5 1* {3 Captive II: Liberation {3 ---------------------- Timo Tuominen Liberation on Dungeon Masterin tyylinen rooliseikkailupeli Mindscapelta. Peli on Tony Crowtherin käsialaa, ja se on jatkoa Captivelle. Captivea en ole nähnyt, joten en voi verrata Liberationia siihen, mutta Liberation on todella hyvä peli. Jäänkin innolla odottamaan Mindscapen seuraavaa peliä Amigalle. Liberationin tulevaisuudenkuva on cyberpunk-vaikutteinen ja synkkä. 2800-luvulla maapallo on saastunut, tuhoisten sääolosuhteiden runtelema paikka, jossa ke- neenkään ei voi luottaa. Sitä hallitsevat säälimättömät jättiyhtiöt, jotka ovat sokeasti hyväksikäyttäneet planeetan voimavaroja. Eräs tällainen yhtiö, SecuriCorp, on käyttänyt miljoonia uusien poliisidroidien kehittämiseen. Yllättäen nämä droidit eivät toimikaan aivan kuten niiden pitäisi, vaan sekoavat aina silloin tällöin tappaen samalla muutamia ihmisiä. SecuriCorp on asian julkitulon pelossa lavastanut ja vanginnut satoja viattomia ihmisiä. Pelin päähenkilö Trill on saanut asian selville, ja kunniallisena miehenä hän aikoo vapauttaa niin monta panttivankia kuin vain pystyy. Hän majoittautuu pii- lopaikkaansa, josta käsin hän ohjaa neljää droidiaan ympäri kaupunkien synkkiä katuja etsien johtolankoja vankien olinpaikoista. Liberationin maailma on todella laaja. Se koostuu lukemattomista kaupungeista, jotka jakautuvat yhdeksään eri alueeseen. Sen lisäksi kaupungit on jaettu kol- meen eri tasoon. Katutasolla ovat tiet ja rakennukset. Katutason alapuolella on alamaailma, josta ei itseään kovin monta kertaa löydä, sillä siellä lymyilevät kaikenlaiset roistot ja hämärämiehet. Kattotasoilla sen sijaan saa varoa lentävien valvontarobottien luoteja. Katutasolla liikutaan yleensä joko jalan tai taksilla (suositeltavampaa). Sieltä löytyvistä sisäänkäynneistä pääsee sisälle rakennuksiin, joita on joka lähtöön. On lehtikauppoja, pankkeja, baareja ja yksityisasuntoja (joista löytyvillä tava- roilla voi saada hyvät voitot) aivan kuten oikeassakin kaupungissa. Pelimaailma on niin suuri, että joka paikassa ei voi uneksiakaan käyvänsä. Suuri pelimaailma ei pelkästään riitä. Siellä pitää olla ihmisiä, ja niitäkin Liberationissa riittää. Ihmisten kanssa voi puhua tai vaikka käydä kauppaa. Pyyntöjä voi tehostaa lahjomalla tai uhkailemalla, mutta jälkimmäistä kannattaa käyttää harkiten, sillä koskaan ei voi tietää, mitä aseita säyseän näköisten ih- misien takkien alla on piilossa. Joiltakin ihmisiltä saa tärkeitä vinkkejä ja johtolankoja, jotka lopulta johtavat vangin löytymiseen. Eri osoitteita ei tar- vitse kirjoittaa muistiin, vaan droideilla on city-mapperit, joiden muistiin voi tallentaa osoitteita ja joilla voi myöhemmin ohjelmoida taksin menemään johonkin tallennettuun osoitteeseen. Ihmisten ja robottien kanssa voi myös selvittää välejä asein (tai vaikka nyr- kein). Taistelut käydään reaaliajassa, ja ne voivat muuttua todella kiihkeiksi. Aseita pelissä on myös todella paljon pienestä pistoolista aina lasertähtäimellä varustettuihin automaattiaseisiin. Myös teräaseita on joka lähtöön. Pelin pääpaino on silti seikkailussa, joten ammuskelufriikeille peli ei sovi. Liialla ammuskelulla saa vain poliisit kintereilleen. Liberationin toteutus on todella ammattimaista. Amiga-pelien enemmistöstä poike- ten projektissa on ollut mukana suuri joukko, ja se näkyy. Peli ei ole kaatunut minulla kertaakaan, eikä muitakaan ongelmia ole ollut. Liberationia voi kontrolloida joko pelkästään hiirellä tai hiiren ja näppäimistön yhdistelmällä, jolloin näppäimistöllä liikutetaan droideja ja hii- rellä käsitellään tavaroita ja liikutaan valikoissa. Pelin käyttöliittymä on erittäin toimiva, ja vaikka se voi aluksi tuntua kummalliselta, sen opittuaan käy pelaaminen kuin luonnostaan. Peliruudun keskellä näkyy maailma droidien silmistä katsottuna. Droideja ohja- taan Dungeon Masterin tyyliin, eli ne kävelevät suurin harppauksin ja kääntyvät 90 asteen kulmissa. Erikoisuutena voi myös katsoa sivuille, ylös ja alas. Kävel- lessä näytetään pari väliframea, joten liikkuminen on sulavaa. Ruudulla on neljä tai valinnaisesti kahdeksan paikkaa erilaisille droidien päähän asetettaville elektronisille laitteille kuten city-mappereille. Jokaisella droidilla on ruu- dulla oma pieni paneelinsa, josta voi nopeasti vilkaista droidin kunnon ja akun varauksen. (Akut voi ladata eri rakennuksien seiniltä löytyvistä pistorasiois- ta.) Ruudun alareunassa on teksti-ikkuna, josta näkyy kaikenlaista tärkeää tie- toa. Ihmisten kanssa keskusteltaessa alareunaan ilmestyy pieni menu, josta voi hiirellä valita puheenvuoronsa. Peliruudun järjestystä voi muuttaa haluamakseen. Esineiden hallinta on toteutettu erikoisesti. Kaikilla neljällä droidilla on oma selkäreppu. Kun ruudussa näkyvää droidin paneelia klikkaa hiirellä, ruutuun il- mestyy selkäreppu, jossa olevia tavaroita voi järjestellä vapaasti. Esineillä on painon lisäksi myös koko, ja jos niitä on paljon, ne pitää järjestää reppuun hy- vin, jotta usein tarvittavat esineet saa nopeasti käyttöön. Ylettömästi tavaraa ei reppuihin mahdu. Joitain esineitä, kuten rahakortteja, voi pinota päällekkäin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa. Pelin grafiikasta voi olla montaa mieltä. Itse pelimaailma on aika omalaatuista päällystettyä vektorigrafiikkaa, joka on paikoin räikeän väristä. Eri hahmot, ihmiset ja robotit ovat myös samanlaista vektorigrafiikkaa. Esineet ovat piir- rettyjä spriteja. Valikoiden grafiikka sen sijaan on todella selkeää. Kaiken kaikkiaan minun mielestäni pelin grafiikka on erittäin hyvää, ainakin AGA-ko- neissa, jollaisella minä pelin testasin. Liberationin äänet ovat ihan hyviä, eivät tajuntaa räjäyttäviä, mutta eivät myöskään huonoja. Pelin aikana taustalla pyörii todella tylsä musiikki, joka muuttuu taisteluissa vähän paremmaksi. Musiikin saa pois päältä. Erikseen on mainittava pelin todella hieno elokuvamainen alkudemo, jonka musiikki on todella hyvää. Molemmat loppudemot ovat myös yhtä hienoja. Liberationin pienetkin puutteet ovat niin vähäisiä, ettei niitä viitsisi edes mainita. Joskus sekavasta lattiagrafiikasta on vaikea löytää esineitä. Eri puo- lille poukkoilevat ihmiset/robotit ovat joskus ärsyttävästi tiellä. Siinä ne puutteet taisivat tullakin... Liberation on installoitavissa kovalevylle. Installointi on suuri toimenpide. Pelin raytracatut seinä-, lattia- ja kattografiikat nimittäin lasketaan instal- lointivaiheessa. Tällä tavalla säästetään prosessoritehoa itse pelin aikana, jo- ten Liberation pyörii hyvin 68000-prosessorillakin. Mutta installointi kesti mi- nun Amiga 1200:ssani noin 5 tuntia! (Valitsin installoitavaksi kaikki 71 seinägrafiikkavaihtoehtoa.) Tietysti voi pelata valmiiksi lasketuilla neljällä vaihtoehdolla. Menetelmässä on myös se huono puoli, että koska grafiikat ovat pelin aikana koneen muistissa, niin peli ei toimi perus-A500/1 MB kokoonpanolla, vaan vaatii vähintään 1.5 megatavua muistia. Loppujen lopuksi Liberationista jää todella hyvä maku suuhun. Sen suunnattomassa maailmassa riittää koluamista ja toteutus on liki täydellinen. Se on paras Ami- gan roolipeli, jota olen pelannut. Hyvä Mindscape! {3 Captive II: Liberation Testattu: Amiga 1200 Julkaisija: Mindscape Vaatimukset: Vähintään 1.5 MB muistia, Workbench 1.3 tai uudempi (Lisävärejä AGA:lla ja puhetta CD32-versiossa.) Yleisarvosana: 95%