JENNY EVERLEIGHIN MUISTELMAT OSA II: EROTIIKAN SALAINEN AGENTTI PROLOGI Se nuori tytt|, joka min{ kerran olin, el{{ yh{ t{ss{ ikivanhassa ke- hossa. Jos h{n saisi mahdollisuuden el{{ sen kaiken uudestaan h{n ei muuttaisi mit{{n, ei yht{{n seikkailua tai tekoa tai puhuttua sanaa. Voi kuinka suloista se olikaan! Kuinka ihmeellist{ oli olla haluttu, muodikas; olla aikakautensa palvotuimpia olentoja tunnettu vieh{tys- voimastaan ja {lyst{{n. T{ss{ vaiheessa minulle toki suotaneen anteek- si pieni vaatimattomuuden puute. Ja kuinka tyydytt{v{lt{ tuntuikaan tiet{{, ett{ olin keskell{ sen aikaisen maailmankaikkeuden keskusta -- Britanniaa kaikessa suuruudessaan ja kunniassaan ! Minussa olivat suu- ruuden siemenet, jotka olivat laskeneet vieraanvaraiseen vittuuni tuon kiihdytt{v{n mutta pikantisti viattoman aikakauden vaikutusvaltaisim- mat kyrv{t. Muistan viett{neeni seitsem{nnentoista syntym{p{iv{ni is{ni vaatimat- tomassa sep{npajassa Liverpoolissa. Vain hieman my|hemmin juhlin kah- deksattatoista syntym{p{iv{{ni laadukkaassa ja maineikkaassa lontoo- laisessa huoratalossa. Sen j{lkeen minulla on miellytt{v{ muisto siit{ kuinka join yhdeks{nnentoista syntym{p{iv{ni maljan alastoman prinssin kanssa: Tewfik pashan, Egyptin tulevan hallitsijan. Kahdennenkymmenen- nen vuoteni sarastaessa l|ysin itseni j{lleen prinssin suopeasta sy- list{: Englannin tulevan kuninkaan. Olin lyhyess{ ajassa kohonnut no- peasti ja tasaisesti maailmassa. Vain kaksi vuotta ja muutamia kuukau- sia sen j{lkeen kun olin pennitt|m{n{ ja viattomana laskenut jalkani Lontoon siunatulle kivetykselle, olin oppinut (tosin suurin ponnistuk- sin) hallitsemaan yl{luokan puhetyylin, minulla oli kahdentoistatuhan- nen punnan pankkitalletukset ja minut oli ly|ty Ranskan kunnialegioo- nan ritariksi. (Mik{li olen todellakin her{tt{nyt niiden lukijoiden uteliaisuuden, jotka eiv{t ole lukeneet muistelmieni ensimm{ist{ osaa, niin kehoitan mit{ n|yrimmin heit{ tutustumaan niihin.) Vanharouva Jenny Everleigh, Cote d'azur, 1920 Me aloitamme vuodesta 1871. Victorian hallintokauden 1 2356:sta p{i- v{st{. YKSI Mik{li mies aikoo suureksi rakastajaksi, h{nen tulee ensinn{kin arvos- taa, kunnioittaa ja ennen kaikkea kaivata naisten sosiaalista ja {lyl- lista seuraa. Sallikaa minun lis{t{, ett{ asia pit{{ paikkansa my|s toisin p{in. ( H.G. Wells) Englannin tuleva kuningas n{ps{ytti velttoa, yh{ rakkaudensiirapistani kosteaa elint{{n paljastaakseen sen alapuolen makuuhuoneen ikkunani viileille ilmavirtauksille. -- Pian on syntym{p{iv{si, rakas Jenny, h{n sanoi ja ojensi k{tens{ y|p|yd{lle vilkaistakseen taskukelloonsa ja ottaakseen siit{ pienen, pitkulaisen laatikon. -- Puolentoista minuutin p{{st{, ollaksemme t{sm{llisi{. H{n asetti laatikon k{teeni. -- Pour moi? -- Tietenkin, mutta et saa avata sit{ ennen kuin annan luvan . Se oli ihastuttava laatikko; sen ymp{rill{ oli silkkinauha ja se oli k{{ritty violettiin paperiin. Sen muoto sai minut vahvasti ep{ilem{{n ett{ kyseess{ oli kaulariipus; mutta millainen riipus? Timantteja vai helmi{? Kohotin k{rsim{tt|m{n{ katseeni rakastajaani toivoen turhaan voivani lukea vastauksen h{nen kasvoiltaan. Edwardin katse siirtyi hetkeksi h{nen kellostaan kasvoihini. -- Viisikymment{seitsem{n se- kuntia, h{n sanoi teeskennellyn vakava ilme kasvoillaan. -- Keskiy|n hetki l{hestyy... H{nen lahjansa k{dess{ni kohottauduin h{nen yl{puolelleen ja hyv{ilin h{nen vartaloaan h{nen laskiessaan sekunteJa. Kuinka poikamaiselta h{n tuntuikaan, kuinka suloiselta. Eiv{t helmet tai timantit ole p{{asia vaan kaunis ajatus, min{ ajattelin h{veten {skeisi{ ajatuksiani. Istuin k{rsiv{llisesti h{nen rintansa p{{ll{ kostea. tuoksuva puutar- hani vain muutaman tuuman p{{ss{ h{nen kasvoistaan ja huokaisin muis- tellessani meid{n aikaisempia nautinnollisia hetki{mme. Niihin oli liittynyt vaihteleva kulkue vuoteita. Niist{ ensimm{inen oli kuulunut er{{lle Edwardin yst{v{lle, taidemaalari James McNeill Whistlerille. My|hemmin rakastelin kuninkaallisen rakastajani kanssa khediivin val- tavassa palatsissa Kairossa. Pian sen j{lkeen me jaoimme silkkisen pe- s{n Aiglessa, Ranskan kuninkaallisessa huvipurressa. (Kyll{. rakas lu- kijani: itsepintaiset huhut pitiv{t paikkansa; keisarinna Eugenie oli laivalla samaan aikaan). Mutta nyt min{ viihdytin prinssi{ni ikiomassa vuoteessani, ikiomassa huoneistossani! Kuinka kodikkaalta ja viihtyi- s{lt{ se tuntuikaan. -- Aika. Edward sanoi. Yritt{en ep{onnistuneesti esitt{{ hienostuneen pid{ttyv{ist{ revin k{{reet laatikon p{{lt{. Sitten vedin syv{{ henke{, suljin silm{ni ja avasin sen. -- Hyv{{ syntym{p{iv{{, Jenny. Arvaukseni oli osunut hieman pieleen. Kyseess{ oli kaulariipus muuta ei timanteista eik{ helmist{. Kun avasin silm{ni, n{in rubiineita! Puhtaaseen kultaan upotetut syv{npunaiset kivet kimaltelivat laatikon mustaa silkkivuorausta vasten. tuijotin sanattomana. Se oli todellinen prinsessan arvoinen syntym{p{iv{lahja! -- Anna kun min{, Edward sanoi. Minun katsellessani silm{t tapillani Edward irrotti kaulariipuksen laatikosta ja kiinnitti sen kaulalleni. Taivutin p{{t{ni eteenp{in h{- nen kiinnitt{ess{{n lukkoa. -- Kaunis. Vuoteen p{{dyss{ olevassa peiliss{ punaisista kivist{ muodostunut omaisuus t{plitti rintoJeni yl{osan pulleutta. -- Min{ menen sanattomaksi... se on upea! -- Se ei n{ytt{isi l{hesk{{n samalta yhdenk{{n toisen naisen yll{. -- Voi, Edward, kiitos... en tied{ mit{ muutakaan voisi sanoa. -- [l{ sano mit{{n, Jenny. Pelkk{ suudelma riitt{{. -- Oh. Edward... Kumartuessani tottelevaisesti alasp{in h{n laski k{- tens{ lanteilleni. -- Ei, rakkaani, h{n sanoi katsoen silmiini katse kuumana halusta. -- Min{ himoitsen viel{ enemm{n niit{ toisia huulia. -- Kuten haluat, min{ sanoin. H{nen k{tens{ liukuivat alas pakaroilleni. Koska istuin h{nen keski- vartalollaan, h{nen oli helppo vet{{ minut l{helle kasvojaan. -- Suutele minua. -- Kyll{, kuiskasin hivuttautuen eteenp{in kunnes pilluni kosketti h{- nen kasvoJaan. -- Levit{ huulesi minulle, rakas lady. Sormeni etsiytyiv{t ilorakooni. Laajensin sit{ hell{varaisesti paljas- taen eksoottisen vaaleanpunaisen kukan, joka oli kosteana intohimosta ja rakastajani; taannoisen purkauksen helmist{. Edward katseli. H{nen kielens{ tuli esiin kuin tutkivan k{{rmeen p{{. -- Siin{, rakkaani, sanoin pehme{sti. -- Se on auki sinua varten. Suutele minua, suutele vittuani. Ty|nsin vittuni h{nen suulleen tarjo- ten h{nelle suudelman h{nelle paremmin sopivilta huuliltani. H{nen suunsa aukeni pehme{lle, kimmoisalle lihalle ja h{nen kielens{ tunnus- teli hell{varoen suuaukkoa. Suljin silm{ni ja viskasi p{{ni taaksep{in nauttien alap{{h{ni levi{v{st{ v{rin{st{. Syv{ murahdus kohosi kurkus- tani kun h{nen kielens{ ty|ntyi sis{{n Ja alkoi v{rist{ sis{ll{ni. -- Ah, Edward, sin{ olet minulle niin hyv{! H{n k{ytteli kielt{{n kevyesti. nuoleskellen tiet{{n yl|sp{in. V{risin odotuksesta ja sormeni vetiv{t varovaisesti laajentaen herkk{{ lihaa yh{ enemm{n, avaten kukkani rakastajani intohimoiselle nuoleskelulle. H{nen kielens{ kosketti kokeilevasti klitorikseni k{rke{ aiheuttaen nautinnollisen v{rin{n, joka levisi klitoriksestani rintoihini ja kau- lalleni ja selk{rankaani. -- Suloista, prinssini mutisi ep{selv{sti sykkiv{{n pilluuni. -- Puhu minulle, kulta... puhu minulle... -- Se on taivaallista, min{ huokaisin. -- Ylimaallista... Sin{ olet maailmanmestari. rakas Edward... noin, juuri noin! Minusta tuntuu kuin sulaisin pois. H{n nuoleskeli nyt voimakkaasti aiheuttaen jatkuvia j{ristyksi{ seiso- vassa, superherk{ss{ lemmennuolessani. Tartuin h{nen p{{h{ns{ ja lu- kitsin sen paikoilleen samalla kuin perseeni py|ri vaativassa rytmis- s{-- painaen, hieron turvonnutta vittuani h{nen suutaan vasten. Vas- taukseksi h{n puristi pakaroitani ja veti minut l{hemm{s kunnes olin varma ett{ hukuttaisin h{net kosteutta tulvivaan vittulihaani! Minun valitukseni olivat nyt jatkuvaa, korkeaa uikutusta. Olin puoliv{liss{ matkalla huipulle. Huippu oli selv{sti n{kyviss{! Klitorikseni oli h{nen huultensa v{liss{ imeytyneen{ h{nen suuhunsa ja h{nen kielens{ hankasi sit{ kiivaasti. Ratsastin h{nen kasvoillaan dervishin villisti py|riv{ll{ perseell{. Minua ahmittiin! Sy|tiin el{- v{lt{! -- Taivas! huusin koko ruumis spastisesti nytk{hdellen. -- Min{ lau- kean! Ime! Ime minua! Pitelin h{nen p{{t{{n entist{ tiukemmin kun h{n laskeutui alemmas, h{- nen nen{ns{ painautui vasten nytk{htelev{{ lemmennappulaani kun h{n nyt nussi minua j{ykistyneell{ kielell{{n ! -- Ah, sin{ paholainen, sanoin heng{styneen{. -- Sin{ pid{t siit{... sin{ rakastat minun vittuani. -- Kyyll{{{h! h{n sanoi vaimennetulla {{nell{. -- Min{ rakastan si- t{. Ah, Jenny, sinun ihana vittusi! T{ydellinen! Ime minut sinne si- s{{n! Nussi minun naamaani! Aloin nytk{hdell{ ja vavahdella holtittomasti ja kiljuin samalla: -- Minulta tulee, Edward! Min{ laukean sinulle! Siin{! Juo se! Ime se mi- nusta... se on kokonaan sinun... kaikki! Joitakin hetki{ my|hemmin makasin h{nen vierell{{n. H{nen kasvonsa, h{nen partansa tihkuivat mehujani. Suutelin h{nt{, ensin kiintyneesti ja sitten, maistettuani esanssini h{nen huuliltaan, intohimoisesti. -- Onnellista syntym{p{iv{{, rakkaani, h{n sanoi kun p{{stin h{net, jotta me kumpikin saisimme vedetyksi henke{. -- Kiitos, Edward, rakkaimpani. Sin{ olet tehnyt t{st{ parhaan kaikis- ta syntym{p{ivist{ni. -- Ja p{iv{ on vasta alkanut. Kuljetin sormiani h{nen rintansa poikki ja sitten hitaasti alas h{nen vartaloaan. H{nen p|tk{leens{ pysyi velttona, yst{v{llisen{ ja pehme{- n{ kun kosketin sit{. Hyv{ilin sormenp{{ll{ni sen terskan alapinnan herkk{{ ihoa. Se alkoi hitaasti j{ykisty{. -- Jenny... -- Niin? -- Minun on puhuttava kanssasi. -- Puhu, prinssini. Hyv{ilin toisen k{teni etusormella salaista paik- kaa heti h{nen pakaroittensa alapuolella. -- On vaikea keskitty{ kun sin{... -- Ahaa, aiot siis puhua jostakin vakavasta? -- Aika. H{nen kyrp{ns{ oli saavuttamassa t{ytt{ komeuttaan. Tartuin siihen ja pumppasin lempe{sti. -- Sitten sen pit{{ odottaa, sanoin kumartuen suutelemaan h{nen keskivartaloaan. -- Minulla on nyt paljon t{rke{mp{{ tekemist{. -- Jenny... H{nen kalunsa oli nyt kuninkaallinen monumentti, joka kohosi ylv{{n{ tuuressaan kasvavasta villist{ karvametsik|st{. Tunnustelin kielell{ni sen p{{t{. T{m{ kuninkaallinen valtikka edusti hyvin Britanniaa. Se oli kohtalainen, kunnioitettavat mittasuhteet omaava ase, joka oli valmistettu rehellisest{ Brittil{isest{ ter{ksest{. Edward k{ytteli sit{ aina oikeudenmukaisesti. H{nell{ oli vieh{tysvoimaa, {ly{ ja auk- toriteettia; h{n oli mukava kaveri, lojaali yst{villeen, mutta surul- lisen mielikuvitukseton. Maansa tavoin h{nk{{n ei ollut t{ydellinen. Se oli totuus. Sen johdosta h{n ei ylt{nyt aivan t{ydellisimpien ra- kastajien tasolle. (Mutta ei sen puoleen, minulla oli tarpeeksi mieli- kuvitusta meid{n molempien tarpeisiin.) Joka tapauksessa kunnia sille jolle se kuuluu: Edward todella arvosti naisia. H{n oli todellinen herrasmies ja opiskeli hartaasti naisten intohimon tiedett{. Kuten historia tulisi meille kertomaan, t{m{ Walesin prinssi oli vilpit|n. Joten riitt{{ kun sanon, ett{ vaikka meid{n rakastelustamme puuttuikin tietty{ eksotiikkaa, se koostui silti joukosta kiihkeit{ ja samalla helli{ yhdynt|j{. Imin onnellisena h{nen kyrp{{ns{ uppoutuen t{ysin tuohon ihastuttavaa rakkauden puuhaan. Se on toiminto, jolle min{ olen omistautunut ja jo- hon minulla on luonnon lahja. -- Jenny. minun t{ytyy puhua kanssasi. Edward sanoi. Sanat tulivat vaivalloisesti ja h{nen {{nens{ vavahteli. -- Olen pahoillani. teid{n majesteettinne, min{ sanoin leikillisen va- kavasti, -- mutta minulle on opetettu, ettei hieno nainen puhu koskaan suu t{ynn{. Samalla otin h{nen j{ykistyneen patukkansa puoli pituutta suuhuni. H{n nousi istumaan erist{en minut rakkauden puuhastani. -- Jenny, h{n sanoi. -- Min{ oletan sinun olevan Englannin uskollinen alamainen. -- Tietenkin, Edward rakkaani, sanoin alkaen tajuta h{nen olevan to- della vakavissaan. -- En varmaankaan ole antanut sinulle aihetta olettaa muuta. Tartuin j{lleen h{nen kulliinsa miettien mihin h{n mahtoi pyrki{. H{n ty|nsi k{teni lempe{sti pois. -- Minun on pakko puhua t{m{ asia sel- v{ksi niin kauan kuin olen tarpeeksi j{rjiss{ni tehd{kseni sen. -- Mutta kaikellehan on oikea aikansa ja paikkansa, rakkain. -- Siin{ tapauksessa, Jenny rakas, t{m{ on juuri oikea aika ja paikka t{lle keskustelulle. Nousin voitettuna istumaan h{nen rinnalleen nojaten selk{ni vuoteen p{{tyyn ja panin k{det sive{sti syliini niin kuin oppituntiaan odotta- va (joskin alaston) koulutytt|. -- Hyv{ on, Edward, sanoin tottele- vaisesti. -- Mist{ nyt sitten on kyse? H{n huokaisi ik{{n kuin helpotuksesta ja sanoi sitten pidetty{{n pie- nen tauon: -- Valtion asiasta, rakas tytt|. -- Valtion? -- Aivan. H{n k{{ntyi katsomaan minua. -- Britannialla on edess{{n kriisi.ja se tarvitsee palveluksiasi. -- Britannialla? H{nen sanansa saivat minut typertym{{n. Se, jonka oli pit{nyt olla himon -- rakkauden -- y|, oli {kki{ muuttunut joksikin muuksi. Miksi? -- Kaikista koko Britannian ihmisist{ sin{ tunnut olevan soveltuvin hoitamaan t{m{n asian. H{n katsoi silmiini. -- Katsos, kyseest{ on hyvin t{rke{ teht{v{, ja... H{n tarttui k{teeni ja puristi sit{. -- Teht{v{, joka saattaa tosiasiassa osoittautua melko vaaralliseksi. -- Minulle? -- Niin, jos sin{ tosiaankin suostut ryhtym{{n siihen. H{nen katseensa porautui omaani ja sen l{pitunkevuus korosti h{nen asiansa vakavuutta. En ole koskaan n{hnyt Edwardia sellaisena. Tunsin hermostuneen kouristuksen mahanpohjassani. -- Min{ en tied{ mit{{n valtion asioista, sanoin pienell{ {{nell{. -- Sin{ selv{stikin imarte- let minua. Tarkoitan... min{h{n olen pelkk{ tytt|nen, mit{ min{ muka voisin tehd{? -- Pelkk{ tytt|nenk|, Jenny? Teeskennelty naisellinen vaatimattomuus ei kyll{ sinun tapauksessasi tehoa minuun. H{n oli noussut vuoteetta ja k{veli edestakaisin huoneen p{{dyss{. Lo- pulta h{n pys{htyi vuoteen p{{tyyn katsellen alas minuun. -- Se mit{ tapahtui Suezilla viime vuonna todisti, ett{ sin{ olet yht{ urhea kuin kuka tahansa mies imperiumissa. Sin{ olet ensimm{inen englantilainen nainen, joka on korotettu ranskalaiseen kunnialegioonan ritarikuntaan -- ei-- ensimm{inen mink{{n maalainen nainen jolle on suotu se kunnia. Kuinka ylpe{ olinkaan siit{ ett{ olin englantilainen sin{ aamuna Aig- lella kun keisarinna Eugenie l|i sinut ritariksi. T{m{n ylistyksen h{mment{m{n{ sanoin hiljaa:-- Kerro mit{ minun pit{{ tehd{, Edward... ja miksi. -- Ensin sinun on vietelt{v{ mies nimelt{{n Harry Fibbit -- sir Harry, ollaksemme t{sm{llisi{. -- Niin? -- L{heisyys on tie luottamukseen. H{nen on opittava luottamaan si- nuun. Me tarvitsemme tiettyj{ tietoja. -- Sin{ tarkoitat. ett{ minun on ryhdytt{v{ h{nen rakastajattarekseen? -- Niinkin voi sanoa, kyll{. -- Miksi sin{ sanot 'niinkin voi sanoa?' -- H{nell{ on monia rakastajattaria. Edward meni huoneen poikki ja otti sikarin p{{llystakkinsa taskusta. -- Saanko min{? -- Ole hyv{. H{n leikkasi sikarin p{{n hopeisella leikkurilla ja sytytti sen. -- Sir Harry Fibbit on kruunun petturi. H{n on liittoutunut turkkilaisten ja heid{n johtajansa kanssa salajuoneen jonka tarkoituksena on tehd{ Suezin kanavasta ottomaanien ja preussilaisten vesitie. -- Eik| asian pit{isi kuulua ranskalaisille? Seh{n on heid{n kanavan- sa. -- Ehk{... mutta ranskalaisilla on pian t{ysi tekeminen kun he ovat sodassa preussilaisten kanssa. Se sota tulee verottamaan heid{n kaikki voimavaransa, ja se saattaa olla hyvin l{hell{. Ei, Jenny rakas. Jos Suezin kanavaa on puolustettava, niin meid{n on otettava se teht{v{k- semme. Sen t{ytyy pysy{ avoimena meille. Gibraltarin ohella se kont- rolloi imperiumimme portteja. Britannialla ei ole varaa antaa sen jou- tua mahdollisten vihollistensa k{siin. Mik{li niin tapahtuisi, meid{n p{{kauppareittimme Intiaan kulkisi taas pitk{{ tiet{, Afrikan sarven ymp{ri... t{ysin mahdoton ajatus. -- Mutta kanava on turkkilaisten maalla, min{ sanoin nen{kk{{sti. -- Egypti on osa turkkilaisten -- ottomaanien -- valtakuntaa. -- Suezin kanava on olennainen osa meid{n brittil{ist{ kohtaloamme. Britannia katsoo kohti uutta vuosisataa, turkkilaiset katsovat mennee- seen. Ottomaanien valtakunta m{t{nee auringossa. Itseasiassa Egypti on k{yt{nn|ss{ itsen{inen. Egyptin khediivi omistaa henkil|kohtaisesti kolmekymment{seitsem{n prosenttia Suezin kanavayhti|n osakkeista. -- Ent{ Sir Harry Fibbit? Edwardin {{ni kuului paksusta sinisest{ sikarinsavupilvest{. -- H{n on halveksittava mies. joka on pett{m{ss{ maansa. Ranskalaiset tarvitse- vat rahaa sodanuhan vuoksi. Sir Harry ostaa heilt{ Suezin kanavan osakkeita salaa turkkilaisille ja preussilaisille p{{miehilleen. -- Mikseiv{t turkkilaiset voi ostaa osakkeitaan suoraan? -- Ranskalaiset eiv{t m|isi heille kuten he eiv{t myy meillek{{n. Ai- noastaan hollantilaiset. ruotsalaiset, sveitsil{iset ja amerikkalaiset on hyv{ksytty ostajiksi ja saatavana on vain tietty m{{r{ osakkeita. Sir Harry on perustanut Zurichiin bulvaaniyhti|n ja toisen Philadelp- hiaan. Kun ne ovat ostaneet tarjolla olevat osakkeet, se roisto aikoo taivutella khediivin, Said pashan myym{{n heille omansa. Se tulee ole- maan helppo juttu koska Egyptin talous on pahoissa veloissa. Siten turkkilais-preussilaisesta liittoutumasta tulee suurin osakkeenomista- ja. Sitten. kun Ranska on kiinni Preussin sodassa, he ottavat haltuun- sa koko omistuksen. Turkkilaiset ja preussilaiset ryhtyv{t hallitse- maan kanavaa; he sijoittavat sotajoukkoja vartioimaan sijoitustaan. Sen tapahtuminen meid{n on estett{v{. Jokin Edwardin selityksess{ ei tuntunut olevan aivan kohdallaan. Sa- noin hiljaa: -- Miksi ranskalaisille ei yksinkertaisesti kerrota Harry Fibbitin salak{hm{isest{ hankkeesta'? -- Ah, sin{ olet totisesti ter{v{ tytt|. H{n piti pienen tauon virnis- t{en minulle kuin olisin saanut h{net kiinni jostakin. -- Totuus on, ett{ me emme halua pelk{st{{n tehd{ tyhj{ksi turkkilaisten ja preussi- laisten yrityst{ vaan valtakunnan edun nimiss{ kanava on varmistettava meid{n hallintaamme. Eiv{t ranskalaiset siit{k{{n pit{isi, mutta us- kallan sanoa ett{ he pit{isiv{t meit{ silti parempina kuin viholli- siaan, hunneja. -- Mutta khediivi. Said pasha... -- Jos h{n kielt{ytyy myym{st{ meille, niin h{nen poikansa tulee mit{ varmimmin myym{{n. -- Ymm{rr{n, sanoin muistaen miten intohimoisesti nuori Tewfik piti kaikesta brittil{isest{. Sanoin vaimeasti: -- H{n tulee nousemaan val- taistuimelle is{ns{ tilalle? -- Me tulemme pit{m{{n huolen siit{. -- Ja kaupassa, min{ sanoin, -- Egyptist{ tulee osa imperiumia ja me tulemme valvomaan V{limeren sek{ sis{{ntulo- ett{ ulosmenov{yli{. Sii- t{ tulee brittil{inen sis{j{rvi. Se mist{ sin{ k{ytit sanontaa 'val- tion asia' onkin itseasiassa imperialistista laajentumista. -- T{sm{lleen. H{n kumartui ylleni. -- Suezin kanavaa ei yksinker- taisesti voida luottaa kenellek{{n muulle. Ja meid{n, ei ranskalaisten tai turkkilaisten, on hallittava Egypti{: toista ei voi saada ilman toista. H{n piti tauon tuijottaen minua silmiin. -- Oletko sin{ mukana? -- Tietenkin, teid{n majesteettinne. -- Ah, min{ tiesin ett{ sin{ olisit. -- Mit{ minun on teht{v{? -- Sinun on yst{vystytt{v{ Sir Harry Fibbitin kanssa. Tultava h{nen henkil|kuntansa j{seneksi ja ilmoitettava kaikesta kuulemastasi ja n{- kem{st{si mill{ saattaa olla merkityst{. Meid{n on saatava tiet{{ mit{ h{n puuhailee ja mik{ t{rke{mp{{, meid{n on estett{v{ h{nen ostamiensa osakkeiden joutuminen turkkilaisten k{siin. Ennen sit{ he eiv{t osta khediivin osuutta. Edward penkoi taas p{{llystakkinsa taskuja. H{n ojensi minulle lai- doiltaan repaleisen paperin. Se oli rep{isty Lontoon Timesist{. Ilmoi- tus kuului: HALUTAAN PALVELUKSEEN TOIMITTAJA VALMISTELEMAAN HERRASMIE- HEN MUISTELMIA JULKAISUKUNTOON. Per{ss{ oli postilokeron numero. KAKSI Nainen viett{{ kaksi kolmasosaa el{m{st{{n muistellen yhden kolmannek- sen kadonnutta kauneutta. Kuinka surullista. P{iv{ oli puolessa ja taivas oli vet{ytym{ss{ paksuun pilviverhoon kun laskeuduin ainoana matkustajana junasta pienelle asemalle Driftfeldis- s{, hiljaisessa yorkshirel{isess{ kyl{ss{ Marstonin nummen laidalla. Ainoa elonmerkki jonka sain silmiini oli ponirattailla istuva vanha mies. Mutta oliko h{n varsinaisesti mik{{n elonmerkki? H{n torkkui leuka painuneena vasten rintaa, joka n{ytti valmiilta viimeiseen hen- genvetoon. -- Herra... Sana onnistui ainoastaan her{tt{m{{n ponin, joka mulkaisi suuntaani. Toistin periksi antamatta kutsun ja nyt se sai aikaan kimakan hirnah- duksen, joka oli tarpeeksi {{nek{s her{tt{m{{n kuolleenkin. Torkkuvaa ajuria se ei kuitenkaan her{tt{nyt. Kurottauduin kiskaisemaan h{nt{ hihasta. -- Herra... T{ll{ kertaa minua r{v{hti katselemaan ihmissilm{. -- Oletteko te vuokrattavana? min{ kysyin. Hailakanharmaa silm{ r{pytteli lopulta toisenkin avautuessa. Vanha ajuri selvitti kurkkuaan ja sanoi l{hes k{sitt{m{tt|m{ll{ englannin kielell{:-- Fanshawe House? -- Kyll{. -- Ah, sitten te olette se, jota minut on l{hetetty hakemaan. -- Min{ olen neiti Jenny Everleigh. -- Sitten te olette se. H{n kurottautui nostamaan matkalaukkuni. Nou- sin pieniin kaksipy|r{isiin vaunuihin niiden per{osasta ja l{hdimme matkaan. P{{sty{mme ulos kyl{st{ tie huononi pelk{ksi alastomien, matalien kuk- kuloitten lomitse kiemurtelevaksi ep{tasaiseksi poluksi. Tummuvan tai- vaan alla ankea maisema n{ytti muodostuvan harmaan eri s{vyist{ -tai- vas oli v{rit|n ja eloton. Hyr{ilin pirist{{kseni itse{ni. Olimme edenneet tuskin mailiakaan kun ajuri oli jo taas Morfeuksen sy- liss{ h{nen p{{ns{ heilahdellessa puolelta toiselle. H{nen t|r{htelev{ kuorsauksensa sopi hyvin yhteen py|rien rytmikk{{n kitin{n ja kolean tuulen alakuloisen ulvonnan kanssa. Nostin kaulukseni ja k{perryin sy- vemm{lle huonoksi valinnaksi osoittautuneen kevyen takin l{mp||n, jon- ka olin kuvitellut olevan aivan riitt{v{ toukokuussa. Pienelt{ m{elt{ katsottuna tie katosi synke{{n horisonttiin ilman ett{ sen varrella olisi koko matkalla n{kynyt yht{{n merkki{ ihmisasutuksesta. M{{r{n- p{{t{mme ei n{kynyt. Poni lonkotteli eteenp{in p{{ riipuksissa. Harmaa taivas oli muuttu- massa siniseksi. Kun aurinko tuli n{kyviin, oli kulunut reippaasti yli kaksi tuntia. Pystyin erottamaan kaukaisuudessa talon, jonka savupii- pusta kohosi taivaalle savujuova. Tullessamme l{hemm{s se muotoutui komeaksi, melko kookkaaksi yrj|naikaiseksi huvilaksi, joka kyhj|tti keskell{ vihre{{ laikkua, jonka l{pi virtasi pieni puro. Ikivanhojen tammien ja jalavien varjostama puistomainen saareke kalvakkaan jouto- maan ja nummen keskell{. Tullessamme l{hemm{s luin viel{ kerran kirjeen, jonka olin saanut vas- taukseksi The Timesissa olleeseen ilmoitukseen l{hett{m{{ni vastauk- seen. Se oli kirjoitettu t{sm{llisell{, voimakkaalla k{sialalla: Voi- sitteko yst{v{llises1i saapua Fanshawe Houseen ensi tiistaina keskus- telemaan allekirjoittaneen kanssa mahdollisesta tulevasta ty|paikas- tanne? King's Crossista l{htee juna klo 7:20 Newcastleen. Juna pys{h- tyy pyydett{ess{ Driftfeldiss{. Teit{ ollaan vastassa asemalla. Matka- lippunne ohessa Odotamme kovasti tapaamistanne. Tunsin {killist{ levottomuutta. En ollut koskaan aikaisemmin esitt{nyt mit{{n roolia. Selviytyisink| sellaisesta n{yttelemisest{? Olisiko mi- nusta todella hoitamaan sihteerin, toimittajan teht{vi{? Millainen mies oli Sir Harry Fibbit? Poni k{{ntyi kauniisti kaareutuvalle, jalavien reunustamalle nupukivi- tielle. Se pys{htyi muutaman jalan p{{h{n jykev{st{ kivifasadista. Massiivisen oven p{{lle oli kiveen kaiverrettu sanat: FANSHAWE HOUSE. Ajuri nukkui h{iriintym{tt|m{n{. Fanshawe House oli hienostunut, uhkean rahakkaaseen harmaaseen pukeu- tunut vanharouva, jonka koruina kimalteli kiillotetun messingin kulu- nut patina. Oveen kiinnitetyss{ pieness{ laatassa luki FIBBIT. Kiskai- sin kahdesti kellon vetimest{ ja kuulin kuinka sisempi ovi avattiin. Hetken p{{st{ katselin oviaukossa seisovaa pitk{{. vaaleaa miest{. H{n kohosi yl{puolelleni kuin Pohjoismainen jumala pukeutuneena tyylikk{{- seen hovimestarin livreepukuun. -- Miten voin auttaa, madame? H{nen {{nens{ oli h{nen lausumastaan ta- vanomaisesta fraasista huolimatta oudon ep{hovimestarimainen ja soin- tuva: siin{ kuului peitetty, ilkeilev{ sivus{vy. -- Min{ olen tullut, sanoin k{tkien hermostuneisuuteni, -- The Time- sissa olleen ilmoituksen johdosta: nimeni on Jenny Everleigh. Hovimestarin katse hotkaisi minut yhdell{ mulkaisulla niin kuin saa- liinsa ahmaiseva k{{rme. -- K{yk{{ sis{{n, olkaa hyv{. H{n otti matkalaukkuni ja ohjasi minut pieneen eteishalliin. H{nen kolkot kasvonsa ja pist{v{t silm{ns{ tuntuivat minusta oudon levotto- muutta her{tt{vilt{. -- Haluaako madame istuutua? H{nen katseensa laskeutui r|yhke{sti alas vartaloani. Huomasi tekev{ni samalla tavoin aloittaen h{nen hartioistaan, edeten alas h{nen pitk{{ laihaa keskiruumistaan. H{nen vasemmassa puntissaan oli kunnioitetta- van kokoinen pullistuma. Minulle tuotti huvia muistuttaa itse{ni to- siasiasta, ett{ englantilaiset herrasmiehet pitiv{t yleens{ oikeassa puntissaan; t{m{ nuori ja julkea hovimestari oli ilmeisestikin toisi- najattelija. Mietin lyhyesti mahtoiko h{n osoittaa samanlaista yksi- l|llisyytt{ kapinettaan k{ytelless{{n. Kohotin katseeni Ja huomasi h{nen katseensa odottavan minua. Sitten h{n pani minun {llistyksekseni k{tens{ haarojensa pullistumalle ja pu- risti! -- Min{ ilmoitan l{sn{olostanne Lady Fibbitille. H{n k{{nn{hti ja poistui tarjoten minulle pakenevan, mutta siit{ huo- limatta maalauksellisen vaikutelman ihastuttavan kiinte{st{, pienest{ perseest{. Se oli todellakin mielenkiintoinen esitt{ytyminen ja antoi odottaa ett{ koko talo olisi sit{ samaa. Kului alle minuutti kun tunsin jonkun olevan takanani. -- Hyv{{ huomenta. neiti Everleigh, min{ olen Lady Doris Fibbit. H{n oli tullut taakseni toisesta ovesta. H{n oli ep{m{{r{isen ik{inen pitk{, sulavaliikkeinen nainen. H{nen piirteens{ olivat kissamaiset: h{nell{ oli suuret, s{teilev{t, ruskeat silm{t, joiden yll{ kaartuivat tasaiset kulmakarvat. Huomasin h{tk{ht{en, ett{ ne oli piirretty tai maalattu h{nen ihoonsa: alkuper{iset oli joko ajeltu tai nypitty pois. Oliko kyseess{ jokin uusi muoti mist{ en ollut tietoinen? -- Hauska tutustua, sanoin kuten tapa vaati. Lady Fibbit hymyili paljastaen kaksi rivist|{ t{ydellisi{, helmenval- koisia hampaita -- itseasiassa aivan liian t{ydellisi{ muuta kuin hy- vin nuorille tyt|ille. -- Samoin, h{n sanoi ojentaen k{tens{. H{nen sormenkyntens{ olivat ep{tavallisen pitk{t ja maalattu kirkkaanpunaisiksi. Ja ne oli teroi- tettu kuin kissan kynnet! Ehk{ t{ss{ oli kyseess{ toinen muotioikku josta en ollut tietoinen. Sanoin k{silaukkuani penkoen: -- Min{ sain vastauksen... ah, t{ss{h{n se onkin. Ojensin kirjeen h{nelle. Lady Fibbit puisteli p{{t{{n. -- Tuo ei ole tarpeen, kultaseni. Ku- ten kirjeess{ sanotaan, me olemme odottaneet teit{. Ja minun on pyy- dett{v{ anteeksi ponik{rryj{. Meid{n ajurimme on kuumetaudissa ja mei- d{n oli pakko turvautua puutarhuriin. Toivottavasti se ei ollut liian ep{mukavaa. -- Ei lainkaan. H{n tarttui k{teeni ja minua tarkasteltiin j{lleen p{{st{ varpaisiin. -- Ihastuttava, h{n sanoi punattujen huultensa v{list{. -- Mit{ vie- h{tt{vin. Aviomieheni tulee olemaan t{ysin tyytyv{inen teihin. -- Kiitos, sanoin hieman laimeasti. H{n vaikutti omituiselta naiselta. -- Voinko kutsua sinua Jennyksi? -- Kyll{. Olkaa hyv{. -- Jenny, niin suloinen nimi. Meid{n t{ytyy juoda teet{ ja rupatella. Sir Harry tulee kotiin my|hemmin ja sill{ aikaa sin{ voit kertoa mi- nulle itsest{si. Pit{en yh{ k{tt{ni omassaan h{n johdatti minut suureen, aurinkoiseen huoneeseen, joka oli sisustettu kokonaan valkoisilla rottinkihuoneka- luilla. -- No niin, rakas Jenny. h{n sanoi kun olimme istahtaneet pienen py|- re{n marmorip|yd{n{{reen. Ranskalaisten ovien takana hehkui pieni puu- tarha iltap{iv{n auringossa. -- Min{ suorastaan jumaloin t{t{ huo- netta kun aurinko paistaa. Ik{v{ kyll{ Lontoossa aurinko tuntuu pais- tavan yh{ harvemmin ja harvemmin nykyisin.Oletteko samaa mielt{? -- Uskoisin niin -- Mit{ harmillisin ilmi|. -- Mit{ harmillisin, my|nsin. -- Sir Harry sanoo, ett{ se on hinta, joka meid{n on maksettava ny- kyaikaisen sivistyksen mukavuuksista. -- Sivistyksen? -- Hiilen polttamisen, kultaseni; h{n v{itt{{ sen muuttavan ilmasto- olot. -- Kuinka kauheaa, sanoin katsoen puutarhaan ja miettien, ett{ se oli ehk{ totta. K{{nnyin ja huomasin Lady Doriksen tuijottavan rintojani. -- Suloiset, h{n sanoi ja ojensi k{tens{ vet{{kseen kellonnarusta. H{n nousi tuolistaan. -- Min{ luulen, ett{ oven tai kaksi voisi hyvin aukaista. Katselin kun h{n lipui huoneen poikki. -- Min{ kerta kaik- kiaan jumaloin raitista ilmaa, etk| sin{kin'? -- Mielest{ni se on v{ltt{m{t|nt{, sanoin alkaen ep{ill{, ett{ lady Fibbit oli varsin omalaatuinen; ehk{ hivenen hullu mutta silti vieh{t- t{v{. Tuijotin avoimen ihailevasti h{nen suoraa ryhti{{n, h{nen sopu- suhtaista vartaloaan, jonka yll{ silkkinen puku istui niin hyvin. H{n n{ytti jotenkin i{tt|m{lt{. Silti jokin oli selv{sti pieless{. Huoma- sin pohtivani h{nen ik{{ns{. Vastaus oli typerrytt{v{. Vaikutelma, jo- ka ei syntynyt sen enemp{{ j{rjen kuin vaistonkaan avulla: v{l{hdykse- nomainen, pakeneva kuva ikivanhasta haaskasta nuoren naisen ruumiissa! H{n k{{ntyi ja huomasi tuijotukseni:-- Ei niink{{n kauhea vanhaksi akaksi, vai? -- Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut tuijottaa. Oliko h{n lukenut ajatukseni? -- Kyll{p{s oli. Ja sin{ tuijotit ja min{ olen imarreltu. H{n avasi kaksi ranskalaista ovea. -- Ah. suloista... raikasta maa- laisilmaa. H{n venytteli ja nuuhki ilmaa kuin olisi valikoinut tuoret- ta kalaa. -- Virkist{v{{, min{ sanoin. Lady Doris k{{ntyi ja palasi p|yd{n luo lanteet keinuen. -- Olenko mielest{si vieh{tt{v{? -- Voi kyll{, sanoin my|ntyv{isesti. Min{ pelaisin h{nen peli{{n. -- Luulisitko pystyv{si arvaamaan minun ik{ni? -- En uskaltaisi. -- Yrit{, olen hyvin utelias. -- Onko minun pakko? -- Min{ pyyd{n. -- Jaa'a. Siin{ on ongelma. -- Ongelma? h{n sanoi tiet{v{isesti hymyillen. -- Mik{ ongelma, kul- taseni? -- Tulisiko minun ottaa huomioon se mik{ n{ytt{{ olevan teid{n fyysi- nen ik{nne -- teid{n ilmeinen ik{nne -- vai se mink{ melko kummalli- sesti vaistoan olevan teid{n todellinen ik{nne? Hymy katosi Lady Doriksen kasvoilta korvautuakseen nopeasti uudella, v{hemm{n aidolla. -- Mik{ sinusta vain tuntuu paremmalta. H{nen {{- nens{ oli {kki{ matala. -- Jaa, no, teid{n ulkon{k|nne perusteella arvioisin teid{n fyysiseksi i{ksenne noin kolmekymment{ vuotta. -- Kuinka suloinen sin{ oletkaan, Jenny, ja kuinka huomiokykyinen. H{n ojensi k{tens{ p|yd{n yli ja puristi k{tt{ni. -- Jatka. -- Teid{n todellinen ik{nne? -- Niin. -- Sit{ on hyvin vaikea m{{ritell{. Mieleeni tuli nelj{kymment{. Mutta pelasimme varsin kummallista peli{ ja tulin {kki{ varovaiseksi. Mit{ jos se olisikin v{{r{ arvaus ja h{n olisikin vasta kolmekymment{viisi? -- Yrit{. -- Madam, te olette i{t|n, min{ sanoin, --joten sill{ ei ole mit{{n merkityst{. Latteasta arviostani huolimatta uteliaisuuteni voimistui koko ajan. H{nen ilmeens{ kirkastui. -- Mit{ erinomaisinta, nuori Jenny! T{sm{l- leen kuten min{ itsekin mielell{ni ajattelen. H{n nojautui eteenp{in, vei k{teni avoimelle kaula-aukolleen ja ty|nsi sen sis{{n. -- Totisesti, rakas lapsi, koettelepa t{t{. K{teni oli h{nen alastomalla rinnallaan! [llistytt{v{{. Huomasin pai- navani k{mmeneni sit{ vasten, puristelevani sit{: se oli kiinte{, kau- nismuotoinen. Sanoin hiljaa: -- T{m{ on kahdeksantoistavuotiaan tyt|n rinta. -- Niin todella onkin. Lady Fibbit painoi k{tt{ni omallaan. Tunsin j{ykistyv{n n{nnin sojottavan sormieni v{liss{. -- Ja samoin muu var- taloni. Ik{ alkaa n{ky{ ainoastaan kasvoillani. -- [llistytt{v{{. -- Toinen, h{n sanoi ylpe{sti. -- Onko se samanveroinen? -- Kaunis. -- Sin{ saat pit{{ k{tesi siell{, Jenny, se tuntuu varsin mukavalta. H{n sulki silm{ns{, nuolaisi huuliaan Ja huokaisi. -- Naisen suurin aarre on h{nen kauneutensa. Sen s{ilytt{miseksi mahdollisimman kauan on teht{v{ kaikki mahdollinen, oletko samaa mielt{? -- Se on meid{n velvollisuutemme naisina, sanoin sivellen h{nen n{n- ninpihaansa sormenp{ill{ni samalla kun uteliaisuuteni kasvoi. -- Valitettavasti vain harvat naiset s{ilytt{v{t meid{n aikanamme luonnollisen kauneutensa pitemp{{n kuin -- ehk{ kolmekymment{viisivuo- tiaaksi ja se on t{ysin kadonnut kun he t{ytt{v{t nelj{kymment{. Sanoin hiljaisella {{nell{: -- Ent{ teid{n kohdallanne, Lady Doris? H{n nauroi. -- Koska kielt{ydyit arvaamasta, sinun on pakko uskoa mi- nua. -- K{tt{ p{{lle. -- Min{ synnyin kuningas Yrj| kolmannen valtakaudella. -- Hyv{ Luoja! -- Vuosi oli 1816. Se oli kolme hallitsijat aikaisemmin! Suoritin {llistyneen{ muutamia p{{ss{laskuja. -- Te olette viisikymment{viisi. -- T{sm{lleen. -- Sit{ on mahdoton uskoa! -- Sin{ lupasit ett{ uskot. -- Te harrastatte varmaan taikuutta. -- T{sm{lleen, taikuutta se on, mutta ei noituutta kuten sin{ luulet. -- Kuinka sitten...? -- Ah, se on minun salaisuuteni. H{n avasi silm{ns{. -- Mutta ehk{ min{ jaan sen sinun kanssasi. Sitten sin{kin voit s{ilytt{{ kauneutesi viel{ kauan sen j{lkeen kun ik{toverisi ovat kadottaneet omansa. Olen varma ett{ se tuntuu sinusta hyvin ilahduttavalta mahdollisuudelta. Sin{ vaikutat kunnolliselta nuorelta naiselta jonka kauneus ansaitsee tulla s{ilytetyksi. -- Min{ olisin hyvin kiitollinen. Nipistelin h{nen n{nni{{n uteliaisuuteni kasvaessa. Oliko h{nell{ jon- kinlaista taikajuomaa? Salainen nuoruudenl{hde t{{ll{ Englannissa? Rytmik{s vingahtelu keskeytti keskustelumme ja irroitin k{teni Lady Doriksen suloiselta, kimmoiselta rinnalta. Sitten k{{nnyin ja huomasin {{nen l{htev{n teevaunujen py|rist{. Vaunuja ty|nsi hyvin kaunis, nuo- ri tytt|. -- Teet{, ma'am. -- Kiitos, Bettina, Lady Fibbit sanoi. -- Unohdin tilanneeni sit{. -- Niin, ma'am. Tytt| oli pukeutunut t{rk{ttyyn valkoiseen paitaan, valkoiseen esiliinaan ja pitk{{n harmaaseen hameeseen. Arvioin h{nen olevan viisitoistavuotias. H{n oli hyvin vaalea ja h{nen kasvoissaan oli jotain posliininuken sek{ t{ydellisyydest{ ett{ ilmeett|myydest{. Huomasin ett{ minun oli vaikea irrottaa katsettani h{nest{ ja h{n ty|nsi vaunut p|yd{n luo ja ryhtyi nostelemaan teetarpeita p|yd{lle: viipaloituja porkkanoita, omenanpalasia ja sen semmoisia outoja ainek- sia, jotka sopivat mielest{ni paremmin kanikoppiin kuin sivistyneeseen teep|yt{{n. -- Bettina on pikku tyt|nheitukka, Lady Doris sanoi. -- Etk| olekin, Bettina? -- Kyll{, ma'am. Kun suloinen palvelustytt| kumartui nostelemaan teetarpeita, katseeni sattui huoneen per{ll{ olevaan koristeelliseen peiliin. Tyt|n hame oli auennut takaa paljastaen h{nen alastoman perseens{! -- T{m{ on neiti Jenny Everleigh, Bettina, Lady Doris sanoi. -- H{n tulee el{m{{n kanssamme joksikin aikaa. -- Niink|, ma'am. H{n viihtyy varmasti hyvin. Nuori palvelustytt| suo- ritti kohteliaan niijauksen mik{ sai h{nen hameensa sulkeutumaan. -- Sinun tulee kohdella neiti Everleighi{ yhten{ perheenj{senist{. -- Kyll{, ma'am. -- Kiitos, Bettina, sanoin hymyillen h{nelle ja vilkaisin silm{kulmas- tani peiliin. Hame oli J{lleen avautunut kuin teatterin verhot ja pal- jastanut ihastuttavat vaaleanpunaiset pakarat. Viel{ katsellessani huomasin Lady Fibbitin k{den kiemurtelevan k{{rmem{isesti pulleiden pakaroitten ohi ja kurottuvan alas niiden v{liin Bettinan alastomien reisien yhtym{kohtaan. -- Sokeria? Lady Fibbit sanoi. -- Kyll{ kiitos, sanoin tuntien poskieni punastuvan oletettavasti Bet- tinan takapuolen poskien v{risiksi. Talo tuntui todellakin varsin oma- laatuiselta. Mit{h{n omituisuuksia joutuisin viel{ kohtaamaan? Peilis- s{ palvelustytt| levitti jalkojaan tarjotakseen vanhemmalle naiselle helpomman sis{{np{{syn. -- Yksi vai kaksi palaa? -- Palaa? kysyin keskittyneen{ h{mm{stytt{v{{n n{kyyn peiliss{. -- Sokeria, neiti Everleigh? -- Ai, yksi, kiitos. Lady Doris tarjosi sokerin hopeapihdeill{ oikealla k{dell{{n h{nen va- semman k{tens{ jatkaessa salaisia irstaita puuhiaan. Kultakehyksisen peilin kertomasta oli helppo p{{tell{, ett{ vanhempi nainenrunkkasi nuorta tytt|{! H{nen py|re{lle perseposkelle painautunut peukalonsa toimi tukena innokkaasti hipel|iville sormille. Lady Doris huomasi katseeni ja seurasi sit{ peiliin. H{n k{{ntyi hy- myilem{{n minulle tiet{v{sti. -- Toivottavasti sin{ et pist{ pahak- sesi pient{ huvitustamme, h{n sanoi. -- En, en lainkaan, min{ sanoin. -- Siin{ tapauksessa olen t{ysin tyytyv{inen sinuun ja uskon my|s Sir Harryn olevan. H{n l{im{ytti pikku piikaa leikkis{sti takapuolelle. -- Selv{ on, Bettina. -- Oliko siin{ kaikki, ma'am? -- Kyll{, toistaiseksi, lapsukainen. Min{ soitan jos tarvitsen sinua ja sano Starnsille, ett{ h{n kertoo Sir Harrylle kun t{m{ tulee, ett{ me olemme aamuhuoneessa. H{n kaatoi teet{ minun katsellessani peilist{ Bettinan poistumista ja h{nen hameensa n{ytti t{ysin normaalilta ilman mit{{n ammottavaa hal- kiota. Min{ sanoin:-- Minusta alkaa tuntua kuin Liisasta. -- Liisasta? -- Ihmemaassa. -- Totellako? -- Olen ollut t{{ll{ vasta kaksikymment{ minuuttia, sanoin ep{m{{r{i- sesti, -- ja... Tee maistui kummalliselta mutta ei ep{miellytt{v{lt{ . -- Ottaisitko porkkanaa'? kysyi Syd{nten Kuningatar. KOLME Pid{ varasi ettet sotke rakkautta ja halua. ( Bertram Trasker) Sir Harry Fibbit n{ytti kaikkea muuta kuin silt{ roistomaiselta pettu- rilta jollaista minut oli valmisteltu odottamaan. H{n oli noin viisi- kymment{vuotias, isokokoinen, joviaali mies. Keskustelimme muutaman minuutin minun p{tevyydest{ni sihteerin teht{viin. H{n vaikutti tyyty- v{iselt{ minuun; min{ olin yht{ tyytyv{inen h{neen. Tilanne oli varsin miellytt{v{ ja yst{v{llinen ja minun oli pakko muistuttaa itselleni, ett{ varsinainen, salainen syy siihen ett{ olin t{ss{ hullussa talossa oli vakoilu h{nen majesteettinsa hallituksen hyv{ksi . Starns, pitk{, vaalea hovimestari, tuli huoneeseen kantaen virvoketar- jotinta. H{n ei n{ytt{nyt yht{{n v{hemm{n pirulliselta kuin ensi ker- taa h{net n{hdess{ni. H{n tuijotti pienen hetken ilmeett|m{sti silmii- ni ja sitten h{n tarkasteli r|yhke{{n tapaansa minut p{{st{ varpai- siin. Kun h{n asetti tarjottimen p|yd{lle ja k{{ntyi poistuakseen huo- neesta, huomasin j{lleen tuijottavani lumoutuneena h{nen ihastuttavaa, py|re{{ persett{{n. -- Neiti Everleigh, Sir Harry sanoi. -- Otatteko virvokkeenne mie- luummin espanjalaisena vai skottilaisena? -- Pelk{{np{, sanoin tietoisena oudosta tykytyksest{ ohimoissani, -- ett{ t{m{ on liian aikaista kummallekaan, kiitos vain. Siemaisin loppuun teeni. -- Sherry{ pour moi, Lady Doris sanoi. Sir Harry kaatoi viski{ ja soodaa itselleen ja sherry{ Lady Doriksel- le. -- Oletteko te viel{ tavannut ket{{n palveluskuntaamme kuuluvia, neiti Everleigh? -- Hovimestarin ja piian, min{ sanoin. -- Ah. Bettinan, h{n sanoi. -- H{n on vieh{tt{v{ pikku otus, eik| teist{kin? -- Vieh{tt{v{, min{ sanoin. -- Neiti Everleigh on verrannut meit{ Liisaan ihmemaassa, Lady Doris sanoi. -- Oh, todellako? Olemmeko me mielest{nne omalaatuisia? -- Suoraan sanottuna kyll{... mutta toisaalta, on ihmisi{ jotka pit{- v{t my|s minua omalaatuisena. Tunsin itseni {kki{ huolettomaksi, oudon hilpe{ksi kuin olisin sie- maillut sherry{ tai viski{, joista vasta {sken kielt{ydyin. -- Niink|, kaipa me sitten olemme hieman omalaatuisia, Sir Harry Fib- bit sanoi joviaalisti ja nauroi. -- Mutta minusta on hauska kuulla, ett{ tekin olette. Kyll{ kettu ketun tuntee, eh? -- Ah, Noel kultaseni, Lady Doris sanoi. K{{nnyin katsomaan kuinka nuori mies astui huoneeseen. H{n ei n{ytt{- nyt vanhemmalta kuin yhdeks{ntoista- tai kaksikymment{vuotiaalta ja h{n oli pukeutunut siniseen pikkutakkiin ja valkoisiin housuihin -- eritt{in komea nuorimies. -- Huomenta, {iti ja is{, h{n sanoi hienostelevalla Oxfordin aksentil- la. -- Min{ luulin sinun olevan Edinburghissa tapaamassa sit{ nuorta nais- ta, Lady Doris sanoi. -- Mik{ h{nen niment{ nyt olikaan? -- Min{ olin, {iti, eilen. H{nen nimens{ on Deborah McDill. -- H{n on varmaan hyvin vieh{tt{v{, Lady Doris sanoi siemaisten sher- ryst{{n. -- Joko sin{ olet nussinut h{nt{? -- En viel{, {iti. -- Varhainen lintu saa madon, poika, Sir Harry sanoi. -- Ymm{rr{n, is{, mutta h{nell{ on mit{ ahdasmielisin k{sitys sivey- dest{. Lady Doris k{{ntyi katsomaan aviomiest{{n ja laski k{tens{ suojelevas- ti poikansa k{sivarrelle. -- Olen varma siit{ ett{ Noel tekee par- haansa, Harry. -- H{nen on ehk{ teht{v{ viel{ sit{kin enemm{n, talon is{nt{ sanoi. -- Kukaan ei kuljeskele sanomassa tekev{ns{ jotakin ja sitten vain yk- sinkertaisesti j{t{ sit{ tekem{tt{ ellei h{n ole valehtelija, suten||- ri tai ranskalainen. -- Niin, is{. -- Kun mies tekee p{{t|ksen, h{nen on viet{v{ se l{pi vaikka sataisi tulta ja tulikive{. Asiaa ei muuta miksik{{n koskeeko p{{t|s kukkulan valtaamista viholliselta vai neitsyyden viemist{ nuorelta tyt|lt{. -- Aivan, is{. -- Pane sitten toimeksi siin{ asiassa, poikaseni. Jostain syyst{ en ollut sen enemp{{ j{rkyttynyt kuin h{mm{stynytk{{n tuosta varsin ep{sovinnaisesta perhekeskustelusta. Hymyilin ep{m{{r{isesti nuorelle miehelle ja aivoni tuntuivat silt{ kuin ne olisi tungettu t{yteen pumpulia. -- No mutta meh{n aivan unohdimme vieraamme, Lady Doris sanoi. H{n esitteli minut. Jouduin j{lleen kerran intensiivisen tarkastelun koh- teeksi. Noel Fibbit ei toisin kuin vanhempansa, edes yritt{nyt olla hienotunteinen. Oli kuin h{n olisi n{hnyt vaatteitteni l{pi. Tulin {k- ki{ tietoiseksi oudosta v{rin{st{ haaroissani. Kun nuori Fibbit tart- tui k{teeni, v{rin{ yltyi ep{mukavaksi kutinaksi. -- Odotan kovasti, tapaavani teit{ enemm{n, h{n sanoi vihjailevasti hymyillen. -- Siihen on runsaasti aikaa, Noel poikaseni, Sir Harry sanoi. -Asiat t{rkeysj{rjestykseen, kuten sanotaan. Sinulla on yh{ se neitsyt MacDill valloittamatta. Sinua varten ei ole muita tytt|j{ ennen kuin olet toteuttanut sen p{{t|ksen. -- Eik| edes Bettinaa? -- Ei ket{{n. -- Hyv{ on, is{. Minusta heid{n keskustelunsa tuntui oudon vieh{tt{v{lt{ siit{ huoli- matta ett{ p{{t{ni huippasi. Se ei ollut ep{miellytt{v{ tunne. Mutta kuinka olin onnistunut tulemaan hutikkaan juomalla ainoastaan kupillisen teet{? Kun poika poistui huoneesta tuntui hei-heit{ kuulu- van joka suunnalta. V{r{hdin ja taistelin l{hes voittamatonta pillun- hieromishalua vastaan. -- Hyv{ poika tuo, Sir Harry sanoi. -- Me teemme h{nest{ miehen, mutta ensin h{nen on opittava hieman kuria. -- Ah, Harry, sin{ olet aina ollut liian kova h{nelle, Lady Doris sa- noi. Nuo kaksi n{yttiv{t h{ilyv{n -- v{reilev{n -- silmiss{ni niin kuin olisin katsellut heit{ v{{rist{vien lasien l{pi. Huomasin, ett{ minun oli vaikea s{ilytt{{ s{{dyllinen istuma-asentoni ja taistelin parhaani mukaan etten olisi lys{ht{nyt tuoliini. -- Onko olonne mukava, neiti Everleigh? Sir Harryn {{ni tuntui kuulu- van jostain kaukaa. -- En ole ihan varma. H{m{ryys valtasi nyt koko olemukseni tehden selke{n ajattelun hanka- laksi. -- Ehk{ sin{ asettuisit mieluummin makuulle sohvalle, Lady Doris sanoi {{ni kimakkana yst{v{llisyydest{. -- Ehk{... Tein ep{toivoisesti yrityksen s{ilytt{{ edes rippeet arvokkuudestani. Olin menett{nyt kasvojeni hallinnan. Ne tuntuivat sulavan. He tarttui- vat minua k{sivarsista ja tukivat minua kuin olisin r{synukke. -- Min{ olen muuttunut kokonaan Intiankumiksi, sanoin pienell{, tuskin kuuluvalla {{nell{. -- Suloista, Sir Harry sanoi. -- Suloista, min{ toistin heikosti kun he oikaisivat minut sohvalle. Uiskentelin raukeuden herkullisessa meress{. Se oli kyll{ ihan ihanaa jos ei ottanut huomioon siet{m{t|nt{ kutinaa, joka oli nyt hautautunut syv{lle vaginaani. Tajusin ett{ hieromisesta tai raapimisesta ei olisi apua. Tarvittaisiin jotain vahvempaa. -- Ah, onpa h{n kaunis, Sir Harry sanoi. -- Minun t{ytyy saada n{hd{ loputkin h{nest{. -- Sin{ saatkin, Lady Doris sanoi. Vaikka heid{n sanojensa merkitys oli sumentunut, tajusin h{m{r{sti, ett{ he keskustelivat minusta. V{{ntelehdin oudon ja voimistuvan riet- taudentunteen vallassa. -- H{n vaikuttaa valmiilta, kultaseni. -- Aivan, h{n on t{ysin kyps{, Lady Doris sanoi. Sitten, hymyilev{t kasvot vain muutaman tuuman p{{ss{ omistani, h{n sanoi: -- Kuinka sin{ voit, rakkain Jenny? -- Ihanasti, min{ sanoin ja kuulin oman {{neni kuin matkan p{{st{. -Mutta minulla pirullinen kutina. H{n kosketti k{dell{{n hell{sti poskeani h{nen toisen k{tens{ laskeu- tuessa reisieni v{liin. H{n hieroi hell{varoen. Niin kevyt kuin h{nen kosketuksensa olikin, se sai minut v{risem{{n. Vittuni tuntui taval- lista herkk{tuntoisemmalta. -- T{{ll{k|? h{n sanoi. -- Niin, min{ sanoin ihmetellen sumeasti kuinka h{n saattoi tiet{{ ku- tinan sijainnin. -- Ah, siin{ tapauksessa me raavimme sit{ sinun puolestasi . -- Kiitos, Lady Doris. mutta se on syv{ll{ sis{ll{. Tunsin valtavaa kiitollisuutta. -- [l{h{n huolehdi. Sir Harry kyykistyi sohvan vierelle; h{nen k{tens{ ry|mi kuin pieni ja yst{v{llinen el{in hameeni alle. -- Meill{ on Juuri sopiva hoitokei- no t{llaisiin sis{isiin kutinoihin. Suljin silm{ni antautuen veltosti heid{n lempeisiin tutkimuksiinsa. He olivat todellakin mit{ yst{v{llisin ja l{mpimin perhe. En tied{ kuin kauan aikaa oli kulunut kun tunsin viile{n ilman kosketuksen alasto- malla vartalollani. Avasin silm{ni ja n{in Bettinan. H{n oli kumartu- nut ylleni ja tuoksui voimakkaasti myskille ja santelipuulle tehdes- s{{n ty|t{ minun riisumisekseni. (Se oli, min{ mietin, outo ja eksoot- tinen tuoksu palvelustyt|lle). Katsellessani puoliavointen luomieni v{list{ h{n k{{ri alas alushousujeni yl{osan paljastaen vatsani vii- le{lle ilmalle. Sitten h{n kiskaisi ne kokonaan pois. Olin alaston, haavoittuvainen, avoin! -- Ah, ihan kuten ajattelinkin, Sir Harry sanoi. -- Ihastuttava. -- Niin h{n todella onkin, Lady Doris sanoi naurahtaen. -- Todella, min{ toistin {lytt|m{sti kuumien ja kylmien aaltojen k{y- dess{ l{vitseni {killisen riettaan himokkuuden ottaessa minut valtaan- sa. -- Huume on vaikuttanut kauniisti, Sir Harry sanoi. -- Mit{ ihailtavin yhdiste, Lady Doris sanoi. -- Ihailtava yhdiste, min{ toistin kaikuna. Heid{n naurunsa miellytti minua. Nauroin mukana tajuten tuskin lainkaan, ett{ he nauroivat mi- nulle. Tajusin h{m{r{sti, ett{ minut oli huumattu, mutta sill{ ei ol- lut mit{{n merkityst{; olin himon vallassa. -- Olisiko jotakin mit{ tahtoisit, Jenny rakas? -- Kyll{, rouva. -- Eli mit{? -- Min{ tahtoisin, ett{ minua nussittaisiin. Vaikka min{ pikemminkin kuulin kuin lausuin ne, ne olivat minun sano- jani, jotka {{nsin tyynesti huolimatta siit{ ett{ olin l{hes hulluna sis{ll{ni riehuvasta himosta. -- Nussittaisiin, toistin sanan mais- tellen sen sointia kuin se olisi karamelli. -- Bettina, neiti Everleigh on valmis, Sir Harry sanoi. -- Voit val- mistella h{net minulle. -- Kiitos, sir. Bettina sanoi kyykistyen sohvan viereen. Kuulin oman himon tukahduttavan {{neni huutavan: -- Nussikaa minua! Min{ pyyd{n, nussikaa minua! Sitten kuin kiihtyen pelk{st{ sanasta: -Nussikaa... nussikaa! Tunsin ett{ olin hukkumassa himon py|rteiseen mereen. -- Auttakaa minua. . . Bettina tarttui nilkkoihini ja kohotti ja levitti s{{reni ja taivutti polviani kunnes ne olivat rintojeni p{{ll{. H{nen siev{ pieni p{{ns{ oli hetkess{ reisieni v{liss{ ja h{nen viile{ hengityksens{ kutitteli vittuni kuumeisilla, turvonneilla huulilla. -- Nuole h{nt{, Sir Harry sanoi. -- Kyll{{{hhhhh, minun {{neni sanoi ja koko vartaloni t{risi kouris- tuksenomaisesta odotuksesta. -- Mit{ tahansa! Kaikkea' Olkaa kilttej{! NELJ[ On monia, joille naisellisen mielihyv{n k{site j{{ k{sitt{m{tt|m{ksi. Heihin kuuluvat naisten miehet, joita kiinnostaa pelk{st{{n oma mieli- hyv{ns{ ja kristityt, jotka pit{v{t mielihyv{{ jo ajatuksena syntin{. Tosi outoja petikavereita. (George Sand) Kohosin pimeydest{ ja huomasin jonkun nussivan minua! Avasin silm{ni ja n{in edess{ni Sir Harry Fibbitin himon v{{rist{m{t kasvot. H{n hei- lui yl{puolellani himosta hurjana ja pumppasi pitkin, voimakkain ty|n- n|in. Tajuntani palatessa tajusin, ett{ ruumiini vastasi, lantioni ty|ntyi yl|sp{in h{nen t{ytt{ess{{n minut ja py|r{hteli sitten tiu- koissa, kiihkeiss{ rytmeiss{ h{nen ryhmyisen kyrp{ns{ vet{ytyess{ pois ja valmistautuessa uuteen tunkeutumiseen. Kuinka kauan olin ollut ta- juttomana mukana t{ss{ mielett|m{ss{ himon tanssissa? Viimeinen muis- tikuvani koski ihanaa tunnetta, jonka Bettinan kieli oli aiheuttanut pillussani ja sitten v{lit|nt{ r{j{hdyst{ orgasmiin... sitten tyhjyys! Olinko py|rtynyt? Pohdinnot hukkuivat tuntemuksien ilotulitukseen kun aloin j{lleen no- peasti l{hesty{ huippua. Muutamissa sekunneissa v{r{hdykset laajenivat ampaisten l{pi ruumiini ja aiheuttaen suloista nautintoa koko olemuk- sessani: rinnoissani, niskassani, vatsastani... koko ihollani ja hius- teni juurissa. Jokainen osa minusta tuntui herkemm{lt{ ja vastaanotta- vaisemmalta mielihyv{lle kuin koskaan aikaisemmin! Sitten lopulta Sir Henryn pannessa minua yh{ kiihtyv{ss{ tahdissa, mi- nut valtasi niin valtava ekstaasimainen r{j{hdys, etten ollut kokenut mit{{n vastaavaa koskaan aikaisemmin! Se muuttui sarjaksi nautinnolli- sia j{lkikouristuksia, joista jokainen oli hivenen v{hemm{n raju kuin sit{ edelt{nyt. Olin tietoinen omasta {{nest{ni joka huusi hillitt|m{sti, nussimisen l{isk{htelevist{ {{nist{, Sir Henryn murahduksista ja s{{rist{ni, jot- ka olivat kiertyneet h{nen lantionsa ymp{rille lukiten h{nen kyrp{ns{ syv{lle sis{lleni. Sitten, vartalomme liikkumattomina, min{ lypsin h{- nen nytk{htelev{{ elint{{n vittuni voimakkailla supistuksilla h{nen voihkiessaan hyv{ksyv{sti. Pilluuni hautautuneena sen nytk{htely ja v{r{htely aiheuttivat ihania, my|t{tuntoisia v{r{hdyksi{ m|yhennetyss{ pillussani kunnes minut lopulta palkittiin rakastajani {{nekk{{ll{, syd{men pohjasta l{hteneell{ helpotuksen {hk{isyll{. H{nen minun p{{l- l{ni oleva vartalonsa j{ykistyi ja vavahteli sitten nautinnon kouris- sa. H{nen syv{lle sis{lleni tukkiutunut kyrp{ns{ tuntui kasvavan vie- l{kin suuremmaksi. Olin innoissani kun kouristus toisensa j{lkeen ra- visteli Sir Harryn ruumista ja jokaista seurasi tulvahtava syk{hdys kermaista spermaa. -- Bravo! Se oli Lady Doriksen {{ni. Katselin ymp{rilleni Sir Harryn k{sivarren alta. Lady Doris seisoi sohvan jalkop{{ss{. H{nen ymp{rilleen olivat kokoontuneet himon pul- listamin silmin Bettina ja Starns ja joku tukeva, fetsip{inen herra. Fetsi oli siit{ ep{tavallinen ett{ se oli ainoa n{k|s{ll{ oleva vaate- kappale. Sek{ esiintyj{t ett{ yleis| olivat alasti! He kohottivat kuin yhten{ miehen{ katseensa ja alkoivat taputtaa. -- Hyvin tehty, Jenny, Lady Doris sanoi. -- Sin{ olet todella mit{ ko- kenein nussija. -- El{k||n, el{k||n! Sir Harry sanoi kohottautuen kyyn{rp{ittens{ va- raan. -- Bravo! sanoi fetsip{inen herra. -- Ja min{ haluan lis{t{, ett{ te olette koko Englannin kaunein nainen. -- Kiitos, min{ sanoin punastellen h{mmennyksest{ ja taputuksista ja koko tohinasta. -- Doris, rakkaani, Sir Harry sanoi kyrp{ yh{ v{{ntelehtien sis{ll{ni, -- sinun on esitelt{v{ asuinvieraamme. -- Ai niin, Lady Doris sanoi, -- suokaa anteeksi. Tarttuen fetsiher- raa k{sivarresta h{n astui sohvan sivulle. -- Neiti Everleigh, saanko esitell{ vieraamme, herra Azizin. -- Lumoutuneen mies sanoi |ljyisesti hymyillen. Ojensin k{teni. H{n pyyhk{isi sit{ huulillaan aidon herrasmiehen ta- voin ja piteli sit{ sitten jalokivin koristeluilla sormillaan tummien silmien palava katse katseessani. -- Hauska tavata, min{ sanoin ja katseeni putosi alemmas. H{nen zubri- kinsa, joka roikkui levossa turpean vatsakumpareen alla, oli ymp{ri- leikattu ihan niin kuin oletinkin sen olevan. -- Huomaan ett{ olette harras muslimi. -- Ah, moinen t{ydellisyys on todella harvinaista naisessa, herra Aziz sanoi. -- Tarkoitan sanoa, ett{ te ette ole pelk{st{{n kokenut ja kaunis vaan tunnette lis{ksi meid{n tapamme. H{n hymyili leve{sti paljastan kultahampaan. -- Ent{ hyv{ksyttek| te sen, neiti Everleigh? -- T{ydest{ syd{mest{ni, herra Aziz. -- Mielest{ni moinen penikseen kohdistuva operaatio on sek{ k{yt{nn|llinen ett{ esteettinen parannus siihen mit{ luonto on alunperin antanut. -- Te ette j{t{ minulle muuta vaihtoehtoa kuin reagoida ylpeydell{, neiti Everleigh. H{nen patukkansa alkoi j{ykisty{. -- Miehekk{{ll{ ylpeydell{ tarkemmin sanottuna, min{ sanoin. -- Tarkemmin sanottuna, h{n sanoi ja tarttui puolikovaan elimeens{. -- Te tunnutte ymm{rt{v{n islamilaisia miehi{. Voinko olettaa teid{n el{neen parissamme? -- Ei aivan, herra Aziz. Mutta minulla on ollut egyptil{inen rakasta- ja. Tunsin houkutusta kertoa h{nelle, ett{ rakastajani oli ollut per{ti khediivin poika, Tewfik pasha, josta pian tulisi Egyptin hallitsija mik{li Edward ja ulkoministeri| onnistuisivat hankkeessaan. Mutta se olisi paljastanut liikaa. Hiljaiset periv{t maan, min{ mietin. Tajusin, ett{ aiemmin kokemani kummallinen aivokuume oli mennyt ohi. H{m{h{kinverkot olivat hajonneet aivoistani ja pystyin ajattelemaan suhteellisen selke{sti. -- Ah, Jenny, Lady Doris sanoi, -- sin{ k{yt hetki hetkelt{ mielen- kiintoisemmaksi. Ehk{ sin{ voisit kertoa meille t{st{ eksoottisesta suhteesta. -- Ehk{, sanoin mietteli{{sti muistaen, ett{ h{n ja Harry olivat ai- kaisemmin sanoneet jotakin huumeesta. Joku sellainen tosiaan selitt{i- si {skeisen lyhyen tajuttomuuteni, kutinan jota olin tuntenut vaginas- sani ja {killisen, kohteettoman halun joka oli vallannut minut {killi- sen kuumeen tavoin. En ollut ikin{ aikaisemmin py|rtynyt orgasmista. Selv{stikin joku huume oli moninkertaistanut luonnostaankin voimakkaan himokkuuteni. Sit{paitsi, min{ mietin,Bettinan nuoleskelu, raivokas nainti ja kaksi kokemaani intensiivist{ orgasmia olisivat normaalisti tyydytt{neet minut ainakin joksikin aikaa. Mutta niin ei ollut asia. Oli kuin se kaikki olisi ollut minulle pelkk{{ esileikki{. Oli il- meist{, ett{ huumeen yksi vaikutus oli lakannut mutta toinen j{{nyt vaikuttamaan. Huomasin j{lleen vapisevani himosta. Kier{hdin nopealla liikkeell{ ymp{ri kantaen p{{ll{ni makaavan rakas- tajani mukanani. Nyt min{ olin ratsastaja ja h{n satula. Kohotin hi- taasti lantiotani. Sir Harryn kyrp{ tuli n{kyviin j{ykk{n{ ja kaasuva- lossa kimallellen. N{in ensi kertaa tuon hirvi|m{isen elimen -- se oli ymp{rysmitaltaan paksumpi kuin yksik{{n siihen asti n{kem{ni. Vedin sit{ yh{ enemm{n ja enemm{n ulos vitustani ja jouduin t{ysin tuon ulosvet{misen aiheuttamiin nautinnollisiin tuntemuksiin. Kun sen p{{n turpea sieni tuli n{kyviin vilkaisin ymp{rilleni n{hd{k- seni oliko yleis| asettunut j{lleen katselemaan rietasta esityst{. Kyykistelin mulkku viel{ osittain vitussani kun mestarini {kki{ pehme- ni silmiemme edess{. Kykenem{tt{ en{{ lopulta seisomaan tuo kutistu- nut, l{pim{rk{ elinparka l|ps{hti ulos minusta. Se makasi surullisesti Sir Harryn karvaisella vatsalla eik{ siin{ n{kynyt en{{ vihjett{k{{n sen aiemmasta suuruudesta. Kohotin katseeni ja n{in Lady Doriksen kumartuneena ter{v{ takapuoli pystyss{ l{helle miehens{ kasvoja. -- Harry, tahtoisitko katsella kun Starns nussii minua sill{ aikaa kun kokoat voimiasi? -- Erinomainen ajatus, kultaseni. Lady Doris kumartui eteenp{in, otti tukea minusta ja kohotti pyllyns{ tarjolle hovimestaria varten. -- Nussi h{nt{, hyv{ kaveri, Sir Harry sanoi naama vain muutaman tuu- man p{{ss{ vaimonsa karvaisesta pillusta. -- Kyll{, sir, Starns sanoi astuen eteenp{in rivakasti kuin olisi to- tellut sotilaskomentoa. Lady Doris vilkaisi olkansa yli kun oudon passiivinen hovimestari tarttui h{nen lanteisiinsa. Doris k{{ntyi ja toi silm{ns{ vain muuta- man luuman p{{h{n omistani. -- Ah, Jenny... h{n tulee sis{{ni. H{n pid{tti hengityst{{n ja p{{sti sen sitten ulos pitk{ksi huokauk- seksi. -- Voi rakkaani, t{m{ on taivaallista. H{nen huulensa etsiytyiv{t rinnalleni. -- Taivaallista, toistin kaiku- na. -- Ah, Sir Harry sanoi alhaalta. -- H{n on puoliksi sis{ll{si, rakkaa- ni... n{ky on mit{ kiihottavin. Vilkaisin vasemmalle puolelleni. Bettina oli polvillaan ja h{nen pieni siev{ suunsa imeskeli herra Azizin j{ykistynytt{ t|tter|{. H{n vilkai- si minua silm{kulmastaan, otti sitten herra Azizin patukan suustaan ja piteli sit{ esittelyasennossa. H{n sanoi: -- Min{ valmistelen t{t{ teille, Jenny neiti. -- Kiitos, Bettina, sanoin liikuttuneena. -- Ei kest{, ma'am. Lady Doris puristeli toisen rintani pystyss{ t|rr|tt{v{{ n{nni{ ai- heuttaen pieni{ nautinnonv{r{hdyksi{, jotka kulkivat l{pi vartaloni. H{n uikutti kun hovimestarin kyrp{ t{ytti hitaasti h{nen pilluaan. Kun se oli viety loppuun, mies vet{ytyi taaksep{in kiskoen kovaa kyrp{li- haa ulos tuuma tuumalta. Lopulta, kun en{{ h{nen terskansa oli sis{l- l{, h{n pys{htyi ja h{nen vartalonsa k|yristyi kuin voimakas jousi jo- ka oli j{nnitetty laukaisemaan lumottu nuoli. Lady Doris hylk{si rintani pid{tellen hengityst{{n ekstaasimaisessa odotuksessa silm{t ummessa. Sir Harryn {{ni kajahti h{nen reisiens{ alta:-- Survaise sis{{n, Starns! Kuin olisi vain odotellut is{nt{ns{ k{sky{ himokas hovimestari teki juuri sen. H{n survaisi kyrp{ns{ yhdell{ voimakkaalla lantion liik- keell{ pohjaan asti! Lady Doris viskasi p{{ns{ taaksep{in ja p{{sti ter{v{n kiljaisun kun miehen lihaksikas vatsa l{im{hti vasten h{nen pakaroittensa kimmoisaa lihaa. Min{ oli my|t{el{misen kohottamasta kiihkosta kuumana kun Sir Harryn sokeasti etsiv{ k{si l|ysi supistelevan vittuni. Lady Doris painoi avoimet huulensa huulilleni ja alkoi nussia kielell{{n suutani Starn- sin voimakkaiden ty|nt|jen tahdissa. H{nen sormensa nipisteliv{t n{n- nej{ni. -- Neiti Everleigh... Se oli herra Azizin {{ni. K{{nnyin ja n{in h{nen nyt makaavan lattialla Bettinan palvellessa yh{ h{nen j{ykk{{ zubri- kiaan. -- Haluaisitteko liitty{ seuraamme, rakas lady? h{n kysyi. -- Se olisi hauskaa, sanoin heng{styneen{ Sir Harryn py|ritelless{ klitoristani lempe{sti peukalonsa ja etusormensa v{liss{. Lady Doris py|ritteli persett{{n hovimestarin kyrv{n ymp{rill{ ja sa- noi k{he{sti: -- Ah, Jenny, sin{ tulet suorastaan jumaloimaan sit{ kun herra Aziz nussii sinua. Erosin avioparista ja liityin lattialle Bettinan seuraan. H{n imeskeli edelleen silm{t pullollaan herra Azizin turpeaa elint{. Se oli toti- sesti kiihottava n{ky: h{n k{ytteli kaunista vaaleanpunaista kielt{{n lahjakkaasti ja aistillisesti. Katsellessani sylki valuen Bettinan kieli siirtyi liplattamaan arabin pullean kyrv{np{{n alapinnalle. Her- ra Aziz m|l{hteli hyv{ksyv{sti. Bettina otti herkullisen makkaran k{- teens{ ja tarjosi sit{ innokkaille huulilleni niin kuin toverilleen namua tarjoava lapsi. Lipsutin kielt{ni terskan alapinnalla. Kyrp{ n{ytti nytk{htelev{n Bet- tinan k{dess{ samalla kun sen omistaja pani k{tens{ p{{ni p{{lle ja h{nen sormensa ty|ntyiv{t hiuksieni sekaan. Silm{ni olivat kiinni ja huuleni m{r{t voitelevasta syljest{. Bettina p{{sti irti kun l{hestyin miehen asetta sivulta runkaten edestakaisin avoimella suullani. Tunsin Bettinan k{den rinnallani. Sitten h{n oli minua vastap{{t{ suu puoliavoimena jakaen herra Azizin kyrv{n kanssani samalla kun t{m{ ty|nteli lantiotaan edestakaisin. H{nen kalunsa sujahteli edestakaisin meid{n suidemme muodostamassa kuumassa ansassa. Jos v{liss{ olevaa miehenelint{ ei otettu huomioon, oli kuin me olisimme suudelleet toi- siamme. Me tiedostimme kysymyksen samanaikaisesti. Me j{timme miehenkalun vaille huomiota ja huulemme kohtasivat vain puoli tuumaa herra Azizin kyrv{n yl{puolella. Bettinan kieli oli huulteni v{liss{. Kiehtovaa! H{nen k{mmenens{ peitti rintani ja h{nen peukalonsa liikkui edestakai- sin kovettuneen n{nnin p{{ll{. Se oli niin pehme{{... suloista... erilaista kuin miehen kanssa... h{nen huulensa olivat joustavammat, h{nen kielens{ sulokkaasti eroottisempi. Ei ollut min- k{{nlaista kovuutta, ei tunnetta voimasta. Samanaikaisesti vapaaksi j{{neet k{temme pumppasivat lempe{sti arabin seisovaa penist{. Min{ pitelin sit{ kahdella sormella aivan purppurai- sen terskan alapuolelta. Bettina piteli nyrkiss{{n alaosaa. Mies murahti ja yritti nousta istumaan. Hylk{sin Bettinan ja imaisin puolet kyrv{n pituudesta suuhuni. Yhdess{ vilauksessa Bettina oli nuo- lemassa h{nen kiveksi{{n. Min{ kihisin himosta. Perseeni vavahteli puoliksi kohollaan ja nytk{h- teli edestakaisin ik{{n kuin valtava mulkku olisi ty|ntynyt m{rk{{n, sykkiv{{n vittuuni. Imin syv{lle ottaen h{net kurkkuni perille -- ja sitten ylikin. H{nen lantionsa pumppasi ep{toivoisesti nussien naamaa- ni. Nyt Bettina oli j{lleen seuranani. H{n hyv{ili rintojani ja nipisteli t|rr|tt{vi{ n{nnej{ni. Tunsin h{nen pehme{n kielens{ korvassani, h{nen kuuman hengityksens{ poskellani, joka pullotti kyrv{st{. Ja luovuin j{lleen kyrv{st{ suudellakseni h{nt{. H{nen pehme{t huulensa lumosivat minut! H{nen etsiv{ kielens{ sai nautinnonv{reet sy|ks{htelem{{n l{- vitseni. Hyv{ilin herra Azizia samalla kun himokas piika tarttui h{nen asee- seensa ja suuntasi sen kohteeseensa. Pilluni valuessa tervetulomehuja laskeuduin hitaasti ja tuijotin lumoutuneena pitk{{, kovaa, ryhmyista paalua. Sis{{n... sis{{n! Istuin kyykyss{ h{nen yl{puolellaan kun h{n nussi yl|sp{in, syvemm{lle ja syvemm{lle joka ty|nn|ll{. Tunsin Betti- nan sormet haarukassani sivelem{ss{ ja hyv{ilem{ss{ klitorikseni erek- tiossa olevaa nappulaa. Bettinan k{si j{i vangiksi v{risevien vartaloittemme v{liin ottaessani herra Azizin jykev{n kyrv{n sis{{ni koko pituudeltaan. H{nen karheat munakarvansa sekoittuivat minun silkkisiin vittukarvoihini painaessani vartaloani alasp{in persett{ tiukasti py|ritellen. -- Istu h{nen kasvoilleen, Bettina, sanoin heng{styneesti h{nen avoi- meen suuhunsa. -- Istu... kyykisty h{nen kasvoilleen niin ett{ h{n voi ime{ sinua. -- Saanko min{? -- Toki... min{ pyyd{n, herra Aziz sanoi voihkien kun kiihotin h{nt{ sarjalla voimakkaita pillusupistuksiani. Bettina hipaisi klitoristani hyv{stiksi ennen kuin veti k{tens{ yhteen lukkiutuneitten lantioittemme v{list{ ja siirtyi kykkim{{n herra Azi- zin kasvojen ylle. H{n levitti maukkaan pillunsa miehen suun yl{puolelle, n{ky mik{ sai intohimon v{reet kulkemaan l{vitseni. Aloin pumpata yl|s ja alas, no- peita, syvi{ vetoja jotka k{viv{t yh{ pitemmiksi ja pitemmiksi. Pian yl|sp{in suuntautuva liike melkein p{{sti Azizin lihavan kyrv{n ulos vitustani ja alasp{in menness{ni nivusemme litsahtivat yhteen. Bettina ja min{ hyv{ilimme toistemme rintoja h{nen nojautuessaan eteenp{in ja tarjotessaan suunsa suudeltavaksi. Me s{ilytimme sen asetelman: min{ pompahtelin yl|s alas herra Azizin kyrv{ll{, Bettina kyykisteli h{nen kasvoillaan ja me kaikki kolme hyv{ilimme, suutelimme, puristelimme, latkimme, imimme ja nussimme! Kuullessani intohimon kiljaisun vasemmalta puoleltani muistin ettemme me olleet ainoa trio aamuhuoneessa. Silm{kulmastani n{in n{yn, joka oli viel{kin rivompi kuin se mink{ me muodostimme! Lady Doris makasi yh{ aviomiehens{ p{{ll{ sohvalla perse pystyss{ tar- jolla hovimestarille. Sir Harryn kyrp{ oli j{lleen kasvanut kunnioi- tettaviin mittoihinsa. Lady Doris imeskeli sit{ intohimoisesti samalla kun Sir Henry, p{{ sopivasti naisen pulleiden reisien v{liss{, nuolek- si vuoronper{{n h{nen klitoristaan ja h{nen rakastajansa edestakaisin liikkuvan kyrv{n vartta. Se oli totisesti inspiroivinta avioseksi{ mi- t{ olin koskaan p{{ssyt katselemaan! J{nnitys kasvoi ruumiissani. Lakkasin suutelemasta ja katsoin Bettinaa silmiin. Ne avautuivat ammolleen ja tuijottivat r{v{ht{m{tt{ omiini. -- Kerro minulle, sanoin. -- Ah, t{m{ on rivoa, pikkupiika sanoi lantio keikkuen ja klitoris arabin huulten v{liss{. -- Ihanaa... eik| teist{kin, Jenny neiti? -- Kyll{{hhh, min{ sanoin. -- Ihanaa... Miehen vartalo jyskytti allani yl|sp{in ja perseeni keikkui edestakai- sin ottaessaan h{nen kyrp{ns{ syv{lle kouristelevaan pilluuni. Min{ ja Bettina p{{stelimme pieni{ kirahduksia. Yhteinen rakastajamme m|l{hte- li mahtavasti. -- Nytk|? Bettina kysyi. -- Nytk|, Jenny neiti? -- Pian. Tunsin h{nen t{risev{n kuten min{kin. -- Ent{ sin{, Bettina? -- Pian... aaahhh! Herra Aziz p{{sti mahtavan mylv{hdyksen. H{nen vartalonsa j{ykistyi painaessani alasp{in ja ottaessani h{net kokonaan sis{{ni; lypsin h{n- t{ voimakkailla vittulihaksillani. Tunsin h{nen kyrp{ns{ v{{ntyilev{n. -- H{nelt{ tulee ihan heti, mutisin Bettinan suuhun. -- Oh, neiti, h{n nussii minua kielell{{n... se on kokonaan sis{ll{ni! -- Laukea, min{ kuiskasin. -- Kyll{, min{ olen perill{, min{ laukean, Jenny neiti! Pitelin h{nt{ tiukasti ja tunsin h{nen vartalonsa nytk{htelev{n samal- la kun herra Azizin kyrp{ sytk{hteli syv{ll{ sis{ll{ni ja ruiski si- nappia, mit{ tuntui tulevan kuin suihkul{hteest{. -- H{n laukoo, min{ kiljaisin. -- Min{ tunnen kuinka h{n ruiskii... ahh, Bettina! Vittuni supistelut levisiv{t koko vartalooni rakentuen orgasmiksi. Bettinan siev{ vaaleanpunainen kieli hyv{ili alahuultani. Imaisin sen suuhuni samalla kun herra Aziz ry|ps{ytteli yh{ uudestaan ja uudes- taan. -- Min{ laukean, Bettina! -- Oi, lauetkaa, Jenny neiti! Orgasmi r{j{hti minussa kuin valtava ilotulitus. Jokainen erillinen osa minusta tuntui palavan ekstaasista! Sit{ tuntui kest{v{n ikuisuu- den ennen kuin lopulta palasin nytk{hdellen todellisuuteen. -- Oh, Jenny neiti, Bettina nyyhkytti. Olimme kietoutuneet toisiimme, lyyhistyneet toistemme syliin kun kaikki liike oli lakannut. VIISI Yhteiskunta on arvottanut, ett{ nainen on ritarillisen k{yt|ksen pal- kinto mutta ei koskaan sen harrastaja. T{llaisista aineksista romans- sit syntyv{t. (Henry James) Ollessani sin{ iltana vaipumassa hyvin ansaitsemaani uneen kuului huo- neeni ovelta varovainen koputus. Vedetty{ni aamutakin p{{lleni (nukun aina alastomana) avasin oven ja n{in nuoren Noel Fibbitin, joka piteli samppanjapulloa ja kahta lasia. H{n puhui l{hes kuiskaten: -- Hyv{{ iltaa, neiti Everleigh. -- Iltaa, Noel, sanoin tajuten heti h{nen ilmeiset aikomuksensa. -- Voinko tulla sis{{n? -- Enp{ luule; on niin my|h{. Olen aika v{synyt. H{n hymyili tiet{v{sti. -- Niin. Kuulin, ett{ teill{ oli kiireinen p{iv{. -- Todellakin, mit{ kiireisin. -- Bettina kertoi minulle. H{n arvostaa teit{ suuresti. -- Kuten min{kin h{nt{. -- Min{ pyyd{n? H{nen nuorekkaat kulmansa meniv{t ep{toivoisesti kur- tulle. -- Min{ toin samppanjaakin. -- Huomaan. Hymyilin yst{v{llisesti. -- Ja te olette siin{ rakastel- laksenne kanssani. -- Niin. H{n tarkasteli kenki{{n. -- Olen imarreltu, Noel rakas, mutta teid{n is{nne on kielt{nyt teit{ yritt{m{st{ mit{{n sellaista ennen kuin olette t{ytt{nyt lupauksenne ja vienyt nuoren lady Deborah MacDillin neitsyyden. Asiat t{rkeysj{r- jestykseen, h{n sanoi. Kunnollisen nuorukaisen tulee omistautua aset- tamilleen p{{m{{rille; h{nen on kehitett{v{ itsekuria, pelattava pele- j{ ja kaikkea sellaista. Is{nne on omistautunut teid{n luonteenne ke- hitt{miselle. En voisi sallia itselleni, ett{ olisin teid{n tottele- mattomuutenne v{likappale. -- Mutta is{ni ei tarvitse tiet{{. -- Min{ olen vieraana t{ss{ talossa, Noel. Laskin k{teni h{nen k{si- varsilleen. -- Sellainen petos taholtani olisi t|rke{. Eik{ siihen sit{ paitsi kauan mene kun olet toteuttanut aikeesi neiti McDillin suhteen. -- Ei kai, h{n sanoi {{ni s{rkyen. Sanoin rohkaisevasti: -- Ja sen j{lkeen min{ olen palkinto hyvin teh- dyst{ ty|st{. Tulet huomaamaan, ett{ odotus saa minut maistumaan vain entist{ makeammalta. H{n hymyili heikosti. -- No, ehk{ meid{n pit{isi siis ottaa malja sen kunniaksi. Y|myssy? -- Ja siin{ kaikki? min{ sanoin. -- Kyll{. -- Herrasmiehen kunniansanallasi? -- Kyll{... herrasmiehen kunniansanallani. Astuin sivuun ja p{{stin h{net sis{{n. Ei yhdess{ y|myssyss{ voinut mit{{n pahaa olla. Istuuduin sive{sti nojatuoliin, h{n istahti vuo- teelle. H{n ei sanonut mit{{n vaan keskittyi pullon avaamiseen. H{n n{ytti s{ps{ht{v{n {{nek{st{ poksahdusta, sitten h{n kaatoi k|mpel|s- ti. Jotenkin h{n onnistui olemaan l{ik{ytt{m{tt{ pisaraakaan kun h{n ojensi lasin minulle. Lopulta h{n kohotti katseensa. H{nen {{nens{ vavahteli hermostuneesti kuin h{n olisi pit{nyt juhlapuhetta. -- Sin{ olet minun mielest{ni kaunein koskaan n{kem{ni nainen. H{n oli selv{sti hullaantunut minuun. Muuttaakseni puheenaihetta koho- tin lasini ja sanoin hilpe{sti: -- Tied{tk| mist{ samppanjalasin muoto periytyy? -- En taida. -- Alkuper{inen muotoiltiin Marie Antoinetten vasemman rinnan mukaan. Noel tuijotti synk{sti samppanjaansa. -- Antaisin kaikkeni jos mi- nulla olisi lasi joka olisi muotoiltu sinun mukaasi. -- Kaikkesi, Noel herra? min{ sanoin. -- Jostakin mit{ et ole kos- kaan n{hnyt? -- Mutta olenhan min{, todella... -- Etp{s. -- Ihan totta, rakas Jenny neiti; kaunis rinta, sanoinkuvaamattoman kaunis, sille vet{{ vertoja ainoastaan yksi toinen -- sen pari. -- Mutta kuinka? -- Aamuhuoneen orgioissa; tarkkailin tapahtumia alusta loppuun. -- Mutta eth{n sin{ ollut siell{. -- Mutta min{ olin l{hell{, Noel Fibbit sanoi tyhjent{en porejuomansa yhdell{ hermostuneella kulauksella. -- Min{ olin piilossa -salaises- sa paikassa. Tuijotin h{nt{ lasini reunan yli. -- Sin{ tuhma poika. H{n punastui. -- Minusta on mukava katsella. Olen tehnyt sit{ lap- sesta asti. -- Tiet{v{tk| vanhempanne t{st{? -- Eiv{t. Sin{ olet ensimm{inen ihminen jolle mainitsen asiasta. -- Mutta miss{. . . ? -- Sis{ll{ -- seinien v{liss{, rakas Jenny. Siell{ on k{yt{vi{, salai- sia tiloja, jotka kaikki ovat yhteydess{ toisiinsa. H{nen {{neens{ ilmaantui kuumeinen, ylpe{ nuotti kuin h{n olisi ku- vaillut nerokasta henkil|kohtaista saavutustaan. -- Min{ pystyn liik- kumaan ymp{riins{ salassa ja kurkistelemaan yli puoleen t{m{n talon huoneista -- yhdeks{{ntoista t{sm{lleen sanottuna. H{n oli taatusti keksinyt koko jutun, min{ ajattelin; hullaantunut nuorukainen oli keksinyt mielikuvituksellisen tarinan tehd{kseen mi- nuun vaikutuksen. Mutta jos silti? Viittasin itseeni. -T{{ll{kink|? -- Tietenkin. -- N{yt{ minulle. H{n nousi k|mpel|sti ja k{veli huoneeni per{lle. -- Se on ollut minun salaisuuteni siit{ asti kun keksin sen ollessani vasta poika: salaitset k{yt{v{t ja huoneet, tirkistysrei{t... se kaikki. Min{ n{y- t{n t{m{n sinulle mutta en enemp{{. Sopiiko? -- Sovittu, sanoin ja panin sormeni ristiin. Takan kummallekin puolelle sein{{n oli kiinnitetty koristeellinen kynttil{njalka. H{n osoitti arvoituksellisesti niist{ toista. -T{s- s{, h{n sanoi. Tutkittuani sit{ huolellisesti havaitsin pienen aukon. Se oli l{pimi- taltaan tuskin nelj{nnestuumaa ja k{tkeytyi ovelasti koristeelliseen filigraanity|h|n. -- Voi hyv{ Luoja, se on totta, sanoin. Tunsin {killist{ kiihtymyst{. Oli tosiaan olemassa mahdollisuus tarkkailla koko taloa tulematta huomatuksi! T{m{ olisi minulle {{rett|m{n arvokas tieto Sir Harrya koskevissa tutkimuksissani . Noel Fibbit pani k{tens{ k{sivarrelleni. -- Sin{ et saa kertoa t{st{ kenellek{{n, Jenny-neiti. Lupaa. -- T{m{ j{{ meid{n salaisuudeksemme, Noel, sanoin tuntien kasvavaa kiihtymyst{. -- Vanno. -- Min{ vannon. -- Niin mutta sinun pit{{ todella vannoa jonkun nimeen. -- Rintojeni nimeen, sanoin tiet{en kuinka h{n arvosti niit{. -Min{ vannon rintojeni nimeen etten paljasta salaisuuttasi kenellek{{n. -- Saanko tunnustella niit{? -- Toki, sanoin ja k{{nnyin h{neen p{in. Pakottauduin tyyneksi taju- ten, ett{ minun olisi pelattava peli{ni varovaisesti saadakseni sel- ville kaiken mahdollisen tiedon Fanshawe Housen pirullisesta arkkiteh- tuurista. Taktiikkani oli: my|ntyminen ja vet{ytyminen, suostuminen ja kielto. H{n ojensi molemmat k{tens{ ja painoi tutkivat sormenp{{ns{ pullukoil- leni. Sitten h{n otti ne silm{t ummessa k{mmeniins{ ja puristi varo- vaisesti. Vaikka pystyin tuntemaan h{nen k{mmentens{ l{mm|n aamutakki- ni silkin l{pi, kasvavalla kiihtymyksell{ni ei ollut paljoakaan teke- mist{ fyysisen mielihyv{n kanssa. Oli tarkoitus ett{ h{nen intohimon- sa, ei minun, kohoaisi kuumeiseen huippuun. Sallin h{nen leikitell{ kumpareillani viel{ hetken ja sitten tartuin h{nen ranteisiinsa ja sa- noin: -- Saavatko rintani yh{ sinun hyv{ksynt{si? -- Tuhat kertaa suuremman kuin aikaisemmin. H{n huokaisi syv{{n ja ot- ti molemmat k{teni omiinsa. -- Min{ rakastan sinua, suloinen Jenny neiti. -- Kuinka kiltti{ sinun taholtasi, sanoin suudellen h{nt{ kevyesti poskelle. -- Mutta meid{n on silti kunnioitettava is{si toiveita. H{n astui taaksep{in. -- Niin... tietenkin. -- Mutta min{ haluan kyll{ kiitt{{ sinua siit{, ett{ jaoit salaisuute- si kanssani. Panin k{teni h{nen niskaansa. Kun h{n k{{ntyi, painoin huuleni h{nen huulilleen. -- Minusta tuntuu, ett{ minun on palkittava sinut, mutisin avaten huuleni vastaanottamaan h{nen vaativan kielens{. -- Hieman etumakua tulevista nautinnoista sen j{lkeen kun olet t{ytt{- nyt aiemman lupauksesi... H{nen k{tens{ laskeutuivat selk{{ni pitkin ja painautuivat pakaroille- ni niin kuin ne olivat painautuneet rinnoilleni hetke{ aikaisemmin. H{n painoi minua tiukasti itse{{n vasten. Tunsin h{nen j{ykistyv{n miehisyytens{ kangaskerrosten l{pi. Sanoin tyynesti:-- Kuinka p{{st{{n sis{{n? -- Aivan yksinkertaisesti, uskoisin, h{n sanoi ja yritti ty|nt{{ k{- tens{ sis{{n kaula-aukostani. -- Ei, Noel-kulta, min{ sanoin. -- Min{ tarkoitin sein{n sis{{n. Panin k{teni h{nen k{delleen ja vangitsin sen vasten reiteni sile{{ lihaa. -- On seitsem{n salaista sis{{nk{ynti{. -- Miss{? -- Kuten sanoin, en paljasta sinulle enemp{{. Huokaisin {{neen h{nen taipumattomuutensa vuoksi. Tajusin, ett{ pelini oli kaikkea muuta kuin voitettu. -- Etp{ tietenk{{n, sanoin alaku- loisesti. -- Kuinka min{ voisin olettaakaan, ett{ sin{ luottaisit minuun? H{nen sormensa upposivat reiteeni kun painauduin h{nt{ vasten. -- Ei kyse ole siit{ ettenk| min{ luottaisi sinuun, h{n sanoi tietyn ovelan s{vyn ry|miess{ h{nen {{neens{. -- T{ysin p{invastoin, itsea- siassa. Ty|nsin nivuseni vasten nyt valtavaksi kasvanutta pullistumaa. -Kai- kesta huolimatta, Noel-kulta, minusta tuntuu vaikealta vastustaa si- nua. Vet{ydyin {kki{ kauemmas h{nest{. -- Mutta minun on pakko. -- Voi Jenny, sin{ teet minut hulluksi! H{n kiskaisi minut takaisin tarttuen k{sill{{n pakaroistani. -- Poika parka, sanoin suloisesti. Tunsin h{nen kovettuneen kyrp{ns{, tahtoni v{likappaleen, v{{ntelehtiv{n rajusti kuin se olisi yritt{nyt pakottaa tiens{ h{nen housujensa vahvan materiaalin l{pi. -- Minun on pakko saada sinut... nyt! -- Jos sin{ saat, sanoin hiljaa ja py|rittelin lanteitani, -- niin lupaatko sin{ kuten min{kin lupasin, ettet kerro siit{ kenellek{{n? -- En koskaan, ihanaiseni. -- Siin{ tapauksessa meid{n kai pit{isi my|s sanoa, ett{ kyse on mo- lemminpuolisesta luottamuksesta? Astuin taaksep{in ja otin h{nen k{- tens{ omiini ja katsoin h{nt{ silmiin. -- Avaus avauksesta? Sinun paikkasi minun paikastani? -- Kyll{, h{n {hk{isi. Tarjosin j{lleen huuliani. -- Joten siis? mutisin h{nen avoimeen suuhunsa. H{n nielaisi {{nekk{{sti. -- Yksi on t{ss{ samassa huoneessa. Noel Fibbit k{{ntyili hetken. Sitten h{n kyykistyi takan luo ja sanoi: -- Kolmas tiili alhaalta. Sit{ painetaan t{ll{ tavalla... H{n ty|nsi k{tens{ takkaan ja ty|nsi kyseist{ tiilt{ taaksep{in. Sitten h{n tart- tui hiilihankoon ja ty|nsi sill{ takan takasein{{. Tuli, joka oli hii- punut, leimahti lyhyeksi hetkeksi {killisest{ vedosta. Osa sein{st{ avautui naristen ruosteisten saranoiden varassa: salaovi, tarpeeksi suuri jotta siit{ mahtui ry|mim{{n l{pi. -- Valitettavasti t{m{ si- s{{nk{ynti on melko kehno, h{n sanoi. -- K{yt{n t{t{ harvoin koska siit{ saa vaatteensa nokisiksi. Hilliten kiihtymykseni kyykistyin h{nen viereens{ ja kurkistin salape- r{iseen pimeyteen. -- Ent{ t{st{ eteenp{in? -- T{st{ eteenp{in voi menn{ kaikkialle seinien sis{ll{. Kaikki ovat yhteydess{ toisiinsa: k{yt{v{t, salaiset portaikot, kammiot, kurkistu- saukot, toiset ulosk{ynnit. Minusta on vaikea uskoa, ett{ olen keksi- nyt ne kaikki yksin. -- Pirullista. -- Totisesti. H{n pani hiilihangon k{yr{n p{{n takan sein{n ulokkeen taakse ja kiskoi sen kiinni. Se lukkiutui {{nekk{{sti loksahtaen ja irtonainen tiili napsahti takaisin paikoilleen. Ainoastaan pieni p|ly- pilvi j{i j{ljelle kertomaan aukosta. Kun Noel nousi seisomaan, astuin taaksep{in ja avasin sulavalla liik- keell{ aamutakkini. Se liukui alas olkap{ilt{ni paljastaen t|rr|tt{v{t rintani. -- Kauppa on kauppa, sanoin {{ni k{he{n{ lupauksesta. -- Ihana... -- Nyt me jaamme toisen intiimin salaisuuden. -- Kyll{, tehd{{n sen, h{n kuiskasi ja ojensi k{tens{ tavoittamaan mi- nua. -- Ei... katsele vain. Astuin viel{ askeleen taaksep{in ja annoin aa- mutakin pudota kokonaan p{{lt{ni. Noel seisoi lumoutuneena k{det sivuillaan. H{nen katseensa laskeutui tutkien jokaisen tuuman alastonta lihaani sit{ mukaa kun se paljastui. Alastomana, aamutakki silkkilammikkona jaloissani, panin k{teni rei- sieni v{liin. H{nen tuijottaessaan henke{{n pid{tellen ty|nsin etusor- men vaginaani. -- Ja t{m{, rakas Noel, on minun salainen sis{{nk{yn- tini. Vedin sormeni hitaasti ulos ja panin sen sitten kosteana vittuni hunajasta h{nen huulilleen. H{nen imiess{{n sit{ astuin h{nen syliin- s{. Kauppa oli todellakin kauppa. H{n oli p{{ll{ni hetkess{ p|kkien ep{toivoisesti jo ennen kuin olin saanut h{net asetetuksi aukolle. Se oli pikaisesti ohi. Noel r{j{hti sis{{ni muutaman sekunnin kuluttua. Se oli kiihke{ ruiskaus, mutta va- litettavasti ennenaikainen. Noel oli liian kiihottunut. * * * Sir Harry Fibbitin {idinis{n, Lordi Fanshawen, vuonna 1742 Marstonin nummelle rakennuttama talo oli Yrj|naikuinen kolmekymmentakaksi huo- netta k{sitt{v{ kartano. Joskus l{himenneisyydess{ Sir Harry oli sul- kenut l{nsisiiven j{tt{en j{ljelle vain kaksikymment{kolme huonetta mukaanluettuina palvelijoiden asunnot, joissa asuivat hovimestari, ta- loudenhoitaja, kokki, apupoika, keitti|piika, karjapiika, kolme talou- sapulaista, talon em{nn{n apulainen, is{nn{n palvelija, puutarhuri, l{hetti ja ajuri. Sen omistaja, ty|nantajani Sir Harry Fibbit oli varsin hyvin s{ilynyt ja n{ytti viisitoista vuotta todellista ik{{ns{ nuoremmalta. H{n oli v{hint{{n kuusikymment{vuotias. Sir Harry oli joviaali ja roteva her- rasmies, epikurolainen intellektuaali, varsinainen satyyri. Huolimatta siit{, ett{ h{n oli vaimonsa kanssa huumannut minut edelli- sen{ p{iv{n{, minun oli vaikea uskoa, ett{ h{n oli sellainen konna miksi Walesin prinssi oli h{net maalaillut. Mutta toisaalta kokemukse- ni todellisista konnista olivat v{h{iset. Toistaiseksi olin tuntenut vasta yhden ainoan. Sy|ty{ni ensimm{isen{ aamunani aamiaisen perheen kanssa Sir Harry il- moitti, ett{ oli aika perehdytt{{ minut ty|h|ni h{nen muistelmiensa toimittajana. H{n ohjasi minut ty|huoneeseensa ja sitten, laskettuaan housunsa polviin ja kiskottuaan hameeni korviin, h{n nussi minua suu- rella p{hkin{puisella kirjoitusp|yd{ll{. J{lkeenp{in h{n esitteli minulle p{iv{kirjat, kirjeet ja sanomalehdet, jotka minun oli osittain j{ljennett{v{ ja puhtaaksikirjoitettava ja j{rjestett{v{ k{sikirjoituksen muotoon. Kokemattomissa silmiss{ni se oli urakka, jonka loppuun saattaminen veisi kuukausia. Sovimme palkas- tani ja siit{ ett{ joitakin henkil|kohtaisia tavaroitani tultaisiin noutamaan Lontoon asunnostani Fanshawe Houseen. T{m{n j{lkeen h{n j{t- ti minut tekem{{n ensimm{ist{ ty|p{iv{{ni. Vietin aamup{iv{n, ja, sy|ty{ni minulle tarjottimella tuodun lounaan, my|s iltap{iv{n tutustumalla ty|nantajani p{iv{kirjoihin, kirjeisiin ja lehtileikkeisiin. Muutamia satunnaisia poliittisia ja filosofisia huomioita lukuunottamatta ne keskittyiv{t p{{asiassa Sir Harryn lem- menseikkailuihin. K{vi ilmi, ett{ ty|nantajani oli monipuolinen lahjakkuus: seikkailija, keksij{, kirjailija, filosofi ja todellinen naisten rakastaja. Mutta koska h{n oli herrasmies ja useimmat kyseisist{ naisista ladyja, h{n ei paljastanut heid{n oikeita henkil|llisyyksi{{n. Siit{ huolimatta h{n oli selv{sti ylpe{ voidessaan mainita naineensa monien muiden ohella er{{n (nimett|m{n) Ranskan keisarinnan; muutaman vanhemman (ni- mett|m{n) tsaarittaren ja er{{n Yhdysvaltain (nimett|m{n) varapresi- dentin punatukkaisen vaimon kanssa. T{m{ on ainoastaan otos niist{ yli sadasta valloituksesta, joita k{siteltiin Sit Harry Fibbitin papereis- sa. (J{t{n valistuneiden lukijoitteni teht{v{ksi ratkaista n{m{ her- kullisen skandaalimaiset arvoitukset. Sir Harryn tapaan olen j{tt{nyt riitt{v{sti johtolankoja). T{m{n {lykk{{n satyyrin kirjoituksista k{vi selv{ksi, ett{ h{n arvosti naisten seuraa ainakin yht{ suuresti kuin kukaan nainen on koskaan ar- vostanut herrasmiesten seuraa. H{n oli onnellisimmillaan heid{n l{hel- l{{n; h{n ei pelk{st{{n pit{nyt naisista vaan, mik{ oli yht{ t{rke{{, h{nen suhtautumistaan heihin ei s{vytt{nyt sen enemp{{ ylimielisyys kuin ymm{rryksen puutekaan. H{nen suurin palkintonsa oli saada tuottaa heille nautintoa. (Koska minulla on henkil|kohtaista kokemusta, voin vakuuttaa, ett{ t{ss{ kutsumuksista kaikkein t{rkeimm{ss{ h{n oli mes- tarillinen). H{n jopa ymm{rsi naisellista logiikkaa, mik{ oli harvi- naista miehelle. Sir Harry n{ytti muistelmissaan olevan yht{ ylpe{ vaimonsa saavutuk- sista. Vaikkakaan h{n ei k{sitellyt niit{ yht{ laajasti kuin omia val- loituksiaan, h{n silti mainitsi ne p{iv{kirjoissaan. T{m{ piti paik- kansa erityisesti silloin kun h{nen vaimonsa oli j{rjest{nyt h{nelle tarkkailijanpaikan. Vaimonsa avustuksella h{n oli piileskellyt kome- roissa ja matka-arkuissa, verhojen takana ja vuoteiden alla. Minun vaimoani, h{n kirjoitti ylpe{sti, ovat kynt{neet viiden mante- reen suuruudet ja l{hes suuruudet. Totta tosiaan, jos asiaa mitattiin pelkill{ numeroilla, h{nen vaimonsa oli ly|nyt h{net. Toisin kuin monien valloitustensa kohdalla Sir Harry Fibbit ei kaihta- nut ilmaisemasta nimi{ kun oli kyse h{nen vaimonsa miespuolisista ra- kastajista. Naiset olkoot pyhitettyj{, h{n kirjoitti, mutta herrasmie- hell{ ei ole mit{{n velvollisuutta suojella muiden herrasmiesten hen- kil|llisyytt{ t{llaisissa yhteyksiss{. Lady Doriksen valloitusten joukossa olivat Japanin kruununprinssi, Baijerin kuningas, Philadelphian pormestari, Australian kenraalikuvern ||ri, Matabeliheimon kuningas Tshombo, jenkkikenraali William Tecumseh Sherman, suuri espanjalainen h{rk{taistelija Jorge Mateo, amerikkalai- nen runoilija Edgar Allan Poe, italialainen s{velt{j{ Giuseppe Verdi, ranskalainen l{{k{ri Louis Pasteur, kaksi Hapsburgia, yksi Windsor, nelj{ Romanoffia (joista kolme samanaikaisesti!) ja yksi aika vanha Rothschild. Ja, Sir Harry Fibbit kirjoitti, h{n on kokenut lihallisen yhteyden l{- hes yht{ monen naisen kanssa kuin min{, h{nen rakastava aviomiehens{. Ja sitten n{m{ sanat: Me, mies ja vaimo, olemme yhdeks{nnentoista vuosisadan taiteiden, kir- jeiden ja historian el{vi{ muistomerkkej{. Me olemme yhdess{ le- vitt{neet englantilaisia siemeni{mme, eliksiiri{mme ja seksuaalisut- tamme kaikkien maanosien aatelisten, johtajien, intellektuaalinen, taiteilijoiden ja kaunotarten keskuuteen. Olemme osoittaneet brit- til{isen rakastelutaidon ja lihallisen kekseli{isyyden ylivoimaisuuden kaikkiin muihin n{hden. Kaikista maista parhaimmassa meit{ tulisi kun- nioittaa imperiumille tekemiemme palvelusten johdosta ja ehk{ jaloa ja ylv{st{ saavutustamme tulisi juhlistaa pystytt{m{ll{ monumentti: ylv{{n{ seisova fallos juurellaan kaksi rotevaa brittil{ist{ leijonaa. Olemme toki saavuttaneet yht{ paljon kuin nuo muut tutkimusmatkailijat -- Burton, Stanley ja muut. Jumala suojelkoon kuningatarta! Oliko h{n hullu? Pys{hdyin miettim{{n. Ja mik{ viel{ t{rke{mp{{, oliko Sir Harry Fibbit maanpetturi? Muistutin itselleni, ett{ varsinainen teht{v{ni liittyi siihen mahdollisuuteen. Oli aika perehty{ asiaan. * * * Toisena y|n{ni Fanshawe Housessa varmistin, ett{ makuuhuoneeni ovi oli lukossa ja k{sittelin salaista tiilt{ huoneeni takassa. Takan per{ll{ oleva pieni salaovi lensi auki ja ry|min sis{{n ja nousin ensi kertaa seisomaan sein{ntakaisessa pime{ss{ ja salaper{isess{ maailmassa. K{yt{v{ Jossa olin ei ollut paljon vartaloani leve{mpi. Siell{ tuoksui ummehtuneelta: ikivanha, tunkkainen ilma riitti tuskin pit{m{{n yll{ kynttil{ni yksin{ist{ liekki{. Sen h{ilyv{ liekki valaisi vain muuta- man jalan verran kapeaa k{yt{v{{, joka jatkui synke{{n ja l{p{isem{t- t|m{{n pimeyteen. Vasemman olkap{{ni kohdalla pisti kivest{ esiin tukeva rautalevy. Tartuin siihen varovasti ja vedin ja kuulin kuinka metalli raappiutui kive{ vasten. Olin arvannut oikein sen tarkoituksen. Neli|m{inen va- loaukko makuuhuoneeseeni katosi. Viimeinen yhteyteni todelliseen maailmaan oli sammunut . Seisoin hetken ker{ten tutkimusmatkan jatkamiseen tarpeellista roh- keutta. Pelkoni oli toki j{rjet|nt{, min{ mietin. Hengitin syv{{n. Pimeydest{ kuului rapisevia {{ni{... hiiri{? Ihoni kihelm|i kauhusta. Rottia? Ty|nsin paniikin vallassa rautalevy{ yl|sp{in. Olin hetkess{ pujahtanut l{pi avautuneesta aukosta ja seisoin heng{styneen{ makuu- huoneeni yst{v{llisemm{ss{ ilmapiiriss{. K{ytt{en apuna hiilihankoa kuten nuori ihailijani oli n{ytt{nyt, sul- jin kiireesi salaluukun. Sitten istahdin j{yk{sti vuoteen laidalla ja tuijotin kiinte{sti takkaan. N{ytti silt{ ett{ vakoilu vaati toimintaa jollaiseen rohkeuteni ei riitt{nyt. Jos olisin aavistanut, ett{ teht{viini kuuluisi sellaisia maskuliinisia harrastuksia kuin vaeltelua pimeiss{, rottia viliseviss{ k{yt{viss{, niin olisin neuvonut Walesin prinssi{ valitsemaan teht{- v{{n jonkun paremmin sopivan. Minun rohkeuteni ei yksinkertaisest i riitt{nyt teht{v{{n, min{ tajusin. Se oli todellakin s{{li, sill{ ta- jusin, ett{ p{{st{ tarkkailemaan tulematta havaituksi oli kuin jokai- sen vakoilijan toiveuni. Mutta siit{ huolimatta minun ei auttanut kuin hyl{t{ ty|kalu joka oli niin sopivasti annettu k{teeni. Min{h{n oli loppujen lopuksi vain nainen. -- Vain nainen, toistin {{neen joitakin minuutteja my|hemmin maatessa- ni vuoteessa kattoon tuijottaen. Minun laillani toimivaa miest{ olisi pidetty pelkurina. Mutta naisena min{ en pel{nnyt sellaista leimaa; k{sitett{ pelkuri ei koskaan liitet{ meihin. Naisten (erityisesti hie- nojen naisten, ei oleteta k{ytt{ytyv{n rohkeasti kauhistuttavissa ti- lanteissa. Itseasiassa meit{ suorastaan rohkaistaan p{invastaiseen). On yleisesti hyv{ksytty, ett{ naiset ovat hysteerisi{, kyvytt|mi{ sel- laisiin miehisiin toimiin kuten johtoteht{viin, loogiseen ajatteluun tai fyysiseen rohkeuteen. Meit{ pidet{{n heikompana sukupuolena. Roh- keus, urheus ja huimap{isyys ovat miehisi{ ominaisuuksia. Naisen vel- vollisuus on rohkaista sellaisia miehisi{ k{ytt{ytymismuotoja, ei har- joittaa niit{. Tietenkin yritin t{ll{ kaikella vain oikeuttaa {skeisen k{ytt{ytymisen i. Jos yhteiskunta ei kerran vaatinut minulta rohkeutta sellaisissa tilanteissa, niin miksi minun olisi muka pit{nyt olla rohkea? Mutta ent{ Jean D'Arc? Florence Nightingale? Kuningatar Elisabeth? Tai itseasiassa min{ itse: Jenny Everleigh, kunnialegioonan ritari? Eik| itse keisarinna Eugenie ollut minua ritariksi ly|dess{{n maininnut mi- nun osoittaneen miehen veroista rohkeutta? Ja silti, t{ss{ min{ istuin vain vuotta my|hemmin ja pelk{sin pime{{ ja hiiri{! Kaikki oli varsin selv{{: minun oli joko my|nnett{v{ huonommuuteni ja yhdytt{v{ n{kemykseen, ett{ olin vain nainen tai minun oli my|nnett{v{ ett{ olin pelkuri. J{lkimm{isess{ tapauksessa minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin tarttua h{rk{{ sarvista ja palata Fanshawe Housen seinien sis{{n! Tunsin kasvaa suuttumusta ensin naisen huonommuutta julistavaa k{si- tyst{ ja sitten itse{ni kohtaan. H{pe{! Oli todella helppoa piileskel- l{ naisellisen stereotyypin hajustetun julkisivun takana. Min{ olin tehnyt sopimuksen hallitsijani pojan kanssa. Oli sitten kyse miehest{ tai naisesta, sen sopimuksen pett{minen oli pelkurimainen te- ko! Suomatta asialle enemp{{ ajatuksia nousin yl|s vuoteestani. KUUSI Me emme ole huvitettu. (Kuningatar Victoria) Olin j{lleen kynttil{ k{dess{ni Fanshawe Housen seinien v{lisess{ ka- peassa k{yt{v{ss{. Vedin j{lleen laatasta ja j{tin taakseni makuuhuo- neeni turvallisen tuttuuden. L{hdin eteenp{in niskahiusteni kihelm|in- nist{ v{litt{m{tt{. Oikealla puolellani sein{ oli puuta, vasemmalla puolellani harmaata kive{. Jonkin ajan p{{st{ k{yt{v{ p{{ttyi umpikujaan. P{{sty{ni l{hem- m{s huomasin kuitenkin, ett{ suoraan edess{ni oleva tiilisein{ merkit- si tosiasiassa risteyst{. Toinen k{yt{v{ leikkasi omani ja jatkui sen kanssa suorassa kulmassa kumpaankin suuntaan. K{{nnyin vasemmalle -- mielivaltainen p{{t|s -- ja huomasin olevani hieman leve{mm{ss{ k{yt{v{ss{ kuin se jolta olin juuri poistunut. Miss{ olivat ne tirkistysaukot, joista Noel Fibbit oli puhunut? Ihmettelin kasvavan k{rsim{tt|myyden vallassa. Miss{ olivat muut sa- laiset oviaukot? Saavuin varovaisin askelin toiseen risteykseen, t{ll{ kertaa siit{ er- kani vain yksi k{yt{v{ oikealle. En k{{ntynyt sinne vaan jatkoin suo- raan eteenp{in. Lapsena ollessani pimeydell{ oli taipumus v{{rist{{ aikaa, venytt{{ minuutit tunneiksi maatessani vuoteessa ja pohtiessani peloissani mik{ kauhea vaani sen alla. Nyt ollessani aikuinen nainen tunsin samanlais- ta v{{ristym{{. Kuinka kauan olin ollut Fanshawe Housen seinien sis{l- l{? Puoli tuntia? Tunnin? Kynttil{ni todisti muuta: se ei ollut pala- nut juuri yht{{n lyhyemm{ksi. N{kym{tt|mien jyrsij|iden rapina ja vingahtelu kohotti j{lleen ihoni kananlihalle. Pelko ruokkii pelkoa... syv{, painostava ahdistus sai minut j{hmettym{{n paikoilleni. Jokin sanoinkuvaamaton kaameus oli varmaan juuri s{{litt{v{n kynttil{ni heikon valopiirin ulkopuolella! Ajatus sai jokaisen lihakseni j{nnittym{{n ja halusin k{{nty{ ja antaa koko jutun j{{d{ siihen. Ei! Ter{st{ydyin. Min{ en antaisi periksi j{rjett|m{lle pelolle! Eteenp{in! Seuraava askeleeni osui tyhj{{n! Allani ei ollutkaan en{{ kiinte{{ lattiaa. Min{ putosin! Joku nainen kirkui! Sy|ksyin alasp{in k{det ja jalat huitoen, alas mustaan tyhjyyteen! Kirkuna tuli omasta suustani! Se katkesi {kki{ typerrytt{v{{n iskuun sel{ss{ni kun osuin pohjalle! Olin kuollut. Tai ei, vasemmassa nilkassani tuntui ter{v{{ kipua -el{- m{n merkki. Olin p|kerryksiss{, pystyin tuskin hengitt{m{{n. Meni var- maan t{ysi minuutti ennen kuin avasin silm{ni, mist{ ei ollut minulle mit{{n hy|ty{. Makasin kaksinkerroin kovalla ja ikivanhalla lattialla t{ydellisess{ pimeydess{. Sain tahdonvoimallani torjutuksi toisen kir- kaisun. Kynttil{ni oli h{vinnyt. Makasin kooten voimiani. Vasen jalkani oli taittunut alleni. Tartuin rohkeasti jalkater{{ni suoristaakseni sen. Tuskanaalto ampaisi nilkas- tani polveen. Hengitin syv{{n ja yritin taistella nyyhkytyksi{ vas- taan. Oliko se murtunut? Liikuttelin varovaisesti varpaitani. Murtunut tai ei, en voisi j{{d{ t{nne makaamaan kunnes n{{ntyisin kuo- liaaksi... tai pahempaa, kunnes rotat k{visiv{t kimppuuni ja tappaisi- vat minut -- s|isiv{t el{v{lt{! Kiskoin itse{ni saastaista lattiaa pitkin kunnes p{{ni muutaman jalan p{{st{ kosketti sein{{n. Se oli puuta. Tunnustelin sit{ kunnes k{teni osui poikittaiseen lankkuun. Tartuin siiten ja kiskoin itseni pystyyn irvistellen tuskasta, jota paine aiheutti kipe{ss{ nilkassani. Seisoin t{yden minuutin silm{t ummessa ja toivuin ponnistuksestani. Tuin pai- noni terveeseen jalkaani ja k{{nnyin niin ett{ saatoin nojata selk{ni sein{{n. -- Ent{ nyt, Jenny? puhuin sanat {{neen ja kuuntelin niit{ niin kuin Joku toinen olisi lausunut ne. T{ll{ kertaa n{in silm{ni avattuani va- lopisteen. Se ei ollut shillingin kolikkoa suurempi ja n{ytti kelluvan pimeydess{. Se oli tirkistysaukko k{yt{v{n vastakkaisessa sein{ss{! Ylitin k{yt{v{n yhdell{ hyp{hdyksell{. Seisoin j{lleen kuin haikara, yhdell{ jalalla tasapainotellen. Tirkistysaukko oli silmieni korkeu- della, pieni puun l{pi porattu reik{. Painoin innokkaasti silm{ni sen p{{lle. Se oli makuuhuone, puolet omaani suurempi, ja sit{ valaisivat kaksi vuoteen sivuilla palavaa kynttil{{ ja takkatuli. Minun katselupaikkani sijaitsi vastap{{t{ vuoteen jalkop{{t{. Huone oli aistikkaasti sisus- tettu. Per{sein{ll{ roikkuva suuri kultakehyksinen peili tarjosi toi- sen n{k|kulman vuoteeseen. Vuoteella lojui herra Aziz puoliksi nojaten kahteen suureen tyynyyn. H{n oli alasti ja h{nen silm{ns{ olivat kiin- ni. H{n runkkasi oikealla k{dell{{n hitaasti komeaa, puolierektiossa olevaa t|tter|{{n. Katsellessani suunnitelma alkoi muotoutua itsest{{n mieless{ni. Odottaisin kunnes Aziz olisi nukahtanut ja sen j{lkeen ry|misin h{nen makuuhuoneensa l{pi ovelle. Jos minulla olisi onnea, selviytyisin omaan huoneeseeni ilman ett{ kukaan n{kisi minua. (Jos joku n{kisi mi- nut, miten ihmeess{ selitt{isin r{j{ht{neen ulkomuotoni ja kipe{n nilkkani?) Suunnitelma oli tietenkin riippuvainen siit{, olisiko herra Azizin ma- kuuhuoneeseen salaista sis{{nk{ynti{. Ryhdyin v{litt|m{sti etsim{{n sellaista. Sein{{n tukeutuen siirryin ensin vasemmalle ja tunnustelin joka askeleella sein{{ ylh{{lt{ alas. Kuuden tai seitsem{n jalan p{{s- s{ k{{nnyin takaisin ja palasin siihen mist{ olin aloittanut. Ryhdyin etsim{{n oikealta. L|ysin sen melkein heti! Se oli rautalevy l{hell{ lattiaa, samanlainen kuin se joka avasi omaan huoneeseeni joh- tavan luukun. Nyt en voinut tehd{ muuta kuin odottaa ett{ herra Aziz nukahtaisi. Palasin tirkistysaukolle. Herra Aziz puuhaili yh{ mulkkunsa kimpussa. Katsellessani h{n k{{nsi katseensa ovelle. Koputus oli ollut niin hil- jainen etten ollut kuullut sit{ mutta siell{ oli selv{stikin joku. -- Tule sis{{n, herra Aziz sanoi niin kovalla {{nell{, ett{ se l{visti puisen esteeni. Se oli Bettina. H{n oli pukeutunut tavanomaiseen piianpukuunsa. Herra Azizin kyrp{ kohosi silmieni edess{ t{yteen komeuteensa. -- Ah, minun iltahoitoni, lopultakin, h{n sanoi reippaasti ja tarttui patukkaansa. -- Min{ ajattelin, ettet sin{ tulisikaan. Kuinka min{ sitten olisin saanut unta? -- Anteeksi, ett{ viivyin, Bettina sanoi. -- Lady Doris halusi pal- veluksiani ja -- Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten te englantilaiset sanotte. -- Aivan totta, herra Aziz. Bettina riisui kenk{ns{ ja kapusi vuotee- seen. -- Emmeh{n me tahtoisi teid{n makaavan koko y|t{ valveilla le- vottomasti k{{ntyillen. -- Sin{ olet mit{ vieh{tt{vin ja ajattelevaisin nuori nainen. -- Kiitos sir. Sanomatta en{{ sanaakaan Bettina asettui miehen jalkojen v{liin. H{nen hameensa halkio aukesi ja paljasti pullean, muodokkaan takapuolen. Se oli yht{ herkullinen n{ky kuin aina ennenkin ja olisin arvostanut sit{ viel{ enemm{n jossakin toisessa tilanteessa. Katselin peilist{ kuinka Bettina tarttui Azizin kyrp{{n sen juuresta ja nielaisi sen kokonaan. Saatoin jopa piilostanikin n{hd{ kuinka h{nen poskensa pullottivat. Suloista tosiaankin. Sitten Bettina kohotti hitaasti p{{t{{n vapaut- taen miehen v{h{ v{h{lt{ lutkuttavan suunsa suloisesta vankilasta kun- nes koko nyt syljest{ kiiltelev{ kyrp{ oli vapaa. -- Ah, olen paratiisissa, herra Aziz sanoi huokaisten syv{{n. -Sin{ olet ihme, Bettina. -- Kiitos kovasti, sir. H{n kiersi kielens{ miehen terskan ymp{rille ja alkoi sitten lutkuttaa sen alapintaa niin kuin nekkua nuoleva lap- si. N{in paikaltani kuinka herra Azizin varpaat kipristeliv{t. H{nen var- paankyntens{ olivat pitk{t kuin jollakin suurella linnulla. Bettina alkoi runkata h{nt{ hitaasti kun {killinen uupumus valtasi minut. Irrotin silm{ni tirkistysaukosta ja laskeuduin istumaan lattialle. Tuijotin pimeyteen. Olin oman kokemukseni perusteella Azizin kanssa samaa mielt{ siin{, ett{ Bettina oli ihme. H{n oli sit{ ja enemm{nkin. Toivotin h{nelle onnea. Mit{ pikemmin h{n suoriutuisi teht{v{st{{n, sen parempi minulle. Vaikka puusein{ vaimensi {{net, kuulin herra Azizin huokaukset ja mu- rahdukset. Istuin ja odotin sein{{n nojaten. Aika kului... ehk{ viisi minuuttia, ehk{ kymmenen. T{ytyih{n hullun turkkilaisen jo pakostakin l{hesty{ purkaustaan. Kohottauduin j{lleen k{rsim{tt|m{n{ tirkistys- rei{lle. Peiliss{ Bettina nussi taitavasti herra Azizia suullaan niin ett{ t{- m{n suonikas elin sujahteli edestakaisin h{nen ovaalinmuotoisten huul- tensa v{liss{ koko ajan kiihtyv{{n tahtiin. Bettinan vasen k{si oli hautautunut miehen perseposkien v{liseen rakoon. Vaikka en n{hnytk{{n sit{, otaksuin sormen tai parin olevan syv{ll{ herra Azizin kielletys- s{ tunnelissa ja hierovan salaista miehist{ elint{, jonka olemassao- losta tiet{v{t vain suhteellisen harvat, valistuneet naiset. Bettinan toinen k{si hyv{ili ja nipisteli kiivaasti herra Azizin n{n- nej{ -- taas yksi hekumallinen toiminto, joka oli tuntematon v{hemm{n kokeneille naisille. Normaaliolosuhteissa moisen huiskeen katselu olisi saanut minut kii- maiseksi. Mutta olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin normaalit. Valitettavasti tilanteeni ei juurikaan antanut my|ten hekumalliselle voyerismille. Siit{ huolimatta pystyin kyll{ nauttimaan taiteellisesta lahjakkuudesta, josta tuo nuori asialleen omistautunut ja taitava nai- nen parhaillaan antoi n{ytett{ silmieni edess{. Herra Aziz oli hyvin l{hell{. H{n kipristeli varpaitaan ja murahteli syv{lt{ kurkustaan. Bettina tarttui h{nen sauvansa juuresta ja alkoi runkata h{nt{ villisti samalla kun imeskeli h{nen kyrp{ns{ turpeaa nuppia. Sitten miehen perse alkoi nytk{hdell{. Bettina otti tiukan ot- teen ja imi. Lampare paksua kermaa ry|ps{hti h{nen huuliensa v{list{. Minuuttia my|hemmin, ty|ns{ tehty{{n, Bettina istui vuoteen reunalla ja puki kenki{ jalkaansa. Herra Aziz kohottautui toisen kyyn{rp{{ns{ varaan. -- Kiitos, Bettina-rakkaani. Nyt min{ nukun hyvin. -- Se oli minulle ilo, herra Aziz. -- Huomiseen sitten... ellei pikemmin. -- Toki, hyv{ herra. Bettina poistui ovesta hiuksiaan kohennellen. Herra Aziz k{{ntyi il- meisen uupuneena kyljelleen. Laskeuduin istumaan ja odottamaan ett{ h{n nukahtaisi. Jonkin aikaa my|hemmin vedin levyst{, joka aukaisi herra Azizin makuu- huoneen sein{paneeliin k{tketyn salaoven. Sitten ry|min sis{{n pienes- t{ aukosta herra Azizin kuorsauksen s{estyksell{. Kului minuutteja, kun etsin esinett{, joka sulkisi salaoven. Se oli pieni paneelin reu- nalistan alle k{tketty vipu. Olin ry|minyt puolet matkasta ovelle, kun minulle {kki{ v{l{hti, ett{ suunnitelmani oli viallinen. Muistin j{rkyttyen, ett{ olin lukinnut oman makuuhuoneeni oven sis{puolelta! Mit{ nyt ? Retkotin lattialla mieli mutavellin{. Ongelmaani oli vain yksi vastaus. Pakottauduin kohtaamaan sen... Minun olisi pakko palata takaisin pimeisiin ja inhottaviin k{yt{viin. Se oli ainoa tapa jolla voisin palata huoneeseeni ilman ett{ kaikki paljastuisi! Herra Azizin vuoteen vierell{ oleva kynttil{ paloi yh{. Otin sen mu- kaani pimeyteen. Aukko mist{ olin tipahtanut oli varustettu tikapuilla. Seisoin ottaen niist{ tukea. Minun olisi jotenkin kavuttava kipe{st{ jalastani huoli- matta ja kynttil{ k{dess{ni kymmenen tai yksitoista jalkaa. Kuinka? Kurottauduin niin yl|s kuin yletyin ja panin kynttil{njalan yhdelle tikapuiden puolista. Siirt{isin sit{ ylemm{s edistyess{ni. Sitten ase- tin terveen jalkani alimmalle puolalle ter{st{en itseni ponnistukseen. Kiipe{minen osoittautui hitaaksi ja tuskalliseksi tapahtumaksi. Vaikka k{ytinkin k{si{ni mink{ pystyin, minun oli pakko laskea kipe{ jalkani ainakin kerran jokaiselle puolalle. Ainoastaan tahdonvoimani esti mi- nua py|rtym{st{. Hengitin syv{{n ja keskityin t{ydellisesti erikseen jokaiseen kohottautumiseen... jokainen puola oli suuri voitto. P{{sty{ni lopulta huipulle makasin lattialla voimiani ker{ten. Kun sitten l{hdin etenem{{n sein{{n tukeutuen, huomasin ett{ aikaisempi pelkoni oli h{vinnyt. Pimeys ei tuntunut nyt muulta kuin ep{mukavuu- delta, pienten jyrsij|iden rapinat ja vingahtelut merkityksett|milt{. P{{sin takaisin huoneeseeni alle viidess{ minuutissa. Ajantajuni oli ihmeenomaisesti parantunut ja tajusin, ett{ molemmat jalat tervein{ koko matkaan olisi mennyt v{hemm{n kuin kaksi minuuttia. Kuinka kum- mallisia temppuja kauhunly|m{ mieli pystyyk{{n esitt{m{{n! Minut val- tasi outo hyv{nolon tunne. Olin voittanut pelkoni. Se oli suurin voit- to mit{ kukaan saattoi saavuttaa. SEITSEM[N Meid{n luolissa asuvat esi-is{mme harrastivat lihallista yhdynt{{ ta- kaap{in kuin nelj{ll{ jalalla kulkevat el{imet. Roomalaiset ja kreik- kalaiset tekiv{t samoin ja pahempaakin. Pariskunnat olivat kasvokkain vasta kristillisell{ aikakaudella, mies naisen p{{ll{, huomattavasti aiempaa s{{dyllisemm{ss{ asennossa. T{m{ tapa yhty{ on kaikkein tehok- kain lis{{ntymist{ ajatellen, mik{ tietenkin on kristitylle ainoa syy ryhty{ kyseiseen toimintoon. Jumalaapelk{{v{iste n, olivatpa he sitten paikallisia tai l{hetyssaarnaajia, tuleekin omaksua juuri tuo asento kyseiseen toimitukseen, edellytt{en, ett{ he ovat liittyneet yhteen pyh{ss{ avioliitossa. (Canterburyn arkkipiispa) Aamulla paikalle haettiin kyl{st{ l{{k{ri. H{nen diagnoosinsa mukaan nilkkani oli pahasti ven{ht{nyt. Minun tulisi pit{{ sit{ levossa muu- tamia p{ivi{ ja sitten tarvitsisin kainalosauvaa noin viikon verran. Minulla ei ollut aavistustakaan, ett{ jokin niin pikku juttu saattoi tehd{ ihmisen niin toimintakyvytt|m{ksi . Selitin kaikille kompastuneeni noustessani vuoteesta. Se tuntui j{r- keenk{yv{lt{ selitykselt{ ja siihen suhtauduttiin siten. Kaikki olivat my|t{tuntoisia. Kaikki, paitsi Bettina, joka ker{tess{{n pyykki{ni pe- suun silm{ili minua ep{luuloisesti. Pukuni oli likaantunut paljon pa- hemmin kuin olisi voinut odottaa normaalik{yt|ss{ ja toinen sukista oli repaleina. Ep{ilin, ett{ h{n p{{tteli minun olleen y|ll{ nummella intohimoisen ja hillitt|m{n rakastajan seurassa. Vietin seuraavan p{iv{n vuoteessa Trollopea lukien. Sin{ iltana kaikki vierailivat makuuhuoneessani. Minun toipumiselleni juotiin samppanja- maljoja samanaikaisesti kun nautiskelin Sir Harryn taitavasta kielen- k{yttelyst{ pillussani. My|hemmin minua nussittiin kolmesti. Sen teki- v{t loukkaantunutta jalkaani varoen herra Aziz, Sir Harry ja em{nt{ni, Lady Doris, joka k{ytti mit{ nerokkainta kaksip{ist{ tekokyrp{{ -- jonka toinen p{{ oli minun sis{ss{ni ja toinen p{{ h{nen. Noel Fibbet parka istui mietteiss{{n sen kaiken tapahtuessa hymyillen vain kerran tai kahdesti. Oli selv{{, ettei h{n ollut viel{k{{n vienyt loppuun p{{t|st{{n taittaa kukka tuntemaltaan nuorelta neitsyelt{. Joka tapauksessa h{n palasi luokseni my|hemmin sin{ iltana kertomaan, ett{ Deborah, tuo h{nen himonsa suloinen neitseellinen kohde, olisi seuraavan viikonlopun vieraana Fanshawe Housessa. T{m{n kerrottuaan h{n ryhtyi puuhaan lis{t{kseen omat siemenens{ is{n- s{ ja turkkilaisen siementen joukkoon. * * * Turvotus nilkassani oli seuraavana p{iv{n{ jonkin verran laskenut ja hyp{htelin kainalosauvan varassa ja tein ty|t{ k{sikirjoituksen kim- pussa. Matka-arkkuni saapui Lontoosta -- suuri helpotus -- ja minulle kerrottiin ett{ taloon tulisi vieraita viikonlopuksi. Sin{ iltap{iv{n{ sain vieraakseni joka kuukautisen kirouksen -- mik{ sopikin oikein hy- vin, sill{ tarvitsin lepoa. * * * Perjantaiaamuun menness{ turvotus nilkassani oli laskenut ja huomasin ett{ onnuin vasenta jalkaani vain hiukan. Hylk{sin helpotuksesta huo- kaisten l{hes samanaikaisesti sek{ kainalosauvan ett{ jalkojeni v{lis- s{ olleet puuvillapehmikkeet. Aamiaisella jouduin istumaan vieh{tt{v{n, nuoren tyt|n viereen. Tavasta jolla Noel h|ss|tti h{nen ymp{rill{{n kuin kanaemo tiesin jo ennen kuin meid{t oli esitelty, ett{ t{ss{ oli Noelin himojen kuuluisa neitseellinen kohde -- neiti Deborah MacDill. H{n oli todella suloinen olento, jolla oli suuret, viattomat silm{t, persikkaiho ja hillitty k{yt|s -- h{n oli totisesti Noelin jokaisen yrityksen arvoinen. Vieh{tt{v{ neiti MacDill oli lomalla koulustaan ja tulisi viett{m{{n talossa viikonlopun t{tins{ rouva Rose Carnabyn kanssa. Rouva Carnaby- kin oli tervetullut lis{ p|yt{{n. H{n oli vieh{tt{v{, hieman py|re{hk|, noin 25-30-vuotias nainen, jolla oli avomielinen, yst{v{llinen k{yt|s ja sen lis{ksi ter{v{t aivot. Aamiaisen j{lkeen vet{ydyin huoneeseeni valmistautumaan tavanomaisiin aamuaskareisiini. Aamutakissa ja pyyhe ja ranskalainen tuoksusaippua mukanani menin k{yt{v{n poikki kylpyhuoneeseen. Fanshawe House oli varustettu kaikella tarpeellisella kuten hienolla marmorisella kylpyhuoneella. Se oli todellakin mit{ miellytt{vin ja nykyaikaisin kylpyhuone, joskin minun on lis{tt{v{, ettei se ollut ai- van niin nykyaikainen kuin minun Lontoon asunnossani oleva. Sielt{ puuttui nestekaasu. Sill{ kaasu ei ollut suuri parannus pelk{st{{n va- laistuksessa korvatessaan kynttil{t vaan my|s kylpyveden kuumennukses- sa korvatessaan hiili- tai puul{mmityksen. Vain harvat talot Lontoossa oli varustettu kaasuputkilla ja maaseututalojen piti tietenkin tulla toimeen ilman niit{. Astuessani sis{{n huomasin jonkun olevan kylvyss{. Olin aikeissa pois- tua, kun h{n k{{ntyi. Se oli neiti MacDill kaulaansa my|ten vedess{. -- Ah, neiti Everleigh, h{n sanoi hymyillen. -- Suokaa anteeksi, min{ sanoin. -- Ovi ei ollut s{piss{ ja oletin ettei t{{ll{ ole ket{{n. -- Kuinka huolimatonta taholtani, h{n sanoi. -- Voisitteko yst{v{l- lisesti panna sen s{ppiin? Tottelin sanomatta sanaakaan. Kuuma vesi ja kuumavesis{ili|n alla pa- lavat halot olivat tehneet huoneesta miellytt{v{n h|yryisen ja l{mpi- m{n. -- Tuo pyyhe... te aiotte kylpyyn? H{nen kasvonsa s{teiliv{t kyntti- l{nvalon l{mpim{ss{ hehkussa. -- Kyll{, min{-- Miksi ette siin{ tapauksessa tulisi t{nne seurakseni? T{{ll{ on enemm{n kuin tarpeeksi tilaa kahdelle. -- Kiitos, neiti MacDill. Pidin h{nen kutsuaan varsin yst{v{llisen{. -- Deborah... -- Ja sinun pit{{ kutsua minua Jennyksi. Tunsin h{nen katseensa astuessani ulos aamutakistani. Pistin arastel- len varpaani veteen. Vesi oli ilahduttavan kuumaa. Upottauduin huo- kaisten sen ylelliseen syleilyyn. Suljin silm{ni tyytyv{isen{. -- Eik| olekin ihanaa? Deborah kysyi hymyillen. -- Voi kyll{, ihanaa. Odotan t{t{ innokkaasti joka p{iv{ t{h{n aikaan. -- Joka p{iv{? -- Aina kun se vain on mahdollista, ja joskus kaksikin kertaa p{iv{s- s{. -- Mutta kylpemisen on sanottu olevan ep{terveellist{ jos sit{ harras- taa liiallisesti. -- Saattaa olla, sanoin huokaisten. -- Mutta se on siit{ huolimatta taivaallista. -- Katso kuinka rintasi kelluvat -- kuin kaksi siev{{ saarta. Vilkaisin n{ky{. Se oli tosiaan suloinen. -- Niin sinunkin . -- Niin, mutta sinun ovat kauniimmat kuin minun... pulleammat. H{n vaikeni hetkeksi, sitten: -- Saanko koskettaa niit{? -- Ole hyv{ vain, sanoin sen enemp{{ ajattelematta. H{n siveli sormellaan tunnustelevasti vasenta rintaani. Suljin j{lleen silm{ni nauttien ihanasta l{mm|st{, veden liplatuksesta. Kuulin oman mielihyv{nhuokaukseni. Sen rohkaisemana nuori nainen nojautui eteen- p{in ja painoi k{mmenens{ rinnalleni. H{n sanoi runollisella {{nell{: -- Jos sin{ nouset seisomaan, min{ saippuoin sinut mielell{ni. Avasin silm{ni Ja tuijotin h{nt{ silmiin. Ne olivat suuret ja p{hki- n{nruskeat ja viattomat. Oletin, ett{ h{nen suloinen tarjouksensakin oli t{ysin viaton. -- Koulussa me saippuoimme toisiamme kaiken aikaa, h{n sanoi k{he{ll{ {{nell{, -- se on hyvin miellytt{v{{. Kohottauduin hieman hankalasti vedest{. H{n seisoi edess{ni ja tarkas- teli h{pe{m{tt{ vartaloani. Otin tilanteesta vaarin ja tein kuten h{n- kin. Deborah oli minua lyhyempi ja v{h{lihaisempi. H{nen t{ydellisen- muotoiset rintansa olivat teekupit minun melonieni rinnalla. H{nen vatsansa oli litte{ ja siit{ puuttui oman vatsani py|reys. Vilkaisin alas h{nen m{tt{{seens{. Se oli pieni, p|mp|tt{v{, noenmusta silkkipe- s{, joka kelpasi hyvin kruunaamaan h{nen sulokkuutensa. Minua silmiin tuijottaen h{n hankasi pient{ valkoista saippuaa suloisissa pikku k{- siss{{n. Sitten h{n tarttui k{sivarteeni ja k{{nsi minut ymp{ri kunnes olin melkein selin h{neen. Viile{ ilma kohotti kostean ihoni kananli- halle. Deborah aloitti olkap{ist{ni hieroen lempe{sti ja edeten alas selk{{- ni. Kun h{n p{{si pyllyyni asti h{nen hyv{ilyns{ muuttuivat voimak- kaammiksi. Seurasi tauko, jonka aikana kuulin kuinka uutta vaahtoa hierottiin saippuasta. V{r{hdin odottavasti. Sitten h{nen sormensa pujahtelivat arastelevina pyllynpuolikkaitteni v{liin. Ne leikkiv{t kevyesti kuin perhosensiivet salaisessa vaossani. Ah, min{ mietin, mit{ meill{ on- kaan t{ss{? T{m{ ei ole mit{{n naiivin neitsyen viatonta, arastelevaa tunnustelua! Saippuainen hyv{ily sai vartaloni v{r{htelem{{n nautinnollisesti. Kun h{n aisti reaktioni, h{nen sormensa k{viv{t r|yhke{mmiksi, vaativam- miksi hinkaten puhdistavaa saippuaa herkk{{n ihooni. Oli ilmeist{, et- t{ otin erehtynyt nyt suorastaan rivon neiti Deborah MacDillin suh- teen. Tunsin kuinka pyllyni alkoi tehd{ pieni{, hekumallisia py|r{h- dyksi{. -- Me opimme koulussa, ett{ ihmisen pit{{ olla puhdas joka paikasta. -- Aivan, min{ sanoin. -- Min{ uskon vakaasti koulutukseen. -- Emmek{ me saa unohtaa, ett{ puhtaus tulee heti jumalallisuuden j{lkeen. -- Kuinka totta, min{ sanoin. -- Joka paikasta, h{n sanoi. -- Joka paikasta todella, min{ sanoin. H{nen k{tens{ liukui hitaasti ja nautinnollisesti alemmas -- reisieni v{liin -- ja puristui her{{v{n kumpuni p{{lle. Se oli varsin rietas temppu neitsyelt{. Mutta pohdinnat sikseen. Niille olisi aikaa my|hemminkin... -- Suloinen, h{n kuiskasi. -- Niin suloinen. Hurmioitunut kiljahdus p{{si suustani kun r|yhke{, tutkiva sormi et- siytyi klitorikseni juureen. Panin k{teni h{nen k{tens{ p{{lle hyv{il- len sit{ h{nen hyv{illess{{n minua. Sitten h{n painoi vartalonsa selk{{ni vasten ja kurottautui vapaalla k{dell{{n saippuoimaan ja hyv{ilem{{n vatsaani ja rintojani puhdistaen minut kaikesta muusta paitsi nautinnosta. Jalkani k{viv{t heikoiksi ja hengitykseni tihe{ksi. Aluksi h{n runkkasi minua hitaasti, mutta kun vittumehuni sekoittuivat saippuavaahdon kanssa liukkaaksi vaahdoksi, tahti nopeutui ja paine kasvoi kunnes ei ollut en{{ mit{{n muuta kuin tuo salainen kohta -- tuo minun olemukseni hekumallinen keskus. Deborah n{ytti vaistoavan, ett{ h{n oli saamassa minut orgasmiin. H{n veti pois k{tens{ ja k{{nsi minut itseens{ p{in. H{nen rintansa pai- nautuivat minua vasten aivan omieni alapuolelle. Min{ kyykistyin hive- nen jotta kaikki herk{t kohtamme osuisivat yhteen. Meid{n n{nnimme suutelivat. Meid{n m{r{t, saippuasta liukkaat vartalomme lipsahtelivat toisiaan vasten -- vatsa vatsaan, liha lihaan. H{n hyv{ili kasvojani ja nuoli huuliani. -- Suloista, h{n toisti {{- ni k{he{n{ himosta. H{n nussi suutani kielell{{n, joka oli kuin j{ykk{ miniatyyrikyrp{. S{{reni kulkeutui oma-aloitteisesti h{nen jalkojensa v{liin. Me rat- sastimme toistemme reisill{ pillut supistellen. Deborah valitti suuhu- ni herkullisen j{nnitteen kasvaessa kuin j{ttil{ism{inen kupla. Kun se puhkesi, h{n kaareutui taaksep{in hurmioituneesti nytk{hdellen ja kiljahteli: -- Vittu, kyrp{, mulkku! Ja sitten k{he{sti kuiska- ten:-- Jenny... Jokainen osa ruumiistani v{r{hteli tasatahtiin hurmioituneena molli- sointuna. Kuulin {{nen -- omani-- huutavan: -- Deborah ! . . . Deborah ! KAHDEKSAN Morsiamen ilmaisema kauhu ei ollut, kuten rouva Carbuncle hyvin tiesi, mit{{n teeskentely{ tai s{{lin kerj{{mist{. H{n yritti ajatella sit{ ja tajuta mik{ saattaisi todella olla tyt|n reaktio ja lopullinen koh- talo, kun t{m{ huomaisi olevansa tuon niin suuresti vihaamansa miehen vallan alla. Mutta eiv{tk| muutkin tyt|t olleet tehneet samaa ja el{neet sen kaiken ja muuttuneet lihaviksi, v{linpit{m{tt|miksi ja maailmallisiksi? Ainoastaan ensimm{inen askel merkitsee. (Anthony Trollope) -- Minun on yksinkertaisesti pakko saada puhua jonkun kanssa, Deborah sanoi. -- Yst{v{n. Oli my|h{inen ilta. H{n oli koputtanut hiljaa ovelleni juuri kun olin ollut vaipumassa uneen. H{n oli pukeutunut silkkiseen aamutakkiin ja tunkenut hiuksensa vaaleanpunaisen pitsisen y|myssyn sis{{n. H{n huokaisi ja sanoi: -- Se koskee Noel Fibbiti{. -- Rakastavaisten riita? -- Ei, siit{ juuri on kyse. H{n istahti minua vastap{{t{ ja katseli alakuloisesti jalkoihinsa. -- Meit{ voi tuskin sanoa rakastavaisiksi. Panin my|t{tuntoisesti k{teni h{nen k{delleen. -- Ymm{rr{n. -- Ymm{rr{tk|? -- Kyll{, sanoin puristaen h{nen k{tt{{n ja pannen k{sivarteni h{nen olkap{ittens{ ymp{rille. -- H{n uskoo sinun olevan viaton neitsyt etk{ sin{ ole. H{n ponnahti seisomaan ja tuijotti minua kuin olisin noita. -Kuinka ihmeess{ sin{ voit tiet{{? -- Min{ olen aika kokenut kaikessa sellaisessa. Kauhun ilme tummensi h{nen kasvonsa. -- Minusta siis pystyy n{kem{{n vain katsomalla minua... min{ tiesin, ett{ asia olisi niin... min{ tiesin! Kyyneleet kohosivat h{nen silmiins{. H{n alkoi nyyhkytt{{. -- Ei, Deborah, sanoin ja tartuin taas h{neen k{teens{. -- Min{ olen vasta kahdeksantoista ja pilattu! -- Sin{ olet kaukana pilatusta. Sin{ olet vasta aloittanut. Ja mit{ menneeseen neitsyytesi tulee, hyv{ kun p{{sit eroon siit{. Kahdeksannentoista ik{vuoden j{lkeen siit{ tulee harrastus ja sitten krooninen tauti. Ja jos se sinua yht{{n ilahduttaa niin ei sinusta p{{llep{in mit{{n n{y. -- Eik| todella? -- Ei, min{ sanoin. -- Kun sinut n{kee ensi kertaa, h{tk{ht{{ heti sinun ilmeist{ viattomuuttasi ja siveytt{si. Juuri siksi min{ t{n{ aa- muna kylvyss{ h{mm{styinkin huomatessani, ettei asia ehk{ ollutkaan niin; joskin minun on sanottava, ett{ se oli ihana kokemus. -- Oh, kyll{, Jenny. sit{ se todella oli. H{n istahti takaisin vuo- teelle. -- Mutta kuinka sin{ sitten saatoit tiet{{? -- Sinusta ei ehk{ n{yt{ silt{, rakas Deborah, mutta siit{ ei ole ko- vinkaan kauan kun min{kin olin neitsyt, ja my|s min{ harrastin pieni{ eroottisia leikkej{. Mutta kuten useimmat sive{t neidot, min{ olin ai- na 'uhri', en koskaan aloitteen tekij{, kuten sin{ olit t{n{ aamuna. Ja sinun kielenk{ytt|si... sellaisia sanoja sin{ olet voinut oppia vain joltakin miehelt{. Hymyilin h{nelle. -- Vai kuuluuko kokemuksii- si enemp{{ kuin yksi miespuolinen ohjaaja? H{n punastui. -- Niit{ on ollut kolme. -- Koska oli ensimm{inen? -- Kaksi kuukautta sitten -- kaksi kuukautta ja nelj{ p{iv{{. Er{s vanhempi herrasmies. -- Loistava valinta. -- Muut olivat poikia, mutta herra Plimber, joka kirjoittaa runoja, teki sen minulle yksitoista kertaa kolmen p{iv{n aikana. H{n opetti minulle kaiken. -- Ei kaikkea, Deborah. -- Tarkoitatko, ett{ on viel{ jotakin? -- Aina on jotakin; oppiminen ei lopu koskaan. Siin{ sen ilo onkin. H{n kaatui sel{lleen vuoteelleen ja tuijotti kattoon. -- Sin{ saat p{{ni py|rryksiin. -- Joten, min{ sanoin, -- menk{{mme varsinaiseen asiaan. -- Niin, Noel, raukkaparka, on odottanut niin kiihke{sti saadakseen vied{ neitsyyteni. -- Niin tosiaan on, min{ sanoin. -- Eiv{tk{ miehet pid{ siit{, ett{ heit{ huiputetaan. H{nelle olisi musertava j{rkytys havaita, ett{ si- nua on pantu jo aikaisemmin. Viel{ puhuessani suunnitelma alkoi muotoutua mieless{ni. Sivelin k{- dell{ni kevyesti h{nen silkin peitt{m{{ vartaloaan. -- Mit{ minun on teht{v{, Jenny rakas? -- [l{ pelk{{, sanoin pehme{sti suu vain muutaman tuuman p{{st{ h{nen suustaan. -- Minulla on suunnitelma... idioottivarma suunnitelma. -- Oh. Jenny, h{n sanoi kietoen k{tens{ ymp{rilleni. -- Min{ tiesin ett{ voisin luottaa sinuun. H{n oli typer{ tytt|, jolla oli mielest{ni joutavanp{iv{inen ongelma. Min{ ratkaisisin sen h{nen puolestaan ja saisin siin{ sivussa itselle- ni uskollisen liittolaisen. H{n kohotti vartalonsa kaarelle helpottaakseen minua riisumaan aamu- takkinsa. -- Oh. Kerro se minulle kokonaan, Jenny! Mit{ me tulemme tekem{{n? -- My|hemmin... -- Oletko varma, ett{ sinun suunnitelmasi toimii? -- Min{ lupaan sen, {l{ pelk{{. H{n oli hetken hiljaa ja puhui sitten pehme{sti suuhuni: -- T{ll{ ker- taa, h{n sanoi, -- sin{ saat olla aloitteellinen ja min{ passiivinen -- uhri. -- Tosi neitsyen puhetta, min{ sanoin. Deborah MacDillin palattua omaan huoneeseensa min{ l{hdin j{lleen tak- kani takana oleviin salaisiin k{yt{viin. Siit{ oli tarkoitus tulla pitk{ tutkimusy| seinien v{liss{. Ylim{{r{isill{ kynttil|ill{ ja rikkitikuilla varustautuneena liikuske- lin ymp{riins{ kierteleviss{ k{yt{viss{, kapusin ja laskeuduin tika- puita kerrosten v{lill{, panin merkille risteykset ja opettelin l|yt{- m{{n tieni. Tuntui hienolta havaita, ett{ Fanshawe Housen pime{t, sa- laiset k{yt{v{t eiv{t en{{ aiheuttaneet minussa pelkoa. L|ysin seitsem{ntoista muuta tirkistysaukkoa. Jokaisen l{heisyydess{ oli levy, jolla sai avatuksi salaluukun. Yksitoista tirkistysaukoista avautui makuuhuoneisiin. Loppuihin seitsem{{n kuuluivat kirjasto, aa- muhuone, eteishalli, keitti|, suuri salonki, tyhj{ huone k{yt|st{ poistetussa siivess{ ja yksi huone, joka oli niin pahann{k|inen ett{ en useaan minuuttiin pystynyt keksim{{n sille mit{{n loogista k{ytt|- tarkoitusta. Se sijaitsi pohjakerroksessa kuten keitti|kin, se oli hy- vin suuri huone, jonka lattia ja sein{t oli kaakeloitu. Mik{ ep{taval- lisinta, se sis{lsi soikean vesialtaan, jonka l{pimitaksi arvioin noin kaksikymment{viisi jalkaa. Sen ymp{rill{ lojui kummallisia kapineita, jotkut oli kiinnitetty lattiaan ja seinille, jotkut roikkuvat katosta. Oliko se, min{ mietin, Jonkinlainen kidutuskammio? Liikuskelusta pimeiss{ mutta yht{ tutummiksi k{yviss{ k{yt{viss{ alkoi nopeasti tulla iloinen osa yhdest{ mieliharrastuksistani voyerismista. Mit{{n ei voitaisi salata minulta. Noel Fibbit lojui vuoteellaan vasemmassa k{dess{{n pieni kirja ja oi- keassaan h{nen erektiossa oleva t|tter|ns{. H{n runkkasi hitaasti py- s{htyen aina silloin t{ll|in k{{nt{m{{n sivua. T{hystyspaikastani vain muutaman jalan p{{st{ pystyin n{kem{{n kirjan nahkap{{tyyn kultakir- jaimin painetun nimen: Kirpun omael{m{nkerta. Deborah MacDill nukkui kuunvalossa, joka suodattui l{pi harsomaisten verhojen. H{n nukkui tuskin mit{{n viattoman unta, h{nen k{{ntyily{{n ja s{ps{htely{{n s{estiv{t kiljahdukset ja huokaukset ja pienet ter{- v{t ladymaiset turahdukset. Ep{ilin, ett{ h{nen unensa liittyi rakas- tettavaan, nuoreen Noel Fibbitiin, joka saattoi parhaillaan todelli- sessa el{m{ss{ purkautua r{j{ht{v{sti ihmeellisen eroottisen kirpun tarinoille. Deborahin t{ti, rouva Rose Carnaby, istui nojatuolissa ja luki keskit- tyneesti muutaman kynttil{n valossa. Olin ilahtunut havaitessani ett{ h{n piti Trollopista kuten min{kin, ja odotin p{{sev{ni keskustelemaan h{nen kanssaan kirjallisuudesta. My|s herra Aziz oli unessa, joskin paljon syvemm{ss{ kuin kiihtynyt neiti MacDill. Oli selv{{ ett{ h{n oli jo kokenut oraalisen Bettinan jokailtaisen vierailun. Fibbitien makuuhuoneeseen avautuva tirkistysaukko sijaitsi korkealia sein{ss{, mutta sen luokse p{{si nousemalla lattialla olevalle askel- malle. Ylelliseen y|paitaan pukeutunut Lady Doris lojui kaksoisvuo- teella lukemattomiin tyynyihin tukeutuneena. Kirkkaanpunaise en fla- nelliy|paitaan ja y|myssyyn pukeutunut Sir Harry istui pienen ranska- laisen p|yd{n {{ress{. H{mm{styin n{hdess{ni hyvin ep{piikamaisen Bet- tinan vaeltavan edestakaisin huoneessa pitsill{ koristellussa, vaalea- punaisessa silkkiy|paidassa. H{n n{ytti kiihtyneelt{. Lady Doris sanoi: -- Mutta sin{ et voi jatkuvasti muuttua, kultaseni. -- Miksi en muka? Bettina pys{htyi ja k{{ntyi katsomaan lady Dorista. -- Olen kyll{stynyt olemaan Bettina -- olemaan piika. -- Min{ olen alkanut pit{{ sinusta hyvin paljon Bettinana, Lady Doris sanoi. -- Sin{ olet loistava piika. Se on paljon onnistuneempi hen- kil|hahmo kuin se viime vuoden esimerkki ven{l{isest{ aristokraatista. Sin{ varmaan muistat sen illan Biarritzissa suuriruhtinas Aleksanterin seurueineen. Ne p{iv{lliset olivat t{ydellinen nolaus meille kaikille! Kamalaa! -- Ja sin{, rakas {iti, muistat varmaan, ett{ sen paremmin sin{ itse, suuriruhtinas kuin min{k{{n emme olleet v{h{{k{{n noloja h{nen suures- sa vuoteessaan my|hemmin sin{ samana iltana. -- Sivuseikka, Sir Harry sanoi.-- Tosiasia on, ett{ sin{ et osannut puhua sit{ kielt{ ja sinun aksenttisi kuulosti enemm{n ranskalaiselta kuin ven{l{iselt{ -- kammottavalta! -- Min{ tein parhaani. -- Sinun ei olisi tarvinnut tehd{ sit{ lainkaan, Sir Harry sanoi. -N{m{ lapselliset naamiaiset ovat yksinomaan sinun ideasi, ja {idill{- si ja minulla on t{ysi oikeus kritisoida niit{. -- Ei kyse ole naamiaisista, is{, min{ olen n{yttelij{! -- Ja min{ olen toukokuun kuningatar. -- Kuka sin{ haluat olla t{ll{ kertaa? Lady Doris kysyi. -- Haluan olla ranskalainen -- tyylik{s ranskalainen nainen. -- Voi luoja! Sir Harry sanoi. -- Siit{ vasta koettelemus meille tu- leekin. -- Enk| min{ saisi? -- Noo, puhuthan sin{ sit{ kielt{, Lady Doris sanoi. -- Se minun on my|nnett{v{. -- Puhun sit{ hyvin. Ja mit{ aksenttiin tulee -- olen harjoitellut. Kuunnelkaapa. Bettinan olemus muuttui silmieni edess{. Yht{kki{ h{nest{ tuli rennom- pi, h{nen vartalonsa muuttui n{kyv{sti pehme{mm{ksi, h{nen olkap{{ns{ lys{htiv{t eteenp{in, h{nen leukansa kohosi. H{nen puhuessaan kuunte- lin {llistyneen{ h{nen aidon ranskalaista aksenttiaan. -- Nimeni on mademoiselle Babette Chartreuse, h{n sanoi lyyrisell{, ranskanvoittoisella {{nell{, joka oli l{hes oktaavin matalampi kuin Bettinan cockney. -- Olen kaunis ja salaper{inen ranskalaisnainen Pariisista ja olen ruvennut halveksimaan sit{ kammottavaa piikaa, Bet- tinaa. Kadotkoon h{n silmist{ni! -- Bravo! Lady Doris huusi. -- Kiitos, {iti. -- Mit{ mielt{ sin{ olet, Harry? Lady Doris kysyi. Miehen {{nens{vy oli vastahakoinen. -- Aika hyv{. -- Kiitos. -- Mutta he jotka tuntevat Bettinan n{kev{t sen l{pi. -- Ei, is{, edes sin{ et tule tunnistamaan minua. H{n irroitti joita- kin pinnej{ ja kiskaisi sitten h{mm{styksekseni p{{st{{n pit{m{ns{ vaalean peruukin. -- Babettella tulee olemaan minun ikioma tumma tukkani. Tulen korostamaan poskip{it{ni ja hiile{m{{n silm{ni. Kaikki tulee olemaan erilaista . -- Mutta kuinka me selit{mme Bettinan poissaolon? sir Harry sanoi. -- Bettina-Babette hymyili. -- Me sanomme yksinkertaisesti, ett{ h{- nen piti matkustaa joksikin aikaa takaisin Lontooseen huolehtimaan sairaasta {idist{{n. -- Herra Azit-parasta tulee uneton ilman sinun jokailtaisia askareita- si, Lady Doris sanoi. -- Ehk{ sin{ voitkin sitten ottaa huolehtiaksesi kyseisest{ velvolli- suudesta, {iti. -- Min{ luulen, kultaseni, Lady Doris sanoi, -- ett{ uusi Batette on paljon sopivampi siihen teht{v{{n. Sir Harryn {{neen tuli koulumestarimainen s{vy. -- Velvollisuuksista ei luisteta pelk{st{{n identiteetti{ vaihtamalla. -- Min{ luulin, ett{ er{s teki sen... -- Eip{s nyt aleta riidell{, Lady Doris sanoi. -- Saanko min{ olla mademoiselle Babette Chartreuse? -- Se riippuu is{st{si. -- Isi, ole kiltti. H{n otti miehen k{det omaansa. -- Se tuottaa to- si hyv{t naurut meille kaikille -- parhaat t{h{nastisista. -- Sin{ olet pilalle hemmoteltu pentu, Sir Harry sanoi. -- Min{ en ole pentu. H{n vei miehen molemmat k{det rinnoilleen. -- Ole kiltti? Ajattele miten ihanaa on kun herkullisen rietas ranska- laisnainen h{{r{ilee talossa. Hymy kohosi miehen kasvoja synkent{neen tehdyn ankaruuden l{pi. -Si- n{ ja sinun {itisi onnistutte aina saamaan tahtonne l{pi minulta. -- Hurraa! Lantiotaan riemukkaasti v{risytt{en h{n veti Sir Harryn tiukasti itse{{n vasten. -- Voi kiitos, is{! -- Riitt{{ jo t{t{ laatua, Sir Harry sanoi ja k{{nsi tytt{rens{ ja l{im{ytti h{nt{ takapuolelle. -- On my|h{ ja tarvitsen koko y|n unet. Vieraat saapuvat huomenna. -- Oh, Harry, h{nh{n vain haluaa kiitt{{ sinua pienill{ panoilla, Lady Doris sanoi ja k{{ntyi katsomaan tyt{rt{{n. -- Etk| tahdokin, kulta- seni? -- Pikapanolla, t{sm{llisesti sanottuna. -- Mene huoneeseesi, nuori nainen, Sir Harry sanoi. -- Kun me seu- raavan kerran nussimme, sin{ olet mademoiselle Babette Chartreuse! Vajosin sein{n takana lattialle {llistyksest{. Fibbitin perhe oli to- tisesti hullu! Vaikka en en{{ pystynyt n{kem{{n heit{, kuulin heid{n {{nens{ puusei- n{n l{pi. Loputtomien kiittelyiden ja hyv{ny|n toivotusten j{lkeen Bettina -- joka pian olisi Babette -- poistui huoneesta. -- Tytt{remme on ihastuttava tytt|, Lady Doris sanoi. -- H{n on itsep{inen, voimakastahtoinen, karski, r|yhke{ ja ovela, Sir Harry sanoi. -- Ominaisuuksia, jotka tekev{t h{nest{ suurenmoisen naisen mik{li h{n joskus aikuistuu ja oppii maltillisuutta ja vakaut- ta. -- Kuka olisi uskonut, ett{ adoptoidusta tytt{rest{ kasvaisi niin suu- resti vanhempiensa kaltainen? -- Totta, Sir Harry sanoi. -- Ehk{ sin{ olet liian kova h{nt{ kohtaan. -- En sen kovempi kuin biologista lastamme Noeliakaan kohtaan. Minulla ei ole mit{{n suosikkeja. Kohottauduin j{lleen panemaan silm{ni tirkistysaukolle. Sir Harry oli vuoteessa selin Lady Dorikseen. -- Sin{ puhut lapsillemme velvollisuuksista ja vastuusta, Lady Doris sanoi ja pani k{tens{ miehen olkap{{lle. -- Mutta ent{ sinun omat aviolliset velvollisuutesi? Siit{ kun viimeksi sain niist{ n{yt|n on melkein kaksikymment{nelj{ tuntia. -- Minun on pakko luopua sellaisista harrastuksista t{n{ iltana, hyv{ rouva. Olen t{ysin uupunut. -- Ah, voinko siis katsoa, ett{ aviomieheni k{rsii lopultakin edisty- neen i{n kykenem{tt|myydest{? -- Et, et voi. Nuori poikakaan ei pystyisi olemaan nelj{{ tuntia rouva Carnabyn syliss{ ilman j{lkiseuraamuksia. -- H{n kuulostaa kiinnostavalta. -- Kyltym{t|n on oikea sana. -- Harry parka. -- Tosiaankin. -- Ehk{ sin{ et liiku tarpeeksi. -- Enemm{n kuin tarpeeksi, kiitos vaan. -- Ent{ sy|tk| tarpeeksi porkkanoita ja omenoita? -- Olen kyll{stynyt kumpiinkin. -- Tri Hochenbusch tulee t{nne huomenna, h{n ehk{ voi suositella jo- tain muuta. -- Sopii toivoa. Mutta viel{ t{rke{mp{{ on, ett{ h{n tuo mukanaan Zu- richista Suezin osakkeet. Mit{ he oikein tarkoittivat? min{ mietin. Liikuntaa ja tri Hochenbusc- hin m{{r{{mi{ porkkanoita ja omenoita. Lauseyhteys oli varsin omitui- nen. Liikuntaa miss{ tarkoituksessa? Oliko kyseess{ jonkinlainen impo- tenssiin tarkoitettu maaginen tai l{{ketieteellinen hoito? K{{nnelles- s{ni asiaa mieless{ni Sir Harryn lausumat kaksi muuta sanaa saivat mi- nut h{tk{ht{m{{n. Suezin osakkeet! K{{nnyin pois tirkistysaukolta {killisen kiihtymyksen tilassa. Tajusin, ett{ peli oli k{ynniss{! Edward oli ollut oikeassa. Sir Harry Fibbit oli todella maanpetturi! Ja, min{ ajattelin, pikku Jenny Ever- leighill{ oli hyv{t mahdollisuudet est{{ tuo kauhea konnuus. Jumala suojelkoon kuningatarta! Olin aikeissa palata takaisin huoneeseeni, kun muistin, ett{ minulla oli yh{ er{s velvollisuus hoidettavanani. Vaikka sen merkitys kalpeni suuremman velvollisuuteni rinnalla niin lupaus oli lupaus. Asian hoi- tamiseksi minun oli tarpeen k{ytt{{ keitti||n johtavaa salaovea. P{{sty{ni sinne katsoin tirkistysaukosta n{hd{kseni oliko reitti sel- v{. N{in arvoituksellisen hovimestari Starnsin istuvan yksin{isen kynttil{n valossa karkeatekoisen keitti|p|yd{n {{ress{ p{iv{lliseksi samana iltana tarjoillun suuren vanukkaan t{hteiden kimpussa. Hillitsin k{rsim{tt|myytt{ni ajatuksella, ettei h{n todenn{k|isesti aterioisi kauan: todenn{k|isesti en{{ vain viisi tai enint{{n kymmenen minuuttia. Sitten, juuri kun aioin laskeutua istumaan lattialle miss{ voisin odottaa h{nt{ suhteellisen mukavasti, h{m{r{ hahmo ilmaantui h{nen taakseen. Kesti hetken ennen kuin se materialisoitui nuoreksi tyt|ksi... keitti|piiaksi. H{n selvitti kurkkuaan kohteliaasti mik{ sai Starnsin k{{ntym{{n kat- somaan h{nt{. -- Anteeksi, herra Starns, tytt| sanoi. -- Kuulin jon- kun kolistelevan t{{ll{ ja... -- Ei mit{{n, Clara, Starns sanoi yst{v{llisesti. -- Tahtoisitko va- nukasta? -- Kiitos kovasti, mutta sain sit{ jo p{iv{lliseksi. Tytt| puhui vain cockneyta. -- Voinko tuoda teille jotakin muuta, herra Starns? -- Ei kiitos. Mies pyyhk{isi hienostelevalla eleell{ huulensa ruoka- liinaan. -- Tule valoon, lapsi, niin ett{ voin n{hd{ sinut. Tytt| otti arastelevan askeleen eteenp{in. H{n oli pukeutunut haalis- tuneeseen y|paitaan ja halpaan, valkoiseen puuvillaiseen y|myssyyn. Sen alta pisti esiin muutamia punaisia hiussuortuvia. -- Tule l{hemm{s, Clara. Tytt| otti toisen askeleen. H{nen suuret silm{ns{ kimmelsiv{t kynt- til{n valossa. -- Sin{ olet siev{ pikku otus, etk|s vain olekin? -- Oh, en, herra... Tytt| k{{nsi p{{ns{ poisp{in ilmeisesti punastuen. -- Kuinka vanha sin{ olet, Clara? -- Viisitoista. Luulisin, tytt| sanoi. -- Mutta ehk{ seitsem{ntoista . En ole ihan varma. H{n tuijotti silmi{{n nopeasti r{pytellen miehen ojennettua k{tt{ ja per{{ntyi askeleen. -- Mutta nyt min{ luulen et- t{ minun on parasta palata vuoteeseeni, jos teille vain sopii, herra Starns. -- Tule t{nne miss{ voin n{hd{ sinut paremmin. -- Oh, en min{ voi... -- Tartu k{teeni, tytt| kulta. -- Oh, herra. -- Min{ en aio satuttaa sinua. Mies ojensi molemmat k{tens{ tytt|{ kohti. Tytt| astui ujosti eteenp{in. Mies tarttui h{nen ranteisiinsa ja veti h{nt{ itse{{n kohti. -- Minun on ment{v{ nyt vuoteeseen, herra Starns, sir. -- No, anna siin{ tapauksessa hyv{ny|nsuukko. -- Oh. herra... Tytt| teki turhan yrityksen p{{st{ irti miehen ot- teesta. Minun tarkkailupaikastani se n{ytti ainoastaan puolittaiselta. -- Oh, herra. -- No, annahan nyt se suukko. Mies pani k{tens{ tyt|n vy|t{r|n ymp{- rille ja veti t{m{n l{hemm{s. -- Oh, herra. -- Annahan nyt, Clara kulta -- huulesi. -- Oh, ei, herra... tarkoitan mink{ vuoksi? -- Huvin vuoksi, tietenkin. -- Oh, herra! -- Ei yksi suudelma sinua haittaa, Clara, Ja se tekee minut hyvin iloiseksi. -- En pysty kuvittelemaan miksi. -- Min{ pid{n sinusta. Olen aina pit{nyt sinua siev{n{ pikku otuksena. -- Oletteko? -- Siit{ asti kun tulit t{h{n taloon kuukausi sitten. -- Miksi ihmeess{ te, herra -- hovimestari -- huomaisitte jonkun minun kaltaiseni? -- Minun teht{v{ni on kiinnitt{{ huomiota kaikkeen t{ss{ talossa. H{n pani molemmat k{tens{ tyt|n vy|t{r|lle ja puristi kunnes h{nen sormen- sa koskettivat toisiaan. -- Esimerkiksi sinulla on niin kapea vy|t{- r|, ett{ se ei kaipaa mink{{nlaista korsettia, se on sellaista harvi- naista ja luonnollista kauneutta, jota t{m{n talon hienot naiset ka- dehtisivat tosissaan. -- Oh, herra Starns, kuinka irstaita te puhuttekaan! Kurkistelin tirkistysaukostani rukoillen k{rsim{tt|m{sti, ett{ he me- nisiv{t jo asiaan jotta saisin oman asiani hoidetuksi. Lopputulos oli tietenkin v{ist{m{t|n. Kyse oli ainoastaan siit{ kuinka kauan siihen menisi. -- Suukko, kultaseni, yksi ainoa suukko ihailijalle. -- Te vain puhutte saadaksenne viattoman tyt|n p{{n py|r{lle. -- Huuliemme yksi ainoa yst{v{llinen kohtaaminen riitt{isi lohdutta- maan minua koko pitk{n y|n. H{n veti tyt|n syliins{. -- Taivas! P{{st{k{{ minut yl|s! Kokki suuttuu silmitt|m{sti jos n{kee meid{t! -- Mutta kuinka h{n meid{t n{kisi? Juuri t{ll{ hetkell{ rouva Henry on huoneessaan ruokavaraston takana syv{ss{ unessa. Edes maanj{ristys ei saisi h{nt{ her{{m{{n saati sitten pieni suudelma. -- Mutta h{n on pirullinen, ihan totta. H{n tiet{{ suorastaan yliluon- nollisella tavalla kaiken mit{ h{nen keitti|ss{{n tapahtuu. -- Se ei haittaa, sill{ huomenna min{ sanon sanan puolestasi. -- Sanotteko? -- Sanon, tytt| kulta. Kokki arvostaa suuresti minun neuvojani. -- Mit{ te aiotte sanoa h{nelle? -- Sanon h{nelle, ett{ h{n voi halutessaan paltata toisen keitti|piian ja korottaa sinut apulaiseksi. H{nell{ ei taatusti ole mit{{n toista apulaista vastaan. -- Voi, herra Starns, kuinka yst{v{llist{ taholtanne! Ajatella! Min{ saan pit{{ ty|vaatteita ja nukkua oikeassa huoneessa! -- Ja nyt suudelma kaupan sinet|inniksi, rakas Clara. -- No, jos nyt sitten vain yksi suudelma. Minun pit{{ nousta aamuh{m{- riss{ kuorimaan perunat ja perkaamaan kalat. Ja Starns veti tyt|n l{helleen ja painoi huulensa t{m{n huulille. Min{ olin tyytyv{inen havaitessani, ett{ he alkoivat lopultakin edisty{ asiassa. Starns lopetti {kkin{isesti suutelun. Tarttuen k{sill{{n tyt|n olka- p{ist{ h{n sanoi: -- Tytt| kulta, ei kai sinulla vain ole j{ykk{kou- ristus? -- Ei tietenk{{n, tytt| sanoi n{rk{styneesti. -- Min{ olen puhdas tytt|! Rouva Henry vaatii, ett{ keitti|henkil|kunta kylpee kerran vii- kossa oli siihen tarvetta tai ei. -- Ja sinulla on kieli? -- Tietenkin! Tytt| ty|nsi sen ulos. -- Ja sin{ pystyt sulkemaan silm{si? -- Kyll{, mutta... -- Jos sinut on varustettu kaikilla n{ill{ ominaisuuksilla, niin miksi sinun suutelemisesi on kuin suutelisi sein{{? -- Olen pahoillani, Herra Starns, sir, Clara sanoi {{ni j{ykk{n{ n{r- k{styksest{. -- Mutta ajatus oli teid{n, ei minun, vakuutan teille! Starns piteli tytt|{ tiukasti t{m{n yritt{ess{ nousta yl|s. -- Min{ opetan sinua. Se on helppoa kunhan siihen saa tuntuman. H{n vei kas- vonsa l{helle tyt|n kasvoja. -- Clara kulta, {l{ suipista huuliasi niin kuin olisin sinun t{tisi vaan avaa ne minulle -raolleen -- sen verran, ett{ minun kieleni mahtuu sis{{n. Sitten kun tunnet sen suus- sasi, kosketa sit{ omallasi; kohtaa se lempe{ss{ rakkauden kaksintais- telussa. Ja minun huuleni avautuvat my|s sinun kielitutkimuksillesi. Sin{ imet minun kielt{ni minun imiess{ni sinun. Ja on paras kun pid{t silm{si kiinni. -- Miksi, herra Starns? -- Jotta voit keskitt{{ tunteesi k{sill{ olevaan asiaan. Hovimestari painoi j{lleen huulensa palvelustyt|n huulille. Toiveeni vauhdikkaasta p{{t|ksest{ her{siv{t, sill{ t{ll{ kertaa suudelma vai- kutti onnistuneemmalta. Claran k{det, jotka t{h{n asti olivat roikku- neet velttoina h{nen sivuillaan olivat nyt kohonneet ja taipuneet kyy- n{rp{ist{ ja h{n oli puristanut ne nyrkkiin. Se oli pitk{ ja intohi- moinen suudelma, joka jatkui minuutteja. Lopulta he erkanivat. Claran silm{t pysyiv{t kiinni kun h{n sanoi pie- nell{ {{nell{: -- Ja nyt kun te olette saanut suudelmanne, herra Starns, minun on aika menn{ vuoteeseeni. H{n kiemurteli Starnsin sy- liss{ ik{{n kuin olisi pyrkinyt vapaaksi. Starnsin toinen k{si painui tyt|n rinnalle. -- Oh, herra! Tytt| tarttui h{nen ranteeseensa. -- Ah, ihastuttavaa... kuinka siev{t pienet pulleat rinnat sinulla on- kaan. . . niin kiinte{t ja nuoret. Oletko sin{ neitsyt, Clara? Tyt|n silm{t r{v{htiv{t auki. -- Voi hyv{nen aika, herra Starns, kuinka te voitte esitt{{ noin asiattoman kysymyksen k|yh{lle, viatto- malle keitti|piialle. -- Oletko sin{, pikkuinen? Lyhytt{ ter{v{{ sis{{nhenk{yst{ lukuunottamatta tytt| oli hiljaa kun hovimestari sormeili h{nen n{nni{{n h{nen y|paitansa ohuen materiaalin l{pi. Sitten tytt| p{{sti {kki{ syv{n huokauksen ja pani k{tens{ mie- hen kaulalle. Tyt|n p{{ laskeutui miehen olkap{{lle. -- Voimmeko me suudella taas, herra Starns... niin kuin aikaisemmin? -- Hetken p{{st{, pikkuiseni. Mutta ensin minun on saatava vastaus ky- symykseeni. H{nen k{tens{ livahti tyt|n hameen alle. Tytt| ampaisi suoraksi h{nen syliss{{n ja tarttui h{nen k{sivarteensa. -- Oh, herra! Mit{ te oikein teette? Seurasin kuinka miehen k{si liikkui tyt|n y|paidan alla t{m{n haarois- sa: k{rsim{tt|myydest{ni huolimatta n{ky oli kiihottava. -- Ah, t{m{ on mehukas pikku kapine. -- Oh, herra! Tytt| yritti risti{ s{{rens{. -- Pysy paikoillasi nyt. -- Oh, herra! -- Tunne kuinka helposti minun sormeni liukuu sis{{n, rakas Clara. -- Ohhhh, herrr... -- Koko matkan, rakas, ihan rystyseen asti... Ah, eth{n sin{ olekaan neitsyt. Clara retkahti miehen syliin ja painoi huulensa t{m{n huulille toiseen pitkitettyyn suudelmaan. Tunsin oman pilluni l{mpenev{n ja kostuvan katsellessani miehen k{den yh{ nopeampaa liikehdint{{ tyt|n hameen al- la. Oli kuin jokin pieni el{in olisi rynt{illyt kankaan alla. K{teni laskeutui kuin omasta tahdostaan haarukkaani ja puristi tiukas- ti. Heid{n suudellessaan Starns siirteli Claran takapuolta kunnes se oli h{nen polviensa p{{ll{. Saatuaan n{in sylins{ vapaaksi h{n avasi vapaalla k{dell{{n housunsa napit. H{n joutui nykim{{n ja kaivelemaan jonkin aikaa ennen kuin sai t{ydess{ erektiossa seisovan kyrp{ns{ esiin. Se seisoi ylv{{n{ ja pystyp{in kuin voitonviirin kohottamista odottava lipputanko. Starns ryhtyi runkkaamaan itse{{n hitain vedoin. Kyseist{ nautiskelua kesti kuitenkin vain hetken. Strategisesti t{rke{mpi teht{v{ odotti. H{nen ovela k{tens{ p{{sti irti p|h|ttyneest{ elimest{ ja livahti Cla- ran y|puvun selk{osaan ryhtyen aukomaan hakasia. Ihailin h{nen n{pp{- ryytt{{n. Sellaisesta teht{v{st{ selviytyminen yhdell{ k{dell{ vaatii sek{ kokemusta ett{ taitoa. (T{n{kin p{iv{n{ vain harvoilla miehill{ on naistenriisumisen lahjat.) Samanaikaisesti h{nen toinen k{tens{ jatkoi taktista pehmityst{ Claran hameen alla. Kohotin pime{ss{ piilopaikassani oman hameeni ja ryhdyin sormillani j{ljittelem{{n irstaan hovimestarin sormien liikkeit{. Sormeni kirmai- livat iloisesti sulotuoksuisessa puutarhassa. Haukoin henke{ni kuten varmaan teki my|s keitti|piika. Oliko h{nen mons veneriksens{ yht{ turvonnut ja kiihottunut kuin minun? Olivatko h{nen suloiset, kosteat lihatyynyns{ yht{ liukkaat ja kimmoisat? Oliko h{nen klitoriksensa yh- t{ j{ykk{n{ ja herkistyneen{? Todenn{k|isesti ei. Harvojen naisten vittu ylt{{ sellaiseen t{ydelli- syyteen. Tarkoitukseni ei ole kerskailla, mutta totuus on totuus. Olen erityisen ylpe{ kauniista elimest{ reisieni v{liss{ ja suon sille yht{ paljon huomiota kuin iholleni. Minun on pakko. Tarkoitan, ett{ on ainoastaan asiallista pit{{ hyv{{ huolta elimest{, joka tuottaa omistajalleen enemm{n ja suurempaa iloa kuin yksik{{n toinen h{nen ruumiinosistaan. Min{ leikkaan ja muotoilen sen kar- vam{t{st{ kuin se olisi toinen tukkani. Min{ voitelen sen p{ivitt{in kalliilla |ljyll{ ja Tewfik pashan egyptil{isen haaremin naisilta saa- mallani salvalla. Kohtele sit{ hyvin ja se kohtelee sinua hyvin, kuu- luu minun mottoni. Useimmat tuttavapiiriini kuuluvista naisista j{rkyttyisiv{t jos kuulisivat minun puhuvan t{ll{ tavalla. Tosiasiassa useimmat heist{ ovat yht{ tiet{m{tt|mi{ omasta intiimist{ maantieteest{{n kuin ovat Siamin. Esimerkiksi raskauden ehk{ist{kseen he huuhtelevat em{tint{{n sellaisilla kammottavilla, sy|vytt{vill{ liuoksilla kuten mercurium-syanidilla tai sinkkisulfaatilla. Olen jo kauan sitten lakannut k{ytt{m{st{ niit{ sen yksinkertaisen ja j{rkev{n periaatteen opastamana, ett{ naisen ei pid{ panna vaginaansa mit{{n sellaista mit{ h{n mist{ syyst{ tahansa ep{r|isi panna suuhunsa. K{yt{n sen sijaan 'ranskalaiseksi kupiksi' kutsuttua kekseli{st{ kapi- netta. Se muodostuu metallirinkulasta, jonka yli on pingotettu kumi- kalvo. Se asetetaan kohdunsuulle ja se on t{ysin huomaamaton. Sellainen suoja on tietenkin tarpeeton 'ep{kypsin{' p{ivin{. ('Ranskalaisia kuppeja' saa er{{st{ mayfairilaisesta kirjakaupasta, mutta ainoastaan esitt{m{ll{ 'kunniallisen' suosituksen.) Uppouduttani hetkellisesti masturbaation iloihin olin irroittanut sil- m{ni tirkistysaukolta. Palasin sille innokkaana ja havaitsin, ett{ Claran y|asun yl{osa oli tipahtanut ja paljastanut parin herkullisia rintoja. Puolialaston keitti|piika edelleen polvillaan tasapainoitettu na Starns suoritti kielellist{ palvelusta erektiossa olevalle n{nnil- le. Keitti|piika oli viskannut p{{ns{ taaksep{in ja h{nen silm{ns{ olivat kiinni. H{n hengitti raskaasti ja p{{steli pieni{ vingahduksia. H{nen lantionsa py|r{hteli ja nytk{hteli hitaasti ja ep{tasaisesti kuin se ei olisi t{ysin h{nen hallinnassaan. Starns tarttui h{nen k{teens{ ja vei sen sitten tikahtumaisillaan t|r- r|tt{v{lle t|tter|lleen. Tyt|lt{ vei hetken tajuta mit{ h{n k{dess{{n piteli. H{nen vartalonsa j{ykistyi. H{n kiskaisi k{tens{ pois kuin olisi koskettanut hehkuvaan hiileen. H{nen silm{ns{ r{v{htiv{t auki. -- Oh, herra! Tytt| s{ps{hti suoraksi ja Starns sai kamppailla est{{k- seen h{nt{ tipahtamasta lattialle. -- Se on vain minun kullini, tytt| kulta, h{n sanoi. -- Ei mik{{n kauhea, verenhimoinen peto, joka saattaisi puraista sinua. -- Mutta... -- Olethan sin{ toki menneisyydess{ ollut tekemisiss{ kyseisen kapi- neen kanssa. Etusormeni on vahvistanut v{hint{{nkin sen ja ehk{ enem- m{nkin... paljon enemm{n. -- Mit{ teid{n t{ytyyk{{n ajatella minusta! Voi taivas. -- Jaa'a... juuri hetki sitten min{ imin sinun tissi{si ja k{teni oli hautautunut pilluusi ja itseasiassa min{ ajattelin sinusta varsin hy- v{{. -- Kuinka te saatatte puhua noin rivoja ladyn l{sn{ollessa? Starns nousi seisomaan ja antoi tyt|n tipahtaa lattialle. T{m{ makasi siin{ k{det ja jalat lev{ll{{n miehen seistess{ h{nen yl{puolellaan erektiossa oleva penis pimeyteen osoittaen. -- Kultaseni, sin{ et ole sen enemp{{ lady kuin min{ herrasmies. Tosiasiassa oikeat ladyt ja herrasmiehet puhuvat siten kaiken aikaa. Mutta se on sivuasia. P{{asia on, ett{ sin{ olet nainen ja min{ mies. Sattuma tai Jumala tai kohtalo on luonut eroottisen vetovoiman. Mutta liika on aina liikaa. Nussimmeko me vai emmek| me nussi? Jos sanot ei, en pid{ttele sinua pitemp{{n kurjalta olkipatjaltasi. [l{k{ pelk{{, rakas Clara, min{ olen viettelij{, en raiskaaja... joskin nyt kun asiaa ajattelen en ole varma kumpaa sin{ pid{t parempana. -- En ole koskaan kuullut moista puhetta. -- Et varmaankaan, Starns sanoi tarttuen kyrp{{ns{. -- Joka tapauk- sessa p{{t|s on sinun. Tytt| istui lattialla tuijottaen graniittista kyrp{{. H{n n{ytti ty- pertyneelt{. -- No? Tytt| oli hiljaa kauan. Sitten h{n sanoi pienell{ {{nell{: -- Jos min{ l{hde, annatteko te minulle taas hyv{ny|nsuukon? -- Toki. Starns auttoi tyt|n jalkeille. Torjuvuutensa s{ilytt{en h{n muiskautti viattoman pusun tyt|n poskelle ja per{{ntyi sitten. Tytt| seisoi h{m- mentyneen ja avuttoman n{k|isen{ ja piteli y|paitaansa edess{{n. -- Hyv{{ y|t{, Clara, Starns k{{ntyi ja l{hti taakseen katsomatta harppomaan kohti keitti|n ovea. -- Oh, herra! Tytt| saavutti miehen hetkess{ ja k{{nsi h{net ymp{ri. Mies tarttui h{nen lanteisiinsa kun h{n heitt{ytyi miest{ vasten. Seurasi J{lleen uusi suudelma joka tuntui kest{v{n ikuisuuden. Sen kest{ess{ tytt| kurotti alasp{in ja tarttui varsin kokeneen n{k|isell{ k{dell{ miehen kyrp{{n. Ah, min{ ajattelin, lopullisen totuuden hetki on koittanut. Hinkkasin sormeani edestakaisin, ensin vajaan millimetrin klitorikseni vasemmal- ta puolelta ja sitten vajaan millimetrin sen toiselta puolelta tuskin koskettaen sit{. Tuloksena olivat varsin hekumalliset tuntemukset, jotka saivat lantioni nytk{htelem{{n tahdostani riippumatta. He kaatuivat huulet yhteen painettuina kylm{lle kivilattialle, Starns sel{lleen ja Clara kyrp{ kourassaan h{nen viereens{. Clara runkkasi Starnsia hetken raivokkaasti. Sitten h{n p{{sti syv{n valituksen, lo- petti suutelun ja kohottautui kyykkyasentoon. H{n kiskoi h{mm{stytt{v{{ kokeneisuutta osoittaen Starnsin housut ja alushousut polviin. Sitten h{n asettui miehen p{{lle ja ryhtyi hitaas- ti laskemaan lantiotaan alasp{in. Starnsin kyrp{ oli huulilla. Sitten sen turpea, sinipunainen kyp{r{ upposi litisev{{n tunneliin. Asetin peukaloni klitorikseni juureen samalla kun kaksi sormeani ha- keutuivat ylemm{s ja kosketuksiin herk{n, sis{isen kohdan kanssa, jon- ka tuntevat vain harvat onnekkaat naiset. Ryhdyin runkkaamaan innok- kaasti Claran p{{tt{v{isen vitun nielaistessa Starnsin kyrv{n. Saatuaan sen kokonaan sis{{ns{ Clara muuttui t{ysin hurjaksi unkari- laiseksi husaariksi, joka laukkasi kohtit{ytt{ vauhtia kohti m{{r{n- p{{t{{n. -- Oh. herra! -- Nussi, Clara pikkuiseni... nussi! Starns kannusti ja ryhtyi puris- telemaan molemmin k{sin h{nen rintojaan. -- Oh, {lk{{ puhuko tuollaisia! Claran lantio pumppasi yl|s alas kuin nerokkaan koneiston k{ytt{m{n{. Min{ runkkasin yh{ kiivaammin kuunnellen kuinka naisellinen perseliha litsahteli miehist{ reisilihaa vasten. Otin k{ytt||ni toisenkin k{teni ja muodostin sen kolmesta sormesta kyrv{n, jolla ryhdyin nussimaan su- pistelevaa pilluani. Se oli taivaallista! Katseeni oli liimautunut ho- vimestarin j{m{kk{{n kyrp{{n, joka sujahteli litisten sis{{n ja ulos keitti|piian innokkaassa vitussa. Tyt|n maidonvalkeat pakarat supiste- livat rajusti. -- Oh, herra, mit{ te teette minulle? -- Min{ en tee mit{{n, Clara, Starns sanoi {{ni kire{n{ intohimosta. -- Min{h{n vain makaan t{ss{. -- Oh, herra! -- Nussi minua, tytt| rakas! -- Min{ laukean! -- Nussi! Nussi! Ota kyrp{ni koko pituudelta! Runkkaa sit{ pillullasi! -- Ah, herra Starns. -- Nussi! Vittu! Kyrp{! Perseenreik{! -- Oh, herra! -- Nussi, Clara! -- Min{ laukean! -- Min{ ruiskin sis{{si! Tunne se! Ota se kaikki! Clara kiihdytti pompahtelunsa Starnsin lantiolla sellaiseen vauhtiin, ett{ minun oli vaikea n{hd{ milloin h{n oli kohottautumassa ja milloin pudottautumassa alas. Samalla h{n viskasi p{{ns{ taaksep{in ja alkoi huutaa suoraa huutoa, mihin Starnskin pian yhtyi m|lin{ll{{n. Sitten Clara lys{hti velttona Starnsin p{{lle kummankin vartalon nytk{hdel- less{ holtittomasti. Lopulta he rauhoittuivat. Juuri silloin riehakas masturbationi tuotti tulokseksi orgasmin. Huokailin ja kirahtelin {{neen lauetessani. Jonkin ajan p{{st{ avasin silm{ni. Velton keitti|piian alla makaava Starns tuijotti suoraan kohti tirkistysreik{{ni. Oliko h{n kuullut mi- nut? Tai mik{ pahempaa -- oliko h{n n{hnyt tirkist{v{n silm{ni? Yh{ {skeisen kokemuksen kiihkosta laukkaava syd{meni pys{hteli pelokkaas- ti. Hetken verran kuvittelin, ett{ h{n voisi kuulla sen jyskytyksen. Pakottauduin rauhoittumaan. Tirkistysaukkoa oli mahdoton n{hd{ pime{n keitti|n toisessa p{{ss{. Starns vain reagoi odottamattomaan mete- liin... intohimonsa huipulla olevan naisen {{nn{hdyksiin. Mutta miksi h{n sitten edelleen tuijotti suoraan kohti tirkistysreik{{ni? Miksi h{nen silm{ns{ katsoivat suoraan silm{{ni vaikkei h{n mitenk{{n voinut n{hd{ sit{? Saattoiko h{n tiet{{ salaisista k{yt{vist{? Ter{st{ydyin ja valmistauduin pakenemaan mik{li h{n l{hestyisi sein{{. Clara veti h{nen huomionsa puoleensa nousemalla istumaan h{nen rinta- keh{lleen. -- Minua niin h{vett{{, herra Starns... te varmaan pi- d{tte minua kauheana tytt|n{. Mutta olkaa kiltti {lk{{k{ kertoko ke- nellek{{n. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mit{{n t{llaista ja mi- n{... Herra Starns nousi {kisti ja nosti Claran jalkeille. H{n l{im{ytti tytt|{ takapuolelle. -- Painu s{nkyysi ja min{ teen samoin eik{ ku- kaan tule tiet{m{{n t{st{ mit{{n. -- Sanotteko te sanan puolestani rouva Henrylle kuten te lupasitte? -- Kyll{. -- Ent{ jos, tytt| sanoi, -- min{ odotan lasta? -- Se olisi varsin typer{{ taholtasi, tytt| kulta. -- Voimmeko me tehd{ sen uudestaan? -- Ehk{. -- Koska? -- Hyv{{ y|t{, Clara. -- Hyv{{ y|t{, herra. Tytt| l{hti vastahakoisesti miehen luota kohti kynttil{nvalon rajan takaista pimeytt{. H{n k{{ntyi kerran aikoen sa- noa jotakin, mutta muutti sitten mielens{ ja katosi huoltok{yt{v{{n. Herra Starns p{{sti helpotuksen huokauksen ja poistui keitti|st{ vil- kaistuaan kerran tirkistysaukkoni suuntaan. Koska ep{ilin h{nen j{{neen johonkin n{kym{tt|miin tarkkailemaan odo- tin melkein puoli tuntia ennen kuin uskaltauduin varovaisesti keit- ti||n kivisein{ss{ olevan saranoidun luukun kautta. Neiti MacDillin auttamiseksi laatimani suunnitelma vaati kahta ainet- ta, joita saattoi l|yty{ ainoastaan pohjakerroksesta. L|ysin niist{ toista, alunapuuteria, yhdest{ ruokakomeroista. Sit{ oli useimmissa suurtalouksissa varalla k{ytett{v{ksi hy|nteisansoihin tai liiman val- mistukseen tai v{rinkiinnitysaineena. Taannoinen hyv{ntekij{ni, madam Kooshay, k{ytti alunaa sekoitettuna munanvalkuaiseen, puuteriksi murs- kattuun munankuoreen, booraksiin, unikonsiemeniin ja veteen kosmeetti- sena naamiona). Mutta sille oli viel{ yksi k{ytt|tarkoitus, ja sit{ min{ ajattelin. Toisen tarpeeni riitti tyydytt{m{{n kylm{huoneessa roikkuvan ruhon kyljest{ otettu pieni m{{ra verta. Mutta ensin minun oli pakko palata salak{yt{v{{ pitkin Fibbitien makuuhuoneeseen . Menin sis{{n puupaneloituun sein{{n ovelasti k{tketyst{ luukusta. Sir Harry ja Lady Doris kuorsasivat ep{vireisen{ duettona, jota l{sn{oloni ei h{irinnyt lainkaan. Ainoa tarkoitukseni oli hankkia parfyymipullo. Otin sellaisen Lady Doriksen pukeutumisp|yd{n suuresta kokoelmasta. Palasin alakertaan miss{ korvasin parfyymin noin kahdella senttilit- ralla lehm{nverta. Aamun sarastaessa olin j{lleen omassa huoneessani voimantunnosta huu- mautuneena. Olin aave, joka kykeni liikkumaan vapaasti t{ysin salassa, n{kem{{n tulematta n{htyksi, menem{{n -- ja poistumaan -mihin tahansa kahdeksastatoista huoneesta ilman ett{ kenell{k{{n olisi aavistusta- kaan siit{, ett{ olin poistunut omastani. Yksik{{n vakoilija ei voisi toivoa enemp{{. Her{sin joskus iltap{iv{ll{. YHDEKS[N Soixante-neuf: nyt tosiaankin on olemassa maaginen, mystinen numero! (Lily Langtree) Her{sin juuri ajoissa liitty{kseni vasta saapuneitten vieraiden seu- raan lounaalle. Heid{n joukossaan istui herrasmies, jonka kanssa olin viett{nyt Lontoossa melkein kaksi vuotta aikaisemmin aika herkullisen illan. Saapuessani paikalle h{n nousi muiden herrasmiesten tavoin sei- somaan otsa h{mmentyneiss{ rypyiss{. Ilme muuttui pian ilahtuneeksi tunnistushymyksi . -- Hitto, seh{n on Jenny! -- Herra Stubbs, min{ sanoin. -- Mik{ ihana yll{tys! H{n tarttui k{teeni leve{sti hymyillen. -- Kuinka ihmeellist{! Si- nusta on tullut nainen sen j{lkeen kun viimeksi tapasimme. -- Se on ainakin osittain teid{n ansiotanne, rakas herra Stubbs. -- Rakas Jenny, sin{ imartelet minua. H{n suuteli k{tt{ni. -- Ja la- dykin sinusta on tullut siin{ ohessa, h{n sanoi hiljaa ja iski silm{{. H{n tarkoitti tietenkin yl{luokan aksenttiani jonka olin omaksunut ta- paamisemme j{lkeen. Sanoin vastaten h{nen hymyyns{: -- Sekin on to- diste koulutuksen hy|dyllisyydest{, ja sit{ taas tarjosi minulle er{s toinen yst{v{llinen herrasmies. Herra Stubbs k{{ntyi esittelem{{n minut muille y|vieraille. Ensimm{i- nen heist{ oli Babette Chartreuse. Ihmeiden ihme! Mik{{n h{ness{ ei muistuttanut Bettinasta! Jopa istuessaankin h{n n{ytti pitemm{lt{ ja jotenkin hoikemmalta kuin edelt{j{ns{. Olen aina tiedostanut hyv{n asennon merkityksen. H{nen sointuva ranskalainen aksenttinsa oli t{y- dellinen. Mademoiselle Chartreusen vieress{ istui tri Josef Hochenbusch. H{n oli j{ttil{inen mieheksi, yht{ vaikuttava leveydelt{{n kuin pituudeltaan- kin. Keski-ik{inen l{{k{ri kohosi l{hes kahden metrin korkeuteen ja h{nen hartiansa olisivat sopineet paremmin h{r{lle kuin ihmisolennol- le. Ensi silm{yksell{ h{n n{ytti koostuvan l{skist{, mutta kuten tulin my|hemmin havaitsemaan, h{nen tummien vaatekappaleittensa alle k{tkey- tyv{ mahtava ruho k{sitti p{{asiassa vahvoja lihaksia. Mielest{ni h{n n{ytti l{{k{riksi varsin ep{tavalliselta. Kokemukseni perusteella l{{- k{rit olivat kaikki olleet parrakkaita, kaljuuntuvia, vantteria ja pyylevi{. Tri Hochenbusch ei ollut mit{{n n{ist{. H{nell{ oli monokke- li, t{ytel{inen, harmaatukkainen p{{ ja, ruhostaan huolimatta, muodol- linen ja j{ykk{ k{yt|s. Vaikka kokemukseni sellaisista asioista siihen aikaan oli jokseenkin rajallinen, tuo hyv{ tohtori tuntui k{yt|ksens{ ja olemuksensa perusteella minusta enemm{n preussilaiselta kuin sveit- sil{iselt{, enemm{n sotilaalliselta kuin l{{ketieteelliselt{. Tri Hochenbuschin tarttuessa k{teeni en voinut olla kuvittelematta milt{ h{nen massiivinen ruhonsa n{ytt{isi maatessaan naisen p{{ll{. Nainen hukkuisi taatusti kokonaan valtavan lihavuoren alle ja syntyisi mielikuva mursusta parittelemassa ilman partneria. Seurueeseemme kuu- lui viel{ yksi ulkomaalainen: herra Samuel Smith, komea amerikkalainen joka n{ytti hoikalta ja tyylikk{{lt{ jalavalta tri Hochenbuschin mas- siivisen tammen rinnalla. H{nen tukkansa oli vaaleanruskea, melkein vaalea ja vieh{tt{v{n p|rr|inen kuten koko h{nen olemuksensa. Istuutuessani paikalleni pitk{n p|yd{n {{reen Lady Doris k{{ntyi sano- maan minulle: -- Sinun t{ytyy kertoa meille kaikki aiemmasta suhtees- tasi herra Stubbsiin. Se v{h{ mink{ kuulin kuulosti vastustamattoman herkulliselta. -- Aivan niin, neiti Everleigh, mademoiselle Chartreuse sanoi, -kertokaa ihmeess{. Min{ punastuin. -- Katson sen olevan herra Stubbsin etuoikeus. -- Se tuskin sopii lounasp|yd{n puheenaiheeksi, herra Stubbs sanoi. -- Siin{ tapauksessa me keskustelemme siit{ p{iv{llisell{, lady Doris sanoi. -- Kuulostaa suurenmoisen riettaalta, rouva Carnaby sanoi tuijottaen viinilasinsa yli ensin herra Stubbsia ja sitten minua. -- Mutta on ehk{ parempi antaa sen odottaa kunnes olemme tutustuneet toisiimme pa- remmin. Hymyilin h{nelle kiitollisesti. Muu osa p|yt{puheestamme oli jonnin- joutavaa l|rp|ttely{. Herra Smith istui vasemmalla puolellani ja sel- viytyi suurimmasta osasta ateriaa yhdell{ k{dell{ toisen edetess{ so- pan ja j{lkiruoan v{lill{ polveltani reiteni sis{pinnalle. Olin ai- keissa poistua p|yd{st{, kun muistin Walesin prinssin maininnan ame- rikkalaisesta yhtym{st{. Minulle v{l{hti, ett{ herra Smithkin saattoi olla toimittamassa osakekirjoja. Peli oli totisesti k{ynniss{! P{{tin j{{d{ viel{ hetkeksi, juuri tarpeeksi pitk{ksi aikaa jotta h{n sai viety{ loppuun salaisen tutkimuksensa. Sitten nousin p|yd{st{ luoden merkitsev{n katseen Deborahiin. H{n ny|kk{si. Viisi minuuttia my|hemmin h{n koputti heng{styneen{ makuu- huoneeni oveen. -- Alunaa, sanoin h{nelle ojentaen pienen kirjekuoren. -- K{sitt{{k- seni paras tapa on liuottaa se l{mpim{{n veteen ja k{ytt{{ se suihkee- na. -- Miten se toimii? h{n kysyi hermostuneesti. -- Se tekee sinut tiukaksi, niin kuin neitsyt, joka sinun tulisi olla. -- Taivas... -- Mutta sinun on k{ytett{v{ se noin tuntia ennen varsinaista tapahtu- maa. -- Kaikkiko? -- Kyll{. Mit{ enemm{n, sen parempi. Sinun pit{{ panna se veijari te- kem{{n ty|t{ nautintonsa eteen. -- Sattuuko se? -- Luultavasti. -- No, niinh{n sen kai oletetaankin. -- Ja t{m{, sanoin ojentaen h{nelle parfyymipullon, -- sis{lt{{ pie- nen m{{r{n verta -- {l{ pelk{{, se on naudanverta. Sinun pit{{ piilot- taa se johonkin mist{ saat sen helposti k{siisi. J{lkeenp{in, kun h{n tasaa hengityst{{n, pirskottelet sen lakanoille. Miehet rakastavat mulkoilla todisteita miehuudestaan. -- Oh, Jenny, sin{ olet ihme! -- Muista, ei enemp{{ kuin tunti, enint{{n kaksi. Tartuin h{nt{ k{des- t{. -- Ajattele olevasi viaton morsian. [l{k{ tavaan t{hden osoita sen enemp{{ tiet{myst{ kuin hy|kk{{vyytt{k{{n. -- Mutta kuinka min{ sitten saan h{net tulemaan luokseni sen rajoite- tun ajan sis{ll{? -- Min{ hoidan sen, sanoin. -- Sanotaan kello nelj{lt{ t{n{{n ilta- p{iv{ll{ sinun huoneessasi. -- Oh, Jenny, pystyn tuskin odottamaan! H{n kietaisi k{tens{ ymp{ril- leni. -- Kuinka ihana tapa viett{{ teeaika... min{ olen vuoteella h{nen aukaistessaan oven... olen alasti... ja sitten... -- Ei, Deborah, min{ sanoin. -- Neitsyet eiv{t ole alasti. Sinun on oltava t{ysiss{ pukeissa -- kainona -- ja sen j{lkeen kun sin{ l{mpe- net h{nen suudelmistaan sinun on annettava h{nen riisua itsesi. -- Kyll{, se kuulostaa niin romanttiselta! -- Kunhan muistat j{tt{{ pois liivisi ja korsettisi, miehill{ ei riit{ k{rsiv{llisyytt{ moisille esteille ja he saattavat tuhertaa niiden avaamisessa ikuisuuden. * * * L|ysin Noel Fibbitin lojumasta sohvalta aamuhuoneesta. H{n kohotti synke{t kasvonsa Punch-lehdest{ minuun. Tartuin h{nen k{teens{ ja is- tahdin sohvan reunalle. -- Kello nelj{lt{, sanoin. -- Mit{ silloin tapahtuu? -- Paratiisi. -- Anteeksi mutta en... -- Sinun on oltava h{nen ovellaan. Koputa hiljaa. -- Sin{ tarkoitat neiti MacDillin... siis Deborahin? H{n kohottautui istumaan kasvot s{teillen. -- Neitsyesi odottaa sinua. -- Oh, Jenny! Kiitos! -- Sinun on oltava hell{ h{nelle -- hyvin hell{, Noel. -- Sit{ tulen olemaan, varmasti. H{n nousi kiihtyneen{ seisomaan ja katsoi taskukelloonsa. -- Sin{ olet ihme! Kuinka voin koskaan korva- ta t{m{n sinulle? -- Keksin varmasti jotakin. -- Ensimm{inen neitsyeni! Is{ tulee olemaan ylpe{ minusta! -- Tulee olemaan sinun teht{v{si riisua h{net... opettaa h{nt{. -- Voi Luoja, kello on vasta puoli kolme -- puolitoista tuntia odotta- mista! -- Etk{ saa kiirehti{ asioita, min{ sanoin. -- Pid{ mieless{si, et- tei h{n ole koskaan aikaisemmin ollut miehen kanssa. -- Kyll{, kyll{, tietenkin. Voi t{t{ onnenp{iv{{! Is{ tulee olemaan ylpe{ minusta! Itseasiassa, min{ mietin, kaikki toimenpiteet olivat turhia. Olisimme todenn{k|isesti p{rj{nneet ilman alunaa ja vertakin: nuori Noel olisi tuskin havainnut eroa. Minua odotti j{lleen yksi vierailu salak{yt{viin. Se perustui arvauk- seen, joka oikeaksi osoittautuessaan saisi minut heti per{{n poistu- maan Fanshawe Housesta.Jos l|yt{isin etsim{ni, menisin talliin, satu- loisin itselleni hevosen ja ratsastaisin salaa kyl{{n, miss{ odottai- sin seuraavaa Lontooseen menev{{ junaa. (Jokainen sep{n tyt{r osasi satuloida hevosen). Mutta kerrotaanpa asiat oikeassa j{rjestyksess{. Oli ehdottoman t{r- ke{{, ett{ paikantaisin huoneet, joihin sveitsil{inen tohtori Hochen- busch ja amerikkalainen herra Smith olivat sin{ aamuna asettuneet. Me- nin labyrinttiin sin{ iltap{iv{n{ kello 2.45. Kuudessa niist{ yhdest{toista makuuhuoneesta, joihin minulla oli sa- lainen sis{{np{{sy (omani mukaanluettuna) oli jo entuudestaan asukas. Tarkistettavaksi j{i siis viisi. N{ist{ ensimm{inen oli edelleen tyh- j{. Kolmekymment{ yardia edemp{n{ tulin toiselle aikaisemmin asukkaat- tomalle huoneelle. Se toimi nyt ilmeisesti 'uuden' vieraan, mademoi- selle Babette Chartreusen makuuhuoneena. Kurkistaessani tirkistysaukosta huomasin ilokseni. ett{ 'mademoiselle' viihdytti vuoteessaan vanhaa yst{v{{ni herra Stubbsia. H{n makasi alastomana vuoteessa jalat harallaan ja pystyss{ kuin kaksi muodokasta lipputankoa. Herra Stubbs oli niiden v{liss{ k{sivarsiinsa tukeutunee- na. H{nen lihaksikas perseens{ pumppasi vimmatusti. Se oli totisesti hekumallinen n{ky! Huomasin reagoivani kiihottumalla, enk{ pelk{st{{n n{kyyn vaan my|s intohimon {{niin -- vingahduksiin, uikutuksiin, l{{h{tykseen, voihkaisuihin ja mielihyv{n murahduksiin, kiihke{n panemisen rytmikk{{seen litin{{n! K{teni etsiytyi kuin omasta halustaan hameeni alle ja her{{v{n pilluni alastomaan kosteuteen. Mutta sitten yht{kki{ ryhdist{ydyin muistaessani ettei nyt ollut oikea aika riettaisiin huvituksiin. Himoni soti hetken tahtoani vastaan. Mutta ter{stin itseni torjumaan hekuman houkutuksen. Britannia oli t{rke{mpi! Teht{v{ odotti ja minun oli k{yt{v{ k{siksi siihen. L{hdin hieman vastahakoisesti k{yt{v{{ eteenp{in, laskeuduin tikkaat ja kuljin taas muutaman jaardin eteenp{in kunnes lopulta tulin huo- neelle, joka oli ollut tyhj{ edellisen{ p{iv{n{. Nyt saatoin kuitenkin n{hd{ ett{ siell{ oli asukas. L{hes koko per{nurkan t{ytti suuri mat- ka-arkku ja siell{ t{{ll{ lojui miehelle kuuluvia tavaroita. Menin sis{{n per{sein{{n rakennetusta salaluukusta. Tuolin selk{nojan yli oli viskattu samettinen tupakkatakki. Sen sis{puolella olevassa lapussa luki: WANMAKER AND COMPANY, PHILADELPHIA. Olin ep{ilem{tt{ amerikkalaisen herra Samuel Smithin makuuhuoneessa. Ryhdyin tutkimaan matka-arkkua ja l|ysin j{rkytyksekseni pistoolin alushousupinon alta. Vaikka tuo ruma esine ei ollutkaan vierailuni syy, tunsin voimakasta joskin selitt{m{t|nt{ halua varastaa sen. Tutkin kaikki mahdolliset k{tk|paikat tuolien alustat, patjat, vuoteen ja matot, kirjojen v{lit... kaiken, mutta turhaan. Olin jo my|nt{m{i- sill{ni tappioni kun katseeni osui y|p|yd{ll{ olevaan nahkaiseen asia- kirjasalkkuun. Tietenkin! min{ ajattelin. Ei h{n osannut ep{ill{, ett{ t{{ll{ voisi olla varkaita. Miksi h{n olisi yritt{nyt piilottaa sen? Avasin k{rsim{tt|m{sti soljen ja k{{nsin l{p{n auki. Sis{lle oli tun- gettu paksu paperinippu. Kukin paperi oli koristeellinen, ilmeisesti k{sin kaiverretuilla laatoilla painettu asiakirja. l00 Osaketta -Sue- zin kanavayhti|. Heureka! Ne olivat olleet t{ysin n{kyviss{ minun etsiess{ni erilaisis- ta piilopaikoista! Nyt oli en{{ l|ydett{v{ tri Hochenbuschin Sveitsis- t{ tuomat osakkeet. Otin osakkeet laukusta. Sitten otin Lontoon Timesin ja taittelin sen niin ett{ siit{ muodostuisi osakekirjanipun kokoinen pullistuma. Aset- telin sen huolellisesti salkkuun, suljin salkun ja asetin sen p|yd{lle mist{ olin sen l|yt{nyt. Ollessani l{hd|ss{ muistin matka-arkussa olevan pistoolin. Kiiruhdin arkulle -- itsek{{n ymm{rt{m{tt{ miksi --ja k{{rin kamalan kapineen herra Smithin alushousuihin. Sitten poistuin pistooli ja osakekirjat mukanani herra Smithin makuuhuoneesta samasta ovelasta salaluukusta mist{ olin sinne tullutkin. Salak{yt{v{{n p{{sty{ni huomasin tri Hochenbuschin asuvan heti seuraa- vassa huoneessa. Aukosta tirkist{ess{ni havaitsin ison miehen olevan oudossa puuhassa. H{n makasi alastomana sel{ll{{n lattialla. H{n pun- nersi itsens{ koskettamaan sormilla varpaitaan ja laskeutui sitten taas sel{lleen noustakseen heti per{{n j{lleen koskettamaan varpai- taan. H{n toisti rituaalin yh{ uudestaan ja uudestaan. Vaikka yritin kuinka, en pystynyt keksim{{n mit{{n j{rke{ moisessa rasittavassa ja hy|dytt|m{ss{ ponnistelussa. Saattoiko se olla jokin masturbaation ek- soottinen muoto? Minulta vei vain hetken tajuta, ettei niin ollut asia, sill{ h{nen komea joskin vetel{ peniksens{ lojui ilmeisen kiin- nostumattomana is{nt{ns{ oudoista pinnistelyist{. Tri Hochenbusch kuului laskevan {{neen joka kerta kun h{n kosketti sormillaan varpaitaan. Katsellessani kasvavan k{rsim{tt|myyden vallas- sa h{n jatkoi mielet|nt{ punnerteluaan viel{ joitakin minuutteja. Sit- ten h{n kier{hti vatsalleen ja ryhtyi uudenlaiseen pinnistelyyn. K{- siens{ ja varpaittensa varaan tukeutuen h{n laski vartaloaan kunnes h{nen leukansa kosketti lattiaa. Sitten h{n suoristi k{sivartensa ko- hottaen ruhonsa aikaisempaan asemaan toistaakseen j{lleen prosessin. H{n liikkui alas ja yl|s yht{ mittaa koskettaen joka kerta ainoastaan leuallaan lattiaan. Vaikka h{nen peniksens{ pysyi pehme{n{, h{nen li- haksensa eiv{t pysyneet. H{nen k{sivartensa, vatsansa, olkap{{ns{ ja s{{rens{ pullistelivat mahtavasti. Saattoiko olla niin, min{ j{rkeilin, ett{ t{m{ ep{tavallinen puuha oli suunniteltu pienent{m{{n noiden ylisuurten ( ja ehk{ k|mpel|iden?) li- hasten kokoa rasittamalla ne kuoliaaksi? Viimein tri Hochenbusch lopetti puuhansa ja nousi seisomaan. H{nen pu- keutuessaan annoin katseeni kiert{{ huoneessa. Ja siell{, suuren li- paston p{{ll{ olivat osakkeet! Teht{v{ni olisi pian saatettu loppuun! Odottaisin kunnes h{n menisi ulos. Sen j{lkeen h{nen osakeosuutensa olisi minun. Suezin kanava oli- si turvattu imperiumille! Ennen kuin kukaan Fanshawe Housessa havait- sisi osakkeiden puuttumista min{ olisin Lontoossa luovuttamassa niit{ Walesin prinssille! Oikullinen kohtalo p{{tti toisin. Katselin kuinka nyt t{ysiss{ pukeis- sa oleva tri Hochenbusch k{{ri osakenipun rullalle ja sitoi sen sini- sell{ silkkinauhalla. Sitten h{n poistui yll{tt{en huoneesta osakerul- la k{dess{{n. Tuijotin hetken typertyneen{ tyhj{{n makuuhuoneeseen. Hengitin syv{{n ja yritin rauhoittua ajattelemaan selke{sti. Minulla oli hallussani puolet osakkeista. Tulisiko minulle toista tilaisuutta saada k{siini toinen puoli? H{tk{hdin tajutessani, ett{ tohtori oli ehk{ parhaillaan matkalla antamaan ne Sir Harrylle. Mik{li herra Smith olisi tekem{ss{ samoin omille osakkeilleen, peli olisi ohi. Taatusti joku -- mit{ todenn{k|isimmin Sir Harry -- avaisi salkun tarkistaak- seen sis{ll|n. Lontoon Times olisi minun tuhoni! Minun oli pakko kiiruhtaa takaisin herra Smithin huoneeseen viem{{n h{nen osakkeensa takaisin! Sen j{lkeen voisin odottaa otollisempaa hetke{ ottaa ne uudestaan haltuuni tohtorin osakekirjojen kera. Kaikki tai ei mit{{n! Rynt{sin labyrintin l{pi. Painoin syd{n jyskytt{en silm{ni herra Smit- hin tirkistysaukolle. Pelko kouraisi kuin olisin {kki{ uponnut j{iseen veteen! Salkku oli poissa! Kiiruhdin Fibbitien makuuhuoneelle ja havaitsin sen tyhj{ksi. Sen j{l- keen siirryin nopeasti ja heng{styneen{ pohjakerroksen ty|huoneeseen aukeavalle tirkistysaukolle. Kolme miest{ oli siell{. Herra Smith ja tri Hochenbusch istuivat kor- keaselk{isiss{ nahkanojatuoleissa. Katsellessani Sir Harry sytytti heid{n sikarinsa ja istahti sitten kirjoitusp|yd{n taakse ryhtyen sy- tytt{m{{n omaansa. Syd{meni j{tti ly|nnin v{liin. Keskell{ samaa kirjoitusp|yt{{, jonka {{ress{ ty|skentelin p{ivitt{in Sir Harryn muistelmien parissa, olivat tri Hochenbuschin osakekirjat. Silkkinauhalla sidottu rulla makasi herra Samuel Smithin asiakirjasalkun vieress{... mutta ohuessa ja tyy- likk{{ss{ nahkasalkussa oli sis{ll{ ainoastaan vanha sanomalehti! Osa- kekirjat olivat minulla. Puristin niit{ parhaillaankin hermostuneesti k{siss{ni ja yritin kiihke{sti saada ne tahdonvoimallani siirtym{{n takaisin salkkuun! -- Hyv{t herrat, Sir Harry Fibbit sanoi, -- teid{n osuutenne t{ss{ mit{ hankalimmassa liiketoimessa on loppuun suoritettu. J{ljell{ on en{{ maksun suorittaminen hyvin tehdyst{ ty|st{. -- Kuinka te ehdotatte sen hoidettavaksi? sanoi komea Sam Smith puhal- taen eteens{ sinisen savupilven. -- Pankkiirini, herra Stubbs, j{rjest{{ rahojen siirron miss{ tahansa haluamassanne valuutassa valitsemaanne pankkiin. Minun on lis{tt{v{, ett{ h{nei tied{ mit{{n meid{n pienest{ pelist{mme tai Suezin osak- keista. Niin tulee olla tulevaisuudessakin. Sir Harry laski k{tens{ osakekirjarullalle. -- Herra Stubbsin rooli on laillisen pankkii- rin, ei muuta. -- Tuosta voisi kai p{{tell{, tri Hochenbusch sanoi, -- ett{ h{n on is{nmaallinen ja lojaali englantilainen? -- Kyll{, Sir Harry sanoi happamasti. -- Kuten min{kin. Minulla on siit{ todisteena Afganistanista saamani arpi. Mit{ arpia teill{ on, tohtori? -- Ei mit{{n, Sir Harry. Sellaista k{sitett{ kuin is{nmaallinen sveit- sil{inen ei ole olemassakaan. Sir Harry k{{ntyi katsomaan herra Smithi{. -- Ent{ sinulla, Sam? -- Little Round Gettysburgissa. Minulla on jenkin tekem{ arpi oikeassa perseposkessani. -- Kasvokkain vihollisen kanssa, Sir Harry naurahti ja ryhtyi aukaise- maan silkkinauhaa. -- Minun arpeni on vasemmassa poskessa. Me olem- me saman lajin lintusia. -- Kyyhkysi{ ep{ilem{tt{, Samuel Smith sanoi virnist{en. -- Mit{ maksuun tulee... H{n imaisi voimakkaasti sikaristaan. -- En ole kiinnostunut pankkisiirroista tai vekseleist{ tai mist{{n sellaisesta. K{teinen on minun heini{ni. -- Kuten vain haluat, Sam. -- Sterling puntia. Min{ pid{n pienest{ maastasi. Ajattelin j{{d{ t{n- ne joksikin aikaa. -- Salli siis minun toivottaa sinut tervetulleeksi pyh{lle saarellem- me. Katselin kuinka Sir Harry irrotti sikaria hampaittensa v{liss{ puris- taen sinisen nauhan, levitti osakekirjat litteiksi ja ryhtyi laske- maan. Seuraavaksi olisi tietenkin vuorossa herra Smithin salkku. Ep{i- lisik| h{n minua? Mutta eih{n siihen ollut mit{{n aihetta... ellei sitten... h{nen poikansa Noel Fibbit olisi pakotettu kertomaan h{nelle salaisista k{yt{vist{ ja siit{ ett{ min{ tiesin niist{! Sir Harry n{ytti tyytyv{iselt{ laskutoimitukseen, rullasi osakekirjat uudelleen ja sitoi ne nauhalla. -- Kaikki on t{ss{, h{n sanoi. -Hyvin tehty, tohtori. Tri Hochenbusch ny|kk{si. Sitten Sir Harry tarttui salkkuun. H{nen avatessaan solkea tajusin, ett{ minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiiruhtaa Lontooseen herra Smithin osakekirjat mukanani. Riitt{i- sik| se? Lakkasin hengitt{m{st{ kun h{n kohotti l{p{n. Se oli totuuden hetki... Ovelta kuului koputus. Sir Harry sulki l{p{n kun herra Stubbs astui huoneeseen. -- Ah, hyv{. Juuri ajoissa, Sir Harry sanoi. -- Nyt me voimme k{yd{ asiaan. H{n pani soljen kiinni ja min{ aloin taas hengitt{{. Sir Harry ei selv{stik{{n halunnut pankkiirinsa n{kev{n salkun sis{l- t|{. Ehk{ minulle tarjoutuisi toinen tilaisuus. -- Ota sikari. Herra Stubbs otti sikarin kirjoitusp|yd{ll{ olevasta laatikosta. H{n py|ritteli sit{ sormissaan, leikkasi sen p{{n ja istahti sitten yhteen pienist{ nojatuoleista. -- No niin, mit{ voin tehd{ hyv{ksenne, hy- v{t herrat? h{n kysyi. -- Vain pienen rahojen siirron, Sir Harry sanoi salkku yh{ k{siss{{n. -- Pelk{st{{n yksinkertaisen pankkisiirron ja tietyn k{teissumman mak- samisen erikoistililt{. Herra Stubbs sytytti sikarinsa ja lis{si oman savuntuprahduksensa yleiseen sumeuteen. H{n otti rintataskustaan pienen muistikirjan. -- Viisituhatta dollaria kummallekin n{ist{ herrasmiehist{, Sir Harry sanoi kohottautuen kirjoitusp|yt{ns{ takaa. -- Tilinumero kaksi-nolla-seitsem{n, tri Hochenbusch sanoi. -- Hei- neman Bank, Zurich. Herra Stubbsin kirjoittaessa yl|s tietoja katselin kuinka Sir Harry k{veli huoneen poikki salkku k{dess{{n ja nauhalla sidottu osakekirja- rulla kainalossaan. H{n tarttui sein{ll{ roikkuvaan pieneen |ljymaa- laukseen sen alaosasta ja ty|nsi sit{ yl|sp{in jolloin sen alla pal- jastui pieni sein{{n upotettu kassakaappi. Seurasin silm{ tarkkana kun h{n py|ritteli valitsinta. Vasemmalle... kuusitoista; oikealle... nel- j{; vasemmalle... kymmenen... Sir Harry k{{ntyi lis{t{kseen jotakin keskusteluun. Kun h{n k{{ntyi takaisin h{nen vartalonsa oli minun ja kassakaapin v{liss{. Hetken p{{st{ se oli auki. Minulta oli j{{nyt nelj{s numero n{kem{tt{! Ei se mit{{n, min{ ajattelin. Aikaahan siin{ menisi, mutta koska tie- sin kolme ensimm{ist{ numeroa, yritys ja erehdys -menetelm{ paljastai- si kyll{ nelj{nnen. Herra Stubbs oli sanomassa:-- ... sitten, jos te tulisitte yst{v{llisesti Barclay'sille tiistaina noin yhdentoista maissa, herra Smith, niin min{ luovutan teille setelit. -- Voit kutsua minua Samiksi. -- No, siin{ tapauksessa me voimme my|s lounastaa yhdess{, herra Stubbs sanoi. -- Nyt kun olemme hoitaneet loppuun liikeasiat, Sir Harry sanoi syd{- mellisesti, -- niin mit{p{ jos me kaikki viett{isimme jonkin aikaa liikunnan parissa? -- Loistava ehdotus, tri Hochenbusch sanoi. Katselin kun he poistuivat huoneesta. Harkitsin silm{ yh{ aukolla men- n{ huoneeseen ja k{yd{ k{siksi kassakaappiin. Mutta minulta vei vain hetken tajuta, ett{ sellainen askel olisi ollut tyhm{nrohkea. T{h{n aikaan p{iv{st{ huoneeseen saattoi tulla kuka tahansa. Olisi paljon turvallisempaa tehd{ se my|h{{n y|ll{ kun oli vain hyvin pieni mahdol- lisuus ett{ joku tulisi keskeytt{m{{n. K{{nnyin tirkistysaukolta pi- meyteen. Kynttil{ni oli kulunut loppuun. Nojasin selk{ni sein{{n sula- tellen juuri n{kem{{ni ja yritt{en samalla ratkaista uutta ongelmaa. Olisi vaarallista yritt{{ palata pimeit{ k{yt{vi{ pitkin huoneeseeni. Minun olisi poistuttava k{yt{v{lt{ jossain muualla. Mutta ent{ jos mi- nut n{ht{isiin osakekirjat k{dess{ni? Muutaman jaardin p{{ss{ k{yt{v{n varrella oli aamuhuoneeseen johtava salaluukku. Kurkistin sen tirkistysaukosta. Huoneessa ei ollut ket{{n. Hetken p{{st{ tulin huoneeseen sein{paneeliin syntyneest{ aukosta. Pa- nin osakekirjat p|yd{lt{ l|yt{m{ni Munchester Guardianin sis{{n. Sit- ten poistuin aamuhuoneesta viattoman n{k|isen{ ja l{hdin yl{kertaan. KYMMENEN Naisen pakarat viestitt{v{t rakkauden uurastuksen tuloksista paremmin kuin mik{{n muu h{nen ruumiinosistaan. Intohimon kiihkossa nuo ihas- tuttavat, kimmoisat puolipallot t{risev{t, v{{ntelehtiv{t, aaltoile- vat, vavahtelevat, nytk{htelev{t, kiristelev{t, sykkiv{t, tykytt{v{t, kiemurtelevat ja hytkyv{t. Jokainen erillinen hekumallinen liikahdus viestii tiet{v{isen ja tarkkaavaisen rakastajan herkkiin k{mmeniin kiihotuksen kulloisenkin asteen. Se on rakkauden kielt{, jota tulisi jokaisen suureksi rakastajaksi halajavan miehen opiskella. (Edgar Allan Poe) -- Kutsu minua Roseksi, rouva Carnaby sanoi. -- Ja min{ kutsun sinua Jennyksi -- se on niin suloinen nimi. Olin kulkenut h{nen huoneensa ohi matkalla omaani: h{n oli huomannut minut ja kutsunut minut sis{{n madeira-lasilliselle. Istuimme pienell{ sohvalla ikkunan luona ja l|rp|ttelimme. Olin laskenut Manchester Guardianin k{dest{ni h{nen pukeutumisp|yd{lleen. Keskusteltuamme perusteellisesti s{{st{ h{n laski k{tens{ polvelleni ja sanoi hiljaisella, vakavalla {{nell{:-- Minun t{ytyy kiitt{{ sinua ett{ autoit sisarentyt{rt{ni. J{ykistyin ja ny|kk{sin varovaisesti hymyillen. Kuinka h{n saattoi tiet{{ salaisista puuhistani Deborahin kanssa? Teeskentelik| h{n vain yst{v{llist{ alkusoittona raivostuneelle kohtaukselle? mietin hermos- tuneena. -- Min{ en olisi ikin{ tullut ajatelleeksi sit{, h{n sanoi. -- Alu- naa! Kuinka ovelaa. Ja se veripullo oli suorastaan nerokas juttu! H{n oli tosissaan hyv{ntuulinen, siit{ ei voinut erehty{. Tunsin heti rentoutuvani. -- Rouva Carnaby, sanoin. -- Te olette... --- Rose, kultaseni, h{n sanoi. -- Ai niin... Rose, min{ sanoin. -- Olin sanomassa, ett{ sin{ olet mit{ ep{tavallisin esiliina. -- Voitaisiin kai v{itt{{, h{n sanoi naurahtaen, -- ett{ min{ olen paras mahdollinen, ainakin h{nen kannaltaan jonka esiliinana min{ toi- min. -- Totta, min{ sanoin yhtyen h{nen nauruunsa. Rouva Carnaby t{ytti uudestaan lasimme. -- Kymmenen vuotta sitten sisareni Carrie ja h{nen miehens{ -- Deborahin vanhemmat -- kuolivat kun Anglo-Stoxon upposi myrskyss{ Cape Racen edustalla. Joten min{ olen h{nelle hieman enemm{n kuin t{ti ja esiliina; mieheni kuoltua viime vuonna olen ollut Deborahin ainoa holhooja. -- Ja suurenmoinen sellainen, olen varma siit{. -- Min{ tosiaan toivon niin, mutta koska minulla ei ole omia j{lkel{i- sia, niin kokemukseni nuoren naisen kasvatuksesta ovat rajalliset. Mutta sit{ tekee joka tapauksessa parhaansa. Esimerkiksi vasta muuta- mia kuukausia sitten tajusin, ett{ siskontytt|ni oli l{hestym{ss{ ik{{ jossa neitsyydest{ tulee taakka. Koska uskon vakaasti kunnolliseen koulutukseen, erityisesti nuorten naisten kohdalla, niin otin asian huolekseni. Koottuani joukon miehi{ -- tiet{v{iset ja asialleen omis- tautuneet opettajat ovat todellisia harvinaisuuksia -- valitsin ehdok- kaista vanhimman. H{n oli lahjakas runoilija, jossa oli suurta herk- kyytt{, ja ennen kaikkea h{n oli todellinen herrasmies, joka rakasti, ymm{rsi ja kunnioitti naisia. Se vaati taholtani melkoista taivutte- lua, sill{ h{nell{ oli ylev{t periaatteet. Mutta viisikymment{ puntaa ratkaisi asian. -- Loistava valinta. Nuoret neidot ovat harvoin niin onnekkaita. -- Kiitos kultaseni. Se olisi ollut hyv{ kauppa vaikka olisin maksanut kolme kertaa sen summan. H{n oli ihmeellinen opettaja. Mutta sitten Deborah lapsellisuuttaan teki sen valitettavan virheen, ett{ johdatti nuoren Noel Fibbitin uskomaan, ett{ h{n oli yh{ neitsyt. Olin unohta- nut kertoa h{nelle, ett{ neitsyys on asia josta j{rkev{t naiset eiv{t, hyvin harvinaisia tilanteita lukuunottamatta, koskaan valehtele. H{nen sormiensa painallus jalallani voimistui. -- Mutta sinun an- siostasi se ongelma on parhaillaan ratkeamassa siskontytt|ni vuotees- sa. H{n toi kasvonsa muutaman tuuman p{{h{n omistani. -- Voisin suudella sinua kiitollisuudesta. -- Ole hyv{. Se oli yst{v{llinen suudelma, hyvin sisarellinen. Kun huulemme erkani- vat, huomasin h{nen katselevan kysyv{sti silmiini. Suljin omani ja odotin. T{ll{ kertaa h{nen kielens{ tunnusteli hell{sti, etsien vas- tausta. Raotin kainosti huuliani sallien sis{{np{{syn. Hetken p{{st{ olin uppoutunut kiihke{{n kielipeliin. Herk{t sormet hy- v{iliv{t niskaani ja tutkivat korvalehtieni tunneherkk{{ ihoa ja kau- lani sileytt{. Huokaisin antautuvasti ja v{risin odotuksesta viskaten p{{ni taaksep{in kun h{nen pehme{t huulensa ja lipova kielens{ seura- sivat samaa eroottista reitti{. Lopulta h{n nousi ja nosti minutkin jalkeille ranteestani vet{en. H{n piteli lanteistani ja seisoi edess{ni k{sivarren mitan p{{ss{. Tunsin herkullisen l{mm|n ker{{ntyv{n haaroihini. Vilkaisin pikaisesti pukeu- tumisp|yd{lle. Sanomalehti lojui siin{ mihin olin sen laskenut osake- kirjat turvallisesti sis{ll{{n. Kaikki oli hyvin maailmassa. -- Minun on pakko saada n{hd{ sinut alasti, h{n sanoi. -- Kyll{. Ryhdyin ep{r|im{tt{ avaamaan pukuni ylint{ hakasta. -- Ja sin{ saat n{hd{ minut. -- Ah, se tulee olemaan ihanaa. Muutamassa hetkess{ vaatteemme olivat kasoina jaloissamme. Me seisoim- me t{ysin alastomina vastatusten. Rouva Carnaby tarkasteli minua p{{s- t{ varpaisiin silm{t laajentuneina ja huulet raollaan. H{n n{ytti het- ken sanattomalta. -- Kuinka ihana sin{ oletkaan, min{ sanoin. -- Ja sin{, rakas Jenny, h{n sanoi l|yt{en {{nens{. -- olet kaunein nainen jota olen koskaan katsellut. -- Ja sin{ olet herkullinen... -- Ah, siin{ tapauksessa sin{ tulet nauttimaan minun maistelemisesta- ni. . . -- Rintasi ovat niin pulleat, min{ sanoin, -- kuin kyps{t melonit. -- Minulle on kerrottu kauneudestasi, h{n sanoi, -- mutta pystyin tuskin uskomaan sellaisia superlatiiveja. Nyt huomaan, ett{ ne h{din tuskin tekev{t sinulle oikeutta. -- Kuka minusta on puhunut? -- Sir Harry, Lady Doris, herra Aziz, sisarentytt|ni ja se nuorukai- nen, joka sinun ansiostasi on parhaillaan nauttimassa h{nen suosios- taan. He ylittiv{t toinen toisensa ylist{ess{{n eloisuuttasi, erootti- sia lahjojasi, intohimoista omistautumistasi jaetuille nautinnoille ja ennen kaikkea kauneuttasi. Nyt min{kin liityn siihen kuoroon. Olimme sylikk{in huulet ja vartalot yhteen painautuneina. Rose sijoit- ti jalkansa minun jalkojeni v{liin. Painauduin alas sit{ vasten rat- sastaen sill{ hitaasti edestakaisin. -- Me sovimme niin hyvin yhteen, h{n sanoi, -- ja silti ruumiimme ovat niin erilaiset. Sinun on kuin gasellin. -- Lantiosi on niin t{ytel{inen ja leve{ ja turvallinen, min{ sanoin tunkien kutittelevan sormeni h{nen pulleiden pakaroittensa v{liseen kuiluun. Olimme hetkess{ vuoteella. H{n h{ilyi yll{ni nipist{en n{nnini hell{s- ti sormiensa v{liin samalla kun h{n hyv{ili h|yhenen kevyesti varta- loani toisella k{dell{{n. Kiemurtelin kunnes kasvoni olivat aivan h{- nen rintansa alapuolella. H{n tarttui siihen ja ty|nsi sen innokkaa- seen suuhuni. Imin ja vet{ydyin sitten lipomaan vaaleapunaista n{nni- pihaa vikkel{ll{ kielell{ni. H{n huokaisi hyv{ksyv{sti kun me kier{h- dimme kyljellemme. H{nen vapaa k{tens{ ty|ntyi jalkojeni v{list{ pite- lem{{n toista pakaroistani. H{nen ilahduttavan tungetteleva ranteensa painautui pilluani vasten. Aloin py|ritell{ takapuoltani hitaasti la nautiskellen. -- Ah, Jenny, h{n sanoi puristaen aaltoilevaa perseposkeani. -- Si- nun pillusi on her{{m{ss{. Tunnen kuinka mehusi ker{{ntyv{t. -- Ent{ sinun? Ty|nsin k{teni h{nen reisiens{ v{liin. Kyselev{ sormeni tanssahteli ulkoisissa poimuissa naisellisesta kasteesta m{rk{n{. -- Ihanaa, min{ sanoin. -- Sin{h{n ihan ry|ppy{t. -- Ah, Jenny, emmek| me olekin riettaita? Voihkaisin vastauksen nytkyen h{nen rannettaan vasten ja kuljettaen sormeani hell{sti h{nen klitoriksellaan. H{n vavahti ja veti minut yl|s ja kiinni itseens{. Suutelimme pitk{{n ja intohimoisesti hieroen vartaloitamme vastakkain. -- Tekisimmek| kuten ranskalaiset naiset? h{n kuiskasi -- Soixante-neuf? -- Niin...se olisi ihanaa. -- Todella maaginen numero. -- Nerokkain ja eroottisin koko numero- logiassa. Otimme kyseisen asennon niin ett{ min{ olin alla. P{{stin pienen ihas- tuksen kiljaisun, tartuin h{nen pakaroihinsa ja kiskoin h{net alas ja hautasin kasvoni h{nen herkullisen aromaattiseen rakkaudenpes{{ns{. Kiskoin h{nensisemm{t h{pyhuulensa suuhuni ja imeskelin niit{ kuin kermatoffeeta. Samanaikaisesti h{nen suunsa oli samanlaisella riemukkaalla matkalla. H{nen kielens{ pyyhki edes takaisin puutarhassani kunnes sen k{rki lo- pulta tunkeutui supistelevaan aukkooni. P{{st{en intohimoisen pienen kiljaisun h{n tarttui pakaroihini ja veti sykkiv{n alaosani viel{ tiu- kemmin kasvojaan vasten. -- Ime, h{n mutisi pilluuni. -- Ime sit{, Jenny. Rouva Carnabyn pillu levisi kuin eksoottisen kukan ter{lehdet avautuen palvovalle kielelleni. Join h{nt{ v{risten hunajaisesta mausta, vittu- liha vaimensi nautinnon parahdukseni. Tunnustelin h{nen klitoristaan, koettelin sen v{hemm{n herkk{{ yl{osaa, livoin kielell{ni yl|s alas pitkin sen sivuja, kiihotin sit{ yh{ t{ydellisemp{{n erektioon, kohti r{j{ht{v{{ orgasmia. Rose teki samoin osoittaen rietasta kunnioitusta klitorikselleni. Va- vahtelin j{risytt{vist{ tuntemuksista. Otin intohimoisesti h{nen kli- toriksensa suuhuni kutitellen sen juurta kieleni k{rjell{. Yh{ nopeam- min ja nopeammin! -- Ahhh, tunne minun purkaukseni, h{n kiljaisi kohottaen p{{ns{ avoi- mesta haarukastani ja sukeltaen sitten takaisin sen sykkiv{{n m{rkyy- teen. -- Nyt, Jennnnyyyy! Kieleni lipsutti h{nen klitoristaan. R{j{hdimme samanaikaisesti ja huusimme kumpikin ilomme kouristelevan vitun kuumuuteen. Vuosisataa my|hemmin h{n kohotti tippuvanm{r{t kasvonsa reisieni v{- list{ ja hymyili minulle. Me nousimme istumaan ja suutelimme l{mpim{s- ti maistellen toisiamme. -- Ihanaa, h{n sanoi nuoleskellen huuliaan. -- Tosi ihanaa, min{ my|nsin. Muistin ottaa Manchester Guardianin mukaani l{htiess{ni. Palattuani omaan huoneeseeni otin hiilihangon ja kohotin sen avulla yhden salai- sen k{yt{v{n lattialankuista. Sinne, vain muutaman jalan p{{h{n oi- kealle salaluukusta, k{tkin sek{ pistoolin ett{ osakekirjat. P{iv{ oli ollut todella pitk{. Silti se oli minun kohdallani ep{ile- m{tt{ vasta alkanut. YKSITOISTA Me kaikki asemastamme riippumatta kaipaamme suosionosoituksia. Jotka muuta v{itt{v{t ovat joko valehtelijoita, teeskentelij|it{ tai itse{{n vihaavia surkimuksia. (Elleander Morning) Malja meid{n kauniille neiti Deborah MacDillillemme, joka on vastik{{n luopunut neitseydest{{n ja astunut todelliseen naiseuteensa! Sir Harry sanoi. Kohotimme kaikki lasimme Deborahille, joka punasteli kainosti. H{nen Rose-t{tins{, joka istui pari istuinta kauempana, hymyili minulle ja kallisti lasiaan vaivihkaa suuntaani. Se oli salainen tervehdys, joka sai minunkin poskeni punastumaan. Sir Harry aloitti 'For she's a jolly good fellow';n ja me kaikki yh- dyimme lauluun. -- Puhe ! Hiljenimme kun Deborah vuorostaan kohotti lasiaan. H{n puhui hiljai- sella {{nell{ heitt{en lyhyen mutta merkitsev{n katseen suuntaani lau- seen puoliv{liss{. -- Kunnia kuuluu kokonaan mit{ lahjakkaimmalle, tunteellisimmalle ja k{rsiv{llisimm{lle rakastajalleni, joka onnistui p{{tt{v{isyydell{{n, {lykkyydell{{n ja itsepintaisuudellaan murtamaan kaikki esteet. -- El{k||n! -- Kest{k||t ty|skentelysi himon puutarhassa kauan ja olkoot se nau- tinnollista! herra Aziz sanoi kimakalla {{nell{. -- Hurraa, hurraa! -- Ja malja, Samuel Smith sanoi, -- onnekkaalle veijarille, joka muutti sinut entist{ paremmaksi. -- Mutta kuka h{n on? mademoiselle Babette kysyi. Kaikki k{{ntyiv{t katsomaan Deborahia. H{n vilkaisi p|yd{n poikki Noeliin ja sanoi sit- ten ujosti hymyillen pienell{ {{nell{:-- Se oli herra Noel Fibbit, jo- ka taittoi kukkani niin taidokkaasti teeaikaan t{n{{n iltap{iv{ll{. -- Hurraa, hurraa. -- Is{n{ ehdotan maljaa pelottomalle pojalleni. -- Hip-hip-hurraa! -- Puhe! Nuori Fibbit nousi seisomaan. H{n sanoi ujouden v{ritt{m{ll{ {{nel- l{:-- Olen ylpe{ saavutuksestani ja kiit{n teit{ kaikkia antamastanne tunnustuksesta. Minun on kuitenkin sanottava, ett{ ei siit{ olisi mit{{n tullut ilman suloisen partnerini, neiti MacDillin avustusta ja yhteisty|t{... enh{n min{ n{hk{{s olisi sit{ yksin voinut tehd{. Mutta paikalla on er{s -- h{n tiet{{ itse kuka h{n on -- joka vaikutti suu- resti onnistuneeseen pariutumiseemme. Tunnen, ett{ minun on osoitetta- va kiitollisuuteni. -- Ent{ kuka h{n oli? -- Niin, kerro meille. -- Kerro edes kuinka h{n vaikutti? -- H{n neuvoi minua. H{n j{rjesti ajan ja paikan. -- Ja paljon enemm{nkin, Deborah MacDill sanoi. -- Kertokaa nyt ihmeess{ meille kuka. -- Pelk{{np{, ett{ h{nen nimens{ paljastaminen olisi ep{reilua. -- Noin puhuu oikea herrasmies! -- Hurraa, hurraa! Seurasi hilpe{n keskustelun s{vytt{m{ ja ranskalaisilla viineill{ alas huuhdottu juhla-ateria, josta ei keiton, kalan ja lihan lis{ksi puut- tunut my|sk{{n porkkanoita ja brysselinkaalia, joita oli tarjolla joka aterialla Fanshawe Housessa. Hedelmiin ja juustoon p{{sty{ Sir Harry naputti lasiaan vaimentaakseen l|rp|ttelyn. -- Ottaen huomioon t{m{n {skeisen tapahtuman, h{n sa- noi, -- ei liene sopimatonta vaan suorastaan kiehtovaa mik{li jotkut l{sn{olevista naisista kertovat meille ensimm{isist{ kokemuksistaan. -- Se olisi mit{ opettavaisinta, herra Aziz sanoi. -- Ent{ miehet? Rose Carnaby sanoi. -- Pit{{h{n heid{tkin laskea mu- kaan. -- Miesten kertomukset eiv{t ole l{hesk{{n niin mielenkiintoisia, her- ra Stubbs sanoi. -- Pit{{ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi. -- Minun oma kokemukseni vaikuttaisi ep{ilem{tt{ tyls{lt{. -- Tyls{lt{ vai nololta? Rose Carnaby mutisi vaimeasti. -- Miehet eiv{t oikeastaan koskaan ole neitsyit{, herra Aziz huomaut- ti. -- El{k||n, el{k||n! -- Saanko min{ puhua naisten puolesta? min{ kysyin. -- Toki -- ole meid{n puhemiehemme -- kaikin mokomin, naiset sanoivat. -- Hyv{t herrat, min{ sanoin. -- Jokainen t{ss{ p|yd{ss{ istuva, niin nainen kuin mies, on kerran ollut neitsyt. Siksi jokaisella on tarina kerrottavanaan. Naisina meit{ kaikkia kiinnostaa suuresti vah- vemman sukupuolen n{k|kanta, joka poikkeaa niin suuresti omastamme. Puhun kaikkien l{sn{olevien naisten puolesta kun sanon, ett{ mik{li aiomme leikki{ Sir Harryn ehdottamaa vieh{tt{v{{ leikki{, niin my|s joidenkin miesten on osallistuttava siihen. -- Naiset ensin, Sam Smith sanoi. -- Mutta minun on vaadittava ehdotonta totuudellisuutta, Sir Harry sa- noi. -- El{k||n, el{k||n! naiset huusivat. -- Kuulkaamme siin{ tapauksessa ensimm{isen{ rouva Carnabya Sir Harry sanoi. Rose Carnaby laski viinilasin k{dest{{n, antoi katteensa kiert{{ p|y- d{ss{ ja aloitti miedosti hymyillen:-- [itini j{i leskeksi melko nuo- rena, kuten min{kin. Ne teist{, jotka ovat tietyn i{n ylitt{neet, muistavat Ooppiumsodan. Is{ni ammuttiin kuoliaaksi kun h{n oli Coldst- ream Guardin mukana marssimassa Kantoniin. -- Jumala suojelkoon kuningatarta. -- S{{llisen suruajan j{lkeen {itini otti ensimm{isen rakastajansa. Me olimme silloin maailmanymp{rimatkalla. Olin kahdeksantoista ja aika siev{. -- Ah, on helppo n{hd{, ett{ n{m{ vuodet ovat tehneet siev{st{ tyt|st{ kauniin naisen. -- Hyv{, hyv{! -- Kiitos, Rose Carnaby sanoi suopeasti hymyillen. -- Sana kaunis so- pi todella hyvin liitett{v{ksi {itiini. Olimme silloin Venetsiassa ja siell{ ymp{rill{mme touhusi melkoinen joukko eri-ik{isi{ ja sosiaali- selta asemaltaan monenlaisia ritareita -- kuten Italiassa yleens{. [i- tini ei valinnut heist{ komeinta kuten voisi olettaa vaan pikemminkin v{hiten komean. Giuseppe oli erilainen kuin suurin osa niist{ kukkoi- levista latinalaisista rakastajista. H{n ei ollut kreivi eik{ gigolo eik{ varakas tyhj{ntoimittaja. H{nen vartalonsa oli kaukana t{ydelli- sest{, h{nen vaatteensa kaukana hyvin leikatuista. Lyhyesti sanottuna h{n oli taiteilija -- s{velt{j{. Rose Carnaby piti pienen tauon siemaistakseen viinilasistaan. -Ve- netsiassa oli kev{t, aika ja paikka olivat mit{ parhaat. Ah, se ilta, jonka {itini vietti kahden italialaisen rakastajansa kanssa... muistan sen selv{sti kuin se olisi tapahtunut eilen. [itini ollessa vuoteessa sen miehen kanssa min{ vietin ihanan p{iv{n onnellisesti gondolissa lipuen ja kuunnellen komean ja romanttisen gondolierin laulua. -- Sin{ iltana me kolme s|imme p{iv{llist{ yhdess{. Giuseppe teki mi- nuun vaikutuksen; h{n oli hyvin herkk{ ja samalla vieh{tt{v{n {lyk{s mies, joka puhui suunnilleen saman verran englantia kuin {itini ja mi- n{ puhuimme italiaa. Me ymm{rsimme toisiamme ja h{n flirttaili uska- liaasti meid{n kummankin kanssa. -- Seuraavan aamuna aamiaisella {itini aloitti p{iv{n hyvin oudosti. Oli kuin h{nell{ olisi jotain sanottavaa, mutta h{n ei pystynyt muo- toilemaan sit{ kunnolla sanoiksi. Lopulta h{n kakaisi sen ulos lou- naalla. 'Rose', h{n sanoi. 'Sin{ olet kahdeksantoista ja melko kyps{ ik{iseksesi. Sinun on ehk{ aika tulla naiseksi.' -- Min{ sanoin: 'Tarkoitatko avioliittoa, {iti?' -- 'Olen varma ett{ sekin tapahtuu aikanaan', h{n sanoi, 'kun palaamme Englantiin ja sin{ tapaat jonkun sopivan nuoren miehen. Mutta en min{ nyt siit{ puhu.' -- 'Mist{ sin{ sitten puhut?' min{ kysyin. -- 'On aika', h{n sanoi melkein kuiskaten, 'ett{ sin{ annat itsesi miehelle. Oletko j{rkyttynyt?' -- 'Olen, {iti', sanoin ja poskeni punastuivat samalla kun outo l{mp| sy|ks{hti l{vitseni. -- 'Voi taivas', h{n sanoi. 'T{m{n kuuluukin olla vaikeaa.' -- 'Mutta min{ olen samaa mielt{, {iti... luulen... ett{ on aika...' -- 'Luojan kiitos', h{n sanoi. 'Katsos olen huolissani terveydest{si. Kahdeksannentoista ik{vuoden j{lkeen herkill{ ja kehittyneilt{ nuoril- la neitsyeill{ on taipumus muuttua synkiksi. Neitsyys kehittyy krooni- seksi taudiksi. Tied{n t{m{n olevan totta, koska olen itse k{rsinyt siit{.' -- 'Mutta eik| tyt|n pit{isi olla rakastunut?' min{ kysyin. -- 'Kyll{', h{n sanoi. 'mutta ei jokaiseen mieheen. Se k{visi liian rasittavaksi.' -- 'Kuka siis?' kysyin. -- 'Giuseppe', h{n sanoi. 'H{n on hell{ ja ymm{rt{v{inen ja suurenmoi- nen rakastaja. H{n sanoo, ett{ pit{isi kunniana etuoikeutta tehd{ si- nusta nainen. Tulet oppimaan h{nelt{ paljon.' Rose vilkaisi minuun pilke silm{ss{{n. Millainen {iti. sellainen t{ti. -- Vasta my|hemmin tajusin, Rose jatkoi, -- ett{ valittuaan Giusep- pen kaikkien Venetsian mahdollisten rakastajien joukosta {itini oli tosiasiassa testannut h{net vuoteessa varmistuakseen siit{ ett{ oli tehnyt minulle oikean valinnan. -- Loistava esimerkki, herra Stubbs sanoi, -- yhdest{ kaikkein ja- loimmista ominaisuuksista: {idin rakkaudesta. -- Hyv{, hyv{! -- Sit{ se todella on, Rose Carnaby sanoi. -- Ja {iti teki hyv{n va- linnan. Heti seuraavana iltana h{n l{hti oopperaan er{{n yst{v{ns{ kanssa ja j{tti minut Giuseppen perehdytett{v{ksi. Ah, kuinka sulois- ta! Ja loppujen lopuksi min{ vietin h{nen kanssaan kokonaisen vii- kon... suloinen mies. Se oli rakkausseikkailu, jonka tulen aina muis- tamaan. Olen varma, ett{ h{nkin muistaa. Kolme kuukautta sen j{lkeen kun {itini kanssa olimme palanneet Englantiin sain h{nelt{ rakkauskir- jeen, jossa h{n ilmaisi, ett{ min{ olin inspiroinut oopperan, jota h{n parhaillaan s{velsi. Sen nimeksi oli tuleva Rigoletto. -- Taivahan vallat! Lady Doris sanoi. -- Itse Giuseppe Verdi siis taittoi kukkasi! -- Ei aivan, Lady Doris, rouva Carnaby sanoi. -- Varsinaisen seremo- nian suoritti p{iv{{ aikaisemmin romanttinen gondolieerini kun me kel- luimme Lidon l{hell{. Maailmanmiehen{ signor Verdi ei ollut h{mm{sty- nyt havaittuaan neitsyyden puutteeni, ja h{n oli kylliksi herrasmies ollakseen kertomatta siit{ {idilleni. Tieto ettei h{nen tytt{rens{ ol- lutkaan neitsyt olisi tehnyt h{net hyvin surulliseksi. -- Suloinen tarina, Deborah MacDill sanoi. -- Voidaan sanoa, ett{ sin{ onnistuit sy|m{{n hyvin kakkusi ja s{{st{- m{{n sen, Sir Harry sanoi. -- Hyv{, hyv{! Seuraava kertoja oli amerikkalainen herra Sam Smith. H{n nojautui taaksep{in tuolissaan, hymyili hieman ujosti ja sanoi: -- Min{ olin sotilas, vasta yhdeks{ntoista t{ytt{nyt, mit{ kaiketi pidet{{n t{{ll{ Englannissa aika varttuneena ik{n{ neitsyelle. Olin keraani Crookin ---George Crookin -- johtamassa ratsuv{ess{. Kyseinen nuori nainen oli shoshonetytt|, siev{ kuin ruusunnuppu, ja arviolta nelj{ tai viisi vuotta minua nuorempi. Olimme vasta ly|neet h{nen heimonsa ajettuamme sit{ takaa poikki puolen Nevadan territorion. Shoshonit taistelivat urheasti, mutta heilt{ puuttui kunnollinen johto eiv{tk{ he osoitta- neet siouxien tai comanchien vertaista taktillista neroutta. Me saar- roimme heid{t helposti. Nyt he el{v{t reservaatissa Kaliforniassa. -- Tyt|n nimi oli Kachese. Tarina oli tosiaankin varsin yksinkertai- nen. Se tapahtui seuraavana iltana taistelun J{lkeen. Oli my|h{, useimmat leirinuotioista olivat palaneet loppuun. Olin k{pertynyt sy- v{lle huopani alle t{htikirkaan taivaan alla. Silloin n{in h{net. H{n piirtyi silhuettina matalalla harjanteella tuskin kahden- tai kolmen- kymmenen jaardin p{{ss{. H{n oli ilman erehdyksen mahdollisuutta in- tiaaninainen. Jopa pelk{st{ silhuetista oli helppo n{hd{, ettei h{n ollut valkoinen. Valkoiset naiset eiv{t ik{v{ kyll{ liiku puolialasto- mina. Katselin h{nt{ ihmetellen kuinka h{n oli p{{ssyt kentt{vartion ohi. H{n seisoi jalat harallaan ja k{det sivuillaan -- suloinen n{ky jopa pime{ss{. Mutta intiaaneista ei koskaan tied{. H{n saattoi olla sy|tti johonkin v{ijytysansaan. Nousin yl|s ja sidoin hiljaa asevy|ni longjohn-alusasuni p{{lle. H{nen oli ollut pakko n{hd{ minut, mutta h{n ei liikahtanutkaan. L|ys{sin asetta kotelossa ja l{hdin h{nt{ koh- ti. -- Olin varma, ett{ h{n juoksisi pakoon kun l{hestyisin, mutta h{n ei juossut. H{n vain seisoi, j{hmettyneen{ kuin siev{ pieni patsas, kun- nes olin noin kymmenen jalan p{{ss{ h{nest{. Tultuani l{hemm{s saatoin n{hd{, ett{ h{n oli jopa viel{ kauniimpi... mutta hetkinen, haluan sa- noa jotakin ennen kuin jatkan... Sam Smith nojautui eteenp{in ja laski k{sivartensa p|yd{lle. Kun h{n puhui, h{n katsoi ter{v{sti vuorotellen meist{ jokaiseen. -- K{site kaunis intiaaninainen olisi ollut k{sitt{m{t|n monille tove- reistani, ristiriitainen ilmaus. Minun maani valkoiset eiv{t arvosta intiaaneja kovin korkealle. Itseasiassa he arvostavat heid{t alemmas kuin neekerit. Tarkoitan, ett{ viime aikoina he ovat my|nt{neet neeke- reiden olevan ihmisi{; sit{ ei ole viet{ tapahtunut intiaanien kohdal- la. Min{ en kannata sellaisia asenteita ja se on yksi syy siihen ett{ aion asettua t{nne Englantiin. -- Mutta sin{h{n taistelit etel{n puolella teid{n taannoisessa sis{l- lissodassanne, hyv{ mies, Sir Harry sanoi. -- Se johtui pelk{st{{n syntyper{st{ni. Jos me olisimme voittaneet, minusta olisi tullut confederation ensimm{inen neekeriorjuuden vastus- taja. -- Tervetuloa Britanniaan, Rose Carnaby sanoi. -- Mutta teid{n pi- t{isi tiet{{, ett{ meill{kin on omat intiaanimme -- it{intialaiset -ja me ajattelemme heist{ paljolti samoin kuin te omista maanmiehist{nne. -- Pyyd{n anteeksi, madam, herra Stubbs sanoi. -- me emme ajattele intialaisistamme etteiv{t he ole ihmisi{. -- Kuinka te sitten selit{tte... -- Alhaisempina ehk{, herra Stubbs jatkoi, -- sivistyksen portailla, mutta ihmisin{ siit{ huolimatta. -- Alhainen, rouva Carnaby sanoi, -- on teid{n sananne, ei minun. Kaikista vioistaan huolimatta juuri amerikkalaiset julistivat, ett{ 'kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi'. -- My|s min{ kannatan sit{, herra Stubbs sanoi. -- Ja on valkoisen miehen velvollisuus saattaa kyseinen periaate voimaan. -- Hyv{t naiset ja herrat, Sir Harry sanoi. -- Ehk{p{ annamme herra Smithin jatkaa tarinaansa. -- Anteeksi. -- Miss{ min{ olin? herra Smith kysyi. -- Intiaanineidossa harjanteella. -- Ai niin. L{hestyess{ni h{nt{ h{n vajosi maahan. Pys{hdyin h{nen yl{puolelleen. Katsellessani h{n poisti rintaansa peitt{neen suojan ja sitten nahkavaatteen joka peitti loppua h{nest{. H{n oli alasti! H{n oli ensimm{inen nainen jonka n{in alastomana! H{n osoitti sormellaan rintaansa ja sanoi: 'Kachese.' Min{ tein samoin ja {hk{isin: 'Sam.' -- Olin kuin juurtunut paikoilleni. Toisin kuin monet muut minun ryk- mentist{ni en ollut koskaan hyv{ksynyt raiskausta, mik{ osaltaan se- litt{{ sen, ett{ olin yh{ neitsyt. Intiaaninaisten raiskaaminen oli heist{ monien harrastuksena. Minusta tuntui jo silloin, ett{ makaami- sesta naisen kanssa, joka ei halua tulla maatuksi, ei voisi saada mi- t{{n nautintoa. Se ei ole mik{{n moraalinen asenne vaan pikemminkin esteettinen. -- Sin{ olet ep{oikeudenmukainen itse{si kohtaan, yst{v{ni, herra Stubbs sanoi. -- Ehk{, Sam Smith sanoi. -- Mutta oli miten oli, siell{, Nevadan y|ss{, minun edess{ni oli todellinen kutsu! Minun ensimm{iseni. Se oli kuin unta. Siit{ huolimatta seisoin kuin halvaantuneena. Koska minulla ei ollut mit{{n kokemusta niist{ asioista, en yksinkertaisesti tiennyt mit{ tehd{ seuraavaksi. Ehk{, jos minulla olisi ollut aikaa valmistau- tua. . . -- Poika parka, lady Doris sanoi. -- No, se intiaanitytt| ainakin tiesi mit{ tehd{! H{n senkuin kurotti k{tt{{n ja tarttui kiinni. Kun h{n muutaman sekunnin p{{st{ p{{sti ir- ti, kyrp{ni teki ison pullistuman alushousuihini. P{{sin niist{ ulos hetkess{ ja pys{hdyin ainoastaan irrottamaan kirotun pistoolivy|ni. -- Tytt| kier{hti ymp{ri ja asettui perse pystyss{ polviensa ja k{- siens{ varaan. En oikein tiennyt mihin se pit{isi panna, mutta h{n puuttui j{lleen peliin kurottamalla k{dell{{n jalkojensa v{list{ ja tarttumalla kiinni siit{. Olin niin kiihottunut, ett{ melkein laukesin h{nen k{teens{. Mutta h{n oli muutamassa sekunnissa ohjannut minut huulille. Sinne asti p{{sty{ni pulmani oli ratkaistu. Vaisto otti oh- jat. Survaisin sis{{n! Ah, mik{ tunne -- se ensimm{inen sis{{nty|nt|. Min{ senkun annoin sen olla siell{, syv{ll{ sis{ll{ ja sitten kun tyt- t| murahti hyv{ksynt{ns{, aloin ty|nnell{. Minulta tuli nelj{nnell{, pidin tauon ja aloin sitten uudestaan nussien omassa, l{mpim{ss{ sat- sissani. -- Seuraava pano vei v{h{n kauemmin; kokonaista kolme minuuttia, luu- lisin. Kolmas ja nelj{s suoritus kestiv{t ehk{ viisitoista minuuttia. Ruiskin varmaan ainakin litran spermaa -- tai silt{ minusta ainakin tuntui. -- Ah, ollapa viel{ nuori, herra Aziz sanoi. -- Totta, Sam Smith naurahti. -- No seuraava asia mink{ muistan on ett{ makasin sel{ll{ni henke{{n haukkoen ja se siev{ pieni intiaani- tytt| seisoi minun spermani reisi{ pitkin valuen yll{ni minun ikioma Colttini k{dess{{n! H{n t{ht{si sill{ suoraan silmieni v{liin! Hitto! Min{ olin todella mennyt halpaan. Ennen kuin ehdin reagoida h{n nyk{i- si liipasimesta. Luojan kiitos, ett{ h{n nyk{isieik{ painanut. Se hei- lautti h{nen t{ht{yksens{ sivuun ja pelasti henkeni. Luoti iskeytyi olkap{{h{ni pikajunan voimalla! -- Katselin typertyneen{ kuinka h{n viskasi pois pistoolini, poimi yl|s 'vaatteensa' ja l{hti kohti it{{. Toimien nopeasti ennen kuin tuska iskisi poimin revolverini ja ammuin laukauksen ilmaan. Helvetti oli puhjennut valloilleen leiriss{; lamppuja sytyteltiin joka puolel- la. Joku karjui m{{r{yksi{. Se oli melkoinen h{ss{kk{! Nousin seiso- maan ja ammuin viel{ kerran ilmaan. 'T{nne'' huusin. 'Kolme ratsasta- vaa intiaania... he painuivat l{nteen!' Sitten py|rryin kivusta. -- Kun noin puoli tuntia my|hemmin palasin tajuihini kirurgin teltas- sa, sain tiet{{, ett{ jotkut meid{t kavereistamme olivat l{htenee rai- voissaan ajamaan vihollista takaa. Pirun typer{{ pime{ss{. Mutta eih{n siell{ tietenk{{n mit{{n vihollista ollut, lukuunottamatta Kachesea, ja h{n oli l{htenyt toiseen suuntaan. -- Mutta h{n ampui sinua kylm{verisesti! tri Hochenbusch sanoi. -- No jaa, Sam Smith sanoi leve{sti virnist{en. -- Ei h{nen verens{ mielest{ni niin kovin kylm{{ ollut. Min{ muistan h{net kuumaverisen{ pikku typykk{n{. H{n todenn{k|isesti oli kostamassa is{ns{ tai veljen- s{ kuolemaa ja k{ytti kaikkia k{yt|ss{{n olevia keinoja ly|d{kseen vi- hollisen, joka pahaksi onneksi satuin olemaan min{. -- Mutta se mit{ h{n teki ei ollut reilua, herra Stubbs sanoi. -- Vain te britit kuvittelette sodan olevan reilua. Sit{ se ei ole. Siin{ k{ytet{{n kaikkia saatavilla olevia aseita ja niin se tytt|kin teki. Se ei ollut sen ep{moraalisempaa kuin mik{{n muunkaanlainen v{i- jytys. H{n oli urhea soturi -- aseeton -- joten voidakseen ampua minut h{nen oli saatava minun pistoolini. H{n imi minut hy|kk{{m{{n takaa ja sitten saartoi minut... se oli taktiikkaa, jota itse vanha kenraali Crookkin olisi ihaillut! -- Ja sin{ annoit h{nen p{{st{ pakoon! Miksi? -- Jos he olisivat saaneet h{net kiinni, he olisivat tappaneet h{net. Mutta minulla ei sellaisia kaunantunteita h{nt{ kohtaan ollut. Tarkoi- tan, ett{ ei sen pienen squawin naiminen ehk{ ihan kuolemisen arvoista ollut, mutta kyll{ se yhden haavoittuneen olkap{{n arvoista oli. Hit- to, ellei h{nt{ olisi ollut, min{ saattaisin viel{kin olla neitsyt. -- Toivoisin, lady Doris sanoi, -- ett{ meid{n vallassamme olisi an- taa sinulle jonkinlainen ritarillisuusmitali. Sin{ ansaitsisit sellai- sen. -- Hyv{, hyv{! -- Ja yksi intiaanineidolle, min{ sanoin. -- Hyv{, hyv{! -- Ja laukesitko sin{ todella nelj{ kertaa vain muutaman minuutin si- s{ll{? -- Kyll{ siihen t{ytyi ainakin kaksikymment{ minuuttia menn{ mik{li muistan oikein. -- Ah, ollapa nuori j{lleen! Min{ rakastan sit{ kun mies nussii minua omissa sinapeissaan! Rose Carnaby sanoi. -- Se on niin herkullisen rietasta. -- Totta, hyv{ rouva, herra Aziz sanoi. -- Mutta se on etu, joka ra- joittuu vain hyvin nuoriin miehiin jollainen herra Smithkin oli siihen aikaan. Nykyisin minulta menee l{hes tunti toipumiseen ennen kuin voin taas aloittaa, ja siihen menness{ edellinen satsi on ehtinyt j{{hty{. Sir Harry ny|kk{si. -- Mutta sen ongelman voi kiert{{ nussimalla jonkun toisen miehen sinapeissa. -- Viel{kin herkullisempaa! Rose sanoi. -- Totisesti! -- Tai viel{ parempi: useamman kuin vain yhden miehen, Sir Harry sa- noi. -- Taivas! Deborah MacDill sanoi. -- Oletteko te tehnyt sellaista usein? -- Aika usein, kuten uskon meid{n kaikkien tehneen. Mutta er{s kerta muistuu erityisesti mieleen. -- Kertokaa minulle, olkaa kiltti! -- Luulen, ett{ olisi paras jos kuulisitte sen vaimoltani, Sir Harry sanoi. -- H{nh{n loppujen lopuksi oli vastaanottaja -- vai pit{isi- k| minun sanoa ker{ilyastia. * * * -- Ker{ilyastia totisesti, Lady Doris sanoi leve{sti hymyillen. -Se oli suurenmoinen y| -- noin kymmenen tai kaksitoista vuotta sitten. Olimme Pariisissa. Sir Harry tarjoili minulle kahdeksantoista nuorta miest{. Luoja yksin tiet{{ kuinka h{n hankki heid{t. He t{yttiv{t mei- d{n makuuhuoneemme! Kahdeksantoista kaunista nuorukaista k{yttelem{ss{ j{ykki{ kyrpi{{n! Y|n kuluessa kukin heist{ nussi minua ainakin kah- desti Sir Harryn juodessa shampanjaa ja katsellessa. -- Hyv{ luoja! -- Sin{ et tehnyt muuta kuin katselit? Sam Smith sanoi. -- No, en min{ masturboinut, jos sin{ sit{ tarkoitat, Sir Harry sanoi. -- Kuinka pystyit olemaan tekem{tt{ sit{? -- Itsekuri. Katsos, min{ halusin s{il|{ sit{. -- Mutta h{n teki muita juttuja, Lady Doris sanoi. -- H{n osallistui aika mukavasti, itseasiassa. H{n imeskeli muutamia kavereista pit{{k- seen heid{t kovina minua varten. Min{ pidin sen katselemisesta yht{ paljon kun h{n siit{ ett{ minua naitiin. Sir Harry on niin ajattele- vainen ja hyv{ntahtoinen aviomies. Yhdess{ vaiheessa h{n masturboi yh- t{ nuorukaisista melkein orgasmiin asti, ja juuri kun kaveri oli ruis- kimaisillaan, Harry ohjasi h{net kaverinsa seuraksi syv{lle sis{lleni. -- Tarkoitatteko te, ett{ te otitte kaksi niit{ kapineita samanaikai- sesti? Deborah kysyi. -- Kolme, Lady Doris sanoi. -- Viel{ yksi oli uppoutuneena perseen- reik{{ni. Se oli jumalallista! -- Minua v{risytt{{ kun vain ajattelenkin sit{! -- Ja ne kaikki kolme laukesivat yht{aikaisesti, Lady Doris sanoi. -- Se oli kuin tykist|keskitys. -- Oh, minusta olisi ihanaa jos sellaista tapahtuisi minulle! Deborah sanoi. -- Olen varma, ett{ joukostamme l|ytyy kolme miest{, jotka olisivat iloisia voidessaan auttaa teit{, rakas neiti MacDill, herra Aziz sa- noi. -- Voitte laskea minut yhdeksi, herra Smith sanoi. -- Ja min{ ottaisin mielell{ni Huolehtiakseni per{puolesta, tri Hoc- henbusch sanoi. -- Siin{h{n teill{ on teid{n kolme ritarillista vapaaehtoistanne, nei- ti MacDill, Sir Harry sanoi. -- Se olisi sinulle melkoista venytyst{, rakas siskontytt|, Rose Car- naby sanoi. -- Lady Doris oli niin sanoakseni hieman kokeneempi. -- Totta tosiaankin, lady Doris sanoi. -- Sinun tulisi viihdytt{{ viel{ edes muutamia kyrpi{ ennen kuin yrit{t nielaista kaksi samanai- kaisesti siihen tiukkaan pikku tuppeesi. -- Mutta tokihan tekin olette tiukka, Lady Doris. -- Onpa hyvinkin! herra Stubbs sanoi. -- Voin vahvistaa ett{ on, herra Smith sanoi. -- Tytt| rakas, Lady Doris sanoi. -- Ei siin{ ole kyse tiukkuudesta vaan elastisuudesta. -- T{m{ riitt{{ anatomian oppitunniksi, Sir Harry sanoi. -- Palataan- pas takaisin k{sill{ olevaan asiaan. -- Aivan, tehk{{ se, Deborah MacDill sanoi nojautuen eteenp{in. -- Min{ otin kaikki ne kahdeksantoista ennen kuin y| oli ohi. -- Hyv{ luoja, kahdeksantoista spermasatsia sinun pillussasi! herra Stubbs sanoi. -- Yli kaksi kertaa niin paljon, hyv{ mies, Lady Doris sanoi ylpeytt{ {{ness{{n. -- Kuten sanoin, jokainen kavaljeereistani laukesi v{hin- t{{n kahdesti. Minun m|yhennetty pilluparkani oli niin sanotusti ylit- sevuotavainen. Min{ olin reunoja my|ten t{ynn{ makeaa nuorta spermaa! Se oli hyvin sekoitettua ja l{mmint{; paksua ja herkullista kuin corn- walilainen vispikerma. Ja sen lis{ksi muutamat heist{ laukesivat suu- huni ja rinnoilleni ja mahani p{{lle... kaikkialle! Min{ kylvin sper- massa! -- Voi taivas! Deborah sanoi silm{t ummessa. -- Sir Harry meni tolaltaan himosta, Lady Doris sanoi. -- H{n nuoli minut kokonaan, suuteli minun spermaista suutani -- ahmi sen kaiken kuin juhla-aterian! -- Ja sitten min{ panin h{nt{ kahdeksantoista muun miehen j{t|ksiin, Sir Harry sanoi. -- Kyrp{ni upposi ehk{ kolmeenkymmeneenviiteen spermalatinkiin! Se oli sanoinkuvaamattoman hekumallista -- yksi el{- m{ni kaikkein, kaikkein muistorikkaimmista |ist{! -- Ja lis{tty{{n suloisen kermansa heid{n kermaansa suloinen aviomie- heni nuoli pilluni... imi sen kaiken minusta suudellen minua aina v{- lill{ jakaakseen sen ihanan aineen kanssani. -- Ches formidable! mademoiselle Chartreuse sanoi. -- Ah, Lady Doris, herra Stubbs sanoi. -- Kuinka min{ kadehdinkaan teid{n kapasiteettianne. Naiset kykenev{t niin paljon enemp{{n kuin miesraukat. -- Ja voisin ly|d{ vetoa, ett{ te olisitte selvinnyt kahdesti siit{ mit{ te teitte, Sam Smith sanoi. -- Kolmasti, Lady Doris sanoi. -- Monet meist{ ovat keisarinna Messalinan sisaria, min{ sanoin. -Oikeissa olosuhteissa me pystymme kehitt{m{{n loputtoman kapasiteetin ottaa ja antaa nautintoa. Ajatelkaa kuinka helppoa naiselle on tyydyt- t{{ kuusi tai useampia miehi{ samanaikaisesti ja kuinka mahdotonta miehelle on tehd{ vastaavaa. -- Katsotaanpas, Sam Smith sanoi, -- te siis tarkoitatte, ett{ yksi kyrp{ kummassakin k{dess{, yksi suussa, yksi perseess{ ja yksi -- tai ehk{ kaksi -- vitussa. Unohtuiko minulta jotakin? -- Rintojen v{liss{, min{ sanoin, -- ja mahdollisesti my|s kummassa- kin kainalossa. -- [lk{{k{ unohtako niit{ satunnaisia herroja, jotka ovat hulluina silkkiseen naisen tukkaan, Rose Carnaby sanoi. -- Ja jalkoihin, mademoiselle Chartreuse sanoi. -- Hyv{ luoja! herra Stubbs sanoi. -- Min{ olen p{{ssyt laskuissani kymmeneen! -- Yhteentoista, sanoi herra Aziz. -- Ja ajatelkaa, ett{ jotkut naiset kykenev{t useisiin orgasmeihin toinen toisensa per{{n, usein nopeassa tahdissa. -- Ah, kyll{, herra Stubbs sanoi. -- Ei ole rienaamista sanoa, ett{ luoja teki meist{ sukumme v{h{isemm{n puolen. Seurasi hetken hiljaisuus kaikkien yritt{ess{ visualisoida vasta ku- vaillun hekumallisen panoraaman. Sitten herra Aziz sanoi: -- Ehk{ Lady Doris voisi kertoa meille seuraavaksi siit{ kuinka h{n menetti neit- syytens{. Sam Smith nauroi: -- Ei mill{{n pahalla, hyv{ rouva, mutta kuulemani perusteella ep{ilen oletteko te koskaan ollutkaan neitsyt. Yst{v{llinen em{nt{mme puhkesi puhumaan: -- Tavallaan olette oikeassa. amerikkalainen yst{v{ni, ainakaan en ollut tietoinen sen varsinaisesta menett{misest{. Katsokaas, seitsem{ntoista vuoden herk{ss{ i{ss{ min{ olin varhaiskyps{ hevosnainen... -- Ah, ymm{rr{n, sanoi tri Hochenbusch. -- Tavallinen lopputulos ratsastamisesta ep{naisellisella tavalla. -- Aivan, hyv{ tohtori. Mutta kuten sanoin, olin varhaiskyps{ hevos- nainen. Molemmat m{{reet n{ytteliv{t osaa viattomuuden ja neitsyyden menetyksess{ni. Ensimm{inen niist{, varhaiskypsyys, oli ominaisuus jo- ka ajoi minut sopimattomaan avioliittoon. Toinen, kiintymykseni hevo- siin ja erityisesti se, ett{ halusin ratsastaa hajareisin mieluummin kuin sivusatulassa kuten kunniallisia naisia neuvotaan tekem{{n, n{yt- teli viel{kin selvemp{{ roolia. -- Menin naimisiin Jeremy Gordonin, Lady Doris jatkoi, -- komean ja muodikkaan nuorenmiehen kanssa, joka oli Westershiren kolmannen hert- tuan, Sir Malcolm Gordonin poika. Is{ oli j{ykk{niskainen tory ja jon- kin aikaa ensimm{inen merilordi kunnes h{nen fanaattinen h|yryvoiman vastustuksensa sai aikaan sen ett{ h{n menetti virkansa. -- Poika Jeremy ei ollut paljon is{{ns{ {lykk{{mpi. H{n oli kuitenkin n{ytt{v{ hahmo ja vaikutti silt{ kuin puolet Britannian naisista olisi ker{nnyt kapioitaan h{nt{ varten. Kuten min{kin. -- Minun strategiaani kuului yst{vysty{ h{nen sisarensa Elviran kans- sa, joka oli suunnilleen ik{iseni, v{h{n typer{ nuori nainen. K{ytt{en hyv{kseni n{in hankkimiani tietoja pystyin yh{ uudestaan sijoittautu- maan h{nen veljens{ v{litt|m{{n l{heisyyteen. N{m{ kohtaamiset n{ytti- v{t l{hes aina silt{ kuin ne olisivat tapahtuneet sattumalta. H{n huo- masi minut viereisess{ p|yd{ss{ Savoyssa, naapuriaitiossa Epsomin ra- veissa ja Govent Gardenissa, samanaikaisena viikonloppuvieraana maa- seutukartanossa (miss{ j{rjestin niin, ett{ p{{sin istumaan h{nen vie- reens{ p{iv{llisp|yt{{n). Min{ mets{stin h{nt{ pitkin ja poikin Eng- lantia flirttaillen h{pe{m{tt|m{sti. -- Pian, kuten olin toivonutkin, osat vaihtuivat: minusta tuli mets{s- tett{v{ ja h{nest{ mets{st{j{. Silloin muutin taktiikkaani ja tein it- sest{ni vaikeasti saavutettavan, mit{ metodia nuoret naiset ovat k{yt- t{neet menestyksellisesti antiikin Kreikasta l{htien. -- Kampanjani kesti kaikkiaan yhdeks{ntoista viikkoa. Sen lopulla Je- remy Gordon kosi minua ja minusta oli hyv{{ vauhtia tulossa Westershi- ren nelj{s herttuatar. -- H{{y|n{mme h{n rojahti p{{lleni ja ty|ntyi minuun raa'asti ilman mit{{n valmisteluja, ilman edes yht{ suudelmaa. Tiet{m{tt|myydess{ni hyv{ksyin moisen k{ytt{ytymisen normaalina; h{nh{n oli loppujen lopuk- si mies ja siksi asiantuntija sellaisessa. Uskoin ett{ naisena minun teht{viini kuului maata sel{ll{ni ja kest{{ -- kyll{h{n te tied{tte naisen osan ja kaikki sellaiset jutut. Ter{st{ itsesi, sulje silm{si ja keskity ajattelemaan maatasi ja kuningatarta. -- Pikainen ejakulaatio lopetti k{rsimykseni. Tai ei... heti kohta saatuaan hengityksens{ tasaantumaan uusi aviomieheni puhkesi raivoa- maan ja syytti minua huoraksi. -- H{n ei ollut havainnut mit{{n estett{ survaisuilleen eik{ l|yt{nyt verta lakanoista. (Aikaisemmat kohtaukset viattomien palvelustytt|jen kanssa olivat opettaneet h{net odottamaan n{it{ aidon neitsyyden merk- kej{). H{n kirjaimellisesti potki minut pois vuoteesta ja vannoi, et- tei en{{ ikin{ siet{isi minua siell{. Minulle annettiin pieni oma huo- ne kaukana h{nen huoneestaan. -- En n{hnyt h{nt{ yli viikkoon. Sitten my|h{{n er{{n{ iltana h{n tuli huoneeseeni. Vuoteeni vieress{ seisten h{n avasi aamutakkinsa paljas- taen valtavan erektion. 'Koske siihen', h{n m{{r{si. -- Ojensin arastellen k{teni ja laskin sen vastahakoisesti kapineelle. Se tuntui tahmaiselta. H{n nauroi. 'Se on viel{ m{rk{n{ Hildasta. Ah, kuinka suloisen mehev{ otus h{n onkaan, rinnat ja perse kuin enkelil- l{.' H{n yritti kiduttaa minua. Kiskaisin k{teni h{nen kyrv{lt{{n kuin se olisi kuuma liesi. Hilda oli yl{kerran piika, joka itse asiassa oli valmistanut huoneeni y|kuntoon alle kaksi tuntia aikaisemmin. -- 'Sin{ et pid{ siit{, etk|, rakas vaimoni?' H{nen {{ness{{n oli il- ke{ s{vy mik{ pelotti minua. 'Mutta miksi loukkaantua? H{n on huora kuten sin{kin -- olette lajisisaruksia. ' -- Sitten h{n {kki{ tuntui menev{n t{ysin j{rjilt{{n! H{n repi y|pai- dan p{{lt{ni ja kiskoi minut vuoteesta. Makasin nyyhkytt{en lattialla h{nen jaloissaan ja pelk{sin tuota raakalaista joka oli aviomieheni. -- H{n tarrasi k{dest{ni ja kiskoi minua yl|s kunnes oli saanut v{{n- netyksi minut tuskalliseen asentoon niin ett{ p{{ni oli h{nen haaro- jensa tasalla. 'Ja nyt', h{n sanoi {{ni pelkk{n{ k{he{n{ kuiskauksena, 'sin{ puhdistat sen.' H{n kiskoi p{{t{ni kunnes kasvoni olivat vain muutaman tuuman p{{ss{ h{nen inhottavasta kapineestaan. 'Kielesi avul- la, rakkaani.' -- 'Ei!' Olin kauhuissani! -- Mutta sellainenhan on mukavaa, eik| olekin? Babette sanoi. -- Tietenkin, mademoiselle, Lady Doris sanoi. -- Kuten tied{tte, mik{{n ei ilahduta minua enemp{{ kuin ryhtyminen moisiin hekumallisiin puuhiin itse valitsemieni sivistyneiden naisten ja herrojen kanssa. Mutta siihen aikaan olin nuori tytt|, jonka kokemukset supistuivat yh- teen h{nen hirvi|m{isen aviomiehens{ suorittamaan raiskaukseen. En ol- lut koskaan edes uneksinut sellaista asiasta kuin fellaatio. Ja ajatus ett{ miehen kyrv{n ottaminen suuhun voisi olla molemmista nautinnol- lista olisi tuntunut minusta t{ysin k{sitt{m{tt|m{lt{. Ehk{, jos uusi aviomieheni olisi rakastanut minua, ollut ymm{rt{v{inen ja hell{, oli- sin saattanut pit{{ sellaisesta h{nen kanssaan. -- Se peto! Rose Carnaby sanoi. -- Puistattava roisto! -- Tyypin olisi pit{nyt saada hevosruoskasta! Sam Smith sanoi yhteen purtujen hampaittensa lomitse. -- Ja min{ olisin mielell{ni k{ytellyt sit{ ruoskaa, cherie, mademoi- selle Babette sanoi. -- Mit{ seuravaksi tapahtui? -- H{n l{im{ytti minua kasvoihin. Lensin lattialle. H{n kiskoi minut taas yl|s hiuksistani. T{ll{ kertaa h{n piteli minua pystyss{ antaes- saan viel{kin kirvelev{mm{n iskun. -- 'Sin{ olet vaimoni!' h{n karjui. 'Min{ olen herra t{ss{ talossa ja sin{ jumalauta teet kuten min{ sanon!' -- Avasin puolip|kerryksiss{ silm{ni ja tuijotin h{nen h{pykarvoituk- sensa kiharaiseen metsikk||n. Aistin pikantin tuoksun, jollaista en ollut haistanut koskaan aikaisemmin. Oletin sen olevan miehen tuoksua lainkaan tajuamatta, ett{ ensi kertaa el{m{ss{ni haistoin naisen esanssia, herkullista aromia, jota oppisin palvomaan viettelev{mp{n{ ja eroottisempana kuin paraskaan ranskalainen parfyymi. -- Hyv{, hyv{! -- Se oli tietenkin per{isin Helgasta, yl{kerran piiasta. Kyseinen tuoksu tuli pian k{ym{{n minulle varsin tutuksi ja... mutta nyt menen asioiden edelle. -- Tunsin aviomieheni kyrv{n turpean nuppim|ykyn pyyhk{isev{n tiukkaan suljettujen huulieni poikki. H{n l{im{ytti minua j{lleen. Kielt{ydyin edelleen! Luonteessani on pahuksenmoisen itsep{isyyden juonne, jonka pelko saa aktivoitumaan. Ymm{rr{n sen olevan pikemminkin miehinen kuin naisellinen ominaisuus, joten sit{ pidet{{n minun kohdallani vikana. Olkoon sitten niin! Uusi l{im{ytys ja taas uusi, jokainen edellist{ raaempi. Kyynelist{ni huolimatta huuleni puristuivat entist{ tiukem- paan lukiten oraalisen porttini sitke{lt{ sis{{ntunkeutujalta. -- [kki{ minut kiskaistiin jalkeille ja sitten ilmaan. Mieheni kantoi minut vuoteelle ja paiskasi sille kuin minulla ei olisi enemp{{ arvoa kuin s{killisess{ perunoita. Huomasin silm{kulmastani huoneen oven au- keavan. Hilda astui huoneeseen tavanomaiseen piianpukuunsa pukeutunee- na. Yritin nousta istumaan ja kietoutua vuodevaatteisiin. Mieheni t|- n{isi minut takaisin sel{lleni vuoteelle. -- 'Pysy siin{', h{n sanoi. 'Liikut vasta kun min{ annan luvan.' -- Hilda seisoi vuoteen vieress{ tarkastellen minua p{{st{ varpaisiin. H{n hymyili hyv{ksyv{sti. 'Iltaa, Doris-neiti', h{n sanoi. -- Ny|kk{sin n|yryytettyn{ ja k{{nnyin poisp{in. -- 'H{n on ihastuttava, herra Gordon. Mit{ kaunein vartalo. ' -- 'Huora h{n on.' -- Hautasin h{peiss{ni kasvoni tyynyyn. Vaistosin ett{ mieheni seisoi naisen vierell{ ja he kumpikin tuijottivat minuun. He olivat hiljaa t{yden minuutin tai pidemp{{n. -- Lopulta Hilda hihitti. H{n sanoi kimakalla {{nell{: 'Hihiih, mutta olettepa te taas rietas!' -- Tilastani huolimatta tunsin kasvavaa uteliaisuutta. Tirkistelin heit{ yhdell{ silm{ll{ k{sivarteni alta. He seisoivat vuoteen p{{dys- s{. Hilda oli alasti! H{n runkkasi toisella k{dell{ hitaasti mieheni j{ykk{{ kalua runkaten samalla toisella k{dell{{n itse{{n. -- 'Minusta olisi niin ihana katsella kun te nussitte h{nt{', Hilda sanoi. 'Se olisi nyt hauskaa, eik| olisikin?' -- 'Min{ en tule ikin{ panemaan kyrp{{ni h{nen saastaiseen vittuunsa!' H{nen {{nens{ s{rkyi vihasta. Katsoin j{lleen muualle ja yritin hau- tautua patjan sis{{n. -- 'Anteeksi, herra', Hilda sanoi. 'Tarkoitukseni ei ollut. . . ' -- 'Min{ panen h{nt{ suuhun tai perseenreik{{n: enemp{{n tuo huora ei kelpaa. Mutta vittuun: panisin mieluummin sikaa!' -- '[lk{{h{n nyt, herra Gordon', Hilda sanoi. 'Onhan h{n sent{{n tei- d{n vaimonne.' -- Mieheni oli hetken hiljaa. 'Sanoitko sin{ vaimo? Siin{ tapauksessa min{ aion kohdella h{nt{ sellaisena. Ensinn{kin hyv{n vaimon on oltava n|yr{ herralleen.' -- Pelko kouristi minua. Olin kuin halvaantunut, kohtalon viaton uhri. Kuulin l{hist|lt{ kolinaa kun huonekaluja siirreltiin. Tirkistin j{l- leen. Jeremy seisoi tuolilla irrottaen pitk{{ kellonny|ri{. Hetken p{{st{ h{n tuli ja kier{ytti minut mahalleni ja ryhtyi Hildan avustuk- sella sitomaan minua vuoteeseen. Kun tajusin heid{n aikeensa ryhdyin kamppailemaan vastaan vain saadakseni kasvoilleni l{im{yksen joka sai p{{ni humisemaan. Mieheni sitoi k{teni kellonny|rill{ ja jalkani revi- tyll{ lakanalla. Makasin raajat lev{ll{{n pystym{tt{ liikahtamaan, haavoittuvaisena, kauhuissani! -- Ensimm{inen l{im{ys tuli oikealle pakaralleni, toinen vasemmalle! Kolmas, nelj{s... H{n hakkasi minua avok{mmenell{, piiskasi uppinis- kaista vaimoaan! Miksi? Mit{ olin tehnyt ansaitakseni niin kamottavaa ja raakaa kohtelua miehelt{, joka vain viikkoa aikaisemmin oli luvan- nut rakastaa, kunnioittaa ja helli{ minua? Jos h{n olisi t{ytt{nyt sen valansa, olisin tehnyt mit{ tahansa tuottaakseni h{nelle nautintoa. Olisin ollut riemumielin h{nen. Koko ruumiini kaikkine aukkoineen oli- si ollut h{nen jotta h{n olisi saanut tehd{ sille mit{ tahansa! -- Taistelin vastaan etten olisi ulvonut tuskasta. Takapuoleni oli kumpare raakaa, kuumottavaa lihaa, jossa jokainen ly|nti tuntui puna- hehkuiselta hiilihangolta! Mutta silti olin p{{tt{nyt olla n|yrtym{tt{ tuon inhottavan miehen edess{ heikkouteni n{ytt{m{ll{... mutta en mah- tanut mit{{n vaistomaisille parahduksille ja kyynelvirralle. -- Kaksi tutkivaa k{tt{ ty|ntyi alleni ja puristui rinnoilleni. 'Ah, h{nen perseens{ on niin pullea, niin tiukka -- min{ rakastan siit{ l{htev{{ {{nt{!' Hilda sanoi. H{n nipisti n{nnej{ni, ensin hell{varoen mutta sitten yh{ kovemmin ja kovemmin v{{nnellen niit{ raa'asti sor- miensa v{liss{. H{nen kosketuksensa sai minut v{{ntelehtim{{n. Tunne verrattuna takapuoleni polttavaan tuskaan oli l{hes ... (saattoiko se olla?) ... nautinnollinen! Se oli kummallista. Vaikka olin tuskasta puolitajuton, olin silti tietoinen tuosta kieroutuneesta ja h{iritse- v{st{ vastakohdasta. Oli kuin minulla olisi ollut kaksi ruumista, kum- pikin omalla tavallaan yliherkk{, toinen kivulle, toinen nautinnolle! -- Sitten kidutus yht{kki{ p{{ttyi. He l|ys{siv{t siteeni ja k{{nsiv{t minut sel{lleni. Kirvelt{v{n perseparkani hankautuessa tuskallisesti patjaa vasten he levittiv{t j{lleen raajani ja sitoivat ne uudestaan. Avasin silm{ni ja n{in Hildan kasvot vain muutaman tuuman p{{ss{ omis- tani. -- H{nen huulensa laskeutuivat omilleni. Ne olivat pehme{t, oudon loh- duttavat. H{n nuoli huuliani. Sitten, kun ne rentoutuivat, h{n ty|nsi kielens{ niiden v{liin. Avasin suutani enemm{n sallien h{nen tulla si- s{{n. Tervehdin h{nen kielt{{n omallani. Sitten, kaikessa alennusti- lassani, pahoinpideltyn{ ja perse kirvellen, huomasin imev{ni Hildan kielt{. Hetken p{{st{ Hildan huulten ja kielen tarjoama lohdutus oli poissa. Kammottava mieheni oli kiskaissut h{net raa'asti pois. H{nen {{nens{ oli kuin suden murinaa: 'H{nen suunsa on minun!' -- 'Voinko min{ saada h{nen vittunsa?' -- 'Tee mit{ tahdot.' -- Silm{ni olivat kiinni ja tunsin Hildan hivuttautuvan alas pitkin vartaloani. Sitten mieheni kamala kalu oli yht{kki{ pyrkim{ss{ sis{{n. Puristin huuleni tiukasti yhteen. Vaikka ter{stin parhaillaan itse{ni vastaanottamaan v{ist{m{tt|m{n seurauksen kielt{ytymisest{ni, {killi- nen, hekumallinen tunne kouristi kupeitani! Hildan suu oli pillullani! En ollut tuntenut mit{{n sellaista koskaan aikaisemmin. L{mmin v{r{h- dys pyyhk{isi l{vitseni. P{{stin valituksen. Se riitti aviomiehelleni. H{nen kyrp{ns{ t{ytti yhdess{ vilauksessa suuni. Mutta mill{{n muulla ei ollut minulle merkityst{ kuin niill{ hekumallisilla tuntemuksilla, jotka pyyhkiv{t l{vitseni toinen toisensa per{{n Hildan nuollessa pil- luani! -- Mieheni tarrasi p{{st{ni kaksin k{sin. H{n alkoi nussia minua suu- hun, ensin hitaasti ja matalia, tyytyv{isi{ murahduksia p{{stellen. Tunsin kuinka h{nen l|ys{ esinahkansa hankautui edestakaisin kieleni p{{ll{. -- T{ll{ v{lin Hildan riemukkaasti lipova kieli oli l|yt{nyt sen pie- nen vaaleanpunaisen pillunapukan, joka on naissukupuolen erityinen ilo. Siihen asti en ollut tiennyt mit{{n sen olemassaolosta! Tuosta {{rimm{isten tuntemusten keskipisteest{! -- Vaikka mieheni kyrp{ tunki kurkkuuni melkein tukahduttaen minut, ty|nsin lantiotani yl|sp{in survoen pilluani Hildan suuta vasten. Per- seeni py|ri kuin omasta tahdostaan villisti pakaroiden ep{mukava kir- vely l{hes unohtuneena. -- Suussani edestakaisin t|kkiv{ suunnaton kyrp{ vaimensi voihkaisuni ja kiljahdukseni. Se tuntui kasvavan isommaksi joka ty|nn|ll{. Sitten sen survonta {kki{ lakkasi. Se alkoi v{r{hdell{. V{r{hdykset kasvoivat syk{hdyksiksi, syk{hdykset nytk{hdyksiksi, nytk{hdykset kouristuksik- si... Matalaa murinaa kohosi mieheni kurkusta ja h{nen kouransa puris- tivat p{{t{ni otteessaan. 'Minulta tulee!' -- H{n ejakuloi kielt{ni vasten. Spermary|ps{hdykset t{yttiv{t suuni, sit{ pursui ulos h{nen kyrp{ns{ ymp{rille tiukkaan kiertyneitten huul- teni ohi ja tipahteli leualleni. 'Niele se, saatanan narttu-huora!' -- Tein kuten k{skettiin ja nieleksin ensi kertaa kirpe{nmakeaa, tuo- retta, kuumaa spermaa. -- Hildan suu oli uppoutunut pilluni sykkiv{{n m{rkyyteen. H{nen kie- lens{ lipoi klitoristani. Laukesin r{j{ht{v{sti, varmana siit{, ett{ kuolisin siihen nautintoon. Se oli ensimm{inen orgasmini. -- En pitk{styt{ teit{ yksityiskohdilla, mutta sen j{lkeen he j{ttiv{t minut sidotuksi ja naivat kesken{{n. My|hemmin Hilda istui kasvoilleni jotta min{ voin tehd{ h{nelle mit{ h{n oli tehnyt minulle. Sitten h{n sitoi tekokyrv{n lanteilleen: ovelan nahasta ja intiankumista valmis- tetun kapineen jolla h{n nussi minua kuin olisi ollut mies. Mieheni nautti joka hetkest{ nussien minua j{lleen suuhun ja ruiskien sinapit kasvoilleni ja rinnoilleni. Sitten, juuri ennen poistumistaan, h{n tu- li seisomaan hajas{{rin ylleni ja kusi minun p{{lleni pidellen l|ys{{ kulliaan kuin paloruiskua. Se oli lopullinen n|yryytys! -- He j{ttiv{t minut nyyhkytt{m{{n sidottuna. Noin tunnin kuluttua Hilda tuli avaamaan siteeni. -- Olin t{ysin tolaltani torjutuksi tulemisesta, tuskasta n|yryytyk- sest{. T{ydellisen viattomana k{{nnyin ainoan yst{v{n puoleen joka mi- nulla oli siin{ talossa -- mieheni sisaren, Elviran. Kerroin h{nelle kaiken vaikka minun oli vaikea l|yt{{ oikeat ilmaukset. Minun olisi pit{nyt tajuta olla tekem{tt{ sit{. H{n piti minua hulluna ja kokemaa- ni hallusinaatioina. Kammottavan veljens{ tavoin h{nkin tuomitsi minut syytt{en minua perheen maineen vaarantamisesta. Mit{ tehd{? Kenen puo- leen k{{nty{? -- Mieheni jatkoi h{p{isy{ni melkein vuoden, tapaillen muita naisia ja parissa tapauksessa nussien heit{ minun l{sn{ollessani. H{n ruoski mi- nut useita kertoja ja kerran h{n Hildan avustuksella sitoi minut ma- halleni vuoteeseen ja pani minua neitseelliseen anusparkaani! Se oli tuskallisin kokemani sis{{n tunkeutuminen! -- Sitten, jonkin ajan kuluttua, huomasin kauhukseni, ett{ tuska ja nautinto tuntuivat sekoittuvan. Se oli omituinen ilmi|, joka h{m{rsi noiden kahden v{lisen eron. Ahdistus ja ekstaasi muuttuivat samaksi. Itseinho ja himo repiv{t minua kahtaalle. Pian min{ sek{ pelk{sin ett{ odotin h{nen vierailuitaan. Minusta oli tullut h{nen halukas orjansa, jota h{n kohteli raa'asti. H{n tapasi hakata minut vasta kun olin ker- j{nnyt sit{. Aloin saada orgasmeja ruoskimisesta! Mutta ajan mittaan h{nen vierailunsa k{viv{t harvinaisiksi. Mieheni vietti suurimman osan ajastaan poissa Lontoosta. H{n saattoi olla poissa viikkoja ja palata sitten k{yt|kselt{{n entist{ raaempana. -- Sitten tapasin miehen, joka nyt istuu t{m{n p|yd{n p{{ss{: Sir Har- ry Fibbitin. Se oli mets{stysviikonloppu. Ah, kuinka olinkaan odotta- nut sit{. Koirien kanssa ratsastaminen oli yksi harvoista j{ljell{ olevista iloistani. Mutta mieheni kielsi osallistumiseni. Pyysin ja rukoilin, mutta tuloksetta. H{n l{im{ytti minua kasvoille sanoen: 'Huorat eiv{t mets{st{ kettuja!' -- Mets{stysp{iv{n{, joka oli todella kaunis, seurasin ikkunastani kun vieraat l{htiv{t matkaan punaiset takit kirkkaassa syysauringonpais- teessa hehkuen. Jonkin ajan p{{st{ kuulin mets{stystorven tuuttauksen ja koirien haukunnan. Synkk{ masennus valtasi minut. Sitten yht{kki{ tunsin ensi kertaa avioliittoni aikana raivoa. Minulle k{vi selv{ksi etten ollut muuta kuin viaton tytt|nen, joka ei ollut tehnyt mit{{n pahaa, syyllistynyt mihink{{n rangaistavaan. Minut oli asetettu syyt- teeseen ja tuomittu rikoksesta, jota en ollut tehnyt ja olin naimisis- sa raakalaisen kanssa, jolla ei ollut mit{{n k{sityst{ siit{ mit{ viattomuus, hellyys ja rakkaus merkitsiv{t! -- Rynt{sin talleille kapinallisessa mielentilassa. Siell{ oli j{ljel- l{ en{{ yksi hevonen -- Prince Damien. Se oli t{ysverinen arabialainen ja sit{ oli ollut mahdoton taltuttaa.Se oli viskannut sel{st{{n mel- kein jokaisen sinne uskaltautuneen. Satuloin sen itse ja olin ratsail- la muutamassa hetkess{. Aluksi se vaikutti h{mm{stytt{v{n kesylt{. Kannustin sen lempe{sti mutta tiukasti liikkeelle. Se totteli kauniis- ti. Mutta sitten, kun l{hestyimme muuta joukkoa, se otti ohjat ja oli hetkess{ hallitsemattomissa! -- Prince Damien suhahti muun joukon l{pi kuin nuoli. Oli kuin he oli- sivat seisseet paikoillaan. Yritin turhaan saada sen hallintaani. N{in raivon mieheni kasvoilla sen hetken ajan kun olimme rinnatusten. Sit- ten ohitin h{net ja kiisimme mets{{n. Nojauduin eteenp{in v{ltt{{kseni oksat, jotka uhkasivat iske{ minut satulasta, ainoa toivoni oli, ett{ karkulainen v{syisi. -- Sitten toinen ratsukko oli yht{kki{ rinnallamme ja sovitti vauhtin- sa meid{n vauhtiimme. Ratsun sel{ss{, eteenp{in kumartuneena kuten mi- n{kin, oli yksi talon vieraista, nuori Harry Fibbit, sama mies, joka nyt istuu p|yd{n p{{ss{. H{n tarrasi suitsiini ja kiskaisi lujasti saaden Prince Damienin p{{n k{{ntym{{n ter{v{sti. Hurjistunut el{in nousi takajaloilleen... kerran, kahdesti. Kolmannella min{ lensin sa- tulasta. -- Hetke{ my|hemmin Harry Fibbit oli kyykistynyt vierelleni. Kietaisin k{teni h{nen ymp{rilleen kiitollisuudesta ja helpotuksesta tolaltani. Sill{ hetkell{ aviomieheni ratsasti aukiolle. -- 'Kuinka te julkeatte, hyv{ herra!' h{n huusi. 'K{det irti vaimosta- ni!' Aviomieheni laskeutui satulasta, harppoi paikalle, tarrasi k{si- varteeni ja riuhtaisi minut pystyyn. Olin tuskin p{{ssyt jalkeille kun h{n l{im{ytti minua raa'asti vasten kasvoja. Lensin takaisin maahan. -- Siit{ asennosta katselin kyynelten l{pi tapahtumia, jotka tulivat muuttamaan el{m{ni. Harry Fibbit syytti aviomiest{ni raakalaismaisuu- desta. Aviomieheni riisui hansikkaansa ja l{im{ytti syytt{j{{ns{ kas- voille. -- Kaksintaistelu tapahtui seuraavana iltana. Pistooleilla. Harry ker- toi minulle my|hemmin, ettei h{nell{ ollut lainkaan miekkailukokemusta eik{ h{n ollut erityisen hyv{ ampuja. H{n valitsi pistoolit ainoastaan siksi, ett{ se vaihtoehto aiheuttaisi h{nelle todenn{k|isesti v{hemm{n silpomista ja nopeamman kuoleman. Tiesin aviomieheni olevan eritt{in hyv{ kummassakin lajissa. -- Naisilta oli p{{sy kielletty 'kunnian kent{lle', joten piilouduin kaksintaisteluiltana puun taakse. Kaksintaistelijat neuvottelivat se- kundanttiensa kanssa, asettuivat sitten sel{t vastakkain ja ottivat perinteiset kaksikymment{ askelta. He k{{ntyiv{t kohtaamaan toisensa. Harry Fibbit seisoi taisteluase sivullaan mieheni t{hd{tess{ huolelli- sesti. Hoputin syd{n kurkussa {{nett|m{sti Harrya kohottamaan pistoo- linsa... ilman tulosta. Se typerys tarjosi itsens{ liikkumattomaksi maaliksi! Laukauksen {{ni, joka oli pelkk{ poksahdus ikivanhasta, suusta ladattavasta kaksintaistelupistoolista, kuulosti ukkosen jyr{h- dykselt{. Harry Fibbit irvisti ja seisoi sitten t{ysin liikkumattomana kiinnitt{m{tt{ huomiota vasemmassa k{sivarressaan olevasta luodin- rei{st{ tihkuvaan vereen. -- Sitten h{n kohotti hitaasti pistoolinsa ja t{ht{si huolellisesti. H{n piteli asetta sill{ tavoin pitk{n tuntuisen ajan... useita sekun- teja. Lopulta aviomieheni huusi:'Ampukaa, mies! Mit{ helvetti{ te odo- tatte?' Harry Fibbit seisoi tuumaakaan hievahtamatta, k{si ojennettu- na, pistooli suunnattuna t{sm{lleen h{nen vastustajansa keskivarta- loon. Lis{{ sekunteja kului. Mieheni k{{ntyi sivuttain tarjoten siten v{hemm{n ilmeisen maalin. Harry Fibbit ei edelleenk{{n painanut lii- paisinta. Olin py|rty{ j{nnityksest{. Piittaamatta siit{ mit{ olin te- kem{ss{, astuin esiin puun takaa. -- Koska oli hieman Harry Fibbitin takana, h{n ei ollut tietoinen l{s- n{olostani. Mutta aviomieheni n{ki minut. H{n tuijotti voimistuvan pe- lon ilmeen v{{rist{ess{ h{nen tavallisesti ylimieliset piirteens{. -- H{n k{{nn{hti {kkin{isesti poisp{in minusta. 'Ampukaa, jumalauta! Miksi te ette ammu?' -- Harry Fibbit katseli silmi{{n sirist{en pitkin koristeellisen kak- sintaistelupistoolinsa lyhytt{ piippua eik{ liikauttanut lihastakaan. Aviomieheni j{ykk{ asento n{ytti lys{ht{v{n. H{nen olkap{{ns{ vajosi- vat, h{nen ryhtins{ valahti veltoksi, luulin ett{ h{n oli lyyhistym{i- sill{{n maahan. 'Ei, {lk{{', h{n sanoi hiljaa. '[lk{{ ampuko... min{ pyyd{n.' H{n kohotti k{tens{ kuin antautuen viholliselle. H{nen teh- dess{{n sen Harry Fibbit kohotti aseensa yl|s kohti taivasta. Laukaus kuulosti jopa edelt{j{{ns{ {{nekk{{mm{lt{. -- Rynt{sin h{nen luokseen. H{nen vasen hihansa oli veren kyll{st{m{. Kiskaisin nopeasti puseron p{{lt{ni, rep{isin sen kahtia ja k{ytin sen haavan sitomiseen. -- Alle tunnin kuluttua siit{ olimme Harryn kanssa matkalla Lontoo- seen. Kolme p{iv{{ my|hemmin me asetuimme er{{seen huvilaan Monte Car- lossa. Vasta sin{ y|n{ sain ensimm{iset kokemukseni rakkauden iloista. Lady Doris katsoi p|yd{n p{{ss{ istuvaa aviomiest{{n. -- Ah, Harry, h{n sanoi, -- sin{ olit ihmeellinen! -- Bravo! P|yt{ puhkesi spontaaneihin suosionosoituksiin . Tri Hochenbusch sanoi:-- Varmaan te ymm{rr{tte, ett{ on varsin yleist{ ett{ nuoret tyt|t menett{v{t neitsyytens{ -- hymenens{ -- innokkaan ratsastusharrastuksen seurauksena? -- Kyll{, Lady Doris sanoi. -- Se selitettiin minulle jonkin aikaa my|hemmin. -- Ent{ mit{ aviomiehellenne, Jeremy Gordonille, tapahtui? -- H{n onnistui is{ns{ vaikutusvallan avulla saamaan avioeron aviori- koksen perusteella. Tuntui aluksi ep{miellytt{v{lt{ olla skandaalin aiheena, mutta pian sen j{lkeen kun meid{t oli Harryn kanssa vihitty sana aviorikos sai aivan uuden merkityksen. Siit{ tuli iloinen pahe, jonka nautintoja me jaamme mielell{mme yst{viemme kanssa. -- Hyv{, hyv{! -- T{ss{ tilanteessa, herra Stubbs sanoi, -- olisi mielenkiintoista kuunnella seuraavaksi Sir Harrya. -- Hyv{, hyv{! * * * -- Jos te vaaditte, Sir Harry sanoi. H{n vaikeni siksi aikaa kun pal- velijat kaatoivat kahvia. -- Tarinani on lyhyt mutta tuskin tyls{. Olin v{h{n alle kaksikymment{vuotias. Kyseisell{ vieh{tt{v{ll{ ja kau- niilla nuorella naisella ei ollut aavistustakaan ett{ kyseess{ oli mi- nun ensimm{inen kertani. H{nen huijaamisensa uskomaan, ett{ h{n oli s{ngyss{ kokeneen miehen kanssa osoittautui kuitenkin aika vaikeaksi teht{v{ksi. -- Mik{li ihmettelette mik{ oli syyn{ kieroiluuni, sallikaa minun huo- mauttaa, ett{ minulla oli syyt{ uskoa kyseisen ladyn aikaisemman koke- muksen rakkauden taiteesta olleen karkean ja ep{tyydytt{v{n. Siin{ va- lossa h{n tuskin olisi luottanut kovinkaan suuresti nuoreen mieheen joka oli yht{ tiet{m{t|n kyseisest{ aktista kuin h{nkin. Tunsin, ett{ h{nen kannaltaan olisi parempi jos esitt{isin kokenutta rakastajaa; hell{{, ymm{rt{v{ist{ ja luottamusta her{tt{v{{. -- Min{ en tietenk{{n ollut mit{{n niist{. Minun kokemukseni rajoit- tuivat satunnaiseen voyerismiin. Ja silti tarkoitukseni oli pelastaa t{m{ kaunis nuori lady h{nen aiempien kokemustensa kauheilta seuraa- muksilta osoittamalla h{nelle, ett{ rakkauden akti on nautittava ja tyydytyst{ tuottava eik{ tuskallinen ja alentava. -- Todella ritarillinen teko, tri Hochenbusch sanoi. -- Suurenmoinen, Deborah MacDill sanoi. -- Hyv{, hyv{! -- Kiitos, Sir Harry sanoi. -- Olen imarreltu, sill{ ritarillisuus on ominaisuus, jota arvostan suuresti. Mutta asiaan menn{kseni: taju- sin ottaneeni suunnattoman vastuun. Ent{ jos ep{onnistuisin? -- Totuuden hetkell{ tajusin, ett{ itse asiaan k{yminen oman naisensa kanssa oli aivan eri juttu kuin masturboiminen muiden hekumallisia toimia salaa seuraten. Siin{, aivan nen{ni edess{, oli ensi kertaa el{m{ss{ni oikea, alaston nainen! Mit{ tehd{? En ollut koskaan edes intohimoisesti suudellut naista. Osaisinko tehd{ mit{{n oikein? Miten piti alkaa? Ja ent{ jos tiet{m{tt|myytt{ni aiheuttaisin h{nelle kipua? -- Siin{ h{n makasi edess{ni, puolustuskyvytt|m{n{, silm{t kiinni, pa- kahduttavan kauniina... uskaltaisinko koskettaa? Ja jos niin mihin koskettaisin ensin? Jos erehtyisin, kadottaisiko h{n kiinnostuksensa? Nousisiko h{n yl|s, pukisi p{{lleen ja l{htisi? -- Minun oli pakko saada itseni kuriin. Olin mies ja minun oli k{ytt{ydytt{v{ sen mukaisesti. Asiat t{rkeysj{rjestykseen... en- simm{inen edellytys oli, ett{ mulkkuni seisoisi. Se ei seisonut. Miksi ei? Se oli aina ennen j{m{ht{nyt pystyyn pienest{kin kiihotuksesta... ja melko usein ilman mit{{n kiihotustakin! Sen tahto n{ytti nyt olevan ristiriidassa minun tahtoni kanssa. Enk| min{ ollutkaan sen is{nt{? Oliko minut varustettu petturimaisella, kiitt{m{tt|m{ll{ elimell{? Ki- rottua! Eik| miehen pit{isi pysty{ sent{{n hallitsemaan omien ruumiinj{senten- s{ toimintoja! -- Mutta mit{ tehd{? Voisinko tunkea sen sis{{n huolimatta sen veltos- ta tilasta? Onneksi hylk{sin ajatuksen t{ysin amat||rim{isen{. Mutta minun olisi pakko tehd{ jotakin ennen kuin h{n havaitsisi, ett{ jokin oli pieless{! Mutta mit{? -- Vedin syv{{n henke{ ja kumarruin suorittamaan ensimm{isen rakkau- dentekoni. Suutelin h{nen rintojaan. Teko aiheutti voihkaisun. Kivun vai mielihyv{n? Kokeilin sit{ arasti uudestaan. T{ll{ kertaa h{n huo- kaisi ja pani k{tens{ p{{ni p{{lle. Mielihyv{n! -- T{st{ rohkaistuneena menin askeleen pitemm{lle. Otin h{nen n{nnins{ huulteni v{liin ja imin lempe{sti. 'Oh, Harry!' h{n kuiskasi, 'tuo tuntuu ihanalta!' -- Jatkoin t{ll{ tavoin jonkin aikaa sivellen samalla k{mmenill{ni hell{sti h{nen sile{{ ihoaan -- ja sain lis{{ itseluottamusta. Naiseni vastasi sarjalla pieni{ henk{yksi{, uikutuksia ja vavahduksia. Menes- tys ruokkii menestyst{. Kokeilin kielell{ni aikaansaaden yh{ nautin- nollisempia reaktioita. Eteenp{in! Ep{onnistumisen pelkoni oli haihtu- massa. Vaelsin etel{mm{ksi ja ty|nsin kieleni h{nen napaansa. Naiseni voimis- tunut reagointi kertoi minulle, ett{ olin oikeilla j{ljill{. Edistyes- s{ni tajusin, ett{ hekumalliset puuhani olivat muuttuneet joksikin muuksi kuin pelk{st{{n huomion k{{nt{miseksi pois vetel{st{ ja siksi k{ytt|kelvottomasta elimest{ni. Min{ aiheutin nautinnollisia tuntemuk- sia naiselle, jota kohtaan tunsin mit{ hellimpi{ tunteita. Se oli it- seasiassa rakkauden toimintaa, josta my|s itse sain nautintoa. Mutta viel{ enemm{n: minun itseluottamuksentunteeni oli muotoutumassa er{{k- si voiman muodoksi, er{{nlaiseksi eroottiseksi voimaksi, jonka avulla kykenin s{{telem{{n naiseni nautinnon syvyytt{! Ah, min{ tajusin, val- ta tuottaa nautintoa on ihan yht{ nautinnollinen kuin kyky vastaanot- taa sit{. Vaikka olinkin viel{ varsin kouliintumaton tuon taiteen hienovaraisem- missa menetelmiss{, opin h{mm{stytt{v{n nopeasti. Eteenp{in! Hyv{illen k{sill{ni h{nen rintojaan jatkoin alasp{in kunnes poskeni lep{si peh- me{ll{ karvatyynyll{. Aloin lempe{sti levitt{{ naiseni jalkoja. Olin valmistautumaton n{kyyn joka minua kohtasi. N{in j{lkeenp{in ajatellen olen varma, etten odottanut muuta kuin yksinkertaista, siisti{ py|re{{ reik{{. Todellisuus oli tietenkin paljon monimutkaisempi. -- Olin vain muutaman tuuman p{{ss{. P{{tin panna kaiken peliin. En{{ ep{r|im{tt{ laskin p{{ni ja kosketin huulillani pehme{{, aromaattista lihaa ja suutelin niin kuin olisin suudellut tavanomaisempia huulia. Naiseni reaktio seurasi v{litt|m{sti. H{n v{{ntelehti, vavahteli ja py|ritti takapuoltaan. 'Ah, Harry, mit{ sin{ teet?' Vastaukseksi l{he- tin kieleni tutkimusmatkalle mehukkaaseen lihaan, latkin sit{ koko pi- tuudelta, lipsuttelin pehmeit{ poimuja, t|kin supistelevaa aukkoa. 'Ohhh, Harry, en ole ikin{ edes uneksinut t{llaisista tuntemuksista!' Siin{ vaiheessa tajusin, ett{ aiemmin petturimainen kankeni oli lopul- ta tajunnut velvollisuutensa ja j{m{ht{nyt j{yk{ksi. Kovemmaksi, voi- makkaammaksi ja isommaksi, minusta tuntui, kuin koskaan aikaisemmin -ter{sty|kaluksi, joka kykeni mihin tahansa eteens{ tulevaan ty|h|n. -- Kohottauduin h{nen ylleen aseeni valmiina. Oli en{{ kyse oikeasta t{ht{yksest{. Ah... se sujahti sis{{n niin helposti! Oli kuin tuo mi- nun turpea osani olisi viimein l|yt{nyt kotinsa. Pehme{, joustava tup- pi kiristyi tiukkana sen ymp{rill{ imien hitaasti sis{{np{in. Syvem- m{lle... syvemm{lle... onko olemassa mit{{n tuon ensimm{isen ty|ntymi- sen veroista? -- Ei mit{{n sen veroista! Deborah MacDill huusi. -- Se on kaunein kaikista rakkauden hetkist{, mademoiselle Chartreuse sanoi. -- Hyv{t hyv{! -- Olkap{ihini tukeutuen, jotta en olisi painanut h{nt{ liikaa, Sir Harry jatkoi, -- etenin millimetri millimetrilt{. Viimein, kun oli sis{ll{ juurta my|ten, h{nen jalkansa lukkiutuivat ymp{rilleni ja ve- tiv{t vartalomme yhteen. Makasimme kuin yksi ruumis hurmioituneessa syleilyss{. Huulemme yhtyiv{t ja kielemme viestiv{t toisilleen kasva- vaa intohimoa. -- Kului useita minuutteja. Sitten vet{ydyin hitaasti taaksep{in ja l{hes kokonaan ulos h{nen tiukasta mutta joustavasta tupestaan. H{n voihki. Vet{ytyminen tuotti meille kummallekin l{hes yht{ suurta nau- tintoa kuin tunkeutuminenkin! Lopulta, kun ainoastaan turpean elimeni pullottava p{{ oli sis{ll{, irrotin huuleni h{nen huuliltaan ja kohot- tauduin j{lleen kyyn{rp{itteni varaan. Sitten, katseittemme lukkiudut- tua rakastavaan tuijotukseen, ty|nnyin h{neen yhdell{ survaisulla! Turvonneet kivekseni l{isk{htiv{t h{nen pakaroitaan vasten... syv{l- le... syv{lle! H{n p{{sti hurmioituneen kirkaisun ja alkoi py|ritt{{ vimmatusti takapuoltaan. Vet{ydyin j{lleen... survaisin taas! Kahdes- ti, kolmasti! H{n vastasi joka ty|nt||n yh{ voimakkaammalla ty|nn|ll{ yl|sp{in. Nelj{nnell{ olin r{j{ht{m{isill{ni. Viidennell{ r{j{hdin! -- Ruiskin h{nen sis{{ns{, t{ytin h{net rakkauteni paksulla seerumil- la! Nytk{hdin yh{ uudestaan ja uudestaan h{nen kouristellessaan alla- ni. H{n veti minut j{lleen tiukasti itse{{n vasten kunnes lopulta mei- d{n ainoa liikkeemme oli h{nen salaisten, sis{isten lihastensa taitava lyps{v{ supistelu. -- Loppu, hyv{t naiset ja herrat, ei kaipaa sen yksityiskohtaisempaa kuvailua, koska te kaikki olette hyvin perehtyneet nussimisen tietee- seen ja taiteeseen. Voin vain sanoa, ett{ me jatkoimme naimista muo- dossa tai toisessa koko sen y|n ja puolet seuraavasta p{iv{st{. Sen j{lkeen en ole tarvinnut niiss{ asioissa muuta opasta kuin vaistoni ja mielikuvitukseni. Mutta t{rkeint{ oli, ett{ ensimm{inen yritykseni oli ollut menestyksellinen! -- Oh, Harry! Lady Doris huudahti. -- Neitsyt! En tiennyt ennen kuin vasta nyt! Sin{ rakas ressukka... se taivaallinen y| Monacossa... ja min{ kun pidin sinua niin kokeneena rakastajana! Sir Harry virnisti lammasmaisesti. -- Minua ei ole t{t{ ennen ker- taakaan vaadittu ketomaan totuutta siit{, rakkaani. -- Se olitte siis te, Lady Doris? herra Aziz sanoi. -- Tietenkin. -- El{k||n! El{k||n! -- Malja Sir Harrylle, herra Stubbs huusi. -- Koko Britannian ja- loimmalle ja urheimmalle neitsyelle! -- Koko maailman! -- Hyv{, hyv{! -- Olisiko naisilla mit{{n sit{ vastaan, jos me herrat polttaisimme sikarimme t{{ll{ p|yd{n {{ress{ kirjaston asemesta? Sir Harry sanoi. -- Loistava ajatus, kultaseni, Lady Doris sanoi. -- Ja naiset otta- vat konjakit herrojen seuraksi. Miehet panivat palamaan. Konjakit kaadettiin. Minut valittiin seuraavaksi. -- En oikein tied{ mist{ alkaa, sanoin vilkuillen ymp{rilleni konjak- kilasini reunan yli. -- Alusta, tytt| kulta! Mietin hetken. Alku oli tulkinnan varainen k{site. -- Ensin minun pit{{ saada tiet{{ mit{ k{sitet{{n neitsyyden menetyksell{, min{ sa- noin. -- Tarkoitetaanko sill{ sit{ kun henkil| menett{{ viattomuu- tensa vaiko sit{, kun h{nen sis{{ns{ tunkeudutaan? -- Mielenkiintoinen kysymys, Sir Harry sanoi. -- Luulenpa, ett{ t{s- s{ tarvitaan parlamentaarista viittaus{{nestyst{. Viattomuuden menetys voitti {{nestyksen ylivoimaisesti. Aloin tyyty- v{isen{ kertoa ensimm{isest{ junamatkastani ja siit{ kuinka jouduin samaan vaunuosastoon madame Kooshayn ja h{nen himokkaiden hevosnais- tensa kanssa. Kyseisest{ kokemuksestani l{hemmin kiinnostuneet voivat lukea siit{ muistelmieni ensimm{isest{ osasta. -- ... ja niin, hyv{t yst{v{t, min{ menetin viattomuuteni, p{{tin lo- pulta pitk{n kertomukseni. -- Erikoinen tarina, herra Aziz sanoi. -- Se totisesti pisti veren kohisemaan, mademoiselle Chartreuse sanoi liikehtien levottomasti istuimellaan. -- Malja Britannian rautateille! -- Hyv{! Hyv{! -- Ah, mutta ent{ varsinainen neitsyytesi? Lady Doris sanoi. -- Se j{i koskemattomaksi? -- Joksikin aikaa, min{ sanoin. -- No, kerro meille siin{ tapauksessa... -- Olemme pelkk{n{ korvana... -- Enemm{n kuin pelkk{n{ korvana, Babette Chartreuse sanoi. -- Tari- nanne on t{h{n asti saanut minut kauhean riettaalle p{{lle. -- Hyv{, hyv{! -- Te annoitte meille esileikin, nyt on yhdynn{n aika. -- Hyv{, hyv{! * * * -- Tuota, min{ sanoin, te valitsitte, ett{ puhuisin viattomuuteni me- nett{misest{ mieluummin kuin neitsyyteni menett{misest{. -- Mutta kerro meille siit{ huolimatta, Lady Doris sanoi. -- Kukkani taittoi er{s mies jota rakastin. -- Harvinainen etuoikeus. -- Rakkaudelle, Rose Carnaby sanoi lasiaan kohottaen. -- Hyv{, hyv{! -- Kertokaa meille siit{, kertokaa siit{ kaikki! -- Voi, kerro! Deborah MacDill sanoi {{ni k{he{n{ himokkaasta uteliai- suudesta ja kasvot punoittaen. -- Min{ niin haluaisin kuulla kuinka sinun suloinen pillusi rikottiin -- kuinka se mies pani sen sinne ensi kertaa. Olitko sin{ sel{ll{si? Kiedoitko jalkasi h{nen ymp{rilleen? Tai polvistuitko sin{ h{nen eteens{ siev{ pyllysi pystyss{ niin ett{ h{n saattoi tunkeutua sinuun takaap{in? -- Ehk{ on parempi, ett{ kerron tarinani lopun joskus toiste, min{ sa- noin. -- On aina parempi j{tt{{ hieman jotakin varastoon ja sit{ paitsi olen jo innokas kuulemaan teid{n muiden juttuja. Olen varma, ett{ teid{n juttunne ovat v{hint{{n yht{ riettaita kuin minun. -- Jos olet tuota mielt{ niin niin on oltava, Sir Harry sanoi. -Mutta sinun on luvattava, ett{ kerrot loput tarinastasi jossakin toi- sessa istunnossa. -- Min{ lupaan, min{ sanoin. Seuraavana oli vuorossa herra Stubbs. -- Minun tarinani on paljon lyhyempi ja todenn{k|isesti paljon v{hem- m{n viihdytt{v{ kuin aikaisemmin kuullut, herra Stubbs sanoi, siemaisi konjakistaan, imaisi sikaristaan ja jatkoi: -- Is{ni kuoli ollessani kahdeksantoista. H{n oli omalaatuinen mies, joka oli hankkinut omai- suutensa Kiinassa ooppiumkaupalla ja asettunut sitten viett{m{{n kun- niallista el{m{{ Lontooseen ja Cornwalliin. [itini ei koskaan ymm{rt{- nyt eik{ itseasiassa my|sk{{n hyv{ksynyt sen paremmin h{nt{ kuin h{nen huumorintajuaan. [iti ei esimerkiksi koskaan sopeutunut palveluskun- taan, joka koostui etel{afrikkalaisista bushmanneista, amerikkalaisis- ta intiaaneista ja kiinalaisista kuleista, joista ket{{n ei ollut k{{nnytetty kristinuskoon. Is{ni mielest{ oli hyv{ vitsi ja kannanotto brittil{iseen 'palvelu'-perinteeseen pukea lyhyt, k{kk{r{p{inen, hii- lenmusta mies hovimestarin frakkiin. -- H{n oli mit{ lahjakkain naisten mies, joka kaiken muun lis{ksi yl- l{piti kaiken aikaa v{hint{{n kolmea rakastajatarta. [itini tunteita yll{tt{v{sti ajatellen h{nen onnistui pit{{ asia salassa t{lt{ ja per- heelt{, mutta l{hes kaikki muut Lontoossa tiesiv{t siit{. -- Is{ni osoitti suurta halveksuntaa kaikkia sellaisia ihmisi{ koh- taan, joiden el{m{{ s{{teliv{t voimakkaasti perinteiset moraaliarvot. Meid{nkin suvussamme oli muutamia sellaisia ja heist{ merkittavimpi{ olivat h{nen veljens{ Harrison ja t{m{n vaimo, t{tini Emelia. Heid{n tytt{rens{, Charity, oli minua vuotta vanhempi ja h{net oli kasvatettu niin j{yk{n kurinalaisessa ilmapiiriss{, ett{ oli ihme ettei h{n ollut tullut hulluksi. H{n oli totta puhuakseni aivan jotain muuta. Charity oli onnistunut voittamaan ymp{rist|ns{ niin kuin kasvi, joka kukoistaa maaper{ss{ mik{ surmaa heikomman kasvuston. H{nell{ oli sek{ huumorin- tajua ett{ m{{r{tietoisuutta. -- Vuosien varrella sek{ is{ni ett{ min{ ja kaksi velje{ni olimme aut- taneet h{nt{ parhaamme mukaan. Aina kun voimme, me salakuljetimme se- t{ni taloon kirjallisuutta Charityn tiedon lis{{miseksi. Er{{n{ joulu- na is{ni antoi Charitylle t{ysin avoimesti h{nen vanhempiensa silmien edess{ Decameronen Raamatun kansiin sidottuna! -- Is{ni kuoli vuonna l849. Testamentin valvontatilaisuudessa k{vi il- mi, ett{ h{n oli j{tt{nyt puolet huomattavasta omaisuudestaan {idille- ni. Loppu jaettiin tasan: kolmannes minulle ja veljilleni koulutuk- seen, kolmannes jaettavaksi h{nen uskollisten joskin eksoottisten pal- velijoittensa kesken mihin tarkoitukseen n{m{ sen sitten halusivatkin k{ytt{{ ja kolmannes sed{lleni Harrisonille. -- Ainoastaan set{ni osuuteen sis{ltyi ehto. Testamentissa m{{r{ttiin, ett{ jotta se tulisi voimaan set{ni osalta, h{nen tytt{rens{ Charityn olisi valittava yksi serkuistaan ja maattava t{m{n kanssa alastomana vuoteessa t{ysin kahden kesken nelj{ y|t{. -- Kuullessaan t{m{n Emelia-t{tini py|rtyi oitis. Harrison-set{ni muuttui valkoiseksi kuin lakana ja valitti saaneensa 'tappavan syd{- mentykytyksen', Charity, min{ ja veljeni nauroimme k{mmentemme suojas- sa. [itini ei reagoinut mitenk{{n, joko siksi, ett{ h{n oli enemm{n tai v{hemm{n tottunut is{ni p{{h{npistoihin tai siksi, ett{ h{n joutui v{litt|m{sti l{{kinn{llisiin teht{viin. -- Testamentissa todettiin edelleen, ett{ sed{ll{ni oli viisi p{iv{{ aikaa harkita hyv{ksyik| h{n vaiko hylk{isi kyseisen anteliaan tar- jouksen. Charity kertoi my|hemmin veljilleni ja minulle tapausten ku- lun. -- Rakkaan serkkumme mukaan h{nen is{ns{ ensin jyrk{sti torjui testa- mentin. Mutta neuvoteltuaan seuraavana p{iv{n{ lakimiehen kanssa, joka sanoi h{nelle, ettei ollut mit{{n laillista tapaa kiert{{ kyseist{ pa- huuden inspiroimaa lis{ehtoa, h{n alkoi horjua. Vaati viel{ yhden p{i- v{n ennen kuin h{n sai muotoilluksi asialle oikeutuksen. -- 'Jumala koettelee uskoani rakkaan velivainajani avulla. T{m{ omai- suus on tarkoitettu perinn|ksi miehelle -- minulle -- joka viett{{ suurimman osan valveillaoloajastaan tehden Jumalan ty|t{. Min{ olen jo uhrannut el{m{ni H{nelle ja nyt minua pyydet{{n uhraamaan tytt{reni... kohtalolle joka on kuolemaakin pahempi. H{n kuoli syntiemme t{hden, voisimmeko me olla tekem{tt{ v{hemp{{? Ehk{ uskollinen tytt{reni Cha- rity jonakin p{iv{n{ tullaan kanonisoimaan t{st{ pyh{st{ marttyyri- teostaan.' Charity kielt{ytyi. H{n nosti asiasta ison metelin viskaten is{ns{ silmille kaiken mit{ t{m{ oli opettanut h{nelle synnist{, paholaisen otteesta naisiin, jotka 'lankeavat' ja kauhuista, jotka odottavat ket{ tahansa naissukupuolen edustajaa, joka vain hetkeksikin sallii itsens{ ryhty{ lihan iloihin. -- 'Mutta', h{nen is{ns{ sanoi, 'emme me iloihin ryhdy vaan k{rsimyk- seen! K{rsimykseen Jeesuksen puolesta kuten h{nkin k{rsi meid{n puo- lestamme!' Charity ryhtyi vuoteen omaksi kuten {itins{kin. Mutta h{nen is{ns{ jatkoi intt{mist{{n k{yden yh{ j{rjett|m{mm{ksi sit{ mukaan kun p{iv{t kuluivat. Lopulta viidenten{ p{iv{n{ -- kaikkein viimeisimm{ll{ het- kell{ -- Charity antoi periksi. -- Charity esitti kuitenkin, ettei h{n voinut tehd{ valintaa serkku- jensa kesken vaan asiassa oli turvauduttava Jumalan valintaan. Vedimme pitk{{ tikkua ja min{ sain pisimm{n. -- Seuraavana iltana vet{ydyimme Charityn kanssa kahden yhteen talomme makuuhuoneista. Olimme molemmat alasti. Loputtomalta tuntuneen naures- kelu- ja leikinlaskujakson j{lkeen me rakastelimme. Me jatkoimme sit{ kaikissa mahdollisissa asennoissa koko nelj{n vuorokauden ajan pit{en taukoja ainoastaan sy|d{ksemme. Se oli suurenmoista! -- Suurenmoista todellakin, rouva Carnaby sanoi. -- Min{ niin rakas- tan tarinoita joissa joku saa nen{lleen. -- Hyv{, hyv{! -- Ja kaksi nuorta neitsytt{ yhdess{, Babette Chartreuse sanoi. -Tres delice. -- Paitsi ett{ kumpikaan meist{ ei ollut neitsyt, herra Stubbs sanoi. -- Mutta seh{n oli n{iden tarinoiden tarkoitus. -- Totta, Sir Harry, herra Stubbs sanoi. -- Mutta min{ en ole viel{ lopettanut. Nimenomaan Charity oli vapauttanut minut neitsyydest{ni kolme vuotta aikaisemmin. Olin silloin viisitoistavuotias. H{n palveli my|s molempia velji{ni silloin kun oli heid{n aikansa. -- Hyv{ Luoja! -- Mit{ ihailtavin nuori nainen! -- Mit{ h{nest{ tuli? -- Noin kuukausi kyseisen tapauksen j{lkeen h{n ilmoitti is{lleen odottavansa lasta. Mies ajoi h{net ulos talostaan eik{ ole n{hnyt h{n- t{ sen j{lkeen t{h{n p{iv{{n menness{. -- Synnyttik| h{n sen lapsen? -- Ei. Ei h{n tosiasiassa ollut raskaana. Se oli valhe, joka palveli toisena tapana antaa h{nen is{lleen nen{lle. -- Mit{ rohkein nuori nainen, rouva Carnaby sanoi. -- Totta totisesti, Sir Harry sanoi. -- Mutta mit{ h{nest{ tuli? -- H{n vaihtoi nimens{ Charity Stubbsista Jane Douglasiksi. -- Se kuuluisa n{yttelij{t{r! Deborah sanoi. -- Sep{ juuri, herra Stubbs sanoi. -- Te kaikki olette varmasti n{h- neet h{net n{ytt{m|ll{ Portian roolissa. -- Malja Jane Douglasille! -- Hyv{, hyv{! -- Ja herra Stubbsille! -- Hyv{, hyv{! -- Yksi kysymys, herra Stubbs... -- Niin? -- Kysymys Charityn neitsyydest{. -- Ai niin, herra Stubbs sanoi. -- Sen velvollisuuden hoiti minun is{ni jo paljon aikaisemmin. Seurasi kuoronaurua. Sir Harry sanoi:-- Tri Hochenbusch? * * * -- Minun tarinani on yksinkertainen, tri Hochenbusch sanoi. -- Minut raiskattiin. -- Ep{ilem{tt{ iso ja voimakas nainen, Babette Chartreuse sanoi. -- Kyseess{ ei ollut nainen. -- Herkullista! -- Tuskin sit{, mademoiselle. Se oli mielipuolen j{rjest{m{ tuskalli- nen kokemus. Min{ olin silloin kuusitoistavuotias. Tri Hochenbusch imaisi sikaristaan ja pid{tteli savua kunnes oli tyhjent{nyt konjakki- lasinsa. -- Mutta lienee paras ett{ aloitan alusta. -- Teep{ se, vanha kaveri, Sir Harry sanoi. -- Se konna oli set{ni Max, is{ni veli ja liikekumppani. H{n oli les- ki, joka oli vasta mennyt uusiin naimisiin kauniin, itse{{n puolta nuoremman naisen kanssa. Uuden t{tini nimi oli Helga. H{n oli syntyi- sin johtavasta preussilaisperheest{. H{nen is{ns{ oli ollut Bismarckin kanssa Pietarissa ja Pariisissa miss{ h{n toimi l{hetyst|n alivaltio- sihteerin{. H{n on nykyisin yksi Bismarckin keisarillisen hallituksen voimahahmoista. Avioliitto oli hyv{ ainakin ajatellen liiketoimia preussilaisten kanssa. Uskon, ett{ se olikin sen ainoa tarkoitus. -- Tapasin melko paljon Helgaa ja meist{ oli tullut yst{v{t. H{n oli ruvennut harrastamaan laskettelua, ja koska min{ olin siin{ jonkinlai- nen asiantuntija, niin teht{v{kseni uskottiin h{nen opettamisensa ja h{nen turvallisuutensa vartioiminen rinteill{. -- Er{{n{ p{iv{n{ h{n kaatui aika n{ytt{v{sti. Kiiruhdin h{nen luok- seen pel{ten h{nen rikkoneen puolet luistaan, mutta onneksi h{nen ai- noa vammansa oli nyrj{ht{nyt nilkka. Sidoin sen alppimajalla ja l{h- dimme takaisin Lzerniin. Saavuimme talolle my|h{{n iltap{iv{ll{. Siell{ palvelija ilmoitti Helga-t{dille, ett{ h{nen aviomiehens{ oli liikeasioissa Zrichiss{ eik{ palaisi ennen kuin seuraavan iltana. -- Me joimme teet{ ja s|imme pikkuleipi{ kirjastossa, miss{ Helga va- litti, ett{ h{nen nilkkasiteens{ tuntui k{yneen kire{ksi. Nojatuolissa istuen h{n asetti jalkansa jakkaralle ja min{ kyykistyin lattialle riisumaan h{nen kenk{ns{ ja l|ys{{m{{n sidett{. H{nen hameensa oli ve- t{ytynyt yl|s melkein polviin asti. Yritin olla huomaamatta sit{. -- 'Josef', h{n sanoi, 'oletko sin{ koskaan ollut naisen kanssa'? -- Kysymys j{rkytti minua. H{n ei ollut koskaan aikaisemmin maininnut moisia asioita. Tuijotin lattiaan yritt{en k{tke{ punastuneet kasvoni. -- 'Voithan sin{ nyt toki minulle puhua. Min{h{n olen yst{v{si. Kerro minulle. Oletko sin{?' -- 'En', mutisin. -- 'Oletko koskaan n{hnyt naista ilman vaatteita?' -- Teeskentelin, etten ollut kuullut ja k{{rin uudestaan sidett{. H{n oli itsepintainen. 'Oletko sin{, Joset?' H{n pani k{tens{ p{{ni p{{l- le. -- 'Olenko min{ mit{, Helga-t{ti?' -- 'Oletko koskaan n{hnyt alastonta naista?' -- 'Riisuutunutta?' kysyin voittaakseni aikaa ker{t{ rohkeuttani. -- 'Aivan'. -- 'Siis ilman vaatteita?' -- 'T{sm{lleen.' -- Tuijotin nolona lattiaan. 'Kerran.' -- 'Kerro minulle.' -- 'Se tapahtui junassa.' -- 'Niin?' -- 'Olimme matkalla Pariisiin. Siit{ on jo jonkin aikaa. Olin vasta kolmentoista.' -- 'Ja mit{ tapahtui?' -- 'Se oli my|h{{n illalla. Is{ ja {iti nukkuivat. Siell{ oli ovi naa- puriosastoon... suuri avaimenreik{... omituisia {{ni{.' -- 'Millaisia {{ni{?' -- 'Omituisia... en saanut niist{ selv{{ kovinkaan hyvin junan metelin takia. Niinp{ panin juomalasin sein{{ vasten ja kuuntelin. Joku nainen voihki siell{ ja sitten kuului miehen {{nt{, mutta h{n ei sanonut mit{{n, murahteli vain. Ajattelin ett{ joku ehk{ oli sairas tai louk- kaantunut.' Sidoin siteen ja vaikenin ajatellen, etten kehtaisi kertoa h{nelle enemp{{. Sellaisista asioista ei yksinkertaisesti puhuttu nai- sen kanssa. -- 'Niinp{ sin{ tirkistit avaimenrei{st{?' -- 'Niin.' -- 'Ja mit{ n{it?' -- Se oli hy|dyt|nt{, minun Helga-t{ti{ni ei torjuttu mill{{n keinolla jos h{n halusi jotakin. H{n kiskoisi sen minusta tavalla tai toisella. Sanoin hiljaa: 'N{in naisen.' -- 'Ja?' -- 'H{n oli alasti-- ilman vaatteita.' -- 'Oliko h{n kaunis?' -- 'Oli.' -- 'Nautitko sin{ h{nen katselemisestaan?' -- 'Nautin.' -- 'H{nen rintojensa, h{nen reisiens{, h{nen pakaroittensa?' -- 'Kaikesta.' -- 'H{nen m{tt{{ns{?' -- 'Kaikesta.' -- 'Mit{ h{n teki?' -- Tunsin k{yv{ni rohkeammaksi. Sanoin: 'H{n oli miehen kanssa.' -- 'Ja?' -- 'He tekiv{t sit{.' -- Helga kampasi sormillaan tukkaani. Se tuntui mit{ intiimeimm{lt{ hyv{ilylt{ ja aiheutti kihelm|iv{n tunteen kivesteni juuressa. H{n ky- syi makealla {{nell{:'Tekiv{t mit{, Josef?' -- 'Mies oli naisen... siis miehen se juttu. Ja mies pumppasi yl|s ja alas -- sis{{n ja ulos.' -- 'Nauttiko nainen siit{?' -- 'Juu, kyll{. H{n voihki ja vingahteli ja v{{ntelehti kaiken aikaa.' Puhuin nyt ilman ep{r|inti{ ja mietin uskaltaisinko katsoa h{neen. -- 'Suloista', Helga sanoi {{ni oudon k{he{n{. 'Ent{ sin{, nautitko sin{kin siit{?' -- 'Juu. En ollut koskaan aikaisemmin n{hnyt kenenk{{n tekev{n sit{.' -- 'Ent{ sinun oma juttusi, oliko se kovana?' -- 'Oli', min{ {hk{isin. -- Helga oli hetken hiljaa. Kuulin h{nen hengitt{v{n. Lopulta h{n sa- noi: 'Ent{... onko se nyt kovana?' -- Mykistyin. Kaikki vasta saavuttamani rohkeus suli pois. Huomasin toivovani, ett{ olisin jossain muualla -- vaikka jossain muualla sa- massa huoneessa, turvallisen v{limatkan p{{ss{. Mahdotonta. Seisomaan nouseminen olisi viel{kin nolompaa. -- H{nen k{tens{ kiertyi leukani alle ja kohotti kasvoni yl|sp{in. H{n katsoi minua silmiin. Vastaa minulle, Josef, onko se kovana juuri nyt?' -- H{nen kasvonsa olivat kauniit pehme{ss{ kaasuvalossa. H{nen silm{n- s{ olivat suuret, h{nen huulensa kosteat. -- 'Onko se?' -- 'On', kakaisin. -- 'Kuinka suloista.' -- K{{nsin p{{ni poisp{in. H{n k{{nsi sen k{dell{{n takaisin. Sitten h{n puhui syd{mellisell{ {{nell{: 'Rakas Josef, ei ole mit{{n syyt{ olla nolona. Kun mies on kovana naisen seurassa, se on kohteliaisuus naisen kauneutta kohtaan.' -- 'Onko?' -- 'On. Erektioiden tuottaminen on naisellisen vieh{tysvoiman ylev{ teht{v{.' -- 'Sin{ olet hyvin vieh{tt{v{.' -- 'Kiitos Josef. Tahtoisitko suudella minua?' -- 'Tahtoisin.' -- 'Tahtoisitko n{hd{ minut alasti?' -- Mykistyin j{lleen. -- 'Tahtoisitko?' -- 'Joo...' Minusta tuntui, ett{ syd{meni oli pys{htym{isill{{n. -- 'Tahtoisitko koskettaa minua, suudella minua... minun rintojani... minun reisi{ni... minun...' -- 'Tahtoisin!' -- 'Tahtoisitko sin{ minun olevan sinun opettajasi?' -- 'Oh, kyll{!' -- Nousin seisomaan nolona housujeni pullistumasta. Painoin {kki{ huu- leni tiukasti h{nen huulilleen. H{n pani k{det olkap{illeni ja ty|nsi minut taaksep{in. H{nen {{nens{ oli matalasointinen ja siin{ oli k{heytt{ mik{ aiheutti v{rin{{ selk{piiss{ni. 'Sinun ensimm{inen oppi- tuntisi aika', h{n sanoi sivellen sormillaan poskeani. 'Sinun on olta- va lempe{, hell{. [l{ kiirehdi. Me emme ole kilpajuoksussa. Naiset, Josef kulta, pit{v{t enemm{n siit{ kun heid{n himonsa her{tet{{n v{hi- tellen.' H{n ty|nsi keskisormensa suuhunsa ja veti sen sitten hitaasti ulos. Katsoen minua silmiin h{n pyyhk{isi sill{ hell{sti huuliani. 'Eik| ole suloista?' 'On.' -- 'Ja nyt, sulje silm{si... hyv{... raota huuliasi... taivuta p{{t{- si... mutta ei aivan noin paljoa... oikein hyv{...' -- Odotin hengityst{ni pid{tellen h{nen huultensa kosketusta omillani. Odotin turhaan. [kki{, t{ysin varoittamatta, h{nen k{tens{ painautui pullistelevalle kikkelilleni! Menin kippuraan {llistyksest{. T{m{n t{ytyi olla sairaiden aivojen aiheuttamaa, tulosta {killisest{, pahas- ta aivokuumeesta! Mutta ei... nopea vilkaisu alas vahvisti sen. Helga- t{din k{si oli todellakin painautunut vasten nytk{htelev{{ elint{ni! Viel{ katsellessani h{nen k{tens{ alkoi tehd{ hidasta, py|riv{{ lii- kett{. Minusta tuntui ett{ py|rtyisin pian. Huumaavat v{ristykset am- paisivat l{vitseni. Helga puhui kuiskaamalla: 'Eik| tunnukin hyv{lt{, Josef?' -- Ny|kk{sin kykenem{tt{ vet{m{{n henke{ni. K{si edelleen paikoillaan h{n veti minut alas kunnes istuin kuin lapsi h{nen syliss{{n. 'Sulje taas silm{si, kultaseni.' -- Tottelin tiedostaen nyt, ett{ lantioni teki tiukkoja, pieni{ py|- r{hdyksi{ tyrkkien patukkaani vasten h{nen ihanaa k{tt{{n. Tunsin peh- me{n kielen lipovan huuliani. Muistaen h{nen aikaisemman ohjeensa rao- tin niit{ hiukan. Vaativainen kielilihas etsiytyi sis{{n kun huulemme kohtasivat. Ah, kuinka pehme{ se olikaan! Vavahdus kulki l{vitseni. H{nen kielens{ v{risi omaani vasten. -- Tunsin housujeni karhean pinnan l{pi h{nen k{tens{ k{yv{n vaativam- maksi. 'Poika raasu', h{n puhui suuhuni. 'Sinun kapineesi on ihan yh- dess{ kasassa. Sen t{ytyy olla kauhean ep{mukavaa.' Tutkivat sormet seurasivat puristuksissa olevan patukkani {{riviivoja. 'Se on sinun puntissasi, osoittaen ihan v{{r{{n suuntaan -- alasp{in. Meid{n t{ytyy korjata sen asento, vai mit{?' -- 'Mmmmm', mutisin imaisten h{nen kielens{ takaisin suuhuni. H{n h|l- l{si sokkona vy|ni ja avasi joitakin housunnappeja. Tunsin h{nen k{- tens{ sujahtavan sis{lle ja koskettavan paljasta ihoani. Tiedustelevat sormet laskeutuivat tuuheisiin h{pykarvoihini... v{risin odotuksesta. En ollut ikin{, en edes masturbaatiounelmissani, kuvitellut naisen osoittavan sellaista uskaliaisuutta. V{risin odotuksesta. Sitten olin {kki{ h{nen otteessaan. H{nen k{tens{ tuntui viile{lt{ kuumalla, j{y- k{ll{ lihallani. Liikuteltuaan hetken k{tt{{n varovasti tiukkojen alushousujeni sis{ll{ h{n v{{nsi raudankovan sauvani yl|s vatsaani vasten. 'Noin, eik| olekin parempi? Mukavampi?' Kiemurtelin h{nen sy- liss{{n henke{ni haukkoen kun h{nen sormensa hipel|iv{t kepakkoni herkk{{ alapintaa. 'Ah, se on oikein suloinen... niin paksu... niin paljon sile{mpi kuin aviomiehell{ni.' Helga-t{ti puhui heng{styneell{ {{nell{ sivellen h|yhenenkeveill{ sonnillaan herkk{{ kudosta aivan turvonneen terskani juuressa. 'Se nytk{htelee. Kuinka suloista... ja tihkuu... Oh, min{ rakastan sit{ ainetta! Spermaa!' -- Voihkaisuni ja vinkaisuni muodostivat hekumallisen dueton Helgan himokkaiden hyv{ilyjen kanssa. H{n tarttui kiinni ja ryhtyi runkkaa- maan minua. Olinko kuollut ja joutunut taivaaseen? Kietaisin k{teni h{nen ymp{rilleen. Tiukasti h{nen syliins{ painautunut pyllyni aaltoi- li rajusti. 'Ah, sin{ tulet laukeamaan pian, kultapieni! Min{ aion pumpata sen ulos sinusta!' -- Kullini alkoi sykki{ kontrapunktina kiihke{lle runkkaukselle jokai- sen vedon lis{tess{ painetta kunnes tunsin, ett{ voisin haljeta! Va- vahtelin, vartaloni kiemurteli hillitt|m{sti. 'Ruiski k{teeni, poika kulta' H{nen otteensa tiukkeni. Pumppaaminen hidastui ja k{vi voimak- kaammaksi. 'Tee se... ruiski!' -- Nivuseni j{risiv{t ekstaasimaisessa kouristuskohtauksessa! Orgasti- nen purkaus seurasi toistaan; ruiskaus toisensa per{{n paksua spermaa! -- 'Ammu!' Helga huusi. 'Vittu' Kyrp{!' -- Painoin suuni h{nen suulleen ja panin h{nt{ kielell{ni viel{ kun voimakkaat, rytmikk{{t syk{hdykset v{heniv{t satunnaisiksi nytk{hdyk- siksi ja lopulta pikanteiksi v{r{hdyksiksi. -- Helga piteli minua l{hell{{n ja olin haudannut kasvoni h{nen peh- me{{n, tuoksuvaan kaulakuoppaansa. Tulin tietoiseksi siit{, ett{ alus- housuni olivat sotkeentuneet kylmentyneeseen siemennesteeseen. Olin ruiskinut sit{ mahtavan m{{r{n, paljon enemm{n kuin mit{ tavallisesti sain tulemaan masturboidessani. -- 'Voi sinua poika kultaa', Helga sanoi silitt{en hiuksiani ja suu- delleen minua tunteellisesti. 'Oletko valmis toiseen oppituntiisi?' -- Mutisin suostumukseni h{nen kaulansa pehme{{n lihaan. H{n leikitte- li hetken korvalehdell{ni ja sanoi sitten:'Sinun pit{{ taas polvistua minun jalkoihini ja riisua kenk{ni.' -- Tein kuten h{n k{ski ja olin erityisen hell{varainen h{nen kipe{lle nilkalleen. Sitten, kun kohotin katseeni saadakseni lis{ohjeita, tumma verho laskeutui p{{ni yli! Se oli h{nen hameensa ja alushameensa! Vie- l{ ollessani toipumassa h{mm{styksest{ni h{nen jalkansa tulivat yhteen ja vangitsivat minut lempe{sti h{nen polviensa v{liin. H{nen {{nens{ kantautui vaimentuneena silkkikerrosten l{pi. 'Eik| siell{ olekin pi- me{{ ja salaper{ist{, Josef?' -- Vedin syv{{n henke{ haistellen ensi kertaa naisellisuuden hienon- hienoa ja salaista tuoksua. 'On', sanoin p{{ py|r{ll{ni. 'T{{ll{ on upeaa.' -- 'Sinun on aika perehty{ naisen maantieteeseen.' H{nen polvensa ren- toutuivat ja p{{stiv{t minut irti. 'Sinun pit{{ ajatella, ett{ olet tutkimusmatkailija.' -- Kuljetin k{si{ni aluksi arastellen mutta sitten yh{ rohkeammin yl|s h{nen s{{ri{{n, h{nen polviensa yli ja viimein h{nen reisiens{ sis{- pinnan sile{lle iholle. H{nen lihansa oli erilaista kuin minun; kiin- te{{ mutta jotenkin paljon pehme{mp{{. Sen rakenne oli virheet|n, sii- t{ puuttuivat karvat ja n{ppyl{t ja paukamat ja lihasm|ykyt, joita it- sell{ni oli. Se piti erityisesti paikkansa h{nen reisiens{ sis{pinto- jen kohdalla; kimmoisaa, liukasta tyt|nlihaa... taivaallista! Tulin tietoiseksi, ett{ t|tter|ni oli j{lleen j{ykistynyt. Se oli pystyss{ vatsaani vasten mihin Helga oli j{tt{nyt sen, ansassa alushousujeni joustavan kudoksen alla. -- Nojasin poskeni Helgan reisien pehmeyteen ja kuljetin herkki{ sor- menp{it{ni pitkin h{nen lantionsa alastonta ihoa h{nen vatsansa loi- vasti kaartuvalle pinnalle, h{nen napansa hymykuoppaan. Vaeltelin rie- mumielin n{kym{tt|m{ss{ maisemassa keksien tuntemattomien laaksojen, tasankojen ja kukkuloiden todellisen luonteen. Huolimatta tuon minun ensimm{isen sen kaltaisen tutkimusmatkani koko ajan pelottomammaksi k{yv{st{ luonteesta v{ltin l{hestym{st{ lopullis- ta arvoitusta: salaista aukkoa, jonka tiesin sijaitsevan naiseni rei- sien yhtym{kohdassa. Siihen vaadittiin urheutta. Ter{stin itseni. Olinko peloton mies vai arka poika? Ent{ jos Burton olisi k{{ntynyt pois reitilt{{n matkallaan Mekkaan? Jos Speke olisi hyl{nnyt mahdolli- suuden ett{ Viktoria Nyanza olisi oikea Niilin l{hde? Enk| min{ siis ollutkaan osani arvoinen tutkimusmatkailija? -- Tein p{{t|kseni siell{ pimeydess{. Vapautin oikean k{teni ja annoin sen toimia oman p{{ns{ mukaan. Sitten lopetin odotuksesta v{risten kaikki muut sormipuuhani kun se suuntasi matkansa kohti salaper{ist{ keskipistett{. -- Ensimm{inen kontaktini oli t{ydellinen yll{tys. Odotin jotain aivan erilaista kuin mit{ l|ysin. Sile{ll{ herkk{lihaisella kummulla sijait- sevan selke{rajaisen ja helposti paikannettavan aukon sijasta sormeni t|rm{siv{tkin kosteaan arvoitukseen. -- Helga reagoi ensimm{iseen, tunnustelevaan kosketukseeni h{nen rei- siens{ v{liss{ sijaitsevaan mehukkaaseen monimuotoisuuteen matalalla voihkaisulla. Olin tyytyv{inen ja ilahtunut havaitessani tutkimusmat- kani tuottavan h{nelle nautintoa. Kuulin hekumalliseen, telttamaiseen umpiooni kuinka h{n voihki kiitollisuudesta kun h{nen vartalonsa v{{n- telehti tiedustelevien sormieni liikahduksista. -- Vaeltelin ymp{riins{ kunnes lopulta t|rm{sin aistillisen mets{n pohjoisosassa mielenkiintoiseen ulkonemaan. Koskettaessani sit{ ty|n- tyi sen suojaavan hupun sis{lt{ esiin pikkuruinen, penism{inen elin. Helga-t{din vartalo nytk{hteli vastineeksi kosketukseeni. Kuljetin rohkaistuneena peukaloani hell{varaisesti edestakaisin sen pinnalla. Se oli temppu, joka aiheutti siihen asti voimakkaimman reaktion. Nai- seni voihkaisut ja mielihyv{nhuokaukset muuttuivat intohimon kiljah- duksiksi samalla kun h{nen takapuolensa rupesi py|rim{{n ja hytkym{{n hekumallisesti. -- Sill{ v{lin ahkerasti etsiv{ etusormeni l|ysi ovelasti k{tketyn au- kon. Kokosin rohkeuteni ja ty|nnyin sienim{iseen tunneliin. Ep{r|in pel{ten aiheuttavani kipua, mutta se aukeni edess{ni kuin toivottaen sis{{ns{ tunkeutujan tervetulleeksi. Painoin rohkeasti sis{{n ensim- m{ist{ nivelt{ my|ten. -- 'Ah, sin{ paholainen!' Helga kiljaisi. Ja kuin jonkin irstaan met- ronomin tahdittamana h{nen takapuolensa alkoi ty|nnell{ rytmikk{{sti joka py|r{hdyksell{{n. Se oli monimutkainen liike ja nielaisi hetkess{ etusormeni rystyst{ my|ten! Etusormi kokonaan rei{ss{ painoin k{mmene- ni tiukasti h{nen nivustaan vasten peukaloni jatkaessa taikanappulan kutittelua kaukana pohjoisessa. -- 'Nussi minua sill{. ' Helga-t{din {{ni oli nyt k{he{ ja paksu ja erottui vain h{dintuskin kangaskerrosten l{pi. -- 'Mit{?' kysyin h{nen terminologiansa h{mment{m{n{. -- 'Sormellasi... sis{{n ja ulos...' -- Irroitin otteeni ja tottelin h{nt{ sallien h{nen ratsastaa t|kkiv{ll{ sormellani... sis{{n ja ulos... Ihmettelin lyhyesti kuinka j{ykistyneen penikseni kokoinen p|tk{le voisi mitenk{{n mahtua sellai- seen pieneen tiukkaan reik{{n. Tajusin odotuksesta hurmioituneesti v{r{ht{en, ett{ sellainen pohdinta oli ennenaikaista, ett{ saisin sii- hen varmasti vastauksen ennen kuin p{iv{ olisi ohi. -- Hekumallisessa teltassa k{vi l{mpim{mm{ksi ja kosteammaksi kun t{- tini sinne kanssani sulkeutunut osa alkoi hytky{ ja nytk{hdell{ hol- tittomasti. Sitten h{nen ruumiinsa oli {kki{ kuin sekaisin mennyt, in- tohimoinen t{ristinkone! H{nen sis{iset supistelunsa voimistuivat ja lypsiv{t raivokkaasti sormeani! Otin avuksi kaksi sormea lis{{ ja 'nussin' h{nt{ niill{ kiihke{sti. -- 'Kyrp{! Vittu! Mulkku!' H{nen reitens{ painuivat yhteen lukiten k{- teni paikoilleen. 'Oooh, sin{ rakas, rakas poika... min{ laukean!' -- Kullini nytk{hteli ja v{{ntelehti my|t{tunnosta h{nen iloonsa. Tun- sin miehek{st{ ylpeytt{ tajutessani mit{ olin saanut aitaan pelk{st{{n peukaloani ja etusormeani k{ytt{m{ll{. -- Helga rauhoittui. H{nen jalkansa rentoutuivat ja riettaan teht{v{ni loppuun suorittaneena vedin hitaasti k{teni ulos. Kukistin ulos h{nen alushameittensa ja hameensa muodostamasta teltasta. H{n lojui sel{l- l{{n nojatuolissaan raskaasti hengitt{en. -- 'Josef, sinulle on kehittym{ss{ syv{ ymm{rrys naisen anatomiasta', h{n sanoi heng{styneesti. 'On olemassa miehi{, jotka ovat olleet sen kanssa tekemisiss{ kymmeni{ vuosia saavuttamatta silti tietoa jonka sin{ opit muutamassa minuutissa. Sinulla on luonnollinen lahja ja tai- pumus vastata naisen haluihin ja tarpeisiin. Sin{ p{{set viel{ pitk{l- le.' -- Seisoin pidellen yhdell{ k{dell{ housujani ylh{{ll{ ja katselin tuota kaunista ja kokenutta naista, jonka olin vasta tyydytt{nyt. H{- nen kehunsa vahvistivat, ett{ minun tulikasteeni oli ollut menestys! Olin hyv{{ vauhtia matkalla mieheksi; ainoastaan yksi este oli j{ljel- l{. Kokosin kaiken mahdollisen auktoriteettini ja sanoin: 'Ent{ koska pidet{{n seuraava oppitunti, Helga?' -- 'Ah, lahjakas oppilaani on innokas k{ym{{n asiaan.' -- Sanoin hiljaa: 'Onko nyt aika riisua vaatteet?' -- 'Haluat siis n{hd{ minut alasti?' -- 'Kyll{.' -- 'Haluat ett{ opetan sinut nussimaan?' -- 'Kyll{.' -- 'Jopas nyt jotakin. Mit{ tapahtui ujolle ja vastahakoiselle suku- laispojalleni, joka vasta tunti sitten kyyristeli jaloissani?' H{n katseli minua suloisen hymyn valaistessa h{nen kasvonsa. 'Onko h{nest{ tullut mies?' -- Punastuin itse{ni koskevista tunteistani huolimatta. 'Ei aivan', min{ sanoin. -- 'Siin{ tapauksessa meid{n on viet{v{ ty| loppuun, eik|?' H{n kurot- tautui tarttumaan k{siini. Ojentaessani ne housuni tipahtivat. H{n nauroi kun autoin h{net jalkeille. 'N{kyy ett{ olet tosiaan valmis seuraavalle oppitunnille.' -- 'Niin', sanoin virnist{en h{mmentyneen{ mutta en yritt{nyt nostaa housujani. -- 'Min{kin olen valmis, rakas Josef.' H{n kiskaisi h{pe{m{tt|m{sti alas spermantahrimat alushousuni ja tarttui j{ykistyneeseen kulliini. H{n painoi vartalonsa minua vasten. Suudelmamme tuntui kest{v{n ikui- sesti ja sen aikana h{nen meid{n vartaloittemme v{liin puristunut k{- tens{ runkkasi minua hitaasti. Sitten h{n k{{nsi minulle selk{ns{ ja aloin n{perrell{ hakasten kimpussa. Lopulta h{nen pukunsa lojui h{nen jaloissaan ja ryhdyin avaamaan h{nen korsettiaan h{nen tarkkojen oh- jeittensa mukaan. Askare vei useita minuutteja. Lis{ksi h{nell{ oli kolme alushametta, paita ja aluspaita. (Nyt kun ajattelen sit{, niin tajuan, ett{ h{nen oli t{ytynyt riisua pohjepituiset alushousunsa jo tunteja aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan renkaita, koukkuja, pitsej{, nappeja ja nauhoja tuntui olleen ainakin sata! -- Helga oli viimein alasti... kuten min{kin. Tri Hochenbusch imaisi sikaristaan. -- Minun on tietenkin turha edes yritt{{ kuvailla kat- selemaani n{ky{. Jokainen teist{ on joskus kokenut milt{ tuntuu n{hd{ ensi kertaa himonsa ja kiintymyksens{ kohde. -- Kumpaa se oli teid{n tapauksessanne, tohtori, rouva Carnaby kysyi, -- himoa vai kiintymyst{? -- Onneksi kumpaakin. Olen j{lkeenp{in huomannut, ett{ himo ilman kiintymyst{ on kuin rakastelisi keng{t jalassa; kun taas toisaalta kiintymys ilman himoa tuo mieleen sellaiset ik{v{t ja masentavat ta- paukset kun puoliveltto kyrp{ yritt{{ tunkeutua kuivaan vittuun. -- Hyvin sanottu... -- Hyv{, hyv{! -- Mukava ett{ te kaikki olette samaa mielt{ kansani, tri Hochenbusch sanoi. -- Mutta menn{kseni eteenp{in: Helga laskeutui makaamaan lat- tialle viitaten minut seurakseen. Minun on lis{tt{v{, ett{ kuten useimmista kirjastoista my|s Sveitsiss{, t{st{kin puuttui vuode. Mutta ei se nyt niin kovin hankalalta tuntunut kun alla oli melko pehme{ it{mainen matto. -- Minusta vaikuttaa, hyv{ yst{v{t, Sam Smith sanoi, -- ett{ siin{ tilassasi sin{ olisit laskeutunut vaikka naulavuoteelle. -- Pit{{ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi. -- Helga oli saanut minut j{rjilt{ni himosta. -- Todella mit{ lahjakkain nainen, Lady Doris sanoi. -- En ole h{nen j{lkeens{ tavannut ket{{n lahjakkaampaa, madame. Toh- tori nojautui eteenp{in laskien k{sivartensa p|yd{lle. H{nen massiivi- nen p{{ns{ melkein h{visi paksuun sikarinsavupilveen. H{n puhui hi- taasti, melko sulkeutuneeseen s{vyyn. -- Suutelin h{nen rintojaan, opin n{nnien hienovireisen herkkyyden, sek{ h{nen ett{ omieni. Intohi- mon puuskassa h{n tutustutti minut fellaation iloihin saaden minut laukeamaan toisen kerran. T{t{ seurasi oppitunti cunniliguksessa. Mi- nun on my|nnett{v{, ett{ ensimm{inen tutustumiseni kyseiseen hienostu- neeseen ajanvietteeseen oli hieman amat||rimainen -- jopa, ehk{, hive- nen vastahakoinen. Kuten me kaikki tied{mme, se vaatii kehittynytt{ makua. En usko ett{ pystyisin nykyisin el{m{{n ilman sit{ sen enemp{{ kuin pystyisin el{m{{n ilman ostereita tai konjakkia. -- Lopulta tuli hetki jolloin Helga hymyili minulle ja sanoi: 'Ja nyt Josef... viimeinen oppitunti.' * * * -- H{n ohjasi minut makaamaan sel{lleni. H{n hyv{ili minua. Se oli loistava asento mist{ kokelas saattoi tarkkailla kaikkea. Katselin lu- moutuneena ja hengityst{ni pid{tellen. Jokainen lihakseni tuntui vapi- sevan himokkaasta odotuksesta kun h{n tarttui turpeaan mutta yh{ neit- seelliseen aseeseeni. H{n k{sitteli sit{ n{pp{r{sti luiskautellen sen sienim{ist{ p{{t{ edestakaisin mehukkaissa poimuissaan liukastaakseen sen lopullista tunkeutumista varten. -- Suljin silm{ni keskitt{{kseni kaikki taktiset aistini v{ist{m{tt|- m{{n, ensimm{iseen tunkeutumiseeni. Silloin se lakkasi liikkumasta. Kuului nopeaa siirtyily{. T|tter|ni oli hetkess{ yksin ja h{nen rei- siens{ paino kylki{ni vasten oli poissa! -- Avasin silm{ni ja huomasin katselevani yksin{ist{ ryhmysauvaa, joka sojotti haaroistani suoraan yl|sp{in -- ilman ett{ kukaan osoitti sil- le huomiotaan. Helga oli kadonnut! Katselin ymp{rilleni t{ydellisen h|lmistyneen{ t{st{ {killisest{, taianomaisesta katoamistempusta. H{- nen paljaat jalkansa seisoivat vain muutaman jalan p{{ss{ minusta. Katsoin ylemm{s ja n{in s{{litt{v{n kauhun ilmeen v{{rist{neen h{nen piirteens{! -- 'Kun kissa on poissa, hiiret juhlivat!' Se oli voimakas miehen{{ni, matala uhka, joka t{ytti huoneen kuin pahaenteinen kuohu. Ampaisin pystyyn, k{{nn{hdin ja huomasin tuijottavani pid{tellyn raivon v{{ris- t{miin kasvoihin! H{n seisoi huoneen toisessa p{{ss{ pitk{ss{ mustassa p{{llystakissa. H{nell{ oli p{{ss{{n musta hattu; toisessa k{dess{{n mustat nahkahansikkaansa ja eebenpuinen k{velykeppins{ ja toisessa pieni pistooli. Se oli Max-set{ni! -- Kamppailin saadakseni ajatukseni j{rjestykseen. Minut oli tavattu itse teosta t{tini Helgan... set{ni vaimon... kanssa. Yksi ensimm{i- sist{ ajatuksistani oli menn{ vaatteitteni luo ja l{hte{-- 'Pysy t{s- m{lleen siin{ miss{ olet!' Max-set{ sanoi. 'Ja sin{ my|s, rakas ja us- kollinen vaimoni.' H{n asetti keppins{ ovenkarmia vasten ja riisui hattunsa ja takkinsa s{ilytt{en otteen rumasta pienest{ pistoolista. -- Vilkaisin Helgaa. H{n nyyhkytti hiljaa kasvot kyynelten juovittami- na. -- Seisoin ja yritin saada naurettavasti erektiossa olevaa penist{ni veltostumaan. Kuten yleens{ on asianlaita, sill{ n{ytti nytkin olevan oma tahto ja se pysyi t{ysin tiet{m{tt|m{n{ muuttuneista olosuhteista. Vaikka sill{ ei n{ytt{nyt olevan mit{{n h{t{{, min{ olin kauhuissani! -- 'No niin', set{ni sanoi {{ni omituisen sivistyneen{. 'Ehk{ n{kem{ni on ollut puoleltani illuusio tai ehk{ v{{rink{sitys vaikka se ensin n{yttikin minusta varsin selv{lt{. Sin{ olet vaimoni ja olen sinulle velkaa mahdollisuuden selitt{{. ' -- 'En pysty...' -- 'Ah, mutta sinun on pakko, kultapieni. Sill{ jos sin{ et selit{ mit{ sin{ olet juuri ollut tekem{ss{, min{ ole pakotettu ampumaan nuo- ren rakastajasi. Katsos, oli h{n sitten veljenpoikani tai ei, minulla lain mukaan on t{ysi oikeus tehd{ se.' -- Katselin ymp{rilleni pakomahdollisuutta etsien. Ikkuna! Jos loik- kaisin, saattaisin ehti{ sen l{pi ennen kuin set{ni ehtisi t{hd{t{ kunnolla. Ehk{ h{n oli huono ampuja! J{nnitin lihakseni yritykseen. -- 'Ei, nuori Josef, {l{ yrit{ sit{.' Max-set{ osoitti minua pistoo- lillaan. Minun oli t{ytynyt jotenkin paljastaa aikeeni. Kyyristyin tarjotakseni pienemm{n maalin. -- 'T{m{ mit{ pitelen on Derringer', h{n sanoi. 'Ja vaikka se ei ehk{ ole kovin tarkka, olen melko hyv{ ampuja ja ymm{rr{n sen oikut. T{ss{ on kaksi piippua, ja vaikka ehk{ saattaisinkin ampua ohi ensimm{isel- l{, niin olen varma ett{ saisin sinut toisella.' -- 'Aivan, Max-set{, sir', sanoin {{ni vavahdellen. Kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin osoitellut minua pistoolilla. Se oli pelottava ja ep{miellytt{v{ kokemus. -- 'Puhu, rakas vaimo.' -- Helga nyyhkytti, h{nen sanansa tulivat pys{htelevin{ ry|ps{hdyksi- n{. 'Min{ t{ydensin sinun veljenpoikasi koulutusta', h{n sanoi. 'H{n on neitsyt ja ajattelin, ett{ on minun velvollisuuteni opettaa h{nt{ el{m{n perusasioissa. Tarkoitan, me emme aikoneet todella tehd{ sit{. Olin vain n{ytt{m{ss{ h{nelle asentoa, jonka voi omaksua. Katsos, min{ uskon, ett{ nuoren miehen on t{rke{{ tiet{{ sellaisista asioista niin ett{ h{n ei nolaa itse{{n sitten kun se aika tulee!' -- 'Loistavaa! Paroni von Mnchausen voisi oppia sinulta paljon!' H{- nen lyhyeen, haukahtelevaan nauruunsa k{tkeytyi ep{miellytt{v{{ uhkaa. Olin l{hes varma, ett{ el{m{ni oli p{{ttym{ss{. Ja olin niin nuori! En ollut edes koskaan kokenut naisen tarjoamia iloja... no, jaa, en t{y- sin. -- 'Mutta vitsit sikseen. Huomaan nyt erehtyneeni, kultaseni. ' -- 'Oh, rakas mieheni', Helga-t{ti sanoi heng{styneell{ {{nell{. 'Sin{ uskot minua?' -- 'Niin totta viek||n uskonkin', Max-set{ sanoi. 'Sinun t{ytyy antaa minulle anteeksi, ett{ otaksuin sinun motiiviesi ehk{ voivan olla jo- tain muuta kuin puhtaat.' -- 'Min{ tiesin, ett{ sin{ ymm{rt{isit.' -- 'Tietenkin min{ ymm{rr{n, kultaseni.' Max- set{ aukaisi puhuessaan housunsa. 'Katsos, min{kin uskon, ett{ koulutus on elint{rke{{.' -- 'Mutta siis, mit{ sin{ olet tekem{ss{?' -- 'Ponnistelusi veljenpoikamme hyv{ksi ovat v{hint{{nkin kiitett{vi{. Aion kantaa oman korteni kekoon. Se on v{hint{ mit{ voin tehd{ rakkaan Josefin hyv{ksi. Tarkkaavaisena oppilaana h{n tulee siten oppimaan ar- vokkaan l{ksyn mit{ h{n ei todenn{k|isesti tule koskaan unohtamaan.' H{nen housunsa tipahtivat lattialle paljastaen pitk{t, punaiset alus- housut. 'Eik| vain pid{kin paikkansa, Josef?' -- 'En ole varma', sanoin pahojen aavistusten saadessa vatsani kouris- telemaan. Helga henk{isi:'Ei!' -- Max-set{ kaiveli sepalustaan. Roikkuvan flanellin k{tk|ist{ ilmaan- tui j{ttil{ism{inen ryhmysauva! Katseeni lukkiutui siihen pelokkaan lumoutuneena. Se oli ryhmyinen, pahkurainen karkea nuija, kuin ikivan- han tammen painava oksa. Pari paisunutta syyl{{ puhkoi tuon suonikkaan ja n{ppyl{isen kammotuksen ylenm{{r{ist{ pituutta. Sipulinmuotoinen nuppi sen p{{ss{ n{ytti j{ttil{ism{iselt{, sinipunaiselta kasvaimelta. Yritin turhaan irrottaa katseeni tuosta kauhun{yst{, joka ei taatusti ollut mik{{n tavanomainen miehenelin vaan olisi sopinut paremmin sar- vikuonolle tai brontosaurukselle tai jollekin kammottavan ep{muodostu- neelle j{ttil{iselle! 'Set{ kiltti', sanoin pystyen vain vaivoin puhu- maan. 'pankaa se pois.' -- 'Tarkoitukseni on tehd{ jotain sen tapaista, rakas veljenpoikani.' H{n astui eteenp{in h{nen kammottavan kapineensa heilahdellessa h{nen edell{{n kuin kondukt||rin patukka. 'Meid{n on nyt aika vied{ loppuun oppitunti, mink{ min{ niin karkeasti keskeytin. Mutta ensin minun on huomautettava, ett{ olen tiukka koulumestari, ehk{ liiallisuuteen as- ti. S{{st{ keppi{ ja pilaat lapsen, kuuluu minun tunnuslauseeni.' H{nen kimakka naurunsa sai j{lleen vatsani kouristumaan. 'Kiltti Max- set{', sanoin tukahtuneesti. 'Min{ menen kotiin enk{ sano sanaakaan kenellek{{n.' H{n ei ollut kuulevinaan pyynt|{ni 'Jos kumpi tahansa teist{ ei totte- le minua, min{ teen siistin py|re{n rei{n mestari Josefin kalloon. Se tulee tapahtumaan nopeasti ja p{{tt{v{isesti. Jopa Sveitsiss{kin mie- hen vaimo, kuten h{nen talonsa, huonekalunsa ja karjansa, on h{nen omaisuuttaan. Valtio takaa minulle oikeuden painaa liipasinta sen py- hyyden suojelemiseksi.' H{n tarttui oikealla k{dell{{n hirvi|m{isest{ ryhmysauvastaan ja ryhtyi runkkaamaan sit{ hitaasti heilutellen samal- la vasemmallaan pistoolia. -- 'Max,' Helga sanoi {{ni kire{ll{ ja vavahtelevana. 'Anna h{nen men- n{... min{ lupaan, ett{ min{ hyvit{n sen sinulle. ' -- 'Oi, kyll{, pikku sokerinpalaseni, min{ en yht{{n ep{ile ettetk| sin{ tekisi sit{ joka tapauksessa. Mutta puhe riitt{{. Ota asento!' -- 'Mit{ sin{ tarkoitat?' -- 'Min{ tarkoitan ett{ laskeudu k{siesi ja polviesi varaan, narttuju- malatar!' -- Helga-t{tini totteli hitaasti ja pelokkaasti. Kun h{nen takapuolen- sa kohosi vain muutaman jalan p{{ss{ edest{ni, pystyin selv{sti n{ke- m{{n h{nen kimaltelevan, vaaleanpunaisen vakonsa. Mutta j{{r{p{isest{ erektiostani huolimatta olin kadottanut kaiken kiinnostukseni asiaan. -- 'Ja sin{, rakas veljenpoikani', Max-set{ sanoi. 'Nouse h{nen sel- k{{ns{.' -- Nouse h{nen selk{{ns{? Tarkoittiko h{nen hajas{{rin? Niin kuin noustaan hevosen selk{{n? Ei... tiesin mit{ h{n tarkoitti. Hyv{ Luoja, kuinka pystyisin siihen, nyt? -- H{n osoitti minua derringerill{{n ja ryhdyin kiireesti yritt{m{{n tehd{ kuten h{n oli k{skenyt. Polvistuin Helga-t{din taakse ja tartuin kiinni h{nen vy|t{r|st{{n. Niin tehdess{ni Max-set{ seisoi vieress{ni ja t{ht{si aseellaan p{{h{ni. H{n tarttui toisella k{dell{{n kulliini ja hetke{ my|hemmin sujautin sen sis{{n! Se liukui sinne helposti; niin helposti ja niin vikkel{sti, ett{ olin juurta my|ten Helga-t{din pillussa ennen kuin edes tajusinkaan. H{n oli m{rk{ ja avoin. H{n ty|nsi muristen takapuoltaan minua vasten. -- Max-set{ oli rivakasti takanani. K{{nnyin tuijottamaan h{nen pis- toolinsa piippuun. H{n oli sen takana polvillaan aivan kuten Helga ja min{. H{nen toisessa k{dess{{n h{nen kauhea aseensa sojotti valmiina taisteluun. Puhuin rauhallisesti ollakseni {rsytt{m{tt{ h{nt{:'Max-se- t{, minusta tuntuu, ett{ jos se teid{n mielest{nne on samantekev{{, niin valitsisin mieluummin luodin.' -- H{n nauroi saaden pahoinvoinnin aallon kulkemaan l{vitseni. Helga- t{din lantio alkoi v{{ntelehti{ hekumallisesti. Sitten set{ni ryhmy- sauva oli kauhusta rusinaksi supistuneella takaportillani! -- 'Pane minua, Josef!' Helga-t{ti kiljaisi. -- En tuntenut halua tehd{ sit{. Olin j{rkyttynyt, lamaantunut ja sit- ten kauhistunut siit{ kuinka vikkel{sti Helga-t{din hirvitt{v{ pelko oli muuttunut intohimoksi! Sitten {kki{ kaikki muu lakkasi merkitse- m{st{, kun todellinen tuskanmyrsky kiskaisi minut py|rteeseens{! Set{- ni hirvitt{v{ ase oli alkanut survoutua sis{{n pakaroitteni v{liss{ olevasta ahtaasta aukosta. -- 'Tunge se h{neen, Max!' Helga-t{ti kiljaisi. -- Max-set{ totteli pakottamalla pirullisen elimens{ sis{{n kahvaa my|ten. Ehk{ on parempi, ett{ en yrit{ kuvailla yksityiskohtaisemmin millaista ep{mukavuutta ja tuskaa tuo hirvi|m{inen v{kivallanteko mi- nulle aiheutti. Ep{ilen, pystyisink| edes l|yt{m{{n siihen tarpeeksi voimakkaita ilmaisuja. -- Sitten tuntui silt{ kuin puunrunko olisi sahannut edestakaisin liu- kastamattomassa perseenreik{parassani! Helga-t{din voihkaisut sekoit- tuivat Max-sed{n murahduksiin Helga-t{din ottaessa pelkurimaisen pe- tollisesti nautintonsa tuosta alentavasta kaksoisraiskauksesta. Riit- t{{ kun sanon, ett{ kun minua nussittiin niin nussittiin Helgaakin! Minun tuskani v{littyi h{nen nautinnokseen. Kiljuen kuin joku mieli- puoli h{n sai orgasmin toisensa j{lkeen kiljuen aina v{liss{ rohkaisu- ja miehelleen:'Pane h{nt{, Max! Syv{lle perseeseen!' -- Minun on my|nnett{v{, ett{ muutaman kerran n{enn{isen ristiriitai- set nautinnon tuntemukset leimahtivat pintaan tuskani merest{. Enk{ juuri edes huomannut laukeavani. Mutta kyll{ min{ laukesin, kuten teki hirvi|m{inen raatelijanikin syv{lle sis{lleni. -- Kun se oli ohi ja olin kamppaillut vaatteet p{{lleni, he kohtelivat minua kuin mit{{n ei olisi tapahtunut. He tarjosivat minulle konjakkia ja yst{v{llist{ jutustelua, joista kumpaakaan en ottanut vastaan. L{h- din set{ni talosta myk{n j{rkytyksen vallassa ja toipumiseni kesti viikkoja. En tavannut kumpaakaan heist{ en{{ koskaan, sill{ kuukautta my|hemmin olin matkalla Englantiin ja kouluun. Kun palasin Sveitsiin kaksi vuotta my|hemmin, he olivat muuttaneet Berliiniin. -- Mutta se siit{... sellainen oli, hyv{t naiset ja herrat, kertomus minun neitsyyteni kaksipuolisesta riistosta. Kuten ep{ilem{tt{ olette tajunneet, se oli kaukana riemullisesta tapahtumasta: viattomuuden kaksinkertainen menetys tavalla, joka oli sek{ henkisesti ett{ fyysi- sesti kiduttava. -- Hyv{ Luoja! Sir Harry sanoi. -- Se nainen oli siin{ mukana alusta asti! Koko juttu oli h{nen ja h{nen aviomiehens{ suunnittelema irstas ansa! -- Se vaikuttaa ilmeiselt{, tri Hochenbusch sanoi. -- Kuvitella, k{ytt{{ nyt miest{ sellaisella alentavalla ja raa'alla tavalla, rouva Carnaby sanoi. -- Tavallisesti sill{ tavalla k{yte- t{{n naisia. -- J{rkytt{v{{, herra Stubbs sanoi. -- Kamalaa, Noel Fibbit sanoi. -- Herkullista, sanoi Babette Chartreuse. -- Kelpo tohtorimme oli pelkk{ kapine, jonka h{nen Max-set{ns{ ja Helga-t{tins{ jakoivat. -- Ehk{, min{ sanoin. -- Mutta se edellytti nuoren ja lapsellisen pojan uhraamista. Naisen saamasta hy|dyst{ huolimatta se oli mielest{- ni tuomittavaa. -- Kiitos, neiti Everleigh, tohtori sanoi. -- Ah, mutta ettek| te silti my|nn{, herra Aziz sanoi, -- ett{ kipu ja nautinto sopivat usein yhteen? -- Vain silloin kun kaikki osapuolet suostuvat siihen. -- Jos tilanne olisi se, Sam Smith sanoi, -- {lk{{k{ ymm{rt{k| minua v{{rin -- olen toki samaa mielt{ neiti Everleighin kanssa -- suostui- sitteko te nyt sellaiseen kokemukseen? -- Oikein mielell{ni, tohtori sanoi. -- Herkullista, sanoi mademoiselle Chartreuse. Joitakin minuutteja my|hemmin Sir Harry nousi p|yd{st{ ja ilmoitti, ett{ h{nell{ ja herra Azizilla oli joitakin liikeasioita hoidettavaan. -- Palaan seuraanne noin tunnin kuluttua, h{n sanoi, -- salonkiin, miss{ toivoakseni alkaa gaalailta. T{m{n sanottuaan h{n poistui herra Azizin kanssa ruokasalista. Muut miehet vet{ytyiv{t biljardihuoneeseen j{tt{en naiset p|yt{{n. Silloin min{ pyysin anteeksi ja poistuin joukosta. * * * Menin suoraan l{mpi||n, sieppasin kynttil{n ja painuin seinien sis{- puolelle. Hetken p{{st{ olin ty|huoneen tirkistysaukolla. Sir Harry ja herra Aziz istuivat vastatusten korkeaselk{nojallisissa nojatuoleissa. -- ... ja tietooni on tullut, Sir Harry oli sanomassa -- ett{ preussilaiset tulevat heti tilaisuuden saadessaan pett{m{{n turkkilai- set liittolaisensa. -- Alhaista! herra Aziz sanoi. -- Sinun on vartioitava osakkeita hengell{si. Onko sinulla asetta? -- Ei, ik{v{ kyll{, herra Aziz sanoi. -- Min{ huolehdin siit{ ennen kuin l{hdet. Sir Harry puhalsi sikarin- savupilven ja nojautui eteenp{in. -- Preussilaiset voivat onnistua t{ss{ ilman turkkilaisia. Te turkkilaiset kuitenkin tarvitsette preus- silaisia. Jos preussilaiset onnistuvat varastamaan osakkeet, he j{tt{- v{t turkkilaiset m{t{nem{{n niille sijoilleen. Elleiv{t, he tulevat jatkamaan kumppanuutta suunnitelman mukaan. Teille kaikkein t{rkeint{ on, ett{ suurella vaivalla kokoamani Suezin osakkeet p{{tyv{t turkki- laisten k{siin. Ellei niin tapahdu, hyv{ Aziz, niin sinua ja minua ei tulla palkitsemaan ponnistuksistamme. -- Ymm{rr{n. -- Hyv{. Sin{ tulet matkustamaan junalla Lontoosta Venetsiaan ja siel- t{ italialaiselta h|yrylaivalla, Tarkonialla Konstantinopoliin. Sin{ l{hdet kolmen p{iv{n p{{st{. Luovutan silloin sinulle osakkeet, matka- lippusi, rahaa kustannuksiin ja pistoolin, joka on tarpeeksi pieni, jotta voit kantaa sit{ mukanasi kaiken aikaa. Per{{nnyin tirkistysaukolta ja l{hdin omaan huoneeseeni. Kuulemani pe- rusteelta menisi kolme p{iv{{ ennen kuin osakkeet otettaisiin kassa- kaapista. Jos Sir Harry tai herra Aziz siin{ vaiheessa tarkistaisivat salkun sis{ll|n, he havaitsisivat sen olevan t{ynn{ sanomalehtipape- ria. Mutta ehtisin kolmen p{iv{n aikana varastaa toisen puolen osak- keista ja h{ipy{. Tekisin kuten olin suunnitellut eli murtautuisin kaappiin t{n{ iltana ja l{htisin tieheni. Suezin osakkeet olisivat rakkaan Edwardini k{siss{ jo kauan ennen kuin niit{ osattaisiin t{{ll{ edes kaivata. Tulin huoneeseeni sen salaluukusta voimakkaan, l{hes euforisen hyv{no- lontunteen vallassa. Heitt{ydyin vuoteelle luvaten itselleni, ett{ nauttisin kaikesta mit{ illalla oli varastossa varalleni ja sitten, aamun sarastaessa, olisin matkalla pois Fanshawe Housesta. Walesin prinssi oli tehnyt oikean valinnan. H{n olisi ylpe{ minusta kun ojen- taisin h{nelle sek{ Britannialle Suezin kanavan. El{k||n Britannia! K{vin kylvyss{ ja k{ytin sen j{lkeen aikaa pukeutumiseen. Koska minus- ta vaikutti selv{lt{ mit{ illalta oli odotettavissa, laitoin kallisar- voista ja ihanaa ranskalaista parfyymia, jonka olin saanut lahjaksi keisarinna Eugenialta. Minulla oli yll{ni puku, joka oli helppo rii- sua. Sen alla minulla ei ollut mit{{n. KAKSITOISTA Cunnilinguksesta oppii pit{m{{n hyvin paljolti samalla tavalla kuin artisokista tai skottilaisesta viskist{. (Samuel Langhorne Clements) Vilkaisin ymp{rilleni. Amerikkalainen Sam Smith oli sel{ll{{n, Deborah MacDill istui hajareisin h{nen p{{ll{{n hekumallista laukkaa ratsasta- vana jockeyna. H{nen valkoinen vartalonsa n{ytti kultaiselta japani- laisten lamppujen himme{ss{ valossa kun h{n kohosi ja putosi seiv{s- t{ess{{n itse{{n amerikkalaisen mahtavaan elimeen. Me olimme olleet siin{ puuhassa jo kaksi tuntia ja minua oli naitu kolmesti ja min{ olin ahminut ja ollut ahmittavana. Mutta ilta oli viel{ nuori. Deborah vangitsi katseeni viestitt{en niin valtavaa hurmiota, ett{ mi- nusta tuntui heti kuin olisin ratsastanut h{nen mukanaan! Minun vittu- nihan se siin{ em{nn|i amerikkalaisen p|kkiv{{ kyrp{{, ja h{nen voi- makkaat sormensa puristelivat minun n{nnej{ni -- joskin 'oikeitakin' rintojani hyv{iltiin parhaillaan. Irrottauduin mesmeroituna herra Stubbsin syleilyst{ ja olin kolmella lyhyell{ askeleella Deborahin luona huulet raotettuina h{nen huuliaan vasten. H{n hyv{ili minua lepattavalla kielell{{n. Ty|nsin k{teni alas ja sivelin sormillani syv{{ vakoa h{nen py|reiden, hytkyvien pakaroit- tensa v{liss{. -- Jenny, h{n voihki suuhuni. -- Olen l|yt{nyt todellisen kutsumuk- seni! -- Ja se on? min{ sanoin. -- Kyrp{, h{n sanoi. -- Min{ rakastan sit{. -- Kova kyrp{? min{ sanoin. -- Paksu kyrp{, h{n sanoi. -- Paneva kyrp{? min{ sanoin. -- Kyll{! Mik{ tahansa kyrp{! Kaikki kyrv{t! H{n huokaisi kun etusormeni k{vi r|yhke{mm{ksi ja ryhtyi t|kkim{{n h{- nen pakaroittensa v{liss{ olevaa ruusunnuppua. Hyv{ilin toisella k{- dell{ni h{nen rintojaan ja hautasin kasvoni h{nen kaulalleen. -- Ah, sinun sormesi, h{n voihkaisi. -- Ty|nn{ se sis{{ni! Ty|nsin etusormeni ensimm{ist{ nivelt{ my|ten h{nen syk{htelev{{n ru- sinaansa ja liikuttelin sit{ hitaasti edestakaisin niin ett{ p{{dyin jokaisella ty|nn|ll{ni hieman edellist{ syvemm{lle. Kun etusormeni oli lopulta kokonaan h{nen perserei{ss{{n, tunsin ohuen v{lisein{n l{pi kuinka Sam Smithin kyrp{ ty|skenteli h{nen vitussaan! Painoin sormeni vasten sen t|kkiv{{ kovuutta ja sormeani t{risytt{m{ll{ runkkasin sek{ panijaa ett{ pantavaa! Outo puuhani sai Samin valittamaan syv{lt{ kur- kustaan ja Deborahin p{{st{m{{n kimakan voihkaisun. Takanani oli joku. K{det tarttuivat lanteisiini. Levitin jalkojani ja kohotin takapuoltani tarjotakseni helpomman sis{{np{{syn. Hetken p{{s- t{ tunsin l{mpim{n hengityksen reisill{ni ja sitten pehme{, m{rk{ kie- li nuolaisi tunnustelevasti pilluani. Deborah MacDill kiljaisi: -- Min{ laukean! -- Pane h{nt{! huusin klitorikseni v{{ntelehtiess{ taitavan kielen kiihotettavana. -- P{{st{ se sis{{n! T{yt{ h{net m{skill{si! Deborahin per{aukko supisteli sormeni ymp{rill{. Sitten kaikki liike lakkasi. Tunsin v{lisein{n l{pi kuinka amerikkalainen graniittinen kyrp{ nytk{hteli rytmikk{{sti ruiskiessaan spermaa Deborahiin ry|ps{h- dys toisensa j{lkeen! Vilkaisin taakseni ja havaitsin, ett{ sykkiv{{ pilluani ahmiva tunte- maton rakastajani ei ollut kukaan muu kuin Sir Harry Fibbit. H{nen k{tens{ tarttuivat aaltoileviin kupeisiini ja kiskoivat alasp{in kun- nes menetin yhteyden Deborahiin ja huomasin istuvani h{nen kasvoil- laan. Olin tuskin selvinnyt t{st{ kun herra Stubbs tarjoili uhkeaa kyrp{{ns{ suuhuni. Otin h{net suuhuni yhdell{ tottuneella imaisulla. Rouva Rose Carnaby k{ytti iloisesti hyv{kseen Sir Harryn kyrp{{ seiv{st{ytyen siihen ja alkaen vinhan hyp{htelyn. Lady Doris Fibbit ilmaantui pai- kalle, nosti toisen jalkansa tuolin p{{lle ja tarjosi Roselle vaahtoa- vaa, vaaleanpunaista pilluaan. Rose Carnaby upotti hetke{k{{n ep{r|i- m{tt{ kasvonsa l{mp|iseen, litisev{{n pes{{n. Herra Stubbs nussi nyt suutani kuin se olisi vittu. Puristin huuleni tiukasti h{nen pumppaavan sauvansa ymp{rille auttaakseni h{nt{ h{nen ponnistuksissaan samalla kun Sir Harry painoi v{risev{{ kielt{{n tiu- kasti vasten klitorikseni superherkk{{ juurta. Sis{ll{ni oli nyt my|s kaksi sormea, jotka yl|sp{in koukistuneina hieroivat salaista paikkaa- ni. Nautinnolliset s{v{hdykset sy|ks{hteliv{t l{vitseni ja saivat mi- nut voihkimaan. Heti vasemmalla puolellani nuori Noel Fitbit oli korvannut satsinsa laukoneen herra Smithin ja syleili Deborahin v{{ntelehtiv{{ vartaloa. Heid{n suunsa olivat painautuneet yhteen ja Deborah runkkasi Noelia hitaasti kuljettaen siev{{ k{tt{{n yl|s ja alas Noelin nuorekkaalla sauvalla. Heid{n takanaan kyyristeli mademoiselle Babette Chartreuse. Kaunis 'ranskatar' hyv{ili toisella k{dell{{n Detorahin rintoja toisen ahertaessa kiivaasti h{nen omien alabasterireisiens{ v{liss{. -- Joku on per{rei{ll{ni! Lady Doris parahti ja rouva Carnaby kohotti vittumehua tippuvat kasvonsa h{nen haaroistaan ja kysyi:-- Kuka? Lady Doris vilkaisi olkansa yli. -- Se on tri Hochenbusch. Oh, kuinka rietasta t{m{ onkaan! -- Tohtoriakin pannaan perseeseen! herra Stubbs ilmoitti t|kkien kyr- v{np{{ll{{n nielurisojani. -- Herra Aziz on h{nen takanaan ja nus- sii h{nt{ perseeseen. Vaikka en itse pystynyt sit{ n{kem{{n, minulle k{vi selv{ksi, ett{ tohtori oli selviytynyt nuoruutensa n|yryytyksest{. Kaikkialta kuului ilon litisev{{ {{nt{, jota puhkoivat rytmik{s l{iske lihan iskeytyess{ lihaan ja voihkaisut, murahdukset, uikutukset ja ki- rahdukset. Samanaikaisesti Sir Harryn sormet, latkiva kieli ja nipistelev{t ham- paat ajoivat minua yh{ l{hemm{s ekstaattisten tuntemusten rietasta ilotulitusta. Kaikki minussa, jokaikinen intohimon ruoskima osa, v{ri- si, nytk{hteli ja syk{hteli. Siet{m{t|n ja samalla taivaallinen paine kasvoi... kasvoi! Herra Stubbs ja min{ r{j{hdimme samanaikaisesti, sitten heti per{{n Sir Harry, rouva Carnaby, Lady Doris, tri Hochenbusch ja herra Aziz. Pian orgastiseen kuorohuutoomme yhtyiv{t my|s sivummalla h{{r{illeet Noel Fibbit, Deborah MacDill ja mademoiselle Chartreuse. Maailmankaik- keus oli hetken pelkk{{ sykkiv{{, kouristelevaa nautintoa ja makasin veltoksi lys{ht{neen{ j{lkikouristelevassa lihakasassa herra Stubbsin sinappien pursuessa huuliltani alas leualleni ja rinnoilleni. Lep{simme, joimme j{{kylm{{ samppanjaa ja rupattelimme niit{ n{it{. Sitten k{vimme kyltym{tt|min{ j{lleen asiaan. Alastomat leikit jatkui- vat kaikkina mahdollisina yhdistelmin{. Tulin yliaistilliseksi, ke- vyinkin kosketus riitti aiheuttamaan minulle orgasmin. Olin yht{ vit- tua! Kun auringonnousuun oli tunti, olin nainut jokaisen miehen kanssa v{hint{{n kerran -- m|yhennetyss{ pillussani kuhisi seitsem{n tai kah- deksan siemensatsia! Viimein me kaikki asetuimme makuulle tuoleille, sohville, lattialle -loppuun uupuneina. Seksin pist{v{ tuoksu t{ytti ilman. Kuului kuiska- ten k{yty{ keskustelua, vaimennettua hihityst{ ja Sir Harryn miehek{s- t{ kuorsausta. KOLMETOISTA Monet muissa asioissa hyvin koulutetut naiset ja miehet el{v{t koko el{m{ns{ tiet{m{tt|min{ naisen orgasmista. T{m{ ylitt{{ villeimpien alkuasukkaiden tiet{m{tt|myyden tason. (Jenny Jerome -- yst{v{lle.) Raskas uurastus Eroksen puutarhassa oli uuvuttanut minut. Makasin tyy- nykasalla miellytt{v{n turtumuksen vallassa ja kuuntelin Sir Harryn unettavan s{{nn|llist{ kuorsausta. Sek{ mieleni ett{ ruumiini kapinoi- vat taustalla sitke{sti piipitt{v{{ pient{ {{nt{ vastaan, joka k{ski nousemaan ja ryhtym{{n t|ihin. Ty|huone, kassakaappi, Suezin osakkeet, vakoilijanurani voisi odottaa toipumistani... muutamia minuutteja, eh- k{ jopa puoli tuntia -- joku raja sill{kin oli mit{ ihminen jaksoi... Her{sin auringon paistaessa sis{{n ikkunoista. Kello takan reunalla oli puoli yhdeks{n. Ymp{rill{ni makasi en{{ muutama alaston orgiatove- rini viattoman unta nukkuen. Poissa olivat tri Hochenbusch, Rose Car- naby ja koko Fabbitien perhe. Ampaisin yl|s, etsin pukuni ja kiskoin sen ylleni ryppyisen{ ja sper- matahraisena. L{hdin keng{t k{dess{ni suoraan ty|huoneelle. Avasin oven {{niin, joista ei voinut erehty{: siell{ nussittiin. Koska paksut verhot oli vedetty ikkunoiden eteen eik{ kynttil|it{ ollut sytytetty, erottivat pinnistelev{t silm{ni ensin vain kaksip{isen hirvi|n, joka huojahteli huoneen keskipisteess{. -- Ah, Jenny. Hyv{{ huomenta sinulle, kultaseni! [{ni kuului heng{sty- neelle Rose Carnabylle. K{velless{ni l{hemm{s ja silmieni sopeuduttua h{m{r{{n hirvi| muotou- tui seisovaksi Starnsiksi, johon rouva Carnaby oli ripustautunut. Mo- lemmat olivat alasti. Rouva Carnaby roikkui pitk{ss{ hovimestarissa k{det ja jalat h{nen ymp{rilleen kietoutuneina. Starnsin k{det olivat rouva Carnabyn pakaroilla tukemassa h{nt{ samalla kun Starnsin sauva sujahteli voimallisesti edestakaisin rouva Carnabyn vastaanottavaises- sa tupessa. Koska yritykseni menn{ sein{kassakaapille oli joka tapauksessa tehty tyhj{ksi sytytin muutaman kynttil{n ja asetuin nojatuoliin katselemaan eroottista perfomancea. Rouva Carnaby katsoi minuun himokas hymy miel- lytt{vill{ kasvoillaan. -- H{n on ihmeellinen, Jenny... aaah... oletko sin{ Jo kokeillut h{nt{? -- En, ik{v{ kyll{, sanoin riettaan kuumotuksen hiipiess{ kupeisiini. -- Sinun pit{isi, kultaseni, h{n sanoi ty|nnellen lantiotaan edesta- kaisin. -- H{nell{ on ilahduttavan omaper{inen kyrp{, ihan erilai- nen kuin mik{{n ennen kokemani. Se kaareutuu yl|sp{in hyvin ter{v{ss{ kulmassa... aaahhh! Oooh ah, Jenny, kultaseeniiiih, h{nen ovelanmuo- toinen kyrp{ns{ on ainoa koskaan tapaamani kyrp{{{{h, ahhh, joka kyke- nee koskettamaan sit{ salaista kohtaa, josta vain harvat meist{ tiet{- v{t... oioioi... ooh! -- Totellako? sanoin ja levitin jalkani ja painoin k{teni kuumeiselle vitulleni, joka tuntui pukuni paksun kankaankin l{pi pehme{lt{, avoi- melta ja valmiilta. -- Tied{tk| sin{ siit{? -- Mist{? kysyin. -- Siit{ 'pisteest{'. -- Tied{n, sanoin. -- Minulla oli egyptil{inen rakastaja, joka ker- toi minulle siit{. Se on kuin sis{inen klitoris. -- Ensin tuntuu kuin olisi pissah{t{{{{h, oih, mutta sitten... uh- huh... h{n tekee sit{ nyt minulle. H{nen kyrv{np{{ns{ hieroutuu edes- takaisin sit{ vasten. Ah, ah, aaaahhh! H{n nytk{hteli ja voihki sulkien silm{ns{ ja avaten suunsa ammolleen rajun orgasmin kourissa. -- Ihanaa, totesin kun h{nen vavahtelunsa oli loppunut ja h{n avasi silm{ns{ ja katsoi minuun sumeasti. -- Ihanaa totisesti, Rose sanoi heng{styneen{. -- Aivan suurenmoinen tunne. Olen lauennut kahdesti viidentoista minuutin sis{ll{, mik{ on pieni ihme ottaen huomioon, ett{ olen viel{ jokseenkin turtana viime y|n puuhista. -- Minun kohdallani k{y aina p{in vastoin. Kohotin hameeni ja tutkin pilluani asiantuntevin sormin. Klitorikseni oli saavuttanut yliherk{n tilan mik{ sai pienimm{nkin kosketuksen tuntumaan pienelt{ orgasmilta. -- Oi, kiitos vain, Starns, Rose Carnaby sanoi. -- Se oli ihanaa. Mutta minusta tosiaankin tuntuu, ett{ olen saanut kyllikseni. -- Tehk{{ hyvin, rouva. Starns laski h{net lattialle. Sitten Starns k{{ntyi puoleeni ja kumarsi kohteliaasti ojentaen k{tens{. Nousin ja riipaisin puvun p{{lt{ni. -- Min{ luulen, ett{ on paras kun k{yt sel{llesi kirjoitusp|yd{lle, Jenny rakas, Rose sanoi. -- Se on juuri sopivalla korkeudella Starn- sille ja h{n on erityisen hyv{ siin{ asennossa. - Kiitos, Rose, min{ sanoin. Rouva Carnaby asetti tyynyn takapuoleni alle ja istahti sitten noja- tuoliin katsomaan. Taivutin jalkani polvista ja levitin ne lev{lleen. H{nen ep{tavallinen aseensa, yl|sp{in kaareutuva kuin sarvikuonon sar- vi, heilahteli ilmassa h{nen l{hestyess{{n. H{n tarttui siihen koural- laan ja tuijotti kohti maaliaan. Suljin silm{ni. Jo sis{{ntulo oli henke{salpaava. H{n painoi pohjaan asti yhdell{ ai- noalla sulavalla liikkeell{. Sitten h{n alkoi hitaasti nussia minua. H{nen liikkeens{ olivat t{sm{lliset kuin niit{ olisi tahdittanut si- s{inen metronomi. Seuranneen kuuden tai seitsem{n minuutin mittaisen ikuisuuden ajan meid{n ainoa kontaktimme oli genitaalinen. Kumpikaan meist{ ei hetkek- sik{{n irrottanut katsettaan kyseisest{ kontaktista. Emmek{ koskeneet k{sill{mme toisiamme tai p{{st{neet intohimon{{nn{hdyksi{. Ainoa {{ni oli hengityksemme. Se oli puhdasta naintia: siit{ puuttuivat t{ysin kaikki hienoviritykset, kaikki nyanssit, kaikki mielikuvitus... kaikki teeskentely. Ainoa, mik{ meiss{ liikkui oli h{nen konemainen lantionsa. Minun oli paikoillaan kuten muukin ruumiini. Ei ollut tarvetta liikkua. Rosen ylist{m{ salainen 'piste' ei osallistunut asiaan mitenk{{n kuten ei my|sk{{n klitorikseni, joka j{i t{ysin vaille kiihotusta. Nautintoni l{hti t{ysin sellaisesta oudosta 't{yteyden' tunteesta, kuin olisin jotenkin taianomaisesti muuttunut mieheksi. Olinko min{ kyrp{ ja h{n vittu? Olinko min{ nussija ja h{n nussittava. Kyll{... ei... kyll{... Orgasmini, jonka sain samanaikaisesti h{nen kanssaan, oli r{j{ht{v{ mutta lyhyt. Sekunnin, millisekunnin mittainen. Sitten h{n oli ulkona minusta ja makasin inhoten h{nt{ ja tuntien jonkinlaista helpotusta havaitessani, ett{ olin j{lleen nainen. Nousin, vedin puvun p{{lleni ja l{hdin huoneeseeni, kun paikalle nain- nin aikana saapunut Deborah asettui innokkaana kirjoitusp|yd{lle Starnsin h|yl{tt{v{ksi. Huoneessani kamppailin tullakseni j{rkiini. Pit{isik| minun odottaa kunnes he l{htisiv{t ty|huoneesta ja k{yd{ sen j{lkeen kassakaapin kimppuun? Ei. Se olisi typer{{. P{iv{ oli jo liian pitk{ll{. Kaikki alkoivat jo olla ylh{{ll{ ja kuka tahansa saattoi koska tahansa poiketa ty|huoneeseen jossain asiassa. Asia oli pakko j{lleen siirt{{ seuraavaksi y|ksi. K{vin oudon alakuloisena kylvyss{ ja j{tetty{ni aamiaisen v{liin heit- t{ydyin alastomana vuoteelle. NELJ[TOISTA N{yt{ minulle mies, joka arvostaa vanhemman ja kokeneemman naisen kou- liintuneita taitoja ja min{ n{yt{n sinulle miehen, joka ymm{rt{{ nau- tintoa ja my|s sen jakamisen iloja. N{yt{ minulle mies, joka ei arvos- ta ja min{ n{yt{n sinulle miehen, jota kiinnostaa ainoastaan todistei- den hankkiminen omasta, kyseenalaisesta viriiliydest{{n. (Thomas Carlyle) Sin{ iltana, noin tunnin kuluttua orgioiden alkamisesta, livahdin pois menn{kseni ty|huoneeseen. Palava kynttil{ vasemmassa k{dess{ni ty|nsin oikealla |ljymaalauksen yl|s. Metallinen kassakaappi kiilteli pahaen- teisesti kynttil{n valossa. Vedin syv{{n henke{ ja ryhdyin py|rittele- m{{n valitsinta. Py|ritin yhdistelm{n kolme ensimm{ist{ numeroa. Nel- j{tt{ en tiennyt. Ryhdyin kokeilemaan ja aloitin numerosta yksi. Tois- tin koko prosessin ja laitoin nelj{nneksi numeroksi kakkosen, sitten kolmosen ja sitten nelosen. Onni hymyili minulle kahdeksannella yri- tyksell{. Kuului kilahdus ja kassakaappi oli auki! Siihen oli kulunut alle vartti. Jos joku kaipasi minua orgioissa niin h{n saattoi viel{ hyvin olettaa minun olevan luonnollisilla tarpeilla- ni. Kuka tahansa saattoi silti tulla sis{{n ty|huoneen ovesta; siin{ ei ollut lukkoa. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Otin nauhalla sidotun osakekirjarullan kassakaapista ja j{tin sanomalehdell{ t{ytt{m{ni sal- kun paikoilleen. Suljin pienen oven, v{{nsin valitsinta ja vedin maa- lauksen alas. Tarkoitukseni oli l{hte{ salak{yt{v{{ pitkin huoneeseeni. Mutta juuri kun sormeni koskettivat paneelilistan alle k{tketty{ vipua tunsin sen liikkuvan. Outo mekaaninen toiminto sai minut hetkeksi h{mmennyksiin. Sitten tajusin, ett{ joku k{ytti luukun aukaisijaa toisella puolella. Puhalsin kynttil{ni sammuksiin ja kiiruhdin l{himp{{n piilopaikkaan -sohvan taakse. Ry|miess{ni sinne huoneeseen levisi pehme{{ valoa. Jo- ku oli tulossa salaluukusta sytytetty kynttil{ mukanaan! N{in h{nen jalkansa sohvan alta kurkistaessani kun h{n k{veli ohi. H{nell{ oli mustat, hyvin kiillotetut keng{t ja mustat housut. Enemp{{ en n{hnyt. Kuulin liikett{ huoneen toisesta p{{st{; taulu kohotettiin yl|s. Yri- tin rauhoittua, ajatella. Minulla ei ollut paljon vaihtoehtoja. Minun olisi edelleen poistuttava salak{yt{v{n kautta alkuper{isen suunnitel- mani mukaan. Muussa tapauksessa minun olisi pakko k{vell{ pohjakerrok- sen l{pi osakkeet mukanani. Siihen sis{ltyi liian suuri riski, ottaen huomioon ett{ olin alasti eik{ minulla ollut mit{{n keinoa k{tke{ nii- t{ jos joku sattuisi tulemaan vastaani. Salaper{inen vieras p{{sti kirouksen. Se oli yksisanainen: 'Helvetti!' Se ei riitt{nyt minulle h{nen {{nens{ tunnistamiseksi, mutta se riitti osoittamaan, ett{ h{n oli hakemassa Suezin osakkeita ja ett{ h{n oli huomannut niiden olevan poissa. [{ni, joka syntyi kun kassakaapin ovi paiskattiin kiinni sai minut s{ps{ht{m{{n. Ihoni oli kananlihalla pe- losta. Kuka h{n oli? Mit{ h{n tekisi jos h{n keksisi ett{ olin paikal- la? Kumpikaan meist{ ei totisesti ollut sellaisessa asemassa ett{ oli- si voinut ruveta huutamaan apua. Sitten n{in j{lleen h{nen jalkansa h{nen k{velless{{n ohi. Hetke{ my|hemmin h{n oli mennyt ulos salaluukusta. Se kolahti kiinni ja olin yksin pimeydess{. Tunnusteltuani tien salaluukulle laskin hi- taasti kymmeneen, v{{nsin piilovivusta ja siirryin salak{yt{v{{n. H{nen kynttil{ns{ valo h{il{hteli et{isyydess{. En sytytt{nyt omaa kynttil{{ni, mutta huomasin, ett{ h{nen kynttil{ns{ himme{ hehku riit- ti opastamaan minua ja v{ltt{m{{n keitti|tasoon johtavan, tikapuilla varustetun {kkiputouksen. L|ysin sen avulla my|s toiseen kerrokseen johtavat tikapuut. Sen j{lkeen etenin t{ydellisess{ pimeydess{ sein{{ tunnustellen. P{{sty{ni huoneeseeni pukeuduin nopeasti, sitten hain Suezin osakkeet ja pistoolin lattialankun alta mihin oli ne piilottanut. Panin molem- mat osakeniput, pistoolin ja k{silaukkuni tyynynliinan sis{{n. Revin lakanasta kaistaleen karkeatekoiseksi olkahihnaksi. Tyynyliina olisi ainoa matkalaukkuni. J{tin j{lkeeni kaiken muun, kuten vaatteita t{ynn{ olevan h|yrylaiva- matka-arkkuni ja menin ulos ovesta ja k{yt{v{{ pitkin takaportaikkoon. Kolme minuuttia my|hemmin olin tallissa. Siell{ oli kolme ratsuhevosta. Valitsin h{m{r{ss{ tamman ja kiinnitin suitset ja kuolaimet. Satulointiin ei ollut tarvetta tuhlata aikaa. Sep{n lapsena olin tottunut ratsastamaan hajareisin ja ilman satulaa. Parin minuutin p{{st{ nousin tallin ulkopuolella omatekoinen tyynykas- si sel{ss{ni ratsun selk{{n. En ollut ratsastanut mailiakaan, kun tiesin ty|huoneessa k{yneen sala- per{isen muukalaisen henkil|llisyyden. Tieto pel{stytti minut ja ne- listin nelj{nnesmailin ennen kuin tajusin, ett{ olisi typer{{ v{sytt{{ ratsua. Se oli ohi ja viime hetken hankaluuksista huolimatta olin on- nistunut teht{v{ss{ni. Olin menestyksek{s vakoilija. Ajatus jotenkin masensi minut ja sopeut- taessani itseni ratsuni h|lkk{{v{{n liikehdint{{n lakkasin ajattele- masta koko asiaa. Noin tunnin kuluttua outo, sarastusmainen valo levi- si taivaalle takanani. Oliko se, min{ mietin, enne? Ratsastin mieli tyhj{n{ Marstenin nummen poikki ja olin n{k|et{isyy- dell{ Dryfieldin rautatieasemasta muutamia minuutteja oikean sarastuk- sen j{lkeen. Laskeuduin ratsailta ja l{ps{ytin hevosta takapuolelle l{hett{en sen takaisin sinne mist{ se oli tullut. Sitten ylitin kiskot ja k{velin muutaman jaardin tihe{{n mets{{n. Siell{ istuuduin puunrun- koon nojaten ja rupesin odottamaan ensimm{ist{ etel{{n menev{{ junaa. Silloin tajusin Edwardin lahjan, rubiinikaulanauhan j{{neen huoneesee- ni Fanshawe Houseen. Se oli liipasin joka laukaisi kyyneleeni. Ne kyy- neleet eiv{t johtuneet kaulariipuksen menett{misest{ vaan kaikesta -kaikesta siit{ -- syyllisyydest{, pelosta, siit{ ett{ olin valehdel- lut ja varastanut ihmisilt{, jotka eiv{t olleet tehneet minulle mit{{n vaan jotka olivat kunnioittaneet minua ja luottaneet minuun ja jotka eiv{t tuntuneet lainkaan sellaisilta konnilta joina olin heit{ pit{nyt ennen kuin olin tutustunut heihin... Hallitse Britannia... nukahdin rauhattomaan uneen. Junan saapuminen her{tti minut. Huomasin auringon sijainnista, etten ollut nukkunut tuntiakaan. Koska en halunnut kenenk{{n n{kev{n minua asemalla, nousin junaan 'v{{r{lt{', asemalta poisp{in olevalta puolel- ta. Osasto oli onneksi tyhj{ -- en olisi tilassani kest{nyt matkaseu- raa. Junan l{htiess{ liikkeelle nukahdin j{lleen pinnalliseen uneen. Ikkunan ulkopuolella auringon varjostava p{{ ja hartiat her{ttiv{t mi- nut. Joku oli astinlaudalla! Vaikka en kyennyt n{kem{{n h{nt{ selv{s- ti, tiesin kuka h{n oli! Fanshawe Housen vieraiden -- jotka kaikki olivat alasti -- lis{ksi oli vain yksi henkil|, joka olisi voinut il- maantua paikalle mustissa, kiilt{viss{ kengiss{ ja mustissa housuissa. Ennen kuin ehdin kunnolla ter{st{yty{ h{n oli sis{ll{ osastossa pirul- linen veitsi kourassaan. -- Hyv{{ huomenta, neiti Everleigh. -- Hyv{{ huomenta, Starns, min{ sanoin h{mm{styen omaa tyyneytt{ni. -- Te kai tied{tte, miksi min{ olen t{ss{? -- Tied{n, ja tied{n my|s kenen asialla te olette. -- Te olette harvinaisen {lyk{s ja pystyv{, naiseksi. Se oli itsens{ kumoava kohteliaisuus. Maksoin takaisin niin hyvin kuin pystyin:-- Ja te, sanoin maireasti, -- olette loistava hovimestari. Se rooli sopii teille. -- Nyt tied{n, Starns sanoi, -- ett{ te olitte sein{n takana silloin kun minulla oli se pieni kohtaus keitti|piian kanssa. -- Aivan, sanoin. -- Teilt{ vei ikuisuuden p{{st{ asiaan. -- Totta, h{n sanoi naurahtaen kuivasti. -- Mutta mik{li korvani ei- v{t erehtyneet, te osallistuitte tapahtumiin melkoisella innolla. Tilanteen huomioon ottaen keskustelumme s{vy oli oudon seurallinen. H{n virnisti ja tunsin omituista helpotusta. Viimeinkin olin tekemi- sess{ aidon konnan kanssa. Sill{ mielest{ni jokainen, joka teki t|it{ kammottaville preussilaisille, t{ytti sen m{{ritelm{n. Kysyin aidosti uteliaana: -- Kuinka te tiesitte, ett{ ne ovat minulla? -- Ne olivat poissa ja niin olitte tekin. K{vin salongissa samppanjan tarjoilun varjolla suorittamassa pienen v{est|nlaskennan. Te olitte ainoa joka puuttui. Itse asiassa rouva Carnaby kysyi minulta, olinko n{hnyt teit{. Sanoin h{nelle tavanneeni teid{t portaissa ja ett{ te olitte pyyt{nyt minua pahoittelemaan puolestanne koska tunsitte itsen- ne hieman sairaaksi ja olitte mennyt vuoteeseen. -- Miksi? -- Yksinkertaisesti est{{kseni ket{{n poistumasta huoneesta ennen kuin saatoin lukita ovet, neiti Everleigh. Se oli puhdas h{t{valhe. [killinen levottomuus t{ytti mieleni. -- Miksi, min{ sanoin ponnis- tellen, ett{ pystyisin jatkamaan rauhallisella {{nell{, -- te halu- sitte pit{{ heid{t kaikki yhdess{? -- Yksinkertaisesti siksi, ett{ paikallinen, keskitetty tulipalo syt- tyy paljon nopeammin ja palaa paljon kuumemmin kuin sellainen mik{ pi- t{{ aloittaa laajalta alueelta. K{ytin talia ja bentseeni{. Se roihah- ti v{litt|m{sti, se oli yht{ paljon r{j{hdys kuin tulipalo. Nelj{nnes- mailin p{{ss{ koko taivas n{ytti valaistuvan. Vaikuttava n{ky. H{n on tietenkin sepitt{nyt moisen hirve{n tarinan painostaakseen mi- nua, min{ ajattelin. Sanoin hiljaa ja niin arvokkaasti kuin kyke- nin:-Nerokas valhe, Starns, mutta en min{ niin helpolla s{ik{hd{. -- Rakas neiti Everleigh, minulla ei ole mit{{n syyt{ valehdella teil- le. H{nen {{nens{ oli matala, sanat putoilivat t{sm{llisin{ hymynir- veeseen j{hmettyneiden huulten v{list{. -- Sill{, uskotteko te minua vai ette, ei ole asioiden kulun kannalta mit{{n merkityst{. H{nen syv{, ilmeet|n katseensa porautui silmiini ja sai h{nen hymyns{ n{ytt{m{{n valheelta. Talven kylmyys kulki l{vitseni j{{t{en kaiken muun paitsi varmuuden. -- Hyv{ luoja, te murhasitte heid{t kaikki! -- Niin tein, tosiaankin, neiti Everleigh. Me olemme mukana vakavassa liiketoimessa. Minua ei koskaan lakkaa huvittamasta se tapa, jolla te englantilaiset ja teid{n amerikkalaiset serkkunne pelaatte sit{ kuin se olisi jokin peli -- krikettiottelu. Te olette aina yht{ j{rkytty- neit{ kun teille selvi{{, ett{ muussa maailmassa ollaan t{ysin ammat- tilaisia ja ep{urheilijamaisia. Mieleni turtui kauhusta. H{n oli hullu! H{n oli tappanut heid{t kaik- ki! Yst{v{llisen Lady Doriksen, suloisen nuoren Deborahin, varhaiskyp- s{n Babetten, {lykk{{n rouva Carnabyn, nerokkaan herra Stubbsin ja muut; kaikki kuolleita! Se oli hirve{{! Sanoin kamppaillen s{ilytt{{k- seni j{rkeni: -- Miksi? -- K{tke{kseni henkil|llisyyteni. Varmistaakseni, ettei kukaan l{hde per{{ni yritt{m{{n osakkeiden takaisinanastusta. On ihmisi{, teid{n ja minun lis{ksi, jotka eiv{t kaihtaisi mit{{n saadakseen ne k{siins{. Katsokaas, madam, se mit{ teill{ on tuossa tyynyliinassa vierell{nne, on arvokkaampaa kuin raha. Suezin osakkeet edustavat mahtavaa valtaa, ne ovat avain imperiumiin. Mit{ on muutama merkitykset|n vainaja sen rinnalla? Hengitin syv{{n ja onnistuin voittamaan pelkoni. -- Ja tulenko min{kin olemaan yksi noista merkityksett|mist{ vainajista? -- Pelk{{np{ niin, neiti Everleigh. Se tulee olemaan osa, josta nautin v{hiten t{ss{ muuten mit{ tyydytt{vimm{ss{ ja kiihottavimmassa jutus- sa. Minun on sanottava, ett{ olen todella pahoillani... noin kaunis nainen. H{pe{llist{ tuhlausta. Mutta mink{ min{ mahdan? Lupaan teille, ett{ jos te ette vastustele, niin pid{n huolen siit{, ett{ kuolemanne on nopea ja tuskaton. Min{ olen tosiasiassa varsin hyv{ veitsen k{yt- t{j{. Tuliaseet masentavat minua, ne ovat niin {{nekk{it{ ja ep{luo- tettavia. H{n oli hullu. Vilkaisin h{nen veitseens{, sitten ty|nsin k{teni tyy- nyliinaan ja vedin ulos Suezin osakkeet. Viskasin ne sanaa sanomatta h{nen jalkoihinsa. H{n hymyili ja kumartui nostamaan niit{ katse edel- leen minuun suunnattuna. H{n oli hetkellisesti poissa tasapainosta. Se oli nyt tai ei koskaan! Sain hetkess{ pistoolin ulos pussista. T{ht{- sin sill{ sormi liipasimella suoraan h{nen p{{h{ns{. -- J{tt{k{{ ne lattialle, sanoin kamppaillen est{{kseni {{nt{ni sortu- masta. -- Ah, neiti Everleigh, h{n sanoi suoristautuen. -- Min{ aliarvioin teid{t. Te olette sittenkin ammattilainen. -- Ja avatkaa oikea k{tenne, min{ sanoin. H{n teki niin. Veitsi kalahti lattialle. -- Kuka te olette? -- Nimeni on Heinrich Werner von Seydliz, palveluksessanne, madam. En- t{ te? -- Jenny Everleigh. -- Teid{n oikea nimenne? Sitten oletukseni oli virheellinen: ette te olekaan ammattilainen. -- Avatkaa ovi. -- En ikin{. Tartuin pistooliin molemmin k{sin, laskin sit{ kunnes se t{ht{si suo- raan h{nen haaroihinsa. -- Avatkaa ovi, toistin. -- Ehk{ t{{ll{ on hieman tunkkaista. H{n k{{ntyi ja t{ytti m{{r{ykse- ni. Viile{ henk{ys t{ytti osaston. -- No niin, Herr von Seydliz, sanoin katsellen h{nt{ t{ht{imen yli suoraan silmiin. -- Laskettuani kolmeen ved{n liipasinta. T{m{n ja sen hetken v{lill{ te olette luonnollisesti vapaa tekem{{n mit{ ha- luatte. Yksi... kaksi... H{n oli {kki{ poissa. Nousin ja rynt{sin ovelle. Nojautuessani ulos pystyin n{kem{{n h{net lojumassa kasvot alasp{in ja raajat lev{ll{{n penkan alapuolella olevalla siirtolohkareella. Viskasin pistoolin ulos ovesta. Sitten suljin oven. Koottuani Suezin osakkeet lattialta pala- sin istuimelleni. Tuijotin mit{{n n{kem{tt{ lattiaan. Olisinko ampunut kolmannella? Yritin keskitty{ kysymykseen. Se tuntui t{rke{lt{. Mutta ei siit{ mit{{n hy|ty{ ollut. * * * Hyv{ neiti Everleigh: Silt{ varalta, ett{ te luulette muuta, voin ilokseni kertoa teille, ett{ muutamia pieni{ palovammoja lukuunottamatta olemme kaikki elossa ja kunnossa. Pelastumisemme oli pelottoman poikani Noelin ansiota. Ky- seisen{ ajankohtana h{n oli lep{{m{ss{ harrastettuaan suloisen neiti Deborah MacDillin kanssa rasittavaa liikuntaa. N{ytti kuin lattia oli- si syttynyt tuleen samanaikaisesti nelj{st{ tai viidest{ paikasta. Meilt{ ei vienyt kuin hetken tajuta, ett{ olimme ansassa lukittujen ovien takana. Sellaisessa tilanteessa ainoa tulos on pakokauhu ja sit{ my|ten tuho. Mutta pakotie ilmaantui ihmeenomaisesti -- aukko sein{{n! Noel oli tietenkin yksinkertaisesti avannut yhden salaluukuistaan. En- nen sit{ en ollut tiennyt mit{{n h{nen sein{ntakaisesta maailmastaan Fanshawe Housessa. (Mutta h{n on sen j{lkeen kertonut minulle, ett{ te tiesitte ja kuinka te hankitte sen tiedon). Minun t{ytyy sanoa, ett{ sin{ hetken{ se osoittautui mit{ miellytt{vimm{ksi yll{tykseksi. Me kaikki -- naiset tietenkin ensin -- kompuroimme sielt{ l{pi ilman mi- t{{n hankaluuksia ja huomasimme pian ihmeenomaisesti olevamme ruoka- huoneessa, josta me evakuoiduimme palveluskunnan kera hyv{ss{ j{rjes- tyksess{. P{{tin siin{ paikassa, ett{ niiss{ olosuhteissa luopuisin rankaisemasta Noelia siit{, ett{ h{n oli salannut koko asian niin kauan. Mit{ muuhun tulee, minullakin on yst{vi{ korkeilla paikoilla (joskaan ei niin korkeilla tai kunnioitetuilla kuin teill{). He ilmoittivat mi- nulle, ett{ er{s tietty Heinrich Werner von Seydliz Holstein, jonkin- lainen v{h{inen prinssi, oli l|ydetty kuolleena radan varresta muuta- man mailin p{{ss{ Doncasterista. Suezin osakkeet eiv{t olleet h{nen mukanaan. Kaveriparka. Ty|nnettiink| h{net vai putosiko h{n? Se j{tt{{ vain yhden mahdollisuuden, mink{ johdosta onnittelut ovat paikallaan. Aloittelijaksi te p{rj{sitte uskomattoman hyvin. El{m{ on loppujen lopuksi ainoastaan peli{. Voin vain sanoa, ett{ h{- vitty{ni t{m{n erikoislaatuisen rugby-ottelun, olen tyytyv{inen etten h{vinnyt ulkomaalaiselle. Te olette, kuten min{kin, yksi Britannian omista, ja t{m{nlaatuiset asiat on paras pit{{ perhepiiriss{. Jumala siunatkoon kuningatarta ja niin poisp{in. Ja saatte olla varma, rakas Jenny, ett{ min{ taatusti voitan seuraavan pelin. Fanshawe House saadaan lopulta taas entiselleen, vaikka se k{rsikin tulipalossa pahoin. Vanha siipi, jonka olemme sulkeneet, s{ilyi ihmee- nomaisesti vahingoittumattomana. Me asumme toistaiseksi siell{. Kutsun teid{t t{nne uusintavierailulle noin kahden vuoden p{{st{, kun kor- jaukset on saatu p{{t|kseen, mutta ei toimittajana (muistelmani ovat valitettavasti tuhkana) vaan kunnioitettavana ja mit{ kauneimpana vie- raana. Sallikaa minun sanoa lopuksi, ett{ se, kuka h{vi{{ tai voittaa, ei merkitse mit{{n -- merkityst{ on vain sill{ kuinka kukakin pelins{ pelaa. Ja te pelasitte sen hyvin. Se toinen tyyppi oli varsinainen m{- t{paise. Hyv{{ terveytt{, kultaseni. Ja terveiset vanhalle yst{v{lleni Edwar- dille. Jumala siunatkoon h{nt{kin. Teid{n Sir Harry P.S. Erillisest{ pakkauksesta l|yd{tte osan pelastetuista tavaroistan- ne. Mukana oli pieni rasia. Sen sis{ll{ olirubiinikaulanauhani. Kulta oli sulanut hieman irvokkaan malliseksi. Vannoin, etten koskaan antaisi istuttaa rubiineita uudestaan. Ennen kuin sain sen takaisin Edward oli antanut minulle kauniin ja {{- rimm{isen arvokkaan timanttikaulanauhan sen tilalle. Vaikka olenkin kiitollinen, on rubiinikoruni vaurioistaan huolimatta minulle rakkaam- pi ja tulen aina k{ytt{m{{n sit{ enemm{n kuin mit{{n toista korua. Se on sent{{n hehkuva muisto mit{ rakastettavimmasta vastustajasta.