vyns{ ei j{tt{nyt sijaa vastav{itteille ja niinp{ min{ kiskoin paidan ja housut p{{lleni - minulle ei j{{nyt aikaa pukea sukkia eik{ kenki{ - ja annoin h{nen sysi{ minut k{yt{v{l- le ja vastaanottamaan l{ksytyksen herra Thirkettlelt{. Kompuroidessani k{yt{v{ll{ Agelican edell{ tunsin totisesti olevani kuin rikkeest{ kiinni j{{nyt sotilas, jota oltiin viem{ss{ vartiotupaan rangaistavak- si. - 'Sinne vaan, te h{vyt|n mies!' Angelica Thirkettle kiljaisi, kis- kaisten huoneistonsa oven sel{lleen ja t|n{isten minut sis{{n. 'Min{ liityn seuraame hetken p{{st{.' T{m{n sanottuaan Angelica Thirkettle paiskasi oven kiinni takanani ja huomasin seisovani h{m{r{ss{ huonees- sa, jota ensin erehdyin luulemaan tyhj{ksi. - Sitten kuitenkin huomasin ikkunan luona, p|yd{n {{ress{ herra Thir- kettlen tutun, parrakkaan hahmon, joka oli kumartunut tutkimaan joita- kin ty|p|yd{ll{ olevia papereita lukulampun valossa. - 'Tervep{ terve, Wilks', h{n mutisi vilkaistuaan minua hajamielisen n{k|isen{. 'Kuinka hurisee? Annahan kun teen t{m{n loppuun, sitten olen k{ytett{viss{si. Kuulinko min{ muuten {sken jostain Angelican {{- nen?' - H{nen mustekyn{ns{ rapisi paperilla ja min{ seioin siin{ paitasilla- ni ja tunsin oloni aika k|mpel|ksi ja vaivautuneeksi. Herra Thirkettle ei hetkeen kohottanut katsettaan ty|st{, jonka parissa h{n puuhasi vaan hymyili ja vihelteli itsekseen ty|skennelless{{n ja h{nen k{yt|k- sens{ tuntui minusta siin{ tilanteessa todellakin aika oudolta ottaen huomioon, ett{ h{nen vaimonsa oli juuri k{ytt{ytynyt kuin hirmustunut valkyyria. - 'On ollut hieno p{iv{, vai mit{?' h{n huomautti lopulta, mutta sit- ten hiljaisuus taas palasi ja - Jenny kiltti, purista v{h{n kovempaa, ole kiltti, juuri noin, ooooh, kun tuntuu hyv{lt{ - siis hiljaisuus palasi eik{ sit{ rikkonut muu kuin takan reunuksella tikitt{v{ kello. Lopulta...aaah, juuri noin Jenny, vaikka min{ pahasti pelk{{nkin, et- tei minulla ole spermantippaa pusseissani viime y|n j{ljilt{ - lopulta h{n siis pani..pani pois paperinsaja pani...aah...pani korkin muste- pullon suulle. - Sinulla on ihana kyrp{, Marcus ja se tuntuu olevan halkeamaisillaan, mutta yrit{ silti keskitty{ kertomukseesi tai t{st{ ei tule mit{{n, min{ huomautin k{rsim{tt|m{sti vaikka haarukkani litisikin jo halusta saada Marcuksen muhkea kyrp{ sinne kynt{m{{n. Kiskoin hameeni yl|s ja tartuin Marcuksen oikeaan k{teen. - Mutta kun k{tesi ovat joka tapauksessa vapaat, niin voit samalla sormeilla pilluani. Mutta jatka jo kertomustasi. Sanoit ett{ lopulta h{n lakkasi kirjoittamasta ja pani korkin mustepullon p{{lle... - Niin. Lopulta h{n teki sen, Marcus ny|kk{si ja vei k{tens{ m{rk{n{ odottavalle pillulleni alkaen taitavasti kutitella pystyss{ t|rr|tt{- v{{ klitoristani. Huokaisin syv{{n nautinnostaja h{n jatkoi: - Juttelin aikaisemmin t{n{{n yst{v{si, herra Featherin kanssa h{nen t|ist{{n, h{n sanoi avaten sanomalehden. H{n on varsin hyv{, vai mit{? Me aiomme ostaa muutamia h{nen t|it{{n. H{nell{ oli yksi erityisen hy- v{ muotokuva neiti Everleighist{ purolla. H{n oli ottanut sen ihan {s- kett{in. - Olin tuskin saanut suuni auki vastatakseni h{nelle, kun Thirkettle- sien huoneiston v{liovi lensi auki ja ovella seisoi h{mm{styksekseni Angelica Thirkettle, joka oli suureksi {llistyksekseni sonnustautunut jonkinlaiseen sirkustireht||rin asuun. H{nell{ oli silinterihattu ja pitk{ punainen, messinkinappinen takki, joka oli auki ja paljasti ki- maltelevasta nahasta tehdyn topin, jonka ylt{ h{nen alastomat, rehev{t rintansa pursuilivat, ja samasta aineesta valmistetut alushousut. Muu- ta h{nell{ ei sitten pitkien mustien ratsastussaappaiden lis{ksi ol- lutkaan p{{ll{{n. - H{nell{ oli toisessa k{dess{{n suuri rengas, sellainen joita lapset py|ritt{v{t kaduilla edell{{n kepin avulla, ja toisessa pelottava ruoska, jota h{n paukautti tavalla, joka sai minut vapisemaan kauhus- ta. - Ooooh, ei voi olla totta! min{ henk{isin liikutellen takapuoltani kivipenkill{ saadakseni klitorikseni py|rim{{n h{nen herkullisesti kiihottavan, mutta tilap{isesti pys{htyneen etusormensa ymp{rill{. - Mutta oli tai ei, rakas Marcus, niin jatka! Jatka sek{ kertomustasi ett{ sormipeli{si! - Totta se on, Jenny-rakas , Marcus vakuutti nytkytellen takapuoltaan niin ett{ h{nen kivikova kyrp{ns{ liikkui edestakaisin nyrkkini sis{l- l{. - Mutta jatka itse ihanan, kuuman k{tesi liikuttelua, sill{ vaikka uskonkin, ettei minulla ole en{{ sperman pisaraakaan pusseissa- ni niin uskon kohta joka tapauksessa r{j{ht{v{ni orgasmiin, ja on mie- lenkiintoista n{hd{ mit{ kyrp{ni purskauttelee, kun pussini ovat tyh- j{t. - Sen tahtoisin tosiaan min{kin n{hd{, sill{ en ole viel{ koskaan n{h- nyt tyhj{{ purskauttelevaa kyrp{{ vaikka kaikenlaisia kyrpi{ kaiken- laisten koetusten j{ljilt{ olenkin saanut ilokseni el{m{ni varrella n{hd{, min{ vastasin ja lis{sin: - Mutta en totisesti ymm{rr{ miten voit kuvitella pussiesi tyhjenty- neen niin t{ysin naituasi pari kertaa t{m{n Mirandan kanssa, sill{ ko- kemukseni mukaan pari kertaa ei suinkaan tyhjenn{ t{ysin pussejasi ei- k{ nelj{k{{n kertaa, kuten sinunkin pit{isi hyvin tiet{{. - Ei tietenk{{n! Marcus huudahti n{rk{styneen{ ja h{nen kyrp{ns{ hy- p{hti paheksuvasti kourani sis{ll{. - Pid{tk| sin{ minua eunukkina, Jenny? Avasin suuni vastatakseni h{nelle etten suinkaan pit{nyt h{nt{ eunuk- kina, mutta h{n jatkoi ennen kuin ehdin vastata: - Pussini eiv{t totisesti ole n{in tyhj{t pelk{st{{n noiden kahden jo kuvaamani herkullisen nainnin seurauksena. Joten kuuntele siis kun kerron ja jatka suloista k{sipeli{si kaluni kanssa. Jatkoin k{sipeli{ni Marcuksen kivikovan kalun kanssa ja h{n jatkoi klitorikseni kutittelua ja kertomustaan: - 'No heip{ hei, kultaseni, Thirkettle sanoi kohottaen katseensa sano- malehdest{{n. 'Oletko sattunut n{kem{{n minun sikariaskiani? Ah, tuos- sahan se onkin. Palaako, Wilks?' - Palaako, wilks? h{n kysyi siin{ tilanteessa niin kuin mit{{n outoa ei olisi ollut tekeill{ vaikka Angelican ulkonk| ja oma tilanteeni olivat saattaneet minut tilap{isesti puhekyvytt|m{{n tilaan ja suuni avautui ja sulkeutui kuin kultakalalla kulhossa. Ja joka tapauksessa kyseinen nainen vastasi rivakasti puolestani:'H{nelle ei tarjota t{m{n katon alla mit{{n sikareita, tuolle irstaalle viettelij{lle!' h{n kar- jaisi - totisesti, Jenny-kultaseni, vaikka h{n on hieno nainen ja lady en pysty k{ytt{m{{n h{nen {{ntelyst{{n tuolla hetkell{ muuta ilmausta kuin karjunta ja siin{ h{n olisi koska tahansa voittanut kirkkaasti rykmenttimme v{{pelin! - 'Kunhan olen lopettanut, tuo irstas lurjus ei en{{ ikin{ halua edes n{hd{ naisen makuuhuonetta! h{n karjui pelottavasti ruoskaansa pauku- tellen. - 'Armoa, armoa!' min{ huusin. 'T{h{n kaikkeen on olemassa hyvin yk- sinkertainen selitys, voin vakuuttaa teille, armon rouva Thirkettle. T{m{ asia ei kerta kaikkiaan ole aivan sit{ kuin teist{ ehk{ saattaa n{ytt{{!' - 'Roskaa ja paskapuhetta! h{n {r{hti paukauttaen ruoskaansa korvani vieress{.' - 'Mirandastako te puhutte? herra Thirkettle kysyi vain hivenen kiin- nostuneena The Timesins{ takaa. Voiko h{n jo paremmin? H{n n{ytti niin surkealta kun n{in h{net viimeksi ennen ilallista. H|h, miss{ ihmeess{ minun tulitikkuni ovat?' - H{nen vaimonsa ei kiinnitt{nyt h{neen mit{{n huomiota vaan ajoi mi- nut kauemmaksi huoneen nurkkaan. 'No niin, sin{ irstas elukka', h{n sanoi uhkaavan pehme{sti. 'Huomaan, ett{ minun on pakko kesytt{{ si- nut.' H{n l{im{ytti ruoskallaan vasten hyvin kiilloitettua puulattiaa niin raivokkaasti, ett{ se sai minut kirjailemmellisesti hyp{ht{m{{n ilmaan. 'Nyt sinulle, elukka, opetetaan hieman kurinalaisuutta.' - Sitten h{n k{vi kimppuuni. Nopeammin, Jenny! Ooooooh, upeaa! Siis sitten h{n l{hti tulemaan minua kohti...ooooh, Jenny! Ja min{ vannon, ett{ vaikka olen usein seissyt yksin taistelukent{ll{, niin en ole koskaan pel{nnyt mit{{n niin suuresti kuin pelk{sin Angelica Thirkett- le{ tuolla hetkell{! Kerj{sin armoa, mutta h{nest{ n{ki ett{ h{n ei aikonut suoda sit{. - 'No niin, hyv{ miekkonen, meid{n on annettava teille oppitunti. Tei- d{n t{ytyy sotilaana olla selvill{ itsehallinnan merkityksest{. Jos te k{ytt{ydytte kuin elukka, teid{n t{ytyy olla valmis siihen, ett{ teit{ kohdellaan elukkana!' h{n sanoi pehme{ll{, kammottavan uhkaavalla {{- nell{. - Kapteeni Wilks vaikeni ja h{nen kyrp{ns{ nytk{hti pari kertaa rajus- ti kourani sis{ll{. Ajattelin ett{ se alkaisi menett{{ kovuuttaan kun h{n muisteli jotain kauheaa, mutta p{in vastoin: se tuntui (mik{ vai- kutti mahdottomalta!) kovettuvan ja kasvavan entisest{{n ja min{ puo- lestani kiemurtelin ja hytkyin lemmenmehujeni valuessa yht{mittaisena purona persevakooni. - Marcus! kiljaisin. - Jatka! Marcuksen kyrp{ nytk{hti ja h{n hymyili v{syneesti. - Jenny, rakkaani, h{n sanoi k{he{sti. - Selk{ytimess{ni kutisee jo sill{ tavalla, ett{ pelk{{n kohta ruiskivani vaikka pusseissani ei taatusti ole en{{ sinapinsiemenen vertaa ruiskittavaa ja el{m{ on ih- meellist{ ja olen t{ll{ hetkell{ varsin onnellinen mies, h{n sanoi nytkytellen lantiotaan. Irrotin k{teni h{nen nytk{htelev{lt{ kyrv{lt{{n ja sanoin heng{sty- neesti: - Marcus, Marcus, nyt et totisesti saa ruiskia hyv{{ spermaasi hara- koille, sill{ olet taitavilla sormiliasi saanut minut sellaiseen kun- toon, ett{ varmaan heit{n pian henkeni ellen saa kovaa kyrp{{si sis{l- leni. Toisaalta kirottu uteliaisuuteni riivaa minua niin pahasti, ett{ laukeamisestani tulisi uskoakseni ep{t{ydellinen jos antautuisin sii- hen nyt, miettien miten kiihottava tarinasi p{{ttyy. Joten teen nyt jotakin mit{ en ole koskaan t{t{ ennen tehnyt el{m{ni aikana ja pyyd{n sinua ottamaan ihanat sormesi pois pillustani ja kertomaan tarinasi loppuun, jonka j{lkeen olen riemumielin valmis vastaanottamaan t{m{n kivikovan kyrp{si litim{rk{{n vittuuni. Marcus irroitti huokaisten k{tens{ pillultani ja sanoi: - T{m{ on kidutusta, rakas Jenny, mutta se sopii hyvin, koska kidutuk- sesta min{ juuri aion puhuakin. Olen ty|ni puolesta ollut montakin kertaa pakotettu todistamaan kuinka sotilasta on ruoskittu eik{ se ole ollut mik{{n iloinen eik{ ylent{v{ n{ky. Minulla ei ollut mit{{n halua tulla ruoskituksi kuin alokas, mutta niin n{ytti olevan tapahtumassa sill{ olin t{ysin dominatrixini vallassa. Ja..., Marcus alensi {{nt{{n h{mmentyneen{ ja kun h{n jatkoi, h{nen {{neens{ oli tullut varovaisen uskoutuva s{vy: - Ja, Jenny, minun on pakko tunnustaa, ett{ pelostani huolimatta kyr- p{ni seisoi kuin miekka! En tied{ miksi, tilanteessa oli vain kerta kaikkiaan jotakin niin kiihottavaa vaikka en ole koskaan tuntenut pie- nint{k{{n vetoa nahka- ja ruoskaleikkeihin, joiden tied{n olevan suur- ta huutoa Lontoon seurapiirien tietyiss{ piireiss{. - [l{ suotta punastele, Marcus, min{ pistin v{liin. - Reaktiosi oli t{ysin normaali, sill{ minun vakaa uskoni on, ett{ ihminen on kaikki- ruokainen mit{ seksuaalisiin iloitteluihin tulee. Eik{ nahka- ja ruos- kaleikeiss{ ole mit{{n pahaa kunhan ne pysyv{t kohtuudessa eiv{tk{ ai- heuta kenellek{{n osallistujalle kipua, joka on h{nen kokemaansa nau- tintoa suurempi. - N{in haluan min{kin asian n{hd{, sill{ en totisesti ole mik{{n per- vertikko ja mit{ mainitsemaasi kaikkiruokaisuuteen tulee, niin minun on kyll{ sanottava, ett{ vaikka olen kokeilunhaluinen seksiasioissa, niin kyrp{{ en p{{st{isi takaportilleni enk{ liioin miss{{n olosuh- teissa ryhtyisi tunkemaan omaa kyrp{{ni sis{{n toisen miehen perseen- reik{{n, sill{ tunnen vahvaa vastenmielisyytt{ moisia puuhia kohtaan vaikka tunnenkin monia tyyppej{ Lontoon seurapiireiss{, jotka harras- tavat sit{ joko naisten ohessa tai jopa pelk{st{{n. Toisaalta monet noista tyypeist{ ovat varsin mukavia heppuja ja harrastakoot minun puolestani mit{ haluavat kunhan eiv{t tule kolkuttelemaan minun takao- velleni, sill{... - Marcus, kultaseni, keskeytin k{rsim{tt|m{sti. - Eksyit taas pahas- ti aiheestasi. - Ai niin. Joka tapauksessa se nainen tuijotti minua r{v{ht{m{tt{, kapteeni Wilks jatkoi kertomustaan ja s{esti sanojaan pystyss{ sojot- tavan kyrp{ns{ nytk{hdyksill{. - 'Nyt!' h{n kiljaisi paukauttaen j{lleen ruoskaansa. 'Me n{imme si- nun tekev{n temppusi aikaisemmin t{n{{n, vai mit{? Katsotaanpas nyt kuinka hyvin sin{ hypit renkaan l{pi, elukka! Paita pois ja housut alas!' - H{n paukatti ruoskaansa j{lleen kimakasti korvani juuressa ja sitten taas ja ennen kuin kunnolla edes tajusin mit{ oli tapahtumassa, olin riipaissut vaatteet p{{lt{ni, laskeutunut kontilleni lattialle ja hyp- pelin renkaan l{pi kuin mik{kin opetettu sirkusel{in h{nen komentojen- sa mukaan. Joka kerta kun se ruoska p{{sti pelottavan pamahduksensa min{ noudatin k{sky{ edes hetke{k{{n harkitsematta j{tt{{ noudattamat- ta sirkustireht||rin m{{r{yst{. - Mahdoin totisesti olla huvittava n{ky pomppiessani siin{ kyrp{ pys- tyss{ sojottaen, sill{ lopulta Angelica Thirkettle viskasi ruoskan k{- dest{{n ja taipui kaksinkerroin purskahtaen valtaisaan naurunhohotuk- seen. Olin tietysti t{ysin {llistynyt, mutta viel{ {llistyneemm{ksi muutuin kun kohotin katseeni ja huomasin, ett{ rakas Mirandanikin sei- soi siin{ Angelican vierell{ t{ysin alastomana ja vino hymy kasvoil- laan. - Tajusin nyt, ett{ minua oli huijattu ja ett{ kaikki oli ollut vain hilpe{{ pilaa, ja jopa vanha kunnon Thirketllekin pani sanomalehtens{ sivuun, riipaisi vaatteet p{{lt{{n ja liittyi mukaan iloitteluun. Me nelj{ vet{ydyimme Thirkettlejen makuukamariin, miss{ me naimme kuin el{imet seuraavat nelj{ tuntia. Ruiskin sin{ aikana ainakin viidesti ja kerrankin minulla oli kaksinkertainen nautinto saada nussia Angeli- caa perseeseen samalla kun nuoleskelin Mirandan avointa vittua, jonka h{n oli sijoittanut suuni p{{lle ja... voi hitto, Jenny! Nyt se tapah- tuu! Ja silloin se todella tapahtuikin! Kapteeni Wilksin kyrp{ ryhtyi nyt- kim{{n raivokkaasti omia aikojaan, ja ennen kuin meist{ kumpikaan oli ehtinyt lausua aata, puhumattakaan ett{ olisin ehtinyt ottaa sen suu- huni, se oli jo sylk{issyt puppuraisesta k{rjest{{n kaksi pient{ hel- menvalkoista spermapisaraa, jotka p{{tyiv{t taaksemme ruusupensaan lehdille. Ja siin{ oli todellakin kaikki, rakas p{iv{kirja. Sitten Marcuksen ylirasitettu kyrp{ parka alkoi suorastaan kiirett{ pit{en kutistua ja veltostua kunnes se vet{tyi surkeaksi kurttukasaksi Marcuksen karvap|- heik|n keskelle kuin ilmoittaen, ett{ nyt saa luvan riitt{{ ainakin joksikin aikaa. * * * - Olen hirve{n pahoillani, Jenny, kapteeni Wilks mutisi nolona ja on- nettomana kiskoen paidanhelmaa kurtistuneen miehuutensa n{k|suojaksi. - Pelk{{np{, ett{ uskollinen kaluni sylk{isi viimeiset tippansa muuta- maan tuntiin. - [l{ suotta pyytele anteeksi, Marcus, sanoin hieraisten hajamielises- ti m{rk{{ ja kutisevaa pilluani. - Itseh{n vaatimalla vaadin sinua kertomaan kiihottavan tarinasi loppuun. - Salli minun kuitenkin nuoleskella sinut laukeamaan, sill{ herrasmie- henkunniani ei salli sit{, ett{ ruiskin sinappini kauniin naisen seu- rassa ruusupensaaseen ja j{t{n naisen kaipaamaan omaa laukeamistaan, Marcus sanoi osoittaen olevansa todellinen herrasmies. Mutta kun h{n aikoi laskeutua polvilleen eteeni toteuttamaan aikeensa, tartuin h{nt{ k{sivarresta ja vedin h{net lempe{sti takaisin istumaan. - Ei, Marcus, sanoin torjuvasti. - Vaikka tied{n suuret kielenk{yt- telytaitosi ei naisenkunniani salli, ett{ mies nuolee pilluani kyrp{ tuommoisena kurttukasana. Paransit krapulani ja se riitt{{ t{m{n aamun hyv{ksi ty|ksesi. [l{k{ huolehdi takiani, sill{ uskoakseni l|yd{n kyl- l{ mit{ pikimmiten kovakaluisen miehen viem{{n loppuun sen mink{ sin{ herkullisella kertomuksellasi saatoit alkuun. [l{k{ suotta hipel|i ka- luasi paidan helman alla, vaan anna sen lev{t{, sill{ liika on liikaa ja hyv{ kalusi on totisesti ansainnut muutaman tunnin levon kaiken uu- rastuksensa j{lkeen. Mutta vaikka puhuin n{in rauhallisesti ja j{rkev{sti, minun oli vaikea pit{{ sormiani pois pillustani, sill{ Marcuksen kertomus oli saanut minut todella kuumaksi ja tunsin kuinka kivipenkki pyllyni alla oli m{rk{n{ vitustani valuneista lemmenmehuista. Siksi en halunnut nousta sill{ en tahtonut Marcuksen huomaavan tilaani ja saavan siit{ lis{{ tunnonvaivoja, sill{ h{n oli yksinkertaisuudestaan huolimatta hyv{ mies ja pidin h{nest{ todella. Niinp{ kun h{n hetken p{{st{ nousi ja veti housunsa jalkaan ja ehdotti k{rsim{tt|m{sti, ett{ menisimme viimeinkin katsastamaan Walesin prins- sin, sanoin h{nelle: - Mene sin{ rauhassa katsastamaan h{net, Marcus. Min{ haluan istua t{ss{ hetken aikaa yksin, sill{ aamu on kaunis ja kaipaan pient{ yksi- n{ist{ tuokiota. - Jos on varma, ettet pane pahaksesi, Marcus sanoi. - En todellakaan, mene ihmeess{. Sir Montmorency saattaa jo esitell{ vieraita prinssille enk{ tahdo sinun j{{v{n siit{ paitsi minun takia- ni. Ajatus sai kapteeni Wilksin suorastaan h{t{{ntyneen n{k|iseksi ja h{n napitti kiireesti housunsa ja oikoi univonnunsa ja katsoi sitten mi- nuun kummastuneena. - Etk| sin{ sitten halua tulla esitellyksi h{nen kuninkaalliselle kor- keudelleen, Jenny? h{n kysyi. - Min{ ehdin kyll{, vastasin hymyillen. - Ja tunnen sit{ paitsi h{- nen kuninkaallisen korkeutensa entuudestaan - olemme tavanneet muuta- man kerran Lontoon seurapiireiss{. T{m{n enemp{{ en halunnut Marcukselle paljastaa suhteestani Walesin prinssiin, mutta enempi ei ollut edes tarpeen, sill{ Marcus ymm{rsi siit{kin v{h{st{ ja h{nen kasvoilleen kohosi ihaileva, salaliittolai- nen hymy. - Olisihan minun pit{nyt se arvata! h{n huudahti. - Walesin prins- silleh{n kelpaa vain paras! - Hys, hys, Marcus, en ymm{rr{ mit{ vihjailet, sanoin otettuna h{nen kohteliaisuudestaan ja sitten h{n iski minulle silm{{ ja poistui riva- koin askelin etsim{{n kuninkaallista vierasta. VIII LUKU Yksin j{{ty{ni vein k{den vittuuni aikomuksenani laukaista siell{ rie- huva kutina ja polte tuolla vanhalla ja yksinkertaisimmalla keinolla. Mielest{ni kokeneenkin naisen tulisi aina silloin t{ll|in hoitaa it- sens{ orgasmiin omin k{sin pysy{kseen selvill{ pillunsa toiminnoista, sill{ pillu, kuten kaikki muutkin elimet, muuttuu ajan mukana ja sen nautintoa tuottavat alueet ja tavat vaihtelevat ja vain itse kokeile- malla pysyy selvill{ siit{ mik{ kulloinkin saa aikaan parhaan nautin- non. Klitorikseni t|k|tti pystyss{ kovana ja terhakkana kuin pikkuriikkinen kyrp{ ja voihkaisin {{neen nautinnosta kun painoin peukaloni ja etu- sormeni hell{sti sen juureen. Sormeni olivat heti likom{r{t ja mieles- t{ni vitustani kohoava tuoksu voitti jopa tuhansien, kukkivien ruusu- jen tuoksun. Suljin silm{ni ja aloitin hitaan ja nautinnollisen runkkauksen. Mutta minut keskeytettiin. H{tk{hdin liikkumattomaksi kuullessani kuinka ruusupensaan takana ole- vat ranskalaiset ikkunat avattiin. Avasin silm{ni ja otin k{den pois pillustani kuulostellen hiljaisuutta. Tiesin, ett{ joku seisoi avoi- messa oviaukossa ruusupensaikon takana ja tiesin my|s ettei h{n voinut n{hd{ minua sen paremmin kuin min{k{{n h{nt{. Klitorikseni syk{hteli harmistuneen k{rsim{tt|m{n{ keskeytyksen joh- dosta ja toivoin, ett{ tuntematon rauhanh{iritsij{ poistuisi jotta saisin jatkaa litisev{nm{r{n, kuumana sykkiv{n pilluni runkkaamista sen niin kovasti odottamaan orgasmiin. Sitten tapahtui jotakin yll{tt{v{{, jotakin jonka muistelu saa l{mpi- m{n tunteen viel{kin ailahtamaan sek{ syd{mess{ni ett{ pillussani, jo- takin joka oli ja on ja tulee aina olemaan suurin minua koskaan koh- dannut kohteliaisuus. - Jenny! matala, sointuva miehen{{ni rikkoi hiljaisuuden ruusupensaan takaa. S{ps{hdin, silm{ni laajenivat ja kiskaisin hameenhelman ammottavan pilluni suojaksi. Saattoiko se olla... h{n? K{{nnyin syd{n rajusti jyskytt{m{{n katsomaan taakseni tihe{{n ruusu- pensaaseen. Ruusupensas heilahteli. Sitten osa siit{ k{{ntyi sivuun ja huomasin tuijotvani voimakkaita, parrakkaita miehenkasvoja. Kyll{! Se oli h{n! - Jenny! Walesin prinssi toisti ja poikamainen hymy levisi h{nen kas- voilleen. - Edward! min{ {{nn{hdin sek{ typertyneen{ ett{ hyvin ilahtuneena. Ruusupensaaan oksat painuivat takaisin kiinni, kasvot h{visiv{t ja Wa- lesin prinssi kiersi ruusupensaan ja tuli luokeseni istahtaen viereeni ja tarttuen k{siini,joista toinen oli yh{ kosteaja tahmainen lemmenme- huistani. Edward vei sen nen{ns{ alle, nuuhkaisi pitk{{nja nautinnol- lisesti, vei etusormeni suuhuni, imeskeli sit{ hetken tyytyv{isesti ny|kytellen ja sanoi sitten: - Kyll{, sinun sulotuoksustasi ei voi erehty{, rakas Jenny! Tunsin sen heti oven aukaistuani huumaavan ruusuntuoksunkin alta ja ep{ilin en- sin, ett{ kyseess{ on vain salaisten toiveitteni aiheuttama harha-ais- timus! Punastuin valtaisasta mielihyv{st{ ja painoin k{mmeneni parrakkaalle Edwardin poskelle. - Mutta eik| sinun pit{isi olla viel{ tervehtim{ss{ linnan palvelus- kuntaa ja muita vieraita? kysyin kun en h{mmennykselt{ni parempaakaan keksinyt. - Niin, Jenny rakas, Edward sanoi syv{{n huokaisten. - Niinh{n minun kai pit{isi. El{m{ni on yht{ seremoniaa. Mutta t{nne matkustin lomalle ja yksityisesti, joten n{hdess{ni sen j{yk{n ja pynt{tyn joukon linnan edustalla astuessani ulos vaunuista, minuun meni piru ja tervehdin kaikkia samanaikaisesti ja ilmaisin sitten haluni vet{yty{ hetkeksi lep{{m{{n matkan rasituksista - mik{ n{ytt{{kin olleen t{h{n menness{ paras t{n{{n tekem{ni ratkaisu. Sill{ jos olisin voinut esitt{{ jonkin toiveen, niin olisin toivonut saavani viett{{ hetken seurassasi, sill{ juuri sit{ min{ t{ll{ hetkell{ kaikkein eniten kaipaan. - Olet aivan yht{ mahdoton imartelija kuin ennenkin, rakas Edward, sa- noin hymyillen h{millisesti. - En lainkaan, Jenny-rakas, sill{ eih{n sinua voi imarrella, koska kaikki sanat kuulostavat k|yhilt{ kun on sinusta kysymys, Walesin prinssi jatkoi, katsoi minua hetken hymyillen p{{ hieman kallellaan ja kysyi: - Mutta miksi ihmeess{ istut t{{ll{ sormi pillussasi ja aivan yksin? Koostuuko miespuolinen vierasjoukko t{ll{ kertaa tosiaankin niin van- hoista ja seniileist{ herrasmiehist{ ettei heist{ ole sinulle arvois- tasi kumppania? - P{invastoin, rakas Edward, vastasin ja p{{tin, ett{ nyt oli minun vuoroni ilahduttaa Edwardia pienell{ imartelulla. - Vieraiden jou- kossa on ilahduttavan runsaasti nuoria, salskeita, isokyrp{isi{ ja ur- heiluhenkisi{ miehi{. Mutta kun n{in vaunujesi tulevan jalavakujaa pitkin, en kerta kaikkiaan voinut j{{d{ pihalle muun joukon keskelle, sill{ pelk{sin kiihkossani k{ytt{ytyv{ni muiden vieraiden silmiss{ so- pimattomasti ja niin rynt{sin t{nne rauhoittumaan. Ja katso mit{ sinun ajattelemisesi on saanut aikaan! Siirryin hieman sivulle penkill{ niin ett{ Edward n{ki lemmenmehujeni kasteleman penkin, johon paljas takapuoleni oli piirt{nyt syd{men muo- toisen kuvionsa. Edward kumartui nuukaisemaan istumaj{lke{ni. - T{m{ on paras tervetulotoivotus joka on koskaan tullut osakseni Montmorencyn linnassa tai miss{{n muuallakaan! h{n julisti ja tarttui k{teeni. - Tulehan Jenny, meill{ on tunti aikaa ennen lounasta ja olen sopivasti antanut m{{r{yksen, ettei kukaan saa mill{{n syyll{ h{irit{ minua ennen sit{. * * * Nousin ja annoin Walesin prinssin johdattaa minut takapihalle aukea- vista ranskalaisista ikkunoista talon suurimpaan ja komeimpaan huo- neistoon, joka oli remontoitu ja kalustettu kokonaan uudestaan ainoas- taan t{t{ vierailua varten. - Esitin itse etuk{teen toivomuksen saada huoneiston pohjakerroksesta, Edward selitti ottaessaan p|yd{ll{ seisovasta hopeisesta j{{hdyttimes- t{ shamppanjapullon. - Suoraan sanottuna ajattelin toivomusta esit- t{ess{ni mahdollisuutta p{{st{ tarpeen vaatiessa liikkumaan ulkokautta mahdollisimman huomaamattomasti, mutta en tosiaankaan olisi uskonut kuinka pian toivomukseni palkitsi itsens{, rakas Jenny. Totta puhuen sinun t{{ll{ olosi oli minulle t{ydellinen yll{tys - mutta riemukas yll{tys, tulkoon sanotuksi. Kai juot kanssani maljan j{lleenn{kemisem- me kunniaksi? Itse asiassa, kuten varmasti hyvin muistat, rakas p{iv{kirja, olin jo kauan tuota aamua aikaisemmin antanut itselleni lupauksen, etten kos- kaan parantelisi kohmeloani samalla keinolla jolla olin sen hankkinut, koska olen tuttavapiiriss{ni havainnut, ett{ sellaisesta tulee helpos- ti paha tapa, joka johtaa nopeasti nuoruuden ja kauneuden menett{mi- seen. Mutta kohmeloni oli jo l{hes t{ysin haihtunut ja sit{ paitsi Englannin tuleva kuningas tarjosi kuitenkin minulle aamusshamppanjaa niin harvoin, ett{ katsoin turvallisin mielin voivani tehd{ h{nen per- soonansa kohdalla poikkeuksen. Vaikka vain paria tuntia aikaisemmin olin uskonut, etten en{{ ikin{ voisi juoda kulaustakaan shamppanjaa, maistui Walesin prinssin tarjoa- ma j{{kylm{ porejuoma todella herkulliselta ja joimme yhdess{ lasilli- setja toisetkin smalla kun tein Edwardin toivomuksesta selkoa kuulumi- sistani. Tunsin kuinka poskiani kuumotti ja minua huimasi eik{ se johtunut pel- k{st{{n shamppanjasta. Keskustellessamme Edward ahmi minua katseellaan ja siveli tuon tuostakin hiuksiani vapaalla k{dell{{n ja h{nen koske- tuksensa sai ihanat nautinnon v{r{hdykset ampaisemaan koko olemukseni l{pi. H{nen poskiensa kuumotus ja sepaluksensa voimallinen pullotus viestiv{t minulle, ett{ keskin{inen vetovoimamme oli yht{ voimallista kuin aina ennenkin. Pitkitimme silti tilannetta kepe{ll{ keskustelul- la, kunnes paine kohosi kest{m{tt|m{ksi ja laskimme melkein samanai- kaisesti lasin k{dest{mme. Edward kaappasi minut syliins{ ja kantoi makuuhuoneeseensa. H{n laski minut vuoteelle ja riisui housunsa. Tervehdin esiin ponnahtanutta, ki- vikovaa, ylv{{sti yl|sp{in sojottavaa kuninkaallista kyrp{{ pitk{ll{, intohimoisella suudelmalla. Sitten h{n veti pukuni p{{ni yli ja vapau- tui lopuistakin vaatteistaan. - T{t{ min{ olen kaivanut, Edward henk{isi ja painoi p{{ns{ reisieni v{liin. - Voi Jumalani kuinka olen kaivannut t{t{, rakas Jennyni! h{n mumisi kuumaan vittuuni ja laukesin ensimm{isen kerran melkein he- ti kun h{nen kuninkaallinen kielens{ kosketti pystyss{ tykytt{v{{ kli- toristani. Kiljuin nautimosta ja revin h{nen hiuksiaan. H{n kohotti hymyillen lemmenmehustani m{r{t kasvonsa vitustani ja alkoi ry|mi{ ylemm{s pit- kin kuumottavaa ruumistani. H{n pys{htyi pitk{ksi toviksi imeskelem{{n rintojani samalla kun ty|nsin k{teni alas v{liimme ja etsin h{nen ki- re{t, j{nnittyneet kiveksens{ ja ryhdyin puristelemaan niit{ hell{sti h{nen p{{stelless{{n tyytyv{isi{ murahduksia rintojeni pehme{{n kudok- seen. H{nen partansa ja viiksens{ kutittelivat suloisesti rintojeni herkk{{ ihoa samalla kun h{nen hampaansa n{ykkiv{t pystyss{ t|rr|tt{vi{ n{nne- j{ni l{hett{en ihania nautinnonaaltoja kaikkialle ruumiiseeni. Lopulta en en{{ kest{nyt. - Ota minut, rakas Edward! min{ huusin huohottaen. - Upota rakas kuninkaallinen kyrp{si odottavaan vittuuni! Edward ei tarvinnut kahta k{sky{! H{nen j{m{kk{, kuninkaallinen kalun- sa upposi liukkaasti sis{{ni ja viskasin jalkani h{nen selk{{ns{ kil- jaisten: - El{k||n Britannia! Sitten Edward alkoi nussia minua ihanan pitkin, hitain ty|nn|in, joi- hin vastasin persett{ni kohottelemalla ja kirahtelemalla ja huohotta- malla nautinnosta. Olen jo aikaisemmin kertonut, ett{ Walesin prinssi oli kohtalaisen hy- v{ rakastaja, joskaan liiasta mielikuvituksesta h{nt{ ei voinut syy- t{{, mik{ on tosin aivan ymm{rrett{v{{, ottaen huomioon h{nen kotikas- vatuksensa. Mutta minun on my|nnett{v{, ett{ tietoisuus siit{, ett{ nussijani oli Englannin tuleva kuningas, korvasi moninkertaisesti h{- nen pienet, l{hinn{ mielikuvitukseen liittyv{t puutteensa. Sill{ sel- laisia me naiset olemme; valta on seksik{st{, ei siit{ mihink{{n p{{- se. Edward painoi suunsa suulleni ja kielemme kietoutuivat toisiinsa. Syl- kemme sekoittuivat toisiinsa, hikemme sekoittuivat yhteen ja lopulta h{nen spermansa sekoittui orgasmimehuihini r{j{ht{v{ss{, nautinnolli- sessa purkauksessa, joka j{tti meid{t molemmat hetkeksi puolip|kerryk- siin. Havahduttuani ihanaan todellisuuteen puolihulluna kiimaisesta nautin- nosta laskeuduin hitaasti alasp{in pitkin h{nen tukevaa vartaloaan ja imaisin h{nen puolikovan kuninkaallisen valtikkansa suuhuni. Tunsin sen paisuvan ja kovettuvan takaisin juhlakuntoon jo parilla ensi imai- sulla. H{nen kirpe{ spermansa ja minun suolainen, mausteinen lemmenmehuni muodostivat taivaallisen ihanan makuyhdistelm{n, joka kertoi vastaan- sanomattomasti tosiasian, jonka tosin tiesin jo entuudestaan: me kaksi sovimme yhteen! H{n v{{nt{ytyi kohta ymp{ri vuoteella ja ryhtyi imem{{n ja nuolemaan vittuani ja seuraavan orgasmimme koimme tuossa perinteisess{ 69-asen- nossa. Mutta nieleskelty{ni halukkaasti h{nen kirpe{n, kuninkaallisen sper- mansa meid{n olikin jo ik{v{ kyll{ aika nousta valmistautumaan lou- naalle. - T{m{ ei j{{ t{h{n kertaan, rakas Jenny, Edward kuiskasi suudeltuaan minua hyv{stiksi ranskalaisten ikkunoitten luona. Eik{ se toki j{{nyt- k{{n, vaan otimme uusiksi viel{ moneen kertaan tuon suloisen viikonlo- pun aikana. * * * Palasin ulkokautta omaan siipeeni ja huoneeseeni kuninkaallisen sper- man valuessa pitkin reisi{ni hameeni alla. Peseydytty{ni ja vaihdet- tuani vaatteita laskeuduin s{teilev{n{ alas ruokasaliin, jonka ovella tapasin hieman alakuloisen n{k|isen kapteeni Wilksin. - Olisin yht{ hyvin voinut j{{d{ seuraasi, Jenny, h{n sanoi. - Sil- l{ tullessani paikalle Walesin prinssi oli jo ehtinyt vet{yty{ yksi- tyisiin huoneisiinsa. Et siis menett{nyt mit{{n kun j{it sinne yksin istuskelemaan. - En varmaankaan, vastasin sis{isesti hymyillen ja sipaisin Marcuksen poskea sormillani. - Mutta {l{ sure, rakas Marcus. Lupaan esitell{ sinut henkil|kohtaisesti Edwardille heti kun lounaan virallinen osuus on ohi. Niin my|s tapahtui ja esitelty{ni Marcuksen Edwardille ja kerrottuani Edwardille kahden kesken mit{ kaikkea lysti{ me olimme Lizzien ja Mar- cuksen kanssa tehneet yhdess{, Edward ehdotti kuninkaallisen hienotun- teisesti ett{ h{net otettaisiin jonakin y|n{ nelj{nneksi py|r{ksi vau- nuihin. Suostuin empim{tt{, sill{ olin t{ysin varma ettei sen enemp{{ Marcuksella kuin Lizziell{k{{n voisi olla mit{{n pient{ kuninkaallista irstailua vastaan. En olisi voinut olla enemp{{ oikeassa heid{n halujensa suhteen ja muu- tamien lyhyiden neuvonpitojen j{lkeen sovittiin, ett{ hiipisimme kukin omia aikojaan huomaamatta talon hiljennytty{ Edwardin yksityistiloi- hin, jotka olivat ehdottomasti turvallisin paikka yhteiselle ilonpi- dollemme. Kellon tullessa yksitoista tuona samana iltana olimme kaikki nelj{ Ed- wardin ylellisess{ olohuoneessa. Edward otti meid{t vastaan kuninkaal- lisella vaakunalla varustettuun aamutakkiin verhoutuneena ja julisti yht{ ep{muodollisesti olevansa sin{ iltana ja y|n{ meille kaikille vain Edward. Tunnelma oli silti aluksi hieman j{ykk{ Marcuksen ja Lizzien selv{sti j{nnitt{ess{ ylh{ist{ seuraa, mutta muutaman shamppanjalasillisen ja kevyen rupattelun j{lkeen tunnelma alkoi selv{sti vapautua ja hyviss{ ajoin ennen puolta y|t{ olimme kaikki sek{ mukavasti pieness{ hipra- kassa ett{ apposen alasti. Siirryimme lopulta olohuoneesta makuuhuoneeseen ja ryhmityimme Edwar- din valtaisan vuoteen reunoille Edwardin suodessa kuninkaallisen huo- mionsa p{{asiassa Lizzielle, jonka suloisia rintoja h{n hyv{ili k{mme- nill{{n. Lizzie istui hetken aikaa h{mmentyneen liikkumattomana vaikka h{nen terhakkaasti kovettuneet n{nnins{ kieliv{tkin katselijoille, et- tei h{n suinkaan j{{nyt kylm{ksi Edwardin hyv{ilyille. - Se ei pelaa, joka pelk{{! Lizzie sanoi lopulta p{{tt{v{isesti ja al- koi hitaasti runkata Edwardin paisunutta kyrp{{, joka v{{ntelehti ja nytk{hteli h{nen k{dess{{n kun h{n vuorotellen paljasti ja peitti esi- nahkahupulla sen sinipunertavan p{{n, joka n{ytti kasvavan suuremmaksi joka vedolla. Min{ v{{nt{ydyin vuoteen toiselle laidalle ja viittasin Marcusta istu- maan viereeni, koska tiesin, ett{ Edwardin ja Lizzien alkuvalmistelut johtaisivat pian t{yteen naintiin ja halusin ehdottomasti katsella si- t{. Lizzie kiskoi hovietiketeist{ piittaamatta Edwardin kyrv{st{{n istu- maan vuoteelle ja levitti h{nen jalkansa lev{lleen ja yh{ h{nen kyr- p{ns{ toisessa k{dess{{n alkoi sivell{ taitavilla sormillaan Edwardin reisien tuntoherkk{{ sis{pintaa. - Aaah, Lizzie, ihanaiseni, sin{ kiihotat minua uskomattomasti, Edward {hk{isi. - Nooh, annahan kun autan sinua.... ja h{n kumartui eteen- p{in ja alkoi silitt{{ Lizzien vaaleaa karvakumpua kuin kissanomistaja rakasta persialaistaan ja Lizzie p{{sti irti h{nen kyrv{st{{n ja alkoi hyv{ill{ h{nen karvaista rintakeh{{ns{. Edwardilta sulki silm{ns{ ja kietoi k{tens{ Lizzien ymp{rille ja nyt he makasivat alastomina vuoteella suudellen intohimoisesti Lizzien hieroessa Edwardin kyrp{{ kivikovaksi lipputangoksi Edwardin vastates- sa kohteliaisuuteen hieromalla Lizzien n{nnej{ vastaavaan kovuuteen k{mmenill{{n. Nyt Edward oli jo Lizzien p{{ll{ ja auttaakseni omalta osaltani asioi- den sujuvuutta laskeuduin vuoteelle polvieni ja k{mmenteni varaan, tartuin Edwardin valtavaan kyrp{{n hieman sipulimaisen terskan alapuo- lelta ja ohjasin sen tarkasti Lizzien halukkaaseen pilluun. L|ysin oi- kean paikan ilman vaikeuksia ja Edwardin kyrp{ upposi lurpsahtaen Liz- zien h{pyhuulten v{liin ja Edward aloitti v{litt|m{sti vimmatun pump- paamisen. Koska olin yh{ kontillani, pyllyni osoitti yl|s ilmaan suorastaan kut- suen Marcusta - mik{ rehellisesti sanottuna ei kyll{ ollut tarkoituk- seni siin{ tilanteessa, joskin tiesin v{litt|m{sti mit{ urhealla rita- rillani oli mieless{{n, kun tunsin h{nen shamppanjaan kastetun etusor- mensa tunkeutuvan ovelasti perseposkieni v{list{ sivelem{{n ryppyist{ pient{ perseenreik{{ni. Kohotin pylly{ni entist{ korkeammalle, jotta pikkuruinen rusinapyllyn- reik{ni olisi entist{ paremmin h{nen v{ist{m{tt|m{n hy|kk{yksens{ koh- teena. K{{nsin p{{t{ni ja huomasin ett{ my|s rakas Marcukseni oli t{ll{ v{lin saavuttanut t{yden naimavalmiutensa. H{n oli my|s polvillaan ja piteli kiinni ylv{{st{ kyrv{st{{n, joka sojotti kovana kohti kattoa ja jonka rubiininpunainen p{{ kimalteli kuohuviinist{, jolla h{n oli voidellut sen. - Aaah, Jenny, sinulla on niin herkulliset ja pulleat pakarat, ett{ minun on ihan pakko erottaa ne toisistaan kyrv{ll{ni! h{n julisti ja sanansa mittaisena miehen{ h{n k{vi saman tien pyllynreik{ni kimppuun isoine kovine kyrpineen. Yksi, kaksi, kolme ty|nt|{ ja h{n oli sis{ll{ni ja kietaisi vahvat k{- sivartensa ymp{rilleni ja painoi k{mmenens{ rinnoilleni. Sitten h{n laski oikean k{tens{ alas ja ty|nsi sormensa pilluuni samalla kun h{- nen kyrp{ns{ pumppasi per{aukossani. Sain todella upean tuntuista kaksoishierontaa, mutta pyllynreik{ni ni- pistely ja kireys olivat pian liikaa Marcukselle ja h{n ruiski ison satsin kuumaa spermaa tiukkaan pyllynreik{{ni ennen kuin min{ olin eh- tinyt huipulle. Heti per{{n h{n kirosi harmistuneena, ett{ oli lauen- nut liian nopeasti, joskin h{nen kyrp{ns{ oli yh{ kivikova, kun h{n kiskaisi sen ulos pyllynrei{st{ni. Se poksahti {{nekk{{sti kuin pul- lon suusta irtoava korkki irrotessaan tiukasta tupeastani. T{ll{ v{lin Edward ja Lizzie olivat kaiken aikaa jatkaneet vieress{mme ahnasta yhdynt{{ns{. Lizzie oli nyt kietaissut jalkansa Edwardin ymp{- rille ja kiljui Edwardille kiihkeit{, riettaita kannustuksia Edwardin pumpatessa lanteillaan nopeassa, yh{ kiihtyv{ss{ tahdissa: - Ty|nn{, syvemm{lle, ty|nn{ syvemm{lle, aaaaaaah, aaaaaaah, kuinka iso kyrp{, kuinka iso, iso, kyrrrrrrp{, aaaaaah, anna minulle lis{{, Edward, survo isoa, kuninkaallista kyrp{{si minun mehukkaaseen pilluu- ni! Edward totteli raivokkaasti survaisten joka ty|nn|ll{{n juurta my|ten niin, ett{ h{nen mahtavat, kuninkaalliset kivespussinsa l{ps{hteliv{t {{nekk{{sti vasten Lizzien t{r{htelevi{ pakaroita. H{nen liikkeens{ k{viv{t yh{ nopeammiksi ja nopeammiksi kunnes h{n {kki{ p{{sti kumean huudon ja r{j{hti Lizzien sis{{n, t{ytt{en h{nen pillunsa kouristus kouristukselta kuumalla, kuninkaallisella lemmensinapilla. Lizziekin vavahti upeaan klimaksiin ja rakastavaiset nytk{hteliv{t l{{h{tt{en ilon deliriumissa, kunnes he vajosivat uupuneina nytk{htelev{ksi ka- saksi vuoteelle. T{m{n katseleminen oli ruokkinut omaa ruokahaluani nussimiseen, joten suutelin Marcusta kevyesti huulille eik{ h{n tarvinnut isompaa merkki{ siihen, ett{ halusin h{nen t{yden huomionsa. Suumme liimautuivat yh- teen ja kielemme kohtasivat ja alkoivat kiihottavan yhteisleikkins{. Marcuksen k{det vaelsivat rinnoilleni ja h{n siveli ja puristeli kovia pikku n{nnej{ni kunnes minusta tuntui, ett{ voisin laueta siin{ pai- kassa. Mutta Marcus laskeutui alemmas ja tarttui sormillaan likom{rk{{n m{t- t{{seeni, miss{ h{nen sormensa tuntuivat viett{v{n pienen, herkullisen ikuisuuden. H{pyhuuleni olivat limaiset ja likom{r{t kiimaisesta odo- tuksesta ja vittumehuni valuivat valtoiminaan Marcuksen k{delle kas- tellen sen. H{nen valtava kyrp{ns{ nytk{hteli rajusti kun kiersin k{- teni sen ymp{rille ja kermanv{riset rintani heilahtelivat h{nen kasvo- jensa edess{. Kiersin k{teni Marcuksen suloisen, kivikovan, mutta silti niin samet- tisen kyrv{n ymp{rille, joka oli jo p{{st{nyt pisaran maitomaista, tahmeaa nestett{{ k{rjest{{n, kiskoin esinahan taakse ja nuoleskelin n{lk{isesti kyrv{n valtavaa, sipulimaista kupolia. T{ll{ v{lin h{nen huulensa olivat l|yt{neet tissini ja pelk{sin, ett{ h{n ruiskisi sper- mansa j{lleen liian aikaisin. Niinp{ lakkasin imem{st{ h{nen kyrp{{ns{ ja asetuin sel{lleni vuoteelle kiskaisten tyynyn Lizzien p{{n alta oman lantioni alle niin, ett{ kun levitin jalkani, Marcuksella oli suora n{kym{ odottavaan rakooni. - Nussi minua, Marcus! min{ komensin ja tuo suloinen poika totteli mi- nua v{litt|m{sti. Tunsin kuinka h{nen kyrp{ns{ p|kki hetken vittuni ymp{rist|ss{ oikeaa aukkoa etsien ja sujahti sitten m{r{sti maiskah- taen kotikoloonsa. Marcus aloitti heti sulavan keinahtelevat ty|nn|t, joihin min{ vasta- sin persett{ni kiivaasti py|rittelem{ll{, ja me nussimme hilpe{sti h{- nen kyrp{ns{ tunkiessa ty|nt| ty|nn|lt{ yh{ syvemm{lle ja syvemm{lle pilluuni kunnes jalkani kohosivat vuoteelta ja kietoutuivat h{nen sel- k{ns{ ymp{rille ja k{teni puristivat h{nen olkap{it{{n, kun h{n {kki{ korahti ja j{ykistyi liikkumattomaksi ja saatoin tuntea h{nen orgas- minsa rakentuvan, kun h{nen karvaiset kiveksens{ l{im{htiv{t voimak- kaasti vasten persett{ni. Kun h{nen kliimaksinsa jytisi kiehumapisteeseen, tunsin nestem{isen tulen sykkeen, kun se sy|ks{hteli sis{lleni h{nen jumalallisesta kyr- v{st{{n ja oma orgasmini tuli rymin{ll{ ja perusteellisesti m|yhennet- ty klitorikseni l{hetti ihania mielihyv{nv{r{htelyj{ kaikkialle ruu- miiseeni. My|hemmin Edward sammutti valot ja lakanoiden pime{n anonymiteenin al- la me leikimme kaikenlaisia irstaita leikkej{ pikkutunneille. Lizzie ja min{ imimme poikien kyrv{t uusiin korkeuksiin ja annoin Edwardin ime{ tissej{ni samalla kun Marcus nussi minua perseenreik{{n ja Lizzie imeskeli pilluani. IX LUKU Niin kului tuo ihana mets{styskuukausi, rakas p{iv{kirja. Edward pois- tui ik{v{ kyll{ joukostamme valtiollisia velvollisuuksiaan hoitamaan sunnuntai-iltana ja Montmorencyn linna palasi 'arkeen' ja alkoi pian valmistautua mets{styskauden suuriin p{{tt{j{istanssiaisiin. Mutta en- nen kuin kerron niist{ minun on ihan pakko kertoa ihastuttavasta koke- muksesta, joka minulla oli er{{n{ p{iv{n{ mets{niityll{. L{hdin sin{ p{iv{n{ yksin k{velylle, koska tunsin itseni hieman ki- re{ksi kaipasin omaa rauhaa eik{ mik{{n ole mielest{ni niin ajatuksia selkiinnytt{v{{ ja rauhoittavaa kuin yksin{inen, rauhallinen k{ysken- tely luonnon helmassa. Ajattelin ensin k{vell{ purolle, jossa olimme Tom Featherin kanssa ol- leet ottamassa kuvia, mutta mielijohteesta k{{nnyinkin puolimatkassa kapealle, melkein umpeen kasvaneelle sivupolulle, joka p{{ttyi pienen matkan p{{ss{ pienelle mets{niitylle. Niitty kasvoi kurjenpolvia, lei- nikkej{ ja polven korkuista hein{{. Linnut liversiv{t, sirkat siritti- v{t ja mehil{iset surisivat mett{ ker{tess{{n. [kki{ erotin noiden luonnon{{nten seasta muutakin: kiivasta litin{{ ja huohotusta. Se tuli melko l{helt{, niityn keskiosasta. L{hdin hiipim{{n {{nt{ kohden varoen kahisuttamasta heini{, sill{ ku- ten tied{t, rakas p{iv{kirja, tirkistely kuuluu voittamattomiin pahei- siini eik{ minulla ollut pienint{k{{n ep{ilyst{ siit{ etteiv{tk| nuo kuulemani {{net jotenkin liittyisi seksiin. Minun ei tarvinnut ottaa kuin kenties kymmenkunta askelta kun n{in {{nen aiheuttajan ja pys{h- dyin ihastuneena katselemaan: Nuori poika makasi ilkosen alastomana korkeassa ruohikossa vaatemytty p{{nalusenaan ja runkkasi pitk{ripsiset silm{t ummessa ja kauniit ke- rubinkasvot suloiseen nautintoon v{{ristynein{ mahtavaa t|tter|{, joka kohosi ylv{{sti h{nen jalkov{liss{{n kasvavasta mustasta karvap|hei- k|st{! Hiivin {{nett|m{sti viel{ muutaman askeleen kunnes olin aivan pojan vierell{ ja pys{hdyin katselemaan tuota ihastuttavaa n{ky{. Poika kuu- lui Montmorencyn linnan tallipoikiin; olin n{hnyt h{net muutaman ker- ran ja kiinnitt{nyt huomiota h{nen kauniisiin piirteisiins{. H{nell{ oli t{ydellinen, ruumiillisen ty|n kehitt{m{ vartalo: leve{t hartiat ja kapea lantio. H{nen ihonsa oli virheet|n ja kullanruskea ja hyvin muodostuneet rinta- ja vatsalihakset piirtyiv{t selkein{ esiin sen al- ta. Ja h{nen hivenen k{yr{ss{, nuoressa kyrv{ss{{n oli runsaasti sek{ pituutta ett{ paksuutta; sen purppuranpunainen p{{ n{ytti iskev{n mi- nulle silm{{ joka vedolla pilkist{ess{{n esiin h{nen vatkaavan nyrk- kins{ sis{lt{. Tunsin kuinka kuumat mehut l{htiv{t v{litt|m{sti liik- keelle pillussani. Olisin voinut pelk{st{{n esteettisest{ nautinnosta katsella h{nen yk- sin{isen aktinsa loppuun asti, mutta minusta se olisi sittenkin ollut tuhlausta ottaen huomioon ett{ oli olemassa parempikin vaihtoehto. Niinp{ kahisutin tahallani kuivaa ruohoa jaloissani. Kahinani vaikutus oli dramaattinen. Kiivaasti runkkaava k{si pys{htyi ja toinenkin k{si lensi salamannopeasti peitt{m{{n seisovaa t|tter|{ ja h{tk{hdytt{v{n siniset silm{t r{v{htiv{t auki tuijottamaan minua j{rkytyksest{ laajentuneina ja kaikki v{ri pakeni poika paran kasvoil- ta. - N-n-neiti... {{{{h... poika {nkytti typertyneen{. - Olen pahoillani, sanoin hymyillen pahoittelevasti. - Tarkoitukseni ei ollut pel{stytt{{ sinua. - Min{... pyyd{n anteeksi. - Miksi ihmeess{? kysyin silm{t py|rein{, astuin pari askelta l{hemm{s ja istahdin ruohikkoon h{nen vierelleen. - Min{ pidin kovasti n{ke- m{st{ni. Todella. Poika lehahti punaiseksi ja sulki silm{ns{ noloudesta. Taputin h{nt{ poskelle. - Noo, {l{ nyt suotta kainostele. Kaikkihan sit{ harrastavat, min{kin. Se on hyv{ vaihtoehto jos ei muuta ole tarjolla. Ja joskus vaikka muu- ta olisikin tarjolla. Olen tainut n{hd{ sinut talleilla, mutta nime{si en ole kuullut... - Peter, madam, Peter Toynbee. - Min{ olen Jenny Everleigh. [l{k{ suotta peittele kyrp{{si katseelta- ni; se on todella kaunis kyrp{ eik{ sinulla ole siin{ mit{{n h{pe{mis- t{. Poika piti silm{ns{ edelleen tiukasti kiinni, mutta otti k{tens{ pois nyt kutistuneen ja veltostuneen kullinsa p{{lt{ ik{{n kuin toivomukse- ni olisi ollut h{nelle laki. - Oi, se on ihan suloinen tuollaisenakin, mutta pidin siit{ silti enemm{n {sken, kun se seisoi kivikovana ja komeana, sanoin ja poika aukaisi varovasti silm{ns{ ja katsoi minua kasvoihin. Kiinnostus ja toivo hiipiv{t h{nen katseeseensa ja h{n nielaisi mutta ei sanonut mi- t{{n. - Oletko sin{ koskaan ollut naisen kanssa, Peter? min{ kysyin ja t{s- mensin: - Siis nussinut? P{{n pudistus. - Kai sin{ kuitenkin haluaisit olla? Ny|kk{ys. - Sit{h{n min{kin, sanoin ja vein k{teni h{nen veltostuneelle, kurtis- tuneelle elimelleen. H{n henk{isi hiljaa ja sulki hetkeksi silm{ns{ ja h{nen ihana nuori kalunsa alkoi heti el{{ ja virkisty{ k{mmeneni alla. Tunsin kuinka se alkoi paisua ja t{ytty{ kuumasta verest{ h{nen syd{- menly|ntiens{ tahdissa. Asetuin polvilleni ruohikkoon h{nen viereens{ ja sivelin toisella k{- dell{ni h{nen sile{{ vatsaansa ja h{nen tiukkoja rintalihaksiaan, joi- den pienet n{nnit kovettuivat suloisesti k{mment{ni vasten. Sitten ku- marruin ottamaan h{nen virkoavan kalunsa suuhuni. Vedin hieman kire{n esinahan aivan taakse ja imaisin kullin rubiininpunaisen p{{n huulieni v{liin. Peter voihkaisi hiljaa. Aloin runkata hitaasti varren velttoa nahkaa samalla kun imin kyrp{{ yh{ enemm{n sis{lle suuhuni. Ah, tuota ihanaa tunnetta kun saa ime{ nuorta, innokasta kyrp{{ ja tuntea kuinka se paisuu ja kovettuu hetkess{ kivikovaksi! Ty|nsin toi- sen k{teni nyt jo litim{rk{{n pilluuni ja aloin runkata sit{ etusor- mellani samalla kun imin ja runkkasin yh{ kiivaampaan tahtiin Peterin sykkiv{n kovaa kalua. H{nen lantionsa alkoi py|ri{ ja h{nen karheat, mustat h{pykarvansa hankasivat kasvojani. H{n p|kki kiivaasti kyrp{{ns{ kurkunp{{t{ni vas- ten ja vain kokemuksen kautta opittu rentoutustaito pelasti minut y|- k|tysreaktiolta. H{n uikutti nyt tauotta ja h{nen lihaksikkaat pakaransa supistelivat voimakkaasti. Kokemukseni mukaan miehen perseen tietynlainen supistelu viittasi tu- lossa olevaan orgasmiin. Huippu oli n{kyviss{! Omanikaan ei ollut kau- kana. Irroitin silti k{den litisev{st{ pillustani ja otin h{nen kivek- sens{ k{mmenkuppiini, miss{ ne alkoivat saada voimallista, mutta silti hell{varaista hierontaa. - Taivas! h{n huusi koko vartalo spastisesti nytk{hdellen. - Aaah. oiih! Min{ laukean! Imek{{ minua! Ooh, imek{{ minua, ihana neiti Ever- leigh! Samassa tunsin kuinka h{nen kyrp{ns{ alkoi nytk{hdell{ suussani ja en- simm{inen tulvahdus ihanaa, kirpe{{ pojanspermaa lensi suuhuni ja sit- ten niit{ tuli yh{ uusia ja uusia niin ett{ sain nieleskell{ kiivaasti saadakseni kaiken h{nen kalliin, neitseellisen el{m{neliksiirins{ tal- teen. H{nen kyrp{ns{ ei pehmennyt edes nimeksi siemensy|ksyn j{lkeen vaan sykki edelleen kivikovana suussani. P{{stin sen hitaasti ulos vet{{k- seni hieman henke{. Joitakin hetki{ my|hemin h{n tarttui k{sivarsiini ja veti minut yl|s itse{{n vasten. Suutelimme ensin kiihke{sti ja sit- ten kun h{n maistoi omat esanssinsa huuliltani, h{n alkoi ime{ kielt{- ni intohimoisesti kuin h{n olisi ollut nainen ja se olisi ollut sodas- ta palannut kauan kaivattu penis. - Kiitos, h{n sanoi, - rakkain neiti Everleigh. - Kiitos itsellesi, rakas Peter, min{ vastasin ja vilkaisin alas h{nen pystyss{ sykkiv{{n kyrp{{ns{. - Mutta emmeh{n me toki t{h{n lopeta? Sinullahan on viel{ neitsyys tallella. Mutta ensin saat maistaa jota- kin hyv{{. Kyykistyin puhuessani ja riisuin m{r{t pikkuhousuni. Sitten asetuin sel{lleni ruohikkoon. Kiskoin hameet yl|s paljastaen litim{r{n, kul- lanruskean karvakolmion ymp{r|im{n vittuni ja levitin jalkani kutsu- vasti. - No, Peter, min{ kehotin, - tule maistamaan. Vai pit{isik| minun ensin sokeroida se? H{n ei tarvinnut toista kehotusta vaan pompahti yl|s vuoteesta sini- taivasta kohti sojottava kyrp{ heilahdellen. H{n laskeutui polvilleen jalkojeni v{liin ja painoi himosta punottavat kasvonsa karvakummulleni ty|nt{en k{tens{ pukuni alle kiihkon herkist{mi{ rintojani tavoittele- maan. - Rauhallisemmin, Peter-rakas. Hellemmin, jouduin ensin toppuuttele- maan h{nt{, sill{ h{nen otteensa olivat hieman liian rajuja ja tuotti- vat minulle hieman kipua. H{n ymm{rsi heti ja alkoi hyv{ill{ rintojani hell{sti, niin ett{ j{ykkin{ pystyss{ sojottavat n{nnini vain hieman kutittelivat h{nen k{mmenpohjiaan samalla kun h{nen innokas, vikkel{ pojankielens{ l{hti hell{varaiselle tutkimusmatkalle likom{rk{{n va- kooni. Poika oli synnynn{inen pillumies, rakas p{iv{kirja! H{nen jokainen liikkeens{ kertoi, ett{ h{n oli tuolla hetkell{ keskittynyt pelk{st{{n minun nautintooni, ei omaansa - mik{ on mielest{ni paras ja ainoa to- dellisen pillumiehen tunnusmerkki. Sitten h{nen etsiv{ kielens{ keksi pystyss{ sojottavan klitorikseni, pys{htyi hetkeksi, ep{r|i, kiersi pienen terhakan lemmennappulani ja pys{htyi j{lleen. Sitten h{n kohot- ti m{r{t kasvonsa pillultani ja katsoi ensin pilluuni ja sitten minuun h{mmentyneen{. - Aivan kuin pikkuruinen kyrp{..., h{n sanoi ihmeiss{{n. - Aivan, Peter, min{ sanoin {{ni k{he{n{ himosta. - Kohtele sit{ kuin haluaisit kyrp{{si kohdeltavan, mutta viel{ hivenen hell{varai- semmin, sill{ se on hyvin herkk{tuntoinen elin. H{n upotti j{lleen kasvonsa karvakolmiooni ja - aaaaahhhh, rakas p{i- v{kirja! - otti klitorikseni suipistettujen huultensa v{liin alkaen liikutella huuliaan yl|s ja alas pitkin sen tuntoherkk{{ vartta samal- la kun kutitteli kielenk{rjell{{n sen nuppimaista k{rke{. Pitk{{n ra- kentunut orgasmini alkoi heti kypsy{ ja paine sis{ll{ni kasvoi ja sai minut v{risem{{n ja voihkimaan ja lopulta heittelehtim{{n niin ettei Peter en{{ pystynyt pit{m{{n lemmennapulaani huultensa v{liss{. Mutta sill{ ei ollut en{{ v{li{k{{n, sill{ samassa koko maailmani r{j{hti valtaisan nautinnon ilotulitukseksi orgasmin sykkiv{n aallon tempais- tessa minut mukaansa ja tunsin sulautuvani yll{ kaareutuvaan siniseen taivaaseen. * * * - Neiti Everleigh... ? Tulin j{lleen tajuihini kuullessani Peterin {{nen lausuvan nimeni. Avasin silm{ni ja n{in pojan kuumottavien, huolestuneitten kasvojen h{ilyv{n yl{puolellani. - Py|rryittek| te, neiti Everleigh? - Tavallaan, Peter-rakas. Nautinnosta, jonka sin{ minulle aiheutit, min{ vastasin hymyillen raukeasti. - Ja nyt sinun on korkea aika saada lopullinen palkintosi. Kohotin polveni ja levitin jalkani yh{ orgasmin j{lkiaalloista v{ris- ten ja vedin Peterin p{{lleni ohjaten h{nen kyrp{{ns{ k{dell{ni niin ett{ h{n upposi sis{{n nopeasti ja helposti varsinkin kun mehuni vir- tasivat valtoiminaan {skeisen orgasmin seurauksena. Peter laskeutui p{{lleni komea kyrp{ns{ syv{ll{ kuumassa vitussani ja alkoi heti rai- voisan pumppaamisen. - Lis{{, lis{{, rakas Peter-kulta! min{ kiljuin. - P|ki ihanaa, nuorta neitsytkyrp{{si syv{lle vittuuni, kiimainen orini! Kohottelin ter{v{sti lanteitani kohdatakseni h{nen ty|nt|ns{, jotka tiheniv{t ja syveniv{t kunnes h{n jyskytti p{{ll{ni kuin h|yrykone ja h{nen isot kivespussinsa litsahtelivat perseeseeni ja h{pykarvamme hieraantuivat yhteen m{r{n, irstaan litin{n ja huohotuksen peitt{ess{ alleen lintujen laulun ja hein{sirkkojen sirityksen. Kohosin pian taivaallisen nautinnon deliriumiin ja laukesin ja lauke- sin ja laukesin yh{ uudestaan ja uudestaan kiljuen Peterin nime{ ja upottaen kynteni h{nen lihaksikkaaseen selk{{ns{. H{n kesti {skeisen laukeamisensa ansiosta ensikertalaiseksi varsin kauan, mutta lopulta h{nen vartalonsa j{ykistyi ja syv{{n henk{isten h{n ampui kuumat ruis- kauksensa sis{lleni ja kouristelevan vittuni lihakset kiristyiv{t tiu- kasti h{nen syk{htelev{n sauvansa ymp{rille lyps{en h{nest{ viimeisen- kin pisaran. Makasimme kauan huohottaen ja hikisin{ toistemme syleilyss{ yhteisen orgasmimme j{lkivavistuksista nauttien. Sitten nousin, puin housut jalkaani, suutelin h{nt{ hyv{stiksi ja valmistauduin palaamaan lin- naan. - Neiti Everleigh... Peter sanoi hiljaa. K{{nnyin katsomaan h{nt{. - Niin, Peter? - T{m{h{n ei tule toistumaan? h{n kysyi hieman onnettoman n{k|isen{ ja n{ytti kuin langenneelta enkelilt{ maatessaan siin{ nivuset ja reidet oman spermansa ja minun lemmenmehujeni kiilt{viksi tahrimina. Tunsin halua laskeutua h{nen viereens{ ja vet{{ h{net syliini, mutta kovetin itseni ja puistelin p{{t{ni. - Ei, Peter, en usko. - Ymm{rr{n, tuo suloinen poika sanoi surullisesti. - Mutta tulen muistamaan sinut niin kauan kuin el{n. - Niin min{kin sinut, Peter, vastasin ja l{hdin k{velem{{n niityn poikki kohti linnalle johtavaa polkua. H{n ei sanonut en{{ mit{{n eik{ l{htenyt per{{ni. Ja kun my|hemmin pari kertaa osuimme yhteen linnan pihalla, ohitimme toisemme kuin ventovieraat. H{n oli todella {lyk{s, hienotunteinen ja ihana poika - toivon h{nelle pelkk{{ hyv{{ miss{ h{n nykyisin onkin. * * * Edellisen{ p{iv{n{ ennen suuria p{{tt{j{istanssiaisia linnan pihaan ajoivat kolmet suuret, katetut vaunut, jotka olivat t{ynn{ Lontoon parhaimpien pukuvuokraamoiden mit{ mielikuvituksellisimpia pukuluomuk- sia, joista vieraat saivat valita omansa. Kyseess{ ovat nimitt{in naa- miaiset. Eiv{tk{ mitk{ tahansa naamiaiset vaan kauden huipputapaus, johon saapui pitkin p{iv{{ vieraita Lontoosta. Tuntuu joskus todella tyydytt{v{lt{ kun saa tehd{ itsest{{n pukeutu- malla naurettavan ja melkein yht{ tyydytt{v{lt{ tuntuu kun n{kee yst{- viens{ tekev{n itsest{{n samanlaisen. Olin ilahtunut kun perin tutuksi k{ynyt joukkomme sai viimeiseksi illaksi uutta verta. Rakas p{iv{kirja, on tanssiaisia ja tanssiaisia ja min{ olen n{hnyt monenlaisia kukka-asetelmia, timanttitiaroita, pieni{ illallispalap|y- ti{ ja kuunnellut Colinin ja Allanin musiikkia ynn{ muuta, ynn{ muuta. Mutta Montmorencyn linnan kimaltelevissa huoneissa n{in jotakin mik{ hakkasi kaiken t{m{n. Vieraat olivat hienostuneita, koristelut komeita mutta eiv{t liioiteltuja. Tanssisalin koristelu osoitti erinomaista makua. Vieraiden puvut olivat ihastuttavia. Marcus oli tullut pukeutuneena intiaaniksi ja min{ olin pukeutunut intiaaninaiseksi, hameeni oli huo- mattavasti lyhyempi kuin mit{ normaalisti olisi pidetty sopivana ja rintani muodot piirtyiv{t selkein{ esiin puuvillapaitani l{pi. Meill{ oli kummallakin komeat, v{rikk{{t sulkap{{hineet. Me emme olleet ai- noat punanahat paikalla; meit{ oli riitt{v{ksi muodostamaan vaikka pieni villiheimo! Sir Horace johdatti Lady Montmorencyn kulkueen k{rjess{ illallishuo- neeseen ja heit{ seurasi kirjava joukko, jossa olivat edustettuina mm. Harry Suuri, Charles II, nelj{stoista ja viidestoista Ludwig, Pom- padoureja, Borgioita, Jerusalemin ritareita, temppeliherroja ja monia, monia muita. Illallinen ja viini olivat huippuluokkaa ja koska en koskaan halua turhaan kaunistella asioita n{ill{ sivuilla, minun on my|nnett{v{, et- t{ muutamat vieraista, min{ ja Marcus mukaanluettuina, olivat aikamoi- sessa tuiterissa kun yhdeks{s shamppanjapullo oli avattu kuuden hengen p|yd{ss{mme. Aterian j{lkeen, kun p|yti{ korjattiin pois, menin naistenhuoneeseen helpottamaan ratkeamaisillaan olevaa rakkoani. Marcus soi itselleen saman ylellisyyden ja me sovimme ett{ tapaisimme j{lkeenp{in Dark Roo- missa. Puikkelehdin hassusti pukeutuneessa vierastungoksessa ja pylly{ni ni- pistettiin kolmesti lyhyell{ matkalla naistenhuoneeseen. V{ki oli to- della juhlatuulella! * * * Erityisesti ja ainoastaan intiimille ilakoinnille pyhitetty Dark Room sijaitsi ensimm{isess{ kerroksessa melko l{hell{ ruokasalia, ja vaikka se oli vieraiden vapaasti k{ytett{viss{ niin vain harvat vieraista tiesiv{t tuon puoliyksityisen salongin olemassaolosta. Tai ehk{ my|s vanhat ja sive{t vieraat tiesiv{t siit{, mutta eiv{t olleet tiet{{k- seen. Ainakaan sinne ei kertaakaan eksynyt ket{{n joka ei olisi tien- nyt mit{ tahtoi. Huone oli nimens{ mukaisesti melkein pime{; vain yksi pieni p|yt{lamppu paloi kun avasin raskaan oven. Kuulin hiljaista kes- kustelun sorinaa ja ainakin kahden herrasmiehen p|ll{yttelem{n sika- rinsavun l{pi n{in komean sulkap{{hineen kohoavan er{{n tuolin selk{- nojan yli. Jostain kummasta syyst{ j{in seisomaan ovelle enk{ k{vellyt heti huo- neen poikki. Pieneksi tyrmistyksekseni n{in samassa siev{n, Nell Gwyn- neksi pukeutuneen tyt|n seisovan sen tuolin edess{, jossa intiaani is- tui, aukaisevan paitansa ja p{{st{v{n vapaiksi parin todella hyv{nmuo- toisia, yl|sp{in k{yristyvi{ rintoja, joita koristivat pienet tummat n{nnit. Kannustavan mutinan s{est{m{n{ tytt| astui ulos hameestaan ja riisuu- tui apposen alastomaksi. Sitten h{n alkoi riettaan nautiskelevasti si- vell{ hoikkaa vartaloaan k{mmenill{{n. Tunnistin h{net h{nen sievist{ kasvoistaan Victoria Hawley-Pratteksi, jonka perhe oli Marcuksen per- heyst{vi{. Ei k{ynyt kielt{minen ett{ h{n oli mit{ vieh{tt{vin tytt| tuuheine tummine kiharoineen ja aistillisine suineen vaikka h{nen vartalonsa olikin viel{ varsin varsamainen; h{nell{ oli pienet mutta terhakat rinnat, litte{ vatsa ja tuuhea, tumma karvakolmio pitkien jalkojensa v{liss{. Nyt n{in kuinka intiaani potki pois saapikkaansa ja kiemurteli vapau- tuakseen tiukoista nahkahousuistaan. H{nen tuolinsa oli sellaisessa kulmassa, etten pystynyt n{kem{{n h{nen kasvojaan tai vartaloaan koska h{n retkotti tuolin pohjalla. Mutta n{in sen sijaan oikein hyvin, kuinka Victoria kyykistyi h{nen eteens{, otti h{nen komeasti seisovan kyrp{ns{ k{siins{ ja alkoi hieroa sit{ yl|s ja alas sileill{ k{mmenil- l{{n. Heti kun intiaanin penis oli tyt|n mielest{ saavuttanut suurimman mah- dollisen kovuusasteen, h{n taivutti p{{t{{n ja otti kalun suuhunsa. H{nen huultensa ja kielens{ kosketus n{ytti olevan liikaa intiaanille, joka nojautui taaksep{in ja korahteli ja murahteli ankarasti tyt|n imeskelless{ h{nen tutajavaa kyrp{{ns{ estottoman kova{{nisesti mais- kutellen. Tytt| imi voimallisesti ja otti ainakin puolet kyrv{n pituudesta suu- hunsa ja leikitteli samalla intiaanin pullottavilla, karvaisilla ki- veksill{. H{n imi tiukassa tahdissa liikutellen huuliaan yl|s ja alas kivikovan kyrv{n vartta nieleksien ja y|kkien {{nekk{{sti kun kyrp{ t|kki h{nen kurkunp{{t{{n. H{nen alastomat perseposkensa v{risiv{t haastavasti kun h{n lopetti nekkunsa imemisen hetkeksi ja huusi: - No, joku nyt t{nne, min{ haluan mukavan paksun kyrv{n ampumaan spe- kua pyllynreik{{ni! Ja kukapa muu riipaisikaan ensimm{iseksi housunsa reippaasti alas ja seisoi Victorian takana stoikkaava kyrp{ paidanhelman alta vekkulisti kurkistellen ellei itse meid{n is{nt{mme, antelias Sir Horace! H{nen mulkkunsa ei ollut paksuimpia n{kemi{ni, mutta sen mit{ paksuudesta puuttui se otti takaisin pituudessa - sen t{ytyi olla ainakin 27 sen- tin pituinen. H{n tarttui sykkiv{{n, raudankovaan meisseliins{ ja ohjasi sen Victo- rian pyllist{vien, pulleiden perseposkien v{liin, jotka suorastaan kerj{siv{t tulla halkaistuiksi. H{n kostutti kyrv{np{{ns{ syljell{{n ja h{nen pitk{ sauvansa upposi nopeasti noiden herkullisten persepos- kien v{liin. Upseerina ja herrasmiehen{ Sir Horace ty|nsi ensin hitaasti, sill{ ta- kaovesta ei sovi rynn{t{ sis{{n vauhdilla, mutta sitten Victoria vei k{tens{ taakseen avatakseen perseposkiaan viel{ enemm{n ammolleen me- nett{m{tt{ hetkeksik{{n otetta sen enemp{{ suussaan kuin perseenrei{s- s{{n olevasta kyrv{st{ ja alkoi py|ritell{ persett{{n lis{{ vauhtia kerj{ten. - Aaah, se on hyvin sis{ll{, urhea pikku typykk{ni! Lordi Montmorency huudahti taipuen Victorian ylle hyv{ilem{{n h{nen heilahtelevien pikku rintojensa t|rr|tt{vi{ n{nnej{ aatelinen, tukeva perse innokkaasti pumpaten. Vicky nautti ep{ilem{tt{ t{ysin rinnoin kun Sir Horace patukoi h{nen pyllynreik{{ns{ samalla kun h{n imeskeli innokkaasti suussaan olevaa kyrp{{, joka n{ytti olevan jo valmis purskauttelemaan lastinsa. Ja niinh{n siin{ k{vikin ja Victoria nieleskeli runsaan spermasatsin sa- malla kun hyv{ Lordi Montmorency ruiski riemusta kiljahdellen oman satsinsa h{nen tiukkaan perseenreik{{ns{ ja nyk{isi sitten kalunsa {{- nekk{{sti plopsauttaen ulos pyllyst{ ja pyyhki viimeiset spermatipat paidanhelmaansa. Minun puolestani oli ihan Sir Horacen oma asia jos h{n halusi ottaa riskin ett{ h{nen vaimonsa k{velisi paikalle kesken *flagrante delic- ton*. Mutta minua {rsytti suuresti ett{ Johnny antoi Vickyn ime{ kyr- p{{ns{. Min{kin olisin mielell{ni imenyt h{nen kyrp{{ns{ joskaan en ehk{, sanottakkoon suoraan, ainakin seitsem{n vieraan katselijan n{h- den. Mutta sanasta miest{ ja sarvesta h{rk{{, min{ p{{tin ja sen enepi{ ajattelematta riisuuduin nopeasti ilkialastomaksi. Er{s Charles II:ksi pukeutunut nuorimies katseli minua varsin himokkaasti syrj{silm{ll{. H{nen t{ytyi olla Vickyn partneri koska Vicky oli pukeutunut Nell Gwynneksi! H{n, onnekas kaveri, saisi nyt vastaanottaa odottamattoman juhlanamupalan! H{ll{ v{li{ etten ollut n{hnyt kyseist{ miest{ koskaan aikaisemmin - miest{, joka n{ytti kuin Hilpe{n Monarkin peilikuvalta puvussaan - min{ olin vakaasti p{{tt{nyt nussittaa itseni perusteellisesti Marcuk- sen edess{ jotta h{n n{kisi, ett{ osasin min{kin pelata h{nen s{{n- n|ill{{n. Kyll{, tietenkin se oli ajattelematon, lapsellinen temppu, rakas p{i- v{kirja, mutta olin niin vihainen, ett{ revin auki puseroni ja nostin ulos suuret rintani ja ryhdyin kiihottamaan n{nnej{ sormillani. Sitten istahdin r|yhke{sti hyv{nn{k|isen Charles II:n tuolin k{sinojalle ja ty|nsin rintani tuuman p{{h{n h{nen nen{st{{n! - Siin{, teid{n majesteettinne, min{ sanoin. - Kokeilkaapa meloonei- tani. Olen varma, ett{ havaitsette ne makeammiksi kuin Nell Gwynnen appelsiinit! Tartuin kaksin k{sin vasempaan tissiini ja tyrkytin sit{ h{nen suuhun- sa. Ensin h{nen suunsa loksahti auki silkasta {llistyksest{, mutta kun k{vi selv{ksi, ett{ tarjoukseni oli aito ja tosi, h{n alkoi n{ykki{ ja imeskell{ tissi{ni, mik{ sai vittuni kutisemaan herkullisesti riet- taasta odotuksesta. Istuuduin h{nen syliins{ ja alastoman vartaloni n{keminen ja tunteminen aiheutti toivotun reaktion ja tunsin h{nen kyrp{ns{ j{ykistyv{n allani. Siirryin hieman tarjoten h{nelle imeskel- t{v{ksi toista rintaani ja panin k{teni h{nen meisselilleen ja annoin paisuvalle sauvalle yst{v{llist{ hierontaa h{nen housujensa satiini- kankaan l{pi. - Ei anneta satiinin tulla yst{vyyden v{liin, sanoin ja aukaisin h{nen housunnappinsa. Ty|nsin k{teni muitta mutkitta sis{{n ja kiskoin ulos h{nen kovan kyrp{ns{ joka ponnahti esiin j{ntev{sti kuin vapautettu jousi. Pilluni oli nyt litim{rk{ ja h{nen k{tens{ oli vaeltanut kum- mulleni ja siirtynyt vakooni ja kiivaasti kovettuvalle klitorikselle- ni. Puristin h{nen l{mpim{n k{tens{ tiukasti jalkojeni v{liin samalla kun kumarruin suutelemaan h{nen kiltinn{k|isen kyrp{ns{ kaljua, purppuran- punaista p{{t{. Mutta lyhyen nuoleskelun j{lkeen kohotin p{{ni ja sa- noin: - Teid{n majesteettinne, uskoisin teid{n nauttivan t{st{ enemm{n jos tekin vapautuisitte turhista vaatteistanne. - Uskon, ett{ olette oikeassa, squaw, h{n virnisti. - P{{st{k{{h{n minut hetkeksi yl|s niin tottelen. H{n vapautui vikkel{sti vaatteistaan ja ihailin h{nen hyv{{ ulkon{- k|{{n, h{nen kiinte{{, miehek{st{ rintakeh{{ns{ ja upeaa vartaloaan ja tietysti ennen kaikkea h{nen komeaa, kovaa, sile{linjaista kyrp{{ns{, joka sojotti niin pystyss{, ett{ se melkein kosketti h{nen litte{{ ma- haansa. Me hymyilimme ja sitten me syleilimme ja kielemme tutustuivat toisiin- sa. H{n laski k{tens{ pakaroilleni ja piteli niist{ tiukasti painaen pilluani vasten kivikovaa kyrp{{ns{, jota h{n hieroi voimallisesti mi- nua vasten. Min{ nautin kielt{m{tt{ suuresti vaikka tunsinkin ep{m{{r{ist{ syylli- syytt{ siit{, ett{ esiinnyin sill{ tavalla yleis|lle. Mutta nyt olin niin himoissani, etten piitannut en{{ mist{{n ja tartuin h{nen k{teen- s{ ja painoin sen vittuani vasten. Olin nyt valmis, joten laskeuduin lattialle ja levitin reiteni tarjoten miehelle ja muille ymp{rille ko- koontuneille miehille ja naisille kunnon n{k|alat tuhasien riemujen puutarhaani. Levitin kuumottavan vittuni huulet auki paljastaen vaaleanpunaisen lemmentunnelini kimaltelevat sis{osat. H{n polvistui eteeni ja t{ht{si minua upealla kyrv{ll{{n. Ensin h{n hieroi kyrp{ns{ p{{ll{ klitorista- ni saaden minut vavahtelemaan ja vieden minut l{helle laukeamispistet- t{. - Haluaisitteko te minun nussivan teit{, kaunis neiti? h{n tiedusteli kohteliaasti. - Kyll{, kyll{, kyll{, pankaa kyrp{nne vittuuni! min{ l{{h{tin. - Se on minulle ilo, h{n sanoi. H{n kier{ytti minut mahalleni ja tajuttuani mit{ h{n halusi, painoin poskeni mattoa vasten ja kohotin takapuoleni yl|sp{in. Tunsin h{nen voimakkaat kouransa pakaroillani ja h{n kiskoi niit{ erilleen ja paineli peukaloillaan ihanasti pyllynreik{{ni samalla kun h{n ty|nsi liukkaan, kuuman ja kivikovan meisselins{ innokkaaseen vit- tuuni. H{n alkoi ty|nnell{ upeaa kyrp{{ns{ rivakasti sis{{n ja ulos vitussani ja leikitell{ samalla k{sill{{n kiihottuneilla rinnoillani. Ty|nsin takapuoltani yl|sp{in kohtaamaan h{nen taikasauvaansa haluten yh{ enemm{n ja enemm{n ja mit{ kiivaammin h{n pumppasi, sit{ rajummin min{ vastasin. - Kovempaa! min{ kiljuin. - Kovempaa! Ja h{n totteli kiihdytt{en vauhtiaan ja h{nen kyrp{ns{ sykki ja v{{n- telehti pillussani, kunnes se lopulta vavahti ja nytk{hti ja sylk{isi mahtavan satsin kuumaa sinappia sis{{ni. Pian h{n l{{h{tti voimalli- sesti, kun supisteleva vittuni lypsi h{nest{ viimeisenkin kuuman sper- matipan. - Te ette ole lauennut viel{, kaunis neiti, etteh{n? h{n tiedusteli huolehtivaisesti. - Pelk{{np{ ett{ en, herrani, min{ vastasin. - Mutta ei sill{ ole v{li{. - Totta hitossa sill{ on v{li{, kaunis neiti, h{n vastasi p{{tt{v{i- sesti. - On aina paras, ett{ kumpikin osapuoli nauttii nainnista yh- t{ suuresti. Niinp{ h{n laskeutui viereeni ja asetti p{{ns{ jalkojeni v{liin ja ty|nnetty{{n kielens{ h{pyhuulteni v{liin h{n l|ysi heti kokeneen ra- kastajan taitavuudella yh{ paisuneen ja kosketusherk{n klitorikseni. H{n alkoi samalla runkata minua tiukasti ja rytmikk{{sti kahdella sor- mella kasvot painettuina vakooni ja min{ aloin heittelehti{ puolelta toiselle kun h{n nuoleskeli ja runkkasi yh{ nopeammin ja nopeammin saaden minut kirkumaan ilosta kun lopulta saavutin viimeisen huipun ja lemmenmehut virtasivat ulos minusta sekoittuen spermaan jota valui reisilleni. Katsojat osoittivat suosiotaan taputtamalla. - Ehk{ meid{n olisi kannattanut vaatia katsojilta maksu, h{n sanoi mi- nulle hymyillen kun aloimme pukeutua. - Mutta sanokaahan minulle, kuka te olette ja miksi te {kki{ kuin ohimennen halusitte nussia kans- sani? - Nimeni on Jenny Everleigh, min{ vastasin asiallisesti. - Ent{ tei- d{n? - Min{ olen lordi Gerfoyle, tuo komea nuorimies sanoi katsellen minua kummissaan. - No, mitenk{ olisi jos vastaisitte nyt kysymykseni j{l- kimm{iseen osaan? - Ai miksik| halusin teid{n nussivan minua? Noo, katsokaas, herrani, teid{n partnerinne imeskeli minun partneriani sis{{n tullessani ja - - Hetkinen, {skeinen naimakumppanini keskeytti, - kuka onkaan part- nerinne? - Kapteeni Marcus Wilks, h{n on pukeutunut intiaaniksi. H{n istui tuossa tuolissa - - Eik{ istunut, Marcuksen {{ni {r{hti takaani. - Min{ tulin t{nne lady Beaverin seurassa ja kun saavuin sis{{n, sin{ istuit lordi Ger- foylen syliss{ imien h{nen kyrp{{ns{! Punastuin h{mmennyksest{. - Voi Marcus, olen kauhean pahoillani. - Min{ en ole! lordi Gerfoyle keskeytti hilpe{sti. - Minulla oli mi- t{ suurenmoisin nainti ja muut paikalla olleet herrat nauttivat esi- tyksen katselemisesta varmasti l{hes yht{ suuresti kuin me nautimme esitt{misest{. - Ei t{ss{ nyt siit{ ole kyse, min{ sanoin hitaasti ja kasvot edeleen noloudesta punottaen. - Mutta, Marcus, jos sin{ et kerran ollut t{{ll{ aikaisemmin, niin kuka on se intiaani, jota Vicky imeskeli? - Peter Burman, palveluksessanne, nuori miehen{{ni huusi sivummalta. - Ja jos te haluatte joskus nussia kanssani, neiti Everleigh, niin {l- k{{ toki vain ep{r|ik|. Osoitteeni on asuntoi 69, East Court, Green Street, Lontoo. Katsoin {{nen suuntaan ja totta tosiaan, rakas p{iv{kirja, siell{ sei- soi suunnilleen Marcuksen kokoinen nuorimies, joka oli pukeutunutkin melkein t{sm{lleen samalla tavoin kuin Marcus! - Aspison teatteripukuvuokraamon herra Edwardsilta? Johnny kysyi kat- sellen miehen asua. - T{sm{lleen, hyv{ mies, Peter Burman vastasi. - K{vin hakemassa asun eilen aamlla ennen kuin l{hdin t{nne. - Min{ taas sain omani Aspison t{nne toimittamasta varastosta, Marcus totesi hym{ht{en. Kuinka suloinen poika Marcus onkaan, rakas p{iv{kirja, sill{ ymm{rret- ty{{n, ett{ oli todella tapahtunut aito erehdys, h{n esitti anteeksi- pyynt|mme muulle seurueelle ja me poistuimme huoneesta tanssisaliin eik{ h{n kantanut minulle lainkaan kaunaa tapahtuneesta. On oikeastaan harmi, ett{ h{n on kihloissa toisen kanssa... Kun me tanssimme valssia kysyin Marcukselta kuinka Lordi Gerfoyle saattoi niin iloisesti antaa partnerinsa, nuoren Vickyn, ime{ herra Burmania nen{ns{ edess{. - Oh, h{n nyt on hieman omalaatuinen heppu, Marcus sanoi naurahtaen. - Ollessaan Sandhurstin kadetti, h{n kosi er{st{ neiti Bertha Finney- t{, joka n{ytteli yht{ p{{rooleista Savoy -teatterissa. - Mutta... aloitin, mutta Marcus keskeytti minut: - [l{h{n nyt, en min{ viel{ lopettanut. H{n sai n{yttelij{tt{relt{ my|nteisen vastauksen ja lordi ja lady Putney virallistivat eritt{in vastahakoisesti kihlauksen, jonka lordi Gerfoyle kuitenkin my|hemmin purki, ilmeisesti vanhempiensa painostuksesta ja saatuaan oman tahton- sa l{pi eli p{{sty{{n kiksauttamaan kyseist{ neiti Finneyt{. Mutta neiti Finneyp{ veikin asian oikeuteen ja h{n sai Lordi Gerfoylelta kymmenen tuhatta puntaa vahingonkorvauksia kihlauksen avulla viedyst{ neitsyydest{! - Se oli sitten varsin kallis kiksautus! min{ nauroin. - Juu, Marcus ny|kytteli. - Etenkin kun ottaa huomioon, ett{ Bertha Finney tuskin oli neitsyt. Samassa joku soitti gongia ja tanssiyleis| hiljeni ja k{{ntyi katso- maan Dark Roomin ovella seisovaa Sir Horacea, joka ilmoitti, ett{ vuo- rossa oli illan yll{tys ja erikoisohjelmanumero ja kehoitti kaikkia vapaamielisi{ vieraita ottamaan paikkansa Dark Roomiin j{rjestetyst{ katsomosta. Yleis| alkoi heti tungeksia kohti Dark Roomia, min{ ja Marcus etune- n{ss{. * * * H{mm{styksekseni Dark Roomin muu kalustus oli t{ll{ v{lin kuljetettu pois ja tilalle oli tuotu valtava, kynttelik|in valaistu vuode, jonka ymp{rille oli aseteltu tuoleja yleis|{ varten. Onnistuimme Marcuksen kanssa saamaan paikat eturivist{ aivan vuoteen jalkop{{n kohdalta. - Hyv{t naiset ja herrat! Sir Horace julisti innosta ja shamppanjasta punottaen. - Minulla on ilo ja kunnia esitell{ teille maailmankuulu taiteilijapari, Molly Moistcunt ja Nathanael Longcock! Toivon ett{ nautitte esityksest{! Sir Horace viittasi k{dell{{n kohti huoneen p{{ty{, jossa roikkuvien samettiverhojen takaa asteli samassa esiin kaunis, punaisiin silkkiaa- muttakkeihin verhoutunut pariskunta: nuori, pitk{, musta mies ja nuo- ri, tummatukkainen, valkoinen nainen. Pariskunta asteli vuoteen vie- relle ja kumarsi aplodeeraavalle yleis|lle. Musta mies viskasi pois silkkisen aamutakkinsa ja me naiset (ja ep{i- lem{tt{ my|s osa miehist{) haukoimme henke{mme n{hdess{mme h{nen upean atleetinvartalonsa. H{n oli kuin nuori, mustaan marmoriin veistetty jumala. Uskoisin, ett{ ainakin toinen Nathanael Longcockin isovanhem- mista oli ollut eurooppalainen, sill{ h{nen ihonsa oli vaalean suklaan v{rinen ja h{nen piirteens{ olivat hyvin hienostuneet vaikka h{nen ki- hara, karkea tukkansa olikin l{hes noenmusta. H{nen fysiikkansa oli suorastaan {llistytt{v{ - lihakset kerta kaikkiaan aaltoilivat kun h{n veti henke{ ja laajensi mahtavan rintakeh{ns{. H{nen vartalonsa kapeni alas litte{ksi vatsaksi ja kapeiksi lanteiksi ja h{nen k{{ntyess{{n ihailin vesi kielell{ h{nen kapeita, lihaksik- kaita pakaroitaan. Kun h{n k{{ntyi takaisin katseeni kiinnittyi h{nen painavaan, viel{ alasp{in roikkuvaan kaluunsa, jonka kokoista en usko n{hneeni sit{ ennen enk{ sen j{lkeen ja suuni vettyi pelk{st{ haaveel- lisesta ajatuksesta, ett{ saisin ime{ sellaisen ihanan kyrv{n t{yteen erektioon. Molly veti h{nelle lemmenpartnerina hyvin vertoja. H{n oli yksi par- haita koskaan n{kemi{ni esiintyvi{ rakkauden ammattilaisia. H{n oli aika solakka, pitk{ ja tumma ja h{nell{ oli kauniit, py|re{t, rusotta- vat kasvot, virheet|n kullanvaalea iho, tumma tukka ja tummat, villit, seksi{ s{ken|iv{t silm{t. Molly nuolaisi t{ytel{isi{ huuliaan ja tarttui aikaa tuhlaamatta Nat- hanaelin nopeasti paisuvaan mustaan kyrp{{n ja seurasin t{ysin lumou- tuneena, kun h{n hieroi sit{ kunnes se k{vi j{yk{ksi ja kohosi pys- tyyn. Nathanael makasi nyt sel{ll{{n vuoteella ja Molly kumartui h{nen yleen ja otti h{nen sykkiv{n, ymp{rileikkaamattoman kyrp{ns{ tumman nupin huultensa v{liin, kiskoi esinahan alas ja lipoi kielell{{n ymp{ri j{ykk{{ patukkaa. Sitten h{n imaisi kovasti ja otti ainakin kolmannek- sen tuosta {llistytt{v{n paksusta kalusta (jonka saimme my|hemmin tie- t{{ olevan erektiossa 33 sentti{ pitk{; sen ymp{ryysmittaa en tosin koskaan saanut tietooni) suuhunsa leikitellen samalla k{sineen h{nen suurilla, painavilla palleillaan. Sitten h{n alkoi nuoleskella tuota j{ttil{ism{ist{ kyrp{{ kuljettaen kuumaa, m{rk{{ kielt{{n Nathanaelin palleista yl|s sienim{iselle ters- kalle ja lipoen sitten hetken terskaa. Nathanael kouri k{sill{{n Mol- lyn hiuksia ja vavahti kun Mollyn kieli liplatti kaikkiaalla h{nen paljaalla terskallaan kiinnitt{en erityist{ huomiota tuntoherkk{{n alapintaan. Ja sitten Molly irroitti k{tens{ tuosta mustasta meetwurstista ja pis- ti ne selk{ns{ taakse ja imaisi l{hes koko j{ttim{isen kyrv{n juurta my|ten suuhunsa ja me n{imme kuinka Nathanael nytk{hteli ja vavahteli kun Molly imeskeli h{nen kyrp{{ns{ yl|s ja alas kovaa, lutkuttavaa me- teli{ pit{en. T{m{ 'ilman k{si{' -suoritus sai ansaitut suosionosoi- tukset yleis|lt{. T{ss{ vaiheessa min{kin olin varsin kiihottunut ja k{teni etsiytyi kuin varkain alas jalkojeni v{liin ja aloin hangata pilluani, joka oli herkullisen kostea. Marcuskin oli upeassa kiihotustilassa ja h{n oli kaivanut ulos varsin kunnioitettavan kokoisen kyrp{ns{ ja veteli esi- nahkaansa kiivaasti edestakaisin kosteana kiiltelev{n terskansa p{{l- l{. H{veli{isyytt{ni (tosin turhaan, sill{ Marcuksen ei suinkaan ollut ai- noa pimeyden suojassa paljastunut mulkku yleis|n joukossa) kuiskasin kiivaasti, ett{ h{nen tulisi lopettaa ennen kuin joku huomaisi mit{ h{n puuhasi, joten urhea nuori rakastajani laskeutui tuoliltaan ja ty|nsi p{{ns{ hameeni alle. Ja polvillaan seisten h{n tarttui polviini ja pakotti pienehk|st{ vastustelustani huolimatta reiteni lev{lleen ja ryhtyi sy|m{{n pilluani! Kaipa min{ olin arvannut/toivonut, ett{ jotain t{llaista saattaisi ta- pahtua, sill{ en ollut taannoisen esiintymiseni j{lkeen viitsinyt pu- kea pikkuhousujani takaisin! T{m{ tietenkin merkitsi sit{, ett{ Marcukselta j{i loppu Nathanaelin ja Mollyn suorituksesta n{kem{tt{, mutta min{ katselin sitten meid{n kummankin puolesta. Yksik{{n normaali mies ei olisi pystynyt kest{m{{n kauan Mollyn taita- vaa kyrv{nimemist{ ja saatoin helposti n{hk{, ett{ Molly tulisi pian imem{{n kaiken siemennesteen Nathanaelin suurista, tiukoista palleis- ta. Kyll{, Nathanael piteli Mollyn p{{t{ k{siss{{n ja painoi t{m{n suuta alasp{in pitkin kyrp{ns{ vartta ja sitten alkoivat nuo kieliv{t nyt- k{hdykset ja vavahdukset ja Molly kiskoi p{{t{{n yl|s hetkeksi niin ett{ saatoimme n{hd{ kuinka valtaisa purskahdus valkoista spermaa len- si ulos Nathanaelin mustan kyrv{n p{{st{. Molly latki ja nieleksi ah- naasti Nathanaelin runsaat ruiskaukset ja melkoiseksi {llistyksekseni Nathanaelin kyrp{ j{i yht{ kovaksi ja vahvaksi kuin se oli ollut ennen siemensy|ksy{kin! Nyt oli Nathanaelin vuoro ottaa ohjat k{siins{ ja h{n nojautui eteen- p{in ja h{nen paksut huulensa etsiv{t ja l|ysiv{t seisovan n{nnin, jo- ka ty|ntyi esiin pulleasta rinnasta kuin kahva ja h{n imi ensinmm{ist{ ja sitten toista kunnes ne olivat kaksi suurenmoisen kovaa pient{ nyp- pyl{{. Nyt Molly makasi sile{t, solakat reidet lev{ll{{n vuoteella ja kaipa- si, kuten min{kin Marcuksen nuoleskellessa pilluani hameeni alla, hy- v{{ j{ykk{{ kyrp{{ vittuunsa. H{n vavahti ja ojensi k{tens{ ja tarttui Nathanaelin nytk{htelev{{n sauvaan ohjaten sit{ kohti valuvaa vit- tuaan. Nathanael hymyili leve{sti ja siirtyi niin ett{ saattoi painaa suunsa Mollyn suulle. Molly avasi suunsa ja otti Nathanaelin kielen syv{lle kosteiden huuliensa v{liin Nathanaelin hieroessa hitaasti kyrp{{ns{ ja sujauttaessa sitten k{tens{ Mollyn vittuun ja liikutellessa sit{ mel- kein rannetta my|ten sis{{n ja ulos laajentaakseen sis{{nk{ynti{ suun- nattomalle kyrv{lleen. Nathanael tarttui vasemmalla k{dell{ kyrv{st{{n, asetti sen nupin Mol- lyn vitun ammottavan aukon kohdalle ja ty|nsi sis{{n. Mollyn onnistui jotenkin ottaa sis{{ns{ koko Nathanaelin valtava erektio ja min{ kat- selin t{ysin lumoutuneena kuinka se upposi tuuma tuumalta Mollyn si- s{{n. Sitten Nathanael alkoi liikutella sit{ sis{{n ja ulos syvin, lempein ty|nn|in ja min{ pystyin h{din tuskin est{m{{n omat kirahteluni Nar- cuksen jatkaessa iloisesti pilluni imeskely{ py|ritellen kielt{{n sei- sovan pikku klitoriokseni ymp{rill{ saaden lemmenmehuruiskauksia naa- malleen. Nathanael k{vi j{lleen noiden pirteiden pystyjen n{nnien kimppuun, jotka suorastaan kerj{siv{t p{{st{ h{nen mustien sormiensa k{sitte- lyyn. Sitten h{n vet{ytyi {kki{ kokonaan ulos Mollyst{ ja h{nen suun- naton, musta kyrp{ns{ tutisi ja heilahteli ilmassa Mollyn vittumehuis- ta kiillellen. Nathanaelin pitk{t sormet etsiytyiv{t nyt hell{varoen Mollyn vitun avoimelle, m{r{ll{ raolle leikitellen hetken Mollyn seisovalla, h{py- huulten v{list{ ulos kurkistelevalla klitoriksella. Sitten Mollyn vi- tun huulet pakotettiin j{lleen laajenemaan kun Nathanael tarttui pak- suun mustaan seip{{seens{ ja survaisi sen suunnattoman kruunun voimal- la Mollyn mehukkaan vitun paisuneitten huulten v{liin ja Molly vaike- roi j{lleen nautinnosta kun Nathanael tunki sis{{n tuuma tuumalta kun- nes h{nen k{kk{r{iset ja Mollyn silkkiset h{pykarvat sekoittuivat yh- teen. Nathanael kiskaisi samantien kyrp{ns{ takaisin melkein ulos asti ja survaisi sitten viivyttelem{tt{ j{ttim{isen lihameisselins{ j{lleen yht{ kyyti{ pohjaan asti ja sitten j{lleen ja j{lleen Mollyn kannus- taessa h{nt{ ja ristiess{ jalkansa h{nen ristiselk{ns{ ymp{rille saa- dakseen jos mahdollista viel{kin enemm{n tuota mahtavaa kalua sis{{n- s{. Nyt Nathanael l{{h{tti ponnistuksesta ja kiimasta survoessaan kyrp{{n- s{ edestakaisin Mollyn vitussa h{nen mustan vartalonsa keinuessa eteen ja taakse Mollyn valkoisten reisien v{liss{. Molly selv{stikin laukesi Nathanaelin nussiessa h{nt{, sill{ h{nen kyntens{ repiv{t Nathanaelin mustaan selk{{n verijuomuja ja h{n kirkui {{neen, kun h{n nautiskeli mahtavasta tunteesta jonka tuo valtava musta kyrp{ aiheutti h{nen m|y- hennetyss{ vitussaan. Nathanael pumppasi nyt yh{ kiivaammin ja kiivaammin ja kiihke{sti mu- kana el{v{ yleis| oli noussut seisomaan kannustaen h{nt{ huudoillaan ja aivan loppuhetkell{ h{n vet{ytyi ulos Mollyn vitusta ja ruiski mah- tavat m{{r{t valkoista spekua kaikkialle Mollyn vatsan p{{lle raivok- kaiden aplodien kaikuessa. Marcus vei minut onnellisesti nautinnon huipulle juuri samalla hetkel- l{ ja veti p{{ns{ pois hameeni alta juuri sopivasti ehti{kseen n{hd{ Nathanaelin ruiskivan mahtavaa spermasatsiaan. - Taivas! Kaveriltahan tulee sit{ litrakaupalla! h{n mutisi {llisty- neen{. - [l{ ole yht{{n huolissasi, kultaseni, min{ vastasin ja hymyilin su- loisesti. - Kyll{ sinultakin viel{ t{n{{n sperma lent{{, min{ lu- paan. Kiitos hirve{sti, kun veit minut loppuun asti taitavalla kielel- l{si. Min{ maksan palveluksen palveluksella heti kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus. Sit{ tilaisuutta minun ei totisesti tarvinnut odottaa kauaa, sill{ Nathanaelin ja Mollyn esitys oli saanut yleis|n sellaisen kiiman val- taan, ett{ jo alle minuutin kuluttua Nathanaelin ruiskinnasta yksi ja toinen pariskunta naidarytkytti kiivaasti eri puolilla puolipime{{ sa- lia. * * * Vilkaisin ymp{rilleni. Kaikkialla n{kyi kynttil|iden valaisemaa, p{{l- lekk{in olevaa, liikkuvaa lihaa. Litin{{ ja l{iskett{. Huohotusta ja voihketta. Murahduksia ja parahduksia. Kiiman pist{v{{, huumaavaa tuoksua. Aivan l{hell{ni valokuvaajayst{v{ni Tom Feather makasi sel{l- l{{n ja Lizzie istui hajareisin h{nen p{{ll{{n hekumallista laukkaa ratsastavana jockeyna. H{nen valkoinen vartalonsa n{ytti kultaiselta japanilaisten lamppujen himme{ss{ valossa kun h{n kohosi ja putosi seiv{st{ess{{n itse{{n Tomin mahtavaan elimeen. Me olimme olleet siin{ puuhassa jo kaksi tuntia ja minua oli naitu kolmesti ja min{ olin ahminut ja ollut ahmittavana. Mutta ilta oli viel{ nuori. Lizzie vangitsi katseeni viestitt{en niin valtavaa hurmiota, ett{ mi- nusta tuntui heti kuin olisin ratsastanut h{nen mukanaan! Minun vittu- nihan se siin{ em{nn|i valokuvaajan p|kkiv{{ kyrp{{, ja h{nen voimak- kaat sormensa puristelivat minun n{nnej{ni -- joskin 'oikeitakin' rin- tojani hyv{iltiin parhaillaan. Irrottauduin hypnotisoituna herra Thirkettlen syleilyst{ ja olin kol- mella lyhyell{ askeleella Lizzien luona huulet raotettuina h{nen huu- liaan vasten. H{n hyv{ili minua lepattavalla kielell{{n. Ty|nsin k{te- ni alas ja sivelin sormillani syv{{ vakoa h{nen py|reiden, hytkyvien pakaroittensa v{liss{. - Jenny, h{n voihki suuhuni. - Olen l|yt{nyt todellisen kutsumukse- ni! - Ja se on? min{ sanoin. - Kyrp{, h{n sanoi. - Min{ rakastan sit{! - Kova kyrp{? min{ sanoin. - Paksu kyrp{, h{n sanoi. - Paneva kyrp{? min{ sanoin. - Kyll{! Mik{ tahansa kyrp{! Kaikki kyrv{t! H{n huokaisi kun etusormeni k{vi r|yhke{mm{ksi ja ryhtyi t|kkim{{n h{- nen pakaroittensa v{liss{ olevaa ruusunnuppua. Hyv{ilin toisella k{- dell{ni h{nen rintojaan ja hautasin kasvoni h{nen kaulalleen. - Ah, sinun sormesi, h{n voihkaisi. - Ty|nn{ se sis{{ni! Ty|nsin etusormeni ensimm{ist{ nivelt{ my|ten h{nen syk{htelev{{n ru- sinaansa ja liikuttelin sit{ hitaasti edestakaisin niin ett{ p{{dyin jokaisella ty|nn|ll{ni hieman edellist{ syvemm{lle. Kun etusormeni oli lopulta kokonaan h{nen perserei{ss{{n, tunsin ohuen v{lisein{n l{pi kuinka Tom Featherin kyrp{ ty|skenteli h{nen vitussaan! Painoin sorme- ni vasten sen t|kkiv{{ kovuutta ja sormeani t{risytt{m{ll{ runkkasin sek{ panijaa ett{ pantavaa! Outo puuhani sai Tomin valittamaan syv{lt{ kurkustaan ja Lizzien p{{st{m{{n kimakan voihkaisun. Takanani oli joku. K{det tarttuivat lanteisiini. Levitin jalkojani ja kohotin takapuoltani tarjotakseni helpomman sis{{np{{syn. Hetken p{{s- t{ tunsin l{mpim{n hengityksen reisill{ni ja sitten pehme{, m{rk{ kie- li nuolaisi tunnustelevasti pilluani. Lizzie kiljaisi: - Min{ laukean! - Pane h{nt{! huusin klitorikseni v{{ntelehtiess{ taitavan kielen kii- hotettavana. - P{{st{ se sis{{n! T{yt{ h{net m{skill{si! Lizzien per{aukko supisteli sormeni ymp{rill{. Sitten kaikki liike lakkasi. Tunsin v{lisein{n l{pi kuinka Tomin graniittinen kyrp{ nyt- k{hteli rytmikk{{sti ruiskiessaan spermaa Lizzieen ry|ps{hdys toisensa j{lkeen! Vilkaisin taakseni ja havaitsin, ett{ sykkiv{{ pilluani ahmiva tunte- maton rakastajani ei ollut kukaan muu kuin itse Sir Horace, illan is{nt{! H{nen k{tens{ tarttuivat aaltoileviin kupeisiini ja kiskoivat alasp{in kunnes menetin yhteyden Lizzieen ja huomasin istuvani h{nen kasvoillaan. Olin tuskin selvinnyt t{st{ kun herra Thirkettle tarjoili uhkeaa kyr- p{{ns{ suuhuni. Otin h{net suuhuni yhdell{ tottuneella imaisulla. Rou- va Angela Thirkettle k{ytti samanaikaisesti iloisesti hyv{kseen Sir Horacen kyrp{{ seiv{st{ytyen siihen ja alkaen vinhan hyp{htelyn. Lady Montmorency ilmaantui paikalle, nosti toisen jalkansa tuolin p{{lle ja tarjosi Angela Thirkettlelle vaahtoavaa, vaaleanpunaista pilluaan. An- gela Thirkettle upotti hetke{k{{n ep{r|im{tt{ kasvonsa l{mp|iseen, li- tisev{{n pes{{n. Herra Thirkettle nussi nyt suutani kuin se olisi vittu. Puristin huu- leni tiukasti h{nen pumppaavan sauvansa ymp{rille auttaakseni h{nt{ h{nen ponnistuksissaan samalla kun Sir Horace painoi v{risev{{ kiel- t{{n tiukasti vasten klitorikseni superherkk{{ juurta. Sis{ll{ni oli nyt my|s kaksi sormea, jotka yl|sp{in koukistuneina hieroivat salaista paikkaani, jonka olemassaolosta vain taitavimmat rakastajat tiet{v{t. Nautinnolliset s{v{hdykset sy|ks{hteliv{t l{vitseni ja saivat minut voihkimaan. Heti vasemmalla puolellani Marcukseni oli korvannut satsinsa laukoneen Tomin ja syleili puolestaan Lizzien nautinnosta v{{ntelehtiv{{ varta- loa. Heid{n suunsa olivat painautuneet yhteen ja Lizzie runkkasi Mar- custa hitaasti kuljettaen siev{{ k{tt{{n yl|s ja alas Marcuksen nuo- rekkaalla sauvalla. Heid{n takanaan kyyristeli Courtstreten kreivit{r Miriam. Kaunis kreivit{r Miriam hyv{ili toisella k{dell{{n Lizzien terhakoita rintoja toisen ahertaessa kiivaasti h{nen omien alabasterireisiens{ v{liss{. - Joku on per{rei{ll{ni! Lady Montmorency parahti ja rouva Thirkettle kohotti vittumehua tippuvat uteliaat kasvonsa h{nen haaroistaan ja ky- syi: - Kuka? Lady Montmorency vilkaisi olkansa yli. - Se on Lordi Gerfoyle. Oh, kuinka rietasta t{m{ onkaan! - Lordiakin pannaan perseeseen! herra Thirkettle ilmoitti t|kkien kyr- v{np{{ll{{n nielurisojani. - Kreivi Courtstrete on h{nen takanaan ja nussii h{nt{ perseeseen. - Reik{ kuin reik{! kreivi Courtstrete korisi. - Ja mit{ tiukempi, sen parempi! Kaikkialta kuului ilon litisev{{ {{nt{, jota puhkoivat rytmik{s l{iske lihan iskeytyess{ lihaan ja voihkaisut, murahdukset, uikutukset ja ki- rahdukset. - Pillu! - Kulli! - Mulkku! - Vittu!!! - Syvemm{lle! - Aaaaaaaaahhhh! Samanaikaisesti Sir Horacen sormet, latkiva kieli ja nipistelev{t ham- paat ajoivat minua yh{ l{hemm{s ekstaattisten tuntemusten rietasta ilotulitusta. Kaikki minussa, jokaikinen intohimon ruoskima osa, v{ri- si, nytk{hteli ja syk{hteli. Siet{m{t|n ja samalla taivaallinen paine kasvoi... kasvoi! Herra Thirkettle ja min{ r{j{hdimme samanaikaisesti, sitten heti pe- r{{n Sir Horace, rouva Thirkettle, Lady Montmorency, kreivi Courtstre- te ja Lordi Gerfoyle. Pian orgastiseen kuorohuutoomme yhtyiv{t my|s sivummalla h{{r{illeet Marcus, Lizzie ja Miranda Welsh ja lukemattomat muut vieraat, joiden kaikkien nimi{ en edes tullut tiet{m{{n vaikka nussinkin useimpien kanssa. Maailmankaikkeus oli hetken pelkk{{ sykkiv{{, kouristelevaa nautintoa ja makasin veltoksi lys{ht{neen{ j{lkikouristelevassa liha- kasassa herra Thirkettlen lemmensinappien pursuessa huuliltani alas leualleni ja rinnoilleni. Lep{simme v{lill{ jonkin aikaa, joimme j{{kylm{{ samppanjaa ja rupat- telimme niit{ n{it{, mutta p{{asiassa riettaita. Sitten k{vimme kylty- m{tt|min{ j{lleen asiaan. Alastomat, hillitt|m{t leikit jatkuivat kaikkina mahdollisina ja suorastaan mahdottomina yhdistelmin{. Jossain vaiheessa huomasin katselevani kuinka kaksi nuorta miesn{ytte- lij{{ - joista toinen oli varsin tunnettu Lontoon seurapiireiss{ - ma- kasi sein{nvierustalla ja imeskeli estottomasti toistensa kyrpi{. Huo- masin katselevani heid{n lemmenleikki{{n hieman uteliaana mutta en sa- malla tavoin kiihottuneena kuin jos olisin katsellut kahden naisen tai miehen ja naisen kisailua. Se kummastutti minua. Mutta loppujen lopuk- si en ehtinyt ruveta pohtimaan asiaa sen syv{llisemmin, sill{ joku kouri j{lleen rintojani ja tunsin terhakkaan kyrv{n t|kkiv{n reisieni v{liss{ takaap{in sis{{nk{ynti{ etsien. En vaivautunut edes katsomaan kuka sill{ kertaa oli kyseess{ vaan aetuin kontilleni ja tarjosin mo- lemmat reik{ni vapaasti valittaviksi. Tulin v{hitellen yliaistilliseksi, ylikiihottuneeksi; kevyinkin koske- tus riitti aiheuttamaan minulle orgasmin. Olin yht{ vittua ja orkkua! Kun auringonnousuun oli tunti, olin nainut jokaisen miehen kanssa v{- hint{{n kerran -- m|yhennetyss{ pillussani kuhisi seitsem{n- tai kah- deksantoista siemensatsia! Viimein me kaikki asetuimme tai pikemminkin lys{hdimme makuulle tuo- leille, sohville, lattialle - loppuun uupuneina, mutta taatusti tyydy- tettyin{ ja onnellisina. Seksin ja kiiman pist{v{nmakea tuoksu t{ytti ilman. Sielt{ t{{lt{ kuului kuiskaten k{yty{, unista keskustelua, muu- tama lerppu vaginapieru, vaimennettua hihityst{ ja Sir Horacen miehe- k{st{ kuorsausta. * * * Kaikki hyv{ p{{ttyy aikanaan, rakas p{iv{kirja ja niin on kai aivan hyv{, sill{ paraskin herkku menett{{ makunsa, jos sit{ nauttii liial- lisesti. Niin p{{ttyi my|s tuo ikimuistoinen mets{styskausi Sir Hora- cen vieraana. Seuraavan p{iv{n aikana Montmorencyn linnan v{syneet ja kalpeat mutta onnelliset vieraat poistuivat joko yksitt{in tai ryhmin{ kukin taholleen linnan j{{dess{ odottamaan seuraavaa mets{styskautta. Vannon, rakas p{iv{kirja, ett{ min{kin tulen olemaan taas silloin mu- kana! LOPPU