5 1* {3 Multivisiota Amigalla {3 --------------------- Heimo Laukkanen Joulu on ihmeellinen tapahtuma. Aamulla saa kerrankin nukkua pitkään ja Helsin- gin Sanomienkin lukemiseen tuntuu kerrankin olevan kunnolla aikaa. Voi rauhassa selata pienimmätkin artikkelit ja kiinnostavimpiin paneutua kunnolla. Eikö ole- kin hienoa olla edes hetki rauhassa? Joulu, jos mikä tapahtuma, on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi ja katsoa ennen uutta vuotta ja uuden vuoden lupauksia, mitä on tehnyt ja olisi voinut saada aikaan. Jää vielä muutamia päiviä aikaa miettiä sopivia lupauksia ja lopulta vielä aikaa unohtaa ne lupaukset - kuten aina ennenkin. Minä ainakin pysähdyin hetkeksi katsomaan ja miettimään, olinko tehnyt yleensäkään mitään merkittävää, mitään, mistä voisin olla edes hitusen ylpeä. Onnekseni sain vastata kyllä. Olin onnellisessa asemassa saada olla mukana tekemässä kouluumme esitystä, joka toivottavasti tullaan muistamaan vielä vuosia. Esittelimme nimittäin koulullemme show-tekniikkaa, jota oli totuttu näkemään vain suuremmissa kokonaisuuksissa tai erilaisissa tilaisuuksissa. Ei sitä joka päivä ole tottunut koulukäytössä näkemään melko monipuolista videolaitteistoa, jonka yhtenä osana on Amigassa pyörivä Scala500. Multivisio lienee oikea sana kuvaamaan esitystämme. Toisin sanoen katsojat saat- toivat seurata lavalla tapahtuvaa esitystä myös seinälle heijastetusta reilut neljä ja puoli metriä kertaa neljä metriä kokoisesta kuvasta. Tosin videotykillä heijastettua kuvaa ensin hieman rajattiin videomikserillä ja mukaan liitettiin Scalalla tehdyt animoidut tekstit, joiden avulla heijastettu kuva näytti lähinnä suoralta TV-lähetykseltä. Kun esityksen kuvaamiseen käytettiin vielä kahta vi- deokameraa eri tapahtumia kuvaamaan, oli kokonaisuus enemmän kuin vaikuttava. Ilahduttavaksi asian kuitenkin tekee se, että Amiga näytteli loppujen lopuksi hyvin keskeistä roolia koko operaatiossa. Toki videokamerat, videomikseri ja en- nen kaikkea videotykki olivat perustavia linkkejä kokonaisuuden ketjussa, mutta mikään ei olisi ollut samanlaista ilman Amigaa. Kuva olisi ollut kuin martini ilman oliivia tai vasara ilman päätä. Siitä olisi puuttunut se jokin. Itse asiassa vasta nyt Amigani osoitti minulle sen tehokkuuden ja mahdollisuudet myös todellisena työkoneena - linkkinä suuremmassa kokonaisuudessa. Aikaisemmin olin voinut vain puhua ja sanoa, että Amigallakin voisi tehdä tuon tai että myös Amigaa käytetään siihen ja siihen. Ensimmäistä kertaa itse luotin koneeseeni to- dellisen työn suorittajana, apuvälineenä, jonka toimimisesta riippui suurilta osin shown onnistuminen. Eikä Amiga pettänyt siihen kohdistettuja odotuksia. Vaikka kovalevy kerran lak- kasikin olemasta ja hetken aikaa pelkäsin koko levyn tuhoutuneen, moniajava käyttöjärjestelmä piti kuitenkin kaiken muistissa eikä kaatunut, joten esityksen saattoi vetää kunnialla läpi - vaikka levyjärjestelmä kovalevyn osalta kiukutte- likin. Kun lopulta kaikki meni loistavasti ja esitys onnistui paremmin kuin hyvin, voin onnellisena huokaista tyytyväisyydestä ja todeta hankkineeni sylin täydeltä ar- vokasta kokemusta niin videotekniikasta kuin Amigan kyvyistäkin. Jälkeenpäin on- kin helppo sanoa, että tietää tehneensä jotain oikein, kun työn jälkeen joku tu- lee sanomaan, että sinun sietäisi harkita tätä alaa leipäpuuksesi. Kaiken kaikkiaan voinkin vain todeta, että "only Amiga makes it possible"... Ja kuinka se temppu tehtiin... Kun aloimme koulussa suunnitella joulujuhlan yhteydessä esitettävää Abi-Showta, heräsi päässäni ajatus yhden unelmani toteuttamisesta. Lieneekö syynä suuruuden- hulluus vai laantumaton into audiovisuaaliseen tekniikaan ja ennen kaikkea vi- deoon, mutta minulla oli jo pitemmän aikaa ollut halu päästä kokeilemaan erilai- sia laitteita ja ratkaisuja käytännössä. Nyt tuli viimein tapahtuma, jonka yh- teydessä se saattaisi olla mahdollista. Laitteiden hankkiminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan puhelimessa neuvotte- lua, lupauksia, suhteiden käyttöä ja niiden solmimista sekä puhdasta diploma- tiaa. Kaikki kaikessa - me saimme mitä tarvitsimme, ja kaikki olivat lopulta tyytyväisiä. Tekniikka oli itseasiassa minulle jo entuudestaan tuttua. Kaikki osaset aina vi- deomikseristä Amigaan, videotykkiin, videonauhuriin ja videokameroihin olivat jo tuttuja - ennen kaikkea siksi, että nauhuri ja Amiga olivat omiani - mutta nii- den yhteiskäyttö tavalla, jota kokeilimme oli aivan uusi kokemus. Kun en- simmäistä kertaa piirsin ruutupaperille kytkentäkaavion kaikista laitteista ja esittelin aivoitukseni kaverilleni, jonka olin valinnut avukseni videotyöhön, nauroimme molemmat suunnitelman suuruudelle. Loppujen lopuksi ensimmäiset piir- rokset olivat lähes piuhalleen sellaisia kuin lopputuloskin. Suunnittelu oli työn yksi helpoimmista osuuksista, sillä sitä ei ollut lähes ol- lenkaan. Mikään ei ollut nimittäin varmaa, ja esityskin muuttui päivä päivältä ennen kuin saavutti sen muodon, joka esitettiin yleisölle. Tiesimme vain, että todellinen työ ja aherrus alkaisi, kun viimein saisimme päivää ennen esitystä videotekniikan pystyyn. Niinpä saatoin vain pitää mielessäni tiettyjä mielikuvia ja visioita, joita kokeilla kun sen aika viimein tulisi. Siihen asti joutuisimme suurimmaksi osaksi istumaan peukaloita pyörittäen. Kokonaisuuden pisimmän aikajakson vaatinut esityksen lähes viisiminuuttinen al- kuvideo oli toisaalta tapahtuma jo sinänsä. Sen luominen alkoi kuvaussessiosta syksyisenä iltana Hotelli Intercontinentalin edustalla. Tyylikkäästi pukeutuneet ihmiset, mustat autot ja ammattilaismainen magic-touch-tuuri olivat ne välineet, joihin työparini kanssa luotimme, kun videokameroiden kanssa valmistuimme kuvaa- maan. Saatuamme valaistuksen, kameratelineet ja näyttelijöinä toimineet henkilöt valmiiksi alkoi sähellyksen omainen reilun tunnin mittainen kuvaustuokio, jonka aikana kahden kameran filmille tallennettiin autosta nousemisia, kävelemistä ja kaikkea mahdollista eri kuvakulmista kamera-ajoin ja ilman kamera-ajoja. Jos jostain olimme nimittäin kokemuksen pohjalta varmoja, niin ainakin siitä, että ilman suunnitelmaa toimittaessa materiaalia ei ole koskaan liikaa, saati edes tarpeeksi. Materiaalin koostaminen alkoi Itäkeskuksen videopajalla, jonne meillä oli kahden viikon ajanjaksona varattuna lähes kaksikymmentä tuntia editointiaikaa. Kuten aina, ensimmäiset tunnit menivät suunnattomassa tohinassa ja erilaisessa säheltämisessä. 8-milliseltä videokameralta siirrettiin kuvattu materiaali edi- tointia varten VHS:lle ja ensimmäisiä kertoja katseltiin, miten leikattaisiin. Erinäisinä päivinä vietettyjen tuntien aikana saimme aikaan sekalaisen määrän irtonaista materiaalia, jolle ei löytynyt yhteistä nimittäjää, ennen kuin yöllä ennen toiseksi viimeistä editointikertaa sain viimein idean ja keskellä yötä vietin muutaman tunnin kirjoittaen suunnitelmaa paperille. Kun suunnitelma oli valmis ja materiaali oli yöllä omasta filmivarastosta val- miiksi kerätty, editointi sujui nopeasti ja kivuttomasti. DeluxePaintilla loih- dittiin helposti videoon alku- ja välitekstit, ja mukanamme kantamiamme CD-va- rastoja selaten etsiskelimme sopivia biisejä ja ääniä. Kun loppuillasta muutamia minuutteja ennen editointiaikamme loppumista vielä loimme viimeisiä tutkauksia aikaansaannoksemme, saatoimme olla tyytyväisiä. Filminpätkä käytti hyväksi lähes kaiken aikaisemmin leikkaamamme irtonaisen materiaalin, jolle olin onnistunut löytämään yhtenäisen tekijän, ja vaikka väliin olikin eksynyt muutaman framen verran virheitä, ei kukaan pystynyt huomaaman niitä. Tyytyväisyyden lisäksi saimme olla ylpeitä. Editointirupeaman jälkeen oli muutaman päivän verran lepotaukoa, ennen kuin vi- deotekniikka saapuisi. Joutoajan käytimme hyväksi kooten musiikkiopettajan mobi- lisoiman joukon apuna äänilaitteita ja valoja. Samalla kuitenkin katsoimme it- seämme varten omat valokytkennät ja paikat niin videotykille kuin muillekin laitteille. Koulun esityksiin käytetty peruslaitteisto, käsittäen parikymmenraitaisen mikse- rin, kasettidekin, CD-soittimen ja valopöydän, mahtui kahdelle isolle ylioppi- laskirjoituksissa käytetylle pöydälle. Meidän tekniikkaryhmäämme luotiinkin ih- metteleviä katseita kantaessamme omia laitteitamme varten kolme pöytää lisää. Päivän mittaan pöydät peittyivätkin erilaisesta materiaalista. Ensin ilmestyivät tietokone ja videot, sitten videomikseri, monitori ja lopulta salin toiselle laidalle kannettiin videotykki. Tekniikka oli kasassa ja työ vasta alussa. Koska äänitekniikalla ja valaistuksella oli viime hetkiin asti omat kiireensä esityksen valmistelun kanssa, sain pitää videokuvan valmistelun lähes yksinomaan omilla harteillani, mikä sinänsä oli minusta tervetullut ratkaisu. Muiden har- joitellessa repliikkejään ja säädellessä äänentasoja loin esityksen juontajille kirjoitettujen puheiden perusteella Scalalla shown tekstityksen ja pitkin iltaa vietin pitkiä testirupeamia tyhjässä juhlasalissa seuranani pelkkä musiikki. Koska käyttämämme tekniikan oli varsin erikoista koulumme mittakaavassa, jou- duimme myös tekemään muutamia erikoisia ratkaisuja. Showtamme varten jouduttiin vielä aamulla ennen ensimmäistä illalla tapahtuvaa esitystä tekemään pieni kyt- kin, joka mahdollisti kahden kameran käytön esityksessämme, vaikka videomikse- ristä olimmekin varanneet kameraa varten vain yhden kanavan. Aikaisemmin oli kolvia jouduttu käyttämään muunnettaessa yhtä liitintä sopivaksi käyttöämme var- ten. Jouduimme nimittäin käyttämään mikrofonipiuhaa videodatan siirtämiseen, kun tarpeeksi pitkää rca-johtoa ei käyttöömme muuten löytynyt. Mikrofonipiuhan kum- paakin päähän yhdistimme vain sopivanlaiset liittimet ja kaikki pelasi kuin ras- vattu. Tosin runsaasta johtomerestä, joidenkin liitosten huonosta laadusta ja laitteiden äärimmäisestä läheisyydestä johtuen piuhat välillä onnistuivat poimi- maan taidokkaasti kaiken mahdollisen sähköisen häiriön, mutta siitäkin ongelmas- ta päästiin lopulta pienellä säätämisellä. Kun kaikki oli viimein puolta tuntia ennen ensiesityksen alkua kasassa, oli ko- konaisuus jokseenkin vaikuttava. Melkein puolet salin leveydestä vienyt teknii- kan ohjauspöytää edustanut laitteita täyteen pinottu pöytärivi herätti sisään kävelevissä katsojissa kunnioitusta. Piuhameri laitteiden takana soljui vapaana, ja jokainen valmistui hoitamaan oman osuutensa mahdollisimman tyylikkästi. Vi- deokamerat seisoivat tukevasti telineisiin kiinnitettyinä, eikä niitä tarvitsisi esityksen aikana liikuttaa lähes lainkaan. Kun tarvitsisi, hoituisi sekin pie- nellä uudelleen suuntaamisella. Siihen asti kameroihin vaikuttaminen hoitui pie- nellä kytkimellä, jolla valittiin, kumman kameran kuvaa näytettiinkään. Onneksemme esitykset menivät kunniakkaasti läpi, eikä tekniikkaa saattanut syyttää pahoista virheistä, päinvastoin. Multivisio-tekniikkamme sai suurta kii- tosta ja ihmetystä katselijoiden joukossa. Scalan vaihtelevat efektit tekivät säväyksen, ja Amigasta puhuttiin esityksen jälkeen hieman eri sävyyn kuin aikai- semmin. Kaiken kaikkiaan luulen, että videotekniikan läpilyönti koulussamme on- nistui varsin mallikelpoisesti. Kun näin jälkeenpäin katselee tapahtunutta, voi vain tyytyväisin mielin todeta tehneensä jotain, josta on pitänyt suunnattomasti. Eli jos joskus jossain showssa näette lopputeksteissä nimeni, niin älkää hämmästykö. Medialeikit voivat hyvinkin olla tuleva ammattini... Ja mitä siitä opittiin... Abi-Shown tekniikan kanssa puuhaminen oli ennen kaikkea mukava ja opettava koke- mus. Jotkut asiat toki oli opittava kantapään kautta, mutta niinhän se on aina. Kaikille sellainen tyyli ei kuitenkaan aina sovi, joten tässä joitain neuvoja, joilla voi välttää ongelmia, jotka ainakin meidän tiellemme sattuivat tai jotka onnistuneesti vältettiin. 1) Valmistele riittävästi etukäteen. Vaikka et voisi olla mistään varma, on kai- ken tekeminen aina helpompaa, mikäli on edes jonkinlainen suunnitelma. Loppu on improvisaatiota. 2) Tarkista tavaroiden ja laitteiden toimivuus. Erityisesti piuhojen kanssa voi tulla ongelmia. Joskus olisikin hyvä tarkistaa etukäteen käytettävät piuhat ja merkata ne esimerkiksi maalarinteipillä, jolloin suuresta kytkentämerestä on helpompi paikantaa vika, mikäli sellainen sattuu. 3) Varatkaa piuhoja, sähköä, sähköjakorasioita ja sähköjohtoa tarpeeksi. Pieni ylimäärä ei ole koskaan pahitteeksi, sillä kuten aina, mikään ei ole ikuista. Back-up-järjestelmät ovat kova sana ammattilaisemmissakin systeemeissä. Sulak- keet ja yhden pistorasian liiallinen kuormittaminen on myös hyvä pitää mielessä. 4) Teipatkaa pitkät piuhat kiinni esim. lattiaan, etteivät ne repsota ympäriinsä ja houkuttele vahinkoja. Erityisesti ympäriinsä kulkevat sähköjohdot ym. piuhat kannattaa teipata tukevasti kiinni, ettei esimerkiksi paikoilleen tuleva yleisö kompastu ja pahimmassa tapauksessa kaada koko tekniikkaa. 5) Kirjoittakaa mahdollisimman paljon paperille. Koskaan ei voi olla varma, mitä tapahtuu. Joku voi sairastua tai yhtäkkiä saada ramppikuumeen ja unohtaa kaiken. Silloin paperilla oleva käsikirjoitus on kultaakin arvokkaampaa. 6) Jos jokin menee vikaan, improvisoikaa. Yleisö ei välttämättä edes tiedä, että jotain traagista on tapahtunut. Viekää esitys kunnialla ensin läpi ja murehtikaa sen jälkeen, mikä petti. Ei olisi muuten pahaksi edes mielessään ajatella, mitä tehdä, kun tai jos jokin lenkki pettää. 7) Tehkää työtä sellaisessa porukassa, jossa voitte luottaa toisiinne. Silloin ei synny turhia paineita, kun jokainen voi keskittyä omaan osuuteensa tietäen, että muutkin tekevät hommansa kunnolla. 8) Varatkaa aikaa kunnolla, sitä ei koskaan ole liikaa. Parasta olisi tehdä kaikki mahdollinen jo etukäteen valmiiksi ja mahdollisuuksien mukaan saada kaik- ki kuntoon hieman etukäteen. Mikäli on jo tiedossa, että tulee esimerkiksi lai- natavaroiden ja tekniikan takia viime hetken kiireitä kuten meillä, on syytä yrittää levätä ja hankkia voimia silloin, kun siihen on vielä mahdollisuus. 9) Paneutukaa hommaan kunnolla. Mikäli työ sen vaatii, viettäkää vaikka yö esi- tyspaikalla valmistellen ja hioen esitystä kuntoon. Jokainen etukäteen valmiste- luun käytetty tunti poistaa turhaa stressiä ja huolta tulevasta. 10) Huolehtikaa kunnostanne. Eväiden varaaminen aina mukaan ja sokeritasapainos- ta huolehtiminen on itse asiassa hyvä idea. Joskus voi tulla yllättäviä tilan- teita, joiden takia ei pääsekään lähtemään erikseen syömään tai poistumaan pai- kalta. Sokeri ja esim. kofeiini taas piristävät ja parantavat aivojen toimintaa, joten monien virvoitusjuomien kulutus voi nousta valmistelujen aikana yllättäviin mittoihin. Itse suosin Pepsi-Maxia, jota erilaisissa tapahtumissa ja tehtävissä kuluikin enemmän kuin vähän.