5 1 6 DNet.IFF 0 0* {3 DNet - köyhän miehen SLIP {3 ------------------------- Lauri Aalto PC-ihmiset usein tapaavat retostella WinSockillaan ja väittävät, ettei Amigalle löydy yhtä yksinkertaista liityntätapaa. He ovat väärässä. DNet oli olemassa paljon ennen nykyisiä Windows-versioita (3.x): vuonna 1987 Matthew Dillon jul- kaisi ensimmäisen version DNetistä. Nykyiset versiot eivät kuitenkaan ole enää hänen ylläpitämiään. DNet on siis itse asiassa linkkiprotokolla, joten oikeampi nimi sille voisi olla DLink. DNet-nimi oli kuitenkin jo vakiinnuttanut asemansa, joten se sai jäädä. DNetillä voidaan muodostaa yhteyksiä Amigan ja Amigan tai Amigan ja UNIX-koneen välille. Avoimia yhteyksiä voi olla samanaikaisesti useita, joten voit seikkail- la toisen koneen komentotulkissa, siirtää tiedostoja ja keskustella samaan ai- kaan ilman, että asiakasohjelmien itsensä tarvitsee välittää muista yhteyksistä. Käytännössä yhteydet hoidetaan sarjaportin kautta. Internet-yhteyksiin DNet on hieman rajoittuneempi kuin SLIP-yhteys (SLIP = Serial Line Internet Protocol) - kone käyttää DNet-yhteydessä isäntäkoneen TCP/IP-osoitetta eikä omaansa, joten yhteydenotot maailmalta DNet-Amigaan päin eivät ole mahdollisia ilman asianmu- kaisten palvelinohjelmistojen ohjelmointia Internet-koneeseen (yleensä UNIX). {3Palvelimet ja asiakkaat {3----------------------- DNet-kokonaisuus koostuu palvelimista (serverit) ja asiakasohjelmista (klien- tit). Klientit hoitavat liikenteensä ulkomaailmaan DNet-pääserverin kautta, mikä mahdollistaa useat samanaikaiset virtuaaliyhteydet. Teoriassa yhteyksiä voi olla rajoittamaton määrä, mutta käytännössä klienttien muistinkulutus ja DNetin it- sensä asettama 64 kanavan rajoitus purevat. Tosin normaalikäytössä klienttejä on maksimissaankin vain muutama käytössä samanaikaisesti. Jotta DNet-pääserveri tietäisi, mikä serveri tulisi klientille käynnistää toi- sessa koneessa, käyttää DNet tarkoitukseen portteja. Molemmissa koneissa tulee tätä varten olla dnet.servers-tiedosto, jossa määritellään serverityypin portin numero (joka esimerkiksi terminaali-ikkunapalvelimella on 8195), itse serveri ja sen työhakemisto. Perusklienttejä ovat mm. PutFiles ja GetFiles (tiedostojen siirtoon) sekä DTerm (terminaali-ikkunaserveri). Erikoisena "klienttinä" mainittakoon vielä dnet.de- vice, joka emuloi tavallista serial.deviceä, mutta avaa yhteydet DNet-kanavina käyttäen portinnumerona laitteen unit-numeroa. Näin käyttäjä voi käyttää mieli- terminaaliohjelmaansa aivan normaaliin tapaan sillä erotuksella, että niitä voi olla useampiakin samanaikaisesti päällä. {3Käyttö on yksinkertaista {3------------------------ DNetin käyttö on hyvin yksinkertaista pääprosessin käyntiinsaamisen jälkeen. Klientit käynnistetään aivan normaalien ohjelmien tapaan, ja ne komentavat itse pääprosesseja käynnistämään tarvitsemansa serverit, eikä käyttäjän tarvitse välittää likaisista töistä. DNet ei kuitenkaan ole täysin luotettava. Itse ainakin olen saanut DNetin mones- ti täysin tukkoon, jolloin ei ole auttanut muu kuin pääprosessin poistaminen julmasti QuitDNet-ohjelmalla ja uudelleenkäynnistäminen. Totaaliset jumiutumiset ovat onneksi kuitenkin harvinaisia. Eniten DNetissä kuitenkin kummastuttaa prioriteettirajojen jyrkkyys - esimerkik- si AMosaicilla isojen tiedostojen imuroiminen pysäyttää imuroinnin ajaksi kaikki muut DNet-klientit, jotka kyllä jatkavat imuroinnin keskeydyttyä. {3Kenelle DNet sopii? {3------------------- DNet kaikessa rajoittuneisuudessaan monipuolistaa tavallisen UNIX-komentotulkki- tunnuksen omaavien mahdollisuutta käyttää Internettiä hyväkseen mitä moninaisim- pien klienttien avulla. SLIP-yhteyttä se ei voita, mutta tarjoaa kuitenkin vaih- toehdon. Kaiken lisäksi DNet-toimii hienosti myös 7-bittisten yhteyksien läpi, toisin kuin SLIP, joka vaatii myös raskaampaa ohjelmistoa mutta myös mahdollis- taa monipuolisemman verkkoliikennöinnin. Kahden Amigan toisiinsa liittämiseksi DNettiä ei juuri kannata käyttää sen tai itse asiassa sarjaportin hitauden vuoksi. Amigoiden yhteenliittämiseen ParNet on nopeampi ja parempi ratkaisu. DNet siis sopii hyvin henkilöille, joilla on shell-tunnus johonkin Internetissä kiinni olevaan UNIX-koneeseen ja jotka haluavat käyttää sitä vaikkapa modeemitse sarjaportin välityksellä. DNet vaatii silti kokemusta AmigaShellin ja UNIXin käytöstä, muttei silti missään nimessä mikään guru tarvitse olla - kunhan vain hallitsee perusasiat. {3Kuinka asennat DNetin {3--------------------- Koska DNet ei ole mitään helpoimpia asennettavia eikä dokumentaatiokaan ole ol- lut vuosiin ajan tasalla, kerromme nyt hieman, miten saat DNetin asennettua UNI- Xin ja Amigan välille. Kahden Amigan edulliseen yhteenliittämiseen kannattaa käyttää vaikkapa ParNet-ohjelmistoa. Ensin tulee tietenkin hankkia itse ohjelmistot. Amiga-puolen ohjelmat löytyvät mm. Aminetista, comm/net-hakemistosta löytyy DNET_TNA302bin.lha-paketti, joka sisältää (tällä hetkellä) uusimmat Amiga-binäärit. Samasta hakemistosta löytyy myös paljon muuta DNet-softaa. Aminet-sitejä ovat mm. ftp.luth.se ja ftp.wustl.edu, samoin Aminetin tiedostoja on myös saatavilla mm. CD-ROM-levyillä ja useista Amiga-purkeista. UNIX-puolelle vaaditaan myös ohjelmistoja, mikä onkin hieman triviaalimpaa UNIX-rautojen erilaisuuksien vuoksi. Ensin kannattaakin siis katsella, josko sa- massa koneessa jollakulla muulla olisi jo DNet asennettuna, jolloin sinulta säästyisi sen asentamisen vaiva. Mikäli asia ei kuitenkaan näin ole, kannattaa ottaa selville UNIX-työaseman käyttöjärjestelmä ja sen versio ja mennä Aminetin misc/UNIX-hakemistosta etsimään käyttöjärjestelmällesi sopivia vanhempia UNIX- binääreitä. Mikäli koneelle, jossa tunnus on, ei löydy valmiina sopivia binääreitä, pitää ne kääntää itse. Käännös joudutaan myös tekemään, jotta esim. AMosaic tai dftp toimisivat, koska sinternet/sinterlink-palvelimia ei tullut vanhempien versioiden mukana. Uusimmat UNIX-puolen lähdekoodit löytyvät hakemistosta ftp://ftp.net- com.com/pub/og/ogre/dnet ja ne saadaan kääntymään purkamalla paketti sopivaan hakemistoon ja ajamalla maken. DNetin pitäisi kääntyä siististi 4.x BSD-linjan UNIXeilla, muilla joutuu luultavasti repimään hiuksiaan pitkään, ennen kuin käännös sujuu ongelmitta. UNIX-päässä varsinainen asennus on helpompaa. DNet-binäärit kopioidaan johonkin hakemistoon ja asetetaan niille ajo-oikeudet kirjoittamalla 'chmod 755 *' hake- mistossa. Tiedosto dnet.servers pitää myös kopioida jonnekin. Sen sijainnilla ei ole väliä, kunhan vain sinulla on lukuoikeudet ko. hakemistoon. Sen jälkeen editoidaan .login- tai .cshrc-tiedostoa asettamaan DNETDIR- ympäristömuuttuja hakemistoon, unohtamatta lopusta kauttaviivaa: setenv DNETDIR ~/dnet/ asettaa DNETDIR-ympäristömuuttujan oman kotihakemiston alta löytyvään dnet-ali- hakemistoon. Lopuksi vielä editoidaan dnet.servers-tiedosto omaan ympäristöön sopivaksi, eli käytännössä asetetaan servereiden polut oikeiksi. Amiga-puolella asennus on hieman monimutkaisempaa. S:-hakemistoon tulee kopioida tiedostot dnet.config ja dnet.servers (Amiga-puolen versio). Normaalikäytössä ei tiedostoihin tarvitse koskea, mutta niiden on kuitenkin hyvä olla olemassa. Eniten ongelmia aiheuttava osuus asennuksessa on kuitenkin optimaalisten asetus- ten löytäminen DNet-protokollalle. Usein käyttäjät luulevat voivansa käyttää te- hokkaampia moodeja, vaikka todellisuudessa joku modeemipankki tai muu ei päästäkään kaikkia merkkejä lävitseen. Seuraavanlaisen komentorivin pitäisi toi- mia normaalilla V.32bis-modeemilla, mikäli normaalit serial-asetukset ovat kun- nossa: dnet -m1 -h1 -m1 asettaa 7-bittisen pakettimoodin päälle, koska on todennäköistä, ettei joku ketjun lenkki kuitenkaan päästä kaikkia kahdeksaa bittiä muuttumattomina lävit- seen. -h1 kytkee linjan katkeamisen tunnistuksen päälle. DNet-ikkunan auettua soitetaan normaalisti UNIX-koneelle, loggaudutaan sisään omalla tunnuksella ja käynnistetään dnet ilman mitään parametrejä. Ikkunan tuli- si tässä vaiheessa kadota ja DTerm-ikkunan aueta noin kymmenen sekunnin kulut- tua. Mikäli näin ei tapahdu, tulee asetukset tarkistaa ja yrittää uudelleen. Sitten sinulla onkin jo DNet toimintakunnossa. Ongelmatilanteissa kannattaa kääntyä Netin puoleen ja kysyä vaikkapa Usenetin uutisryhmissä apua. Myös tämän jutun kirjoittajaa saa koettaa härnätä sähköpos- tilla osoitteeseen lauri.aalto@fipnet.fi. (Kuva seuraavalla sivulla.)