5 1* {3 Tekniikka avuksi esityksiin {3 --------------------------- Heimo Laukkanen Meistä jokainen on ollut mukana tilanteissa, joissa on luotu erilaisia esityk- siä. Jo peruskoulusta lähtien on vähintään kerran vuodessa ollut erilaisia juh- lia, joissa on laulettu, esitetty näytelmiä ja muisteltu menneitä. Opiskeluaika- na ja työelämässäkin on aina silloin tällöin erilaisia seminaareja, iloisia ti- laisuuksia ja pikkujouluja, joihin voisi pienellä työllä saada lisää potkua. Me elämme maailmassa, joka ympäröi meidät elektroniikalla. Elektroniikka on itse asiassa niin jokapäiväistä, että emme välttämättä näekään sen kaikkia mahdolli- suuksia. Erityisesti näytelmät ja esitykset rajoittuvat hyvin perinteisiin väli- neisiin, vaikka modernia tekniikkaa olisikin mahdollisuus käyttää sylin täydeltä hyväksi. Jostain ihmeellisestä syystä monet ihmiset, jotka kuitenkin puuhailevat silloin tällöin esimerkiksi näytelmien parissa, vierastavat audiovisuaalista tekniikkaa. Kun aletaan puhua valaistuksen suunnittelusta, videotekniikasta yhdistettynä näytelmään, taustojen heijastamisesta ja äänien käsittelemisestä, tuntuu monista siltä, että asiat siirtyvät astraalitasolle, vaikka käytännössä kyse on asiois- ta, jotka erikseen esitettynä olisivat itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi valais- tus on perusedellytys melkein mille tahansa tapahtumalle. Valitettavan usein ky- se on kuitenkin vain räikeän kirkkaasta valkoisesta valosta. Pienellä valojen uudelleen suuntaamisella ja värien vaihtamisella voitaisiin monesti saada huo- mattavasti parempaa tulosta aikaan. Sama koskee ääntä. Vaikka kaikki tietävät, että näytelmät koostuvat niin näkö- kuin kuuloaistimuksista, niin yleensä jälkimmäinen tunnutaan unohtavan tyystin. Pienellä vaivannäöllä ja oikeilla äänien valinnoilla voitaisiin näytelmien ja esityksien taustalle luoda mitä mo- ninaisimpia äänimaisemia ja luoda oikeanlaista tunnelmaa vahvistamaan nähtyä esitystä. Ääntä voidaan laiminlyödä myös monilla muillakin tavoilla. Ehkä yleisin tapa on- kin väärä tai puutteellinen miksaus ja kaiuttimien suuntaus. Mikserin äänenmuok- kausmahdollisuuksia ei käytetä hyväksi, vaan toivotaan, että edelliset säädöt toimivat myös nyt. Näin ei asia kovin usein kuitenkaan ole. Jo pelkkä kaiutti- mien uudelleensuuntaus saattaa muuttaa tilannetta niin, että mikseristä sietää väännellä nappuloita uusiin asentoihin. Valaistuksen ja äänen suhteen on kuitenkin helposti tehtävissä paljonkin. Mikäli ei ole mahdollista saada ketään asiansa osaavaa ja tuntevaa henkilöä esimerkiksi neuvomaan ja opettamaan perusteita, on hyvä ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja yksinkertaisesti oppia kokeilemalla. Kokeilemalla saa hyvän sormituntuman lait- teisiin ja konkreettisesti näkee tai kuulee eri mahdollisuudet. Jokainen, joka uskaltaa luottaa omaan mielipiteeseensä äänenlaadun suhteen ja on edes auttavas- ti tutustunut äänitekniikkaan, pystyy korvakuulolta suorittamaan soundcheckin ja säätämään äänen voimakkuudet sekä värit tilanteeseen sopiviksi. Miksaamistakin sietää harjoitella, sillä se ei aina välttämättä olekaan niin helppoa kuin luulisi. Tosin siinäkin pätee se sama sääntö kuin monessa muussakin asiassa, eli kokeilemalla oppii. Yhdistämällä äänimikseriin esimerkiksi kaksi CD-soitinta tai muita vastaavia äänilähteitä pääsee helposti harjoittelemaan ja opettelemaan äänen erilaisia käyttömahdollisuuksia. Mikäli käytössä on vielä tietokone ja digitoija, on äänten käsittely vielä helpompaa. Kookkaalle kovale- vylle voidaan digitoida suunnaton määrä hyvätasoisia ääniefektejä tai vaikka ko- konaisia kappaleitakin. Niitä on sitten helppo soittaa muutamaa nappia painamal- la ja tarpeen vaatiessa vielä muuttaakin juuri ennen esitystä. Tätä ajatusta hyödynnetäänkin ainakin yhdessä helsinkiläisessä koulussa, jossa Amigaa käytetään suurimmaksi osaksi äänien tuottamiseen eri tarpeisiin. Esityksissä ei niinkään usein laiminlyöty, vaan erityisen harvoin hyväksi käytetty ja lähes kokonaan unohdettu apuväline on puolestaan video. Siitäkin huolimatta, että video on ollut keskuudessamme jo useita vuosikymmeniä, ei sen mahdollisuuksia käytetä hyväksi, vaan luullaan, että sen valjastaminen kyseiseen tilanteeseen vaatisi liikaa aikaa ja vaivaa. On toki totta, että video vaatii oman huomionsa, jotta siitä tulee toimiva apuväline, mutta silloin, kun sitä käsitellään osaavin ottein, sen iskukyky on aivan omaa luokkaansa. Valmiiksi käsitelty ja hyvin leikattu video pystyy hyödyntämään tehokeinoja, joita elävä näyttämötaide ei tunnekaan. Valinnanvaraa ei videon tuottamisessa ainakaan puutu, sillä sen tallentamiseen ja esittämiseen on kymmeniä erilaisia ja eri hintaisia ratkaisuja aina ko- tikäyttöön suunnatusta VHS-standardista televisiotasoiseen Betacamiin. Valinta riippuu vain omista tarpeista ja käytettävissä olevista rahasummista. Yleisesti ottaen VHS tai Super-VHS on tarpeeksi riittävä, mutta mikäli halutaan parempaa ja useampia kopioita kestävää kuvanlaatua, on parempi valita joku tasokkaampi, mutta myös kalliimpi vaihtoehto. Näytettäessä videota muutamaa kymmentä henkilöä suuremmalle joukolle muuttuvat myös esityslaitteiden vaatimukset. Televisio vaihtuu yleisön, budjetin ja tilan sanelemana videotykkiin tai vaikka videoseinään. Neljä kertaa neljän metrin ko- koinen kuva on aina vaikuttavampi kuin 28-tuumainen - oli se sitten SuperTrinit- ron-putkella varustetun Sonyn extrakalliin HiFi-television kuva tai ei. Eikä kaikki ole aina rahastakaan kiinni. Tasokkaita videotykkejä saa nykyään jo kym- menellä tuhannella markalla omistukseensa tai vastaavasti muutamilla sadoilla markoilla vuokraksi. Esittämislaitetta ja järjestelmää tärkeämpää on kuitenkin aina videon koostami- nen. Leikkaaminen, tietokonegrafiikan liittäminen ja esimerkiksi äänien käsitte- ly ovat olennaisia osia kunnollisessa videoproduktiossa. Erilaiset pienet ja suuremmatkin ihmeet ja taikatemput onnistuvatkin erilaisilla videopajoilla, joi- ta on niin kaupallisia kuin ilmaisiakin. Jälkimmäiset ovat joko valtion, kult- tuurijärjestöjen tai kaupunkien ylläpitämiä, joten niistä saa tarkempaa tietoa paikallisista tietotoimistoista. Kyseisillä videopajoilla voi saada samalla vielä ohjausta ja lisätietoa videoiden tekemisestä, ehkäpä parhaassa tapauksessa jopa ilmoittautua erilaisille kursseille, joilla pääsee harjoittelemaan video- toimintaa lisää. Mikäli lähistöllä ei ole videopajoja tai niihin ei pääse helposti, on leikkaami- nen mahdollista myös parilla tavallisia kotivideoita. Ei tarvita hienoja edi- tointilaitteita eikä Super-VHS-nauhureita. Monissa tapauksissa saattaa kotita- soinen leikkaus riittää aivan hyvin. Tietokonegrafiikan lisääminen esityksiin on varsin helppoa. Macintosh ja PC-ko- neet tarvitsevat kuvan videolle siirtämistä varten erillisen videokortin, kun Amigan taas voi huoletta kytkeä suoraan videoihin. Jos käytössä on vielä gen- lock, voidaan Amigan kuva yhdistää videokuvaan ja luoda erilaisia efektejä. Oh- jelmistoksi ei välttämättä tarvita edes mitään erityisiä ohjelmia, vaan tavalli- nen piirustusohjelmakin riittää mainiosti. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että kotilaitteilla saatava jälki ei ole missään nimessä verrannollinen kunnollisilla laitteilla tehtyyn videoon. Lähelle voidaan kuitenkin pienellä vaivalla päästä, sillä nykyään yhä useammissa kotikäyttöön tarkoitetuissa videoissa on suuri määrä erilaisia liittimiä, joille ei tavalli- nen Jantunen välttämättä löydä yhtään käyttöä - ennen kuin joku keksii lainata kyseisiä videoita oman esityksensä koostamiseen. Tasokkaissa videoissa olevat SCART-liittimet tai äänen ja kuvan erilliset sisään- ja ulosmenot auttavat oikein hyödynnettyinä asiaa jo paljon. Kun mukaan liitetään vielä pieni ripaus väliin sulautettua tietokonegrafiikkaa ja stereoil- la korjailtu ääni, voidaan olla jopa tyytyväisiä omiin tuotoksiin. Eli katsokaa ympärillenne ja miettikää, miten voisitte parantaa seuraavaa esi- tystänne. Aina ei tarvita hienoja ja kalliita laitteita. Pelkillä piirtoheitti- millä ja kalvoille kopioiduilla kuvilla voidaan heijastaa vaikka millaisia taus- toja näytelmiä varten. Se ei ehkä ole high-techiä, mutta se toimii. Käyttäkää luovuuttanne ja tehkää ihmeitä!